Siirry Eduskunta.fi sivustolle 

KIRJALLINEN KYSYMYS 100/2006 vp

Tarkistettu versio 2.0 KK 100/2006 vp - Seppo Lahtela /kesk ym.

Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelu

Eduskunnan puhemiehelle

Metsähallituksen ja WWF:n julkistama Metsähallituksen päätös suojella 55 000 hehtaaria lisää tuottavaa metsää Pohjois-Suomessa on saanut useat ympäristöjärjestöt irtisanoutumaan yhteisestä sopimuksesta. Muun muassa Greenpeace on ehtinyt tiedottaa, että kyseessä olisi vain jonkinasteinen osaratkaisu. Greenpeace on todennut tiedotteessaan 22.2.2006, että "Suojelupäätös on joidenkin pitkään kiisteltyjen alueiden kohdalla hyvä tulos. Jokainen tehometsätaloudelta suojeltu vanha metsä on tarpeen uhanalaiselle metsäluonnolle…". Greenpeace jatkaa tiedotteessaan, että "…päätös ei kuitenkaan ratkaise Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelua Ylä-Lapin eteläpuolellakaan, koska siitä puuttuvat laajimmat ja luonnontilaisimmat kiistanalaiset vanhat metsät. Nämä sijaitsevat Kittilässä, Sodankylässä, Savukoskella ja Sallassa. Pienempiä suojelullisesti arvokkaita alueita on jäämässä hakkuisiin myös Kainuun alueella. Suojelun puutteet pitää paikata mahdollisimman pian".

Todellisuudessa on hyvä muistaa se, että kaikkiaan kesäkuun päätös johti 100 000 hehtaarin suojeluun. Nämä alueet jäävät pysyvästi hakkuutoiminnan ulkopuolelle. Päätöksen myötä markkinoille tulee 160 000 kuutiota vähemmän puuta vuodessa. Tästä 40 prosenttia on tukkipuuta. Hakkuut tulevat vähenemään, ja samalla suojelupäätös poissulkee mahdollisuuden lisätä hakkuiden määrää. Metsätaloudessa puhutaan 80-100 henkilötyövuodesta, mikä merkitsee Metsähallituksessa uudenlaisia sopeuttamistoimenpiteitä. Metsäteollisuudessa vaikutukset ovat noin 120-150 henkilötyövuotta. Paikallisten sahojen tulevaisuus on vaakalaudalla, kun otetaan huomioon myös aikaisemmat suojelupäätökset. Sahojen kehittämismahdollisuudet on riistetty suojelupäätösten yhteydessä.

Kuinka pitkälle Suomen valtio ja Metsähallitus ovat valmiita joustamaan ja ymmärtämään WWF:n ja sen kanssa yhteistyössä toimivien Suomen Luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton ja Greenpeacen harjoittamaa kaksoistaktiikkaa? WWF hyväksyi nyt sovitut 55 000 hehtaaria, mutta levittää kätensä siinä vaiheessa, kun Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace tulevat vaatimaan lisää suojeltavaa. WWF:n ja Greenpeacen sateenvarjohankkeen alla operoivat organisaatiot pelaavat niin taitavasti yhteen, että Suomen valtion ja Metsähallituksen on korkea aika herätä huomaamaan, ketkä tätä metsiensuojelurulettia vastapuolella oikein pelaavat. Tämä on kamppailua metsien pelastamiseksi, jossa yhteisesti sovituilla asioilla, sopimuksilla, ei ole minkäänlaista arvoa.

Huomionarvoista on myös se, että kun Metsähallitus sopi WWF:n kanssa metsien suojelusta, niin mihin unohdettiin kestävän metsätalouden sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus? Kuunneltiinko sovitteluprosessin aikana paikallisia ihmisiä tai muita sosiaalisia ryhmiä? Metsähallituksen hakkuiden vähentyessä nollaraja siirtyy pohjoiseen ja metsä menettää arvoaan, kun Metsähallituksen hakkuiden loppuessa ei kannata enää hakata lähistöllä olevia yksityismetsiä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto ja asianomainen valtioneuvoston jäsen aikovat ryhtyä, että ympäristöjärjestöjen kaksoistaktinen toiminta saadaan kuriin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun osalta ja
mitä korvaavia toimia valtio aikoo osoittaa niille alueille, jotka ovat joutuneet tai joutuvat kärsimään niistä menetyksistä, joita väistämättä seuraa valtionmetsien jatkuvasta suojelusta?

Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2006

Seppo Lahtela /kesk
Lauri Oinonen /kesk
Pekka Vilkuna /kesk
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Seppo Lahtelan /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 100/2006 vp:

Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto ja asianomainen valtioneuvoston jäsen aikovat ryhtyä, että ympäristöjärjestöjen kaksoistaktinen toiminta saadaan kuriin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun osalta ja
mitä korvaavia toimia valtio aikoo osoittaa niille alueille, jotka ovat joutuneet tai joutuvat kärsimään niistä menetyksistä, joita väistämättä seuraa valtionmetsien jatkuvasta suojelusta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Metsähallitus on käynyt noin kolmen vuoden ajan keskusteluja WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmasta (1996) jääneen erimielisyyden ratkaisemiseksi. Suojelujärjestöt eivät hyväksyneet aikanaan sitä, että osa vanhojen metsien luontoarvoista päätettiin suojella alue-ekologisen suunnittelun keinoin muodostamatta kaikista esillä olleista kohteista varsinaisia vanhojen metsien suojelualueita. Neuvotteluprosessin aloittamisesta päätettiin kansallisen metsäohjelman toteuttamisesta vastaavan metsäneuvoston kokouksessa 25.3.2003. Neuvotteluprosessin käynnistäminen palveli myös metsäteollisuuden intressejä, koska Pohjois-Suomen metsiensuojeluun liittyvät kysymykset herättivät kiinnostusta suomalaisten metsäteollisuusyritysten eurooppalaisissa asiakkaissa.

Neuvotteluissa päädyttiin siihen, että talouskäytön ulkopuolelle rajataan n. 55 000 hehtaaria metsämaata. Lisäksi ratkaisuun sisältyy kitu- ja joutomaan soita siten, että kokonaispinta-ala on yli 100 000 hehtaaria. Neuvotteluprosessin kuluessa järjestettiin sidosryhmätilaisuuksia Kajaanissa, Pudasjärvellä, Kemijärvellä ja Kittilässä. Tilaisuuksien tarkoituksena oli kuulla luontojärjestöjen kanssa käytävien keskustelujen aikana myös muita ryhmiä ja paikallisia ihmisiä. Pitkälti kuulemisissa saadun palautteen perusteella Metsähallitus päätti kesäkuussa 2005 neuvotteluratkaisun piiriin kuuluvien alueiden pinta-alasta. Sen jälkeen aloitettiin työ suojeltavien alueiden kohdentamiseksi kartoille. Metsähallituksen kesäkuussa tekemän päätöksen jälkeen järjestöistä neuvotteluratkaisun viimeistelyyn osallistui WWF.

Ratkaisun mukaan talouskäytön ulkopuolelle jäävät metsät rajataan Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmissa luontokohteiksi tai vastaaviksi, eikä niissä tehdä hakkuita. Osa näistä metsistä saatetaan liittää olemassa oleviin suojelualueisiin tai niistä voidaan muodostaa uusia suojelualueita. Tältä osin työ on vasta alussa ja lopulliset esitykset uusista lakisääteisistä suojelualueista käsitellään aikanaan normaalissa järjestyksessä valtioneuvostossa ja eduskunnassa.

Neuvotteluprosessin ratkaisuun sisältyvissä metsissä on puuta n. 2,9 miljoonaa kuutiometriä. Päätös merkitsee sitä, että puumäärä jää hakkuun ulkopuolelle ja siten pois markkinoilta. Puumäärän hakkaaminen olisi tuonut työtä n. 80 henkilötyövuoden verran 20 vuoden ajan. Neuvotteluprosessin aikana Metsähallituksella on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen, eikä päätös aiheuta irtisanomisia. Metsähallitus aikoo mm. lannoituksen avulla tehostaa puuntuotantoa talousmetsissä ja siten lisätä hakkuumahdollisuuksia Kainuussa ja Lapissa. Yleisemmin metsätalouden ja metsäteollisuuden työllisyyskehityksestä pidetään huolta erilaisin toimenpitein, joista tärkeimmät on sisällytetty valtioneuvoston hyväksymään Kansalliseen metsäohjelmaan 2010. Kansallista metsäohjelmaa tarkistetaan parhaillaan. Tarkoituksena on, että ohjelmalla voitaisiin vastata paremmin metsäsektorin toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Metsäneuvoston ohjaaman tarkistustyön on määrä valmistua vuoden 2006 loppuun mennessä.

Metsähallituksesta annetun lain (1378/2004 ) 2 §:n mukaan Metsähallituksen tehtävänä on hoitaa, käyttää ja suojella hallinnassaan olevia luonnonvaroja ja muuta omaisuutta. Metsähallituksen tulee toimia kestävästi ja tuloksellisesti. Metsähallitus harjoittaa liiketoimintaa lain 4 §:ssä säädettyjen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden puitteissa. Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä sen lisäksi luonnon virkistyskäytön ja työllisyyden edistämisen vaatimukset. Metsähallituksen tavoitteena on harjoittaa vastuullista metsätaloutta sovittaen eri sidosryhmien näkemyksiä yhteen. Neuvotteluprosessin ja sen lopputuloksen tarkoituksena on parantaa metsätalouden toimintaedellytyksiä talouskäyttöön jäävillä alueilla ja osaltaan luoda varmuutta metsäelinkeinon tulevaisuudelle Pohjois-Suomessa.

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa vuosittain Metsähallituksen liiketoiminnan palvelu- ja muut toimintatavoitteet Metsähallituslain ja eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä tekemien päätösten asettamissa rajoissa. Valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi Metsähallitusta koskevat ohjauslinjaukset 2005-2010 istunnossaan 16.11.2005. Linjauksissa painotettiin mm. liiketoiminnan tehokkuuden lisäämistä ja kannattavuuden parantamista yhteiskunnallisten velvoitteiden antamissa rajoissa. Metsätalous ja puun tarjoaminen markkinoille säilyy edelleen Metsähallituksen päätehtävänä luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden hoidon rinnalla.

Metsähallituksen pitkän aikavälin tavoitteena on seurata järjestelmällisesti yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioon ottamisesta liiketoiminnalle aiheutuvia hyötyjä ja kuluja ja raportoida niistä maa- ja metsätalousministeriölle sekä tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä valtioneuvostolle. Tähän liittyen Metsähallitus laatii vuoden 2006 aikana järjestelmän yhteiskunnallisista velvoitteista aiheutuvien hyötyjen ja kulujen seurantaa varten.

Hallitus toteaa edellä esitettyyn viitaten, että metsätalouden, luonnonsuojelun ja muiden käyttömuotojen yhteensovittamista valtion metsissä jatketaan Metsähallituslain, eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä tekemien päätösten ja valtioneuvoston hyväksymien Metsähallituksen omistajapoliittisten linjausten mukaisesti.

Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 100/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Seppo Lahtela /cent m.fl.:

Vilka åtgärder ämnar statsrådet och den minister som saken gäller vidta för att miljöorganisationernas dubbeltaktik fås i styr i fråga om skyddet av gammelskogarna i norra Finland och
vilka kompenserande åtgärder ämnar staten rikta till de områden som har lidit eller kommer att lida sådana förluster som oundvikligen följer av det fortsatta skyddet av statens skogar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Forststyrelsen har i omkring tre års tid fört diskussioner med WWF och Finlands naturskyddsförbund för att finna en lösning på motsättningarna i fråga om programmet för skydd av gamla skogar i norra Finland (1996). Skyddsorganisationerna godkände på sin tid inte beslutet att skydda en del av de gamla skogarnas naturvärden genom ekologisk landskapsplanering utan att samtliga aktuella objekt gjordes till egentliga gammelskogsskyddsobjekt. Beslutet att inleda dialogprocessen fattades vid det möte som skogsdelegationen med ansvar för det nationella skogsprogrammet höll den 25 mars 2003. Att dialogprocessen kom i gång tjänade också skogsindustrins intressen, eftersom frågorna om skogsskyddet i norra Finland väckte intresse också bland de finska skogsindustriföretagens europeiska kunder.

Diskussionerna resulterade i att ca 55 000 hektar produktiv skogsmark undantas från skogsbruk. I beslutet ingår dessutom kärr på tvinmark och impediment så att totalarealen stiger till drygt 100 000 hektar. Under dialogprocessen ordnades intressegruppsmöten i Kajana, Pudasjärvi, Kemijärvi och Kittilä. Avsikten var att i samband med diskussionerna med naturskyddsorganisationerna höra även andra grupper och representanter för lokalbefolkningen. Till stor del utifrån de synpunkter som framkommit vid diskussionerna fattade Forststyrelsen i juni 2005 beslut om storleken på de aktuella områdena. Därefter inleddes arbetet med att avgränsa områdena på kartorna. Efter Forststyrelsens beslut i juni deltog WWF i finslipningen av resultatet av dialogprocessen.

Enligt beslutet avgränsas de skogar som undantas från skogsbruk i Forststyrelsens naturresursplaner till naturobjekt eller motsvarande där ingen avverkning görs. En del av dessa skogar kan komma att införlivas med redan existerande skyddsområden eller bilda nya skyddsområden. Till den delen har arbetet endast startat och slutliga förslag om nya lagstadgade skyddsområden behandlas i sinom tid i normal ordning i statsrådet och riksdagen.

De skogar som omfattas av beslutet i dialogprocessen har ett trädbestånd på ca 2,9 miljoner kubikmeter. Beslutet innebär att trädbeståndet undantas från avverkning och således även från marknaden. Avverkning av trädbeståndet skulle ha gett arbete motsvarande ca 80 årsverken under 20 år. Under dialogprocessen har Forststyrelsen haft tid att anpassa sig till situationen, och beslutet ger inte anledning till uppsägningar. Forststyrelsen ämnar bland annat med hjälp av gödsling effektivisera virkesproduktionen i ekonomiskogarna och på det sättet öka avverkningsmöjligheterna i Kainuu och Lappland. Också i övrigt främjas sysselsättningsutvecklingen inom skogsbruket och skogsindustrin genom olika åtgärder, av vilka de viktigaste ingår i Finlands nationella skogsprogram 2010 som godkänts av statsrådet. Det nationella skogsprogrammet granskas för närvarande. Programmet är avsett att ge bättre möjligheter att svara på de utmaningar som förändringarna i skogssektorns omvärld medför. Granskningsarbetet leds av skogsdelegationen och skall vara klart före utgången av 2006.

Enligt 2 § i lagen om Forststyrelsen (1378/2004 ) har Forststyrelsen till uppgift att vårda, använda och skydda naturresurser och annan egendom som är i dess besittning. Forststyrelsen skall bedriva en hållbar och resultatrik verksamhet. Forststyrelsen bedriver affärsverksamhet inom ramen för de allmänna samhälleliga förpliktelser som fastställs i 4 § i lagen. Som en väsentlig del av den hållbara vården och användningen av naturresurserna skall Forststyrelsen beakta skyddet och en ändamålsenlig ökning av den biologiska mångfalden och dessutom de krav som användningen av naturen för rekreation och främjandet av sysselsättningen ställer. Forststyrelsen har som mål att bedriva ett ansvarsfullt skogsbruk genom att ta hänsyn till olika intressegruppers synpunkter. Dialogprocessen och dess slutresultat syftar till att förbättra förutsättningarna för skogsbruk på de områden som förblir skogsbruksområden och bidra till att skapa en trygg framtid för skogsnäringen i norra Finland.

Jord- och skogsbruksministeriet sätter varje år upp service- och andra verksamhetsmål för Forststyrelsens affärsverksamhet inom de gränser som anges i lagen om Forststyrelsen och besluten i samband med behandlingen av statsbudgeten i riksdagen. Statsrådets finanspolitiska ministerutskott godkände riktlinjerna för Forststyrelsens verksamhet 2005-2010 vid sitt sammanträde den 16 november 2005. Riktlinjerna betonar bland annat målet att öka effektiviteten i affärsverksamheten och förbättra lönsamheten inom ramen för de samhälleliga förpliktelserna. Skogsbruk och marknadsföring av virke är fortfarande Forststyrelsens huvuduppgift vid sidan av vården av naturskydds- och rekreationsområden.

Forststyrelsen har som långsiktigt mål att systematiskt bevaka nyttan och kostnaderna för affärsverksamheten av Forststyrelsens samhälleliga förpliktelser och avlägga rapport till jord- och skogsbruksministeriet och i samband med fastställelsen av bokslutet till statsrådet. För detta ändamål kommer Forststyrelsen att ta fram ett uppföljningssystem under 2006.

Med anledning av det som nämnts ovan konstaterar regeringen att apassningen av skogsbruk, naturskydd och andra former av nyttjande i statens skogar fortsätter enligt lagen om Forststyrelsen, riksdagens beslut i samband med behandlingen av statsbudgeten och Forststyrelsens ägarpolitiska riktlinjer som godkänts av statsrådet.

Helsingfors den 14 mars 2006

Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja