KIRJALLINEN KYSYMYS 265/2011 vp

Vuokratyö on monelle työnhakijalle hyvä keino tutustua uusiin työpaikkoihin ja mahdollisuus päästä kiinni vakituiseen työhön vuokratyötä käyttävässä yrityksessä. Säänneltäessä vuokratyötä ja henkilöstöpalveluyritysten toimintaa tulisi varmistaa, että tämä väylä vakituiseen työsuhteeseen pysyy mahdollisena.

Perustelluista syistä siirtymää käyttäjäyritykseen tai vaikka oman yritystoiminnan perustamista joudutaan joskus rajoittamaan. Esimerkiksi kilpailukieltosäännöksistä saattaa seurata, että työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen rajoitetaan. Näin voidaan kuitenkin tehdä vain erityisen painavasta syystä ja vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä lailla suojattujen ammatti- ja liikesalaisuuksien turvaamiseksi. On tärkeää, että kilpailukiellot mitoitetaan oikein ja että ne ovat selvästi perusteltuja.

Tavanomaisempi hidaste siirtymiselle käyttäjäyritykseen on rekrytointipalkkio. Käyttäjäyritys, johon henkilöstöpalveluyrityksen työntekijä siirtyy, joutuu maksamaan sopimuksen mukaisen palkkion henkilöstöpalveluyritykselle. Henkilöstöpalveluyrityksellä on oikeus periä asiakkaalta rekrytointipalkkio myös silloin, kun työntekijän sopimuksen päättymisestä on kulunut kolme kuukautta.

Palkkio on korvausta rekrytointikuluista, ja onkin tärkeää, että se on oikeassa suhteessa syntyneisiin rekrytointikuluihin. Alan oman ilmoituksen mukaan käytäntönä on, ettei palkkiota yleensä peritä enää sen jälkeen, kun rekrytointikulut on saatu katettua.

On hyvä aika ajoin varmistaa, että alan käytännöt, erityisesti maksujen suuruudet, ovat kohdallaan eivätkä muodosta liian suurta estettä sille, että väylä vuokratyöstä vakituisiin työsuhteisiin käyttäjäyrityksissä pysyy avoimena.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Ovatko vuokratyöyritysten rekrytointipalkkiot ja niiden maksuperusteet kohdallaan ja

tuleeko rekrytointipalkkioista antaa alalle yleinen ohjeistus?

Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2011

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jani Toivolan /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 265/2011 vp:

Ovatko vuokratyöyritysten rekrytointipalkkiot ja niiden maksuperusteet kohdallaan ja

tuleeko rekrytointipalkkioista antaa alalle yleinen ohjeistus

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vuokrayritykset perivät asiakasyrityksiltänsä antamastansa palvelusta eli työvoiman vuokraamisesta rekrytointipalkkiota, josta sovitaan tehtäessä sopimusta työvoiman vuokrauksesta. Rekrytointipalkkio maksetaan vuokrayritykselle korvauksena työstä, jonka yritys tekee etsiessään työvoimaa vuokraavalle asiakasyrityksellensä sopimuksessa sovitut vaatimukset täyttävän työntekijän. Rekrytointipalkkio peritään usein myös silloin, kun työvoimaa vuokraava yritys eli käyttäjäyritys joko vuokrausta koskevan sopimuksen aikana tai välittömästi sen jälkeen palkkaa vuokratyöntekijän omaan palvelukseensa. Rekrytointipalkkion maksaminen työvoiman vuokraamisesta on asiakasyritykselle kuitenkin yleensä edullisempaa kuin varsinaisen rekrytointipalvelun käyttö.

Vuokrayritysten rekrytointipalkkioiden hinnoitteluperusteet eivät ole yhteneväiset. Toisaalta rekrytoinnit voivat olla hyvin erilaisia. Sopimus voi koskea lyhytaikaista työtä tai yhtä aikaa useampia henkilöitä ilman erityisiä koulutusvaatimuksia tai pidempikestoista ja erityisosaamista vaativia tehtäviä, johon sopivan asiantuntijan löytäminen voi vielä aikaa. Näin ollen myös sopimuksessa sovitun rekrytointipalkkion määrä voi vaihdella.

Kahden elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyvän rekrytointipalkkioiden kohtuullisen hinnan määrittelyä ei ole nähty tarkoituksenmukaiseksi tehdä lainsäädännössä. Viime kädessä kuitenkin kohtuullisuus voinee tulla arvioitavaksi tuomioistuimessa, jos sopimuksen käyttäjäyritys sopimusosapuolena riitauttaisi rekrytointipalkkiota koskevan sopimuksen.

Alan itsesääntely ja valvonta järjestäytyneessä kentässä on tässä asiassa erityisen tärkeää. Saamani tiedon mukaan Henkilöstöpalveluyritysten Liitto HPL on ohjeistanut jäseniänsä tässä asiassa yleisten sopimusehtojen kautta. Lisäksi HPL on korostanut, että rekrytointipalkkioiden ja sen ajan, jonka kuluessa rekrytointipalkkiot peritään, tulee pysyä kohtuullisina. Tähän HPL on pyrkinyt kiinnittämään huomiota ohjeistaessaan jäsenyrityksiään ja auktorisoituja alan toimijoita.

Tässä vaiheessa yleisen ohjeistuksen antaminen rekrytointipalkkioista ei ole tarpeellista ottaen huomioon alan itsesääntely. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa tilannetta.

Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2011

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 265/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Jani Toivola /grönä:

Är uthyrningsföretagens rekryteringsarvoden och grunderna för dessa avgifter i sin ordning och

ska en allmän anvisning om rekryteringsarvoden utfärdas för branschen?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Personaluthyrningsföretagen tar ut ett rekryteringsarvode för sina tjänster, dvs. uthyrning av arbetskraft, av kundföretagen. Arvodets storlek bestäms när avtalet om arbetskraftsuthyrning ingås. Rekryteringsarvodet betalas till uthyrningsföretaget som en ersättning för det arbete som uthyrningsföretaget gör när det för kundföretagets räkning letar reda på en arbetstagare som uppfyller kraven i avtalet. Ett rekryteringsarvode tas ofta ut också då det företag som hyr arbetskraft, dvs. användarföretaget, anställer den uthyrda arbetstagaren vid företaget antingen under uthyrningsavtalets giltighetstid eller omedelbart efter det att avtalet upphört att gälla. Att betala rekryteringsarvode för hyrning av arbetskraft är i regel förmånligare för kundföretaget än själva användningen av rekryteringstjänster.

Uthyrningsföretagens prissättningsgrunder i fråga om rekryteringsarvoden är inte enhetliga. Å andra sidan kan det finnas stora skillnader mellan rekryteringarna. Avtalet kan gälla ett kortvarigt arbete eller flera personer samtidigt utan särskilda krav på utbildning eller långvarigare uppgifter som kräver specialkunnande då det kan ta längre tid att hitta en lämplig sakkunnig. Det avtalade rekryteringsarvodets belopp kan således också variera.

Det har inte ansetts ändamålsenligt att i lagstiftningen fastställa vad som är ett rimligt rekryteringsarvode när det gäller avtal mellan två näringsidkare. Frågan om huruvida ett arvode är rimligt eller inte kan dock i sista hand komma att avgöras i domstol, om användarföretaget i egenskap av avtalspart skulle göra avtalet om rekryteringsarvode stridigt.

Självregleringen inom branschen och övervakningen inom det organiserade fältet är särskilt viktiga i detta fall. Enligt den uppgift som jag erhållit har Henkilöstöpalveluyritysten Liitto HPL (Förbundet för personaltjänsteföretag) gett sina medlemmar anvisningar om detta genom de allmänna avtalsvillkoren för uthyrning av arbetskraft. HPL har dessutom betonat att rekryteringsarvodena och den tid inom vilken arvodena debiteras ska hållas inom rimliga gränser. HPL har haft som mål att fästa uppmärksamhet vid just detta när förbundet gett anvisningar för sina medlemsföretag och de auktoriserade aktörerna inom branschen.

Med beaktande av den självreglering som finns inom branschen är det i detta skede inte nödvändigt att utfärda allmänna anvisningar om rekryteringsarvodena. Arbets- och näringsministeriet följer situationen.

Helsingfors den 29 november 2011