KIRJALLINEN KYSYMYS 407/2011 vp

Tietooni on saatettu, että jotkut poliisin lupahallintoviranomaiset ovat kieltäytyneet myöntämästä uutta ampuma-aseen hankintalupaa sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo hallussapitolupa saman kaliiberin ampuma-aseelle. Kielteisiä päätöksiä on perusteltu ainoastaan sillä, että hakija ei tarvitse toista saman kaliiberin ampuma-asetta. Lupaviranomaisen tekemä kielteinen lupapäätös pelkkään aseen kaliiberiin perustuvasta hankkimisluvan tarpeesta on perin erikoinen, sillä vähänkin ampuma-aseita sekä sisä-, väli- ja maaliballistiikkaa tunteva tietää, että pelkkä aseen kaliiberi ei kerro paljoa itse aseesta eikä sen tulevasta käyttötarkoituksesta. On perusteltua olettaa, että poliisin lupahallintoviranomainen tietää keskimääräistä kansalaista paremmin, miten esimerkiksi Suomessa melko yleisesti käytetty metallihylsyinen keskisytytteinen 308Win- kaliiberin patruuna voidaan eripainoisilla ja -rakenteisilla luodeilla muuntaa hyvin soveltuvaksi riistamaaliammuntaan sekä pienriistan ja jopa suurriistan metsästykseen.

Riistamaaliammuntaan soveltuu erinomaisesti myös 308Win-kaliiberin patruunapesällä pesitetty ase silloin, kun siinä on loivalla - noin 14 tuuman - rihlan nousulla varustettu piippu. Loiva rihlan nousu riittää vakauttamaan kevyet ja erittäin nopeat, jopa alle 5 grammaa painavat luodit.

Hieman jyrkemmällä - noin 12 tuuman - rihlan nousulla kyetään vakauttamaan keskiraskaita luoteja, jolloin samaa 308Win-hylsyä voidaan käyttää esimerkiksi syötävän pienriistan ampumiseen, ja käytettäessä jyrkkää - noin 10 tuuman - rihlan nousua vakauttamaan 0,30 kaliiberin raskaimpia 14,3 gramman painoisia luoteja, joita käytetään pääasiassa suurriistan metsästykseen.

Näin samalla henkilöllä voi perustellusti olla hallussaan kolme 308Win-kaliiberin asetta, joilla kaikilla on eri käyttötarkoitus: harjoittelu ja mahdollinen kilpaileminen radalla, syötävän pienriistan metsästys sekä suurriistan metsästys.

Ratkaisevaa ei yksin ole se, mille patruunalle ase on pesitetty, vaan myös se ratkaisee, millaisella rihlan nousulla ja kuinka pitkällä piipulla ase on varustettu. Raskaampien luotien ajoaineena on käytettävä hitaammin palavia ruutilaatuja, ja hitaammin palava ruuti vaatii optimaaliseen palotulokseen päästäkseen pitemmän piipun kuin kevyiden luotien ajoaineena käytetyt nopeapaloiset ruudit. Nopeat ruudit ehtivät palaa lyhyemmässä piipussa - hitaat eivät ehdi.

Kasa-ammunnassa käytetään varsin yleisesti 6PPC-kaliiberin metallihylsyistä ja keskisytytteistä patruunaa ampuvia aseita. Monilla lajin harrastajilla onkin useampia samalle 6PPC-kaliiberille pesitettyjä aseita, sillä kilpailuluokkaa määriteltäessä ratkaisee myös aseen paino. Raskaassa luokassa ase saa tähtäimineen painaa 6,122 kg ja kevyessä luokassa 4,762 kg. Monilla ampujilla on samaan sulkulaitteeseen sovitettuna raskaampi ja kevyempi piippu, mutta on myös sellaisia ampujia, jotka käyttävät kokonaan eri asetta kevyessä, raskaassa ja vapaassa luokassa. Kaikki aseet voivat ampua samaa 6PPC-patruunaa, mutta jokainen ase on räätälöity kyseiseen luokkaan optimaaliseksi, eikä sitä voi kilpailusääntöjen vuoksi vaihtaa ristiin.

Pelkkä vanhakantainen jaottelu haulikoihin ja lintu- ja hirvikivääreihin ei enää riitä, vaan poliisin lupahallintohenkilöstön on kyettävä perustelemaan hankkimislupapäätöksiä tehdessään, mihin tosiasioihin heidän tekemänsä päätökset perustuvat. Haulikoissa pelkkä jaottelu kaliiberin 12/70 tai 12/76 mukaan ei myöskään riitä, sillä ampumaradalla savikiekkojen ammuntaan tarkoitetut trap- ja skeet-piippujen supistukset poikkeavat oleellisesti metsästyksessä käytetyistä supistuksista.

Harrastukseensa vakavasti paneutuvalla metsästäjällä taikka urheiluampujalla on oikeus hankkia eri välineet ammunnan harjoitteluun ja varsinaiseen metsästykseen taikka kilpailutoimintaan.

Yleisen oikeustajun mukaan lupahallintoviranomaisen tehtävä ei ole suorittaa tarveharkintaa aseiden lukumäärästä, vaan lukumäärän osalta tarveharkinnan suorittaa henkilö, joka aseen hankkii ja sen maksaa. Sen sijaan lupaviranomaisen harkintaan kuuluu se, onko hankkimisluvan hakija sellainen henkilö, jolle voi uuden aseen hankkimisluvan myöntää. Jos ei voi myöntää uuden aseen hankkimislupaa, niin onko jo olemassa olevat aseen hallussapitoluvat peruutettava, ja jos tähän päädytään, niin millä perusteella päätös tehdään?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupia käsittelevä lupahallinnon henkilöstö ryhtyy noudattamaan voimassa olevaa ampuma-aselakia sekä kohtelemaan yhdenvertaisesti kaikkia luvan hakijoita?

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2011

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Hongiston /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 407/2011 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupia käsittelevä lupahallinnon henkilöstö ryhtyy noudattamaan voimassa olevaa ampuma-aselakia sekä kohtelemaan yhdenvertaisesti kaikkia luvan hakijoita?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ampuma-aselaki (1/1998 ) tuli voimaan 1.3.1998. Sisäasiainministeriö ja Poliisihallitus ovat lain voimassaoloaikana pyrkineet kehittämään ja yhdenmukaistamaan poliisin aselupahallinnon toimintaa jatkuvana ja suunnitelmallisena toimintana.

Sisäasiainministeriö on antanut 16.11.2007 Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet. Lisäksi sisäasiainministeriö ja Poliisihallitus ovat antaneet yhtenäistämisohjeita täydentäviä ohjekirjeitä, joista viimeisin on annettu 13.12.2011. Poliisilaitosten aselupa-asioita käsittelevä henkilöstö on saanut koulutusta aseasioista vuosittaisilla koulutuspäivillä ja lakimuutosten yhteydessä järjestetyissä koulutuksissa.

Lupahallinnon ammattitaidon kehittäminen ja lupakäytäntöjen yhtenäistäminen huomioidaan jatkossakin lupahallintoa kehitettäessä. Sisäasiainministeriö asetti 13.8.2011 työryhmän laatimaan esiselvityksen aseturvallisuuden kehitysnäkymistä (aseturvallisuustyöryhmä). Sen tehtävänä on 31.12.2011 mennessä selvittää poliisihallinnon näkökulmasta aseturvallisuuden mahdolliset poliisitoiminnalliset ja lainsäädännölliset kehittämistarpeet. Laajapohjaisen, eri intressitahojen edustuksen sisältävän selvitystyön käynnistämisestä päätetään aseturvallisuustyöryhmän selvityksen valmistuttua. Poliisihallituksen lupahallinnon kehittämishankkeen loppuraportissa on mainittu, että poliisin lupahallinnon eräs painopistealue on lupaprosessien ja -menettelyjen kehittäminen ja yhdenmukaistaminen. Tavoitteena on ottaa sähköinen lupaohjeisto käyttöön vuoden 2012 aikana. Lisäksi sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan lupahallintostrategiaa yhdessä Poliisihallituksen kanssa. Tämän työn on tarkoitus valmistua 31.12.2011. Sen tavoitteena on linjata strategiset painotuslinjat ja ydintehtävät sekä määritellä, miten ja millaisilla henkilöresursseilla ne toteutetaan vuonna 2020.

Ampuma-aselain 18 §:n 2 momentin mukaan lupa ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussapidettyjä esineitä käytetään väärin. Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp ) on todettu, että ilmaisulla "lupa voidaan antaa" korostettaisiin, ettei kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseeseen, aseen osaan, patruunoihin tai erityisen vaarallisiin ammuksiin. Lain 43 §:n 1 momentissa on tyhjentävästi lueteltu ne käyttötarkoitukset, joihin hankkimislupa voidaan antaa. Lisäksi lain 44 §:ssä on säädetty siitä, minkälaista selvitystä hakijan on hyväksyttävästä käyttötarkoituksesta eräissä tapauksissa esitettävä. Edellä mainitun hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa. Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on kuitenkin tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. Näin ollen lupaviranomaisen ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä hakemusta sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo entuudestaan hakemuksen kohteena olevaa asetta vastaava ampuma-ase. Jos ampuma-aseita on paljon, niiden säilyttämiselle voitaisiin hallituksen esityksen mukaan kuitenkin asettaa tavanomaista korkeammat turvallisuusvaatimukset lain 107 §:n 1 momentin nojalla.

Edellä selostettujen ampuma-aselain säännösten ja hallituksen esityksen perustelujen mukaan luvanhakijalla on oltava hyväksyttävä käyttötarkoitus jokaiselle hankkimalleen aseelle ja hänen on se myös lupaviranomaiselle osoitettava. Jos luvanhakijalla jo on vastaava ampuma-ase, on lupaviranomaisen selvitettävä luvanhaltijan tarve samanlaiselle aseelle. Luvanhakijan on puolestaan selostettava tarve uuden aseen hankkimiseen. Kirjallisessa kysymyksessä on esitetty asianmukaisia perusteita toisen vastaavan aseen hankkimiseen.

Luvanhakijalla ja -haltijalla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen, mikäli hän on tyytymätön poliisilaitoksen aselupapäätökseen.

Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2011

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 407/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Hongisto /saf:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att den personal inom tillståndsförvaltningen som handlägger tillstånd för förvärv och innehav av skjutvapen ska börja följa gällande skjutvapenlag och behandla alla som ansöker om tillstånd lika?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Skjutvapenlagen (1/1998 ) trädde i kraft den 1 mars 1998. Under den tid lagen har varit i kraft har inrikesministeriet och Polisstyrelsen kontinuerligt och planmässigt strävat efter att utveckla och förenhetliga polisens vapentillståndsförvaltning.

Den 16 november 2007 utfärdade inrikesministeriet anvisningar för förenhetligande av vapentillståndspraxis. Ytterligare har inrikesministeriet och Polisstyrelsen utställt anvisningsbrev som kompletterar anvisningarna för förenhetligande, det senaste den 13 december 2011. Personalen som på polisinrättningarna handlägger vapentillståndsärenden utbildas i vapenfrågor på de årliga utbildningsdagarna och på kurser som ordnas i samband med lagändringar.

I utvecklandet av tillståndsförvaltningen tas det även framöver hänsyn till förkovring av yrkeskunskapen inom tillståndsförvaltningen och en enhetlig tillståndspraxis. Den 13 augusti 2011 tillsatte inrikesministeriet en arbetsgrupp för att utarbeta en förutredning om utvecklingsutsikterna inom vapensäkerheten (vapensäkerhetsarbetsgruppen). Den har som uppgift att till den 31 december 2011 ur polisförvaltningens synpunkt utreda eventuella behov av att utveckla polisverksamheten och lagstiftningen som rör vapensäkerhet. När vapensäkerhetsarbetsgruppens utredning är klar beslutar man eventuellt om att inleda ett bredbasigt utredningsarbete där olika intressegrupper är representerade. I slutrapporten från projektet för utveckling av Polisstyrelsens tillståndsförvaltning nämns utveckling och förenhetligande av tillståndsprocesserna och -förfarandena som en av tyngdpunkterna i polisens tillståndsförvaltning. Målet är att elektroniska tillståndsanvisningar ska tas i bruk under 2012. Vidare bereder inrikesministeriet som bäst en tillståndsförvaltningsstrategi i samarbete med Polisstyrelsen. Det är meningen att det arbetet ska bli klart till den 31 december 2011. Avsikten är att staka ut strategiska betoningar och kärnuppgifter samt att bestämma hur och med vilka personresurser de ska genomföras 2020.

Enligt 18 § 2 mom. i skjutvapenlagen kan tillstånd för förvärv och innehav av skjutvapen meddelas, om det finns godtagbara grunder för det och det inte finns skäl att misstänka att tillståndet eller de föremål som förvärvas eller innehas med stöd av det missbrukas. I regeringspropositionen som ledde till att skjutvapenlagen stiftades (RP 183/1997 rd ) konstateras att det med uttrycket "tillstånd kan meddelas" betonas att ingen har ovillkorlig rätt att få tillstånd som gäller skjutvapen, vapendelar, patroner och särskilt farliga projektiler. De användningssyften för vilka förvärvstillstånd kan meddelas räknas uttömmande upp i lagens 43 § 1 mom. Vidare föreskrivs det i lagens 44 § om de klargöranden sökande i vissa fall ska visa upp om ett godtagbart användningssyfte. I motiveringarna till regeringspropositionen konstateras det att utgångspunkten ska vara att en ansökan om tillstånd inte förkastas på den grunden att den sökande redan innehar flera skjutvapen. Om den sökande redan har ett vapen som lämpar sig för motsvarande ändamål, kan detta dock ha betydelse vid tillståndsprövningen. I flera tävlingsskytte- och andra hobbyskyttegrenar är det dock nödvändigt att förvärva flera skjutvapen och också sådana som motsvarar varandra. Därför ska utgångspunkten vara att tillståndsmyndigheten inte ska avslå en ansökan på den grunden att den sökande redan har ett skjutvapen som motsvarar det vapen ansökan gäller. Om skjutvapnen är många, kan det dock enligt regeringspropositionen med stöd av lagens 107 § 1 mom. ställas högre säkerhetskrav än normalt på hur de ska förvaras.

Enligt de ovan redogjorda bestämmelserna i skjutvapenlagen och motiveringarna till regeringspropositionen ska den som ansöker om tillstånd ha ett godtagbart användningssyfte för varje vapen som förvärvas, vilket även ska påvisas för tillståndsmyndigheten. Om den som ansöker om tillstånd redan har ett motsvarande skjutvapen, bör tillståndsmyndigheten utreda tillståndshavarens behov av ett motsvarande vapen. Den som ansöker om tillstånd ska för sin del klarlägga behovet av att förvärva ett nytt vapen. I det skriftliga spörsmålet anförs korrekta grunder för förvärv av ett andra motsvarande vapen.

Den som ansöker om eller innehar tillstånd har rätt att överklaga hos förvaltningsdomstolen vid missnöje med polisinrättningens beslut om vapentillståndet.

Helsingfors den 29 december 2011