KIRJALLINEN KYSYMYS 426/2009 vp

Suomi on oikeusvaltio, ja se merkitsee, että kansalaisilla on mahdollisuus saada riita- ja rikosasiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Tuomioista voidaan myös valittaa, jotta oikeus todella toteutuu. Ongelma on se, että käsittelyajat ovat kovin pitkät, suorastaan kohtuuttomat.

Haastemiehet eivät saa toimitettua haasteita, jos haasteen saaja ei avaa ovea. Valitusasioiden käsittely kestää, kun toinen osapuoli hakee jatkuvasti lykkäystä lisäselvitysten takia. Tämä merkitsee yksilön kannalta usein kohtuutonta tilannetta, kun hän toivoo oikeuden toteutuvan.

Käytännön esimerkkinä on seuraava tapaus: Urheilijaturvalain mukainen työtapaturma tapahtui tammikuussa 2003. Nuoren ihmisen työkyky ammattiurheilijana meni. Tästä alkoi oikeustaistelu suuren vakuutusyhtiön kanssa. Ensimmäinen käsittelyaste oli Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, jossa asiaa käsiteltiin n. 18 kuukautta ja päädyttiin erityiskokoonpanolla äänin 6-2 antamaan päätös työntekijän eduksi. Vakuutusyhtiö valitti asiasta vakuutusoikeuteen 22.2.2007. Toinen käsittelyvaihe vakuutusoikeudessa on nyt kestänyt yli 26 kk, ja 6.5.2009 siellä ei ollut vielä tietoa käsittelypäivästä.

Yhtiö on jatkuvasti tehnyt lisäselvityksiä. Näinä vuosina työntekijä on ollut ilman toimeentuloa ja mahdollisuutta hakeutua koulutukseen, koska hän on sosiaaliviranomaisten mielestä oikeutettu vakuutuskorvaukseen. Sen sijaan vakuutusyhtiön mielestä vakuutetun ei kuulu saada korvausta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka ihmisten oikeusturva taataan ja tuomioistuinten kohtuuttomat käsittelyajat saadaa lyhenemään, ettei kansalainen joudu ison yrityksen pelinappulaksi?

Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 2009

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 426/2009 vp:

Kuinka ihmisen oikeusturva taataan ja tuomioistuinten kohtuuttomat käsittelyajat saadaan lyhenemään, ettei kansalainen joudu ison yrityksen pelinappulaksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Oikeusministeriön tavoitteena on, että tuomioistuimet ja oikeusapu palvelukyvyltään, osapuolille aiheutuvilta kustannuksiltaan sekä käsittelyajoiltaan takaavat oikeusturvan tosiasiallisen ja yhdenvertaisen toteutumisen kansallisen lainsäädännön ja Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Tuomioistuimien käsiteltäväksi tulee yhä useammin laajoja ja oikeudellisesti vaativia, muun muassa EU-säädösten soveltamista edellyttäviä asioita sekä uudenlaisia oikeudellisia kysymyksiä. Nämä seikat asettavat sekä yleisten tuomioistuinten että hallintotuomioistuinten osalta yhä suurempia vaatimuksia niin lainkäyttöjärjestelmän toimivuudelle kuin henkilöstön ammatillisille taidoillekin. Siten riippumattomat ja asianmukaisesti resursoidut tuomioistuimet ovat keskeinen edellytys perus- ja ihmisoikeusvaatimusten mukaisen oikeusturvan toteutumiselle sekä oikeusvarmuudelle.

Oikeusministeriön tavoitteena on lyhentää jonotus- ja käsittelyaikoja, vähentää tuomioistuimissa yli vuoden vireillä olleiden asioiden määrää sekä supistaa alueelliset käsittelyaikaerot hovioikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa enintään kolmeen kuukauteen. Tavoitteena on myös lyhentää asioiden käsittelyn kokonaiskestoa tehostamalla seurantaa käsittelyn kaikissa vaiheissa esitutkinnasta tuomioistuinkäsittelyyn sekä edistämällä viranomaisten paikallista yhteistyötä.

Oikeusministeriö on vuosittain tuomioistuinten ja oikeusministeriön välisissä tulosneuvotteluissa kiinnittänyt huomioita käsittelyaikoihin ja erityisesti yli vuoden tuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin. Näin ollen tuomioistuimet kiinnittävät huomiota asioiden joutuisaan käsittelyyn erityisesti niissä asioissa, joissa kokonaiskäsittelyaika on tavanomaista pidempi. Käytettävissä olevien resurssien rajoissa lisähenkilöstöä on kohdennettu erityisen ruuhkautuneisiin tuomioistuimiin.

Tuomioistuinten käsittelyaikoja on saatu pääosin lyhennettyä ja eri hovi- ja hallinto-oikeuksien käsittelyaikaerot ovat supistuneet. Käräjäoikeuksissa riita-asioiden käsittelyajat ovat vuonna 2008 vaihdelleet riidattomien velkomusasioiden noin kahdesta kuukaudesta laajojen riita-asioiden kahdeksan kuukauden käsittelyaikaan. Rikosasioissa käsittelyajat ovat olleet keskimäärin 3,1 kuukautta. Kirjallisesti ratkaistujen rikosasioiden keskimääräinen käsittelyaika on ollut 1,6 kuukautta. Hovioikeuksien keskimääräiset käsittelyajat ovat lyhentyneet vuonna 2008 7 kuukauteen ja alkuvuodesta 2009 käsittelyajat ovat edelleen olleet laskussa. Myös hovioikeuksien välisiä käsittelyaikaeroja on vuonna 2008 saatu supistettua noin 6 kuukaudesta 4,5 kuukauteen.

Alueellisten hallinto-oikeuksien käsittelyajat ovat vuonna 2008 olleet 9,2 kuukautta. Hallinto-oikeuskohtaiset käsittelyaikaerot on saatu supistettua alle 3 kuukauden tavoitteen 2,5 kuukauteen. Hallinto-oikeudet ovat myös ottaneet hallinto-oikeuslain muutoksella (675/2006) säädetyt niin sanotut joustavat ratkaisukokoonpanot laajasti käyttöön. Vuonna 2008 noin puolet asioista ratkaistiin tavanomaista kolmen jäsenen kokoonpanoa pienemmissä ratkaisukokoonpanoissa.

Vakuutusoikeuteen saapuneet asiat ovat viime vuosina vähentyneet ja jutturuuhkaa on saatu purettua. Käsittelyaika on ollut vuonna 2007 keskimäärin 15 kuukautta ja se on laskenut vuoden 2009 alkupuoliskolla 11 kuukauteen. Asiamäärien vähentymisen ei kuitenkaan voida olettaa jatkuvan.

Myös lainsäädäntö- ja kehittämishankkeilla on pyritty lyhentämään käsittelyaikoja. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän selvittämään yleisten tuomioistuinten asianhallintaprosessin kehittämistä. Työryhmän tehtävänä on luoda sellaiset mittarit, joiden avulla voidaan arvioida työmäärää tuomioistuinten toiminnan suunnittelemiseksi ja tulosohjauksen kehittämiseksi.

Vakuutusoikeuden organisaation ja työmenetelmien kehittämistä selvittävä työryhmä esittää ehdotuksensa 30.6.2009 mennessä. Työryhmän tehtävänä on muun ohella ottaa kantaa kysymykseen, tulisiko asiassa esitetyn lisäselvityksen vastaanottaminen rajata johonkin määräaikaan. Lisäselvityksen toimittaminen prosessin eri vaiheissa uusine kuulemismenettelyineen voi merkittävästi pidentää käsittelyaikaa. Vakuutusoikeudessa on lisäksi käynnissä käytännön toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävä niin sanottu logistiikkaprojekti, jossa pyritään asioiden käsittelyn pitkäjänteisempään aikataulusuunnitteluun muun muassa kehittämällä asianhallintaa siten, että asioiden kiireellisyysjärjestys tulisi asianhallinnasta selkeästi esille. Vastaavanlaisen projektin tarpeita ollaan selvittämässä myös hallinto-oikeuksien ja markkinaoikeuden osalta. Myös vireillä olevien tietotekniikan kehittämishankkeiden tarkoituksena on palvella erityisesti asioiden joutuisampaa käsittelyä.

Riidattomien velkomusasioiden osalta oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut tiedoksiannon tehostamista muun muassa siten, että näissä asioissa haastehakemus voitaisiin antaa tiedoksi puhelimitse. Jatkokäsittelyluvan käyttöönottoa hovioikeuksissa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa tämän vuoden kesäkuussa.

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (HE 233/2008 vp) on hyväksytty ja sen mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta poikkeuksellisesti päättää, että asia määrätään kiireelliseksi, jos asian käsittelemiselle ennen muita asioita on painava syy. Oikeusministeriön asettaman hallintolainkäyttötoimikunnan ja sen alatyöryhmien tehtävänä on kehittää hallintolainkäyttöä joutuisammaksi. Tässä yhteydessä on selvitettävänä myös hyvitysmaksun määräämisestä säätäminen hallintolainkäytössä käsiteltävissä asioissa.

Kehittämistoimista huolimatta käsittelyaikojen osalta erityisenä haasteena ovat laajat asiat, etenkin laajat talousrikosasiat, jotka vievät paljon voimavaroja sekä syyttäjältä että tuomioistuimilta ja kestävät pitkään jo poliisin esitutkintavaiheessa. Riskinä on myös se, että näiden asioiden myötä muutkin asiat ruuhkautuvat.

Taloudellisen taantuman myötä asioiden määrä saattaa niin yleisissä kuin hallintotuomioistuimissakin nousta, mikä on jo nyt nähtävissä joissakin asiaryhmissä. Siinäkin tapauksessa, että ruuhkia syntyy, asiat tulisi saada ratkaistua joutuisasti, jotta vältyttäisiin asioiden käsittelyn pitkittymisestä yhteiskunnalle, yrityksille ja yksityisille ihmisille aiheutuvilta kustannuksilta.

Viime vuosina on määrärahakehyksessä, talousarviossa sekä eduskunnassa lisätty määrärahoja tuomioistuinten ruuhkien purkamista varten. Tällaisia määrärahoja on vuonna 2009 käytettävissä yhteensä 2,8 miljoonaa euroa. Tuomioistuinten ja syyttäjän resursseista vuodelle 2010 päätetään budjetin yhteydessä.

Helsingissä toukokuun 29 päivänä 2009

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 426/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Lipponen /sd:

På vilket sätt tryggas individens rättsskydd och förkortas domstolarnas oskäligt långa behandlingstider så att medborgarna inte blir brickor i ett stort företags spel?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Justitieministeriet strävar efter att servicenivån, kostnaderna som förorsakas parterna och behandlingstiderna inom domstolarna och rättshjälpsverksamheten är sådana att de faktiskt och på ett jämlikt sätt kan garantera rättsskyddet i enlighet med den nationella lagstiftningen och internationella överenskommelser som gäller Finland. Till domstolarna inkommer allt oftare omfattande och juridiskt krävande ärenden, som förutsätter bland annat tillämpning av EU-lagstiftning, samt nya rättsliga frågor. På grund av detta ställs det allt större krav på både de allmänna domstolarna och förvaltningsdomstolarna, såväl i fråga om rättsskipningssystemets funktionsduglighet som i fråga om personalens yrkesmässiga kompetens. Oberoende domstolar med ändamålsenliga resurser är därmed en grundläggande förutsättning för rättssäkerheten och garanterandet av rättskyddet enligt kraven för de grundläggande fri- och rättigheterna och de mänskliga rättigheterna.

Justitieministeriet har som mål att förkorta kö- och behandlingstiderna, minska antalet ärenden som varit anhängiga vid domstolarna över ett år samt minska de regionala skillnaderna i hovrätternas och förvaltningsdomstolarnas behandlingstider till högst tre månader. Det strävas också efter att förkorta den totala behandlingstiden genom att intensifiera uppföljningen i alla skedena av behandlingen från förundersökningen till domstolsbehandlingen samt genom att främja det lokala samarbetet mellan myndigheterna.

Justitieministeriet har årligen i resultatförhandlingarna mellan domstolarna och ministeriet fäst uppmärksamhet vid behandlingstiderna och i synnerhet ärenden som varit anhängiga över ett år. Domstolarna har således fäst uppmärksamhet vid att påskynda behandlingen särskilt i ärenden där den totala behandlingstiden är ovanligt lång. Inom ramen för resurserna som står till förfogande har extra personal riktats till domstolar där anhopningen av ärendena har varit särskilt svår.

Man har i huvudsak lyckats förkorta domstolarnas behandlingstider och skillnaderna i olika hovrätters och förvaltningsdomstolars behandlingstider har minskat. År 2008 varierade behandlingstiderna för tvistemål vid tingsrätterna mellan cirka två månader vid ostridiga fordringsmål och cirka åtta månader vid omfattande tvistemål. Den genomsnittliga behandlingstiden i brottmål har varit 3,1 månader. För brottmål som avgjorts i skriftligt förfarande har den genomsnittliga behandlingstiden varit 1,6 månader. Hovrätternas genomsnittliga behandlingstider har under år 2008 förkortats till 7 månader och sedan början av år 2009 har behandlingstiderna ytterligare förkortats. Skillnaderna i hovrätternas behandlingstider har också kunnat minskas från cirka 6 månader till 4,5 månader.

Behandlingstiderna i de regionala förvaltningsdomstolarna var under år 2008 i genomsnitt 9,2 månader. Skillnaderna i förvaltningsdomstolarnas behandlingstider har kunnat minskas mer än det uppställda målet om tre månader till 2,5 månader. Med stöd av lagen om ändring av lagen om förvaltningsdomstolarna (675/2006) har förvaltningsdomstolarna tagit i bruk så kallade lätttare sammansättningar. År 2008 avgjordes ungefär hälften av ärendena i en sammansättning med färre än tre ledamöter.

Antalet ärenden som inkommit till försäkringsdomstolen har under de senaste åren minskat och anhopningen av ärenden har kunnat lösas upp. Den genomsnittliga behandlingstiden under år 2007 var 15 månader och sedan början av år 2009 har den förkortats till 11 månader. Det kan dock inte antas att antalet ärenden fortsätter att minska.

Det har dessutom strävats efter att förkorta behandlingstiderna genom lagstiftnings- och utvecklingsprojekt. Justitieministeriet har tillsatt en arbetsgrupp för att utreda på vilket sätt allmänna domstolars ärendehanteringssystem kunde utvecklas. Arbetsgruppen ska skapa mätare med vilka arbetsmängden kan uppskattas för att kunna planera domstolarnas verksamhet och utveckla resultatstyrningen.

En arbetsgrupp som utreder på vilket sätt försäkringsdomstolens organisation och förfaringssätt kan utvecklas ska lägga fram sitt förslag före den 30 juni 2009. Arbetsgruppen ska bland annat utreda huruvida det bör ställas en tidsfrist när det gäller mottagande av tilläggsutredningar. Mottagande av tilläggsutredningar i de olika skedena av processen samt höranden som ska ordnas i samband med dessa kan förlänga behandlingstiden betydligt. Försäkringsdomstolen har dessutom startat ett så kallat logistikprojekt som syftar till en mer långsiktig tidsplansplanering, bland annat genom att utveckla ärendehanteringssystemet så att ärendenas prioritetsordning tydligt framgår av systemet. Behovet av liknande projekt inom förvaltningsdomstolarna och marknadsdomstolen håller på att utredas. Pågående projekt för att utveckla informationsbehandlingssystemen syftar också till att påskynda behandlingen av ärenden.

I fråga om ostridiga fordringsmål har justitieministeriets arbetsgrupp föreslagit att delgivning effektiviseras så att stämning i summariska fordringsmål ska kunna delges per telefon. Regeringens proposition om införande av tillstånd till fortsatt handläggning i hovrätten avses att överlämnas i juni 2009.

Lagen om gottgörelse för dröjsmål vid rättegång (RP 233/2008 rd) har godkänts och enligt den kan domstolen i undantagsfall besluta att ett mål eller ärende ska förklaras brådskande, om det finns synnerligen vägande skäl för att det ska få förtur före andra mål och ärenden. Justitieministeriets förvaltningsprocessarbetsgrupp och dess undergrupper har till uppgift att utveckla förvaltningsprocessen så att den blir snabbare. I detta sammanhang utreds också om det borde föreskrivas om gottgörelse vid ärenden som handläggs i förvaltningsprocessen.

Trots utvecklingsåtgärderna är omfattande ärenden, i synnerhet ärenden som gäller ekonomiska brott, en utmaning, eftersom dessa kräver mycket resurser både hos åklagaren och vid domstolarna. Dessutom tar behandlingen i dessa ärenden redan i förundersökningsskedet hos polisen länge. Det finns också en risk även andra ärenden hopar sig på grund av dessa ärenden.

Med anledning av den ekonomiska lågkonjunkturen kan antalet ärenden i både allmänna domstolar och förvaltningsdomstolar öka, vilket redan syns i vissa ärendegrupper. Också om ärenden hopar sig bör de kunna behandlas skyndsamt för att undvika de kostnader som en utdragen behandling orsakar för samhället, företagen och enskilda medborgare.

Under de senaste åren har det i anslagsramen, statsbudgeten och riksdagen anvisats extra anslag för att lösa upp anhopningen av ärenden i domstolarna. För år 2009 har det för detta ändamål anvisats sammanlagt 2,8 miljoner euro. Beslut om domstolarnas och åklagarens resurser för år 2010 fattas i samband med budgeten.

Helsingfors den 29 maj 2009