KIRJALLINEN KYSYMYS 42/2011 vp

Ympäristöministeri Ville Niinistön liityttyä kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamiin tosiasioihin on vastauksen johdosta todettava seuraavaa:

• Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus ja pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheessa edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis- ja valintaperusteista ei määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.
• EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
• Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
• Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
• Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
• Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
• Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
• EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmän tilalle.
• Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
• Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,

aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,

aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja

milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 2011

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 42/2011 vp:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,

aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,

aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja

milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011 annettuun vastaukseen totean, että Suomen Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.

Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.

Natura 2000 -verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tänä vuonna tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.

Helsingissä 15 päivänä elokuuta 2011

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 42/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Mattila /saf:

När tänker Finland införa kriterierna för anvisande och urval av Natura 2000-områden i den nationella lagstiftningen,

ämnar Finland införa kriterierna korrekt,

ämnar Finland upphäva tidigare Naturabeslut som fattats på basis av felaktigt genomförande av bestämmelserna och på ett sätt som medfört skadeståndsskyldighet, och

när ämnar Finland fatta flera Naturabeslut?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Med hänvisning till svaret på likalydande spörsmål av ledamot Mattila den 12 juli 2011 kan jag konstatera att de områden som hör till Finlands Natura 2000-nätverk valts ut i enlighet med den nationella lagstiftningen, direktiven och därtill hörande rättspraxis, och att det inte finns behov av att ingripa i lagstiftningen eller upphäva redan fattade beslut.

Beträffande innebörden av 64 § i naturvårdslagen har högsta förvaltningsdomstolen i sina beslut uttryckligen konstaterat att habitatdirektivet i fråga om utarbetande av nationella förslag därmed i sak har gjorts till en del av den nationella rätten genom 64 § i naturvårdslagen. Så som det framgår av nämnda paragraf anger fågel- och habitatdirektiven urvalsgrunderna för de objekt som föreslås och anmäls till Europeiska gemenskapens nätverk Natura 2000. Inte heller Europeiska kommissionen har haft något att invända mot införandet av bestämmelserna om urvalsgrunderna, och kommissionen har även genom sina egna beslut redan godkänt samtliga områden som Finland nationellt och med lagkraftvunna beslut föreslagit att ska ingå i Natura 2000-nätverket.

Utformningen av Natura 2000-nätverket är nu i huvudsak klar, och några omfattande beslut om nya Naturaområden är inte att vänta. Urvalsprocessen för Naturaområdena är så gott som slutförd. Nu är det i stället aktuellt att skyddsåtgärderna på områdena verkställs, så att nätverket på bästa möjliga sätt kan bidra till att uppnå och trygga en gynnsam skyddsnivå för olika arter och naturtyper. Med anledning av besvär krävs dock ännu i år ny behandling av tidigare beslut för tre områdens del. Det behövs också beslut om vissa kompletteringar som gäller öppna havsområden.

Helsingfors den 15 augusti 2011