KIRJALLINEN KYSYMYS 441/2003 vp

Suomessa toteutettavan Natura 2000 -hankkeen aikana on käynyt ilmi, että samasta kohteesta on olemassa useita asiakirjoja, joilla on eri oikeusvaikutukset Suomen kansalaisiin.

On sitovasti osoitettu, että VNP:n 20.8.1998 ja myös KHO:n päätöksen 14.6.2000 jälkeen asiakirjoista on olemassa eri oikeusvaikutteisia versioita verrattuna niihin asiakirjoihin, joilla valtioneuvosto päätti Suomen silloisista Natura-alueista. Näistä muutetuista tiedoista ei ole kuultu maanomistajia luonnonsuojelulain 64 §:n mukaisella tavalla, eikä muutetuista tiedoista ole olemassa uutta valtioneuvoston päätöstä. Näillä muutetuilla tiedoilla on kansalaisen oikeusturvan ja perusoikeuksien kannalta erittäin merkittävät oikeusvaikutukset.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että

- Suomen lakeja noudatetaan Natura 2000 -kuulemisessa LsL 64 §:n 2 momentin viimeisen lauseen edellyttämällä tavalla,

- Natura 2000 palautetaan EU:n direktiivien ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaiseksi ja

- luonnonsuojelulain 52 §:n mukainen Natura-alueen lunastaminen ja 65 §:n mukainen vaikutusarviointi toteutetaan EU:n direktiivien, suhteellisen suojelutason ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämien oikeusvaikutteisten ilmoituslomaketietojen mukaisesti eikä perustuen muutettuihin asiakirjoihin, joiden lopullinen oikeudellinen asema on edelleen selvittämättä Suomessa ja yhteisön tuomioistuimessa?

Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2003

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Hannu Hoskosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 441/2003 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että

- Suomen lakeja noudatetaan Natura 2000 -kuulemisessa LsL 64 §:n 2 momentin viimeisen lauseen edellyttämällä tavalla,

- Natura 2000 palautetaan EU:n direktiivien ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaiseksi ja

- luonnonsuojelulain 52 §:n mukainen Natura-alueen lunastaminen ja 65 §:n mukainen vaikutusarviointi toteutetaan EU:n direktiivien, suhteellisen suojelutason ja yhteisöjen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämien oikeusvaikutteisten ilmoituslomaketietojen mukaisesti eikä perustuen muutettuihin asiakirjoihin, joiden lopullinen oikeudellinen asema on edelleen selvittämättä Suomessa ja yhteisön tuomioistuimessa?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa:

Natura 2000 -verkostoon kuuluvia tai siihen ehdotettuja alueita on Suomessa yhteensä 1 804 aluetta yhteispinta-alaltaan noin 4,88 miljoonaa hehtaaria. Maa-alueita tästä on noin 3,57 miljoonaa hehtaaria ja ne käsittävät lähes yksinomaan jo ennestään luonnonsuojelualueiksi tai erämaa-alueiksi perustettuja tai erilaisiin suojeluohjelmiin tai -varauksiin sisältyviä alueita. Vain noin 3 % verkoston maapinta-alasta on ns. uusia alueita.

Natura 2000:n valmistelussa noudatettuun menettelyyn on toistuvasti kohdistunut arvostelua mm. tietolomakkeiden puutteellisuudesta useissa korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetuissa valituksissa sekä oikeuskanslerille osoitetuissa kanteluissa.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtiin ensimmäisistä valtioneuvoston tekemistä päätöksistä (20.8.1998 ja 25.3.1999) kaikkiaan noin 1 600 valitusta. Lähes kaikissa tapauksissa korkein hallinto-oikeus katsoi, että alueiden valinta on perustunut luonto- tai lintudirektiivin edellyttämin tavoin riittävään tieteelliseen tietämykseen ja luontodirektiivin liitteen III mukaisen kansallisen arvioinnin perusteisiin. Vain hyvin vähäinen osa, alle 0,5 % pinta-alasta, Natura-päätökseen sisältyneistä alueista edellytti suojeluperusteita koskevissa tiedoissa havaittujen puutteellisuuksien tai virheiden vuoksi oikaisua tai uutta käsittelyä. Viimeiset näistä tapauksista ovat parhaillaan uudessa valmistelussa ja niitä koskevat ehdotukset ovat olleet LsL 64 §:n edellyttämällä tavalla nähtävillä 15.4-15.5.2003 välisenä aikana. Ehdotusta koskevat tiedot ovat siten olleet saatavilla asianomaisissa kunnissa kuulutusajan, kuten lain 64 §:n 2 momentin viimeinen virke edellyttää.

Oikeuskansleri puolestaan on todennut huhtikuussa 2002 antamissaan ratkaisuissa, ettei hän ole löytänyt perusteita sille, että ympäristöviranomaiset olisivat Natura-päätöstä valmistellessaan tai sen antamisen jälkeen menetelleet virheellisesti tai lainvastaisesti. Kanteluissa oli mm. epäilty, että asiakirjoihin olisi jälkikäteen lisätty uusia tietoja tavalla, joka olisi aiheuttanut sen, että Euroopan komissiolle olisi toimitettu valtioneuvoston päätöksen perusteena olleista tiedoista poikkeavia tietoja. Oikeuskansleri ei havainnut tutkinnassaan viranomaisten menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti.

Valtion lunastusoikeus luonnonsuojelualueiden perustamista varten tai muutoin luonnonsuojelulaissa tarkoitetun suojelun toteuttamista varten perustuu luonnonsuojelulain 52 §:ään ja tapahtuu siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/19 77) säädetään. Luonnonsuojelun toteuttaminen etenee pääsääntöisesti vapaaehtoisin maakaupoin, vaihdoin tai korvauspäätöksin. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa lunastusmenettelyä käytetään Natura-verkoston toteuttamisessa, lunastuksen kohteet ovat valtioneuvoston lainvoimaisten Natura 2000 -päätösten mukaisia alueita. Maanomistajalla on aina mahdollisuus menettelyyn sisältyvissä kuulemis- ja valitusvaiheissa tuoda mielipiteensä esiin, mikäli hän katsoo, että lunastukselle ei ole laillisia perusteita ja saattaa asia myös korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Natura 2000 -alueisiin kohdistuvien hankkeiden ja suunnitelmien vaikutukset on arvioitava asianmukaisesti luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti. Säännös perustuu luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaan. Tämä suojeluarvojen turvaamista varten säädetty menettely koskee sekä Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjä että ehdotettuja alueita sekä myös sellaisia alueita, joiden osalta komissio on ilmoittanut käynnistävänsä neuvottelun alueen sisällyttämiseksi Natura 2000 -verkostoon. Arviointi ja siihen liittyvät lausunnot ovat kyseistä hanketta tai suunnitelmaa mahdollisesti koskevan lupamenettelyn edellytys. Lupaviranomaisen tai suunnitelmaa vahvistavan viranomaisen tehtävänä on katsoa, että arviointi on tehty asianmukaisesti ja kohdistuu Natura-suojelun kannalta olennaisiin suojeluarvoihin. Lupa-asioissa on niin ikään valitusoikeus lainsäädäntömme mukaisesti.

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2003

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Hannu Hoskonen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 441/2003 rd:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att

- hörandet kring Natura 2000 skall följa Finlands lag på det sätt som sista satsen i naturvårdslagens 64 § 2 mom. förutsätter,

- Natura 2000 återförvisas så att ärendet följer EU-direktiven och gemenskapens etablerade juridiska praxis och

- inlösningen av Naturaområden enligt 52 § i naturvårdslagen och konsekvensbedömningen enligt dess 65 § skall genomföras i enlighet med uppgifterna på anmälningsblanketterna, som har juridisk verkan och förutsätts i EU-direktiven, den relativa skyddsnivån och gemenskapens etablerade juridiska praxis, inte på basis av ändrade handlingar vars slutgiltiga juridiska status alltjämt inte har utretts i Finland och i gemenskapens domstol?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Det finns i Finland sammanlagt 1 804 områden med en sammanlagd areal på ca 4,88 miljoner hektar som ingår i nätverket Natura 2000 eller som har föreslagits för det. Av dessa områden är ca 3,57 miljoner hektar mark och omfattar så gott som uteslutande sådana områden som redan tidigare har inrättats som naturskyddsområden eller ödemarksområden, eller som ingår i olika skyddsprogram eller skyddsområdesreserveringar. Bara ca 3 % av markarealen inom nätverket är så kallade nya områden.

Förfarandet vid beredningen av Natura 2000 har upprepade gånger kritiserats i ett antal besvär hos högsta förvaltningsdomstolen samt i klagomålsskrifter till justitiekansler bl.a. på grund av att uppgiftsblanketterna varit bristfälliga.

Över de första besluten som statsrådet fattade (20.8.1998 och 25.3.1999) anfördes sammanlagt ca 1 600 besvär hos högsta förvaltningsdomstolen. Denna ansåg i så gott som samtliga fall att valet av områdena på det sätt som habitat- eller fågeldirektivet förutsätter har byggt på tillräcklig vetenskaplig sakkännedom och på grunderna för den nationella bedömningen enligt bilaga III till habitatdirektivet. Bara för en mycket liten del av de områden som ingick i Naturabeslutet, mindre än 0,5 % av arealen, krävdes rättelse eller ny behandling på grund av att uppgifterna om grunderna för skyddet var bristfälliga eller felaktiga. De sista av dessa fall ligger som bäst under förnyad behandling, och förslagen om dem har på det sätt som 64 § i naturvårdslagen förutsätter funnits till påseende under tiden 15.4-15.5.2003. Därigenom har uppgifterna om förslaget funnits tillgängliga i de berörda kommunerna under kungörelsetiden så som sista satsen i lagens 64 § 2 mom. förutsätter.

Justitiekansler åter har i sina utslag i april 2002 konstaterat att han inte har funnit grunder för att miljömyndigheterna i beredningen av Naturabeslutet eller efter att det gavs skulle ha förfarit felaktigt eller lagstridigt. I klagan har bl.a. anförts misstankar om att handlingarna i efterhand har kompletterats med nya uppgifter på ett sätt som lett till att Europeiska kommissionen skulle ha tillställts uppgifter som avviker från dem som statsrådets beslut bygger på. Justitiekansler har inte i sin undersökning funnit att myndigheterna skulle ha förfarit i strid med sina skyldigheter.

Statens rätt att lösa in områden för inrättande av naturskyddsområden eller för genomförande av annat skydd som avses i naturvårdslagen bygger på 52 § naturvårdslagen och sker i den ordning som föreskrivs i lagen om inlösen av fast egendom och särskilda rättigheter (603/1977 ). Naturskyddet förverkligas i regel på basis av frivilliga markköp, markbyten eller beslut om ersättning. I de sällsynta fall där inlösningsförfarande tillgripits för att inrätta nätverket Natura är de områden som inlösts sådana som avses i statsrådets laggilla beslut om Natura 2000. Markägaren har alltid möjlighet att föra fram sin åsikt under det hörande och det skede då beslutet kan överklagas som ingår i förfarandet, om han anser att det inte finns laglig grund för inlösningen, och han kan också föra ärendet till högsta förvaltningsdomstolen för undersökning.

Verkningarna av projekt och planer som gäller Natura 2000-områden skall vederbörligen bedömas i enlighet med 65 § i naturvårdslagen. Bestämmelsen bygger på art. 6.3 i habitatdirektivet. Detta förfarande, som har föreskrivits för att säkerställa skyddsvärdena, gäller både områden som införts i eller föreslagits för nätverket Natura 2000 och sådana områden i fråga om vilka kommissionen har meddelat att den inleder underhandlingar för att området skall införlivas i nätverket Natura 2000. Bedömningen och därtill hörande utlåtanden är en förutsättning för det eventuella tillståndsförfarandet för projektet eller planen. Tillståndsmyndigheten eller den myndighet som fastställer planen skall se till att bedömningen har gjorts på vederbörligt sätt och gäller skyddsvärden som är väsentliga med tanke på Natura-skyddet. Också i tillståndsärenden föreligger besvärsrätt enligt vår lagstiftning.

Helsingfors den 10 november 2003