KIRJALLINEN KYSYMYS 479/2011 vp

Puolustusvoimauudistus ja puolustusvoimien säästökuuri tulevat vaikuttamaan paitsi puolustuksemme suorituskykyyn myös Suomessa toimivaan puolustusteollisuuteen. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulevat lähitulevaisuudessa vähenemään merkittävästi. Siksi on syytä pohtia, miten turvata alan teollisuus kotimaassa.

Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla puolustustarvikeyhtiö Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Kaupan arvo on runsaat sata miljoonaa euroa ja sen työllistävät vaikutukset yli 270 henkilötyövuotta. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiassa yksimielinen. Erityisen näkyvästi julkisuudessa vientilupaa moitti valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala, joka kantoi erityisesti huolta Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta.

Suomi noudattaa asevientilupia myöntäessään kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia, kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja, Euroopan unionin päättämiä asevientikieltoja ja EU:n yhteistä kantaa. Asevienti Saudi-Arabiaan ei ole kiellettyä.

Puolustusteollisuus liiketoimintana on parhaillaan muutoksessa. Se on voimakkaasti kansainvälistymässä ja avautumassa kansainväliselle kilpailulle - muun muassa viime elokuussa voimaan tulleen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan EU-direktiivin seurauksena.

EU:n jäsenmaat ovat siis sopineet yhteisistä pelisäännöistä. Niitä pitää myös tulkita samalla tavalla. Suomalaisten yritysten on saatava osallistua kansainvälistymiskehitykseen samalta viivalta esimerkiksi ruotsalaisten kanssa, sillä yrityksemme eivät pääsääntöisesti voi menestyä yksinomaan puolustusvoimien tilauksilla. Jos Suomi asemoi itsensä niin sanotusti mallioppilaslinjalle, asettaa se suomalaisen puolustusteollisuuden muuta Eurooppaa huonompaan kilpailutilanteeseen. Tämän linjan seurauksena on konkurssiaalto, työttömyyttä, verotulojen menetyksiä ja huoltovarmuuden heikentyminen. Siksi onkin vaikea ymmärtää, miksi Suomessa tulisi puolustusteollisuuden vientilupapolitiikassa oma-aloitteisesti soveltaa tiukempia sääntöjä kuin muissa EU-maissa. Koska hallituksen linja asiassa on epäselvä, on sitä kansallisen edun nimissä syytä kysyä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ja millä perusteilla hallitus tulevaisuudessa arvioi puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä?

Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2012

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Niinistön /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 479/2011 vp:

Miten ja millä perusteilla hallitus tulevaisuudessa arvioi puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Puolustustarvikkeiden maastavientilain lähtökohtana on, että myönnetyn luvan tulee olla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen. Suomi noudattaa vientilupia käsitellessään kansainvälisiä sitoumuksia kuten Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan unionin voimassa olevia asevientikieltoja tai talouspakotteita. Suomi on sitoutunut noudattamaan neuvoston yhteistä kantaa (2008/944/YUTP), joka sisältää lupaharkinnassa sovellettavat kriteerit. Näitä ovat muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen; määrämaan sisäinen tilanne; alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden suojelu ja riski tuotteiden jälleenviennistä.

Lupaharkinta on aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien lisäksi puolustustarvikkeiden ominaisuudet, niiden käyttötarkoitus ja sotilaallinen merkitys sekä viennin merkitys Suomen puolustuksen materiaalivalmiuksien ja alan kotimaisen teollisuuden kehittämisen kannalta.

Vientilupahakemus kranaatinheitinjärjestelmille Saudi-Arabiaan käsiteltiin ja arvioitiin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Saudi-Arabia sisältyy maihin, joihin kohdistuu erillinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen harkinta. Viennin ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä taloudellisen arvon takia asia käsiteltiin valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvoston yleisistunnossa noudatetaan valtioneuvostosta annetun lain mukaista päätöksentekojärjestystä, joka mahdollistaa äänestysmenettelyn.

Eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusmarkkinat kehittyvät ja kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa otetaan käyttöön kesäkuussa 2012 yhteneväiset siirtoluvat puolustustarvikkeiden vienneille Euroopan unionin alueella. Tämä perustuu ns. direktiiviin yhteisön sisäisistä puolustustarvikesiirroista (2009/43/EY), jonka tavoitteena on eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen lupamenettelyjä harmonisoimalla. Direktiivissä todetaan, että lupaharkinta on edelleen kansallista ja perustuu neuvoston yhteisen kannan mukaisiin kriteereihin. Suomi on toiminut ja toimii jatkossakin aktiivisesti eurooppalaisessa yhteistyössä niin puolustus- ja turvallisuusmarkkinoiden kuin neuvoston yhteisen kannan kehittämiseksi.

Suomi ylläpitää edelleen korkeatasoista vientivalvontajärjestelmää ja noudattaa puolustustarvikkeiden vientilupien arvioinnissa kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon lainsäädännön ja kansainvälisten sitoumusten määräykset.

Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 2012

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 479/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Jussi Niinistö /saf:

Hur och på vilka grunder kommer regeringen i framtiden att bedöma huruvida exporttillstånd kan beviljas försvarsindustrin?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Utgångspunkten i lagen om export av försvarsmateriel är att ett beviljat tillstånd ska vara förenligt med Finlands utrikes- och säkerhetspolitiska linje. Vid behandlingen av exporttillstånd följer Finland internationella förpliktelser såsom Förenta nationernas eller Europeiska unionens gällande vapenembargon eller ekonomiska sanktioner. Finland har förbundit sig att följa rådets gemensamma ståndpunkt (2008/944/Gusp) som innehåller de kriterier som ska tillämpas vid tillståndsprövningen. Sådana är bl.a. respekt för mänskliga rättigheter; den interna situationen i destinationslandet; bevarandet av regional fred, säkerhet och stabilitet samt risken för att produkterna återexporteras.

Tillståndsprövningen är alltid en helhetsprövning av varje enskilt fall, där utöver utrikes- och säkerhetspolitiska aspekter också beaktas försvarsmaterielens egenskaper, dess syfte och militära betydelse samt exportens betydelse för det finska försvarets materielberedskap och utvecklandet av den inhemska industrin inom sektorn.

Ansökan om exporttillstånd för granatkastarsystem till Saudiarabien behandlades och bedömdes på det sätt som lagstiftningen förutsätter. Saudiarabien hör till de länder för vilka en särskild utrikes- och säkerhetspolitisk prövning görs. Till följd av exportens utrikes- och säkerhetspolitiska samt ekonomiska värde behandlades ärendet vid statsrådets allmänna sammanträde. Vid statsrådets allmänna sammanträde följs beslutsordningen enligt lagen om statsrådet, vilket möjliggör ett förfarande med omröstning.

De europeiska försvars- och säkerhetsmarknaderna är stadda i utveckling och i alla medlemsstater i Europeiska unionen tas i juni 2012 i bruk enhetliga överföringstillstånd för export av försvarsmaterial inom Europeiska unionens område. Detta grundar sig på direktivet om s.k. gemenskapsinterna försvarsmaterielöverföringar (2009/43/EG), vars syfte är att förbättra konkurrenskraften för den europeiska industrin genom att harmonisera tillståndsförfarandena. I direktivet konstateras det att tillståndsprövningen fortsättningsvis är nationell och baserar sig på kriterier enligt rådets gemensamma ståndpunkt. Finland har agerat och kommer också i fortsättningen att agera aktivt i europeiskt samarbete för att utveckla såväl försvars- och säkerhetsmarknaderna som rådets gemensamma ståndpunkt.

Finland upprätthåller fortsättningsvis ett exportkontrollsystem på hög nivå och iakttar vid bedömningen av exporttillstånd för försvarsmateriel en helhetsprövning, där bestämmelserna i lagstiftningen och de internationella förpliktelserna beaktas.

Helsingfors den 27 januari 2012