KIRJALLINEN KYSYMYS 541/2009 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleet pitkään kovassa kasvussa. Vuonna 2008 yli 1,7 miljoonaa suomalaista tutustui kansallispuistoihin. 2000-luvulla kansallispuistojen määrä on kasvanut viidellä, 30:stä 35:een. Samaan aikaan niiden kävijämäärät ovat kaksinkertaistuneet. Ympäri maata sijaitsevilla kansallispuistoilla onkin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohella suuri merkitys retkeily- ja virkistysalueina.

Suomen suurimmat ja samalla suosituimmat kansallispuistot löytyvät Lapista. Viime vuonna Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa kävi kaikkiaan yli 600 000 retkeilijää. Lapin kansallispuistojen erikoisuus on kaikille avoimet, ilmaiset erämaakämpät eli autiotuvat, joita ylläpidetään valtion varoilla. Lisäksi kansallispuistojen palveluihin kuuluu varaustupia, laavuja, kotia, tulentekopaikkoja ja luontokeskuksia.

Kansallispuistojen laajan ja monipuolisen virkistyskäytön uhkana tällä hetkellä ovat puistoista vastaavan Metsähallituksen luontopalvelujen rahapula ja tuottavuusohjelman vaikutukset. Tämän vuoksi Metsähallitus joutuu keskittämään Lapin kansallispuistojen retkeilyrakenteiden, kuten tupien ja tulipaikkojen, kehittämisen Saariselän ja Levin kaltaisten matkailukeskusten tuntumaan ja jättämään etäämpänä erämaassa olevat retkeilykohteet perusylläpidon varaan. Rahapulan ohella linjauksen perusteena on suurimpien kävijämäärien keskittyminen matkakeskusten ympäristöön.

Pelkona kuitenkin on, että samalla ajetaan alas nykyisenkaltaista retkeilyn palvelurakennetta. Ylä-Lapin pitkien etäisyyksien vuoksi kansallispuistojen kunnossapito ja kunnostus on aikaa ja siten myös rahaa vievää työtä. Kansallispuistojen suuren virkistysarvon vuoksi kansallispuistojen syrjäisimpienkin alueiden palvelut tulee pitää kunnossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten kansallispuistojen palvelut pystytään turvaamaan kävijämäärien kasvaessa tuottavuusohjelmasta ja Metsähallituksen luontopalvelujen rahapulasta huolimatta?

Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2009

Johanna Ojala-Niemelä /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 541/2009 vp:

Miten kansallispuistojen palvelut pystytään turvaamaan kävijämäärien kasvaessa tuottavuusohjelmasta ja Metsähallituksen luontopalvelujen rahapulasta huolimatta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suojelualueiden tärkeys virkistyskäyttökohteina on korostunut viime vuosina, mikä näkyy käyntimäärien kasvuna ja edelleen alueiden huollon ja ylläpidon tehtävissä. Erityisesti kansallispuistojen merkitys matkailun vetovoimatekijänä ja Suomi-kuvan muodostajana on suuri. Hallitusohjelmaan on kirjattu kestävän matkailu- ja virkistyskäytön edistäminen suojelualueilla. Valtioneuvoston 21.12.2006 periaatepäätöksessä Suomen matkailupolitiikasta on lähtökohtana Suomen matkailullisten vahvuuksien säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen. Valtioneuvoston 13.2.2003 periaatepäätöksessä toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi (VILMAT) yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on luonnonsuojelualueiden ja muiden valtion maa- ja vesialueiden virkistys- ja luontomatkailukäytön edellytysten parantaminen vuoteen 2010 mennessä.

Valtioneuvoston 27.3.2008 periaatepäätöksessä Kansallinen metsäohjelma 2015:sta yhdeksi ohjelman kuudesta painopisteestä asetettiin "Metsien käyttöä virkistyksen ja kulttuurin lähteenä edistetään". Tavoitteena on muun muassa luontomatkailun ja metsien virkistyskäytön lisääminen. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaviksi toimenpiteiksi linjattiin muun muassa VILMAT-toimintaohjelman päivittäminen, ulkoilureittien ylläpitäminen ja rakentaminen sekä palvelurakenteiden ja opastuspalveluiden kehittäminen.

Metsähallitus on laatinut kokonaissuunnitelman suojelualueiden ja muiden valtion alueiden luontomatkailun kehittämisestä vuoteen 2015. Suunnitelman johtavana periaatteena on kysyntälähtöisyys sekä työllisyys- ja paikallistaloudellisten vaikutusten kasvu. Toimintasuunnitelmassa on 47 kehitettävää aluekokonaisuutta, joista seuraavat on tunnistettu valtakunnallisiksi matkailun painopistealueiksi: Saaristomeri, Pääkaupunkiseudun viherkehä (mm. Nuuksio), Saimaa, Koli-Ruunaa, Merenkurkku, Liminka-Hailuoto, Oulanka-Syöte, Pyhä-Luosto, Inari-Saariselkä, Pallas-Ylläs ja Kilpisjärvi.

Suunnitelman tavoitteena on kehittyvän kansallispuistomatkailun kestävyyden varmistaminen yhteistyössä matkailutahojen kanssa. Tavoitteena on säilyttää ja vahvistaa kansallispuistojen asemaa Suomi-kuvan tärkeänä tekijänä. Metsähallituksen laatima kehittämissuunnitelma perustuu kysyntälähtöisyyteen (käyntimäärien seuranta, kävijätutkimukset). Kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet keskimäärin 3 % vuodessa. Vuonna 2008 kansallispuistoissa oli noin 1,7 miljoonaa käyntiä. Suurimmat käyntimäärät ovat Pallas-Ylläksen (yli 320 000 käyntiä), Urho Kekkosen, Nuuksion, Oulangan, Kolin sekä Pyhä-Luoston kansallispuistoissa. Muista suojelualueista vilkkain on Aulanko. Luonnonsuojelualueilla on 30 luontokeskusta ja palvelupistettä ympäri maata. Niiden käyntimäärä oli vuonna 2008 yhteensä 854 000.

Luontomatkailun kasvu kohdistuu reiteille, luontokeskuksiin ja ohjelmapalveluihin. Investoinnit kansallispuistojen palvelurakenteisiin ja opastukseen palvelevat suoraan matkailun yritystoimintaa. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrän lisääntyminen edellyttää panostuksia erityisesti opastukseen.

Metsähallitus pyrkii tekemään yhteistyösopimuksia asiakkaille palveluja tarjoavien yritysten kanssa. Tällaisia yhteistyöyrityksiä on tällä hetkellä yli 250.

Metsähallitus käytti luonnon virkistyskäytön palveluihin vuonna 2008 yhteensä 20,8 miljoonaa euroa. Menojen rahoitus on esitetty seuraavassa taulukossa.

Virkistyskäytön menot 2008 (1 000 e)	Yhteen-sä	Maksul-linen toiminta	MMM Rahla 21	YM Rahla 31	EU	Rise	Kainuun hall.malli	Muu TEM	Muut
Kiinteäluonteiset kulut	1 885	28	533	1 280	0	5	1	-1	38
LV-kohteiden ylläpito	6 763	398	1 966	3 424	0	168	212	440	154
LV-aspa	1 821	286	248	969	0	0	32	159	128
Muut toiminnot	4 835	554	839	3 362	0	0	5	0	75
Hankkeet	5 519	231	367	1 310	654	339	166	2 328	123
Virkistyskäytön menot yhteensä	20 824	1 498	3 953	10 347	654	512	417	2 926	517

LV-kohteiden ylläpito tarkoittaa rakennusten, palvelurakenteiden ja reittien polttopuu-, jäte- ja muuta huoltoa ja ylläpitoa maastossa. LV-aspa tarkoittaa esimerkiksi luontokeskusten asiakaspalvelutehtäviä. Rakennusten ja rakenteiden korvaus- ja uusinvestoinnit sisältyvät hankkeisiin. Muut toiminnot sisältävät mm. viestintä- ja opastusaineiston tuottamisen ja tietojärjestelmien ylläpidon.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoitus vuonna 2009 säilyy lähes vuoden 2008 tasolla. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoitus on viime vuosina supistunut määrärahakehysten laskun ja kustannustason nousun seurauksena. Perusrahoitus ei enää riitä palvelujen ylläpitoon nykyisessä laajuudessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön rahoitus on monen vuoden ajan ollut merkittävä erityisesti investoinneissa. Esimerkiksi Lapissa sen osuus oli vuonna 2008 peräti 20 % virkistyskäytön kokonaisrahoituksesta. Myös palvelurakenteiden huoltoon ja ylläpitoon saatu työ- ja elinkeinoministeriön rahoitus on tärkeää. Viime vuosina tapahtunut työllistämisrahoituksen nopea väheneminen vaarantaakin matkailulle tärkeiden reittien ja rakenteiden huollon ja ylläpidon. Myös investointeihin käytettävissä ollut rahoitus on vähentynyt huomattavasti. Rikosseuraamusviraston (RISE) rahoitusta käytetään Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston luonnonhoitoa ja palvelurakenteita ylläpidetään pääosin vankityöllä (noin 20 htv/v).

Tilanteeseen on sopeuduttu ja sopeudutaan tuottavuutta parantamalla, palveluja karsimalla ja investointeja lykkäämällä sekä suuntaamalla rahoitus kysyntälähtöisesti. Korvaus- ja uudisinvestoinnit tehdään mahdollisella hankerahalla. Tuottavuutta parantamalla muun muassa huollettavien reittien määrää samoin kuin opastus- ja muiden rakennelmien määrää on saatu lisättyä viime vuosina.

Maaliskuussa 2008 tehdyssä kehyspäätöksessä otettiin kantaa Kansallinen metsäohjelma 2015:n ja METSO-ohjelman rahoitukseen. Tuolloin rahoituksen lisäys kohdistui kiireellisimpiin kohteisiin, kuten metsien monimuotoisuuden edistämiseen ja metsätalouden ja -teollisuuden kilpailukykyä parantaviin toimenpiteisiin. VILMAT-ohjelman päivittäminen tulee antamaan aineksia rahoitustarpeen täsmentämiseen kansallispuistojen ja muiden retkeilyn ja virkistyskäytön kannalta tärkeiden alueiden kehittämiseksi. Retkeilyreittien ylläpito- ja huolto ovat tarkoituksenmukaisia kohteita mahdollisesti lisättävien työllistämisvarojen käytölle.

Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2009

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 541/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Hur kan man trots produktivitetsprogrammet och Forststyrelsens brist på pengar för naturtjänster säkerställa nationalparkernas tjänster när antalet besökare ökar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Skyddsområdenas betydelse som rekreationsmål har ökat under de senaste åren, vilket syns i att antalet besök har ökat och vidare i ökat behov av service och underhåll i områdena. Nationalparkerna har särskilt stor betydelse som dragplåster för turismen och för skapandet av Finlandsbilden. Det står skrivet i regeringsprogrammet att skyddsområdenas användning för turism och rekreation ska främjas. Enligt statsrådets principbeslut om Finlands turistpolitik av 21.12.2006 är utgångsprincipen att bevara och på ett hållbart sätt utnyttja Finlands turistmässigt starka sidor. En av de centrala åtgärderna i statsrådets principbeslut av den 13.2.2003 om ett handlingsprogram för utveckling av rekreationen i det fria och naturturismen (VILMAT) är att fram till år 2010 förbättra förutsättningarna för att använda naturskyddsområden och statens andra mark- och vattenområden för rekreation och naturturism.

I statsrådets principbeslut till Nationellt skogsprogram 2015 av 27.3.2008 fastställdes som ett av programmets sex tyngdpunktsområden att "Användningen av skogarna som källa till rekreation och kultur främjas." Målsättningen är att bland annat stimulera till ökad naturturism och rekreationsanvändning av skogarna. Som åtgärder som borde vidtas för att nå målen föreslogs bland annat att VILMAT-handlingsprogrammet borde uppdateras, att friluftsstråk upprätthållas och byggas och servicestrukturer och guidetjänster utvecklas.

Forststyrelsen har utarbetat en helhetsplan som gäller utvecklingen av naturturismen i skyddsområdena och statens andra områden fram till år 2015. Den ledande tanken i planen är att turismen ska utvecklas på basis av efterfrågan och med hänsyn till en ökad sysselsättning och bättre lokalekonomi. Handlingsplanen omfattar 47 större områden, av vilka följande har definierats som nationella tyngdpunktsområden för turismen: Skärgårdshavet, naturområdena i huvudstadsregionen (bl.a. Noux), Saimen, Koli-Ruunaa, Kvarken, Limingo-Karlö, Oulanka-Syöte, Pyhä-Luosto, Enare-Saariselkä, Pallas-Ylläs och Kilpisjärvi.

Syftet med planen är att i samarbete med de instanser som arbetar inom turism säkerställa hållbarheten hos turismen i nationalparkerna då denna utvecklas. Målet är att bevara och stärka nationalparkernas ställning som en del av Finlandsbilden. Forststyrelsens utvecklingsplan utgårifrån efterfrågan på tjänster (uppföljning av besökarantalet, undersökningar om besökarna). Antalet besök i nationalparkerna har ökat med i medeltal 3 procent per år. År 2008 hade nationalparkerna ca 1,7 miljoner besök. De största besöksantalen uppvisade Pallas-Ylläs (ca 320 000 besök), Urho Kekkonens, Noux, Oulanka, Koli och Pyhä-Luosto nationalparker. Av de övriga skyddsområdena besöktes Aulanko livligast. Det finns 30 naturcentrum och serviceställen på naturskyddsområdena runtom i landet. Dessa besöktes år 2008 av sammanlagt 854 000 personer.

Naturturismen ökar mest kring friluftslederna, naturcentren och i anlitandet av programtjänster. Investeringar i servicestruktur och guidning för nationalparkerna betjänar turismnäringen direkt. För att antalet utländska turister ska öka behövs det särskilt satsningar på guidning.

Forststyrelsen har gått in för att ingå samarbetsavtal med företag som erbjuder kunderna sina tjänster. Det finns för närvarande över 250 sådana samarbetsföretag.

Forststyrelsen använde år 2008 sammanlagt 20,8 miljoner euro till tjänster för rekreationsbruk. Finansieringsobjekten presenteras i tabellen nedan.

Utgifter för rekreationsbruk 2008 (1 000 e)	Sammanlagt	Avgiftsbelagd verksamhet	JSM Rahla 21	MM Rahla 31	EU	Rise	Kajanalands förvaltn.mod.	Öv-rigt TEM	Öv-rigt
Utgifter av fast natur	1 885	28	533	1 280	0	5	1	-1	38
Underhåll av NR-objekt	6 763	398	1 966	3 424	0	168	212	440	154
NR-kundtjänst	1 821	286	248	969	0	0	32	159	128
Övriga funktioner	4 835	554	839	3 362	0	0	5	0	75
Projekt	5 519	231	367	1 310	654	339	166	2 328	123
Utgifter för rekreationsbruk sammanlagt	20 824	1 498	3 953	10 347	654	512	417	2 926	517

Med underhåll av NR-objekt avses underhåll av byggnader, servicestrukturer och stråk för försörjning av bränsle, avfallstransport och andra underhållsarbeten i terrängen. NR-kundtjänst är bland annat den kundtjänst som upprätthålls i naturcentren. Ersättande- och nyinvesteringar i byggnader och konstruktioner ingår i projektkostnaderna. Övriga funktioner är bland annat produktion av material för information och guidning och upprätthållande av datasystem.

Jord- och skogsbruksministeriets och miljöministeriets finansiering för år 2009 ligger på ungefär samma nivå som år 2008. Miljöministeriets och jord- och skogsbruksministeriets finansiering har minskat de senaste åren på grund av att anslagsramarna sänkts och kostnadsnivån stigit. Basfinansieringen räcker inte längre för att upprätthålla servicen i nuvarande omfattning.

Finansieringen från arbets- och näringsministeriet har redan under flera år varit betydande särskilt i fråga om investeringar. I exempelvis Lappland var dess andel år 2008 hela 20 % av totalfinansieringen för rekreationsbruk. Arbets- och näringsministeriets finansiering för service och underhåll av servicestrukturer är också viktigt. Den snabba minskning av sysselsättningsfinansieringen som skett under de senaste åren äventyrar också servicen och underhållet av de för turismen så viktiga friluftsstråken och strukturerna. Också den finansiering som finns att använda för investeringar har minskat betydligt. I södra Finland används finansiering från Brottspåföljdsverket (RISE). I till exempel Noux nationalpark sker naturvården och underhållet av servicestrukturer till största delen genom fångarbete (ca 20 årsverken/år).

Man har anpassat sig och anpassar sig till den rådande situationen genom att förbättra produktiviteten, minska serviceutbudet och skjuta upp investeringar och genom att styra investeringarna enligt efterfrågan. Ersättande- och nyinvesteringar görs med eventuell projektfinansiering. Genom att förbättra produktiviteten har man de senaste åren bland annat kunnat utöka antalet friluftsstråk som underhålls, och antalet guidnings- och andra konstruktioner har också ökat.

I det rambeslut som fattades i mars 2008 tog man ställning till finansieringen av det Nationella skogsprogrammet 2015 och METSO-programmet. Man beslöt då att öka finansieringsinsatserna för de mest brådskande åtgärderna såsom främjande av den skogliga mångfalden och åtgärder för förbättrande av skogsbrukets och -industrins konkurrenskraft. Uppdateringen av VILMAT-programmet kommer att ge instrument för att precisera finansieringen för utveckling av de nationalparker och andra områden som är viktiga för frilufts- och rekreationsanvändning. Underhåll och service av friluftsstråk är ändamålsenliga användningsobjekt för eventuella ökade sysselsättningsanslag.

Helsingfors den 1 juli 2009

Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila