KIRJALLINEN KYSYMYS 621/2009 vp

Oikeusjuttujen liian pitkä kokonaiskesto on yksi merkittävä oikeusturvaan liittyvä ongelma maassamme. Tämä epäkohta on tuonut Suomelle myös useita langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Talousrikossyyttäjä Marita Vilkko kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.5.2009 perusteellisen mielipidekirjoituksen, jossa hän esitti, että Suomessa luovuttaisiin hovioikeudessa nykyisen kaltaisesta suullisesta menettelystä. Sen sijaan käräjäoikeudessa annetut todistajien ja asiantuntijoiden kertomukset talletettaisiin videotallenteille ja hovioikeudet käsittelisivät jutut tältä osin näiden autenttisten tallenteiden pohjalta. Kirjoituksessaan Vilkko tuo esiin, että puheena oleva uudistus lyhentäisi juttujen kestoa, parantaisi muutoinkin kansalaisten oikeusturvaa, säästäisi veronmaksajien varoja ja olisi myös toiminnallisesti perusteltu.

Hän kirjoittaa muun muassa seuraavaa: "Syyttäjien liian vähäisen määrän lisäksi juttujen kokonaiskestoa pidentää Suomen täysin poikkeuksellinen suullinen hovioikeusmenettely. Meillä todistajat vaivataan hovioikeuteen kertomaan uudelleen samat asiat kuin käräjäoikeudessa. Vastaavaa menettelyä ei ole muualla.

Käytännössä kaikki todistajat, mukaan lukien asiantuntijatodistajat, talousrikosjuttujen verotarkastajat ja erityistilintarkastajat, on katsottu tällaisiksi todistajiksi, jotka täytyy kuulla sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa - samoista asioista.

Nykymuotoisissa petosjutuissa voi olla satoja, esimerkiksi Wincapita-jutussa jopa tuhansia, asianomistajia, joita kuullaan käräjäoikeudessa. On järjetöntä resurssien tuhlausta, kun sama joukko joudutaan kutsumaan myös hovioikeuteen. Rikosvastuun tehokkaan toteuttamisen ja asianomistajien ja todistajien oikeusturvan vastaista on, että hovioikeuden tuomion pohjaksi ei oteta käräjäoikeudessa kertynyttä valmista todistelua.

Hovioikeuksissa törmätään jatkuvasti siihen, että vastaajat ovat tahattomasti tai tahallisesti unohtaneet senkin, minkä ovat käräjäoikeudessa muistaneet.

Todistelun laatu hovioikeusvaiheessa ei ole enää yhtä hyvää. Se johtuu ajan kulumisesta tai puhtaasti taktisista kertomusten muuttamisista. Syyttäjä joutuu jatkuvasti virkistämään vastaajien muistia esimerkiksi lukemalla heidän aiempia poliisitutkintakertomuksiaan tai muistelemaan ulkomuistista, mitä käräjäoikeudessa kerrottiin ja vetoamaan siihen.

Nykyinen hovioikeusmenettely tuplaa erityisesti vaativampia juttuja hoitavien syyttäjien, kuten talousrikos- tai huumesyyttäjien, työmäärät. Niissä jutuissa juuri aina vastaajat valittavat hovioikeuteen."

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi Suomen hovioikeusmenettelyä ei uudisteta perusteluissa esitettyjen näkökohtien pohjalta?

Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2009

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ben Zyskowiczin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen 621/2009 vp:

Miksi Suomen hovioikeusmenettelyä ei uudisteta perusteluissa esitettyjen näkökohtien pohjalta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus on 26 päivänä kesäkuuta 2009 antanut eduskunnalle esityksen muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 105/2009 vp ). Esityksessä ehdotetaan muun muassa, että hovioikeudessa otetaan käyttöön jatkokäsittelylupajärjestelmä sekä tehdään lukuisia muita ehdotuksia hovioikeusmenettelyn tehostamiseksi.

Riita-asiassa tarvittaisiin jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta eikä kysymyksessä oleva rahamäärä ole enemmän kuin 10 000 euroa. Rikosasioissa vastaaja tarvitsisi jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Virallinen syyttäjä ja asianomistaja tarvitsisivat luvan, jos valitus koskee rikosta, josta ei ole syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Ehdotukset tehostaisivat erityisesti rikosasioiden käsittelyä hovioikeuksissa ja vähentäisivät näin myös syyttäjien työtä. Syyttäjälaitoksen vuoden 2008 toimintakertomuksen mukaan vuonna 2008 hovioikeuskäsittelyt työllistivät syyttäjiä 18,4 henkilötyövuoden verran. Tehdyn arvion mukaan lupajärjestelmän käyttöönottamisesta saatava tehokkuushyöty voisi syyttäjien osalta olla noin 4-5 henkilötyövuotta.

Esityksessä ehdotetaan myös hovioikeuden pääkäsittelyä koskevia säännöksiä tarkistettaviksi siten, ettei näytön riitauttaminen enää automaattisesti johtaisi siihen, että suullinen todistelu otettaisiin hovioikeudessa uudelleen vastaan. Myös hovioikeuksien mahdollisuutta rajoittaa pääkäsittelyä osaan valituksen kohteena olevasta asiasta parannettaisiin. Uudistusten tarkoituksena on muun muassa tehdä hovioikeusmenettely nopeammaksi ja halvemmaksi.

Kirjallisessa kysymyksessä mainitun Marita Vilkon mielipidekirjoituksen osalta viittaan kirjalliseen kysymykseen KK 474/2009 vp kesäkuun 15. päivänä 2009 antamaani vastaukseen.

Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta 2009

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 621/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Ben Zyskowicz/ saml:

Varför revideras inte hovrättsförfarandet i Finland utgående från de aspekter som framförs i motiveringen?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Den 26 juni 2009 överlämnade regeringen en proposition till riksdagen med förslag till lagstiftning om fullföljd av talan från tingsrätt (RP 105/2009 rd ). I propositionen föreslås bl.a. att det ska införas ett system med tillstånd till fortsatt handläggning i hovrätten. Dessutom läggs det fram ett flertal andra förslag om hur hovrättsförfarandet kan effektiviseras.

I tvistemål ska tillstånd till fortsatt handläggning behövas, om tingsrättens avgörande går parten emot endast i fråga om en fordran och beloppet inte överstiger 10 000 euro. I brottmål ska svaranden behöva tillstånd till fortsatt handläggning, om svaranden inte har dömts till strängare straff än fängelse i fyra månader. Allmänna åklagaren och målsäganden ska behöva tillstånd, om det för det brott som överklagandet gäller under de omständigheter som anges i åtalet inte föreskrivs strängare straff än böter eller fängelse i högst två år.

Om förslagen genomförs kommer de att effektivisera i synnerhet handläggningen av brottmål i hovrätterna och därmed också minska på åklagarnas arbete. Enligt åklagarväsendets verksamhetsberättelse för 2008 sysselsatte hovrättsförhandlingarna åklagarna år 2008 i en utsträckning motsvarande 18,4 årsverken. Det har beräknats att införandet av tillståndssystemet kan ha en effektivitetsnytta på 4-5 årsverken för åklagarna.

I propositionen föreslås också att bestämmelserna om huvudförhandling i hovrätten ska ändras så att bevisning som görs stridig inte längre automatiskt ska resultera i att den muntliga bevisningen tas emot på nytt i hovrätten. Hovrätterna kommer också att få bättre möjligheter att begränsa huvudförhandlingen till en viss del eller vissa delar av det mål som överklagandet gäller. Syftet med ändringarna är bl.a. att göra hovrättsförfarandet snabbare och billigare.

I fråga om det tidningsinlägg av Marita Vilkko som nämns i det skriftliga spörsmålet hänvisar jag till mitt svar av den 15 juni 2009 på det skriftliga spörsmålet SS 474/2009 rd .

Helsingfors den 2 juli 2009