KIRJALLINEN KYSYMYS 636/2003 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Voimassa oleva työttömyysturvalainsäädäntö lähtee tiukasti siitä rajauksesta, että vain metsästä jokamiehenoikeudella kerätyt sienet ja marjat eivät vähennä työttömyysturvaa ja nekin pitää myydä jobbarille. Jos taas menee myymään itse keräämiään sieniä tai marjoja torille, se on jo tulkinnan mukaan työttömyysturvaa vähentävää.

Edellä mainitulla tiukalla rajauksella on monia kielteisiä vaikutuksia. Luonnostaan se opettaa tekemään asioita pimeästi ja toisaalta se passivoi. Työttömänä olevan ei kannata tehdä käsitöitä myyntiin, sillä työttömyysturva leikkautuu jokaisesta saadusta eurosta 50 prosentilla. Eikä työtön uskalla lähteä joulumyyjäisiinkään tekemiään tavaroita tai havujakaan myymään, kun joku kateellinen tai työvoimatoimiston virkailija saattaa käräyttää hänet niin kuin isommankin rikollisen. Kyseinen kateus- ja passivointisäännös tappaa viimeisenkin omatoimisuuden ja yritteliäisyyden, joihin päinvastoin hallitusohjelman mukaan luvataan kannustaa ja poistaa niihin kynnyksiä.

Passivointisäännöstä tuleekin uskaltaa tarkastella uudelleen ja sillä tavoin, että työtöntä päinvastoin kannustetaan liikkeelle käyttämään aivojaan ja käsiään. Osaltaan se jo varmasti vähentäisi syrjäytymistä ja sairaus- ja kuntoutustarvetta sekä kustannuksia. Jos työttömät tekisivät käsitöitä ja voisivat myydä itse poimimiaan marjoja, sieniä, havuja ja tekemiään lyhteitä, kransseja, sukkia, lapasia ym. torilla, se ei olisi keltään pois. Siitä huolimatta pääajatus olisi, että he olisivat edelleen työnhakijoina, ja jos työpaikka avautuisi, he olisivat valmiit ottamaan työtä vastaan.

Hyvä esimerkki Pohjois-Karjalassa menneen syksyn osalta oli herkkutattien keräys. Se kuului näihin ns. luvallisiin kerättäviin, jotka eivät vähennä työttömyysturvaa, koska ne myytiin välittäjälle.

Varmasti valtaosa tattien kerääjistä oli työttömiä. He saivat ihan kohtuullisia tilejä tateista ja koko maakuntaan tuli Italiaan viedyistä tateista keräilytuloja useita miljoonia euroja. Keneltä se oli pois? Yksinkertainen vastaus on: ei keneltäkään! Sallimalla kyseisessä tapauksessa pienimuotoisen toiminnan suomalainen kansantalous ja erityisesti aluetalous sai ihan huomattavan sievoisen summan rahaa, kun työttömyysturvajärjestelmä oli tältä osin salliva ja kannustava.

Tämän esimerkin pitäisi jo suoraan osoittaa, että pienimuotoinen itse valmistettujen tuotteiden, tavaroiden ja luonnonantimien myyminen pitää saada muuttumaan tuloksi, joka ei vähennä työttömyysturvaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tiedostanut työttömyysturvajärjestelmän omatoimisuutta passivoivan vaikutuksen ja

aikooko hallitus ryhtyä valmistelemaan työttömyysturvaan pikaisesti muutosta siten, ettei pienimuotoinen itse valmistettujen tuotteiden ja tavaroiden sekä luonnonantimien myynti vähennä työttömyysturvaa?

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2003

Esa Lahtela /sd
Tero Rönni /sd
Arto Seppälä /sd
Lauri Oinonen /kesk
Marjaana Koskinen /sd
Markus Mustajärvi /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 636/2003 vp:

Onko hallitus tiedostanut työttömyysturvajärjestelmän omatoimisuutta passivoivan vaikutuksen ja

aikooko hallitus ryhtyä valmistelemaan työttömyysturvaan pikaisesti muutosta siten, ettei pienimuotoinen itse valmistettujen tuotteiden ja tavaroiden sekä luonnonantimien myynti vähennä työttömyysturvaa?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus työnhakijalla, joka tekee osa-aikaista työtä tai jonka päivittäistä tai viikoittaista työaikaa on lyhennetty lomautuksen vuoksi. Lisäksi soviteltua päivärahaa voidaan maksaa työntekijälle, joka on vastaanottanut enintään kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön tai jolla on tuloa sivutoimiseksi katsottavasta yritystoiminnasta tai omasta työstä. Myös toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen takia työnteosta estyneille henkilöille voidaan maksaa tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa.

Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Yrityksenä pidetään myös maatalousyritystä. Yritystoiminta tai oma työ katsotaan sivutoimiseksi, jos henkilön työssäolon perusteella tai muutoin voidaan päätellä yritystoiminnan tai oman työn vaatiman työmäärän olevan niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.

Sivutoimiseksi katsottavasta yritystoiminnasta tai omasta työstä saatu ansiotulon osuus sovitellaan. Soviteltu työttömyysetuus määräytyy sovittelujakson veronalaisen työtulon perusteella. Sovittelussa tulona otetaan huomioon palkka tai muu ansiotulona pidettävä vastike, joka on saatu korvauksena työstä. Jos yritystoiminnan sovittelujakson tulot eivät ole luotettavasti osoitettavissa, ne voidaan arvioida verotustietojen perusteella. Soviteltu työttömyysetuus lasketaan siten, että etuus ja 50 prosenttia saadusta tulosta voivat sovittelujakson aikana yhteensä nousta määrään, joka etuutena muutoin olisi voitu maksaa.

Tuloverolain (1535/1992 ) 89 §:n mukaan luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo ei ole veronalaista tuloa, jollei tuloa ole pidettävä palkkana. Kerääjän edellä mainituista tuotteista saamaa tuloa ei sovitella, jos se katsotaan tuloverolain mukaiseksi verottomaksi tuloksi. Kerääjän veronalainen tulo sovitellaan.

Työttömyysturvalain soviteltua päivärahaa koskevia säännöksiä muutettiin vuoden 1994 alusta lukien siten, että työttömyyspäivärahan ja työttömyysajalta saadun ansiotulon yhteensovituksessa noudatetaan samoja perusteita riippumatta siitä, onko kysymyksessä osa-aikatyö, lyhytaikainen alle kuukauden kestävä kokoaikatyö, työajan lyhentämistä koskeva lomautus, sivutyö tai alkava vähäinen yritystoiminta. Vuoden 1996 loppuun saakka sovitellun työttömyyspäivärahan suuruus määräytyi siten, että päiväraha ja 80 prosenttia saadun tulon siitä osasta, joka ylittää 750 markkaa (suojaosa), voivat kuukaudessa yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella lailla (666/1996 ) poistettiin sovittelun suojaosuus, 750 markkaa, ja sovitteluprosentti alennettiin 50 prosenttiin. Muutoksella pyrittiin osaltaan tekemään lyhytaikaistenkin töiden vastaanottaminen entistä kannattavammaksi, kun soviteltua päivärahaa saavan lisäansioista käteen jäävä osuus kasvoi huomattavasti. Muutosten tarkoituksena oli myös työllistymisessä, erityisesti lyhytaikaisessa työllistymisessä, vallitsevien kynnysten ja esteiden poistaminen sekä harmaassa taloudessa tapahtuvan työskentelyn vähentäminen. Uudistuksen myötä osa-aikaisesti työllistyvien henkilöiden kokonaistulo on kasvanut ja osa-aikaisen työn vastaanottaminen on kokonaan työttömäksi jäämiseen verrattuna taloudellisesti kannattavampaa.

Hallituksen tiedossa on kirjallisessa kysymyksessä kuvattu tilanne. Työttömyysturvajärjestelmän yhtenä lähtökohtana on se, että veronalainen tulo sovitellaan etuuden kanssa. Tulon veronalaisuus ratkeaa verotusta koskevan lainsäädännön perusteella. Työttömyysturvajärjestelmän kehittämisessä on pidetty tärkeänä sekä soviteltavien tulojen yhdenmukaista kohtelua tulon lähteestä riippumatta että työttömyysturvajärjestelmän kannustavuutta työn vastaanottamiseen. Työttömyysturvalaissa soviteltavaa veronalaista tuloa kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, millä perusteella tuloa on hankittu ja kuinka paljon henkilö on tuloa saanut. Suojaosuutta poistettaessa sovittelusäännöstä muutettiin työntekoon kannustavaksi siten, että soviteltua päivärahaa saavan lisäansioista käteen jäävä osuus kasvoi huomattavasti. Muutoksella on pyritty myös harmaan talouden vähentämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä uudistuksen jälkeen tehdyn selvityksen mukaan suojaosuuden poistaminen ja sovitteluprosentin alentaminen lisäsivät soviteltuna maksettuja etuusmenoja ja soviteltuna maksettujen päivien määrää. Suojaosuuden palauttamisella voidaan arvioida toisaalta olevan vaikutuksia sovitteluprosentin suuruuteen. Suojaosuus saattaa myös heikentää tietyissä tilanteissa aktiivista työhön hakeutumista. Työttömyysturvajärjestelmää kehitettäessä on otettava huomioon myös se, etteivät työttömyyden aikaisen soviteltavan tulon huomioon ottamista koskevat säännöt saa johtaa työttömyyden aikaisen tulonmenetyksen ylikompensaatioon. Hallitus seuraa työttömyysturvajärjestelmän kannustavuutta työn tekemiseen ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin kannustavuuden parantamiseksi.

Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2004

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 636/2003 rd:

Är regeringen medveten om den passiverande effekt som systemet med utkomstskydd för arbetslösa har på handlingskraften och

ämnar regeringen utan dröjsmål börja bereda en ändring i utkomstskyddet för arbetslösa så att småskalig försäljning av egenhändigt tillverkade produkter och varor samt av naturens gåvor inte minskar på utkomstskyddet för arbetslösa?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Rätt till jämkade arbetslöshetsförmåner har en arbetssökande som utför deltidsarbete eller vars arbetstid per dag eller per vecka har förkortats på grund av permittering. Dessutom kan jämkad dagpenning betalas till arbetstagare som har tagit emot heltidsarbete för högst två veckor eller som har inkomst av företagsverksamhet eller eget arbete som skall anses utgöra bisyssla. Till personer som p.g.a. andra arbetstagares stridsåtgärder är förhindrade att arbeta kan också på vissa villkor betalas jämkad dagpenning.

En person har inte rätt till arbetslöshetsförmåner för den tid som han eller hon är sysselsatt på heltid som företagare eller på motsvarande sätt i sitt eget arbete. Med företag avses även lantbruksföretag. Företagsverksamhet eller eget arbete anses utgöra bisyssla, om det på grundval av tiden i arbete eller annars kan antas att den arbetsinsats som företagsverksamheten eller det egna arbetet kräver är så liten att den inte utgör något hinder för att ta emot heltidsarbete.

En viss del av sådan förvärvsinkomst som fås från företagsverksamhet eller eget arbete, som anses utgöra bisyssla, skall jämkas. Jämkade arbetslöshetsförmåner fastställs på basis av skattepliktig arbetsinkomst under jämkningsperioden. Vid jämkning beaktas som inkomst lön eller annat vederlag som skall betraktas som förvärvsinkomst och som har fåtts som ersättning för arbete. Om inkomsterna av företagsverksamhet under jämkningsperioden inte kan påvisas på ett tillförlitligt sätt, kan de uppskattas på grundval av beskattningsuppgifterna. Jämkad arbetslöshetsförmån räknas ut så att förmånen och 50 % av inkomsten sammanlagt under jämkningsperioden kan stiga till det belopp som annars hade kunnat betalas i förmån.

Enligt 89 § inkomstskattelagen (1535/1992 ) är sådan inkomst inte skattepliktig som en plockare har fått vid överlåtelse av vilda bär, svampar och kottar eller sådana vilda växter och växtdelar som insamlas för att användas som människoföda eller läkemedel eller vid tillverkningen av läkemedel, om inkomsten inte skall anses som lön. Plockarens inkomster från ovan nämnda produkter jämkas inte, om de betraktas som skattefri inkomst enligt inkomstskattelagen. Plockarens skattepliktiga inkomster jämkas.

De bestämmelser som gäller jämkad dagpenning i lagen om utkomstskyddet för arbetslösa reviderades från ingången av 1994 så att vid samordning av arbetslöshetsdagpenning och förvärvsinkomst under arbetslöshetstid iakttas samma principer oberoende av om det är fråga om deltidsarbete, kortvarigt heltidsarbete som inte överstiger en månad, permittering som gäller arbetstidsförkortning, bisyssla eller begynnande företagsverksamhet i liten skala. Till utgången av 1996 fastställdes storleken på jämkad arbetslöshetsdagpenning så att dagpenningen och 80 % av den del av inkomsten som översteg 750 mk (skyddat belopp) sammanlagt per månad kunde uppgå till det belopp som annars hade kunnat betalas i dagpenning. Genom den lag (666/1996 ) som trädde i kraft vid ingången av 1997 slopades det skyddade beloppet på 750 mk vid jämkningen och jämkningsprocenten sänktes till 50 %. Avsikten med ändringen var att bidra till att det blir mera lönsamt att under utkomstskyddstiden ta emot också kortvariga arbeten, då den som får jämkad dagpenning får en betydligt större andel i handen av eventuella tilläggsförtjänster. Avsikten med ändringarna var också att undanröja nuvarande trösklar och hinder för sysselsättning, särskilt kortvarig sysselsättning, samt att minska det arbete som förekommer inom den ekonomiska gråzonen. Till följd av reformen har de sammanlagda inkomsterna för personer med deltidsarbete ökat och att ta emot deltidsarbete lönar sig ekonomiskt bättre jämfört med att bli helt arbetslös.

Regeringen är medveten om den situation som beskrivs i det skriftliga spörsmålet. En utgångspunkt för systemet med utkomstskydd för arbetslösa är att den skattepliktiga inkomsten skall jämkas med förmåner. Vilka inkomster som är skattepliktiga avgörs utgående från den lagstiftning som gäller beskattning. När det gäller att utveckla systemet med utkomstskydd för arbetslösa på längre sikt har vikt lagts såväl vid att de inkomster som skall jämkas skall behandlas lika oberoende av inkomstkälla såväl som vid att systemet med utkomstskydd för arbetslösa skall sporra till att ta emot arbete. I lagen om utkomstskydd för arbetslösa behandlas skattepliktig inkomst som skall jämkas lika i skattemässigt hänseende oberoende av på vilka grunder inkomsten har förvärvats och hur mycket personen har fått i inkomst. Då det skyddade beloppet slopades ändrades bestämmelsen om jämkning för att sporra till arbete så att den andel som blir kvar i handen av tillläggsförtjänster ökade betydligt för personer som får jämkad dagpenning. Avsikten med ändringen har också varit att minska den ekonomiska gråzonen.

Enligt en utredning som social- och hälsovårdsministeriet utförde efter reformen ökade slopandet av det skyddade beloppet och sänkningen av jämkningsprocenten utgifterna för jämkade förmåner och antalet dagar som jämkade förmåner betalts för. Ett återinförande av det skyddade beloppet kan däremot ha effekter på jämkningsprocentens storlek. Det skyddade beloppet kan också i vissa situationer försvaga aktivt arbetssökande. Då det gäller att utveckla systemet med utkomstskydd för arbetslösa bör man också beakta att de bestämmelser som gäller beaktande av inkomst som skall jämkas under arbetslöshetstiden inte får leda till överkompensering av inkomstbortfall under arbetslöshet. Regeringen följer med hur sporrande systemet med utkomstskydd för arbetslösa är när det gäller att arbeta och vidtar vid behov åtgärder för att förbättra de sporrande effekterna.

Helsingfors den 5 januari 2004

Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre