KIRJALLINEN KYSYMYS 64/2009 vp

Vuoden 2008 helmikuussa alkanut ja maaliskuun lopussa päättyvä tuloverolain väliaikainen muutos kunnalle luovutetun kiinteistön määräaikaisesta verovapaudesta on osoittautunut liian lyhyeksi ajaksi. Sekä myyntipäätöksen tekeminen, että kaupankäynti kuntien kanssa ovat aikaa vieviä prosesseja. Maa-alueiden kaupankäynti on nyt vasta jakson loppuvaiheilla vilkastunut ja verovapauden takaraja uhkaa tulla vastaan liian pian.

Sekä kuntakentältä että maanmyyjien taholta on esitetty näkemyksiä ja toiveita, että määräaikaista verovapautta jatkettaisiin vielä vähintään joitain kuukausia, jotta lainmuutoksella tarkoitetut tavoitteet saavutettaisiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo suhtautua esitettyihin toiveisiin määräaikaisen verovapauden jatkamisesta?

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2009

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 64/2009 vp:

Miten hallitus aikoo suhtautua esitettyihin toiveisiin määräaikaisen verovapauden jatkamisesta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus antoi 15 päivänä helmikuuta 2008 esityksen tuloverolain väliaikaisesta muuttamisesta. Tuloverolakiin lisättiin uusi määräaikainen säännös luonnollisen henkilön luovutusvoittovapaudesta tietyissä tilanteissa. Tuloverolain 48 a §:n mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos luonnollinen henkilö tai kuolinpesä luovuttaa kiinteää omaisuutta kunnalle 1. päivänä helmikuuta 2008 tai sen jälkeen viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2009.

Säännöksen taustalla olivat asuntojen kysynnän lisääntyminen ja sitä kautta asuntojen ja tonttien hintojen voimakas nousu taloudellisen nousukauden ja voimakkaan muuttoliikkeen johdosta. Hintojen ja vuokrien nousu ei ollut tasaista koko valtakunnan alueella ja eräänä syynä tähän nähtiin se, ettei kunnilla ollut tarjottavana rakennustuotantoon kohtuuhintaista maata. Asuntojen vähäinen tarjonta ja asumismenojen kalleus olivat muodostuneet ongelmaksi suurimmissa kasvukeskuksissa sekä kotitalouksien että työmarkkinoiden toimivuuden ja talouden kasvuedellytysten kannalta. Muun muassa näiden syiden johdosta hallitus esitti kunnan maanhankinnan tukemiseksi edellä mainittua määräaikaista tuloverolain 48 a §:n muutosta. Määräaikaisuutta arvioidessa hallituksen oli kuitenkin huomioitava kuntien kilpailuaseman paraneminen muihin maanostajiin nähden. Määräaikaisuutta säädettäessä katsottiin, ettei kuntien saamaa etua voitaisi pitää kohtuuttomana, koska verovapaus olisi voimassa ainoastaan hiukan yli vuoden. Määräaikaa ei kuitenkaan voida pitää mahdollisten kaupan osapuolten näkökulmasta kohtuuttoman lyhyenä. Määräaikaisten säännösten osalta on myös muistettava se, että osa tapauksista rajautuu aina säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle juuri määräajoista johtuen. Lainsäädännössä ei voida huomioida kaikkia yksittäistapauksia. Tämän hetkisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole olemassa sellaisia syitä, jotka edellyttäisivät säännöksen voimassaolon jatkamista.

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2009

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 64/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Mäkelä /saml:

Hur avser regeringen att förhålla sig till de framförda önskemålen om fortsatt temporär skattefrihet för fastigheter?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Regeringen lämnade den 15 februari 2008 en proposition om temporär ändring av inkomstskattelagen. Till inkomstskattelagen fogades en ny temporär bestämmelse om skattefrihet för fysiska personers överlåtelsevinst i vissa situationer. Enligt 48 a § i inkomstskattelagen är vinst som erhållits från överlåtelse av egendom inte skattepliktig inkomst, om en fysisk person eller ett dödsbo överlåter fast egendom till en kommun den 1 februari 2008 eller därefter, senast den 31 mars 2009.

Bakgrunden till bestämmelsen var att efterfrågan på bostäder ökade och att priserna på bostäder och tomter därigenom kraftigt ökade med anledning av det ekonomiska uppsvinget och den kraftiga flyttningsrörelsen. Hyrorna och priserna ökade inte jämt i hela landet, och en orsak ansågs vara att kommunerna inte kunde erbjuda mark till skäligt pris för byggnadsproduktion. Att utbudet på bostäder var litet och boendekostnaderna höga hade blivit ett problem i de största tillväxtcentrumen både för hushållen och med tanke på arbetsmarknadens funktion och ekonomins tillväxtförutsättningar. Bl.a. på grund av dessa orsaker föreslog regeringen som stöd för kommunernas markförvärv den ovan nämnda temporära ändringen i 48 a § i inkomstskattelagen. Vid bedömningen av giltighetstiden måste regeringen dock beakta att kommunernas konkurrensposition förbättrades i relation till andra markköpare. När den temporära giltighetstiden fastställdes ansåg man att kommunens fördel inte kunde anses vara oskälig eftersom skattefriheten skulle gälla endast under en viss begränsad tid. Den begränsade tiden kan ändå inte med avseende på eventuella parter i ett köp anses vara oskäligt kort. I fråga om temporära bestämmelser måste man också komma ihåg att en del av fallen alltid faller utanför bestämmelsernas tillämpningsområde uttryckligen på grund av tidsfristerna. Lagstiftningen kan inte beakta alla enskilda fall.

Helsingfors den 13 mars 2009