KIRJALLINEN KYSYMYS 892/2010 vp

Heinä-elokuussa ympäri Suomea riehuneet myrskyt aiheuttivat mittavia omaisuusvahinkoja myrskyalueilla. Valitettavien henkilövahinkojen lisäksi myrskyjen seurauksena jäivät tuhannet taloudet ilman sähköä ja tietoliikenneyhteyksiä. Pahimmillaan sähköt olivat myrskyalueilla poikki yli kuukauden. Erityisen vaikea tilanne oli Etelä-Karjalassa, joka joutui kokemaan sekä Asta- että Veera-myrskyt. Nyt reilut kaksi kuukautta myrskyjen jälkeen on pääosa myrskyn vaurioista pystytty korjaamaan.

Kaikilta osin olosuhteet myrskyalueilla eivät kuitenkaan palaa myrskyä edeltäneeseen aikaan. Myrskyseutujen asukkaiden hämmästykseksi teleliikenneoperaattori Sonera ilmoitti myrskyjen jälkeen, että puhelinliikenneverkkoa ei tulla palauttamaan entiselleen vaan kupariverkkoon perustuva verkko tullaan korvaamaan mobiiliteknologiaan perustuvilla ratkaisuilla ja mahdollisesti kuituverkolla. Ratkaisu on myrskyseutujen asukkaiden kannalta ongelmallinen, sillä se käytännössä pakottaa taloudet ja yritykset vaihtamaan nopean, kiinteän ja vakaan asdl-linjan toimivuudeltaan ja nopeudeltaan epävakaaseen yhteyteen, joka nojaa matkapuhelinverkkoon. Kuituverkkoon liittymistä myrskyseuduilla rajoittaa jopa kolmen tuhannen euron liittymiskustannukset.

Mobiiliteknologiaan perustuvien tietoliikenneverkkojen heikosta laadusta Suomen maaseudulla todistaa 18.10. julkaistu Oxfordin ja espanjalaisen Oviedon yliopiston tutkimus, jonka mukaan Suomessa on kolmanneksi suurin ero mobiiliverkon toimivuudessa kaupunkien ja haja-asutusalueiden välillä yli 70 maan vertailussa. Saman tutkimuksen mukaan kiinteän laajakaistaverkon laatu oli Suomessa kuudenneksi paras. Epävarmat matkapuhelin- ja tietoliikenneyhteydet aiheuttavat merkittäviä epävarmuustekijöitä elämään ja yritystoiminnan edellytyksiin maaseudulla. Tietoliikenneverkon luotettavuus ja nopeus myös maaseudulla on merkittävä tekijä pyrkimyksissä ehkäistä eri alueiden välistä eriarvoistumista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että myrskytuhoista kärsineillä alueilla tietoliikenneverkon luotettavuus ja nopeus palautetaan vähintään myrskyjä edeltäneelle tasolle, ilman että seudun asukkaille ja yrityksille koituu siitä kohtuuttomia kustannuksia?

Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2010

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 892/2010 vp:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että myrskytuhoista kärsineillä alueilla tietoliikenneverkon luotettavuus ja nopeus palautetaan vähintään myrskyjä edeltäneelle tasolle, ilman että seudun asukkaille ja yrityksille koituu siitä kohtuuttomia kustannuksia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Maamme viestintäpolitiikan lähtökohtana on varmistaa, että kansalaisten käytössä on laadukkaat, turvalliset ja edulliset viestintäyhteydet sekä alan yrityksillä kilpailukykyiset toimintamahdollisuudet. Koko valtakunnan alueella toimiva viestintäinfrastruktuuri on tärkeä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kannalta.

Yhteiskunnan riippuvuus tieto- ja viestintäjärjestelmistä on kasvanut entisestään ja tästä syystä on viestintäverkkoihin ja viestintäpalveluihin sekä niiden toimintakykyyn panostettava entistä enemmän. Viestintämarkkinalaissa määritellään muun muassa viestintäverkon ja viestintäpalveluiden laatuvaatimuksia. Viestintämarkkinalain 128 §:n mukaan yleiset viestintäverkot ja viestintäpalvelut sekä niihin liitettävät viestintäverkot ja viestintäpalvelut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että ne toimivat mahdollisimman luotettavasti myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja että pääsy hätäpalveluihin on turvattu myös verkon häiriötilanteissa mahdollisimman luotettavasti.

Loppukesän rajuilmojen seurauksena kiinteän verkon pahimmat vauriot aiheutuivat ilmakaapeloiduille liityntäverkoille. Sekä kiinteässä verkossa että matkapuhelinverkossa häiriöt aiheutuivat ilmateitse kulkevien kaapeleiden katkettua. Myrskyissä vaurioituneista kiinteistä puhelinyhteyksistä osa on korvattu langattomilla yhteyksillä. Tuhoutunutta puhelinverkkoa korvataan myös osin uusilla kuituasennuksilla. Maahan sijoitettavan kuidun asennus nostaa kustannuksia pylväsasennuksiin verrattuna, mutta ovat huomattavasti toimintavarmempia.

Käytännössä matkaviestinverkot ovat hyvinkin toimintavarmoja. Esimerkiksi hätäpuheluiden soittaminen on turvattu tehokkaimmin matkaviestinverkoissa. Hätäpuhelu ohjautuu matkaviestinverkon vika- tai häiriötilanteessa toisen matkapuhelinoperaattorin verkkoon. Sellaisessa kohteessa, jossa sähkönsyöttö on katkennut, ei välttämättä minkään operaattorin verkko ole toimintakuntoinen. Suurin osa tukiasemien sähkönsyötön liityntäkaapeleista sähkönsiirtoyhtiön verkkoon on asennettu maahan. Siirryttäessä sähkönsiirtoyhtiöiden verkoissa teleyritysten liitäntäpisteistä kohti muuntajia ja suurempijännitteisiä verkkoja, on rakenne taajamien ulkopuolella pääsääntöisesti vielä ilmajohtoja. Tämän regulointi on työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla.

Kansalaisten yhdenvertainen pääsy toimivien ja kohtuuhintaisten internetyhteyksien piiriin on turvattu 1.7.2010 voimaan tulleilla teleyritysten yleispalveluvelvoitteilla. Yleispalveluyrityksiksi nimettyjen teleyritysten on pystyttävä tarjoamaan jokaiseen vakinaiseen asuntoon ja yrityksen pysyvään toimipaikkaan kohtuuhintainen ja laadukas, vähintään yhden megabitin yhteys. Tämä on ensimmäisen vaiheen tavoite. Yleispalveluvelvoitteen tultua voimaan on käynyt ilmeiseksi, että lainsäätäjän tahto kohtuuhintaisuudesta ei kaikilta osin ole toteutunut.

Liikenne- ja viestintäministeriö ja teleyritykset ovat päässeet yhteisymmärrykseen yleispalveluna tarjottavien laajakaistayhteyksien hinnoittelusta haja-asutusalueilla. Sopimuksen mukaan teleyritysten laajakaistan yleispalveluna tarjottavan palvelun hintoja lasketaan. Teleyritykset sitoutuvat perimään pääosasta yhden megabitin yleispalveluliittymiä enintään 30-40 euron kuukausimaksua myös haja-asutusalueilla. Liittymän hankintahinnan haarukka on enintään 200-1 000 euroa. Liittymät toteutetaan ensisijaisesti langattomalla tekniikalla. Liikenne- ja viestintäministeriö tulee seuraamaan edelleenkin yleispalvelun hinnoittelun kehitystä ja ryhtyy tarvittaessa toimiin, joilla kohtuuhintaisuus varmistetaan.

Valtioneuvosto on lisäksi asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä lähes kaikki kotitaloudet ovat enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta. Asiakkaan ratkaistavaksi jää, millä tekniikalla toteutetun yhteyden hän haluaa. Kuituliittymä on kalliimpi eikä voi luvata, että se olisi aito vaihtoehto kaikille käyttäjille. Jo rakenteilla olevista pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella käyttäjän maksettavaksi tilaajayhteyksistä jää noin 1 000-2 500 euroa, kun tilaajajohto on lyhyt. Tätä voidaan pitää kohtuullisena, koska huippunopeiden 100 megabitin yhteyksien tarjoaminen edellyttää täysin uuden valokuituverkon rakentamista ja koska rakennettavat yhteydet riittävät kaikkiin ajateltavissa oleviin sovelluksiin hyvin pitkäksi ajaksi. Asiakas voi jatkossakin halutessaan valita myös langattoman tilaajayhteyden, jonka hinta on kuituliittymää huomattavasti edullisempi. Laajakaistahankkeen ansiosta myös langattomien yhteyksien yhteysnopeudet tulevat kasvamaan merkittävästi.

Kun kyse on lankaverkkopalvelujen korvaamisesta muilla tekniikoilla, liikenne- ja viestintäministeriön lähtökohtana on koko ajan ollut, että kenelläkään ei saa pysyvässä asuin- tai toimipaikassa aiheutua oikeudenmenetyksiä siirryttäessä tekniikasta toiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö on edellyttänyt tällöin useita ehtoja, jotka tulee toteuttaa, ennen kuin lankaverkkopalvelut korvataan muilla tekniikoilla. Nämä ehdot koskevat mm. matkapuhelinverkon peittoa sekä laajakaistapalvelujen saantia nimenomaan haja-asutusalueilla. Tällä tavalla turvataan palveluiden teknologiariippumattomuus eli palvelun tarjoaminen, minkä tahansa viestintäverkon välityksellä. Ehtoja koskee ns. force majeure -rajoitus, jotka koskevat esimerkiksi tilanteita, joissa verkkoa on tuhoutunut luonnonkatastrofeissa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan tätä poikkeusta on tulkittava suppeasti. Tilanteen arviointi harkitaan siten tapauskohtaisesti.

Oxfordin yliopiston ja espanjalaisen Oviedon yliopiston toteuttama kansainvälinen laajakaistatutkimus kertoo Suomen kiinteiden laajakaistayhteyksien laadun olevan kuudenneksi parasta maailmassa. Tutkimus ei huomioinut mobiililaajakaistan levinneisyyttä, jossa olemme Euroopan kärkimaa. Toisaalta Suomessa todettiin olevan suuri ero taajamien ja haja-asutusalueiden laajakaistayhteyksien laadussa. Siten tutkimus vahvistaa sen, että edellä mainittu yleispalvelulaki on ollut tarpeen erityisesti laatuvaatimusten osalta.

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2010

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 892/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd:

Hur tänker regeringen säkerställa att datanätets driftsäkerhet och snabbhet efter stormskador återställs till minst nivån före stormen utan att det åsamkar områdets invånare och företag oskäliga kostnader?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Kommunikationspolitiken i vårt land har till uppgift att säkerställa att medborgarna har tillgång till förstklassiga, säkra och förmånliga kommunikationer och att branschföretagen har konkurrenskraftiga verksamhetsmöjligheter. För den regionala och sociala jämlikheten är det viktigt med en kommunikationsinfrastruktur som täcker hela landet.

Samhället blir allt mer beroende av data- och kommunikationssystem, och därför måste man i allt högre utsträckning satsa på kommunikationsnät och kommunikationstjänster och på att de fungerar i alla förhållanden. Kommunikationsmarknadslagen lägger bland annat fast kvalitetskraven för kommunikationsnät och kommunikationstjänster. Enligt 128 § i kommunikationsmarknadslagen ska allmänna kommunikationsnät och kommunikationstjänster samt kommunikationsnät och kommunikationstjänster som ansluts till dem planeras, byggas och underhållas så att de fungerar så tillförlitligt som möjligt även vid störningar under normala förhållanden och så att tillgången till nödtjänster är tryggad på ett så tillförlitligt sätt som möjligt även vid störningar i nätet.

Av det fasta nätet var det med luftkabel utförda abonnentnät som blev hårdast åtgångna av sensommarens oväder. Både i det fasta nätet och i mobilnäten orsakades störningarna av luftkablar som slets av. Av de fasta telefonförbindelser som stormarna skadade har en del ersatts med trådlösa förbindelser. De förstörda delarna av telefonnäten ersätts också delvis med fibernät. Fiber som förläggs i mark blir dyrare än stolpinstallationer men är betydligt driftsäkrare.

I praktiken är mobilnäten mycket driftsäkra. Till exempel nödsamtalen är effektivast säkerställda i mobilnäten. Vid fel eller störning i mobilnätet styrs nödsamtalet till en annan mobiloperatörs nät. Faller elmatningen bort fungerar kanske inte en enda operatörs nät. Största delen av anslutningskablarna för effektmatningen från elöverföringsbolagets nät till basstationerna är förlagda i mark. I elöverföringsbolagens nät är ledningarna utanför tätorterna fortfarande i regel utförda som luftledningar när man går från telebolagens anslutningspunkter mot transformatorerna och högre spänningar. Ansvaret för detta regleringsarbete vilar på arbets- och näringsministeriet.

Medborgarnas rätt att på jämställda grunder få tillgång till fungerande internetförbindelser till skäligt pris säkerställdes genom den skyldighet för teleföretagen att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster som trädde i kraft 1.7.2010. De teleföretag som utsetts att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster ska till varje stadigvarande bostad och företags fasta driftställe till skäligt pris kunna erbjuda en förbindelse av god kvalitet med hastigheten minst en megabit. Detta är målet i ett första skede. Sedan skyldigheten att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster trädde i kraft har det visat sig att lagstiftarens intentioner inte till alla delar har följts.

Kommunikationsministeriet och teleföretagen har nått samförstånd om hur bredbandsförbindelser som ska tillhandahållas samhällsomfattande ska prissättas i glesbygdsområden. Enligt avtalet ska priset på bredbandsförbindelser som tillhandahålls samhällsomfattande sänkas. Teleföretagen förbinder sig att för flertalet av de anslutningar på en megabit som tillhandahålls samhällsomfattande debitera högst 30-40 euro per månad också i glesbygdsområden. Anskaffningspriset för en anslutning får variera högst i intervallet 200-1 000 euro. Anslutningarna utförs huvudsakligen med trådlös teknik. Kommunikationsministeriet kommer fortsättningsvis att följa hur prisen på de samhällsomfattande tjänsterna utvecklas och vid behov vidta åtgärder som säkerställer att priset är skäligt.

Statsrådet har dessutom uppställt målet att praktiskt taget alla privata hushåll senast år 2015 ska vara på högst 2 km avstånd från ett optiskt fibernät eller ett kabelnät med kapacitet för en förbindelse på 100 megabit. Det är upp till kunden att besluta vilken teknik hans/hennes anslutning utförs med. Fiberförbindelser är dyrare, och man kan inte utlova att de är ett reellt alternativ för alla användare. Erfarenheterna av pågående pilotprojekt visar att abonnentens andel av abonnentförbindelsen blir ca 1 000-2 500 euro när abonnentledningen är kort. Detta kan anses skäligt, eftersom ytterst snabba förbindelser på 100 megabit kräver att man bygger ett helt nytt nät utfört med optisk fiber, och de nya förbindelserna kommer att fylla alla tänkbara behov för en mycket lång tid framåt. Kunden kan även i fortsättningen välja en trådlös abonnentförbindelse som är mycket billigare än en fiberanslutning. Tack vare bredbandsprojektet kommer också trådlösa anslutningars hastigheter att öka betydligt.

När det gäller att ersätta tjänster i det fasta nätet med andra tekniker har kommunikationsministeriet hela tiden förutsatt att ingen i sin fasta bostad eller på sitt fasta driftställe får lida rättsförlust vid övergången till ny teknik. Kommunikationsministeriet kräver att flera villkor ska vara uppfyllda innan tjänster i det fasta nätet ersätts med annan teknik. Dessa villkor gäller bland annat mobilnätets täckning och tillgången till bredbandstjänster, i synnerhet i glesbygdsområden. Så säkerställs tjänsternas teknologineutralitet, dvs. tjänsten kan erbjudas via valfritt kommunikationsnät. Villkoren begränsas av ett force majeure-villkor som gäller exempelvis situationer då nätet skadats i naturkatastrofer eller liknande situationer. Kommunikationsministeriet anser att detta undantag ska tolkas snävt. Situationen måste därför bedömas från fall till fall.

En internationell bredbandsstudie som utförts av universitetet i Oxford och universitetet i Oviedo i Spanien visar att Finland ligger på sjätte plats i världen när det gäller kvaliteten på de fasta bredbandsförbindelserna. I studien beaktades inte utbyggnaden av mobilt bredband, där vi är bäst i Europa. Å andra sidan konstaterades att det mellan tätorter och glesbygd finns stora skillnader i bredbandsförbindelsernas kvalitet. Studien bekräftar alltså att skyldigheten att tillhandahålla samhällsomfattande tjänster varit nödvändig särskilt när det gäller kvalitetskraven.

Helsingfors den 11 november 2010