KIRJALLINEN KYSYMYS 911/2005 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Yksityisellä sektorilla hylättiin vuonna 2002 uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista 20 prosenttia, joka on varsin korkea määrä. Tämän jälkeen tilanne on jatkuvasti huonontunut hylkäysten määrän kasvaessa. Vuonna 2004 hylättiin 22,7 prosenttia uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista. Hylkäysprosentit näyttävät kasvavan edelleen. 1.1.-30.9.2005 hylättyjen päätösten määrä oli noussut jo 23,2 prosenttiin. Tämä merkitsee sitä, että yksityisellä sektorilla oli tämän alkuvuoden aikana saanut hylkäävän eläkepäätöksen jo 3 649 henkilöä. Hoitavat lääkärit ovat todenneet tutkimusten jälkeen kaikki nämä henkilöt työkyvyttömiksi. Sen sijaan vakuutusyhtiöiden byrokraattien mukaan he ovat työkykyisiä. Nämä hoitavan lääkärin työkyvyttömiksi toteamat ihmiset joutuvat työnhakijoiksi. Voiko kukaan vakavasti ajatella, että heillä olisi mahdollista saada työtä, kun työnantaja vaatii selvityksen työkykyisyydestä? Hylätyn työkyvyttömyyseläkepäätöksen saanut henkilö joutuu valituskierteeseen, joka kestää Vakuutusoikeuden päätökseen saakka eli ainakin kaksi vuotta. Työkyvyttömäksi tulleen työntekijän oikeusturva on huono, ja lisäksi hylätyn päätöksen saaneen henkilön toimeentulo joutuu uhanalaiseksi.

Valtion puolella vuonna 2004 hylättiin 14,3 prosenttia uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista. Miten yksityisen sektorin työntekijöitä tutkivien lääkäreiden arviot henkilön työkykyisyydestä voivat olla näin paljon enemmän virheellisiä?

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy työkyvyttömiksi todettujen ihmisten oikeusturvan parantamiseksi niin, että heille myönnetään työkyvyttömyyseläke heitä hoitavien lääkäreiden todistusten pohjalta ja että hylättyjen hakemusten määrä yksityisellä sektorilla ja kuntasektorilla vähenee huomattavasti?

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2005

Mikko Kuoppa /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 911/2005 vp:

Mihin pikaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy työkyvyttömiksi todettujen ihmisten oikeusturvan parantamiseksi niin, että heille myönnetään työkyvyttömyyseläke heitä hoitavien lääkäreiden todistusten pohjalta ja että hylättyjen hakemusten määrä yksityisellä sektorilla ja kuntasektorilla vähenee huomattavasti?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Olen viimeksi 3 päivänä marraskuuta 2005 vastannut seikkaperäisesti pääosin samaa asiaa koskevaan kirjalliseen kysymykseen KK 850/2005 vp . Nyt vastattavassa kirjallisessa kysymyksessä on kiinnitetty huomiota erityisesti yksityisten alojen eläkejärjestelmän ja valtion eläkejärjestelmän antamien työkyvyttömyyseläkettä koskevien hylkäyspäätösten osuuteen ja tämän osuuden kehitykseen työkyvyttömyyseläkeratkaisuissa.

Eläketurvakeskuksesta saatujen tietojen mukaan yksityisten alojen työeläkejärjestelmässä hylkäävien työkyvyttömyyseläkepäätösten osuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Mainittuna aikana hylkäävien päätösten osuus on ollut noin viidenneksen vaihdellen eri vuosina 18,5 prosentista 23,9 prosenttiin (esimerkiksi vuonna 1995 se oli 20,2 %, vuonna 2000 18,5 % ja ajalla 1.1.-30.9.2005 23,2 %). Kunnallisessa eläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysosuus on ollut vuosia 2004 ja 2005 samalla tasolla (tai vähän alempana) kuin yksityisten alojen työeläkejärjestelmässä.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan valtion eläkejärjestelmässä hylättyjen työkyvyttömyyseläkepäätösten osuus on viimeisten vuosien aikana laskenut. Kun valtion eläkejärjestelmässä hylättiin vuonna 1996 työkyvyttömyyseläkehakemuksista 27,3 prosenttia, vuoden 2005 alkupuolella hylkäyspäätösten osuus oli 14,3 prosenttia. Vuonna 1998 työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäävien päätösten osuus laski 16,5 prosenttiin ja on tämän jälkeen pysynyt koko ajan selvästi alle 20 prosentissa.

Erääksi syyksi valtion eläkejärjestelmän nykyiseen muita työeläkejärjestelmiä alhaisempaan työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysosuuteen on arveltu valtiotyönantajan viime vuosien panostukset työhyvinvoinnin edistämiseksi muun muassa työhyvinvointiohjelman avulla. Työhyvinvointiohjelman toteuttamisella työkykyä koskevat ongelmat tulevat esille niin varhaisessa vaiheessa, että niihin voidaan puuttua ajoissa esimerkiksi työjärjestelyin ja kuntoutustoimenpitein. Tämä parantaa työkyvyttömyyseläkehakemusten ja työkyvyttömyyseläkepäätösten vastaavuutta vähentäen hylkäyspäätösten osuutta.

Myös yksityisten alojen eläkelaitosten toiminnassa työhyvinvointi ja kuntoutus on keskeisessä asemassa. Yksityisten alojen työeläkelaitokset tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa työhyvinvoinnin edistämiseksi ja vakuutettujen kuntouttamiseksi. Yksityisellä puolella tämä työ on kuitenkin erittäin haastavaa, koska työnantajat edustavat kaikkia toimialoja, työtä tehdään mitä erilaisimmissa työympäristöissä ja -olosuhteissa ja työnantajien koko vaihtelee yhden työntekijän työnantajista tuhansien työntekijöiden työnantajiin. Myös työnantajien ja työntekijöiden sitoutuminen työhyvinvointiin ja työssä jaksamista tukeviin toimenpiteisiin vaihtelee työnantajasta toiseen. Kuntapuolella on viime vuosina panostettu merkittävästi työelämän kehittämiseen sekä työhyvinvoinnin edistämiseen, ja osittain tästä syystä hylkäävien päätösten osuus on pienentynyt.

Hallitusohjelman mukaan eläkepolitiikan kestävyyden perustana on muun muassa nykyistä pitkäaikaisempi jaksaminen työelämässä. Työhyvinvoinnin edistäminen ja kuntoutustoimenpiteiden tehostaminen ovat keskeisessä asemassa hallituksen asettamassa tavoitteessa nostaa eläkkeellesiirtymisikää kahdella kolmella vuodella. Työeläkejärjestelmässä on vuoden 2004 alusta alkaen ollut oikeus ammatilliseen kuntoutukseen, kun sen myöntäminen tätä ennen oli harkinnanvaraista. Tämän muutoksen vaikutukset eivät heijastu vielä täysipainoisesti tehtyihin työkyvyttömyyseläkehakemuksiin ja niitä koskeviin ratkaisuihin. Kaikkien viimeaikaisten kuntoutuslainsäädäntöä koskevien muutosten taustalla on kuitenkin pyrkimys korostaa kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Tavoitteena on todeta henkilön kuntoutustarve riittävän varhaisessa vaiheessa ja kuntoutuksen keinoin vähentää tarvetta hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kansaneläkelaitoksen aloitteesta järjestettiin kuluvan vuoden lokakuun lopussa päättynyt puolen vuoden kokeilu, jossa Kansaneläkelaitos ja kolme työeläkelaitosta käyttivät uudenlaista menetelmää henkilökohtaisen toimintakyvyn arvioimiseksi. Kokeilun tulosten perusteella menetelmä antaa vakuutuslääkäreille ja hoitaville lääkäreille olennaista uutta tietoa työkyvyttömyyseläkkeenhakijan toimintakyvystä. Menetelmän toteuttamista on tarkoitus selvittää jatkossa yhdessä eläkejärjestelmän kanssa.

Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2005

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 911/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst:

Vilka omedelbara åtgärder kommer regeringen att vidta för att förbättra rättsskyddet för personer som konstaterats arbetslösa så att dessa skall kunna beviljas invalidpension med stöd av intyg som har utfärdats av behandlande läkare och så att antalet avslagna ansökningar inom den privata och den kommunala sektorn kan minskas betydligt?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Jag har så sent som den 3 november 2005 utförligt besvarat ett skriftligt spörsmål, SS 850/2005 rd , som behandlar i huvudsak samma ämne. I det skriftliga spörsmål som det här är fråga om har man uppmärksammat andelen avslag på ansökningar om invalidpension framför allt inom den privata sektorns pensionssystem och det statliga pensionssystemet och utvecklingen av andelen när det gäller invalidpensionsbeslut.

Enligt uppgifter från Pensionsskyddscentralen har det under de senaste tio åren inte skett några större förändringar i andelen negativa invalidpensionsbeslut inom den privata sektorns arbetspensionssystem. Under den aktuella tiden har andelen negativa beslut varit omkring en femtedel och under olika år varierat från 18,5 till 23,9 procent (t.ex. 1995 var den 20,2 procent, år 2000 18,5 procent och under perioden 1.1-30.9.2005 23,2 procent). Under 2004 och 2005 har andelen avslag på ansökningar om invalidpension inom det kommunala pensionssystemet legat på samma nivå som (eller något lägre än) inom den privata sektorns arbetspensionssystem.

Enligt Pensionsskyddscentralens statistik har de negativa invalidpensionsbeslutens andel inom det statliga pensionssystemet minskat under de senaste åren. År 1996 avslogs 27,3 procent av ansökningarna om invalidpension inom det statliga pensionssystemet, medan andelen negativa beslut var 14,3 procent under förra delen av 2005. År 1998 sjönk andelen negativa beslut till 16,5 procent och har efter det hållit sig klart under 20 procent.

En av orsakerna till att det statliga pensionssystemet för närvarande har en lägre andel negativa pensionsbeslut än andra arbetspensionssystem har ansetts vara det att den statliga arbetsgivaren under de senaste åren satsat på åtgärder som främjar arbetshälsan, bland annat i form av ett arbetshälsoprogram. Tack vare arbetshälsoprogrammet framträder problem som gäller arbetsförmågan på ett tidigt stadium och kan därför angripas i tid till exempel genom olika arbetsarrangemang och rehabiliteringsåtgärder. Detta förbättrar samstämmigheten mellan ansökningar och beslut om invalidpension samtidigt som andelen negativa beslut minskar.

Också pensionsbolagen inom den privata sektorn prioriterar arbetshälsa och rehabilitering i sin verksamhet. Inom den privata sektorn samarbetar arbetspensionsbolagen med arbetsgivarna för att förbättra arbetshälsan och erbjuda de försäkrade rehabilitering. För den privata sektorn är arbetet emellertid en stor utmaning, eftersom arbetsgivarna företräder alla branscher, arbetet utförs i de mest skiftande miljöer och förhållanden och arbetsgivarnas storlek varierar från arbetsgivare med en anställd till dem med tusentals anställda. Även arbetsgivarnas och de anställdas engagemang i arbetshälsa och åtgärder som bidrar till att personalen orkar med sitt arbete varierar från en arbetsplats till en annan. På kommunalt håll har man under de senaste åren satsat stort på att utveckla arbetslivet och främja arbetshälsan, och delvis av den orsaken har andelen negativa beslut minskat.

Enligt regeringsprogrammet är grunden för en hållbar pensionspolitik bland annat att medarbetarna orkar stanna kvar i arbetslivet längre än vad nu är fallet. I regeringens mål att höja åldern hos dem som tar ut pension med två till tre år intar åtgärder som främjar arbetshälsan och effektiverar rehabiliteringen en viktig ställning. Från början av 2004 finns rätten till yrkesinriktad rehabilitering inskriven i arbetspensionssystemet, medan den tidigare var beroende av prövning. Effekterna av förändringen avspeglas ännu inte i full utsträckning i ansökningarna om invalidpension och i de anknytande besluten. Med alla ändringar av rehabiliteringslagstiftningen under den senaste tiden vill man emellertid betona att rehabiliteringen är primär i förhållande till invalidpensionen. Målet är att rehabiliteringsbehovet hos en person skall kunna konstateras tillräckligt tidigt och att man med hjälp av rehabilitering skall kunna minska behovet av invalidpension.

På initiativ av Folkpensionsanstalten ordnades ett halvt års försök som avslutades vid utgången av oktober. Försöket gick ut på att Folkpensionsanstalten och tre arbetspensionsanstalter prövade en ny metod för bedömningen av den individuella funktionsförmågan. Utifrån resultaten av försöket ger metoden försäkringsläkare och behandlande läkare betydelsefull ny information om funktionsförmågan hos dem som ansöker om invalidpension. Avsikten är att genomförandet av metoden i fortsättningen skall analyseras i samverkan med pensionssystemet.

Helsingfors den 2 december 2005

Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen