KIRJALLINEN KYSYMYS 950/2010 vp

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista täyden vähennyksen voi saada kumpikin, jos molemmilla on vähennettäviä kustannuksia. Vähennys myönnetään siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin osalta ylittää omavastuuosuuden 100 euroa.

Esimerkiksi 10 000 euron putkiremonttiin saa pariskunta kotitalousvähennystä 2 x 2 900 euroa (3 000 euroa - 100 euron omavastuu), jolloin maksettavaa heille vähennyksen jälkeen jää yhteensä 4 200 euroa eli 2 100 euroa kummallekin. Yksin asuva saa 10 000 euron remonttiin 1 x 2 900 euron vähennyksen, eli hänelle jää maksettavaa vähennyksen jälkeen 7 100 euroa.

Kotitalousvähennys on hyvätuloisia suosivaa veropolitiikkaa. Hyvin toimeentuleva pariskunta voi saada veronalennuksena miltei 6 000 euroa vuodessa. Maassa on kuitenkin pitkäaikaistyöttömiä ja eläkeläisiä, joiden vuositulo on samaa luokkaa.

Kotitalousvähennyksellä tähdätään siihen, että kotitalouksien työllistämispotentiaali saadaan käyttöön, ja toisaalta sillä pyritään vähentämään ns. pimeän työn käyttämistä. Keskeistä olisikin maksimoida kotitalousvähennyksen työllistämisvaikutukset myöntämättä samalla kohtuuttomia verohelpotuksia hyvätuloisille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo ottaa yksin asuvat paremmin huomioon kotitalousvähennyksen suhteen,

miten hallituksen mielestä kotitalousvähennyksen työllistämistavoitteet ovat täyttyneet ja

mihin suuntaan hallitus aikoo linjata kotitalousvähennyksen käyttöä jatkossa?

Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2010

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 950/2010 vp:

Miten hallitus aikoo ottaa yksin asuvat paremmin huomioon kotitalousvähennyksen suhteen,

miten hallituksen mielestä kotitalousvähennyksen työllistämistavoitteet ovat täyttyneet ja

mihin suuntaan hallitus aikoo linjata kotitalousvähennyksen käyttöä jatkossa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tuloverojärjestelmässämme lähdetään siitä, että verotusyksikkö on yksilö eikä kotitalous. Selvimmin tämä periaate on ollut ilmaistuna laissa vuodelta 1975, jolloin puolisoiden yhteisverotuksesta siirryttiin erillisverotukseen. Perusteluina olivat tasa-arvonäkökohdat ja työllisyyteen liittyvät syyt. Erillisverotukseen siirtymisen jälkeenkin tuloverotukseen sisältyy yhteisverotuksen piirteitä. Tämä näkyy muun muassa mahdollisuutena siirtää eräitä vähennyksiä toiselle puolisolle, jos omat tulot eivät vähennykseen riitä. Pääsääntönä on kuitenkin selkeästi yksilökohtainen verotus.

Vähennysjärjestelmän yksilökohtaisuus koskee myös kotitalousvähennystä, joka alun kokeiluvaiheessa myönnettiin vain toiselle puolisoista. Tällöin yksin asuvat olivat vähennyksen suhteen samassa asemassa kuin pariskunnat. Vähennyksen tuolloista määräytymisperustetta pidettiin kuitenkin tuloverojärjestelmän periaatteiden kannalta ongelmallisena ja päädyttiin yksilökohtaisuuteen kuten muissakin vähennyksissä.

Kotitalousvähennys kuuluu monine selvitystarpeineen henkilöverotuksen eniten työllistäviin vähennyksiin. Sitä ei ole syytä monimutkaistaa esimerkiksi muuttamalla vähennys kotitalouskohtaiseksi. Verohallinnolla ei myöskään ole tietoa samassa kotitaloudessa elävistä henkilöistä, eikä tällaista kotitalouden kokoonpanoa koskevaa tietoa ole mahdollista kerätä ja ylläpitää Verohallinnon nykyisillä resursseilla. Yksilön veronmaksukykyyn perustuvassa kaavamaisessa tuloverojärjestelmässä tällaisia yhteisverotuksen piirteitä tulisi välttää.

Kotitalousvähennyksen säätämisen keskeisin tavoite on ollut työllisyyden parantaminen yhteiskunnan myöntämän tuen avulla. Tarkoitus on kannustaa kotitalouksia teettämään ulkopuolisella sellaisia töitä, jotka ne ovat aikaisemmin tehneet itse. Lisäksi tarkoituksena on vähentää pimeän työvoiman käyttöä.

Kotitalousvähennyksen suosio on kasvanut vuosittain. Vuonna 2008 vähennystä käytti noin 310 000 verovelvollista, ja vähennyksen kustannukset olivat noin 219 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 vähennystä käytti puolestaan noin 365 000 verovelvollista, ja vähennyksen kustannukset olivat noin 390 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 vähennykseen oikeuttavien kustannusten yhteismäärästä noin 81,0 % kohdistui asunnon kunnossapitoon ja perusparannukseen. Hoiva- ja hoitotyöhön kohdistui noin 3,0 % kustannusten yhteismäärästä ja kotitaloustyöhön noin 16,0 % kustannusten yhteismäärästä. Luonnollisista syistä kotitalousvähennys painottuu keski- ja hyvätuloisille kotitalouksille, joilla ylipäänsä on mahdollisuus käyttää varoja kodin kunnostukseen ja kodinhoitopalveluihin.

Kotitalousvähennyksen voidaan arvioida vähentäneen pimeän työvoiman käyttöä ja erityisesti kotitalousalalla vaikuttaneen myös työllisyyteen positiivisesti. Toisaalta vähennyksen kustannukset ovat nousseet merkittävästi ja ne ovat pääosin kohdistuneet asunnon kunnossapito- ja perusparannustöihin. Valtiovarainministeriö asetti syyskuussa 2008 työryhmän selvittämään verotuksen kehittämistä. Työryhmän tehtävänä on arvioida verojärjestelmästä ja talouden toimintaympäristön muutoksesta aiheutuvia verojärjestelmän muutostarpeita. Lisäksi työryhmän tehtävänä on tehdä tarvittavat ehdotukset verojärjestelmän kehittämisessä noudatettavista suuntalinjoista. Osana työtään työryhmä tulee tarkastelemaan myös kotitalousvähennyksen asemaa sekä kehittämissuuntia.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2010

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 950/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Katja Taimela /sd:

På vilket sätt tänker regeringen ta större hänsyn till ensamboende när det gäller hushållsavdraget,

hur har enligt regeringens mening hushållsavdragets sysselsättningsmål uppnåtts och

vilka riktlinjer tänker regeringen staka ut för den fortsatta användningen av hushållsavdraget

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Inom vårt inkomstskattesystem utgår man från att det är individen, inte hushållet, som bildar en beskattningsenhet. Principen uttrycks tydligast i lagen från 1975, då man övergick från sambeskattning till särbeskattning av makar. Bakom beslutet låg jämställdhetsaspekter och sysselsättningsrelaterade orsaker. Också efter övergången till särbeskattning kvarstår vissa drag av sambeskattning i inkomstbeskattningen. Bland annat har makarna möjlighet att överföra vissa avdrag till den andra parten, om de egna inkomsterna inte räcker till för avdraget. Huvudregeln är dock klart och tydligt individrelaterad beskattning.

Avdragssystemets individanknytning gäller också hushållsavdraget som i början av försöksfasen beviljades bara den ena parten. Då var ensamboende vad avdraget beträffar i samma situation som par. Den dåvarande grunden för att bestämma avdraget ansågs dock problematisk med tanke på principerna i inkomstskattesystemet och man beslutade gå in för individanknytning på samma sätt som i fråga om andra avdrag.

Hushållsavdraget med alla de behov av utredningar som det medför hör till de avdrag inom personbeskattningen som orsakar mest arbete. Det finns inga skäl att ytterligare komplicera det t.ex. genom att besluta att det bestäms per hushåll. Skatteförvaltningen har inte heller uppgifter om vilka personer som bor i samma hushåll och det är inte möjligt med Skatteförvaltningens nuvarande resurser att samla in och lagra uppgifter av detta slag om vem som hör till ett hushåll. I ett schematiskt inkomstskattesystem som bygger på individens skattebetalningsförmåga bör sådana drag av sambeskattning undvikas.

Det främsta syftet med hushållsavdraget är att förbättra sysselsättningen med hjälp av stöd från samhället. Avsikten är att uppmuntra hushåll att anlita utomstående för sådana arbeten som de tidigare har gjort själva. Ett ytterligare syfte är att minska användningen av svart arbetskraft.

Hushållsavdragets popularitet har ökat varje år. År 2008 utnyttjade cirka 310 000 skattskyldiga avdraget, och kostnaderna för avdraget uppgick till cirka 219 miljoner euro. Motsvarande siffror för 2009 var cirka 365 000 skattskyldiga och cirka 390 miljoner euro. År 2008 inriktades cirka 81 procent av det totala beloppet av de kostnader som berättigade till avdrag på underhåll och renovering av bostäder. För vård- och omvårdnadsarbete användes cirka 3 procent och för hushållsarbete cirka 16 procent av det totala kostnadsbeloppet. Av naturliga skäl kommer hushållsavdraget i första hand medel- och höginkomsttagare till del, eftersom dessa i allmänhet har möjlighet att använda medel för renovering av hemmet och för hemvårdstjänster.

Hushållsavdraget kan bedömas ha minskat användningen av svart arbetskraft och har i synnerhet i hushållssektorn påverkat också sysselsättningen på ett positivt sätt. Å andra sidan har kostnaderna för avdraget stigit märkbart och huvudsakligen inriktat sig på underhåll och renovering av bostäder. I september 2008 tillsatte finansministeriet en arbetsgrupp för att utreda hur beskattningen ska utvecklas. Arbetsgruppens uppgift är att bedöma behoven av förändringar i skattesystemet som orsakas av skattesystemet och förändringarna i de ekonomiska förutsättningarna. Till arbetsgruppens uppgifter hör dessutom att lägga fram nödvändiga förslag till riktlinjer för utvecklingen av skattesystemet. I sitt arbete kommer arbetsgruppen också att granska hushållsavdragets ställning samt utvecklingstrender.

Helsingfors den 8 december 2010