Siirry Eduskunta.fi sivustolle svenska

Täysistunnon pöytäkirja PTK 73/2000 vp

Tarkistettu versio 2.0 PTK 73/2000 vp

73. KESKIVIIKKONA 24. TOUKOKUUTA 2000 kello 14

16)  Laki rikoslain 23 luvun 1 §:n muuttamisesta
Lakialoite 
Keskustelu:
Leena-Kaisa Harkimo /kok:  Arvoisa puhemies! Kuvitellaan tilanne, jossa henkilö ajaa autollaan hiljaisella maantiellä hyvissä ajo-olosuhteissa. Tiellä on 80 kilometrin nopeusrajoitus, mutta tästä huolimatta ajonopeus kasvaa ja nousee lopulta yli 100 kilometriin tunnissa. Poliisin tutka näyttää 105 kilometriä tunnissa, ja poliisi määrää ajajalle yli 20 kilometrin ylinopeudesta päiväsakkoja. Päiväsakko määräytyy sakotettavan tulojen perusteella. Yksi päiväsakko on 1/60 sakotettavan nettotuloista. Aikaisemmin päiväsakko oli 1/90 bruttotuloista. Sakkojärjestelmän ja liikennerikosuudistuksen tavoitteena on ollut sakon suuruuden kokeminen oikeudenmukaiseksi eri tulonsaajaryhmissä.

Päiväsakkojen lukumäärä vaihtelee 1:stä 120:een. Päiväsakon kokonaisrahamääräksi tulee päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä. Laissa ei tällä hetkellä ole mainintaa sakon enimmäisrahamäärästä. Sakot voivat siis olla erittäin suuriakin. Sen sijaan rikesakon enimmäisrahamäärästä määrätään lain tasolla. Rikesakon esimerkkihenkilömme olisikin saanut, mikäli nopeus olisi ollut vain 100 kilometriä tunnissa tai alle. Tällöin sakko ylinopeudesta olisi ollut 600 markkaa.

Esimerkkihenkilömme voi tuloistaan riippuen saada jopa 100 000 markan tai sen yli nousevat sakot. Huomattavaa on, että ylinopeus on ollut hänen ainoa rikkomuksensa. Tällaisissa tilanteissa on kohtuutonta tuomita ylinopeutta ajava henkilö tolkuttoman suuriin sakkoihin. Tämän suuruusluokan sakot eivät ole missään suhteessa esimerkiksi väkivaltarikoksista oikeuskäytännössä tuomittuihin rahasummiin. Väkivaltarikoksissahan on kyse toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta ja toista on satutettu sekä henkisesti että fyysisesti. Rikkomuksen ja siitä langetettavan rangaistuksen tulisi olla suhteessa toisiinsa.

Ruotsissa esimerkkitapauksemme olisi samaisesta ylinopeudesta saanut 1 000:n Ruotsin kruunun sakon, Tanskassa 600:n Tanskan kruunun ja Norjassa 1 500:n Norjan kruunun sakot. Saksassa puolestaan riittäisi alle 500 Suomen markkaa. Nämä tuloista riippumatta.

Suomalainen sakotusjärjestelmä on siis ainutlaatuinen. Tämä sakotusjärjestelmän uudistus tuli voimaan vasta 1.10.1999. Se laadittiin edellisen eduskunnan aikana. Yllättävää, ettei tuolloin osattu laatia oikeudenmukaisempaa lakia.

Vaatimukseni kohdistuu päiväsakon enimmäisrahamäärän määrittelemiseen. Mikäli kyseessä on ainoastaan sallitun enimmäisnopeuden ylittäminen, tulisi päiväsakolle määritellä enimmäisrahamäärä. Sakkokatto koskisi ylinopeuksia, jotka ovat yli 20 mutta alle 30 kilometriä tunnissa. Edellistä lakia säädettäessä yritettiin tosin saada korkeintaan 30 kilometrin ylinopeudet rikesakon piiriin. Tämä olisikin ollut erittäin kannatettavaa.

Sakkokatoksi eli sakon enimmäisrahamääräksi tulisi määritellä 50 000 markkaa. Rikkomuksen ja siitä langetettavan rangaistuksen tulee olla toisiinsa nähden kohtuullisessa suhteessa. Olen tehnyt tämän lakialoitteen, sillä sakon hyppäys 600 markasta jopa 100 000:een ei vastaa oikeuskäsitystäni. Uskon, että sakkokaton määrääminen 50 000 markkaan on jo erittäin hyvä muistutus suurituloisellekin.

Ylinopeudet eivät varmasti lisäänny lakialoitteeni johdosta siten, että ne vaikuttaisivat liikenneturvallisuuteen heikentävästi. Liikenneturvallisuuden vähentämisen kanssa lakialoitteellani ei ole mitään tekemistä, vaan kyse on tolkuttoman sakotusjärjestelmän kohtuullistamisesta.

Useimmat tieltä suistumiset johtuvat alkoholista, usean selittäjän yhteisvaikutuksesta, nukahtamisesta, sairauskohtauksesta tai kuljettajan kokemattomuudesta. Lisäksi ajokulttuurimme on riippuvainen vuodenaikojen vaihtelusta. Näin alkukesästä ajotavat muuttuvat varomattomammiksi. Kesäisin autokantakin muuttuu normaalia turvattomampaan suuntaan. Kyseenalaisessa kunnossa olevia kesäautoja löytyy vaarallisen paljon liikenteestä.

Lisäksi haluan muistuttaa, että lokakuusta 1999 alkaen poliisi on voinut tarkistaa ylinopeutta ajaneen vuositulot jo sakotettaessa. On arvioitu, että kyseisen sakkojärjestelmän uudistuksen jälkeen valtion ylinopeussakoista saamat tulot ovat nousseet. Enimmäisrahamäärän kirjaamisella lakiin ei siis ole huomattavia taloudellisia vaikutuksia aiempaan käytäntöön.

Arvoisa puhemies! Ajatus siitä, että samasta rikkeestä saa erilaisen rangaistuksen, on mielestäni käsittämätön. Perustuslaissamme määritellään, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslakimme hengen mukaisesti sakotuskäytännön tulisi perustua rikkomuksen laatuun, ei sakotettavan tuloihin. Lakialoitteeni onkin siis perin lievä, sillä ehdotan ainoastaan sakon enimmäisrahamäärää ylinopeussakoille, kun ylinopeus on 20-30 kilometriä tunnissa. Nykyisessä lainsäädännössä on mielestäni selkeä epäkohta. Toivon, että aloitteeni johtaa todellisiin toimenpiteisiin.

Klaus  Bremer  /r:  Arvoisa puhemies! Kun täällä eduskunnassa puhutaan ylinopeudesta ja liikenneturvallisuudesta, kiusaa se, että kansanedustajilla aivan yleisesti menevät peruskäsitteet täysin sekaisin, menevät puurot ja vellit totaalisesti sekaisin. (Ed. Aittoniemi: Älkää nyt mahdottomia puhuko!) Kun itse olen lähes koko aikuisikäni toiminut autoalalla, autojen kehittämistyössä, olen joutunut huomaamaan, että autoalalla tunnetaan kahden peruskäsitteen ero erittäin selvästi, nimittäin ylinopeuden ja hallitsemattoman nopeuden ero. Autoja suunnitellaan, jotta hallitsemattoman nopeuden seuraukset voitaisiin minimoida. Ylinopeuden osalta autoja ei suunnitella millään tavalla sen takia, että ylinopeus on pelkästään tekninen termi. Ylinopeus tarkoittaa sitä, että ajetaan suuremmalla nopeudella kuin liikennemerkillä on merkitty suurimmaksi sallituksi nopeudeksi. Se on ylinopeutta.

Ylinopeus ei ole koskaan aiheuttanut onnettomuuksia. Ylinopeus ei ole koskaan johtanut mihinkään negatiivisiin seurauksiin. (Ed. Aittoniemi: Minkä takia sitten rajoituksia on?) Ylinopeus, ed. Aittoniemi, on teknillinen termi ja johtuu useinkin siitä, että tiemestari määrittelee tietylle tieosuudelle suuremman sallitun nopeuden oman ajotaitonsa, oman näkökykynsä, oman kokemuksensa perusteella, ja kun tätä sallittua nopeutta painetaan riittävän paljon alas, luodaan myöskin se tilanne, jolloin ylinopeudelle on suurimmat mahdollisuudet, otollisemmat olosuhteet toteutua. Mutta joka väittää, että ylinopeus on johtanut onnettomuuksiin, tekee yhtä typerän virheen kuin se, joka väittää, että liukas keli suisti auton ojaan. Liukas keli ei suista autoa ojaan, vaan se tekijä ratin ja selkänojan välissä. Ed. Rönni, tiedän, että tulette kohta kertomaan, että liukas keli on suistanut auton ojaan. Hyvä on, ed. Rönni, me puhumme silloin lähes ihmeeseen verrattavasta tapahtumasta. Minäkin tiedän yhden sellaisen tapauksen, mutta ei sen perusteella voida lähteä yleistämään.

Ylinopeus on teknillinen termi. Sitä vastoin hallitsematon nopeus on se, joka aiheuttaa onnettomuuksia, kun ajetaan kovempaa kuin taidot riittävät pitämään autoa tiellä. Tässä pitää tehdä selkeä ero. Ihan samalla tavalla rikoslaki ja sakkojärjestelmä toimivat. Siinäkin menevät puurot ja vellit täysin sekaisin.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtana liikennerikkomuksen arvioimiselle pitää olla, ja on kaikissa sivistysmaissa, aiheutetun vaaran mittaaminen tietyllä rangaistuksella; siis pyritään mittaamaan liikennerikkeellä, virheellä tehty, aiheutettu vaara ja siitä säädetään sitten vastaava rangaistus. (Ed. Aittoniemi: Miten se mitataan?) En tiedä yhtään ainutta sivistysvaltiota maailmassa, jossa on sellainen katoton sakotusmahdollisuus liikennerikkomuksesta kuin Suomessa. Sen takia en ymmärrä enkä hyväksy ed. Harkimon ehdottamaa 50 000 markan kattoa. Mielestäni joku 20 000-30 000 markkaa jo hipoo sitä ylärajaa, joka ylipäätänsä sivistysvaltioissa hyväksytään. Sen jälkeen pitäisi jo liikennevaara mitoittaa sellaiseen ulottuvuuteen, että puhutaan ehdollisesta vankeusrangaistuksesta.

Myöskään en ymmärrä tätä mitoitusta, jonka ed. Harkimo tekee, että säädettäisiin 50 000 markan katto 20:n ja 30 kilometrin ylinopeuden väliin, enkä ymmärrä sitä perustelua, joka tässä sanotaan, että koska tällöin liikenteen vaarantamisen voidaan katsoa olevan jo huomattava. Liikenteen vaara ei määräydy ylinopeuden määrästä vaan siitä, hallitaanko sitä nopeutta vai ei.

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta lausunnossaan hallituksen esityksestä liikennerikoksia koskevan lainsäädännön uudistamisesta pani nämä asiat todennäköisesti tässä eduskunnassa ensimmäisen kerran oikeaan järjestykseen. Liikennevaliokunta lausunnossaan 6/97 toteaa muun muassa: "Liikenteessä ajoneuvon kuljettaminen on aina sovitettava olosuhteiden mukaan sellaiseksi, että kuljettaja ketään vaarantamatta varmasti hallitsee ajoneuvonsa kaikissa ennalta-arvattavissa tilanteissa, mitä olosuhteet edellyttävät."

Tässä, arvoisa puhemies, on nimenomaan avain koko asiaan ja tämän myöskin meidän liikennesäännöstömme tuntee. Pitää hallita ketään vaarantamatta käytetty ajonopeus ennalta arvattavissa tilanteissa. Liikennevaliokunta jatkaa täysin johdonmukaisesti tästä: "Tämä on otettava huomioon myös liikennerikkomusten ja -rikosten sekä liikenneonnettomuuksien arvioinnissa. Ajoneuvon kuljettajan liikennevahingossa mahdollisesti tekemät liikennerikokset ja -rikkomukset on arvosteltava niiden olosuhteiden mukaan, jotka huolelliselle tiellä kulkijalle olisivat olleet ennalta-arvattavissa."

Edelleen rikoslain uudistuksesta liikennevaliokunta toteaa: "Valiokunnan huomiota kiinnitti erityisesti hallituksen esityksen poikkeuksellinen oikeuspoliittinen linjaus. Viime vuosien aikana rangaistusasteikkoja on yleensä alennettu." Näin toteaa liikennevaliokunta. "Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta rangaistusasteikko olisi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta, kun nykyisessä tieliikennelain" - eli silloin, vuonna 97, voimassa olleen liikennelain - "98 §:n liikenteen vaarantamisesta enimmäisrangaistus on kolme kuukautta vankeutta. Tieliikennettä koskevilta osin hallituksen esitys siis merkitsisi rangaistusasteikon ankaroitumista. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan ehdotuksen ei ole tarkoitus johtaa rangaistusten ankaroitumiseen. Valiokunnan käsityksen mukaan on kuitenkin todennäköistä, että hallituksen esityksen toteutuminen sellaisenaan johtaa rangaistuskäytännön sekä sakon määräämistä koskevan ohjeistuksen muuttumiseen. Edellä sanotuista syistä liikennevaliokunta esittää, että rangaistuksen ylärajana edelleen säilytetään kolme kuukautta vankeutta." Vaan näin ei käynyt. Liikenteen koko rangaistusasteikkoa kasvatettiin, kun puukotustapauksissa ja pahoinpitelytapauksissa sovelletaan yhä lievempiä rangaistuksia. (Ed. Aittoniemi: Ei niitä voi verrata toisiinsa!)

Arvoisa puhemies! Edelleen liikennevaliokunta toteaa lausunnossaan - ja minusta tämä on kulmakivi - kun arvioidaan liikennevaaran aiheutumista tai rangaistuksen mitoitusta aiheutettuun vaaraan nähden. Näin todetaan liikennevaliokunnan lausunnossa silloin: "Hallituksen esityksen perusteluista voi päätellä, että rangaistusuhan alaiseksi pyritään saamaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nähden entistä vähäisempiä ylinopeuksia."

Ylinopeustilanteita arvioitaessa ei lähtökohtana voi olla kaavamainen tuntinopeus. (Ed. Aittoniemi: Ei tietenkään!) Tärkeintä ovat olosuhteet ja niihin soveltuva tilannenopeus. Käytännössä ajateltavissa olevia tapauksia on mahdotonta kuvailla laissa tai sen perusteluissa. Arvosteltaessa yleensä ajonopeutta, rajoja ei pitäisi ohjeistaa kaavamaisesti, niin kuin nyt on kuitenkin tapahtunut. Arviointiin vaikuttavat muutkin tapaukseen liittyvät tekijät kuin nopeus, joiden yhteisvaikutuksesta vakavaa vaaraa toisten turvallisuudelle on omiaan aiheutumaan. Vähäinenkin ylinopeus, joka ei ole esimerkiksi moottoritiellä rangaistava, saattaa hyvinkin koulualueella tai pihakadulla toteuttaa törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkit. Siis olosuhde on se, joka määrää, ei se kaavamainen merkityn nopeuden ylittäminen.

Edelleen liikennevaliokunta korostaa olosuhteisiin soveltuvan tilannenopeuden arviointia kaavamaisen tuntinopeusarvioinnin sijasta, ja arvoisa puhemies, tämä nyt on käynyt täysin toisin ja tämä on pohjana koko meidän sakotusjärjestelmällemme ja sen toteutumiselle, jota ei ymmärretä ja josta myöskin tämä lakialoite on ottanut lähtökohtansa.

Valiokunta huomauttaa, että ajateltavissa on myös tilanteita, joissa kuljettaja ei syyllisty ylinopeuteen, mutta tilannenopeus on olosuhteisiin nähden liiallinen ja teko rangaistava.

Arvoisa puhemies! 50 kilometriä tunnissa on sallittu Esplanadilla, mutta joka ruuhkaliikenteessä ajaa siellä 50 kilometriä tunnissa, on törkeä liikenteen vaarantaja. Pitää nähdä, että olosuhteet määrittelevät vaaran. (Ed. Aittoniemi: Sen mukaanhan se nopeusrajoitus sitten valitaankin!)

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta pitää epäkohtana lausunnossaan, että "oikeus huomautuksen antamiseen on rajattu lainmuutoksen jälkeen vain tieliikennelaissa mainittuun liikennerikkomukseen, ja tältä osin poliisin harkintavaltaa rajoitetaan käytännön tilanteissa." Eli poliisille ei anneta mahdollisuutta edes mitoittaa mahdollista liikennerikkomusta suhteessa aiheutettuun vaaraan.

Arvoisa puhemies! Vielä liikennevaliokunnan mielipiteestä tärkeää on lausuma: "Edellä olevan johdosta ei ole oikein eikä kohtuullista, että ministeriöitten ohjeet sitovat poliisin päätäntävallan liian yksioikoisilla ohjeilla ja määräyksillä." - Näin on nyt tapahtunut. Ylinopeutta arvioitaessa ei välitetä lainkaan olosuhteista, vaan poliisi kulkee täysin annetun kaavan mukaan. Edelleen liikennevaliokunnan piiristä lausutaan: "Poliisilla pitää olla muun muassa eräissä ylinopeustapauksissa vapaa harkintavalta ratkaista päiväsakkojen määrä. Ylinopeus on saattanut sattua sellaisissa olosuhteissa, jolloin yleisen elämänkokemuksen perusteella ei ole edes mitään teoreettista perustetta väittää vaarannetun liikennettä."

Seuraava on minusta erittäin tärkeää, ja siihen edustaja Harkimokin puuttui. Todetaan: "Liikenteessä tapahtuneista tuottamuksellisista ja jopa vahinkoon verrattavista rikkeistä ei voi eikä saa rangaista ankarammin kuin henkilön omaisuuteen tai terveyteen kohdistuneista tahallisista rikoksista, kuten nyt kuitenkin tapahtuu."

Arvoisa puhemies! Tamperelaisautoilija sai 94 000 markkaa sakkoa 124 kilometrin nopeudesta maailman turvallisimmaksi luonnehditulla autolla 100 kilometrin tuntinopeusrajoitusalueella. Kesäiset olosuhteet eivät lieventäneet sakotusta, vaikka kesällä nopeusrajoitus sillä kohdalla on 120 kilometriä tunnissa. Kesäisissä olosuhteissa 124 kilometriä tunnissa ei olisi aiheuttanut edes pysäytystä eikä huomautusta. Nyt, kesäisistä olosuhteista huolimatta, annettiin 94 000 markkaa sakkoa, ja kyllä minusta, vaikka on kuinka hyvin menestynyt ihminen, niin siinä pitää tienata sellaiset 220 000 markkaa, ennen kuin pystyy edes sakkonsa maksamaan - ja kesäisissä olosuhteissa, joissa on todettu, että mitään vaaraa ei ole aiheutettu tällä teolla.

Samoihin aikoihin, arvoisa puhemies, sisäänmuuttajiin kuuluva vierasmaalainen sai 700 markkaa sakkoa puukotettuaan suomalaisnuorukaisen elinikäiseksi invalidiksi. Suomalaiset joutuvat kaivamaan kuvettaan seuraavat 50 vuotta maksaakseen tämän nuorukaisen invaliditeetista. Kysymys tietysti kuuluu tavallisen kansan piiristä, mahtoikohan puukottaja edes maksaa hänelle tuomitun sakon. Tällainen ei mahdu suomalaiseen saati länsimaiseen oikeustajuun, ei kumpikaan näistä tuomioista.

Peräkanaa tapahtuivat nämäkin:

Autoilija sai 34 000 markkaa sakkoa 71 kilometrin tuntinopeudesta 50:n alueella. Tässä yhdellä kilometrillä tunnissa ylitettiin se raja, josta olisi tullut 700 markkaa rikesakkoa. Nopeus on mitattu HR 12 -tutkalla, jonka käyttäminen ilman jalustaa on kielletty kaikkialla muualla paitsi Suomessa, mutta suomalainen poliisi käyttää sitä vapaalla kädellä. Ei ole selvitetty, oliko tutka kalibroitu ennen käyttöä; se pitää kalibroida ennen jokaista käyttöä, mutta yleensä näin ei tapahdu. Oliko sillä alle kuusi kuukautta vanha maahantuojan huoltotodistus, sitäkään ei ole selvitetty.  Suomalainen  käyttää  tätä  tutkaa, HR 12 -tutkaa, vapaalla kädellä ja päätyy tutkalla, josta valmistaja ilmoittaa, että sen lukematarkkuus on plus miinus 2 mailia tunnissa eli noin plus miinus 3 kilometriä tunnissa, 1 kilometrin ylinopeuteen siitä, mikä olisi ollut 700 markan rikesakko, ja siitä seuraa 34 000 markkaa sakkoa. Eli tässäkin tapauksessa miehen pitää tienata sellainen 75 000 markkaa, ennen kuin voi tämän 1 kilometrin eron tunnissa maksaa.

Samana iltana autovaras vei kalliin Mersun, ajoi sillä kolarin, jossa kaksi ihmistä loukkaantui. Poliisi oli hänen perässään, jäi selvittämään näitä loukkaantuneita. Varas pakeni ja lopulta sytytti Mersun palamaan. Poliisikuulusteluissa varas ilmoitti ainoaksi motiivikseen, että oli niin kiva nähdä Mersun palavan. Tällä autovarkaalla oli tavallaan normit täynnä. Hänelle oli tuomittu niin paljon rangaistuksia, että hän ei saanut enää tästä yhtään mitään. Tällaista oikeutta ei kukaan ymmärrä.

Arvoisa puhemies! En jatka tässä vaiheessa sakkojärjestelmän mahdottomuudesta. Se on tehty kuitenkin sellaisia kansalaisia varten, joilla on täysin säännöllinen kuukausitulo eikä muuta. Poliisi tarkistaa sakon määräämisen perusteeksi nappia painamalla viimeksi toimeenpannun verotuksen tuloksen, ja se on tällä hetkellä vuoden 98 verotus. Tänä päivänä hän voi olla työtön, mutta poliisi langettaa sakon sen mukaan, mitä hän tienasi vuonna 98. Olen kuullut tässäkin talossa monta kertaa sanottavan, että no, eihän muuta kuin liikemiehillä ole tällaisia vaihtelevia tuloja, että kyllähän se vuoden 98 tulo on jokseenkin sama kuin tänä vuonna. Totean uudestaan, että tänä vuonna ihminen voi olla työtön. Hän voi siitä valittaa, mutta omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että noin 2 miljoonaa suomalaista lisäkseni harrastaa osakesäästämistä ja täällä on säädetty, että tavallinen pankkitalletus, sen korkokin, menee verolle. Yhteiskunta tavallaan johdattaa ihmisen panemaan rahansa liikkeelle elinkeinoelämän palvelukseen. Se saattaa olla täysin oikein. Mutta kun tähän sitten mennään ja 2 miljoonaa suomalaista säästää osakkeita, on voinut olla hyvät Sonera-osakkeet, on tarvittu uusi auto, on pantu Sonera-osakkeet myyntiin, sinä vuonna on tullutkin aika kova tulo. Seuraavana vuonna ei enää olekaan osakkeita tai sitten ne osakkeet, mitkä on, tekevätkin miinusta. Siis jokaisella ihmisellä tänä päivänä, 2 miljoonalla suomalaisella, vuoden tulot voivat mennä tällä tavalla, ja siihen nähden nykyinen sakkolaki on täysin epäkelpo.

Tero Rönni /sd:  Arvoisa herra puhemies! Ed. Bremer pyysi minua kertomaan liukkauksista, jotka ovat suistaneet ojaan, mutta kesäkautena ovat entiset ammattitoverit kertoneet, että jos alan puhua liukkaudesta, he tuovat hiekkaa lattialle eikä tänne vaan sitä saattaa tulla meille kotiin. Vaimo ei siitä tykkää, joten en puhu liukkaista keleistä enkä siitä, miten autot ovat joskus suistuneet liukkaalla.

Lakiesitykseen sinänsä sisältyy mielestäni tietty kritiikin kohde siitä, onko meillä järjestelmä oikein. Olen sitä mieltä, että liikenteessä olevia sakotetaan kohtuuttoman paljon ja he ovat kohtuuttoman kovan sakotuksen kohteena. Lisäksi ed. Harkimo vertaili sakotusmääriä ylinopeuden kohdalta Ruotsin, Saksan ja Suomen välillä. Voisin verrata esimerkiksi autonkuljettajien ylipitkää päivää, josta Suomessa poliisi ei sano yhtään mitään, mutta Saksassa ja Ruotsissa auto pysäytetään ja annetaan tuhansien Suomen markkojen sakot sillä hetkellä kerrasta lähtien. Ei näitä järjestelmiä voi verrata Suomen, Ruotsin ja Saksan välillä yhteneväisesti.

Mutta kun meille on tällainen ylinopeusjärjestelmä luotu ja tietynlainen sakotusjärjestelmä, että on 20 kilometrin vapaa raja tavallaan, mistä saa vain pienemmän sakon, ja sen jälkeen aletaan päiväsakkolinjalle pois rikesakkomaksusta, niin jos siihen vielä lisätään yksi pykälä, ollaan sellaisessa viidakossa, että 10:stä, 20:stä, 30:stä, 40:stä, 50:stä, kaikista on aina erilainen sakko, ja se olisi aina riippuen nopeudesta. Siinä ei mielestäni toteudu sakon merkitys elikkä se, että sillä pitää olla kunnioitusta herättävä merkitys tai sen pitää tuntua ihmisestä rangaistukselta.

Tuntien nämä kaksi herraa, joista ed. Bremer puhui, sahanomistajan - olen muuten ollut hänellä töissä 70-luvulla - ja tietäen, minkä hän ja veljensä ovat saaneet esimerkiksi sahan myynnistä UPM-Kymmenelle sekä nykyisen toimitusjohtajan tulot tiedän, että 94 000 markkaa on hänelle pikku raha. Se on mitätön rahasumma, täysin mitätön rahasumma. Ed. Kuosmasellakin on saman verran rahaa, niin ettei hänelläkään tunnu varmasti 94 000 markkaa. Mutta jos ruvetaan vertaamaan, että joku eläkeläinen, työtön tai muu saa 500 markan sakon, jos on 1 000 markan kuukausitulot, siinä menee jo puolen kuun tulot eikä pussissa eikä pankkitilillä ole yhtään mitään. Se on jo kohtuuton. (Eduskunnasta: Ei sitä tarvitse maksaa!) - Hän vie sen sossuun sitten maksettavaksi kenties.

Mutta olen todella sitä mieltä, että minkäänlaisia kattoja ei pidä näihin laittaa. Jos järjestelmää muutetaan, muutetaan kokonaan, mutta ei mitään kattoja. Tässä ei hyvätuloisia mielestäni pidä suosia. Minusta törkeitä kirjoituksia tästä on ollut lehdistössä, että esimerkiksi Teemu Selänne ei uskalla tulla Suomeen, kun hän pelkää suuria sakkoja ja Suomen poliisia ja jotain muuta. Ovatko kaikki muilla mailla olevat raharikkaat tulossa tänne rikkomaan lakia ja ajelemaan kovaa meidän huonoilla maanteillämme, vai ovatko he todella tulossa vain käymään ja lomailemaan ja elämään niin kuin muutkin ihmiset? Tätä pitää kysyä.

Mielestäni ed. Harkimo on nyt oman taustaryhmänsä innoittamana lähtenyt esittämään ajatusta, jossa luovutaan progressiivisuudesta ja mennään hyväosaisten ehdoilla.

Säde  Tahvanainen  /sd:  Arvoisa puhemies! Olin viime kaudella lakivaliokunnan jäsen, kun aikanaan siellä myös ed. Kuosmasen, ed. Aittoniemen ja muiden kumppaneiden kanssa väännettiin kättä sakkojärjestelmän perusteista, siitä, minkälainen järjestelmä meillä yleensä ottaenkin pitäisi sakotuksessa olla. Mehän siirryimme sen päätöksen myötä bruttotuloista nettotulojärjestelmään, joka suosi huomattavassa määrin isotuloisia ja vähän parempia tuloja hankkivia henkilöitä sakotuksen osalta, eli he saivat siinä aika paljon helpotuksia. En pitänyt välttämättä oikeudenmukaisimpana ratkaisuna edelliskaudenkaan ratkaisua enkä pidä myöskään tätä ed. Harkimon esitystä sellaisena.

Samassa yhteydessä, kun lakivaliokunnassa päätettiin sakoista ja liukumista ja siitä, missä nopeudessa saa mitäkin, saako rikesakon vai varsinaisen sakon, josta nyt puhutaan, kävimme myös keskustelua siitä, mikä on rikesakon alaraja, ja myös siitä, pitäisikö tulla sakkokatto. Teimme sellainen kompromissin, että hyväksyimme hallituksen esityksen. Kun tuossa yhteydessä vaadittiin sakkokattoa, me emme hyväksyneet sitä, ja kun me vasemmalla olevat vaadimme pienituloisimmille vähän pienempiä sakkoja, sitä eivät hyväksyneet myöskään porvaririntaman edustajat, jolloin olemme päätyneet nykyiseen sakkojärjestelmään. Mielestäni se nyt saa pysyä sellaisena ainakin jonkin aikaa, kunnes kenties voimasuhteet muuttuvat.

Sakon rangaistavuuden tai muun suhteen mielestäni pitäisi aina tarkastella kokonaisuutta eikä niinkään yhtä osiota. Jos lähdetään sakkojärjestelmään puuttumaan, siinä täytyy arvioida myöskin sitä, onko rangaistavuusaste kokonaisuudessaan kaikille yhtä lailla rankaiseva ja oikeudenmukainen, eikä suinkaan tehdä niin kuin tässä nyt ed. Harkimo esittää, että pelkästään säädettäisiin yksi sakkokatto, joka tietysti hyödyttäisi vain isompien tulojen päässä olevia.

Tässä tulee nimenomaan tarkasteluun se, että meillä rikesakon raja muuttui siten, että aika lailla pienituloiset joutuvat nykypäivänä maksamaan kohtuullisen korkeita sakkoja. 300 markasta 750 markkaan se nousi, jos muistan oikein tulorajat. Tuon 750 markan maksaminen on huomattavan suuri ponnistus sellaiselle henkilölle, joka esimerkiksi elää kotihoidon tuella. Minun eräälle ystävälleni sattui tällainen tapaus ihan taannoin, että hän joutui maksamaan kotihoidon tuestaan 750 markan sakon, ja se tietää, että suhteutettuna tämä rangaistus on huomattavan ankara tällaiselle henkilölle. Kansanedustajan tuloilla kymppitonnin sakot olisivat varmasti yhtä rankaisevat. Järjestelmä on kuitenkin painottunut aika lailla alapäähän rangaistavuuden kireyden suhteen.

Tässä suhteessa pienituloisten sakotus on ankaroitunut viime vuosina. Mielestäni tähän pitäisi mieluumminkin saada muutosta. Sen tiedän toki, kun hallitus valmisteli nettotuloperiaatetta koskevaa lakiesitystä, että tuossa yhteydessä tietysti pidettiin kiinni siitä, että valtion tulot eivät kokonaisuudessaan tule laskemaan tämän muutoksen osalta, ja sen vuoksi päätettiin nostaa pienemmillä tuloilla olevien henkilöiden sakkoja, mikä ei mielestäni ollut oikeudenmukainen ratkaisu.

Täällä on tänään myös verrattu sakkoja muihin rangaistusmuotoihin. Toki tätä arviointia voi tehdä, mutta ei myöskään voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, että jos joku saa pahoinpitelystä tietyn sakkorangaistuksen ja toinen ylinopeudella ajamisesta, nämä keskenään olisivat täysin vertailukelpoisia. Kuten ed. Bremer esimerkiksi sanoi, aina olosuhteet vaikuttavat kussakin tapauksessa. Puukottajankin tapauksessa saattavat olosuhteet vaikuttaa rangaistavuuteen aika lailla. Tämä on meidän oikeusperiaatteemme mukaista.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tätä järjestelmää on tarkasteltava kokonaisuutena, mikäli halutaan sakkojärjestelmään muutoksia, ei niinkään luomalla vain yksioikoisia sakkokattoja.

Pekka Kuosmanen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Olin todella ed. Tahvanaisen kanssa edellisellä kaudella lakivaliokunnassa, ja siellä yksimielisesti hyväksyttiin hallituksen esitys, että bruttotulosta luovutaan sakotuksen pohjana ja siirrytään nettotuloihin, ja minusta se oli oikeudenmukainen ratkaisu eduskunnalta.

Mitä tulee suurituloisiin yleensä, jos on riittävän suurituloinen, suurituloisella on autonkuljettaja, ei hän itse sitä autoa aja, joten ei tämä todella suurituloisia koske. Tämä ed. Tahvanaiselle!

Mutta mitä tulee oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että kansalainen on yhdenvertainen lain edessä, siinä mielessä minusta on aivan oikein, että ed. Harkimo on tehnyt tällaisen hyvän lakialoitteen, että 50 000 markkaa olisi maksimisakon suuruus. Henkilökohtaisesti olen allekirjoittanut tämän hyvän aloitteen ja kannatan sitä jatkossakin.

Marja Tiura /kok:  Arvoisa puhemies! Rikos on rikos riippumatta siitä, kuinka paljon rikoksentekijä tienaa. Rikesakon enimmäismäärästä määrätään lailla. Olisi kohtuullista, että myös enimmäisnopeuden ylittämisestä määrätylle päiväsakolle asetettaisiin sakkokatto.

Meillä on Suomessa käytössä progressiivinen tuloverotus, jonka tehtävänä on tasata eri tuloluokkien välisiä tuloeroja. Tietty porrastaminen myös päiväsakon määrässä on ymmärrettävää, mutta jostakin tulisi löytyä myös kohtuullisen sakkorangaistuksen raja. Sakkorangaistus on pääosin kiinteä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa erityisesti, kun on kyse tapauksista, joissa nopeusrajoitus ylitetään enintään 30 kilometrillä tunnissa. Miksi tämä sama järjestelmä sitten ei voisi toimia meillä Suomessa?

Erilaisista rikoksista määrättävät sakkorangaistukset eivät tällä hetkellä meillä Suomessa ole kohdallaan. Ylinopeudesta, esimerkiksi siitä, että ajaa 81 kilometriä tunnissa alueella, jolla nopeusrajoitus on 60 kilometriä tunnissa, voi saada yhden pykälän ylittämisellä yli 100 000 markan sakot. Summa hämmästyttää, jos sitä vertaa väkivaltarikoksista tuomittuihin rahasummiin tänä päivänä. Esimerkiksi lapsen surmaamisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä sai eräs äiti korvausta 25 000 markkaa. Kuristamiseen liittyneestä hengenvaarasta ja sen aiheuttamasta kivusta ja särystä taas katsottiin kohtuulliseksi korvata, hyvät ystävät, 10 000 markkaa. Todellakin rikkomuksen ja siitä langetettavan rangaistuksen pitää olla toisiinsa nähden kohtuullisessa suhteessa.

Ed. Rönnille haluan sanoa vielä sen verran, että eikö meidän yhteiskunnassamme Suomessa kuitenkin lainsäädännön pitäisi perustua muuhun kuin kateuteen. Sen pitäisi perustua oikeudenmukaisuuteen. Siinä tapauksessa, että sakkoon liittyy muutakin kuin ylinopeus eli esimerkiksi liikenteen törkeä vaarantaminen tai rattijuopumus, ei sakkokattoa tule olla. Käytäntö toimii kuten nykyisinkin. Näistä törkeistä rikoksista määrättäviin sakkorangaistuksiin ei tällä lakialoitteella muuten ole tarkoitus edes puuttua.

Seppo  Lahtela  /kesk:  Arvoisa herra puhemies! Käytävä keskustelu ylinopeussakon ylärajasta osoittaa mielestäni erinomaisen hyvin sitä edustajarohkeutta, jota ed. Harkimo on osoittanut aloitteen muodossa. Tämä on mielestäni sellaista asiaa, perustetta ja lähtökohtaa, mitä kansanedustajalta edellytetään ja vaaditaan tähän asiaan. Jos vain yleensä lehtien yleisönosastokirjoittelussa paheksuttaisiin yrittäjille määrätyn suuren sakon määrää, se ei johtaisi mihinkään. Mutta eduskunnan kannanottona uskon, että asialla tulee pitkällä aikavälillä olemaan jokin järkeen ja järjestelmään perustuva parantamismahdollisuus.

Niin kuin ed. Bremer puhui, oleellista on se, missä olosuhteissa tämä on tapahtunut ja kuinka tämän asian puitteissa on aiheutettu vaaraa muulle liikenteelle ja mitkä ovat todelliset ylinopeuden perusteet olleet olemassa, onko auto ollut hallinnassa vai hallitsematta. Ajatellaan tätä lähtökohtaa, millä sakon kohtuuttomuutta arvioidaan. Niin kuin todettiin aikaisemmin, 20 000-30 000 pitäisi olla ylärajan määrä ja siitä ylöspäin tämän tyyppisessä tapauksessa, jossa on puhtaasta ylinopeudesta kysymys eikä muusta liikenteen vaarantamisesta. Kaikki loppu menee kohtuuttomuudeksi ja pitkälti.

Siinä mielessä esityksessä oleva 50 000:n raja on jopa harkitsemattomasti mennyt turhankin pitkälle, mutta kun tämä valiokuntakäsittelyssä toivon mukaan tulee joskus työstettyä ja hallitus tästä joskus tekisi vielä semmoisen esityksen, joka todella tulisi eduskunnassa hyväksyttyäkin, niin uskon, että siellä löytyy tähän parempi ratkaisu ja matalammat summat.

On niin, että yrittäjä, joka sakon saa ylittäessään yli 20 kilometrillä sallitun nopeuden vaarantamatta liikennettä millään lailla - tie on tyhjä, kuiva, valoisa eikä siellä ole autoa, ei tule vastaan eikä perästä - ei vaaranna käsittääkseni tippaakaan liikennettä. Niin kuin ed. Tahvanaisen puheenvuorossa ilmi kävi, se, etteivät valtion sakotustulot vahingossakaan vähene, on ollut tämän perimmäinen tavoite valiokunnassa. Ymmärsin niin, että ed. Kuosmanen on tähän ilmeisesti yhtynyt, koska yhdessä tätä yksimielisellä päätöksellä on siellä mietintönä tehty ja toteutettu ja on turvattu valtion sakotustulot tällä tavalla. Käsittääkseni tämän puitteissa pitäisi nähdä niin, että se on kohtuutonta.

Niin kuin aikaisemmin muistaakseni ed. Bremer totesi, sakotusperuste saattaa olla vuodelta 98, jolloin siinä on yrittäjän tulo, yritystulo, osaketulo, on kaikenlaista ylimääräistä tuloa, joka on vaihtelevalla menestyksellä kerääntynyt ja tullut kokoon. Ei tämä ole oikea lähtökohta eikä mitta tähän asiaan olemassa.

Tämähän aiheuttaa sen, että sellaisen yrittäjän kohdalla kuin ed. Kuosmanen, joka puheenvuorossaan totesi, että hänellä on varaa maksaa ja varaa pitää kuljettajaa, joudutaan yritystulo yhtiöittämään moneen portaaseen, moneen muotoon ja ajamaan sellainen muoto, että yrittäjä, joka säästäväisyyssyistä ei halua kuitenkaan käyttää kuljettajaa vaan kuljettaa itse, esiintyy ikään kuin köyhempänä kuin käytännössä onkaan. Tällaisena ei tämäkään ole oikea lähtökohta asiaan olemassa, että yrittäjä joutuu miettimään yrityksen tulosrakennetta, omistajarakennetta ja tulouttamisrakennetta ottaen huomioon sen, kuinka käy, jos hän joskus kiireessä vahingossa ajaa ylinopeutta. Tämä ei voi olla tämän asian perimmäinen tavoite.

Poliisin työtä - ed. Aittoniemi on paikalla - suuresti kunnioitetaan ja se nähdään ja ymmärretään, mutta kansalla on yleensä ottaen sellainen käsitys, että poliisi parhaiten pystyy selvittämään Suomenmaassa ylinopeussakotuskysymykset ja oikein muuta sillä ei välttämättä ole resurssejakaan selvittää eikä tehdä eikä niistä asioista kaiken kaikkiaan ole yhteiskunnalle myöskään tuloja olemassa.

Voi ajatella vielä tätä asiaa sellaiselta lähtökohdalta, jota olen yrittänyt joskus markkinoida, mutta en ole saanut ketään siihen tarttumaan mukaan, että alkuperäinen ajattelutapa joskus ennen lienee ollut niin, että kun on määrätty päiväsakko, se juontaa päivävankeudesta. Miksi ei voitaisi ottaa tähän myöskin sellainen mahdollisuus, että jollei halua maksaa päiväsakkojen määrää, niin ne päivät istutaan kiven sisällä? Se tapa, josta alun perin on varmaan lähdetty liikkeelle, olisi vaihtoehto sakon maksulle. Se olisi kokemuksena rangaistus, ja uskon, että yhteiskunnalliselta kannalta rankaisevuudeltaan myöskin hyväksyttävissä ja toimiva kaiken kaikkiaan olemassa.

Kun ed. Rönni selvästi tuntui paheksuvan tätä hyvää lakialoitetta, pikkaisen jäi sellainen vaikutelma, onko ed. Rönni ollenkaan ajamassa autoilijoitten ja autonkuljettajien etuja, jotka usein törmäävät tähän samaan asiaan, tällaisiin kohtuuttomuuksiin. (Ed. Rönni: Se porukka ei maksa tällaisia!) Siinä mielessä pidän erikoisena näkemystä, että todetaan - ainakin olemus puheenvuorossa oli sen muotoinen - että sakot kuuluvat autoilun asiaan ja ne ovat aina oikeutettuja. Näin ei voi olla olemassa.

Toivon, että tämä keskustelu, jota tämänkin asian puitteissa käydään, herättäisi sellaisia tunteita, että päästäisiin oikean muotoisiin ja oikeisiin ratkaisuihin myös niin, että kansa ja yrittäjä tuntee oikeaksi määräytyvän sakon määrän.

Herra puhemies! Toivon, että vihdoinkin järjen valo voittaa, ja ed. Harkimo on ollut aivan ainutlaatuisen oikealla asialla tämän aloitteen muodossa.

Pekka Kuosmanen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Tahvanainen kertoi, että lähtökohta oli se, että valtion tulot sakotuskäytännön osalta säilyisivät saman suuruisina, vaikka bruttotuloista siirrytään nettotuloihin sakotuspohjana, niin totean, että ylinopeuden ajajista 85 prosentilla palkkatulo oli keskimäärin 120 000 markkaa vuodessa. Sillä perusteella, kun pienituloisia kohtaan sakotuskäytäntö muuttui niin, että alaraja nousi ja myös sakon määrä nousi 700 markkaan, lakivaliokunta tuli siihen johtopäätökseen, että keskituloiset kuitenkin ajavat ylinopeutta niin kuin ennenkin ja siitä johtuu, että valtion saama tulo ajoneuvojen kuljettajien maksamista sakoista säilyy suurin piirtein saman suuruisena.
Klaus  Bremer  /r:  Arvoisa puhemies! Minä jäin ihmettelemään ed. Rönnin peruslähtökohtaa koko keskusteluun. Hän parikin kertaa totesi, että ei hyvätuloisia pidä suosia. Myös ed. Tahvanainen valitti, miksi pienituloisia sorretaan. Sakko on rangaistus ylinopeudesta, joka on liikennerikkomus. Sitä se on. Mutta automaattisesti se ei ole liikennevaaran aiheuttaja. Liikennevaara syntyy vasta olosuhteista.

Kysyisinkin ed. Rönniltä, mistä syystä ylipäätänsä rangaistus pitäisi mitoittaa tulojen mukaan. Puukotuksen, pahoinpitelyn, varkauden, väärin tekemisen yleensä yhteiskunta on katsonut rikkomukseksi yhteiskuntaa kohtaan ja tietynlaista yhteiskuntasopimusta kohtaan. Ei siinä kysytä, kuka on rikas ja kuka on köyhä, vaan se on tietty rikkomus ja siitä seuraa tietty rangaistus.

Mistä syystä, ed. Rönni, ylipäätänsä pitäisi lähteä kostamaan ihmiselle, joka kenties on elämässään lähtenyt nollilta, lähtenyt tekemään töitä silloin, kun muut ryyppäävät, säästänyt sen takia, että on hyvin köyhistä olosuhteista, on menestynytkin, pystyy tarjoamaan työtä muille ihmisille, mikä on ehkä arvokkainta, mitä yhteiskunnassamme tällä hetkellä ajetaan takaa. Mitä varten tällaista ihmistä pitäisi rangaista paljon ankarammin kuin sellaista ihmistä, joka vetää alkoholia ja tuhlaa rahansa ja elää siivottomasti ja voi osoittaa olevansa pienituloinen? Sitä on hyvin vaikea ymmärtää. Kysymyshän on siitä myös liikenneasioissa, onko ihminen saman arvoinen lain edessä. Samanarvoisuus on sitä, että samasta rikkeestä kaikille ihmisille tulee sama rangaistus. Tämä on lähtökohta.

Ed. Tahvanainen totesi, että nettotulot pantiin pohjaksi. Kysyisin: Mitkä ovat ne nettotulot, jotka voidaan lyödä lukkoon, kun juuri täällä puhuttiin ja todisteltiin, että ihmiset tänä päivänä tekevät pätkätöitä? Ei ole enää sitä vanhojen hyvien aikojen olotilaa, jolloin mentiin nuorena töihin ja oltiin saman työnantajan palveluksessa eläkeikään saakka, saatiin tasaista, säännöllistä kuukausituloa. Nettotulot ihmisillä vaihtelevat, ja kun sakkojärjestelmä on sitä, että otetaan viimeksi toimeenpannun verotuksen verotettu tulo pohjaksi, verotettu taloudellinen tulos, se on tällä hetkellä vuoden 98 tulos.

Tänä päivänä sama ihminen voi olla työtön tai hänen tulonsa voivat olla ihan erilaiset. Hän joutuu silloin oikeuteen, ja oikeus joutuu arvioimaan tämänhetkiset tulot. Kun, niin kuin totesin, pari miljoonaa ihmistä joutuu tällaisen eteen, niin eihän oikeusjärjestelmä enää kestä sitä, että joka tapauksessa aina menee oikeuden päätettäväksi, mikä se tulo onkin tänä päivänä, kun se ei ole sama kuin vuonna 98. Ei meidän järjestelmämme kestä tätä. Sen takia sakkojärjestelmä sellaisena kuin se tänä päivänä toimii, on aikansa elänyt, vaikkei kovin vanha olekaan, ja olisi aika jotain tehdä sen vetämiseksi nykyaikaan, jossa pätkätyö ja satunnainen työ ja jopa työttömyys on valitettavasti arjen kuva, niin kurjaa kuin se onkin.

Minulla on kyllä toisenlainen käsitys nettotulojen perusteella langetetusta sakosta kuin ed. Tahvanaisella. Pienituloisella se on huomattavasti pienempi prosentuaalinen osuus kuukauden nettotulosta kuin korkeammissa tuloluokissa. Korkeammissa tuloluokissa prosentuaalinen päiväsakon määrä myöskin nousee koko ajan, niin ettei se ole ollenkaan siltäkään kannalta oikeudenmukainen.

Olen iloinen siitä, että ed. Tahvanainen itse asiassa kuitenkin puolusti periaatetta, että olosuhteet vaikuttavat. Hän toi esille, että myös puukotustapauksessa ja arvioitaessa puukottajan tekemää virhettä olosuhteet vaikuttavat. Samalla tavalla pitäisi nähdä, että ylinopeudella aiheutettu liikennevaara nimenomaan on olosuhteiden mukaan mitoitettava.

Pitää vain ihmetellä sitä, että humalassa ajamisesta ja huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena autolla suoritetusta taposta, invaliditeetin aiheuttamisesta tai huomattavan aineellisen vahingon aiheuttamisesta toiselle ihmiselle tuomitaan ihan yleisesti meidän maassamme paljon lievempiin rangaistuksiin kuin ylinopeudesta.

Ed. Rönni, kyllä minäkin vähän ihmettelen sitä, millä tavalla te yltiöpäisellä puheellanne puolustatte ammattikuljettajien asiaa. Jo 60-luvulla tehdyt lukuisat tutkimukset, jotka 70-luvulla toiminut parlamentaarinen liikennekomitea otti lähtökohdakseen, todistivat, että ammattiautoilija tekee keskimäärin juuri yhtä paljon liikennevirheitä per kilometri kuin ihan tavallinen amatööriautoilija. Siitä syntyy se ero, että kun ammattiautoilija ajaa 100 000 tai 200 000 kilometriä vuodessa, mahdollisuus tehdä tahattomasti liikennevirheitä on huiman paljon suurempi kuin amatööriautoilijalla, joka ajaa vain 17 000 kilometriä vuodessa. Eli ammattiautoilija joutuu paljon kovemman kohteeksi. Nyt on turha, ed. Rönni, sanoa, että ammattiautoilija on niin paljon taitavampi, kun juuri totesin, että tutkimuksissa Ruotsissa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa on todettu sama: ammattiautoilija tekee yhtä paljon tahattomia liikennevirheitä per kilometri tai per maili kuin ihan tavallinen amatööri.

Ed. Rönni, kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi kolme tahatonta ylinopeutta ammattiautoilijalla vuoden, 12 kalenterikuukauden, aikana vie häneltä oikeuden tehdä töitä, häneltä menee ajokortti hyllylle, ja siihen loppuu hänen työntekomahdollisuutensa. Kyllähän tässä jollain tavalla ollaan epäoikeudenmukaisuuden tiellä, ed. Rönni, silloin kun hyvin kevytmielisesti lähdetään arvioimaan ylinopeutta erittäin suureksi liikennevirheeksi ottamatta huomioon nimenomaan olosuhteita, missä se tehdään.

Toinen varapuhemies: Muistutan siitä, että keskustelu on kattosakosta, ei sakon katosta nyt.

Tero Rönni /sd:  Arvoisa puhemies! Mielestäni en ylinopeutta sinänsä niinkään oikein tuominnut hirveän tarkasti enkä vallankaan ammattiautoilijan kohdalta, koska se on sellainen tapahtuma, joka tulee meille jokaiselle eteen päivittäisessä liikenteessä, jossa saattaa nopeus hetkellisesti nousta. Näitä virheitä varmasti tulee niin ammattiautoilijalle kuin tavalliselle sunnuntaiautoilijalle tai tavalliselle henkilöautoilijalle, joka tiellä liikkuu. Mutta otin kantaa siihen, että ammattiautoilijoille ei tällainen sakkokatto tule kysymykseen, koska heidän tulonsa ovat sitä luokkaa, että jos alle 30 kilometriä tunnissa ylitetään nopeutta, niin sakon määrä jää varmasti 1 000 markan seutuville. Yrittäjillä voi mennä vähän ylitse, mutta hekin ovat niin pienituloisia, että en usko, että heilläkään se kovinkaan moneen tuhanteen markkaan menee, jolloin tällainen katto ei tule siinä porukassa kyseeseen.

Ylinopeudesta sanoisin sen, että on toki olosuhteista riippuvaista, minkälaisissa olosuhteissa sitä ajetaan, mutta ei voida myöskään jättää huomioimatta sitä muuta liikennettä, joka tiellä liikkuu taikka on tielle tulossa. (Ed. Bremer: Se on olosuhde!) - Kyllä. - Jos ajatellaan, että 60-tonnisella puujunalla, jota olen itsekin joskus ajanut, tullaan maantielle tuolta mettäpuskasta, niin jos sieltä kahdeksankympin alueella joku pyyhkäisee 110:tä, se on aivan oleellisesti erilainen aikaväli, millä se saavuttaa peräkärryn kyljen, kuin jos se tulee 80:tä, jolloin kenties ehtii vielä jarruttamaankin. (Ed. Bremer: Eihän se puukuskin vika olekaan!) - Ei olekaan. - Mutta se on eri asia, jos mennään tikkusuoralla tiellä 120:tä tai 110:tä, jos ei ole näkyvyyttä mihinkään päin. (Ed. Bremer: Sehän on olosuhde!) - Kyllä.

Eikä myöskään kateus ole tähän syynä, että en hyväksy sitä kattoa. Minun mielestäni tämä perustuu progressiivisuuteen ja siihen, että rangaistuksen vaikuttavuus on erilainen eri määrän omaisuutta omistavilla ihmisillä. Jos ajatellaan, että meillä kaikilla olisi esimerkiksi 1 000 markan sakko, niin ed. Kuosmaselle se 1 000 markkaa ei merkitse yhtään mitään, (Ed. Aittoniemi: Ed. Kuosmanen on tarkka rahan käytössä!) - mutta monelle työttömälle ja monelle köyhälle eläkeläiselle sillä on hirvittävä merkitys. Ei minullekaan se 1 000 markkaa näillä tuloilla merkitse oikein paljon. (Ed. Tiura: Onko se suhteessa puukottajan rangaistukseen?) - Nyt ei puhuta mistään puukottamisesta, vaan nyt puhutaan ylinopeudesta ja sitä sakkokatosta. Puukottamiseen ei ole esitettykään mitään sakkokattoja eikä siitä, että niitä sakkoja pienennettäisiin, vaan kyse oli ylinopeuteen asetettavista sakkokatoista. Se ylinopeus tehdään tarkoituksella. Siinä on oikealla puolella semmoinen pedaali, mitä painetaan, ja se tulee sitten tarkoituksella tai vahingossa.

Matti Vähänäkki /sd:  Herra puhemies! Oikeastaan olin aika lailla hämmästynyt, kun vierasjoukkoni kanssa tulin lehterille ja näin tämän lakialoitteen, jossa esitetään enimmäissakkoa tietyssä liikennerikkomuksessa. Meillähän on sakkorangaistuksilla, sanoisin, erittäin kunniakkaat ja arvokkaat perinteet, koska tietysti vapausrangaistus puree kovemmin kuin jokin muu rangaistus, mutta sakkorangaistus osuu myös eräille ihmisille ehkä arvokkaimpaan oikeushyvään tai yleensä hyvään, niille, joille raha on kaikki kaikessa ja tärkein. Sen vuoksi keksittiin aikanaan jo satoja vuosia sitten sakkorangaistus, joka sivistyksen ja oikeuskehityksen mentyä eteenpäin muutettiin sellaiseksi, että se kohdistuu kunkin voimavarojen mukaan siis rikoksen tai rikkeen tekijään.

Tässä tapauksessa murennettaisiin tätä ylevää perinnettä. Sitä on tässä talossa melkein kaikkien ryhmien suostumuksella jo murennettu rikesakkojärjestelmällä, joka esimerkiksi minun mielestäni on mennyt vähän liiankin pitkälle. Tavanomainen sakkorangaistus on oikeudenmukaisempi, koska se kohdistuu juuri siihen oikeushyvään, joka on toki kaikille ihmisille tärkeä. Toiset kamppailevat jokapäiväisestä elannostaan ollen työttöminä taikka heikommin palkatussa työssä, ja toiset keräävät maallista mammonaa, ovat kenties jo edelliseltä sukupolvelta saaneet osan siitä, ja sitten tuloja on tullut pääoma- ja muina tuloina, joten ei todellakaan muutaman kymmenentuhannen markan sakko tällaisessa tapauksessa, jota tässä aloitteessa tarkoitetaan, ole kovin ankarana asianomaiseen kohdistuva. Sen sijaan, niin kuin täällä on ymmärtääkseni todettu, ihan muutaman sadan markan, saati tuhannen markan sakko kohdistuu vähätuloiseen hyvinkin ankarasti.

Viime kaudella eräissä yhteyksissä esitettiin jo tätä 50 000 markan enimmäismäärää sakolle liikenneasioissa, mutta se sai murskaavan tuomionsa tässä suuressa salissa. Suomen kansa ja sen mukana kansanedustajat ovat kuitenkin aika oikeudenmukaisia näissä asioissa, ja näin ollen uskon ja luulen, että eivät harkitsevat kansanedustajat lähde tämän kaltaisia aloitteita eteenpäin viemään. Ainakin itse tulen tekemään voitavani niiden pyrintöjen estämiseksi.

Lauri Oinonen /kesk:  Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva rikoslain 23 luvun 1 § on synnyttänyt vilkkaan keskustelun, ja tietysti on hyvin spekulatiivinen kysymys, mikä on sakon yläraja. Tietysti kovinkaan törkeä rikos ei ole, jos on ylitetty alta 30 kilometriä tunnissa. Tietysti 50 000 markkaa on silloin kohtuullisen korkea rangaistus mahdollisimman hyvätuloisellekin henkilölle. Mutta tietysti tämä on yksittäispykälä, ja on vaikea ottaa kantaa, mihin näitä rajoja yksityisemmin vedetään.

Sitä vastoin ongelma on rangaistusten alapäässä. Ed. Vähänäkki viittasi rikesakkoon, joka on monessa suhteessa hyvä ja joustava tapa antaa sanktioita rikkomuksista. Mutta sitten on ongelma, että on joukko ihmisiä, joille rikesakko on suurempi kuin tietty määrä päiväsakkoja. Tiedän ihmisiä, jotka liikenteessä vähät välittävät säännöistä. He ajavat tarkoituksella sen verran ylinopeutta, että missään tapauksessa ei tule rikesakko, vaan jos kiinni joutuu, tarkoitus on, että menisi päiväsakkojen puolelle, koska tulotason puuttuessa päiväsakoista kertyisi pienempi summa kuin rikesakoista. Näkisin, että tulisi säätää ennemminkin sellainen pykälä, että sakkorangaistuksen minimimäärä on aina vähintään rikesakko.

Liikennettä voimme vaarantaa monella muullakin tavalla. Alkoholista ja päihteistä eri muodoissaan, huumeista on puhuttu täällä paljon. Minusta olisi, tässäkin yhteydessä tuon sen esille, syytä pyrkiä täysraittiuteen liikenteessä. Jotta mittarivirheet ja tuommoiset olisi eliminoitu pois, niin 0,2 promillea voisi olla raja ja vaikka siitä sitten rikesakko 0,5 promilleen.

Näkisin, että tämä lakialoite voi synnyttää hyvän keskustelun. Lain tarkoitus ei saa olla ketään kiusata, mutta sen tarkoituksen tulisi olla liikennesääntöjen noudattamiseen ohjaava niin, että kansalaiset oma-aloitteisesti tuntisivat, että nämä ovat yhteisiä pelisääntöjä, jotta liikenteessä jokainen voi päästä perille. Yleensä useimmat liikenneonnettomuudet sattuvat henkilöille, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia autoilijoita. Tällä asenteellahan psykologien tutkimuksen mukaan onnettomuudet sattuvat.

Kun aikanani aiemmassa tehtävässäni hyvin paljon kohtasin ihmisiä, lausuin, että pitää ottaa moraaliseksi ohjeeksi ei se, että minä selviän, vaan se, että se heikompi lähimmäinenkin siellä tien päällä selviää, hän, joka on vasta saanut ajokortin, hän, jolla on ikää paljon liikenteessä, liikkuu sitten jalan tai jollakin muulla tavalla, tai joka on koululapsi. Vasta yksitoistavuotias pystyy tutkimusten mukaan hahmottamaan sivulta tulevan vaaran. Yksitoistavuotias ja sitä nuorempi pääsääntöisesti pyrkii kadun yli, jos siellä on jotain houkuttelevaa, eikä reagoi sivulta tulevaan vaaraan. Tämä on aikamoinen riskitekijä ala-asteiden koululaisia ajatellen. Liikenneturvallisuutta meidän on edistettävä, ja lainsäädännön tulee kaikin tavoin tukea tätä.

Seppo Lahtela /kesk:  Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että tarkoituksella ajetaan ylinopeutta. Viimeksi ed. Oinonen perustellusti tähän asiaan totesi, että tarkoituksella ajetaan ylinopeutta, jolloin sakko olisi pienempi.

En usko, että kukaan haluaa ajaa ylinopeutta sen takia, että haluaisi maksaa pienemmän tai suuremman sakon. Se on useimmiten tahaton, harvoin tietoinen valinta. Myöskin väitän, niin kuin ed. Bremer on sanonut, että koskaan nämä, jotka ylinopeudesta kiinni jäävät, eivät tietoisesti vaaranna liikennettä eivätkä tahattomasti, vaan ovat selvästi enemmän keskittyneitä ja maltillisemmin, harkitsevasti ajavat kuin nämä, jotka ajavat vähän kokemuksen varassa tai muuten hallitsemattomasti tilannetta eteenpäin vieden.

Siltä osin toivon, että tämä keskustelu ja tämä aloite luo semmoiset pohjat, että pohditaan koko liikennekulttuuria. Niin kuin tässä asiassa on todettu myöskin keskustelusta poiketen, mistä puhemies jo kerran huomautti, jotta sakkojen määräytymiskysymys ja tämä asia tulee esille, että lähetekeskustelun otsikkona on 50 000:n yläraja, vielä toistan, että pidän sitä liian suurena. Rajan pitäisi olla alempana, se on selvästi silloin rankaiseva muoto olemassa ja sillä saavutetaan liikennekulttuurin suhteen parempi lopputulos, jos ei nyt sitten tavoitteena olekin kerätä vain valtiolle mahdollisimman paljon sakkotuloja. Jos tämä on tavoitteena olemassa, niin pidän sitä valitettavana.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:  Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää kollegoja vilkkaasta keskustelusta puolesta ja vastaan. Muutaman kommentinkin pistin ylös.

Eivät henkirikokset ja liikennerikkomukset minunkaan mielestäni ole suoraan verrannollisia keskenään. Siinä ed. Tahvanainen on aivan oikeassa, mutta koko rangaistuskäytäntö on mielestäni päälaellaan. Tämä seikka on tiedostettu, ja muun muassa oikeusministeriön työryhmä vaatii yhdenmukaista rangaistuskäytäntöä, jolla parannetaan oikeusturvaa ja lisätään kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tämä on työn alla, käsittääkseni.

Aloitteessani olen lähtenyt liikkeelle varovaisesti. Kuten mainitsinkin, aloite on perin lievä ja siten mielestäni tässä vaiheessa täysin toteutuskelpoinen. Ed. Rönnille haluaisin sanoa, kun hänen mielestään tämmöisen yhden markkamääräisen pykälän lisääminen ei ole aiheellista, että päinvastoin, nimenomaan pitäisi lisätä yksi pykälä. Mielestäni ei ole enää kansalaisten yhdenvertaisuutta nimenomaan lain edessä, että sakko voi nousta 600-700 markan rikesakosta yli 100 000 markan sakkoihin. Se ei ole enää kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Keskustelu päättyy.