Täysistunnon pöytäkirja PTK 86/2011 vp

86. KESKIVIIKKONA 14. JOULUKUUTA 2011 kello 12.00

2) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2012; Hallituksen esitys vuoden 2012 talousarvioesityksen (HE 59/2011 vp) täydentämisestä; Hallituksen esitys vuoden 2012 talousarvioesityksen (HE 59/2011 vp) toisesta täydentämisestä
Ainoa käsittely

Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Hallituksen esitys HE 119/2011 vp

Hallituksen esitys HE 128/2011 vp

Valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 26/2011 vp

Talousarvioaloite TAA 1-407, 409-551/2011 vp

Pääluokka 24

Jani Toivola /vihr:  Arvoisa puhemies! Ei ole varmaan kenellekään suuri yllätys, että aloitan puheeni puuttumalla seksuaalivähemmistöjen elämään ja oikeuksiin liittyviin epäkohtiin ulkopoliittisesta näkökulmasta. En kuitenkaan nosta asiaa esille, koska se kuuluu profiiliini tai koska olen itse tuon ryhmän edustaja. Verrattuna monien kehitysmaiden seksuaalivähemmistöpolitiikkaan elämämme Suomessa on hyvin etuoikeutettua ja kaukana siitä todellisuudesta, mitä monien ihmisten arki ja elämä on päivittäin.

Tapasin muutama kuukausi sitten eduskunnassa Suomessa vierailleen Gay Kenya -järjestön puheenjohtaja David Kurian. Keskustelu hänen kanssaan valaisi itselleni Kenian ja monien muiden Afrikan maiden tilannetta, joissa homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu. Toisesta välittäminen on rangaistava teko. Jos laki ei asiaa enää kiellä, niin usein esteenä ovat kuitenkin yhteiskunnan syvälle juurtuneet asenteet, jotka viljelevät häpeää ja ulkopuolisuutta.

Gay Kenya järjesti elokuussa ensimmäisen seksuaalivähemmistöjen aiheita käsittelevän elokuvafestivaalin Nairobissa. Tässä tapauksessa festivaali oli pieni huone pimeällä sivukujalla ja pölyttynyt valkokangas. Tapahtuma oli kuitenkin suuri saavutus, sillä sen järjestämistä oli edeltänyt usean kuukauden taistelu viranomaisten kanssa, jotka pyrkivät kaikin laillisin keinoin estämään tapahtuman järjestämisen. Festivaali pidettiin, ja järjestön puheenjohtaja kertoi tapahtumasta leveä hymy kasvoillaan ja kyyneleet silmissään. Oltiin jälleen yksi pieni mutta tärkeä askel lähempänä tasa-arvoa ja häpeästä irtautumista. Kyse ei tietenkään ole pelkästään elokuvafestivaalista, vaan ihmisoikeuksien ja tasa-arvon väistämättömästä merkityksestä, kun puhutaan kehityksestä ja köyhyyden nujertamisesta, turhien kuolemien välttämisestä.

Arvoisa puhemies! Suomen ulkopolitiikan keskiössä tulisi aina olla ihmisoikeudet ja tasa-arvo, pyrkimys ympäristön ja ihmisten kestävään kehitykseen. On tärkeää, että kaikessa kansainvälisessä kanssakäymisessä toisimme aina mahdollisuuksien mukaan esille myös kumppanimaiden ihmisoikeudelliset epäkohdat. Tästä viimeisimpänä, edistyksellisenä esimerkkinä on USA:n ja Englannin vahvat ulostulot seksuaalivähemmistöjen puolesta: nollatoleranssi ihmisten eriarvoistumiselle. Vain näin voimme saada todellista maailmanlaajuista muutosta ja hyvinvointia aikaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että emme heikentyneen taloustilanteen vuoksi leikkaa tukea maailman köyhimmiltä ja pitäydymme kansainvälisissä  sitoumuksissa  nostaa  kehitysavun määrän 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt hyväksyttävässä talousarviossa määrärahojen osuus on arvion mukaan 0,56 prosenttia. Tämä on vielä kaukana 0,7 prosentin tavoitteesta, jonka Suomi on kansainvälisesti luvannut saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. On tärkeää, että EU:n päästöoikeuksien huutokaupasta ohjataan tuloja kehitysyhteistyöhön ja nuo tulot korvamerkitään käytettäväksi nimenomaan kehitysyhteistyöhön. Mitä enemmän kansainvälinen yhteisö Suomi mukaan lukien vähentää tukeaan kehitysmailta, sitä enemmän saamme kokea avun vähentämisestä aiheutuvia bumerangivaikutuksia. Kansainvälinen rikollisuus, ääriliikkeet, levottomuudet ja konfliktit saavat voimansa ihmisten epätoivosta, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta.

Elämme itsekin tällä hetkellä taloudellisesti erittäin haastavia aikoja. On entistäkin tärkeämpää, että Suomen harjoittama kehityspolitiikka on läpinäkyvää ja että kansalaisilla olisi käytettävissään selkeä järjestelmä, jolla voisimme seurata työn vaikuttavuutta sekä rahoituksen kohdentumista. Pirstaleisuutta tulee korjata kohti järjestäytynyttä ja johdonmukaista kehityspolitiikkaa, jolla on selkeät raamit ja tavoitteet. Ehkä olisi syytä jälleen myös pohtia, mitä tavoittelemamme kehitys on ja mikä on sen päämäärä. Tässä näen kansalaisjärjestöillä ja heidän mittaamattoman arvokkaalla työllään suuren roolin. On tärkeää yhdistää voimat ja välttää päällekkäisyyttä, tavoitteena vaikuttavuus.

Arvoisa puhemies! Maailman väestön määrä ylitti 7 miljardin rajan tämän vuoden lokakuussa. Tuon väestömäärän elämän edellytykset taataksemme tulisi puhua korostetusti etenkin nuorten tyttöjen sekä naisten asemasta. Yksi suurimmista ongelmista on edelleen tyttöjen ja naisten koulutuksen puute, huonot ja riittämättömät terveyspalvelut, lapsiavioliitot ja korkea lapsikuolleisuus. Nämä ovat erittäin vakavia epäkohtia ja nykyisellään esteitä niin väestönkasvun hillinnälle, talouden kasvulle kuin kattavalle ruokaturvalle. Tässä kohtaa myös miehillä on keskeinen rooli. On tärkeää pohtia miehen vastuuta, miehen asemaa ja nykyistä roolia yhteiskunnassa, kuinka hyvin se tukee naisen tasa-arvoistumista ja minkä nykyisessä miehen roolissa tulisi muuttua, jotta yhä useammat silmät avautuisivat ymmärtämään.