KIRJALLINEN KYSYMYS 844/2006 vp

Till riksdagens talman

Tilläggsutbildningen för läkare inom primärvården förlängdes från två till tre år från och med den 1 januari 2006 (förordningsändring 1123/2005 ). Ändringen grundade sig på nya bestämmelser om erkännande av yrkeskompetens, som avgivits av Europaparlamentet och Europeiska unionens råd. Ändringen innebär i praktiken att om den som genomgår tilläggsutbildning inom primärvården inte har fått intyg över fullföljd utbildning senast den 31 december 2005, skall han eller hon genomföra en 3-årig tilläggsutbildning inom primärvården. Denna utbildning måste genomföras även om studierätten för tillläggsutbildning inom primärvården har getts före den 1 januari 2006. Förordningen gäller med andra ord även retroaktivt.

Förordningen har inte någon betydande praktisk inverkan på nuläget för dem som avlagt sin läkarexamen i Finland (eller Belgien). Däremot har ändringen stor betydelse för de finländare som studerar till läkare i Sverige eller något annat nordiskt land. Idag finns det enbart i Sverige ca 250 finländska läkarstuderanden varav de flesta kan anses som potentiella återflyttare. Problemet är att en läkarstuderande, som vill återvända till Finland efter studier i till exempel Sverige, måste nu för sin legitimation praktisera ett år längre än de kollegor som fått sin utbildning i Finland. Med tanke på den allmänna läkarbristen i Finland och framför allt med tanke på bristen på svensktalande läkare är denna utveckling oroväckande. Finland behöver få tillbaka alla "sina" läkare men med den nya förordningen kommer återflyttningen att minska. Detta kommer allra mest att drabba den svensktalande befolkningens möjlighet att få svenskspråkig läkarvård, vilket redan nu är ett problem.

Förutom att Finland diskriminerar dessa nordiska läkarstuderanden bryter Finland dessutom i och med den nya förordningen en långvarig nordisk tradition av fri rörlighet.

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att den nya förordningen om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården inte skulle gälla läkarstuderande som fått sin examen i ett annat nordiskt land och

anser regeringen att det är förenligt med god förvaltningssed att utfärda retroaktiva förordningar?

Helsingfors den 25 oktober 2006

Pehr Löv /sv
Roger Jansson /sv
Nils-Anders Granvik /sv
Christina Gestrin /sv
Mikaela Nylander /sv
Astrid Thors /sv
Eva Biaudet /sv

Eduskunnan puhemiehelle

Lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutusta pidennettiin kahdesta kolmeen vuoteen 1. päivästä tammikuuta 2006 lukien (asetuksen muutos 1123/2005 ). Muutos perustui Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston antamiin uusiin säännöksiin ammattipätevyyden tunnustamisesta. Muutos merkitsee käytännössä sitä, että perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittava, joka ei ollut saanut todistusta suoritetusta koulutuksesta viimeistään 31.12.2005, joutuu suorittamaan kolmivuotisen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen. Tämä koulutus on suoritettava, vaikka perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen opiskeluoikeus olisikin saatu ennen 1.1.2006. Asetus on toisin sanoen taannehtivasti voimassa.

Asetuksella ei ole merkittävää käytännön vaikutusta nykyiseen tilanteeseen Suomessa (tai Belgiassa) lääkärintutkintonsa suorittaneille. Sen sijaan muutoksella on suuri merkitys Ruotsissa tai jossakin toisessa Pohjoismaassa lääkäriksi opiskeleville suomalaisille. Nykyään pelkästään Ruotsissa on noin 250 lääkäriksi opiskelevaa suomalaista, joista useimpia voidaan pitää potentiaalisina paluumuuttajina. Ongelmana on, että lääkäriksi opiskeleva, joka haluaa palata Suomeen esim. Ruotsista opintojen jälkeen, joutuu laillistamisen saamiseksi harjoittelemaan vuoden pidempään kuin koulutuksensa Suomessa saaneet kollegat. Suomen yleinen lääkäripula ja ennen kaikkea ruotsinkielisista lääkäreistä vallitseva pula huomioon ottaen tämä kehitys on huolestuttava. Suomen on saatava takaisin kaikki "omat" lääkärinsä, mutta uuden asetuksen vuoksi paluumuutto tulee vähenemään. Tämä tulee kohdistumaan kaikkein eniten ruotsinkielisen väestön mahdollisuuksiin saada ruotsinkielisiä lääkärinpalveluja, mikä on jo nykyisellään ongelma.

Sen lisäksi, että Suomi syrjii näitä pohjoismaisia lääkäriksi opiskelevia, Suomi myös rikkoo uudella asetuksella pitkäaikaista pohjoismaista vapaan liikkuvuuden traditiota.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että uusi lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettu asetus ei koske toisessa Pohjoismaassa tutkintonsa suorittaneita lääkäriksi opiskelevia ja

pitääkö hallitus hyvän hallintotavan mukaisena taannehtivien asetusten antamista?

Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2006

Pehr Löv /r
Roger Jansson /r
Nils-Anders Granvik /r
Christina Gestrin /r
Mikaela Nylander /r
Astrid Thors /r
Eva Biaudet /r

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pehr Lövin /r ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 844/2006 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että uusi lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettu asetus ei koske toisessa Pohjoismaassa tutkintonsa suorittaneita lääkäriksi opiskelevia ja

pitääkö hallitus hyvän hallintotavan mukaisena taannehtivien asetusten antamista?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettua valtioneuvoston asetusta (1435/1993 ) muutettiin 1.1.2006 lukien 22.12.2005 annetulla valtioneuvoston asetuksella (1123/2005 ), jolla lisäkoulutuksen kesto pidennettiin kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Asetusmuutoksella saatettiin voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta (ns. ammattipätevyysdirektiivi) annetut uudet lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutusta koskevat säännökset. Direktiivin 28 artiklan mukaan lisäkoulutuksen, josta annetaan todistus 1.1.2006 jälkeen, on kestettävä kaikissa jäsenmaissa vähintään kolme vuotta. Artikla sisältää myös poikkeussäännöksen, jonka mukaan lisäkoulutuksen kolmeen vuoteen voidaan sisällyttää enintään yksi vuosi tietyt vaatimukset täyttävästä lääkärin peruskoulutuksesta. Poikkeussäännös koskee direktiivin mukaan ainoastaan niitä jäsenvaltioita, joissa perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen kesto oli kaksi vuotta 1.1.2001. Käytännössä tämän poikkeussäännöksen edellytykset täyttävät vain Suomi ja Belgia, joissa lisäkoulutuksen kesto oli vaaditut kaksi vuotta 1.1.2001. Direktiivin poikkeussäännös sisällytettiin myös perusterveydenhuollon lisäkoulutusta koskevaan asetukseen, jonka mukaan koulutukseksi voidaan hyväksyä lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavaan koulutukseen sisältyvästä käytännön opetuksesta enintään yksi vuosi. Tämän poikkeussäännöksen vuoksi Suomessa tai Belgiassa lääkärin perustutkinnon suorittaneiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen pituus on kaksi vuotta 1.1.2006 jälkeenkin.

Lääkäreiden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen kolmivuotisuudesta 1.1.2006 alkaen on säädetty aiemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY (ns. SLIM-direktiivi), joka tuli voimaan 31.7.2001. Pian SLIM-direktiivin antamisen jälkeen komissio käynnisti ammattipätevyysdirektiivin valmistelun. Samaan aikaan Euroopan unioni kävi liittymisneuvotteluja kymmenen uuden jäsenmaan kanssa, mikä osaltaan lisäsi muutostarpeita myös perusterveydenhuollon lisäkoulutusta koskeviin säännöksiin. Lisäkoulutuksen kolmivuotisuuden arvioitiin voivan tuottaa ongelmia uusille jäsenmaille pituutensa ja siitä johtuvien kustannusten vuoksi. Mahdollisten tulevien muutosten vuoksi perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettua valtioneuvoston asetusta ei muutettu vielä SLIM-direktiivin antamisen jälkeen. Ammattipätevyysdirektiivin valmistelun yhteydessä laajojen keskustelujen jälkeen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen pituuteen ei tehty muutoksia. Euroopan parlamentin työkauden päättymiseen ja uuden parlamentin aloittamiseen liittyen ammattipätevyysdirektiivin antaminen viivästyi. Direktiivi annettiin lopulta 30.9.2005, ja se tuli voimaan 20.10.2005. On syytä huomata, että direktiivi on lainsäädäntöä, joka velvoittaa jäsenmaat toimimaan sen mukaisesti. Mikäli kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa tai puutteellinen direktiivin säännöksiin nähden, direktiivin säännökset menevät kansallisen lainsäädännön edelle.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994 ) mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä lääkärille, joka on suorittanut lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen. Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) myöntää 1.1.2006 lähtien oikeuden harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti vain niille lääkäreille, jotka ovat suorittaneet uudet vaatimukset täyttävän eli kolmivuotisen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen. Tämä perustuu suoraan mainittujen direktiivien säännöksiin. Todistusten myöntämisestä ei ole kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivi ja sen voimaan saattamista koskeva perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta annettu asetus eivät riko pohjoismaista vapaan liikkuvuuden traditiota. Lisäkoulutuksen pidentyminen ei vaikuta pohjoismaiseen sopimukseen perustuvaan liikkuvuuteen. Vapaa liikkuvuus perustuu siihen, että henkilö on saanut laillistuksen toimia itsenäisesti yleislääkärinä tai erikoislääkärinä omassa maassaan. Tähän sopimuksen säännökseen lisäkoulutuksen pidentyminen ei puutu. Pohjoismaista koulutusta ei voida käsitellä kysyjien toiveiden mukaisesti eri tavalla kuin muiden jäsenmaiden koulutusta, sillä se olisi EY-lainsäädännön vastaista diskriminointia.

Helsingissä 20 päivänä marraskuuta 2006

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 844/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pehr Löv /sv m.fl.:

Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att den nya förordningen om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården inte skulle gälla läkarstuderande som fått sin examen i ett annat nordiskt land och

anser regeringen att det är förenligt med god förvaltningssed att utfärda retroaktiva förordningar?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Statsrådets förordning om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården (1435/1993 ) ändrades från den 1 januari 2006 genom statsrådets förordning (1123/2005 ) av den 22 december 2005 så att tilläggsutbildningen förlängdes från två till tre år. Genom ändringsförordningen genomfördes de nya bestämmelser om kompletterande utbildning (nedan tilläggsutbildning) för läkare inom primärvården som hade utfärdats genom Europaparlamentets och rådets direktiv 2005/36/EG om erkännande av yrkeskvalifikationer (det s.k. yrkeskvalifikationsdirektivet). Enligt artikel 28 gäller att tilläggsutbildning för vilken utfärdas intyg efter den 1 januari 2006 skall omfatta minst tre år i alla medlemsländer. I artikeln ingår också en bestämmelse om undantag, enligt vilken det i tillläggsutbildningen om tre år kan ingå högst ett år av medicinsk grundutbildning som uppfyller vissa krav. Enligt direktivet gäller bestämmelsen om undantag endast de medlemsstater där utbildningstiden för tilläggsutbildning inom primärvården var två år den 1 januari 2001. I praktiken uppfyller bara Finland och Belgien villkoren för bestämmelsen om undantag, eftersom tilläggsutbildningen i dessa länder omfattade föreskrivna två år den 1 januari 2001. Bestämmelsen om undantag enligt direktivet togs också in i förordningen om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården, enligt vilken som utbildning kan godkännas högst ett år av den praktiska undervisning som ingår i utbildningen för medicine licentiatexamen. Med anledning av bestämmelsen om undantag är utbildningstiden för tilläggsutbildning för läkare inom primärvården vilka avlagt grundexamen för läkare i Finland eller Belgien två år också efter den 1 januari 2006.

Bestämmelser om treårig tilläggsutbildning för läkare inom primärvården med början den 1 januari 2006 har redan tidigare utfärdats genom Europaparlamentets och rådets förordning 2001/19/EG (det s.k. SLIM-direktivet), som trädde i kraft den 31 juli 2001. En kort tid efter det att SLIM-direktivet hade antagits initierade kommissionen beredningen av yrkeskvalifikationsdirektivet. Samtidigt förde Europeiska unionen anslutningsförhandlingar med tio nya medlemsländer, vilket bidrog till att öka behoven av att ändra också bestämmelserna om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården. Det bedömdes att den treåriga tilläggsutbildningen skulle kunna medföra problem för de nya medlemsländerna på grund av utbildningstiden och kostnaderna till följd av den. Med tanke på eventuella framtida ändringar företogs ännu inte några ändringar av statsrådets förordning om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården efter det att SLIM-direktivet hade antagits. Efter omfattande diskussioner ändrades inte utbildningstiden för tilläggsutbildningen för läkare inom primärvården i samband med beredningen av yrkeskvalifikationsdirektivet. I och med att Europaparlamentets arbetsperiod upphörde och det nya parlamentet inledde sitt arbete fördröjdes antagandet av yrkeskvalifikationsdirektivet. Direktivet antogs slutligen den 30 september 2005 och trädde i kraft den 20 oktober 2005. Det bör observeras att direktivet är lagstiftning som ålägger medlemsländerna att handla i enlighet med det. Om den nationella lagstiftningen står i strid med eller är bristfällig i förhållande till bestämmelserna i direktivet, har bestämmelserna i direktivet företräde framför den nationella lagstiftningen.

Enligt lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994 ) beviljar rättsskyddscentralen för hälsovården på ansökan en läkare som har genomgått tilläggsutbildning för läkare inom primärvården rätt att såsom legitimerad yrkesutbildad person självständigt vara verksam som allmänläkare. Från och med den 1 januari 2006 beviljar rättsskyddscentralen för hälsovården, som lyder under social- och hälsovårdsministeriet, endast sådana läkare som har genomgått utbildning enligt de nya kraven, dvs. treårig tilläggsutbildning för läkare inom primärvården, rätt att självständigt vara verksamma som allmänläkare. Detta baserar sig direkt på bestämmelserna i de nämnda direktiven. Det finns inte någon nationell lagstiftning om utfärdandet av intyg.

Direktivet och den förordning om tilläggsutbildning för läkare inom primärvården genom vilken direktivet har genomförts bryter inte mot den nordiska traditionen av fri rörlighet. Den förlängda tilläggsutbildningen påverkar inte den rörlighet som baserar sig på en nordisk överenskommelse. Den fria rörligheten grundar sig på att en person har legitimerats att vara självständigt verksam som allmänläkare eller specialist i sitt land. Den förlängda tilläggsutbildningen innebär inte något ingrepp i denna bestämmelse i överenskommelsen. Nordisk utbildning kan inte på det sätt som spörsmålsställarna önskar behandlas annorlunda än utbildningen i de övriga medlemsländerna, eftersom ett sådant förfarande skulle innebära diskriminering i strid med EG-lagstiftningen.

Helsingfors den 20 november 2006

Undervisningsminister Antti Kalliomäki