Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto 15/2011 vp

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 30 päivänä marraskuuta 2011 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi perusnormien vahvistamisesta  työntekijöiden ja väestön terveyden  suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (U 55/2011 vp ) sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lausunnon antamista varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• lääkintöneuvos Mikko Paunio, sosiaali- ja terveysministeriö
• laboratorionjohtaja Hannu Komulainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• ylitarkastaja Pertti Metiäinen, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto
• toimistopäällikkö Mika Markkanen, Säteilyturvakeskus
• tutkimusprofessori  Maila Hietanen, Työterveyslaitos

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

• Rakennusteollisuus RT ry
• Suomen Radiologiyhdistys ry.

VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Sisällöltään direktiivi kattaa kaikki korvattavat direktiivit ja suositukset huomioiden ICRP:n uusimmat suositukset ja käytännön kokemukset. Direktiivin sisältö on siten hyvin laaja. Uusien ICRP:n suositusten mukaisesti aiempi jako toimintaan ja interventioon on korvattu erityyppisillä altistustilanteilla. Direktiivi koskee työntekijöiden ja väestön suojelua:

• suunnitelluissa altistustilanteissa (esimerkiksi säteilyn tai ydinenergian käyttö)
• säteilyvaaratilanteissa (esimerkiksi onnettomuus säteilyn käytössä tai ydinlaitoksessa)
• vallitsevissa säteilytilanteissa (esimerkiksi radon asunnoissa).

Lisäksi direktiivi koskee potilaiden suojelua suunnitelluissa altistustilanteissa (säteilyn lääketieteellinen käyttö).

Direktiiviehdotus korostaa suojelun optimointia ja siihen liittyvien annosrajoitusten ja enimmäistasojen käyttöä. Direktiiviehdotus painottaa riskiperusteista valvontaa käyttäen eritasoisia valvontamenettelyitä: valvonnasta vapauttaminen, ilmoitusmenettely, rekisteröinti tai turvallisuuslupamenettely. Valvonnasta vapauttamisessa merkittävä uudistus on kansainvälisen perusnormin kanssa yhdenmukaisten vapaarajojen käyttöönotto.

Säteilyn lääketieteellisen käytön osalta painotetaan entistä enemmän toimenpiteen oikeutustarkastelua, vertailutasojen käyttöä altistuksen optimoinnissa, laadunvalvontaa sekä lääketieteellisen fysiikan asiantuntemuksen käyttöä säteilylle altistavissa toimenpiteissä.

Direktiivillä olisi julkistaloudellisia vaikutuksia. Komission ehdottomien sitovien radonin raja-arvojen valvonta kansallisesti aiheuttaisi merkittäviä valvontakustannusten lisäyksiä. Tällä hetkellä ei voida tarkemmin arvioida tarvittavia lisäyksiä valvontaresursseihin.

Radonin enimmäistason sääntelystä aiheutuvat vaikutukset vaihtelevat alueellisesti huomattavastikin. Komission ehdotuksen mukaiseen radontasoon (300 Bq/m³) pääseminen vanhoissa rakennuksissa aiheuttaisi valtioneuvoston kirjelmän mukaan yksityistalouksille satojen miljoonien eurojen kustannukset.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotus on yleisesti ottaen kannatettava ja vastaa tavoitteiltaan Suomen pyrkimystä siihen, että säteilyturvallisuuden taso Suomessa säilyy korkeana myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi on tarpeellista, että säteilysuojelun perusnormit ajantasaistetaan ottaen huomioon uusimmat kansainväliset säteilysuojelusuositukset, käytännön kokemukset ja tieteen edistys ionisoivan säteilyn vaikutusten selvittämisessä.

Direktiivin täytäntöönpano edellyttää merkittävää määrää lainsäädäntötyötä, jonka toteuttamiseen tarvitaan riittävästi aikaa. Komission ehdotuksessa täytäntöönpanon määräajaksi on esitetty kaksi vuotta. Valtioneuvosto katsoo, että täytäntöönpanolle tulisi varata kahden vuoden sijaan neljä vuotta direktiivin hyväksymisestä, kuten oli myös edellisessä ajantasaistamisessa.

Valtioneuvosto katsoo, että asuntojen ja työpaikkojen radonpitoisuuksien hallinnassa, muun muassa enimmäistasojen asettamisessa, on voitava riittävästi huomioida kansalliset olosuhteet ja toimien taloudelliset vaikutukset. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin muissa jäsenmaissa keskimäärin lukuun ottamatta Ruotsia, jossa tilanne on pitkälti Suomen kaltainen.

Valtioneuvosto katsoo myös, että olemassa olevien rakennusten osalta komission ehdottoman raja-arvon (300 Bq/m³) tulisi olla suositusluontoinen siten, että nykysäädökset täyttävässä rakennuskannassa ei tarvitsisi asettaa tavoitteeksi direktiivin mukaista asunnon huoneilman radonpitoisuutta, vaan vasta ryhdyttäessä rakennuksen laajempaan korjaamiseen suositeltaisiin samalla radonpitoisuuden alentamiseen tähtääviä korjaustoimenpiteitä tavoitteena raja-arvo 300 Bq/m³. Lisäksi erityisesti julkisissa tiloissa mahdollisia toimia radonin suhteen on voitava tarkastella aiheutuvan säteilyaltistuksen mukaan eikä pelkästään radonpitoisuuden perusteella. Tällöin radonpitoisuuden lisäksi on voitava huomioida myös tosiasiallinen oleskeluaika tiloissa.

Valtioneuvosto  pitää tärkeänä, että jäsenvaltioille varmistetaan riittävästi joustavuutta toimenpidevaihtoehtoja valittaessa, jotta panostettavilla kustannuksilla kyetään saavuttamaan terveydelliseltä kannalta mahdollisimman vaikuttava ja kustannustehokas lopputulos.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että direktiiviehdotus on yleisesti ottaen kannatettava ja että säteilysuojelun perusnormien ajantasaistaminen on tarpeen ottaen huomioon kansainväliset suositukset, käytännön kokemukset ja tieteen edistyminen ionisoivan säteilyn vaikutusten selvittämisessä. Uudet perusnormit ovat omiaan parantamaan säteilysuojelun tasoa ja vähentämään säteilystä aiheutuvia terveyshaittoja.

Väestön terveyden kannalta radonsäteily on merkittävin  yksittäinen ionisoivan säteilyn altiste Suomessa. Sisäilman radonin arvioidaan aiheuttavan lähes 300 kuolemaan johtavaa keuhkosyöpätapausta vuodessa. Suurin sairastumisriski on korkean radonpitoisuuden alueella asuvalla tupakoitsijalla. Arvion mukaan kuusi seitsemästä radoniin liittyvästä keuhkosyövästä on tupakoitsijoilla.

Direktiivin mukainen olemassa olevien rakennusten radonraja-arvon alentaminen (300 Bq/m³) ja siitä johtuva korjaustarve aiheuttaisivat  valtioneuvoston arvion mukaan yksityistalouksille useiden satojen miljoonien eurojen kustannukset. Yksittäisten rakennusten raja-arvojen asettamista tehokkaammin radonaltistukseen liittyvää keuhkosyövän riskiä voidaan pienentää tupakointia vähentävillä toimenpiteillä, esimerkiksi lisäämällä väestön tietoa radonin ja tupakoinnin yhteisvaikutuksista. Valiokunta pitää tärkeänä, että alueilla, joilla radonin aiheuttama terveysvaara on suuri, asuntojen radonpitoisuuksia mitataan riittävän kattavasti. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että  olemassa  olevien rakennusten radonraja-arvon tulee olla suositusluonteinen ja että julkisten tilojen radonpitoisuuden lisäksi otetaan huomioon tosiasiallinen altistuminen säteilylle. Valiokunta  pitää myös valtioneuvoston tavoin tärkeänä, että jäsenvaltioille annetaan direktiivin toteuttamisessa  riittävästi joustovaraa terveyden  kannalta  mahdollisimman vaikuttavien ja kustannustehokkaiden toimenpidevaihtoehtojen valitsemiseksi.

Lausunto

Lausuntonaan sosiaali- ja terveysvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Juha Rehula /kesk
vpj. Anneli Kiljunen /sd
jäs. Sanni Grahn-Laasonen /kok
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Merja Kuusisto /sd
Sanna Lauslahti /kok
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd
Hanna Mäntylä /ps
Annika Saarikko /kesk
Hanna Tainio /sd
Erkki Virtanen /vas
vjäs. Juho Eerola /ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Harri Sintonen