Ympäristövaliokunnan lausunto 17/2006 vp

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 19 päivänä huhtikuuta 2006 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen ehdotuksesta Euroopan palamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) sekä komission tiedonannosta "Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia" (E 40/2006 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• hallitusneuvos Ulla Kaarikivi-Laine ja ylitarkastaja Maria Laamanen, ympäristöministeriö
• ylitarkastaja Tiia Yrjölä, maa- ja metsätalousministeriö
• tutkija Hermanni Kaartokallio, Merentutkimuslaitos
• erikoistutkija Pirjo Kuuppo, Suomen ympäristökeskus SYKE
• meriasiantuntija Anita Mäkinen, WWF Finland

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Strategian tavoitteena on suojella ja ennallistaa Euroopan meriä. Tavoitetta lähestytään noudattamalla uusia periaatteita ja lähestymistapoja. Näitä ovat kaksitahoinen (EU- ja alueellinen taso), tietoon perustuva ja ekosysteemin kokonaisuudessaan huomioiva lähestymistapa sekä alueelliset merensuojelusopimukset ja sidosryhmät huomioiva yhteistyöhön pohjautuva lähestymistapa. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan oikeudellisesti sitova väline, kuten meristrategiadirektiivi, joka on soveltamisalansa puolesta kunnianhimoinen, toissijaisuusperiaatetta noudattava, mutta ei välineidensä puolesta liian määräävä.

Direktiivillä luodaan puitteet meriympäristön jatkuvalle suojelulle ja säilyttämiselle ja tilan huononemisen ehkäisemiselle sekä viime kädessä meriympäristön hyvän tilan saavuttamiselle viimeistään vuonna 2021.

Direktiiviä sovellettaisiin niillä merialueilla, jotka ulottuvat jäsenvaltioiden sisävesien ulkorajan määrittävästä perusviivasta merelle päin jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkorajaan saakka. Itämeri, pois lukien Kattegat, on yksi direktiiviehdotuksen mainitsemista kolmesta merialueesta.

Keskeiseksi keinoksi meriympäristön tilan suojelemiseksi ja säilyttämiseksi esitetään jäsenvaltioiden merivesiä koskevien meristrategioiden ja niihin sisältyvien toimenpideohjelmien laatimista. Jäsenvaltioiden tulee määritellä toimenpiteet, jotka toteutetaan hyvän ympäristöntilan saavuttamiseksi sen merivesillä. Jäsenvaltioiden tulisi yhdistää suunnitellut toimenpiteet toimenpideohjelmaksi ottaen huomioon kestävän kehityksen periaatteen ja sosiaaliset sekä taloudelliset vaikutukset. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä jäsenvaltioiden olisi varmistettava toimenpiteiden kustannustehokkuus ja tekninen toteuttamiskelpoisuus sekä suoritettava vaikutustenarviointi.

Direktiivi edellyttää jäsenvaltioiden, joilla on merivesiä samalla merialueella, koordinoivan toimiaan olemassa olevien institutionaalisten rakenteiden puitteissa. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä koordinoimaan toimensa niiden EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa, joilla on merivesiä samalla merialueella. Tiedonannossa mainitaan erityisesti merialueita koskevat yleissopimukset ja niiden mahdollisuus toimia siltana EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sekä niiden arvo EU:n strategian toteuttamisvälineinä.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee komission ehdottaman meristrategian ja siihen liittyvän direktiivin tavoitteita luoda yhteiset ja yhdenmukaiset periaatteet Euroopan merien suojelulle. Ympäristön tilan heikkeneminen on ongelma kaikilla Euroopan merialueilla. Euroopan merialueet ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan erilaisia, ja myös ongelmat ovat merialuekohtaisia. Komission ehdotus ottaa tämän huomioon ja luo puitteet kullekin merialueelle sopivien tavoitteiden ja toimenpiteiden laatimiselle. Valtioneuvosto pitää merialuekohtaista lähestymistapaa ensisijaisen tärkeänä.

Kaikilla Euroopan merialueilla - Välimerellä, Mustallamerellä, Koillis-Atlantilla ja Itämerellä - on omat merensuojelusopimuksensa. Itämerellä on Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimus (Helsingin sopimus, HELCOM), joka allekirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974. Vuoden 1992 uusittu sopimus tuli voimaan vuonna 2000. Suojelusopimuksista huolimatta Itämerestä poiketen monilla muilla Euroopan merialueilla alueellinen suojelu ei ole merkittävästi edistynyt. Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä HELCOMin puitteissa tehdyn työn hyödyntämistä ja jatkamista laadittaessa direktiiviehdotuksen mukaisia Itämeren jäsenvaltioiden merialueita koskevia meristrategioita. HELCOM valmistelee parhaillaan Itämeren toimintaohjelmaa (Baltic Sea Action Plan), jonka tavoitteena on edistää ja koordinoida toimia Itämeren tilan parantamiseksi. Siihen ovat sitoutuneet kaikki Itämeren rantavaltiot, myös Venäjä. Toimintaohjelman lähestymistapa ekologisine tavoitteineen ja niihin liittyvine indikaattoreineen olisi vastaava kuin komission esittämässä meristrategiadirektiivissä, ja toimintaohjelman toteuttaminen tukisi meristrategiadirektiivin toimeenpanoa Itämeren alueella.

Vaikka Itämeren ympäristön tilassa on viime vuosikymmeninä nähty joitakin myönteisiä muutoksia, suurelta osin meriympäristön tila on kuitenkin edelleen heikentynyt ihmisen toiminnan takia. Rehevöityminen on Itämerellä huomattavin ongelma, ihmistoiminnasta peräisin olevien haitallisten aineiden esiintyminen ja kertyminen eliöihin jatkuu ja öljykuljetukset lisäävät öljyonnettomuuden riskiä. Itämeren luonnon monimuotoisuuskysymyksiin ja etenkin vieraslajien uhkaan on herätty vasta viime vuosikymmenellä. Suomessa näihin haasteisiin on vastattu Itämeren suojeluohjelmalla (2002) ja siihen liittyvällä toimenpideohjelmalla (2005). Valtioneuvosto pitää kuitenkin erittäin myönteisenä, että komission ehdottama meriympäristöstrategia ja siihen liittyvä direktiivi toisivat kaikille Itämerta ympäröiville EU-jäsenvaltioille yhteiset tavoitteet ja velvoitteet ongelmien ratkaisemiseen. Valtioneuvosto pitää oleellisena, että ehdotukseen on otettu kysymys yhteistyöstä niiden EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa, joilla on merivesiä EU-jäsenvaltioiden kanssa yhteisillä merialueilla. Komissio kehottaa jäsenvaltioita kaikin tavoin koordinoimaan toimensa tällaisten kolmansien maiden kanssa. Itämeren rantavaltioista Venäjä on ainoa EU:n ulkopuolinen valtio. Se on osallistunut meriympäristön suojeluun ja säilyttämiseen tähtäävään toimintaan HELCOMin ja globaalien ympäristönsuojelusopimusten puitteissa. Itämerellä HELCOM olisi myös direktiiviehdotuksen mukainen koordinoinnin toimintaympäristö EU-jäsenvaltioiden välillä. Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä sekä HELCOMin roolia mahdollisen meristrategiadirektiivin toimeenpanossa Itämerellä että yhteistyötä Venäjän kanssa. Direktiivi tunnistaa myös mahdollisuuden, että jäsenvaltion merivesillä ei saavuteta ympäristön tilatavoitteita johtuen jonkin toisen EU-jäsenvaltion tai kolmannen maan toimista tai toimien puutteesta. Tällaisessa tapauksessa vastuu näytön hankkimisesta jää meriympäristön heikosta tilasta kärsivälle jäsenvaltiolle itselleen. Tämä mahdollisuuden huomioiminen on kuitenkin Suomen kannalta tärkeätä erityisesti liittyen Suomenlahden tilaan. Direktiiviehdotuksessa on otettu huomioon mahdollisuus, että asetettuja ympäristön tilatavoitteita ei saavuteta luonnon aiheuttamien olosuhteiden vaikutuksesta, jolloin jäsenvaltion tulisi toimittaa komissiolle tarvittava näyttö asiasta. Valtioneuvosto pitää tätä tyydyttävänä ratkaisuna. Erityisesti Suomenlahti on herkkä veden suolakerrostuneisuuden luontaiselle vaihtelulle, johon vaikuttaa epäsäännöllisesti Pohjanmereltä Itämereen tuleva suolaisemman veden sisään virtaus. Suomenlahdella voimakas suolakerrostuneisuus estää veden sekoittumista ja edistää pohjien happikatoa ja siitä johtuvaa rehevöittävää sisäistä ravinnekuormitusta. Valtioneuvosto pitääkin tärkeänä, että tilanarvioissa on mahdollista huomioida vallitsevat suolaisuus- ja happiolot. Valtioneuvosto katsoo lisäksi, että direktiiviehdotuksen käsittelyssä tulee ratkaista kysymys meriympäristödirektiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) osin päällekkäisestä soveltamisalueesta rannikon läheisyydessä. Direktiivien päällekkäisyyden ei tulisi johtaa toimeenpanon ristiriitaisuuteen eikä moninkertaiseen raportointiin. Samalla tavoin tulee huomioida päällekkäisyydet muiden EU:n direktiivien, mm. lintu- ja luontodirektiivien, nitraattidirektiivin, yhdyskuntajätevesidirektiivin, sekä kansainvälisten sopimusten kanssa. Toimenpideohjelmat eivät voi olla oikeudellisesti sitovia eivätkä siis voi edellyttää komission hyväksyntää.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää meriympäristöstrategiaa ja meristrategiadirektiiviä tärkeinä välineinä Euroopan merien suojelun edistämiseksi. Tavoite yhdenmukaisten periaatteiden hyväksymisestä merien suojelulle on kannatettava, kun direktiivi samalla mahdollistaa Euroopan eri merialueiden erityispiirteiden huomioon ottamisen. Valiokunta pitää erinomaisena sitä, että merensuojelua koskeva puitedirektiiviehdotus on laadittu siten, että Itämeren erityisominaisuuksiin ja -ongelmiin sovitetun suojelua ja ennallistamista koskevan toimintaohjelman laatiminen on mahdollista. Jo tehty mittava työ Itämeren suojelemiseksi voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja samalla saada Itämeren suojelulle erityistä painoarvoa koko Euroopan tasolla.

Suojelu- ja ennallistamistoimenpiteet ovat tarpeen, sillä Itämeren tila on eräistä myönteisistä muutoksista huolimatta suurelta osin edelleen heikko. Suurin ongelma on rehevöityminen, jota taloudellisen aktiviteetin elpymisestä johtuva kuormituksen lisääntyminen Itämeren maatalousvaltaisista rantavaltioista voi pahentaa. Sisäiseen ravinnekuormitukseen ei ole mahdollista vaikuttaa ennallistamistoimenpitein, vaan ainoastaan ulkoista kuormitusta vähentämällä. Ilmastonmuutos uhkaa pahentaa rehevöitymistä, ja räjähdysmäisesti kasvaneet öljykuljetukset lisäävät öljyonnettomuuden riskiä. Toimia tarvitaan kaikkien meren tilaan vaikuttavien toimintojen aloilla kaikissa rantavaltioissa.

Itämerellä HELCOMin [Ns. Helsingin sopimus eli Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimus.] puitteissa tapahtuvalla alueellisella yhteistyöllä on tärkeä merkitys. Valiokunta katsoo, että EU:n meriympäristöstrategia voi vahvistaa HELCOMin alueellisen suojelusopimuksen sihteeristön asemaa. Tämä on merkityksellistä, sillä HELCOMilla on keskeinen asema Itämeren kansainvälisessä merensuojeluyhteistyössä ja myös Venäjä on HELCOMin jäsen. EU:n toimenpiteillä voidaan siten edistää myös yhteistyötä Venäjän kanssa Itämeren suojelukysymyksissä ja saada toimilla lisäarvoa enemmän kuin kahdenvälisin toimin. Itämeren tilan kannalta rantavaltioista ainoan EU:n ulkopuolisen maan eli Venäjän toimet ovat keskeisiä ja merensuojeluyhteistyön edistäminen on olennaista.

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota tutkimusmäärärahojen riittävyyteen. Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma VELMU edellyttää lisärahoitusta, jotta sekä meristrategiadirektiivin että luonto- ja vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämä tarpeellinen tietopohja saadaan hankituksi.

Meriympäristöstrategia ja meristrategiadirektiiviehdotus ovat perustellusti Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden painopisteitä. Valiokunta korostaa, että puheenjohtajuus tarjoaa Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden nostaa Itämeren suojelukysymykset ja yhteistyö Venäjän kanssa EU:n laajuisen huomion kohteeksi, mihin on tarvetta muun ohella jo päätetyn Itämeren erityisen haavoittuvaa merialuetta tarkoittavan PSSA-statuksen sisällön määrittämiseksi. Suomen tulee siten toimia aktiivisesti näiden aloitteiden edistämiseksi neuvostossa.

Lausunto

Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa,

että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2006

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Pentti Tiusanen /vas
vpj. Heidi Hautala /vihr
jäs. Christina Gestrin /r
Susanna Haapoja /kesk
Tuomo Hänninen /kesk
Antti Kaikkonen /kesk
Inkeri Kerola /kesk
Jouko Laxell /kok
Heikki A. Ollila /kok
Eero Reijonen /kesk
Säde Tahvanainen /sd
Ahti Vielma /kok
vjäs. Oras Tynkkynen /vihr

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Marja Ekroos