Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sähkön ja eräiden
polttoaineiden valmisteverosta annetun lain ja nestemäisten
polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annettua lakia sekä nestemäisten polttoaineiden
valmisteverosta annettua lakia siten, että polttoaineista ja sähköstä
kannettavaa valmisteveroa korotetaan noin 5,2 prosenttia.
Sähköntuotannon verotukia esitetään laajennettaviksi koskemaan biokaasulla,
kierrätyspolttoaineella ja kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotettua
sähköä. Samassa yhteydessä metsähakkeella tuotetulle sähkölle esitetään
korkeampaa tukea kuin muilla puu ja puuperäisillä polttoaineilla tuotetulle
sähkölle. Lisäksi turpeen verotusta koskevia säännöksiä muutettaisiin siten,
että turpeesta suoritettaisiin veroa vain siltä osin kuin sen käyttö ylittää
25 000 megawattituntia vuodessa.
Yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon verotusta koskevia säännöksiä
täsmennettäisiin paremmin käytäntöön sopiviksi. Yhdistetyn tuotannon
verotuksen laskentasääntöä muutettaisiin siten, että sen verotus kevenisi 10
prosentilla.
Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin ja
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin tehtäisiin lisäksi
eräitä teknisluonteisia täsmennyksiä.
Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu
käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2003 alusta.
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYSLUETTELO 2
YLEISPERUSTELUT 3
1. Nykytila 3
1.1. Yleistä 3
1.2. Nykytilanteen arviointia 4
2. Esityksen tavoitteet ja ehdotetut muutokset 6
2.1. Tavoitteet 6
2.2. Keskeiset ehdotukset 6
3. Esityksen vaikutukset 8
3.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset 8
3.2. Hinta- ja kustannus vaikutukset 9
3.3. Energia- ja ympäristöpoliittiset vaikutukset 10
3.4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset 10
4. Asian valmistelu 10
5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja 10
5.1. Riippuvuus muista esityksistä 10
5.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja muista
velvoitteista 10
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 10
1. Lakiehdotusten perustelut 10
1.1. Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta 10
1.2. Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 14
LAKIEHDOTUKSET 15
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta 15
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta 19
LIITE 21
RINNAKKAISTEKSTIT 21
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta 21
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta 28
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila
1.1. Yleistä
Energiatuotteista kannetaan valmisteveroa, joka jakaantuu perusveroon ja
lisäveroon. Energiatuotteista kannettava lisävero määräytyy tuotteen
hiilisisällön perusteella. Hiilisisällön perusteella määräytyvä lisävero on
nykyisin 17,16 euroa hiilidioksiditonnilta. Hiilisisällön perusteella
määräytyvään veroon on kuitenkin tehty eräitä poikkeuksia. Maakaasulle on
säädetty 50 prosentin veronalennus. Polttoturpeelle on myös myönnetty
helpotusta. Polttoturpeen lisäveron määrä on noin 1/4 siitä verosta, joka sille
verojärjestelmän mukaan kuuluisi. Sähköveroa kannetaan kaikesta sähköstä
sen tuotantotapaan katsomatta, eikä sähkön lisävero siten perustu sähkön
tuottamiseen käytettyjen polttoaineiden hiilisisältöön. Perusvero on
luonteeltaan fiskaalinen ja sitä kannetaan nestemäisistä polttoaineista kuten
bensiinistä, dieselöljystä ja kevyestä polttoöljystä. Lisäksi perusveroa
kannetaan mäntyöljystä.
Vuoden 1998 syyskuussa korotettiin kaikkien energiatuotteiden lisäveroa, ja
samalla moottoribensiinin ja dieselöljyn osalta perusveroa alennettiin
vastaavalla määrällä. Liikennepolttonesteiden valmisteveroa on korotettu
viimeksi vuoden 1998 alusta. Tuolloin korotettiin moottoribensiinin
valmisteveroa noin 3,36 sentillä litralta ja dieselöljyn veroa 2,52 senttiä
litralta. Lisäksi vuoden 1996 alusta oli korotettu pelkästään bensiinin veroa
6,73 senttiä litralta.
Vuoden 1997 alussa sähkön ja sähköntuotannon polttoaineiden
valmisteverotus uudistettiin. Muutokset toteutettiin lailla sähkön ja eräiden
polttoaineiden valmisteverosta (1260/1996). Samalla kumottiin vuoden 1995
alusta voimaan tullut laki eräiden energialähteiden valmisteverosta
(1473/1994). Muutoksen syynä olivat vuonna 1995 voimaan tulleessa
lainsäädännössä ilmenneet puutteet. Näitä olivat muun muassa tuontisähkön
verotuksen neutraalisuuteen liittyvät ongelmat, pohjoismaisen sähkö-
markkinoiden toimintaan liittyvä sähkön kaupan ja verotuksen
yhteensopimattomuus, Suomesta vietävän sähkön verottomuuden
kohdentuminen ainoastaan osaan vietävästä sähköstä sekä teollisuuden ku-
luttaman sähkön veronporrastuksen toteuttamisen hankaluus. Nestemäisten
polttoaineiden verotus säilyi rakenteeltaan ennallaan.
Uudistunut energiaverolainsäädäntö on ollut voimassa vuodesta 1997. Se on
säilynyt rakenteeltaan lähes muuttumattomana. Keskeisimmät muutokset
ovat liittyneet uusien tukimuotojen käyttöönottamiseen sekä verojen
korotuksiin.
Sähkön verotus
Uudistuksessa vuoden 1997 alusta luovuttiin sähköntuotannon polttoaineiden
verottamisesta ja siirryttiin pelkästään lopputuotteen eli sähkön
verottamiseen. Sähköveron määrään ei vaikuta se, onko sähkö tuotettu tuuli-
tai vesivoimalla, puulla, turpeella, maakaasulla, öljyllä, kivihiilellä vai
ydinvoimalla, sillä sähkön tuotannossa käytettävästä kivihiilestä,
polttoturpeesta, maakaasusta sekä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä ei
suoriteta valmisteveroa. Sitä vastoin käytettäessä edellä mainittuja
energiatuotteita lämmöntuotantoon on niistä suoritettava valmisteveroa.
Sähkön valmistevero porrastettiin alempaan (II) ja korkeampaan (I)
veroluokkaan, kun verotusta kiristettiin vuoden 1997 alussa. Teollisuudessa
ja ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan
alemman veroluokan mukainen vero. Teollisuudella tarkoitetaan mineraalien
kaivuuta sekä tavaroiden valmistusta ja kokoonpanoa eli sellaista toimintaa,
jota harjoittavien laitoksien ja yrityksien pääasiallinen toimiala kuuluu
Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (1995) pääluokkiin C ja D. Yrityksen
toimialaluokitus ei siis yksinomaan ratkaise käytetyn sähkön veroluokkaa.
Myöskään teollisen toiminnan laajuudella ei ole merkitystä harkittaessa
käytetyn sähkön veroluokkaa. Ratkaisevaa on, että sähköä käytetään
teollisuudessa ja että II veroluokan sähkön määrä on lain vaatimuksen
mukaisesti erikseen mitattavissa sitä käyttöpaikalle toimitettaessa. Toisin
sanoen toimialaluokituksen mukaan teollisuuteen luokiteltavalla yrityksellä voi
olla myös sellaisia sähkön käyttökohteita, jotka eivät ole teollisuutta.
Veroluokan I veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään esimerkiksi
yksityistaloudessa, maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa, tukku- ja
vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä yleensäkin
palvelutoiminnassa. Veroluokan I mukaisesta sähköstä veroa kannetaan 0,69
senttiä kilowattitunnilta ja II-luokan sähköstä 0,42 senttiä kilowattitunnilta.
Keskeisimmät sähköverovelvolliset ovat sähköntuottajat ja vuoden 1997
alusta lukien uutena verovelvollisryhmänä verkonhaltijat. Sähköntuottaja
suorittaa veron verokausittain eli kalenterikuukaudessa tuottamastaan
sähkön määrästä, joka saadaan vähentämällä voimalaitoksen mitatusta
kokonaistuotannosta sähköntuotannossa ja tuotantovalmiuden ylläpitämisessä
tarvittava sähkö eli omakäyttölaitteiden kuluttama sähkö sekä vähentämällä
mitattu, verkkoon toimitettu sähkö. Omakäyttölaitteilla tarkoitetaan sähkön ja
lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen sekä
ympäristöhaittojen vähentämiseen tarvittavia laitteistoja, jotka on määritelty
tarkemmin kauppa- ja teollisuusministeriön antamassa päätöksessä
voimalaitosten omakäyttölaitteista (1261/1996). Normaalitilanteessa
sähköntuottaja ei siis suorita veroa omakäyttölaitteiden kuluttamasta
sähköstä, koska se voi vähentää niiden kulutuksen sähköntuotannostaan.
Tilanne muuttuu kuitenkin silloin, kun laitos tuottaa sähköä vähemmän kuin
sen omakäyttölaitteet kuluttavat. Näin voi olla esimerkiksi vuosihuollon
yhteydessä. Tällöin laitoksen ostaessa omakäyttölaitteiden tarvitsemaa
sähköä siitä on suoritettava veroluokan I vero, joka jää rasittamaan
sähköntuotantoa. Verotuksen oikaisemista tai veron palauttamista ei ole
säädetty mahdolliseksi silloin, kun sähköä on ostettu omakäyttölaitteiden
kulutusta varten. Sähkön siirrot sähköntuottajalta verkonhaltijalle ovat
verottomia samoin kuin sähkön siirrot verkkojen välillä. Käytännössä
sähköntuottaja maksaa veroa vain itse kuluttamastaan sähköstä.
Verkonhaltijoilla tarkoitetaan sähkömarkkinalain (386/1995) mukaisia sähkö-
ja jakeluverkkoluvan haltijoita. Sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain 2 §:ssä on sähköverkon ja verkonhaltijan
määritelmät, jotka vastaavat sähkömarkkinalaissa olevia määritelmiä.
Sähkömarkkinalain 3 §:n 1 kohdan mukaan sähköverkolla tarkoitetaan toi-
siinsa liitetyistä sähköjohdoista, sähköasemista sekä muista tarvittavista
sähkölaitteista ja sähkölaitteistoista muodostettua kokonaisuutta, joka on
tarkoitettu sähkön siirtoon. Sähkömarkkinalain 3 §:n 8 ja 9 kohdassa
verkonhaltijalla ja jakeluverkkoluvan haltijalla tarkoitetaan yhteisöä tai
laitosta, jolla on hallinnassaan sähköverkkoa ja joka harjoittaa luvanvaraista
sähköverkkotoimintaa. Verovelvollisia ovat siten kanta-, alue- ja
jakeluverkon haltijat. Nykyisessä sähköverojärjestelmässä sähkön tuottaja
siirtää yleensä voimalaitoksessa tuotetun sähkön verotta sähköverkon
haltijalle, joka suorittaa veron sähköverkosta kulutukseen luovuttamansa säh-
kömäärän perusteella verokausittain eli kalenterikuukausittain ja perii
kuluttajalta sähkön hinnassa myös sähkön veroa vastaavan määrän. Koska
verkonhaltija suorittaa veron vasta verkosta kuluttajalle luovuttamastaan
sähköstä, voidaan luovutettavan sähkön verokanta, I tai II valita sähköä
kulutukseen luovutettaessa. Tämä ratkaisu mahdollistaa sähkön siirtämisen
verottomana sähköverkoissa. Järjestely tarkoittaa myös sitä, ettei sähkön
siirtohävikkejä veroteta. Samalla tavalla myös maahantuotu sähkö kulkee
verkkojärjestelmän läpi verottomana, ja siitä tulee verollista vasta
siirrettäessä sähköä kuluttajalle.
Koska käytännössä verkosta kulutukseen luovutettua sähköä ei kaikissa
tapauksissa voida mitata verokausittain eli kalenterikuukausittain, vero
voidaan suorittaa näissä tapauksissa sähkön arviolaskutuksen perusteella.
Myöhemmin, kun kyseisen kulutuskohteen sähkön tosiasiallinen kulutus
mitataan, arviolaskutuksen perusteella kannettu sähkövero oikaistaan
kulutukseen luovutetun määrän mukaiseksi.
Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 5 §:n 2
momentissa säädetään eräistä poikkeuksista verovelvollisuuteen tai sähkön
veronalaisuuteen. Säännöksessä määritellyssä pienimuotoisesta
sähköntuotannossa tuotetusta sähköstä ei ole suoritettava sähköveroa eikä
huoltovarmuusmaksua.
Tällaista pykälän 2 momentissa tarkoitettua sähköä on alle 2
megavolttiampeerin generaattoreissa tuotettu sähkö, jota ei siirretä
sähköverkkoon. Tämän säännöksen tarkoituksena on vapauttaa sekä
verovelvollisuudesta että sähköverosta lähinnä laitoksen omistajan omaan
tarpeeseen tuotettu sähkö. Esimerkkeinä voidaan mainita sairaaloiden
varavoimantuotanto ja pienillä aggregaateilla kesämökille tuotettu sähkö.
Mikäli alle 2 megavolttiampeerin generaattoreissa tuotettua sähköä siirretään
sähköverkkoon, siitä aiheutuu sähköntuottajalle verovelvollisuus.
Käytännössä veroa ei tule sähköntuottajan suoritettavaksi, sillä sähkön siirto
tuottajalta verkkoon on säädetty verottomaksi lain 7 §:ssä.
Verotonta ja maksutonta on 5 §:n 2 momentin mukaan myös aluksessa,
junassa, autossa tai muussa kuljetusvälineessä sen omaan käyttöön tuotettu
sähkö.
Lisäksi 5 §:n 2 momentin mukaan lain 8 §:ssä tarkoitettujen pienvoimaloiden
tuottama ja käyttämä sähkö ei ole verollista. Säännöksen tarkoituksena on
ollut vapauttaa pienvoimaloiden itse tuottama ja käyttämä sähkö verosta. Jos
pienvoimala hankkii sähköä, siitä on suoritettava normaali vero.
Yhdistetty sähkön- ja lämmön tuotanto
Vuoden 1997 alusta voimaan tulleen energiaverolainsäädännön muutoksen
eräänä keskeisenä periaatteena oli luoda energiaverojärjestelmä, jossa
verotetaan vain sähköä ja lämmön tuotantoon käytettyjä polttoaineita.
Sähkön tuotantoon käytetyistä polttoaineista ei suoriteta veroa. Niitä
tilanteita varten, joissa sama laitos voi tuottaa sekä sähköä ja lämpöä,
säädettiin laskentaohje siitä, kuinka laitoksen käyttämien polttoaineiden
katsotaan kuluneen lämmöntuotannossa ja sähköntuotannossa. Tällä
ratkaisulla pyrittiin välttämään kilpailuvääristymiä eri laitostyyppien välillä.
Siitä, kuinka yhdistetyssä laitoksessa käytetyt polttoaineet tulisi jakaa
lämmöntuotannon ja sähköntuotannon kesken, ei ole olemassa yhtä, yleisesti
hyväksyttyä yksiselitteistä tapaa. Tässä laissa jaon lähtökohtana on se, että
yhdistetyn tuotannon tehokkuusetua tulee sekä lämmön että sähkön osalle.
Toisin sanoen, lämmöntuotanto on yhdistetyssä tuotantolaitoksessa
kannattavaa erilliseen lämpökeskukseen verrattuna samalla, kun tuotettu
sähkö on kilpailukyistä sähkön erillistuotantoon nähden.
Yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla tarkoitetaan laitoksia, jotka voivat
tuottaa sähköä ja lämpöä joko samanaikaisesti tai erikseen. Yhdistetyssä
sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa verotus perustuu lämmöntuotantoon
käytettyjen polttoaineiden verottamiseen. Veroa suoritetaan muun muassa
kauko- ja prosessilämmön tuottamiseen käytettyjen polttoaineiden osalta.
Kun laitoksen tuottama lämpömäärä on selvitetty, siitä saadaan laissa
säädetyn 100 prosentin hyötysuhteen avulla lämmön tuottamiseen tarvittujen
polttoaineiden laskennallinen määrä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että
yhdestä energiayksiköstä polttoainetta katsotaan syntyvän yksi yksikkö
lämpöä, tai kääntäen yhden lämpöyksikön katsotaan vastaavan yhtä
yksikköä polttoainetta. Näin saadaan selville lämmön tuottamiseen tarvittava
laskennallinen polttoainemäärä, josta on suoritettava valmisteveroa. Loput
laitoksen kuluttamista polttoaineista katsotaan kuluneen sähkön tuotannossa,
johon käytetyt polttoaineet on säädetty verottomiksi. Useita polttoaineita
käyttävässä voimalaitoksessa katsotaan kutakin polttoainetta käytetyn
samassa suhteessa sekä lämmön että sähkön tuotantoon. Lain 10 §:ssä
säädettyä 100 prosentin hyötysuhdetta sovelletaan kaikkeen yhdistetyn
tuotannon lämmön polttoaineiden verotukseen.
Verotuet
Nykyiseen sähköverojärjestelmään siirryttäessä heikkeni sellaisten sähkön
tuotantomuotojen asema, joilla ennen vuotta 1997 voimassa olleessa
verojärjestelmässä tuotettu sähkö oli verotonta. Näitä tuotantotapoja olivat
muun muassa tuulivoima, vesivoima sekä puulla ja erilaisilla jätteillä tuotettu
sähkö. Tämän verorasituksen kompensoimiseksi sekä pienimuotoisen ja
ympäristöystävällisen sähköntuotannon edistämiseksi pienvoimaloissa
tuotetulle sähkölle ryhdyttiin maksamaan tukea. Tässä laissa pienvoimaloilla
tarkoitetaan tuulivoimalaitoksia, pienvesivoimalaitoksia, joiden laitosteho on
enintään 1 megavolttiampeeria, sekä puuta ja turvetta käyttäviä
lämmitysvoimalaitoksia, joiden sähköntuotantoteho on enintään 40
megavolttiampeeria.
Nykyisen tukijärjestelmän ja sen laajentamisen perimmäisenä tavoitteena on
edesauttaa kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä pyrkiä
huolehtimaan teollisuuden kilpailukyvystä samalla kun energiaverotusta
käytetään enenevästi ympäristö- ja energiapolitiikan ohjauskeinona.
Verotuksella on keskeinen rooli energian tuotannon ja käytön ohjaamisessa
tavoiteltuihin päämääriin.
Tuen määrä on tällä hetkellä pienille vesi- ja lämmitysvoimalaitoksille
veroluokan II mukainen 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Tuulivoiman tuen
määrä korotettiin veroluokasta II veroluokan I mukaiseksi syyskuun alusta
1998 lukien, koska tuulivoiman kilpailuaseman edistämisen katsottiin
tarvitsevan lisätukea. Tuulivoimalla tuotetun sähkön tuki on siten 0,69 senttiä
kilowattitunnilta.
Vuoden 1998 alusta lukien tuli voimaan sähköntuotannon tukea koskeva
laajennus, jonka mukaan puulla ja puuperäisillä polttoaineilla tuotetusta
sähköstä voidaan maksaa tukea voimalaitoksen koosta ja tyypistä
riippumatta. Puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla tarkoitetaan lähinnä
metsäteollisuudessa sivutuotteina syntyviä jätetuotteita kuten esimerkiksi
haketta, puunkuoria, sahanpurua ja mustalipeää. Puuta ja puupohjaisia
polttoaineita käytetään yhdyskuntien lämmitysvoimalaitoksissa ja teollisuuden
sähköenergian tuotannossa. Biomassapohjaisista lämmityspolttoaineista ei
makseta energiaveroja. Syyskuussa 1998 tuli voimaan lainmuutos, jolla tuki
laajennettiin koskemaan myös metallurgisten prosessien jätekaasuilla
tuotettua sähköä. Kyseisten tukien määrä on 0,42 senttiä kilowattitunnilta.
Syyskuussa 1998 tuli lisäksi voimaan uusi tukisäännös, jonka perusteella
energiaintensiiviset yritykset saivat mahdollisuuden maksamiensa
energiaverojen osittaiseen palautukseen. Energiaintensiivinen yritys voi
saada veronpalautusta siltä osin kuin sen muihin valmisteveron alaisiin
energiatuotteisiin kuin liikennepolttoaineisiin sisältyvien valmisteverojen
määrä on enemmän kuin 3,7 prosenttia yrityksen jalostusarvosta. Tältä osin
yrityksellä on oikeus saada palautuksena energiaveroa 85 prosenttia. Näin
lasketulle veronpalautukselle on lisäksi säädetty omavastuuosuus eli veroa
palautetaan vain siltä osin kuin palautuksen määrä ylittää 50 000 euroa.
Palautusta ei makseta kevyestä eikä raskaasta polttoöljystä. Yrityksen
ostaessa lämpöä lämmöntuottajalta ostolämmön tuottamiseen kuluneiden
polttoaineiden osuutta ei voida ottaa huomioon energiaintensiivisen yrityksen
tukea laskettaessa nykyisen säännöksen mukaan, koska lämpö ei ole
valmisteveron alainen tuote.
Vuoden 1998 aikana toteutetut tukien laajennukset perustuivat toisaalta
Suomessa noudatettuun energiastrategiaan, jolla pyritään kestävän
kehityksen periaatteen mukaisesti edistämään hiilidioksidipäästöjä
vähentävää sähkön tuotantoa, ja toisaalta tarpeeseen turvata teollisuuden
kilpailukyky energiaverojen korotuksien yhteydessä. Kaikki verotuet on
kansallisessa lainsäädännössä säädetty olemaan voimassa toistaiseksi.
Kaikkia edellä käsiteltyjä tukia pidetään Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuna valtion tukena. Tämä
tarkoittaa sitä, että erilaisille lainsäädäntöön sisältyville tukitoimenpiteille on
haettava komission hyväksyntä, ennen kuin ne voidaan ottaa kansallisesti
käyttöön. Komissio on antanut Suomelle oikeuden sanottujen verotukien
myöntämiseen 31 päivänä joulukuuta 2001. Uutta lupaa on haettu vuoden
2001 syksyllä, mutta komissio ei ole vielä antanut päätöstä asiassa.
1.2. Nykytilanteen arviointia
Yleistä
Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta on ollut voimassa
vuodesta 1997. Se on säilynyt rakenteeltaan lähes muuttumattomana.
Keskeisimmät muutokset ovat liittyneet uusien tukimuotojen
käyttöönottamiseen ja verotasojen muutoksiin.
Sekä kansallisesti että Euroopan yhteisössä on entistä voimakkaammin
lisääntynyt tarve vähentää hiilidioksidipäästöjä. Energiaverotus on eräs keino
edistää tätä tavoitetta, ja tästä syystä energiaverotusta koskevaa
lainsäädäntöä on tarve kehittää niin, että sitä voidaan paremmin käyttää
tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tällaisia toimenpiteitä ovat uusiutuvien
energialähteiden käytön edistäminen sähkön tuotannossa ja yhdistetyn
sähkön ja lämmön tuotannon aseman parantaminen.
Lisäksi energiaverotukseen liittyy joitakin teknisluoteisia ongelmia, joita on
käsitelty myös valtiovarainministeriön asettaman energiaverotuksen
tarkistustyöryhmän muistiossa (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita,
16/2001).
Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto
Suurimmat verotekniset ongelmat liittyvät yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa kulutettujen polttoaineiden jakamiseen verottomaan käyttöön
sähkön tuotannossa ja verolliseen käyttöön lämmön tuotannossa. Tarkas-
teltavat kysymykset liittyvät yhdistetyn laitoksen määrittelemiseen ja
verotuksen perusteena olevan lämmön määrittelemiseen ja sen
mittaamiseen.
Yhdistetyn tuotannon ongelmakohtien hahmottamiseksi seuraavaksi
kuvataan yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantolaitosta ja sen verotusta
tarkemmin. Koska käytännössä on osoittautunut hankalaksi täsmällisesti
keskustella aiheesta, tässä esityksessä käytettävät keskeiset termit
määritellään seuraavasti:
Lauhdevoimalaitoksella tarkoitetaan höyryvoimalaitosta, joka tuottaa
pelkästään sähköä. Voimalaitoksen sähkön tuotannosta ylijäävä lämpö
johdetaan niin sanottuna lauhdelämpönä vesistöihin, eikä kyseistä lämpöä
käytetä hyödyksi yhdyskuntien kaukolämpönä eikä teollisuuden
prosessilämpönä. Voimalaitoksen tuottamaa lämpöä käytetään pelkästään
voimalaitoksen tarpeisiin.
Kokonaislämmöllä tarkoitetaan voimalaitoksen kattilassa käytetyillä
polttoaineilla kuten maakaasulla, turpeella, puulla, öljyllä ja kivihiilellä
tuotettua lämpöä eli tuorehöyryä.
Sähköntuotantolämmöllä tarkoitetaan sitä osaa kokonaislämmöstä, joka
hyödynnetään sähkön tuotannossa voimalaitoksessa ja jonka tuottamiseen
käytetyistä polttoaineista ei suoriteta valmisteveroa.
Omakäyttölämmöllä tarkoitetaan lämpöä, joka käytetään voimalaitoksen
tarpeisiin, esimerkiksi voimalaitostilojen, palamisilman tai syöttöveden
lämmityksessä.
Verotuksen perusteena olevalla lämmöllä, jäljempänä VPO-lämpö,
tarkoitetaan sitä osaa kokonaislämmöstä, jonka tuottamiseen käytetyistä
polttoaineista suoritetaan valmisteveroa.
Voimalaitoskattilassa tuotettu tuorehöyry johdetaan turbiiniin sähkön
tuotantoon ja turbiinista poistuva höyry hyödynnetään esimerkiksi
kaukolämpönä tai teollisuuden prosessihöyrynä lauhduttamisen sijasta.
Keskeinen yhdistetyn tuotannon verotukseen liittyvä kysymys on, mitä lain
10 §:ssä tarkoitetaan määritelmällä "lämmön tuotannon polttoaineista suori-
tetaan vero" eli toisin sanoen miten VPO-lämpö määritellään ja missä
kohtaa prosessia se on mitattava. Eräänä tähän liittyvänä käytännön
ongelmana on ollut kysymys siitä, tuleeko laitoksen omakäyttölämpö ottaa
huomioon VPO-lämpönä. Tältä osin verotuskäytäntö ja veron
ilmoittamiskäytäntö on vaihdellut erittäin monimutkaisten tuotantoprosessien
ja lämmön mittaamistilanteiden vuoksi. Omakäyttölämpöä ei siis aina
käytännössä ole otettu huomioon yhdistetyn tuotantolaitoksen VPO-lämpöä
laskettaessa. Käytännön ja samalla lainsäädännöllisten ongelmien eräs
perussyy on se, että erilaisilla voimalaitostyypeillä on erilaiset lämmön
mittaustarpeet ja edellytykset. Erityisesti vaikeudet korostuvat
teollisuuslaitosten osalta, joissa energiantuotanto ja varsinainen
tuotantoprosessi muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Tällöin tietyn
tyyppisillä voimalaitoksilla mittaukset voivat puuttua kokonaan tai niitä ei
pystytä suorittamaan viranomaisten edellyttämistä paikoista joko
kustannussyistä tai teknisistä syistä.
Verotuksen toimivuuden kannalta oleellista on, että rajanveto on
mahdollisimman selvä siltä osin, pidetäänkö jotain lämmön käyttökohdetta
osana verotonta sähköntuotantoa vai osana VPO-lämpöä, ja missä kohtaa
prosessia VPO-lämpö mitataan.
Jossain määrin epäselvyyttä on aiheuttanut kysymys siitä, miten yhdistettyä
tuotantolaitosta tulee verotuksessa kohdella poikkeuksellisissa
energiantuotantotilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat tuotantovalmiuden
ylläpitämiseksi kulutetun polttoaineen verottaminen ja yhdistetyn
tuotantolaitoksen kuluttamien polttoaineiden verottaminen silloin, kun se
tuottaa joko pelkästään lauhdesähköä tai pelkästään lämpöä.
Sähköverolain 10 §:ssä käytetyn termin, hyötysuhde, on havaittu aiheuttavan
sekaannusta ja olevan harhaanjohtava, koska yleisesti hyötysuhde tarkoittaa
voimalaitoksen tuotantotehokkuutta. Tässä laissa sanaa hyötysuhde
käytetään verotuksen laskentaohjeena eikä sillä tarkoiteta varsinaisesti
hyötysuhdetta. Laskentaohjeessa käytettäväksi termiksi sopisi paremmin
sana kerroin.
Sähkön veronporrastus
Hankalasti käytännössä ratkaistavaksi ongelmaksi sähkön
veronporrastuksessa on osoittautunut tilanne, jossa teollisuusyritys tai joku
samaan sähköliittymään kuuluvista yrityksistä harjoittaa toimintaa, joka ei
kuulu alennetun veroluokan piiriin. Ongelma johtuu osaltaan nykyiseen
säännökseen sisältyvästä ehdottomasta vaatimuksesta mitata I ja II
veroluokan sähkön kulutus erikseen. Ongelma korostuu tilanteessa, jossa I
veroluokan sähkönkulutus on erittäin vähäistä sinänsä selvästi teollista
toimintaa harjoittavassa yrityksessä. Yleensä I veroluokan kulutuksessa on
kysymys teollisuusyrityksen normaaliin toimintaan liittyvistä vähäisistä
tukitoiminnoista, jotka eivät ole itsenäisesti harjoitettuna tässä laissa
tarkoitettua teollisuutta. Tällaisia sähkön kulutuskohteita ovat esimerkiksi
henkilöstöruokalat, tehtaanmyymälät ja henkilökunnan asunnot.
Lakiin säädettiin ehdoton vaatimus sähkön mittauksesta, jotta alennetun
verokannan toimitukset olisivat mahdollisimman selvästi toteuttavissa ja
tarkastettavissa. Tältä osin lain tavoite on onnistunut hyvin, sillä yritykset
ovat sen varmistamiseksi, että ne saisivat veroedun, ryhtyneet erikseen
mittaamaan eri kulutuskohteita. Lain ehdoton mittaamisvaatimus ja siinä
oleva teollisuuden tiukka määritelmä on eräissä tapauksissa johtanut kaiken
yrityksen kuluttaman sähkön verottamiseen I veroluokan mukaan. Kaikissa
käytännön tilanteissa lisämittarointi ei ole mahdollista, ja osassa tapauksista I
veroluokan mukainen käyttö on niin vähäistä tai luotettavasti muutoin
arvioitavissa, että lisämittausvaatimus ei ole tarkoituksenmukainen
kenenkään kannalta. Veronporrastusta koskevia säännöksiä tulisi muuttaa
siten, että ne paremmin vastaisivat erilaisia käytännön tilanteita.
Energiaverotuksen tuet
Energiaverotukseen liittyvät tuet ovat osa varsin laajaa asiakokonaisuutta,
jossa on ratkaistava samanaikaisesti energia-, ympäristö- ja veropoliittisia
kysymyksiä, yhteisön valtiontukisääntöihin liittyviä kysymyksiä sekä toisaalta
teknisluonteisia, mutta hankalia määrittely- ja toteuttamistapaongelmia.
Yksityiskohtaisemmat säännökset energiaverotuista sisältyvät sähkön ja
eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 8, 8 a ja 8 b §:iin. Niistä
8 § on tukia koskeva perussäännös, kun taas 8 a ja 8 b §:ssä tukia on
laajennettu uusiin tapauksiin.
Pienvoimaloiden tuesta säädetään 8 §:ssä. Lain 8 a §:ssä säädetään tuesta
puu ja puupohjaisilla polttoaineilla tuotetulle sähkölle muissa kuin 8 §:ssä
tarkoitetuissa tapauksissa sekä tuesta metallurgisten prosessien jätekaasuilla
tuotetulle sähkölle. Pykälässä 8 a tarkoitettua tukea suoritetaan paitsi
verkkoon toimitetusta sähköstä myös siitä sähköstä, minkä sähkön tuottaja
itse käyttää. Lain 8 b §:ssä säädetään energiaintensiivisten yritysten tuesta.
Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvä uusiutuvalla energialla tuotetun
sähkön tukemista koskevat säännökset eivät ole täysin kattavia ja ajan
tasalla olevia, sillä eräät uusiutuvat sähköntuotannon polttoaineet eivät kuulu
tuen piiriin. Tällaisia polttoaineita ovat muun muassa kierrätyspolttoaine ja
biokaasu.
Kierrätyspolttoaineiden lisääntyvälle käytölle on olemassa hyvät
mahdollisuudet. Valtioneuvosto on 14 päivänä elokuuta 2002 hyväksynyt
jätelain nojalla annetun tarkistetun valtakunnallisen jätesuunnitelman, jossa
eräänä toimenpiteenä biomassapohjaisen jätteen määrän vähentämiseksi
esitetään kierrätyspolttoaineiden käytön lisäämistä energiantuotannossa.
Kierrätyspolttoaineiden käyttö oli vuonna 2000 arvioiden mukaan noin
250 000 tonnia vuodessa. Energiamääränä tämä on n. 1 terawattituntia
vuodessa. Määrään sisältyvät rakennuspurkupuu, yritysten pakkausjätteet ja
kotitalouksien jätteiden kuivajakeesta valmistettu kierrätyspolttoaine.
Kierrätyspolttoaine ei ole täysin biomassaa, vaan sen biomassaosuus on
keskimäärin 60 prosenttia sen energiasisällöstä. Kierrätyspolttoaineilla
tuotetun sähkön määrää ei ole tilastoitu, mutta teoreettisesti laskien siitä
voitaisiin tuottaa sähköä noin 0,10,2 terawattituntia. Vuoteen 2010
mennessä kierrätyspolttoaineen määrän arvellaan enintään
viisinkertaistuvan. Suhteutettuna bioenergian käytön kokonaismäärään
kierrätyspolttoaineen käyttö vuonna 2010 vastaisi n. 6 prosenttia
käytettävästä bioenergiasta ja 1,5 prosenttia maamme primäärienergian
kulutuksesta.
Sähköä tuotetaan jätepohjaisista kierrätyspolttoaineista yleisimmin
yhdyskuntien ja teollisuuden kiinteiden polttoaineiden voimalaitoksissa.
Tyypillisissä turvetta ja puuta polttavissa voimalaitoksissa voidaan
seospolttaa myös kiinteitä kierrätyspolttoaineita. Tällä hetkellä suuria
käyttäjiä on viitisen kappaletta ja arvio on, että vuonna 2010 olisi lisäksi 10
keskisuurta ja 5 pientä käyttäjää. Tämän lisäksi on muutamia
lämmöntuottajia, jotka käyttävät kierrätyspolttoaineita.
Kierrätyspolttoaineen valmistamisesta ja käyttämisestä aiheutuu
lisäkustannuksia toimijoille. Esimerkiksi 100 000 tonnia vuodessa valmistavan
kierrätyspolttoaineen valmistuslaitosinvestointi on 812 miljoonaa euroa
teollisuuden ja kaupan jätteitä käsittelevälle laitokselle, mutta 2025
miljoonaa euroa kotitalousjätteen käsittelylaitokselle. Vastaava 100 000
tonnia vuodessa käyttävän kierrätyspolttoainekaasutuslaitoksen
uusinvestointi on noin 65 miljoonaa euroa sekä noin 30 miljoonaa euroa
kaasutuslaitokselle nykyisen hiilikattilan yhteyteen. Tehtyjen esiselvitysten
mukaan kierrätyspolttoaineen valmistus- ja käyttökustannukset yhteensä
tulisivat olemaan niin sanottuna käsittelymaksuna 50150 euroa tonnilta
riippuen oleellisesti laitosten kokoluokasta sekä vapaan kaukolämpökuorman
käyttömahdollisuudesta. Kierrätyspolttoaineeseen rinnastettaisiin myös
jätteestä termisesti valmistettu tuotekaasu.
Yhdenvertaisuuden vuoksi muihin uusiutuviin energialähteisiin verrattuna
biomassapohjaiselle kierrätyspolttoaineelle tulisi myöntää verotukea.
Koska kierrätyspolttoaineen biomassaosuus on vain 60 prosenttia sen
energiasisällöstä, ehdotetaan myös tuen määräksi noin 60 prosenttia puulla
tuotetun sähkön tuesta eli tuen määrä olisi 0,25 senttiä kilowattitunnilta.
Biokaasua syntyy pääasiallisesti kaatopaikoilla. Suurimmilla kaatopaikoilla
biokaasu voidaan järkevästi hyödyntää sähköntuotantoon, mutta toistaiseksi
tämä on harvinaista. Kaatopaikoilta kerättävän kaasun lisäksi biokaasulla
tarkoitetaan esimerkiksi mädättämöissä lietteestä tai lannasta valmistettua
kaasua. Biokaasu on lähes täysin biomassapohjaista energiaa. Sen kaasujen
pääkomponentti on metaani.
Kaatopaikoiltamme kerätään talteen kaatopaikkakaasuja noin 35 miljoonaa
kuutiometriä vuodessa, josta noin puolet käytetään hyödyksi sähkön ja
lämmön tuotannossa sekä puolet hävitetään polttamalla soihdussa
hyötykäyttökohteen puuttuessa. Energiamääränä hyödynnetty
kaatopaikkakaasun määrä vastaa nykyisin noin 0,2 terawattituntia. Vuodelle
2010 ilmastostrategiassa tavoite on 0,5 terawattituntia 50 suurimmalta
kaatopaikalta. Se edustaisi sähkön tuotannossa enintään 0,1 terawattituntia
vuodessa. Biopolttoaineita käyttäviä moottorivoimaloita on tällä hetkellä noin
10 ja vuonna 2010 arviolta noin 30. Biomassapohjaisena energialähteenä
biokaasulle tulisi myöntää vastaava tuki kuin puulla ja puupohjaisilla
energialähteillä, eli 0,42 senttiä kilowattitunnilta.
Puu- ja puupohjaiset polttoaineet ovat valtaosin metsäteollisuuden tuotannon
sivu- ja jätetuotteita. Nämä hyödynnetään jo varsin laajasti
energiantuotannossa, ja niille myönnetään jo nyt tukea 0,42 senttiä
kilowattitunnilta. Sen sijaan metsässä hakkuiden yhteydessä syntyvistä
puutähteistä tuotetun metsähakkeen käyttö on vasta kehittymässä.
Metsähake on selvästi teollisuudessa syntyvää puupolttoainetta kalliimpaa
johtuen keruu-, käsittely- ja kuljetuskustannuksista. Metsähakkeen käyttöä
voitaisiin kuitenkin puuvarojen puolesta lisätä huomattavasti. Uusiutuvien
energialähteiden ohjelmassa tavoiteltu biomassan lisäkäyttö perustuukin
pääosin metsähakkeen tuotannon ja käytön lisäämiseen. Metsähakkeen
kilpailukyvyn parantamiseksi sille tulisi myöntää muita puupohjaisia
polttoaineita korkeampi tuki.
Kemianteollisuudessa tuotteiden valmistamiseen käytetään menetelmiä,
joiden kemiallisissa reaktioissa vapautuu energiaa. Tällaisia eksotermisiä
reaktioita hyödynnetään suomalaisessa kemianteollisuudessa merkittävässä
laajuudessa rikki- ja typpihapon eli typpidioksidin, rikkidioksidin sekä
rikkitrioksidin valmistuksessa. Niitä käytetään yleisesti muun muassa
lannoitteiden, maalien ja pinnoitteiden raaka-aineena. Kyseisiä tuotteita
valmistettaessa syntyy reaktion oheistuotteena runsaasti lämpöä. Tehtailla
syntyvä lämpö otetaan talteen ja käytetään hyödyksi tehtaan yhteydessä
olevilla voimalaitoksilla sähkön tuotannossa sekä kauko- ja prosessilämpönä.
Koska kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotettu sähkö tuotetaan
ympäristön kannalta ilman lisähiilidioksidipäästöjä ja koska sähkön
tuotannolle puulla sekä metallurgisten prosessien jätekaasuilla myönnetään
tukea, olisi johdonmukaista, että myös kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tuotettu sähkö kuuluisi verotuen piiriin. Tämän vuoksi
kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotetulle sähkölle ehdotetaan
samansuuruista verotukea kuin metallurgisten prosessien jätekaasuilla
tuotetulla sähköllä eli 0,42 senttiä kilowattitunnilta.
Nykyisessä lainsäädännössä tukien määrä on tällä hetkellä kytketty sähkön
veroluokkiin. Kytkentä ei ole tarkoituksenmukainen, koska verotason muutos
aiheuttaa myös tuen määrän muutoksen, vaikka sitä ei ole tarkoitettu eikä
sille ole mitään perustetta. Tämä on ongelma erityisesti yhteisön
valtiontukisääntöjen kannalta, sillä niiden mukaan tuen on perustuttava
lisäkustannuksiin, ja tuen muodossa tapahtuvaa ylikompensaatiota ei saa olla.
Lisäksi tuen määrän muuttumisesta on ilmoitettava komissiolle, jonka
hyväksyntä tarvitaan muutetun tuen suorittamiselle. Näistä syistä olisi
tarkoituksenmukaista erityttää tuen määrää ja veron määrä toisistaan.
Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus
Nykyään yhä useammin teollisuusyritykset hankkivat kauko- tai
prosessilämpöä ulkopuoliselta toimittajalta. Eräänä syynä tähän on ollut se,
että yritykset ovat tehostaneet toimintojaan esimerkiksi ulkoistamalla
aikaisemmin itse suorittamansa energiantuotannon. Näissä tilanteissa
nykyisen lainsäädännön perusteella yritys ei voi ottaa energiaintensiivisen
teollisuuden veronpalautuksessa huomioon ostamansa lämmön tuottamisesta
suoritettuja energiaveroja. Tämä johtuu siitä, että yritys voi ottaa huomioon
tukilaskelmassaan vain joko itse sähköstä, kivihiilestä, turpeesta sekä
kevyestä ja raskaasta polttoöljystä suorittamansa veron tai kyseisten
tuotteiden ostohintaan sisältyneen veron. Koska lämmöstä tuotteena ei
kanneta valmisteveroa, ei siihen sisältyviä valmisteveroja voida myöskään
ottaa huomioon tukea laskettaessa. Se, missä vaiheessa ja kuka on suoritta-
nut lämmön tuottamiseen käytetystä polttoaineesta veron, voi olla pitkän
ketjun takana. Järjestelyyn liittyviä osapuolia voi olla helposti kolme: lämmön
ostaja ja tuottaja sekä polttoaineverot suorittanut verovelvollinen.
Keskeisimpänä syynä päädyttäessä siihen ratkaisuun, ettei ostolämpöön
sisältyviä valmisteveroja voi ottaa huomioon tukilaskelmassa oli se, että
ostolämmön sisältämien valmisteverojen määrän selvittäminen on vaikeaa
ostolämpötilanteessa, koska lämmön tuotanto-, siirto- ja sopimusjärjestelyt
ovat erittäin monimutkaisia. Ostolämpötilanteessa tuenhakija joutuisi
luottamaan veronpalautushakemusta tehdessään muiden ilmoituksiin
suoritetusta valmisteverosta. Mikäli lämmön tuottajan tai jonkin muun
polttoaineverotus muuttuu, tarkoittaa tämä myös sitä, että lämpöä ostaneen
ja tukea saaneen yrityksen tukipäätöstä olisi muutettava vastaavalla tavalla.
Ääritilanteessa tämä voi johtaa tuen takaisinperintään. Toisaalta nykyinen
tilanne, jossa oikeus tukeen riippuu siitä, kuka omistaa voimalaitoksen, ei ole
tyydyttävä.
2. Esityksen tavoitteet ja ehdotetut muutokset
2.1. Tavoitteet
Kansallisessa ilmastostrategiassa, joka sisältyy eduskunnalle 27 päivänä
maaliskuuta 2001 annettuun valtioneuvoston selontekoon, tavoitteena on
kasvihuonepäästöjen vähentäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on
ilmastostrategian mukaan toteutettava muun muassa energiansäästöohjelma
ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. Osa energiasektorin
päästötavoitteesta aiotaan toteuttaa lähinnä ohjaamalla tulevia
sähköntuotannon ratkaisuja vähäpäästöisempiin tuotantomuotoihin.
Ilmastostrategiassa todetaan, että verotuksella voidaan ohjata
polttoainevalintoja vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin lähteisiin ja
hillitä energiankulutuksen kasvua sekä ohjata jätehuoltoa
ilmastomyönteisempään suuntaan. Uusiutuvien energianlähteiden osalta
edellytetään niiden verotukien ulottamista kaikkiin uusiutuviin
energialähteisiin sähköntuotannossa ottaen huomioon Euroopan komission
kanta.
Lisäksi Euroopan yhteisössä on useita toimintasuunnitelmia ja säädöksiä
uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä. Niistä tärkeimpiä ovat
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon
edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla,
komission valkoinen kirja uusiutuvista energialähteistä (KOM(97) 599
lopull.), komission vihreä kirja "Energiahuoltostrategia Euroopalle"
(KOM(2000) 769 lopull.), sekä komission antama esitys yhdistetyn
tuotannon edistämistä koskevaksi direktiiviksi (KOM(2002) 415 lopull.).
Myös ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta
koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (KOM(97) 30 lopull.) esitetään
jäsenvaltioille muun muassa mahdollisuutta palauttaa tuottajille kuluttajan
sähköstä maksaman veron määrä silloin, kun sähkö on tuotettu uusiutuvilla
energialähteillä.
Tavoitteena on, että uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä tuettaisiin
aikaisempaa laajemmin ja että myös yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotannon
kilpailukykyä parannettaisiin. Tarkoituksena on osaltaan kehittää
energiaverotusta kansallisessa ilmastostrategiassa ja uusiutuvien
energialähteiden edistämisohjelmassa esitettyjen linjausten mukaisesti.
Lisäksi esityksen tavoitteena on parantaa nykyisen lainsäädännön
toimivuutta tekemällä siihen teknisluonteisia täsmennyksiä ja parantamalla eri
säännösten yhteensopivuutta. Verotuksen perusrakenne ja nykyiset tuet
säilyisivät ennallaan.
Ympäristötavoitteiden edistämisen lisäksi verojen korotuksella toteutetaan
osaltaan hallituksen tavoitetta verotuksen painopisteen siirtämiseksi työn
verotuksesta ympäristö- ja kulutusverotukseen. Energiatuotteiden
valmisteveroa ehdotetaan korotettavaksi myös valtiontaloudellisista syistä
alijäämäisen budjetin tasapainottamiseksi.
2.2. Keskeiset ehdotukset
Veronkorotukset ja verotuotot
Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi eri polttoaineiden ja sähkön veroja
siten, että verojen korotukset, esitettävä tukijärjestelmän laajentaminen
huomioon ottaen nostaisivat valtion verotuottoja vuoden 2003 kulutuksella
laskettuna noin 126 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi verojen korottamista
keskimäärin 5,2 prosentilla. Verojen korotukset ehdotetaan toteutettavaksi
siten, että lisäveron laskentaperusteena käytettävä hiilidioksidiverotaso
nostettaisiin 17,16 eurosta 18,05 euroon hiilidioksiditonnilta. Lisäksi
nestemäisten polttoaineiden ja mäntyöljyn perusveroa olisi korotettava
vastaavalla prosentilla. Verotasot muuttuisivat nykyisestä seuraavasti:
2002
2003
perusvero
lisävero
perusvero
lisävero
Moottoribensiini snt/l
51,19
4,02
53,85
4,23
Dieselöljy snt/l
25,50
4,52
26,83
4,76
Kevyt polttoöljy snt/l
1,83
4,54
1,93
4,78
Raskas polttoöljy
5,40
5,68
Sähkö
veroluokka I
0,69
0,73
veroluokka II
0,42
0,44
Kivihiili euroa/t
41,37
43,52
Polttoturve euroa/MWh
1,51
1,59
Maakaasu snt/nm3
1,73
1,82
Mäntyöljy snt/kg
5,40
5,68
Veronkorotukset eivät olisi kaikkien tuotteiden osalta tasan 5,2 prosenttia,
koska verotaulukkoon verot joudutaan pyöristämään lähimpään sentin
sadasosaan. Liikennepolttoainelaatujen ympäristöporrastuksen
säilyttämiseksi veronkorotukset koskisivat kaikkia moottoribensiini- ja
dieselöljylaatuja.
Nestemäisten polttoaineiden valmisteverotukseen ehdotetaan verotaulukkoon
tehtävien muutosten lisäksi tehtäväksi sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain muuttamisesta johtuvat samansisältöiset
tarkistukset. Tällaisia muutoksia olisivat yhdistetyn tuotannon verotuksen
muuttamista koskevat säännökset ja polttoaineiden verotonta käyttöä
sähköntuotannossa koskevan säännöksen täsmentäminen.
Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon verotus
Keskeisin muutos yhdistetyn tuotannon verotukseen olisi verotuksen
perusteena olevan lämmön määritteleminen. Esityksessä ehdotetaan sähkön
ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain säännöksien
täsmentämistä siten, että verotuksen perusteena oleva lämpö määriteltäisiin
lämmöksi, joka on luovutettu kaukolämpöverkkoon tai teollisuuden
prosessihöyryverkkoon. Loppuosa laitoksen tuottamasta lämmöstä
katsottaisiin käytetyn sähkön tuotannossa.
Esitetyn muutoksen mukaan voimalaitoksen omakäyttölämmön lämmön
kulutus ei enää olisi VPO-lämpöä, jonka tuottamiseen käytetyistä
polttoaineista olisi suoritettava valmisteveroa. Tällaisia voimalaitoksen läm-
mön kulutuskohteita olisivat muun muassa voimalaitosrakennuksen ja
voimalaitoksen toimintaan liittyvien rakennuksien lämmitys, voimalaitoksella
tapahtuvat häviöt, syöttöveden ja palamisilman esilämmitys. Tämän lisäksi
voimalaitosta varten tapahtuva polttoaineen käsittely, lämmitys ja kuivaus
sekä soodakattilan yhteydessä olevien haihduttamojen lämmön kulutus
olisivat osa voimalaitoksen lämmön kulutusta.
Lämmöntuotannon polttoaineiden verotus perustuisi mitattuihin
lämpömääriin. Yleensä lämmönmittaus suoritettaisiin lämpöä
kaukolämpöverkostoon tai teollisuuden prosessihöyryverkkoihin
luovutettaessa. Milloin lämmön mittaus ei olisi mahdollista edellä mainitulla
tavalla esimerkiksi teknistä syistä, voitaisiin VPO-lämmön mittaus suorittaa
siten, että voimalaitoksella mitattaisiin tuotetun höyryn määrä, josta
vähennettäisiin VPO-lämpöön kuulumattomiksi määritellyt lämmön
kulutusmäärät.
Lain 10 §:ssä käytetty määritelmä 100 prosentin hyötysuhde esitetään
korvattavaksi ilmaisulla kerroin. Kertoimen arvo 1,0 vastaisi 100 prosentin
hyötysuhdetta. Yhdistetyn tuotannossa verotettavaa polttoainemäärää
voitaisiin tarvittaessa kasvattaa tai pienentää kerrointa muuttamalla.
Kerrointa kasvatettaessa yli 1,0 lisättäisiin verotettavaa polttoainemäärää ja
pienennettäessä sitä alle 1,0 myös verotettavien polttoaineiden määrä
pienenisi. Koska esityksen eräänä tarkoituksena on parantaa myös
yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon kilpailukykyä, kertoimeksi esitetään
lukua 0,9. Muutos lieventäisi yhdistetyn tuotannon verotusta kymmenellä
prosentilla nykyiseen verrattuna.
Veron porrastus
Veron porrastamisessa veroluokkiin I ja II esiintyneiden ongelmien
poistamiseksi ehdotetaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta
annetun lain 2 §:n 8 kohdassa olevaa teollisuuden määritelmän muuttamista
siten, että teollisuuteen rinnastettaisiin myös teollisuusyrityksen
tuotantopaikalla tapahtuva vähäinen teollisuuteen kuulumaton tukitoiminto,
joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantoon ja
yritystoiminnan harjoittamiseen. Tällainen tukitoiminto rinnastettaisiin
teollisuuteen eikä tällaista kulutusta tarvitsisi erikseen mitata. Tällaisia
tukitoimintointoja olisivat esimerkiksi henkilöstöruokalat ja tehtaanmyymälät.
Alemman veroluokan edellytyksenä on myös se, että kyseisiä toimintoja
harjoitetaan tuotantopaikalla.
Väärinkäytöksien välttämiseksi ehdotukseen sisältyy vaatimus oheiskäytön
vähäisyydestä ja siitä, että oheistoiminnon on pääsääntöisesti palveltava
teollisuutta. Toisaalta pääsääntöisyysvaatimus mahdollistaa sen, että
tukitoimintoa voi käyttää jossain määrin myös yritykseen kuulumattomat
tahot. Laissa oleva vaatimus kummankin veroluokan kulutuksen
mittaamisesta erikseen säilytettäisiin kuitenkin pääsääntönä.
Tukijärjestelmän laajentaminen
Esityksessä ehdotetaan uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköntuotannon
tukien laajentamista koskemaan kierrätyspolttoaineilla ja biokaasulla
tuotettua sähköä. Samassa yhteydessä metsähakkeella tuotetun sähkön
tukea esitetään eriytettäväksi muista puu- ja puuperäisillä polttoaineilla
tuotetusta sähköstä siten, että siitä palautettavan veron määrä korotettaisiin
samaksi kuin tuulivoimalla eli 0,69 senttiin kilowattitunnilta. Nykyisiin
uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon eli tuuli- ja
vesivoiman, puun ja puupohjaisten polttoaineiden verotukia on tarkoitus
jatkaa edelleen. Samoin muut sähköntuotannon tuet ja energiaintensiivisten
yritysten veronpalautus on tarkoitus säilyttää. Lisäksi kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tuotetulle sähkölle ehdotetaan vastaavaa tukea kuin
metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetulla sähköllä on.
Sähköntuotannon tuen määrän ja sähkön verotason välinen suora kytkentä
poistettaisiin. Siten verotason muutos ei vaikuttaisi enää tuen määrään.
Energiapolitiikan eräänä tavoitteena on ollut kotimaisen energiatuotannon
tukeminen ja kilpailukyvyn turvaaminen. Koska esityksessä on ehdotettu
turpeen kanssa kilpailevalle metsähakkeelle korotettua tukea, ehdotetaan
vastaavasti, että turpeen verottoman käytön raja nostettaisiin 25 000
megawattituntiin vuodessa. Nykyinen menettely, jossa koko turpeen käyttö
tulee verolliseksi 15 000 megawattitunnin käyttömäärän ylittyessä, on
osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi aiheuttaen ongelmia erityisesti
pienille turvelaitoksille. Näiden ongelmien poistamiseksi sekä myös turpeen
kilpailukyvyn lisäämiseksi esitetään, että turpeen valmisteveroa maksettaisiin
kaikkien turvetta käyttävien laitoksien osalta vain siltä osin, kuin turvetta
käytetään yli 25 000 megawattituntia vuodessa.
Energiaintensiivisten yritysten veronpalautusjärjestelmää jatkettaisiin
nykyisessä muodossaan, kuitenkin niin täsmennettynä, että myös niin
sanottuun ostolämpöön sisältyvät energiaverot voitaisiin ottaa
palautuslaskelmassa huomioon. Mahdollisuutta ostolämpöön sisältyvän
valmisteveron huomioon ottamiseen energiaintensiivisen teollisuuden tukea
haettaessa edellyttäisi muun muassa erilaisten energian tuotantojärjestelyjen
neutraali kohtelu kilpailunäkökohdasta. Muutos, joka mahdollistaisi
ostolämpöön sisältyvien valmisteverojen huomioon ottamisen
energiaintensiivisen teollisuuden tukihakemuksessa, olisi merkittävä
muutaman yrityksen liiketuloksen kannalta.
Ostolämmön huomioon ottaminen palautuslaskelmassa edellyttäisi sitä, että
hakija voisi esittää luotettavan ja aukottoman selvityksen lämpöön
kohdentuneiden valmisteverojen määrästä. Jos selvityksen esittäminen
joissakin tapauksissa ei olisi mahdollista, yritys ei voisi saada veronpalautusta
ostolämpöön sisältyvistä veroista.
Tukisäännöksiä esitetään teknisesti tarkistettavaksi siten, että voimassa
olevat ja ehdotetut sähköntuotannon tuet koottaisiin lain 8 pykälään ja
energiaintensiivisten yritysten tukea koskevat säännökset siirrettäisiin 8 a
pykälään. Edellä mainittu tuen määrän ja verotason välisen kytkennän
poistaminen ja tukisäännöksien kokoaminen samaan pykälään tarkoittaisi
myös sitä, että kaikki tuet siirtyisivät palautusmenettelyn piiriin. Samalla
säännöksiin tehtäisiin eräitä teknisiä täsmennyksiä. Muutokset eivät
vaikuttaisi tuen myöntämisen perusteisiin.
Määritelmien ja lain rakenteen täsmentäminen
Esityksessä ehdotetaan teknisenä muutoksena, että sähkön ja eräiden
polttoaineiden valmisteverosta annetun lain rakennetta selkeytetään ja eräitä
säännöksiä ja määritelmiä täsmennetään. Eräät keskeiset laissa säädetyt
määritelmät, kuten sähköverkkoa, voimalaitosta, verovelvollisuutta,
verottomuutta sekä lämpöä ja sen mittaamista koskevat määritelmät, ovat
käytännössä osoittautuneet vaikeaselkoisiksi ja epätarkoituksenmukaisiksi.
Määritelmiä käytetään useissa lain pykälissä, jotka koskevat muun muassa
verovelvollisuutta, veron määräämisen perustetta, verottomuutta ja tuen
suorittamista. Säännösten soveltamista hankaloittaa lisäksi niiden useat
keskinäiset viittaukset toisiinsa.
3. Esityksen vaikutukset
3.1. Valtiontaloudelliset vaikutukset
Verojen korotuksen myötä valtion verotuotot veronpalautusten kasvu
mukaan lukien kasvaisivat yli 126 miljoonaa euroa vuositasolla. Ottaen
huomioon valmisteveron lisäksi kannettavan arvonlisäveron, esityksen
kokonaistuotoksi arvioidaan noin 145 miljoonaa euroa.
VEROTUOTOT (milj. euroa, ilman
palautuksia ja tukia)
2001
2002
2003
Moottoribensiini
1 350
1 363
1 460
Dieselöljy
656
666
720
Kevyt polttoöljy
173
176
190
Raskas polttoöljy
49
50
54
Sähkö
379
389
432
Kivihiili
59
62
69
Polttoturve
15
15
16
Maakaasu
25
25
27
Kierrätyspolttoaineilla tuotetulle sähkölle ehdotetaan tukea 0,25 senttiä
kilowattitunnilta ja biokaasulla tuotetulle sähkölle ehdotetaan tukea 0,42
senttiä kilowattitunnilta. Arvioiduilla kierrätyspolttoaineiden käyttömäärillä
sähköntuotannossa sen vuosikustannukset olisivat noin 0,5 miljoonaa euroa
vuonna 2003. Esitetyissä arvioissa on osittain mukana polttoaineita, jotka jo
tänä päivänä saattavat kuulua verotuen piiriin. Biokaasulla tuotetun sähkön
tuen määrä olisi vuodessa myös 0,5 miljoonaa euroa. Yhteensä edellä
mainittujen uusiutuvien energialähteiden tuet vähentäisivät valtion
verotuottoja 1 miljoonalla eurolla. Metsähakkeella tuotetun sähkön tuen
korottaminen 0,69 senttiin kilowattitunnilta vähentäisi verotuottoja noin 0,75
miljoonalla eurolla. Samassa yhteydessä turpeen verotuksellista asemaa
parannettaisiin siten, että sen verottoman käytön raja nostettaisiin nykyisestä
15 000 megawattitunnista vuodessa 25 000 megawattituntiin vuodessa.
Lisäksi turpeen veroa olisi suoritettava vain rajan ylimenevältä osalta.
Turpeelle ehdotetut toimenpiteet vähentäisivät verotuottoja 2 miljoonalla
eurolla
Ehdotettu sähköntuotannon tuen laajentaminen kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tuotettuun sähköön vähentäisi verotuottoja noin miljoonalla
eurolla vuodessa.
Yhdistetyn tuotannon edistämiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi ehdotettu
lämmöntuotannon polttoaineiden laskennassa käytettävän kertoimen
muutoksen arvioidaan vähentävän valtion verotuottoja noin 10 miljoonaa
euroa.
Energiaintensiivisten yritysten veronpalautusjärjestelmän säännösten
täsmentäminen siten, että myös ostolämpöön sisältyvät energiaverot
voitaisiin ottaa palautuslaskelmassa huomioon pienentäisi verotuloja noin 2,5
miljoonalla eurolla.
3.2. Hinta- ja kustannus vaikutukset
Ehdotetut muutokset nostaisivat liikennepolttoaineiden ja lämmöntuotannossa
käytettävien polttoaineiden hintoja. Myös sähkön hinta nousisi.
Liikennepolttoaineiden hintojen muutokset
Toteutuessaan esitys nostaisi moottoribensiinin hintoja arviolta 3,50 senttiä
litralta eli 3,3 prosentilla. Keskimääräisellä 18 000 kilometrin vuotuisella
ajosuoritteella bensiinikäyttöisen ajoneuvon polttoainekustannukset
kasvaisivat 49 eurolla vuodessa.
Dieselöljyn hinta nousisi arviolta 1,92 senttiä litralta eli noin 2,4 prosentilla.
Tämän suuruinen lisäkustannus aiheutuisi dieselöljylitralle, joka käytetään
arvonlisäverotuksen ostovähennysjärjestelmään kuulumattomissa
ajoneuvoissa. Käytännössä edellä sanottu koskisi yksityiskäyttöön
rekisteröityjen ajoneuvojen lisäksi sellaisia yritysten käytössä olevia
henkilöautoja, jotka eivät kuulu ostovähennysjärjestelmän piiriin.
Keskimääräisellä 18 000 kilometrin vuotuisella ajomäärällä ajoneuvon
kustannuslisä olisi 23 euroa.
Arvonlisäverotuksessa ostovähennyksen piiriin kuuluvien ajoneuvojen
polttoaineen lisäkustannus jäisi noin 1,57 senttiin litralta dieselöljyn
hankintahintaan sisältyvän arvonlisäveron ollessa elinkeinonharjoittajan
omassa arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoista.
Dieselöljyn veron korotus jakaantuisi ajoneuvoryhmittäin seuraavasti:
Ajoneuvo
Veron korotus,
milj euroa
Osuus koro-
tuksesta, %
Henkilöautot
6
17
Pakettiautot
7
20
Kuorma-autot
19,5
56
Linja-autot
2,5
7
Yhteensä
35
100
Lämmöntuotanto
Lämmöntuotannon polttoaineista kevyen polttoöljyn hinta nousisi noin 1,1
prosenttia, raskaan polttoöljyn hinta noin 1,2 prosenttia ja kivihiilen hinta noin
2,3 prosenttia sekä maakaasun hinta noin 0,6 prosenttia ja polttoturpeen hinta
0,9 prosenttia.
Sähkö
Sähkön hinta nousisi kotitalouksissa 0,7 prosentilla. Kotitalouksien
sähkölasku nousisi noin 2,40 eurolla vuodessa. Tämän lisäksi
sähkölämmitteisen talon sähkölaskuun tulisi 8,80 euron lisäys ja
öljylämmitteisen talon kustannuksiin noin 9,10 euron lisäys vuositasolla.
Teollisuudessa sähkön hinnan korotus olisi noin 0,4 prosenttia.
Veronkorotuksen vaikutus energiaverokertymään energialähteittäin vuoden
2003 arvioituun kulutukseen verrattuna.
Tuote
miljoonaa
euroa
Moottoribensiini
70
Dieselöljy
35
Kevyt polttoöljy
10
Raskas polttoöljy
3
Sähkö
20
Kivihiili
3
Polttoturve
1
Maakaasu
2
Tukijärjestelmän laajentaminen
-18
Kulutussektoreittain verokertymät (ilman arvonlisäveroa) kasvaisivat
esitettävä tukijärjestelmän laajentaminen huomioon ottaen seuraavasti:
Liikenne
105
Teollisuus
5
Kotitalous ja lämmitys
8
Palvelut ja muut
8
Yhteensä
126
3.3. Energia- ja ympäristöpoliittiset vaikutukset
Ehdotettu hiilidioksidiveron tason korottaminen nykyisestä 17,16 eurosta
18,05 euroon hiilidioksiditonnilta suosisi vähäpäästöisiä energialähteitä
lämmöntuotannossa. Yhdessä sähköverojen korotuksen kanssa muutos
edesauttaisi energiankulutuksen kasvun hillitsemistä.
Uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmän laajentaminen
kierrätyspolttoaineilla, biokaasulla sekä kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tuotettuun sähköön sekä metsähakkeella tuotetun sähkön
tuen korottaminen parantaisi näiden vähäpäästöisten tai kokonaan
päästöttömien kotimaisten energialähteiden kilpailukykyä sähköntuotannossa.
Kierrätyspolttoaineiden tuki olisi merkittävä myös jätehuollon jätteiden
hyötykäyttötavoitteiden toteutumisen kannalta.
Turpeen verottoman käytön alarajan korottaminen 15 000 MWh:sta 25 000
MWh:iin ei johtaisi kokonaisuutena mainittavaan turpeen käytön lisäykseen
mutta helpottaisi turpeen lisäkäyttöä pienimmissä lämpölaitoksissa, jotka ovat
joutuneet keinotekoisesti rajoittamaan turpeen käytön verorajan alle ja
käyttäneet sen sijaan esimerkiksi öljyä.
Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon laskentatavan muutos ja verotuksen
keventäminen 10 prosentilla parantaisi yhdistetyn tuotannon kilpailuasemaa
erilliseen sähkön ja lämmön tuotantoon nähden ja edesauttaisi näin
turvaamaan energiatehokkaamman yhdistetyn tuotannon täysimääräistä
hyödyntämistä.
3.4. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset
Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuen laajennus
kierrätyspolttoaineilla ja biokaasulla tuotetulle sähkölle sekä korotetun tuen
myöntäminen metsähakkeella tuotetulle sähkölle toisi tukijärjestelmän piiriin
arviolta 50 yritystä. Lisäksi tukijärjestelmä muuttuisi kokonaisuudessaan
hakemusperusteiseksi. Nämä muutokset lisäisivät sekä hakemustenkäsittelyä
että tarkastustyötä tullilaitoksessa, mikä tarkoittaa vähintään kahden
henkilötyövuoden verran lisätyötä. Nämä työmäärien lisäykset pyritään
hoitamaan tullin energiaverotukseen aikaisemmin osoitetuin voimavaroin.
4. Asian valmistelu
Esitys on valmistelu virkatyönä valtiovarainministeriössä yhteistyössä
kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tullihallituksen kanssa.
Eduskunta on edellyttänyt hallituksen esitykseen sähkön ja eräiden
polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 28 §:n muuttamisesta
antamassaan vastauksessa (EV 175/2001 vp HE 131/2001 vp), että
vuoden 2002 aikana energiaverotuksen uudistamistyön yhteydessä
selvitetään mahdollisuudet saattaa kierrätyspolttoaineen ja biokaasun käyttö
verotuksellisesti samaan asemaan kuin muiden uusiutuvien energialähteiden
käyttö.
Valtiovarainministeriön asettaman energiaverotuksen tarkistustyöryhmän
muistiossa on selvitetty energiaverotukseen liittyvien ongelmakohtien lisäksi
eräitä teknisluonteisempia kysymyksiä (valtiovarainministeriön
työryhmämuistioita, 16/2001).
5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja
5.1. Riippuvuus muista esityksistä
Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu
käsiteltäväksi sen yhteydessä.
5.2. Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja muista velvoitteista
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen säännökset rajoittavat valtion
tukien käyttöä talouspolitiikan välineenä. Sopimuksen 87 artiklassa todetaan,
että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa
myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin
yritystä tai tuotannon alaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se
vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio on kuitenkin useissa
tapauksissa myöntänyt lupia tukien käyttöön erityisesti, jos tukijärjestelyä
voidaan perustella esimerkiksi ympäristösyillä.
Komission myöntämä lupa sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta
annetussa laissa tarkoitetuille tuille päättyi vuoden 2001 lopussa. Komissiolle
on myös tehtävä ilmoitus tässä esityksessä tarkoitetuista sähköntuotannon
tukien laajentamisesta. Tukia ei voida ottaa käyttöön ennen komission lupaa.
Suomessa tällä hetkellä voimassa olevat tuet sekä tässä esityksessä
ehdotetut tukien laajennukset on ilmoitettu komissiolle syksyllä 2001.
Ilmoituksen käsittely on edelleen kesken komissiossa.
Sopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen
myöntämisestä tai muuttamisesta niin ajoissa, että se voi esittää
huomautuksensa. Jäsenvaltio ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä
ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös. Jos komissio katsoo,
ettei tukitoimenpide sovellu yhteismarkkinoille, on asianomaisen jäsenvaltion
poistettava tuki sekä perittävä mahdollisesti maksettu tuki takaisin
tuensaajalta.
Komissio on vahvistanut uudet yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristön
suojelulle, jotka tulivat voimaan 3 päivänä helmikuuta 2001. Suuntaviivoissa
komissio pyrkii määrittelemään, missä määrin ja millä edellytyksillä
valtiontuet voivat olla tarpeen ympäristönsuojelun edistämiseksi ilman, että
tuki suhteettomasti vaikuttaa kilpailuun ja talouskasvuun. Suuntaviivojen
lähtökohtana on verotuen myöntämisen mahdollisuus ympäristön kannalta
selkeästi myönteisten toimenpiteiden osalta kuitenkin niin, että tuet ovat
lähtökohtaisesti määräaikaisia ja alenevia. Komission soveltamiskäytäntöä
uusien ympäristönsuojelun suuntaviivojen osalta ei ole vielä tiedossa, joten
tässä vaiheessa on vaikea arvioida komission suhtautumista tässä
esityksessä ehdotettuun tukijärjestelmään.
Tässä esityksessä ehdotettuja tukia voidaan siten ryhtyä maksamaan vasta
sen jälkeen, kun komissio on myöntänyt siihen luvan. Lupapäätökseen
liittyvät ehdot sekä luvan mahdollinen määräaikaisuus on otettava huomioon
tukien maksamisessa.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta
2 §. Pykälässä säädetään tässä laissa käytetyistä keskeisistä määritelmistä.
Pykälän 6 kohdassa olevaa sähköverkon määritelmää esitetään täsmenne-
ttäväksi nykyistä käytäntöä vastaavasti siten, että tässä laissa tarkoitetulla
sähköverkolla on oltava myös sähkömarkkinaviranomaisen lupa. Muutoin
määritelmä vastaisi voimassa olevaa määritelmää. Sähköverkon määritelmä
on varsin keskeinen, sillä se liittyy osaltaan verovelvollisuutta, sähköveron
määräämisen perusteita ja verottomuutta koskeviin säännöksiin.
Sähköverkon määritelmä vaikuttaa myös tässä laissa tarkoitettujen tukien
myöntämiseen. Nykyistä sähköverojärjestelmää luotaessa keskeisenä
ajatuksena oli se, että sähköä voitaisiin siirtää verottomana sähköverkossa ja
että sähköstä suoritettaisiin vero vasta siinä vaiheessa, kun sähkö
luovutetaan kulutukseen sähköverkosta eli siirretään pois sellaisesta
sähköverkosta, joka kuuluu verkonhaltijan luvassa tarkoitettuihin
sähköverkkoihin.
Pykälän 8 kohdassa määritellään se, mitä tässä laissa tarkoitetaan
teollisuudella. Teollisuuden määritelmä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitkä
toimijat ovat oikeutettuja hankkimaan sähköä veroluokan II mukaisesti
verotettuna. Veron porrastamisessa veroluokkiin I ja II liittyneiden
toteuttamisongelmien ratkaisemiseksi esitetään, että 2 §:n 8 kohdan
teollisuuden määritelmää muutettaisiin siten, että teollisuuteen rinnastettaisiin
myös teollisuusyrityksen tuotantopaikalla tapahtuva vähäinen teollisuuteen
kuulumaton tukitoiminto, joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen
tuotantoon ja yritystoiminnan harjoittamiseen. Tällainen tukitoiminto rinnas-
tettaisiin teollisuuteen, eikä tällaista kulutusta tarvitsisi erikseen mitata.
Tällaisia tukitoimintointoja olisivat esimerkiksi henkilöstöruokalat,
tehtaanmyymälät, terveydenhoitopalvelut, itsenäiset tuotekehitysyksiköt,
huolto-, korjaamo- ja siivouspalvelut, talonmiehen asunto ja autojen
lämmitystolpat. Edellytyksenä olisi myös se, että kyseisiä toimintoja
harjoitetaan tuotantopaikalla. Sillä ei olisi merkitystä, harjoittaisiko
tukitoimintoa yritys itse vai ulkopuolinen yrittäjä. Muutos saattaisi
sähköveron kannalta samaan asemaan teollisuusyrityksen itse suorittaman
tukitoiminnon tai tukitoiminnon ostamisen ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.
Väärinkäytöksien välttämiseksi säännökseen sisältyisi vaatimus oheiskäytön
vähäisyydestä ja siitä, että oheistoiminnon on pääsääntöisesti palveltava
harjoitettavaa teollista toimintaa. Toisaalta pääsääntöisyysvaatimus
joustavana säännöksenä mahdollistaa sen, että tukitoimintoa voi käyttää
jossain määrin myös yritykseen kuulumattomat tahot. Tällaisia olisivat
tilanteet, joissa teollisuusyrityksen henkilöstöravintolaa käyttää myös
yrityksen henkilökuntaan kuulumattomat ruokailijat.
Lain 4 §:n 2 momentissa säädetty vaatimus eri veroluokkien mukaisesta
sähkön mittaamisesta säilyisi edelleen pääsääntönä. Esimerkiksi
toimitettaessa sähköä kiinteistölle, jossa on sekä palveluelinkeinoja että
teollisuutta harjoittavia yrityksiä, teollisuusyrityksen sähkö on mitattava
erikseen kiinteistöllä tapahtuvasta muusta sähkön kulutuksesta. Yrityksen
teollisuuteen kuulumaton muu kuin tukitoiminnon sähkön kulutus olisi
edelleen I veroluokan mukaista. Jos teollisuusyritys käyttää sähköä
esimerkiksi palveluiden tuottamiseen, joita ei pidettäisi vähäisinä
tukitoimintoina, tällaisesta sähkön käytöstä olisi suoritettava veroa I luokan
mukaisesti. Lisäksi I ja II veroluokan käyttökohteiden sähkön kulutus olisi
mitattava erikseen, jotta yritys olisi oikeutettu hankkimaan sähköä myös II
veroluokan mukaisesti. Mikäli erillistä mittausta ei suoritettaisi, kaikki
yrityksen hankkima sähkö olisi veroluokan I mukaista. Tällainen tilanne olisi
esimerkiksi se, jossa yritys harjoittaa tuotantopaikalla korjaamopalvelua, jota
tarjotaan yleisesti kuluttajien käytettäväksi. Mikäli esimerkiksi
tehtaanmyymälä, pääkonttori tai tuotekehitysyksikkö sijaitsee muualla kuin
tuotantopaikalla, siellä kulutettava sähkö olisi edelleen veroluokan I mukaista.
Samoin esimerkiksi kasvihuoneviljelijöiden ja työntekijöiden asuntojen tai
matkapuhelimien tukiasemien kuluttama sähkö on ja olisi edelleenkin I
veroluokan piirissä ja tarvittaessa I ja II veroluokan kulutus olisi mitattava
erikseen.
Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon määritelmä siirretäisiin 10 §:n 2
momentista 2 §:n uudeksi 12 kohdaksi. Samassa yhteydessä määritelmää
täsmennettäisiin siten, että yhdistetyksi sähkön ja lämmön tuotannoksi
katsottaisiin nykyisen käytännön mukaisesti verokauden aikana tapahtuva
sähkön ja lämmön tuotanto. Muutoksen tarkoituksena olisi selkeyttää
yhdistetyn laitoksen verotusta erilaisissa tuotantotilanteissa.
Sähkön ja lämmön tuotanto voi tapahtua verokauden aikana joko niin, että
niitä kumpaakin tuotetaan erikseen, tai niin, että sähköä ja lämpöä tuotetaan
samanaikaisesti. Mikäli laitos tuottaa koko verokauden ajan vain joko
sähköä tai lämpöä, käytettyjen polttoaineiden verotus toimitetaan kyseisen
tuotannon mukaisesti eli kuten pelkästään sähköä tuottavan
lauhdevoimalaitoksen tai pelkästään lämpöä tuottavan lämpölaitoksen. Mikäli
yhdistetty sähkön ja lämmön tuotantolaitos toimii osan verokaudesta
lauhdevoimalaitoksena, sen lauhduttimelle syötettävän lämmön katsotaan
edelleenkin kuluvan sähkön tuotannossa eikä se siksi olisi VPO-lämpöä,
jonka polttoaineista olisi suoritettava veroa. Milloin samassa toiminnallisessa
kokonaisuudessa on useampia lämmöntuotantokattiloita, niiden muodostama
kokonaisuus katsottaisiin valmisteverotuksessa yhteen yhdistettyyn sähkön ja
lämmön tuotantokokonaisuuteen kuuluvaksi riippumatta siitä, käytetäänkö
kaikkien kattiloiden tuottamaa höyryä suoranaisesti sähkön tuotantoon vai ei.
Yhdistetyksi tuotantolaitokseksi katsottaisiin myös kaasu- ja
höyryturbiiniprosessien yhdessä muodostaman niin sanotun kombivoi-
malaitoksen sähkön ja lämmön tuotanto.
Pykälän 13 kohdassa määriteltäisiin omakäyttölaitteet. Määritelmä
siirrettäisiin voimassa olevan lain 6 §:n 3 momentista. Nykyisessä
säännöksessä mainittu asianomainen ministeriö, jolla on oikeus antaa
asetuksella tarkempia määräyksiä omakäyttölaitteista, täsmennettäisiin
kauppa- ja teollisuusministeriöksi.
Pykälän 14 kohtaan lisättäisiin voimalaitoksen määritelmä. Voimalaitoksella
tarkoitettaisiin tietyllä alueella toimivaa toiminnallista kokonaisuutta, jonka
tarkoituksena on tuottaa sähköä tai sähköä ja lämpöä käytettäväksi sen
ulkopuolella. Nykyisessä laissa ei ole määritelty, mitä voimalaitoksella
tarkoitetaan. Energiaverotusta koskevassa lainsäädännössä voimalaitos
kuitenkin muodostaa keskeisen verotuksellisen käsitteen. Käytännössä
kysymys koskee esimerkiksi tilannetta, jossa on ratkaistava, käsitelläänkö
lähekkäin sijaitsevia energiantuotantoyksikköjä verotuksellisesti yhtenä vai
useampana voimalaitoksena. Tällä on merkitystä esimerkiksi verotettaessa
useampaa vierekkäistä yhdistetyn tuotannon yksikköä. Samoin se voi
vaikuttaa esimerkiksi pienvoimalatuen myöntämiseen tilanteessa, jossa on
harkittava, mitkä samalla alueella toimivat yksiköt täyttävät pienvoimalatuen
myöntämisen edellytykset.
Ehdotetulla säännöksellä pyritään määrittämään voimalaitoksen keskeiset
tunnusmerkit. Käytännössä yhteen voimalaitokseen kuuluvien toiminnallisten
yksiköiden rajaaminen joudutaan kuitenkin ratkaisemaan tapauskohtaisen
kokonaisharkinnan perusteella, jossa lähtökohtana on pidetty sitä, että
samalla alueella sijaitsevat yksiköt muodostavat yhden voimalaitoksen. Jos
kuitenkin samalla alueella sijaitsevat yksiköt ovat toiminnallisesti itsenäisiä ja
toisistaan riippumattomia, on yksiköitä kuitenkin pidetty erillisinä
voimalaitoksina. Arvioitaessa sitä, milloin samalla alueella sijaitsevat
voimalaitosyksiköt ovat itsenäisiä toiminnallisia kokonaisuuksia, otettaisiin
huomioon erilaisia tekijöitä. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat seikat;
käytetäänkö yksiköitä toisistaan riippumatta, eli ovatko ne toiminnallisesti
itsenäisiä, sijaitsevatko höyrykattilat eri rakennuksissa, eli ovatko ne
fyysisesti erillisiä sekä onko kunkin yksikön höyryturbiini kytketty toimimaan
oman höyrykattilan yhteydessä ja onko kullakin yksiköllä omat
apujärjestelmänsä, eli muodostavatko nämä toiminnallisen kokonaisuuden.
Pykälän 15 kohdassa määriteltäisiin kierrätyspolttoaine.
Kierrätyspolttoaineilla tarkoitettaisiin yhdyskuntien ja yritysten
polttokelpoisista, kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä
mekaanisella käsittelyllä valmistettua polttoainetta, jonka ominaisuudet
tunnetaan. Kierrätyspolttoaineen valmistuksessa erotetaan käyttökelpoinen
raaka-aine ja ongelmajätteet. Tyypillisesti kierrätyspolttoaine koostuu
rakennuspurkupuusta, paperista, pahvista, yritysten pakkausjätteestä ja
muoveista. Jossain määrin kierrätyspolttoainetta valmistetaan myös
kotitalouksien jätteiden kuivajakeesta. Jätteistä valmistettujen kiinteiden
kierrätyspolttoaineiden koostumuksen mittaamiseksi teollisissa olosuhteissa ei
ole Suomessa eikä Euroopassa luotettavia menetelmiä. Tehtyjen mittausten
mukaan kierrätyspolttoaineiden koostumuksesta kotitalouspohjaisten
kierrätyspolttoaineiden muoviosuus on ollut noin 20 painoprosenttia ja kaupan
ja teollisuuden pakkauspohjaisessa polttoaineessa noin 35 painoprosenttia
loppuosan ollessa biomassajakeita. Energiasisällöstä se vastaa 5060
prosenttia. Kierrätyspolttoaineen laatua säädellään esimerkiksi SFS-
standardissa kierrätyspolttoaineen poltto-ominaisuuksien varmistamiseksi,
mutta siinä ei ole vielä määritelmiä ja mittausmenetelmiä biomassaosuuden
mittaamiseksi.
Kierrätyspolttoaineeseen rinnastettaisiin terminen kaasu eli tuotekaasu.
Kivihiilikattiloissa voidaan käyttää seospolton ohella myös
kierrätyspolttoaineen kaasutustekniikkaa eli biomassaa pääosin sisältävistä
jäte- ja kierrätyspolttoaineista termisen kaasutusprosessin kautta valmistettua
termistä kaasua. Termisesti valmistetun kaasun pääkomponentit ovat typpi,
hiilimonoksidi ja hiilidioksidi ja vety. Jätemuovit eivät yleensä hajoa
mädätysprosessissa, mutta termisessä kaasutuksessa ne saadaan
tuotekaasuun. Tuotekaasu puhdistetaan tuhkasta ja kaasumaisista
epäpuhtauksista, ja puhdas tuotekaasu poltetaan hiilikattilassa; näin voidaan
korvata hiilen polttoa 1030 prosenttia. Tällä hetkellä termisen kaasun
käyttäjiä on yksi ja vuonna 2010 arvioidaan käyttäjiä olevan 37.
Pykälän 16 kohdassa määriteltäisiin biokaasu. Biokaasulla tarkoitettaisiin
biologisen mädätysprosessin tuloksena hiilipitoisista materiaaleista
hapettomassa tilassa ja alle 100o C lämpötilassa muodostuvaa energiapitoista
kaasuseosta. Käytännössä biokaasu syntyy valtaosin kaatopaikoilla
eloperäisen jätteen mädäntyessä. Kaatopaikoilla kaasun talteenotto on
säädetty pakolliseksi, ja kaasua voidaan käyttää polttoaineena. Biokaasulla
tarkoitetaan kaatopaikoilta kerättävän kaasun lisäksi bioreaktoreissa, kuten
mädättämöissä lietteestä tai lannasta valmistettua kaasua. Biokaasu
kaatopaikoilta kerättynä tai bioreaktoreista on lähes 100 prosenttia
biomassapohjaista energiaa. Näiden kaasujen pääkomponentti on metaani,
mutta sen pitoisuus ja siten myös lämpöarvo on merkittävästi kaupallista
maakaasua alempi.
Pykälän 17 kohdassa määriteltäisiin tukeen oikeutettu metsähake. Sillä
tarkoitettaisiin haketta, joka tuotetaan metsässä hakkuiden yhteydessä
syntyvistä puutähteistä. Hakkeen valmistukseen voitaisiin käyttää metsästä
saatavaa puutähdettä kuten latvuksia, oksia, neulasia, lehtiä, kantoja ja
juurakoita. Metsähake voitaisiin valmistaa metsässä, terminaalissa tai
tehtaalla. Metsähakkeen raaka-aineena ei siten voisi olla metsäteollisuuden
puunjalostusprosessin sivu- ja jätetuotteena syntyneet puu- ja puuperäiset
polttoaineet kuten esimerkiksi kuorimojen kautta tuleva oksa- tai muu
puupohjainen raaka-aine. Lähtökohtaisesti runkopuu tai kuitupuu ei voisi olla
korotettuun tukeen oikeutetun hakkeen raaka-aineena. Rajoituksella olisi
tarkoitus estää se, ettei muutoin metsäteollisuudessa hyödynnettävästä ja sen
laatuvaatimukset täyttävästä runkopuusta tai kuitupuusta valmistettaisi
haketta ja ettei alemman tuen piiriin kuuluvaa puuta ilmoitettaisi
metsähakkeena.
5 §. Pykälässä säädetään sähköverovelvollisuudesta. Pykälän 2 momentissa
säädetään eräistä poikkeuksista verovelvollisuuteen sekä samanaikaisesti
sähkön verottomuudesta eräissä tapauksissa. Momenttia ehdotetaan
täsmennettäväksi siten, että siinä säädettäisiin vain verovelvollisuudesta.
Ehdotuksen mukaan veroa ei olisi velvollinen suorittamaan se, joka tuottaa
sähköä kuljetusvälineessä kulkuneuvon omiin tarpeisiin, tai se, joka tuottaa
sähköä alle kahden megavolttiampeeritunnin tehoisessa generaattorissa eikä
sähköä siirretä sähköverkkoon. Nämä vastaisivat voimassa olevaa
säännöstä. Vastaavasti näissä tilanteissa tuotettu sähkö olisi verotonta.
6 §. Pykälässä säädetään sähkön veron määräämisen perusteista. Pykälän
3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sähköntuottajan velvollisuudesta
antaa voimalaitoskohtainen veroilmoitus. Sähköntuottajiin sovelletaan lain 9
§:n 3 momentin pääsäännön perusteella valmisteverotuslain rekisteröityä
elinkeinonharjoittajaa koskevia säännöksiä, lukuun ottamatta lupa- ja
vakuusmenettelyä koskevia säännöksiä. Rekisteröidyn elinkeinonharjoittajan
tulee antaa veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään seuraavan
kuukauden 18 päivänä. Säännöksen soveltamisessa on ilmennyt joissakin
tapauksissa epäselvyyttä siitä, tuleeko sähköntuottajan antaa
voimalaitoskohtainen veroilmoitus. Sähköntuottajien verotuksen toimittamisen
ja valvonnan kannalta tarvitaan käytännössä voimalaitoskohtaisia tietoja.
Erityisesti tämä koskee yhdistettyä tuotantoa, jossa polttoainejaon sähkön ja
lämmön osalle on tapahduttava voimalaitosyksiköittäin. Lisäksi esitetty
verottomuus omakäyttölaitteiden kuluttamalle sähkölle on
voimalaitoskohtainen. Veroilmoituksen antamista koskevia säännöksiä
ehdotetaan täsmennettäväksi nykyistä käytäntöä vastaavaksi siten, että
sähköntuottajan olisi annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta
voimalaitoksesta.
Laskentaohje sähköntuottajan tuottaman sähkön määrästä ehdotetaan
poistettavaksi 6 §:n 3 momentista tarpeettomana. Se korvautuisi 7 §:n 5
kohtaan lisättävällä omakäyttölaitteiden kuluttaman sähkön verottomuudella
ja 7 §:ssä jo olevalla säännöksellä sähköntuottajan verkkoon siirtämän
sähkön verottomuudesta. Muutoksen jälkeen vero määräytyisi käytännössä
samoista määristä kuin nykyisinkin. Lisäksi se poistaisi epäkohdan siitä, että
omakäyttölaitteiden kuluttamasta sähköstä on eräissä tilanteissa suoritettu
veroa. Muutos korvaisi myös lain 5 §:n 2 momentissa säädetyn
pienvoimaloiden tuottaman ja kuluttaman sähkön verottomuuden. Samoin
omakäyttölaitteiden määritelmä siirrettäisiin lain 2 §:n 13 kohdaksi.
7 §. Pykälään ehdotetaan koottavaksi kaikki sähkön verottomuutta koskevat
säännökset. Samalla 7 §:n 1 kohtaa tarkennettaisiin. Nykyisessä pykälän 1
kohdassa verottomaksi säädetään sähkö, jonka verkonhaltija luovuttaa
toiselle verkonhaltijalle. Toisaalta 2 kohdassa verottomaksi on säädetty
sähköntuottajan sähköverkkoon luovuttama sähkö. Koska kyse on
vastaavista sähkön verottomista luovutuksista sähköverkkoon, olisi
yhdenmukaisuuden ja selkeyden vuoksi tarkoituksenmukaista käyttää
molemmissa kohdissa samaa termiä sähköverkko. Lisäksi se vastaa
paremmin yleistä valmisteverotusjärjestelmää, jossa verotus perustuu
tuotteiden siirtojen verottomuuteen ja niiden verottamiseen vasta tuotteen
kulutukseen luovuttamisen yhteydessä. Kohdat 24 säilyisivät entisellään.
Momentin 5 kohdaksi lisättäisiin säännös omakäyttölaitteiden kuluttaman
sähkön verottomuudesta.
8 §. Pykälässä säädetään pienvoivoimaloiden tuesta, tuen hakemisesta,
muutoksenhausta ja palauttamisesta.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin
kaikista sähköntuotantoon perustuvista tuista. Momentin 1 ja 2 kohdat
säilyisivät ennallaan. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin pelkästään puulla ja
puupohjaisilla polttoaineilla tuotetun sähkön tuesta, ja se korvaisi tältä osin
voimassa olevan 8 a §:n vastaavansisältöisen säännöksen. Turpeen tukea
koskeva säännös 3 kohdasta siirrettäisiin samansisältöisenä 7 kohdaksi.
Uudessa 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin kierrätyspolttoaineen ja siihen
rinnastettavan tuotekaasun tuesta. Lisäkustannusten korvaamiseksi ja
kierrätyspolttoaineiden kilpailukyvyn parantamiseksi sille esitetään puuta
vastaavaa sähköverotukea. Tuen määräksi esitetään noin 60 prosenttia
puulla tuotetun sähkön tuesta eli 0,25 senttiä kilowattitunnilta, mikä vastaisi
kierrätyspolttoaineen tuotteen keskimääräistä biomassasisältöä ja on siten
ympäristösyistä johdonmukainen. Myös direktiivi sähkön tuotannosta
uusiutuvista energialähteistä (2001/77/EC) luokittelee kierrätyspolttoaineet
uusiutuvaksi energialähteeksi vain niiltä osin kuin jäte on biohajoavaa. Lisäksi
yhteisön valtiontukisäännöt lähtevät siitä, että tuen on kohdennuttava oikein
ja että ylisuuri tuki on kielletty. Koska tuotekaasu valmistetaan
kierrätyspolttoaineesta ja koska siinä on muoveja mukana, se on laadultaan
rinnastettavissa kierrätyspolttoaineeseen. Tästä syystä myös tuotekaasun
tuki määräytyisi samalla perusteella kuin kierrätyspolttoaineen ja olisi 60
prosenttia puulla tuotetun sähkön tuesta.
Momentin 5 kohdassa säädettäisiin biokaasun tuesta. Koska biokaasu on
koostumukseltaan täysin biomassapohjaista, esitetään sillä tuotetulle sähkölle
maksettavaksi tukea sama määrä kuin puulla ja muulla uusiutuvalla
energialla tuotetulle sähkölle eli 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Useissa
tapauksissa tyypilliset biokaasuvoimalat jäisivät käytännössä tuen
ulkopuolelle, koska tukea ei makseta sähkölle, joka on tuotettu alle 2
megavolttiampeerin laitoksissa ja jota ei siirretä sähköverkkoon. Toisaalta
tällöin ei sähköstä myöskään tarvitse suorittaa sähköveroa. Mikäli sähkö
siirretään sähköverkkoon, sähköntuottaja on oikeutettu tukeen, mutta
vastaavasti sähkö muuttuu veronalaiseksi.
Momentin 6 kohdassa säädettäisiin metsähakkeen tuesta. Metsähakkeen
kilpailukyvyn parantamiseksi, verrattuna muihin puupolttoaineisiin, sille
esitetään korkeampaa tukea kuin muille polttoaineille. Tuen suuruus olisi
sama kuin tuulivoimalle eli 0,69 settiä kilowattitunnilta. Tuen saamisen
edellytyksenä olisi, että hakija voisi esittää luotettavan ja aukottoman
selvityksen sähkön tuottamisesta tässä laissa määritellyllä metsähakkeella.
Hakkeen toimituserien tulisi koostua pelkästään korotettuun tukeen
oikeutetusta metsähakkeesta. Esimerkiksi sekakuormat tai erilaiset
puupolttoaineiden sekoitukset eivät olisi mahdollisia. Milloin eri tukiin
oikeutettuja puupolttoaineita olisi sekoitettu keskenään tai milloin tuenhakija
ei voisi esittää luotettavaa selvitystä sähköntuotantoon käytetyn hakkeen
laadusta, tukea maksettaisiin koko erästä alemman tukitason mukaisesti.
Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tuenhakijan olisi
pystyttävä selvittämään metsähakkeen tuotanto- ja hankintaketju sekä
käyttö. Toimijoilta saadun selvityksen mukaan he voivat erotella
metsähakkeen määrän ja laadun riittävän luotettavasti kirjanpidossaan tukea
ja sen verovalvontaa varten.
Momentin 7 kohdassa säädettäisiin polttoturpeella ja 8 kohdassa
metallurgisten prosessien jätekaasuilla tuotetun sähkön tuesta. Ne vastaisivat
sisällöltään voimassa olevia määritelmiä.
Momentin 9 kohdassa säädettäisiin kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä
tuotetun sähkön tuesta. Kemianteollisuudessa tuotteiden valmistamiseen
käytetään menetelmiä, jotka voidaan menetelmässä tapahtuvan kemiallisen
reaktion perusteella jakaa kahteen luokkaan: eksotermiseksi ja
endotermiseksi reaktioksi. Eksotermisessä reaktiossa syntyy tuotteen
valmistuksen ohessa lämpöä, kun taas endotermisessä reaktiossa tuotteen
valmistuksessa lämpöä sitoutuu.
Eksotermisiä reaktioista hyödynnetään suomalaisessa kemianteollisuudessa
merkittävässä laajuudessa rikki- ja typpihapon eli typpidioksidin, rikkidioksidin
sekä rikkitrioksidin valmistuksessa. Rikki- ja typpihapot ovat epäorgaanisia
happoja, joita käytetään yleisesti muun muassa lannoitteiden, maalien ja pin-
noitteiden raaka-aineena. Kyseisiä tuotteita valmistettaessa syntyy reaktion
oheistuotteena runsaasti lämpöä. Tehtailla syntyvä lämpö otetaan talteen ja
käytetään hyödyksi tehtaan yhteydessä olevilla voimalaitoksilla sähkön
tuotannossa sekä kauko- ja prosessilämpönä.
Koska kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotettu sähkö tuotetaan
ympäristön kannalta ilman lisähiilidioksidipäästöjä ja koska sähkön
tuotannolle puulla sekä metallurgisten prosessien jätekaasuilla myönnetään
tukea, olisi johdonmukaista, että myös kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tuotettu sähkö kuuluisi verotuen piiriin. Tämän vuoksi
kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä tuotetulle sähkölle ehdotetaan
samansuuruista verotukea kuin metallurgisten prosessien jätekaasuilla
tuotetulla sähköllä eli 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Koska palaminen
itsessään on kemiallinen prosessi, on määritettävä mahdollisimman tarkasti ja
selkeästi se, mitä verotuen yhteydessä kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä tarkoitetaan. Tästä syystä tuen saamisen lisävaatimuksena
olisi myös se, että itse kemiallisessa prosessissa syntyvät tuotteet käytetään
sellaisenaan myyntituotteina tai jatkovalmistuksen raaka-aineina.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että jos sähkö on verotonta 7 §:n 5
kohdan perusteella tai jos se on tuotettu 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla, tukea ei suoriteta. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä.
Tuen määrästä säädettäisiin 8 §:n 3 momentissa. Tuen määrä olisi
lähtökohtaisesti 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Tuulivoimalla ja metsähakkeella
tuotetulla sähköllä olisi kuitenkin korotettu tuki, jonka määrä olisi 0,69 senttiä
kilowattitunnilta. Kierrätyspolttoaineella tuotetulle sähkölle myönnettäisiin
taas alennettua tukea, jonka määrä olisi 0,25 senttiä kilowattitunnilta.
Samassa yhteydessä tuen kytkentä sähköveroluokkiin poistettaisiin. Tuen
määrän eriytyminen veron määrästä tarkoittaisi teknisesti myös sitä, että
nykyisin eräissä tapauksissa mahdollinen tuen toteuttaminen suorana
verottomuutena ei olisi enää mahdollista. Kaikkien tukien osalta siirryttäisiin
palautusmenettelyyn. Tältä osin kaikki tuensaajat tulisivat yhtenäisen
menettelyn piiriin. Tämä mahdollistaisi myös aikaisempaa paremman tuen
seurannan, jota myös yhteisön valtiontukisäännöt edellyttävät. Lisäksi niitä
tilanteita varten, jolloin eri tukeen oikeutettuja energialähteitä käytettäisiin
samanaikaisesti sähkön tuotantoon eikä niiden käytöstä voitaisi esittää
luotettavaa selvitystä, säädettäisiin, että tuen määrä olisi alhaisimman
tukimäärän mukainen.
Nykyistä säännöstä vastaavasti 4 momentissa annettaisiin kauppa- ja
teollisuusministeriölle oikeus antaa asetuksella määräyksiä siitä, miltä osin
sähkö katsotaan tuotetuksi 1 momentissa tarkoitetuilla energialähteillä.
Tuen hakemista koskevat säännökset olisivat 5 momentissa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin tuen takaisinperimisestä,
muutoksenhausta sekä tukiin muutoinkin sovellettavasta lainsäädännöstä.
Tullipiirillä ei ole nykyisin mahdollisuutta itse oikaista tekemäänsä
tukipäätöstä jälkikäteen, kun havaitaan, että tukea on maksettu liian vähän.
Käytännössä esiintyy kuitenkin melko usein tilanteita, joissa esimerkiksi
verotarkastuksen yhteydessä havaitaan, että yritys on määrittänyt tuettavan
sähkön osuuden liian pieneksi, eikä siten ole hakenut tukea koko määrästä,
johon olisi ollut oikeutettu. Tuen saajan kannalta voidaan pitää
epäoikeudenmukaisena sitä, ettei havaittuja virheitä voida korjata yrityksen
hyväksi. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että sähkön verotukeen
sovellettaisiin aina soveltuvin osin mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla
veronoikaisusta, jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta,
kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta ja tietojenantovelvolli-
suudesta sekä valmisteverosta muutoinkin säädetään. Tuki rinnastettaisiin
siten menettelyllisesti valmisteverotusasioihin. Tämä mahdollistaisi
esimerkiksi virheellisen tukipäätöksen korjaaminen myös tuensaajan hyväksi
valmisteverotuslain 44 §:ssä tarkoitetulla oikaisulla. Muutos samalla
selkiyttäisi valmisteverotuslakiin sisältyvien tarkastus- ja
tietojenantovelvoitteiden sekä muiden velvoitteiden soveltumisen myös
sähkön verotukeen. Ehdotetun muutoksen jälkeen säännös vastaisi tältä osin
energiaintensiivisten yritysten veronpalautusta. Erityisiä valitusmenettelyä
koskevia säännöksiä ei enää tarvittaisi, vaan tältäkin osin sovellettaisiin
samoja menettelysäännöksiä kuin valmisteverosta valitettaessa.
Verotukiin sovellettaisiin eräiden valtion tukea koskevien Euroopan
yhteisöjen säännösten soveltamisesta annettua lakia (300/2001). Nykyisessä
8 a §:ssä sijainnut säännös lain soveltamisesta ehdotetaan tässä yhteydessä
lisättäväksi myös 8 §:ään, sen 7 momentiksi.
8 a §. Pykälässä säädettäisiin energiaintensiivisten yritysten osittaisesta
energiaverojen palautuksesta. Pykälä korvaisi nykyisessä 8 b §:ssä olevan
palautussäännöksen. Energiaintensiivisten yritysten
veronpalautusjärjestelmää jatkettaisiin nykyisessä muodossaan.
Pykälän 1 momenttia kuitenkin täsmennettäisiin siten, että myös niin
sanottuun ostolämpöön sisältyvät energiaverot voitaisiin ottaa
palautuslaskelmassa huomioon. Mahdollisuutta ostolämpöön sisältyvän
valmisteveron huomioonottamiseen energiaintensiivisen teollisuuden tukea
haettaessa edellyttäisi muun muassa erilaisten energian tuotantojärjestelyjen
neutraali kohtelu kilpailunäkökohdasta.
Ostolämmön huomioonottaminen edellyttäisi sitä, että hakija voisi esittää
luotettavan ja aukottoman selvityksen lämpöön kohdentuneiden
valmisteverojen määrästä. Ostolämpöön sisältyvät verot määrättäisiin
lämpöä tuottaneen laitoksen verokauden eli kalenterikuukauden aikana
lämmöntuotantoon sisältyneiden verojen keskiarvosta. Palautus ei voisi
perustua esimerkiksi arvioon tai päiväkohtaiseen veronalaisten
energiatuotteiden kulutukseen. Käytännössä selvityksen esittäminen saattaisi
olla joissakin monimutkaisissa lämmönsiirtoketjuissa mahdotonta eikä yritys
voisi siten saada veronpalautusta ostolämpöön sisältyvistä veroista. Toisaalta
ostolämpöön sisältyvien valmisteverojen määrä voidaan joissain
yksinkertaisissa tapauksissa luotettavasti selvittää. Muutoksen jälkeen yhtiön
itse tuottamaa tai sen ostamaa lämpöä kohdeltaisiin samalla tavalla
energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen osalta.
Pykälän 24 momentteihin tehtäisiin teknisluonteisia täsmennyksiä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta soveltaa tässä pykälässä
tarkoitettuun tukeen eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen
säännösten soveltamisesta annettua lakia. Säännös olisi vastaava kuin 8 §:n
7 momentissa.
8 b §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska asiasta säädettäisiin 8 a §:ssä.
9 §. Pykälässä säädetään sähköverovelvolliseksi rekisteröitymisestä ja
sähkön verotukseen sovellettavista valmisteverotuslain säännöksistä.
Pykälän 1 momenttia esitetään täsmennettäväksi siten, että rekisteröinti-il-
moitus on tehtävä erikseen jokaisesta laitoksesta. Verotuksen toimittamista
ja valvontaa varten sähköntuottajien on tehtävä laitoksen sijaintipaikan
tullipiirille kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten.
10 §. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, miten yhdistetyssä sähkön ja
lämmön tuotannossa käytettyjä polttoaineita verotetaan. Lain 10 §:n 1
momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että lämmön tuotannon
polttoaineiden määrä saataisiin laskemalla se verotuksen perusteena olevasta
lämmöstä eli kulutukseen luovutetusta lämmöstä.
Kulutukseen luovutettu lämpö määriteltäisiin yksityiskohtaisemmin 10 §:n
muutetussa 2 momentissa. Kulutukseen luovutettu lämpö perustuisi
mitattuihin lämpömääriin, ja sillä tarkoitettaisiin teollisuuden
prosessihöyryverkkoihin ja kaukolämpöverkostoon luovutettua lämpöä.
Täsmennys tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi voimalaitoksen
omakäyttölämmön kulutus ei enää olisi verotuksen perusteena olevaa
lämpöä, jonka tuottamiseen käytetyistä polttoaineista olisi suoritettava
valmisteveroa. Voimalaitoksen omakäyttölämmön kulutusta olisi muun
muassa voimalaitosrakennuksen ja voimalaitoksen toimintaan liittyvien
rakennuksien lämmitys, voimalaitoksella tapahtuvat häviöt, syöttöveden ja
palamisilman esilämmitys. Tämän lisäksi voimalaitosta varten tapahtuva
polttoaineen käsittely, lämmitys ja kuivaus sekä soodakattilan yhteydessä
olevien haihduttamojen lämmön kulutus olisivat osa voimalaitoksen lämmön
kulutusta. Esimerkiksi prosessilämmön mittaus on suoritettava viimeistään
prosessilämmön kulutuskohteilla, jotka ovat voimalaitoksen välittömässä lä-
heisyydessä tai kulutuskohteelle lähtevän putkiston alkupäässä. Milloin
lämmön mittaus ei ole mahdollista edellä mainitulla tavalla esimerkiksi
teknistä syistä, voitaisiin kulutukseen luovutetun lämmön mittaus suorittaa
siten, että voimalaitoksella mitataan tuotetun höyryn määrä, josta
vähennetään hyötylämpöön kuulumattomiksi määritellyt lämmön
kulutusmäärät. Polttoaineen sisältämän energian määrittämiseksi tarvitaan
lämpöarvoja, joina yleisesti käytetään tehollisia eli alempia lämpöarvoja.
Teholliset lämpöarvot ilmoittavat käytettävästä polttoaineesta
hyödynnettävissä olevan energiasisällön, joita määriä on myös käytettävä
verotuksen perustana.
Pykälän 1 momentissa käytetty sana hyötysuhde ehdotetaan korvattavaksi
sanalla kerroin. Laskentaohjeena pidettävässä säädöksessä termiksi sopii
paremmin sana kerroin. Kulutukseen luovutetun lämmön tuottamiseen
verotuksessa käytetyksi katsottua polttoainemäärää voidaan tarvittaessa
kasvattaa tai pienentää lakiin esitettyä kertoimen arvoa muuttamalla.
Kerrointa kasvatettaessa yli 1,0 lisättäisiin polttoainemäärää ja
pienennettäessä alle 1,0 myös verotettavien polttoaineiden määrä pienenisi.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lämmön tuotannon
polttoaineista suoritetaan vero verotaulukon mukaisesti polttoainemäärästä,
joka saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9.
Pykälän 3 momentin mukaan kutakin yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa käytettyä polttoainetta katsotaan käytetyn samassa suhteessa
sekä lämmön että sähkön tuotannossa. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä.
12 §. Pykälässä säädetään kivihiilen verottomuudesta. Pykälän 1 momentin
3 kohdassa säädetään verottomaksi kivihiili, joka käytetään
sähköntuotannossa. Joissakin yksittäisissä tapauksissa on ollut epäselvää,
onko voimalaitoksen käyttämä polttoaine verotonta, kun on kyse
voimalaitoksen ylösajosta, alasajosta tai tuotantovalmiuden ylläpitämisestä.
Ongelma on esiintynyt erityisesti laudevoimalaitosten osalta. Säännöstä
ehdotetaan täsmennettäväksi verotuskäytäntöä vastaavaksi siten, että
sähköntuotannolla tarkoitettaisiin myös erillisen sähköntuotannon ylösajoa,
alasajoa ja tuotantovalmiuden ylläpitämistä.
15 §. Pykälässä säädetään polttoturpeen verotuksesta. Nykyisen 1
momentin mukaan se, joka käyttää polttoturvetta lämmön tuottamiseen
enemmän kuin 15 000 megawattituntia kalenterivuodessa, on velvollinen
suorittamaan koko käyttämästään polttoturvemäärästä valmisteveroa.
Joissakin tapauksissa on esiintynyt epäselvyyttä siitä, tarkoitetaanko
säännöksellä yrityksen yksittäistä laitosta vai yritystä kokonaisuudessaan.
Momenttia täsmennettäisiin siten, että säännös olisi laitoskohtainen. Tämä
vastasi myös nykyistä verotuskäytäntöä.
Lisäksi nykyinen menettely, jossa turpeen käyttö kokonaisuudessaan tulee
verolliseksi 15 000 MWh:n käyttömäärän ylittyessä, on osoittautunut
epätarkoituksenmukaiseksi aiheuttaen ongelmia erityisesti pienille
turvelaitoksille. Tämän ongelman poistamiseksi esitetään, että turpeen
valmisteveroa maksettaisiin turvetta käyttävien laitoksien osalta vain siltä
osin kuin turpeen käyttömäärä ylittää laissa säädetyn määrän. Lisäksi
turpeen kilpailukyvyn turvaamiseksi verottoman käytön raja esitetään
nostettavaksi 25 000 megawattituntiin vuodessa.
16 §. Pykälässä säädetään turpeen veron määräämisen perusteista.
Verotuskäytäntöä vastaavasti siihen ehdotetaan lisättäväksi säännös
velvollisuudesta antaa laitoskohtainen veroilmoitus.
17 §. Pykälässä säädetään turpeen ja mäntyöljyn käyttäjän verovelvolliseksi
rekisteröitymisestä. Pykälän 1 momenttia esitetään täsmennettäväksi siten,
että rekisteröinti-ilmoitus on tehtävä jokaisesta laitoksesta erikseen.
Laitoskohtainen veron ilmoittaminen ja verovelvolliseksi rekisteröinti olisi
nykyisen käytännön mukainen ja olisi johdonmukainen niiden muutosten
kanssa, joita on esitetty sähkön verotuksen osalta.
Kokonaisuutena 15, 16 ja 17 §:iin ehdotetut muutokset selkeyttäisivät edellä
mainitun verottoman käytön rajan tarkoittavan nimenomaan yksittäisen
laitoksen vuodessa käyttämän polttoturpeen määrää. Toisin sanoen yritys,
jolla olisi useita polttoturvetta käyttäviä laitoksia, olisi verovelvollinen vain
niiden laitosten osalta, joiden polttoturpeen käyttö ylittäsi 25 000
megawattituntia.
21 §. Pykälässä säädetään maakaasun verottomuudesta. Pykälän 1
momentin 3 kohdassa säädetään verottomaksi maakaasu, joka käytetään
sähköntuotannossa. Joissakin yksittäisissä tapauksissa on ollut epäselvää,
onko voimalaitoksen käyttämä polttoaine verotonta, kun on kyse
voimalaitoksen ylösajosta, alasajosta tai tuotantovalmiuden ylläpitämisestä.
Ongelma on esiintynyt erityisesti lauhdevoimalaitosten osalta. Säännöstä
ehdotetaan täsmennettäväksi verotuskäytäntöä vastaavasti siten, että
sähköntuotannolla tarkoitettaisiin myös erillisen sähköntuotannon ylösajoa,
alasajoa ja tuotantovalmiuden ylläpitämistä.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2003 alusta.
Kierrätyspolttoaineella, biokaasulla ja metsähakkeella tuotetulle sähkölle ei
voida maksaa tukea ennen kuin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88
artiklan 3 kohdan mukaan sille on saatu myös komission suostumus.
Suomessa tällä hetkellä kansallisesti voimassa oleva energiaverojärjestelmä
ja siihen liittyvät verotuet on ilmoitettu komissiolle joulukuussa 2001.
Ilmoituksen käsittely on kesken komissiossa. Samassa yhteydessä
komissiolle on ilmoitettu ehdotetuista uusista tuista, jotta ne voitaisiin ottaa
käyttöön mahdollisimman nopeasti, mikäli niin myös kansallisesti päätetään.
Liitteenä oleva verotaulukko. Sähkön, kivihiilen, turpeen ja maakaasun
valmisteveroa ehdotetaan korotettavaksi 5,2 prosentilla. Korotus olisi
samansuuruinen kuin nestemäisille polttoaineille on ehdotettu.
1.2. Laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta
2 §. Pykälässä säädetään nestemäisten polttoaineiden verotukseen liittyvistä
keskeisistä määritelmistä. Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon
määritelmä siirretäisiin 10 b §:n 2 momentista uudeksi 2 §:n 1 momentin
14 kohdaksi. Samassa yhteydessä määritelmää täsmennettäisiin siten, että
yhdistetyksi sähkön ja lämmön tuotannoksi katsottaisiin nykyisen käytännön
mukaisesti verokauden aikana tapahtuva sähkön ja lämmön tuotanto.
Muutoksen tarkoituksena olisi selkeyttää yhdistetyn laitoksen verotusta
erilaisissa tuotantotilanteissa. Määritelmä olisi täysin samansisältöinen kuin
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 §:n 12
kohtaan ehdotettu määritelmä.
9 §. Pykälässä säädetään nestemäisten polttoaineiden verottomuudesta.
Pykälän 5 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi sähköntuotannossa käytettävien
polttoaineiden verottomuutta koskeva täsmennys, joka olisi vastaava kuin
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin on tehty
kivihiilen ja maakaasun osalta. Joissakin yksittäisissä tapauksissa on ollut
epäselvää, onko voimalaitoksen käyttämä polttoaine verotonta, kun on kyse
voimalaitoksen ylösajosta, alasajosta tai tuotantovalmiuden ylläpitämisestä.
Ongelma on esiintynyt erityisesti lauhdevoimalaitosten osalta. Säännöstä
ehdotetaan täsmennettäväksi verotuskäytäntöä vastaavaksi siten, että
sähköntuotannolla tarkoitettaisiin myös erillisen sähköntuotannon ylösajoa,
alasajoa ja tuotantovalmiuden ylläpitämistä.
10 b §. Pykälässä säädetään siitä, miten yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa käytettyjä polttoaineita verotetaan. Pykälään ehdotetaan
tehtäväksi samat muutokset kuin sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain 10 §:ään on tässä esityksessä ehdotettu
tehtäväksi.
Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että lämmön tuotannon
polttoaineiden määrä saataisiin laskemalla se verotuksen perusteena olevasta
lämmöstä eli kulutukseen luovutetusta lämmöstä. Kulutukseen luovutettu
lämpö määriteltäisiin yksityiskohtaisemmin 10 b §:n 2 momentissa.
Kulutukseen luovutettu oleva lämpö perustuisi mitattuihin lämpömääriin, ja
sillä tarkoitettaisiin teollisuuden prosessihöyryverkkoihin ja
kaukolämpöverkostoon luovutettua lämpöä. Pykälän 1 momentissa käytetty
sana hyötysuhde ehdotetaan korvattavaksi sanalla kerroin ja kertoimen
arvoksi ehdotetaan 0,9.
Pykälän 3 momentin mukaan kutakin yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa käytettyä polttoainetta katsotaan käytetyn samassa suhteessa
sekä lämmön että sähkön tuotannossa. Säännös vastaisi nykyistä käytäntöä.
Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2003 alusta.
Liitteenä oleva verotaulukko. Nestemäisten polttoaineiden valmisteveroa
korotettaisiin 5,2 prosentilla. Korotus olisi samansuuruinen kuin sähkölle,
kivihiilelle, turpeelle ja maakaasulle on ehdotettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat
lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä
joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 8 b § ja sen edellä oleva
väliotsikko,
sellaisina kuin niistä viimeksi mainittu on laissa 510/1998 ja 8 b § viimeksi
mainitussa laissa ja laissa 919/2001, ja
muutetaan 2 §:n 6, 8 ja 11 kohta, 5 §:n 2 momentti, 6 §:n 3 momentti, 7 ja 8
§ sekä 8 §:n edellä oleva väliotsikko, 8 a § ja 8 a §:n edellä oleva väliotsikko,
9 §:n 1 momentti, 10 §, 12 §:n 1 momentin 3 kohta, 15 §:n 1 momentti, 16 §,
17 §:n 1 momentti, 21 §:n 1 momentin 3 kohta ja lain liitteenä oleva
verotaulukko,
sellaisina kuin niistä ovat, 2 §:n 8 ja 11 kohta mainitussa laissa 510/1998, 7 §
osaksi laissa 1261/1997, 8 ja 10 § osaksi mainitussa laissa 510/1998, 8 a §
laissa 1593/1994 sekä mainituissa laeissa 510/1998 ja 1261/1997, 8 a §:n
edellä oleva väliotsikko viimeksi mainitussa laissa sekä verotaulukko
mainitussa laissa 919/2001, sekä
lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 510/1998,
uusi 1217 kohta seuraavasti:
2 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
6) sähköverkolla sähkömarkkinalain (386/1995) 3 §:n 1 kohdassa
tarkoitettua sähköverkkoa, jolla on sähkömarkkinaviranomaisen lupa;
8) teollisuudella mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta
teollisesti. Teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kuulumattoman
tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen
tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen
tuotantoon. Teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen
kasvihuoneviljely;
11) jalostusarvolla yrityksen tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen
mukaista liikevoiton (-tappion), poistojen ja arvonalentumisten sekä
henkilöstökulujen yhteismäärää ilman tässä laissa tarkoitettua
veronpalautusta;
12) yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla voimalaitoksen
verokaudella tapahtuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa hyötykäyttöön;
13) omakäyttölaitteilla niitä laitteita ja koneistoja, jotka laitoksessa tarvitaan
sähkön tai sähkön ja lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden
ylläpitämiseen ja jotka tarvitaan laitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen
poistamiseen tai pienentämiseen. Kauppa- ja teollisuusministeriön
asetuksessa annetaan tarkemmat määräykset niistä laitteistoista ja
koneistoista, jotka luetaan omakäyttölaitteiksi;
14) voimalaitoksella tietyllä alueella toimivaa toiminnallista kokonaisuutta,
jonka tarkoituksena on tuottaa sähköä tai sähköä ja lämpöä;
15) kierrätyspolttoaineella yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista,
kuivista, kiinteistä ja syntypaikoilla lajitelluista jätteistä mekaanisella
käsittelyllä valmistettua polttoainetta, jonka ominaisuudet tunnetaan;
kierrätyspolttoaineeseen rinnastetaan jätepolttoaineista termisessä
kaasutusprosessissa valmistettu tuotekaasu;
16) biokaasulla biologisen mädätysprosessin tuloksena hiilipitoisista
materiaaleista muodostuvaa energiapitoista kaasuseosta;
17) metsähakkeella metsässä hakkuiden yhteydessä syntyvistä puutähteistä
kuten latvuksista, oksista, neulasista, lehdistä, kannoista ja juurakoista
syntyvää polttohaketta, joka valmistetaan metsässä, terminaalissa tai
tehtaalla.
5 §
Sen estämättä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, sähköveroa ja
huoltovarmuusmaksua ei kuitenkaan ole velvollinen suorittamaan:
1) se, joka tuottaa sähköä alle kahden megavolttiampeerin tehoisessa
generaattorissa eikä sähköä siirretä sähköverkkoon;
2) se, joka tuottaa sähköä aluksessa, junassa, autossa tai muussa
kuljetusvälineessä kulkuneuvon omiin tarpeisiin.
6 §
Edellä 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sähköntuottajan on
annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta voimalaitoksesta laitoksen
sijaintipaikkakunnan tullipiirille.
7 §
Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on sähkö:
1) joka siirretään sähköverkkojen välillä;
2) jonka 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitettu verovelvollinen
luovuttaa sähköverkkoon;
3) joka luovutetaan yhteisön ulkopuolelle tai toimitetaan muualle yhteisön
alueelle kuin Suomessa kulutettavaksi;
4) joka toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön;
5) joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai sähkön ja lämmön tuotannon
omakäyttölaitteissa.
Sähköntuotannon tuki
8 §
Oikeus hakemuksesta saada tuottamastaan sähköstä tukea on sillä, joka
tuottaa sähköä
1) tuulivoimalla;
2) vesivoimalaitoksessa, jonka nimellisteho on enintään yksi
megavolttiampeeri;
3) puulla tai puupohjaisilla polttoaineilla;
4) kierrätyspolttoaineella;
5) biokaasulla;
6) metsähakkeella;
7) polttoturpeella nimellisteholtaan enintään 40 megavolttiampeerin
lämmitysvoimalaitoksessa;
8) metallurgisten prosessien jätekaasulla;
9) kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä siten, että kemiallisessa
prosessissa syntyvät tuotteet käytetään sellaisenaan myyntituotteina tai
jatkovalmistuksen raaka-aineina.
Tukea ei suoriteta sähköstä, joka on verotonta 7 §:n 5 kohdan perusteella tai
joka on tuotettu 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Tuen määrä on 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Edellä 1 momentin 1 ja 6
kohdassa tarkoitetulla tavalla tuotetusta sähköstä tukea maksetaan kuitenkin
0,69 senttiä kilowattitunnilta ja 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuotetusta
sähköstä 0,25 senttiä kilowattitunnilta. Milloin sähköä tuotetaan edellä 1
momentissa mainituilla energialähteillä samanaikaisesti eikä niiden käytöstä
voida esittää luotettavaa selvitystä, tuki suoritetaan kokonaisuudessaan
alhaisimman tukimäärän mukaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa asetuksella tarkempia määräyksiä
siitä, miltä osin sähkö katsotaan tuotetuksi edellä 1 momentissa mainituilla
energialähteillä.
Tukea koskeva hakemus on tehtävä voimalaitoksen sijaintipaikan tullipiirille.
Tukea voi hakea koko kalenterivuoden tai erikseen tammi-kesäkuun ja
erikseen heinä-joulukuun aikana tuotetun sähkön osalta. Tukea on haettava
viimeistään kuuden kuukauden kuluttua edellä mainitun ajanjakson
päättymisestä. Jos hakemuksessa tarkoitettu sähkön määrä on alle 100
megawattituntia, tukea ei makseta.
Jollei tässä laissa toisin säädetä, tuesta on soveltuvin osin voimassa, mitä
valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta, jälkiverotuksesta,
veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen tarkastamisesta ja
tietojenantovelvollisuudesta, muutoksenhausta sekä valmisteverosta
muutoinkin säädetään tai määrätään.
Tukeen sovelletaan lisäksi eräiden valtiontukea koskevien Euroopan
yhteisöjen säännösten soveltamisesta annettua lakia (300/2001).
Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus
8 a §
Jos yrityksen tilikauden aikana tässä laissa tarkoitetuista tuotteista ja
kevyestä tai raskaasta polttoöljystä maksamat tai niiden hankintahintaan
sisältyneet valmisteverot (maksettujen valmisteverojen määrä) ovat
enemmän kuin 3,7 prosenttia yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus
ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 prosenttia tuotteista maksettujen tai
niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrästä
(veronpalautus). Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan kuitenkin
vain 50 000 euroa ylittävä osuus. Veronpalautus saa olla enintään tässä
laissa tarkoitetuista tuotteista maksettujen tai sanottujen tuotteiden
hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrä. Laskettaessa
maksettujen valmisteverojen määrää yritys voi ottaa huomioon
hankkimaansa kaukolämpöön ja prosessihöyryyn sisältyneiden edellä tässä
momentissa tarkoitettujen tuotteiden valmisteverot, mikäli se voi esittää siitä
luotettavan selvityksen. Ostolämpöön sisältyvät verot määrätään lämpöä
tuottaneen laitoksen verokauden aikana lämmöntuotantoon sisältyneiden
valmisteverojen keskiarvosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua maksettujen valmisteverojen määrää
laskettaessa siitä vähennetään edellä 8 §:ssä tarkoitettu tuki, johon yritys on
tilikauden aikana ollut oikeutettu sekä nestemäisten polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 10 a §:ssä tarkoitetut
veronpalautukset. Jos yritys on luovuttanut tilikauden aikana tässä pykälässä
tarkoitettuja tuotteita, yrityksen niistä suorittamia tai niihin sisältyviä veroja ei
oteta huomioon maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa.
Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä yrityksen kotipaikan tullipiirille
kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Valtiovarainministeriön
asetuksella voidaan antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen tueksi
vaadittavista selvityksistä.
Jollei tässä laissa toisin säädetä, veron palauttamisesta on soveltuvin osin
voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla veronoikaisusta,
jälkiverotuksesta, veronkorotuksesta, kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen
tarkastamisesta, tietojenantovelvollisuudesta muutoksenhausta sekä
valmisteverosta muutoinkin säädetään tai määrätään. Jos yritys on
luovuttanut tilikauden jälkeen toiselle tässä pykälässä tarkoitettuja tuotteita,
joista on palautettu veroa 1 momentin nojalla, peritään maksettu
veronpalautus takaisin. Yrityksen on tehtävä luovutuksesta viipymättä
ilmoitus kotipaikan tullipiirille tässä momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä
varten.
Tukeen sovelletaan eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen
säännösten soveltamisesta annettua lakia.
9 §
Edellä 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun verkonhaltijan on tehtävä
kaupparekisterin mukaisen kotipaikan tullipiirille kirjallinen ilmoitus
verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Niin ikään 5 §:n 1 momentin 2
kohdassa tarkoitetun sähköntuottajan on tehtävä vastaavanlainen ilmoitus
laitoksen sijaintipaikan tullipiirille. Ilmoitus on tehtävä erikseen jokaisesta
laitoksesta.
10 §
Milloin sähköä tuotetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa,
lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero verotaulukon mukaisesti
polttoainemäärästä, joka saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö
kertoimella 0,9.
Edellä 1 momentissa mainitut lämmön tuotannon polttoaineet määritellään
kulutukseen luovutetun lämmön perusteella käyttäen tehollisia lämpöarvoja.
Kulutukseen luovutetulla lämmöllä tarkoitetaan voimalaitokselta kaukolämpö-
ja prosessihöyryverkkoon sekä vastaavaan hyötykäyttöön luovutettua
lämpömäärää.
Kutakin polttoainetta katsotaan käytetyn samassa suhteessa sekä lämmön
että sähkön tuotantoon.
12 §
Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on:
3) kivihiili, joka käytetään sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon
ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä.
15 §
Se, joka käyttää laitoksessa polttoturvetta lämmön tuottamiseen enemmän
kuin 25 000 megawattituntia kalenterivuodessa, on velvollinen suorittamaan
tämän määrän ylittävästä polttoturpeen käytöstä valmisteveroa verotaulukon
mukaisesti.
16 §
Vero määrätään polttoturpeesta ja mäntyöljystä kultakin verokaudelta sinä
päivänä voimassa olevien säännöksien mukaan, jona polttoturve tai mäntyöljy
on käytetty 15 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Edellä 15 §:ssä tarkoitetun
käyttäjän on annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta laitoksesta sen
sijaintipaikkakunnan tullipiirille. Verokautena pidetään kalenterikuukautta.
17 §
Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän on tehtävä käyttöpaikan tullipiirille
kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Ilmoitus on
tehtävä erikseen jokaisesta laitoksesta.
21 §
Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on maakaasu, joka
käytetään:
3) sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai
tuotantovalmiuden ylläpitämisessä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Lain 8 ja 8 a §:ssä tarkoitettuja tukia voidaan maksaa sen jälkeen, kun
Euroopan yhteisöjen komissio on myöntänyt siihen luvan.
Liite
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Sähkö euroa/kWh
veroluokka I
1
0,73
0,013
veroluokka II
2
0,44
0,013
Kivihiili, kivihiilibriketit,
kivihiilestä
valmistetut kiinteät polttoaineet
euroa/t
3
43,52
1,18
Polttoturve euroa/MWh
4
1,59
Maakaasu, kaasumainen snt/nm3
5
1,82
0,084
Mäntyöljy snt/kg
6
5,68
2.
Laki
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 29 päivänä
joulukuuta 1994 annetun lain (1472/1994) 2 §:n 1 momentin 13 kohta, 9 §:n 5
kohta, 10 b § ja lain liitteenä oleva verotaulukko,
sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentin 13 kohta laissa 757/2001, 9 §:n 5
kohta laissa 1259/1996, 10 b § laeissa 921/1997 ja 509/1998 sekä
verotaulukko laissa 918/2001, ja
lisätään 2 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa
921/1997 ja 757/2001 sekä laissa 1159/1998, uusi 14 kohta seuraavasti:
2 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
13) ammattimaisella kalastuksella toimintaa, jossa sen harjoittaja saa
kalastuksesta ja pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai
oleellisen osan siitä siten, että hänen mainitusta toiminnasta saamansa
myyntitulot (kalastuksen kokonaistulo), ovat vähintään 30 prosenttia
kalastajan saamien kaikkien elinkeinotoiminnan kokonaistulojen,
palkkatulojen ja muiden hänen säännöllisesti saamiensa kokonaistulojen
yhteismäärästä; yhtiön tai osuuskunnan osakkaana kalastusta harjoittavan
kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös yhtiön tai osuuskunnan
kalastuksen kokonaistuloista hänelle kuuluva osuus; toisen palveluksessa
olevan kalastajan kalastuksen kokonaistuloihin luetaan myös hänen
kalastuksesta saamansa palkkatulot; kalastuksen harjoittajan tulee olla
merkitty ammattikalastajarekisteriin ja ammattimaiseen kalastukseen
käytettävän kalastusaluksen tulee olla merkitty kalastusalusrekisteriin, siten
kuin Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta
annetussa laissa (1139/1994) tai sen nojalla säädetään tai määrätään;
14) yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla voimalaitoksen
verokaudella tapahtuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa hyötykäyttöön.
9 §
Valmisteverottomia ovat, sen lisäksi mitä valmisteverotuslaissa säädetään:
5) sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai
tuotantovalmiuden ylläpitämisessä käytettävät polttoaineet, lukuun ottamatta
polttoaineita, jotka käytetään sähkön ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 5 §:n 2 momentissa mainittuun
tarkoitukseen.
10 b §
Milloin sähköä tuotetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa,
lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero verotaulukon mukaisesti
polttoainemäärästä, joka saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö
kertoimella 0,9.
Edellä 1 momentissa mainitut lämmön tuotannon polttoaineet määritellään
kulutukseen luovutetun lämmön perusteella käyttäen tehollisia lämpöarvoja.
Kulutukseen luovutetulla lämmöllä tarkoitetaan voimalaitokselta kaukolämpö-
ja prosessihöyryverkkoon sekä vastaavaan hyötykäyttöön luovutettua
lämpömäärää.
Kutakin polttoainetta katsotaan käytetyn samassa suhteessa sekä lämmön
että sähkön tuotantoon.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2002
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Liite
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Lyijytön moottoribensiini snt/l
peruslaatu
1
54,74
4,23
0,68
reformuloitu
2
53,85
4,23
0,68
Lyijyllinen moottoribensiini snt/l
peruslaatu
3
62,71
4,23
0,68
reformuloitu
4
61,82
4,23
0,68
Moottoribensiinin sekoitus snt/l
5
peruslaatu
5
58,72
4,23
0,68
reformuloitu
6
57,84
4,23
0,68
Dieselöljy snt/l
peruslaatu
7
29,48
4,76
0,35
rikitön laatu
8
26,83
4,76
0,35
Kevyt polttoöljy snt/l
9
1,93
4,78
0,35
Raskas polttoöljy snt/kg
10
5,68
0,28
Liite
Rinnakkaistekstit
1.
Laki
sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä
joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 8 b § ja sen edellä oleva
väliotsikko,
sellaisina kuin niistä viimeksi mainittu on laissa 510/1998 ja 8 b § viimeksi
mainitussa laissa ja laissa 919/2001, ja
muutetaan 2 §:n 6, 8 ja 11 kohta, 5 §:n 2 momentti, 6 §:n 3 momentti, 7 ja 8
§ sekä 8 §:n edellä oleva väliotsikko, 8 a § ja 8 a §:n edellä oleva väliotsikko,
9 §:n 1 momentti, 10 §, 12 §:n 1 momentin 3 kohta, 15 §:n 1 momentti, 16 §,
17 §:n 1 momentti, 21 §:n 1 momentin 3 kohta ja lain liitteenä oleva
verotaulukko,
sellaisina kuin niistä ovat, 2 §:n 8 ja 11 kohta mainitussa laissa 510/1998, 7 §
osaksi laissa 1261/1997, 8 ja 10 § osaksi mainitussa laissa 510/1998, 8 a §
laissa 1593/1994 sekä mainituissa laeissa 510/1998 ja 1261/1997, 8 a §:n
edellä oleva väliotsikko viimeksi mainitussa laissa sekä verotaulukko
mainitussa laissa 919/2001, sekä
lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi mainitussa laissa 510/1998,
uusi 1217 kohta seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
2 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
6) sähköverkolla
sähkömarkkinalain (386/1995) 3
§:n 1 kohdassa tarkoitettua
sähköverkkoa;
8) teollisuudella mineraalien
kaivuuta sekä tavaran valmistusta
ja jalostusta teollisesti; teollisuuteen
rinnastetaan myös ammattimainen
kasvihuoneviljely;
11) jalostusarvolla yrityksen
tilikaudelta vahvistetun
tilinpäätöksen mukaista liikevoiton
(-tappion), poistojen ja
arvonalentumisten sekä
henkilöstökulujen yhteismäärää
ilman tässä laissa tarkoitettua
veronpalautusta.
6) sähköverkolla sähkömarkkinalain
(386/1995) 3 §:n 1 kohdassa
tarkoitettua sähköverkkoa, jolla on
sähkömarkkinaviranomaisen lupa;
8) teollisuudella mineraalien
kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja
jalostusta teollisesti. Teollisuuteen
rinnastetaan vähäinen
teollisuuteen kuulumattoman
tukitoiminnan harjoittaminen, joka
tapahtuu teollisuutta harjoittavan
yrityksen tuotantopaikalla ja joka
liittyy pääasiallisesti yrityksen
omaan teolliseen tuotantoon.
Teollisuuteen rinnastetaan myös
ammattimainen kasvihuoneviljely;
11) jalostusarvolla yrityksen
tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen
mukaista liikevoiton (-tappion),
poistojen ja arvonalentumisten sekä
henkilöstökulujen yhteismäärää ilman
tässä laissa tarkoitettua
veronpalautusta;
12) yhdistetyllä sähkön ja lämmön
tuotannolla voimalaitoksen
verokaudella tapahtuvaa sähkön
ja lämmön tuotantoa
hyötykäyttöön;
13) omakäyttölaitteilla niitä
laitteita ja koneistoja, jotka
laitoksessa tarvitaan sähkön tai
sähkön ja lämmön tuottamiseen ja
tuotantovalmiuden ylläpitämiseen
ja jotka tarvitaan laitoksen
aiheuttamien ympäristöhaittojen
poistamiseen tai pienentämiseen.
Kauppa- ja teollisuusministeriön
asetuksessa annetaan tarkemmat
määräykset niistä laitteistoista ja
koneistoista, jotka luetaan
omakäyttölaitteiksi;
14) voimalaitoksella tietyllä
alueella toimivaa toiminnallista
kokonaisuutta, jonka
tarkoituksena on tuottaa sähköä
tai sähköä ja lämpöä;
15) kierrätyspolttoaineella
yhdyskuntien ja yritysten
polttokelpoisista, kuivista,
kiinteistä ja syntypaikoilla
lajitelluista jätteistä mekaanisella
käsittelyllä valmistettua
polttoainetta, jonka ominaisuudet
tunnetaan;
kierrätyspolttoaineeseen
rinnastetaan jätepolttoaineista
termisessä kaasutusprosessissa
valmistettu tuotekaasu;
16) biokaasulla biologisen
mädätysprosessin tuloksena
hiilipitoisista materiaaleista
muodostuvaa energiapitoista
kaasuseosta;
17) metsähakkeella metsässä
hakkuiden yhteydessä syntyvistä
puutähteistä kuten latvuksista,
oksista, neulasista, lehdistä,
kannoista ja juurakoista syntyvää
polttohaketta, joka valmistetaan
metsässä, terminaalissa tai
tehtaalla.
5 §
Sen estämättä, mitä 1 momentin 2
kohdassa säädetään, sähköveroa ja
huoltovarmuusmaksua ei
kuitenkaan ole suoritettava
sähköstä, joka tuotetaan alle kahden
megavolttiampeerin tehoisessa
generaattorissa ja jota ei siirretä
sähköverkkoon. Veroa ja maksua ei
ole suoritettava aluksessa, junassa,
autossa tai muussa
kuljetusvälineessä tuotetusta, sen
omaan käyttöön tulevasta sähköstä
eikä myöskään sähköstä, joka
käytetään tämän lain 8 §:ssä
tarkoitetussa voimalaitoksessa.
5 §
Sen estämättä, mitä 1 momentin 2
kohdassa säädetään, sähköveroa ja
huoltovarmuusmaksua ei kuitenkaan
ole velvollinen suorittamaan:
1) se, joka tuottaa sähköä alle
kahden megavolttiampeerin
tehoisessa generaattorissa eikä
sähköä siirretä sähköverkkoon;
2) se, joka tuottaa sähköä
aluksessa, junassa, autossa tai
muussa kuljetusvälineessä
kulkuneuvon omiin tarpeisiin.
6 §
Edellä 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitettu sähkön määrä saadaan
vähentämällä laitoksen mitatusta
sähkön kokonaistuotannosta sähkön
tuotannossa ja tuotantovalmiuden
ylläpitämisessä tarvittava sähkö eli
omakäyttölaitteiden kuluttama sähkö
sekä vähentämällä mitattu,
verkkoon toimitettu sähkö.
Omakäyttölaitteilla tarkoitetaan niitä
laitteita ja koneistoja, jotka
laitoksessa tarvitaan sähkön tai
sähkön ja lämmön tuottamiseen ja
tuotantovalmiuden ylläpitämiseen
sekä jotka tarvitaan laitoksen
aiheuttamien ympäristöhaittojen
poistamiseen tai pienentämiseen.
Asianomainen ministeriö antaa
tarkemmat määräykset niistä
laitteista ja koneistoista, jotka
luetaan omakäyttölaitteiksi.
6 §
Edellä 5 §:n 1 momentin 2
kohdassa tarkoitetun
sähköntuottajan on annettava
veroilmoitus erikseen jokaisesta
voimalaitoksesta laitoksen
sijaintipaikkakunnan tullipiirille.
7 §
Valmisteverotonta ja
huoltovarmuusmaksutonta on sähkö:
1) jonka verkonhaltija siirtää toiselle
verkonhaltijalle;
2) jonka 5 §:n 1 momentin 2 tai 4
kohdassa tarkoitettu verovelvollinen
luovuttaa sähköverkkoon;
3) joka luovutetaan yhteisön
ulkopuolelle tai toimitetaan muualle
yhteisön alueelle kuin Suomessa
kulutettavaksi;
4) joka toimitetaan sähköisen
raideliikenteen välittömään käyttöön.
7 §
Valmisteverotonta ja
huoltovarmuusmaksutonta on sähkö:
1) joka siirretään
sähköverkkojen välillä;
2) jonka 5 §:n 1 momentin 2 tai 4
kohdassa tarkoitettu verovelvollinen
luovuttaa sähköverkkoon;
3) joka luovutetaan yhteisön
ulkopuolelle tai toimitetaan muualle
yhteisön alueelle kuin Suomessa
kulutettavaksi;
4) joka toimitetaan sähköisen
raideliikenteen välittömään
käyttöön;
5) joka kulutetaan
voimalaitoksen sähkön tai
sähkön ja lämmön tuotannon
omakäyttölaitteissa.
Pienvoimaloiden tuki
8 §
Sillä, joka tuottaa sähköä
1) tuulivoimalla; tai
2) vesivoimalaitoksessa, jonka
nimellisteho on enintään yksi
megavolttiampeeri; taikka
3) nimellisteholtaan enintään 40
megavolttiampeerin
lämmitysvoimalaitoksessa, joka
tuottaa sähköä puulla tai
polttoturpeella, on oikeus
hakemuksesta saada
sähköverkkoon toimitetusta
sähköstä tukea. Tuen määrä on 1
kohdassa tarkoitetusta sähköstä lain
liitteenä olevassa verotaulukossa
mainitun sähkön veroluokan I veron
suuruinen kilowattitunnilta. Muusta
edellä tarkoitetusta sähköstä tuki
maksetaan sähkön veroluokan II
suuruisena kilowattitunnilta.
Hakemus on tehtävä
voimalaitoksen sijaintipaikan
piiritullikamarille. Tukea voi hakea
koko kalenterivuoden tai erikseen
tammi-kesäkuun ja erikseen heinä-
joulukuun aikana tuotetun sähkön
osalta. Tukea on haettava
viimeistään kuuden kuukauden
kuluessa edellä mainitun ajanjakson
päättymisestä. Jos hakemuksessa
tarkoitettu sähkön määrä on alle
100 megawattituntia, ei tukea
kuitenkaan makseta.
Jos tukea haettaessa on annettu
vääriä tai erehdyttäviä tietoja tai
hakijalle on muusta syystä suoritettu
liikaa tukea, piiritullikamarin tulee
periä liikaa maksettu tuki takaisin.
Takaisin maksettavalle tuelle
peritään tuen maksamispäivästä sen
takaisinmaksupäivään vuotuista
korkoa yhdeksän prosenttia. Tuen
takaisinperinnässä noudatetaan
soveltuvin osin, mitä
valmisteverotuslaissa liikaa
palautetun veron
takaisinperimisestä säädetään.
Piiritullikamarin tämän pykälän
nojalla antamaan päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla
Uudenmaan lääninoikeuteen siten
kuin valmisteveron tai
veronpalautukseen määräämistä
koskevassa asiassa
valmisteverotuslain 45 §:ssä
säädetään.
Lääninoikeuden päätökseen saa
hakea muutosta korkeimmalta
hallinto-oikeudelta, jos korkein
hallinto-oikeus myöntää
valitusluvan. Muutoksenhaussa
noudatetaan tällöin, mitä
valmisteverotuslain 48 §:ssä
säädetään.
Sähköntuotannon tuki
8 §
Oikeus hakemuksesta saada
tuottamastaan sähköstä tukea on
sillä, joka tuottaa sähköä
1) tuulivoimalla;
2) vesivoimalaitoksessa, jonka
nimellisteho on enintään yksi
megavolttiampeeri;
3) puulla tai puupohjaisilla
polttoaineilla;
4) kierrätyspolttoaineella;
5) biokaasulla;
6) metsähakkeella;
7) polttoturpeella
nimellisteholtaan enintään 40
megavolttiampeerin
lämmitysvoimalaitoksessa;
8) metallurgisten prosessien
jätekaasulla;
9) kemiallisten prosessien
reaktiolämmöllä siten, että
kemiallisessa prosessissa syntyvät
tuotteet käytetään sellaisenaan
myyntituotteina tai
jatkovalmistuksen raaka-aineina.
Tukea ei suoriteta sähköstä, joka
on verotonta 7 §:n 5 kohdan
perusteella tai joka on tuotettu 5
§:n 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla.
Tuen määrä on 0,42 senttiä
kilowattitunnilta. Edellä 1
momentin 1 ja 6 kohdassa tar-
koitetulla tavalla tuotetusta
sähköstä tukea maksetaan
kuitenkin 0,69 senttiä
kilowattitunnilta ja 4 kohdassa
tarkoitetulla tavalla tuotetusta
sähköstä 0,25 senttiä
kilowattitunnilta. Milloin sähköä
tuotetaan edellä 1 momentissa
mainituilla energialähteillä
samanaikaisesti eikä niiden
käytöstä voida esittää luotettavaa
selvitystä, tuki suoritetaan
kokonaisuudessaan alhaisimman
tukimäärän mukaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriö
voi antaa asetuksella tarkempia
määräyksiä siitä, miltä osin sähkö
katsotaan tuotetuksi edellä 1 mo-
mentissa mainituilla
energialähteillä.
Tukea koskeva hakemus on
tehtävä voimalaitoksen
sijaintipaikan tullipiirille. Tukea
voi hakea koko kalenterivuoden
tai erikseen tammi-kesäkuun ja
erikseen heinä-joulukuun aikana
tuotetun sähkön osalta. Tukea on
haettava viimeistään kuuden
kuukauden kuluttua edellä
mainitun ajanjakson
päättymisestä. Jos hakemuksessa
tarkoitettu sähkön määrä on alle
100 megawattituntia, tukea ei
makseta.
Jollei tässä laissa toisin säädetä,
tuesta on soveltuvin osin
voimassa, mitä
valmisteverotuslaissa tai sen
nojalla veronoikaisusta,
jälkiverotuksesta,
veronkorotuksesta,
kirjanpitovelvollisuudesta,
tietojen tarkastamisesta ja
tietojenantovelvollisuudesta,
muutoksenhausta sekä
valmisteverosta muutoinkin
säädetään tai määrätään.
Tukeen sovelletaan lisäksi
eräiden valtiontukea koskevien
Euroopan yhteisöjen säännösten
soveltamisesta annettua lakia
(300/2001).
Muu tuki
8 a §
Muissa kuin 8 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa sillä, joka tuottaa
sähköä puulla tai puupohjaisilla
polttoaineilla ja siirtää näin tuotetun
sähkön sähköverkkoon, on oikeus
hakemuksesta saadaa
sähköverkkoon toimitetusta
sähköstä tukea. Sama oikeus on
vastaavasti sillä, joka tuottaa
sähköä metallurgisten prosessien
jätekaasuilla. Tuen määrä on lain
liitteenä olevassa verotaulukossa
mainitun sähkön veroluokan II
veron suuruinen kilowattitunnilta.
Tuen maksamiseen sovelletaan,
mitä 8 §:n 25 momentissa
säädetään.
Sillä, joka tuottaa sähköä puulla tai
puupohjaisilla polttoaineilla taikka
metallurgisten prosessien
jätekaasuilla omaan tai toisen
käyttöön siirtämättä sähköä
sähköverkkoon, on oikeus saada
suoritettavaa sähköveroa
vastaavaa tukea. Tuen
maksaminen toteutetaan siten, että
tukeen oikeutettu verovelvollinen
ilmoittaa sanotunlaisen sähkön
verottomana toimituksenaan.
Verottomuuden toteuttamista
koskevaan menettelyyn
sovelletaan valmisteverotuslain
säännöksiä.
Asianomainen ministeriö päättää
erikseen siitä, miltä osin tässä
pykälässä tarkoitettu sähkö
katsotaan tuotetuksi puulla ja
puupohjaisilla polttoaineilla taikka
muilla polttoaineilla.
Edellä 8 §:ssä ja tässä pykälässä
tarkoitettuun tukeen sovelletaan
lisäksi eräiden valtioiden tukea
koskevien Euroopan yhteisöjen
säännösten soveltamisesta
annettua lakia.
Energiaintensiivisten yritysten
veronpalautus
8 a §
Jos yrityksen tilikauden aikana
tässä laissa tarkoitetuista tuotteista
ja kevyestä tai raskaasta
polttoöljystä maksamat tai niiden
hankintahintaan sisältyneet
valmisteverot (maksettujen
valmisteverojen määrä) ovat
enemmän kuin 3,7 prosenttia
yrityksen jalostusarvosta,
yrityksellä on oikeus ylimenevältä
osalta hakea takaisin 85
prosenttia tuotteista maksettujen
tai niiden hankintahintaan
sisältyneiden valmisteverojen
määrästä (veronpalautus). Näin
lasketusta veronpalautuksesta
maksetaan kuitenkin vain 50 000
euroa ylittävä osuus.
Veronpalautus saa olla enintään
tässä laissa tarkoitetuista tuotteista
maksettujen tai sanottujen
tuotteiden hankintahintaan si-
sältyneiden valmisteverojen määrä.
Laskettaessa maksettujen
valmisteverojen määrää yritys voi
ottaa huomioon hankkimaansa
kaukolämpöön ja prosessihöyryyn
sisältyneiden edellä tässä
momentissa tarkoitettujen
tuotteiden valmisteverot, mikäli se
voi esittää siitä luotettavan
selvityksen. Ostolämpöön sisältyvät
verot määrätään lämpöä
tuottaneen laitoksen verokauden
aikana lämmöntuotantoon
sisältyneiden valmisteverojen
keskiarvosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua
maksettujen valmisteverojen
määrää laskettaessa siitä
vähennetään edellä 8 §:ssä
tarkoitettu tuki, johon yritys on
tilikauden aikana ollut oikeutettu
sekä nestemäisten polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain
(1472/1994) 10 a §:ssä tarkoitetut
veronpalautukset. Jos yritys on
luovuttanut tilikauden aikana
tässä pykälässä tarkoitettuja
tuotteita, yrityksen niistä
suorittamia tai niihin sisältyviä
veroja ei oteta huomioon
maksettujen valmisteverojen mää-
rää laskettaessa.
Veronpalautusta koskeva hakemus
on tehtävä yrityksen kotipaikan
tullipiirille kuuden kuukauden
kuluessa tilikauden päättymisestä.
Valtiovarainministeriön asetuksella
voidaan antaa tarkempia
määräyksiä hakemuksen tueksi
vaadittavista selvityksistä.
Jollei tässä laissa toisin säädetä,
veron palauttamisesta on
soveltuvin osin voimassa, mitä
valmisteverotuslaissa tai sen
nojalla veronoikaisusta,
jälkiverotuksesta,
veronkorotuksesta,
kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen
tarkastamisesta,
tietojenantovelvollisuudesta
muutoksenhausta sekä
valmisteverosta muutoinkin
säädetään tai määrätään. Jos
yritys on luovuttanut tilikauden
jälkeen toiselle tässä pykälässä
tarkoitettuja tuotteita, joista on
palautettu veroa 1 momentin
nojalla, peritään maksettu
veronpalautus takaisin. Yrityksen
on tehtävä luovutuksesta vii-
pymättä ilmoitus kotipaikan
tullipiirille tässä momentissa
tarkoitettuja toimenpiteitä varten.
Tukeen sovelletaan eräiden valtion
tukea koskevien Euroopan
yhteisöjen säännösten
soveltamisesta annettua lakia.
Energiaintensiivisten yritysten
veronpalautus
8 b §
Milloin yrityksen tilikauden aikana
tässä laissa tarkoitetuista tuotteista
ja kevyestä ja raskaasta
polttoöljystä maksamat sekä
sanottuna aikana hankkimien
vastaavien tuotteiden
hankintahintaan sisältyneet
valmisteverot (maksettujen
valmisteverojen määrä ) ovat
enemmän kuin 3,7 prosenttia
yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä
on oikeus ylimenevältä osalta hakea
takaisin 85 prosenttia tuotteista
maksettujen tai niiden
hankintahintaan sisältyneiden
valmisteverojen määrästä
(veronpalautus ). Näin lasketusta
veronpalautuksesta maksetaan
kuitenkin vain 50 000 euroa ylittävä
osuus. Veronpalautus saa olla
enintään tässä laissa tarkoitetuista
tuotteista maksettujen tai sanottujen
tuotteiden hankintahintaan
sisältyneiden valmisteverojen
määrä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua
maksettujen valmisteverojen määrää
laskettaessa siitä vähennetään 8 ja
8 a §:ssä tarkoitettu tuki, johon
yritys on tilikauden aikana
oikeutettu, jollei sitä ole otettu
huomioon yrityksen
valmisteverotuksessa, sekä
nestemäisten polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain
(1472/1994) 10 a §:ssä tarkoitetut
veronpalautukset. Jos yritys on
luovuttanut tilikauden aikana
edelleen tässä pykälässä
tarkoitettuja tuotteita, yrityksen
niistä suorittamia veroja ei oteta
huomioon maksettujen
valmisteverojen määrää
laskettaessa.
Veronpalautusta koskeva hakemus
on tehtävä yrityksen kotipaikan
piiritullikamarille kuuden
kuukauden kuluessa tilikauden
päättymisestä. Asetuksella voidaan
antaa tarkempia säännöksiä
hakemuksen tueksi vaadittavista
selvityksistä.
Jollei tässä laissa toisin säädetä,
veron palauttamisesta on soveltuvin
osin voimassa, mitä
valmisteverotuslaissa tai sen nojalla
veronoikaisusta, jälkiverotuksesta,
veronkorotuksesta,
kirjanpitovelvollisuudesta, tietojen
tarkastamisesta ja
tietojenantovelvollisuudesta sekä
valmisteverosta muutoinkin
säädetään tai määrätään. Jos yritys
on luovuttanut tilikauden jälkeen
toiselle tässä pykälässä tarkoitettuja
tuotteita, joista on palautettu veroa
1 momentin nojalla, peritään
maksettu veronpalautus takaisin.
Yrityksen on tehtävä luovutuksesta
viipymättä ilmoitus kotipaikan
piiritullikamarille tässä momentissa
tarkoitettuja toimenpiteitä varten.
Veronpalautukseen sovelletaan
lisäksi eräiden valtion tukea
koskevien Euroopan yhteisöjen
säännösten soveltamisesta annettua
lakia.
(8 b § kumotaan)
9 §
Edellä 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitetun verkonhaltijan on tehtävä
kaupparekisterin mukaisen
kotipaikan piiritullikamarille
kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi
rekisteröitymistä varten. Niin ikään
5 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun sähköntuottajan on
tehtävä vastaavanlainen ilmoitus
laitoksen sijaintipaikan
piiritullikamarille.
9 §
Edellä 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitetun verkonhaltijan on tehtävä
kaupparekisterin mukaisen
kotipaikan tullipiirille kirjallinen
ilmoitus verovelvolliseksi
rekisteröitymistä varten. Niin ikään
5 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun sähköntuottajan on
tehtävä vastaavanlainen ilmoitus
laitoksen sijaintipaikan tullipiirille.
Ilmoitus on tehtävä erikseen
jokaisesta laitoksesta.
10 §
Milloin sähköä tuotetaan
yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotantolaitoksessa, lämmön
tuotannon polttoaineista suoritetaan
vero verotaulukon mukaisesti siten
kuin lämpö olisi tuotettu 100
prosentin hyötysuhteella.
Yhdistetyllä sähkön ja lämmön
tuotantolaitoksella tarkoitetaan
tässä laissa sellaista laitosta, joka
voi tuottaa sähköä ja lämpöä
hyötykäyttöön joko samalla kertaa
tai kumpaakin erikseen.
10 §
Milloin sähköä tuotetaan
yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa, lämmön tuotannon
polttoaineista suoritetaan vero
verotaulukon mukaisesti
polttoainemäärästä, joka saadaan
kertomalla kulutukseen luovutettu
lämpö kertoimella 0,9.
Edellä 1 momentissa mainitut
lämmön tuotannon polttoaineet
määritellään kulutukseen
luovutetun lämmön perusteella
käyttäen tehollisia lämpöarvoja.
Kulutukseen luovutetulla lämmöllä
tarkoitetaan voimalaitokselta
kaukolämpö- ja
prosessihöyryverkkoon sekä
vastaavaan hyötykäyttöön
luovutettua lämpömäärää.
Kutakin polttoainetta katsotaan
käytetyn samassa suhteessa sekä
lämmön että sähkön tuotantoon.
12 §
Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on:
3) kivihiili, joka käytetään
sähköntuotannossa.
3) kivihiili, joka käytetään
sähköntuotannossa ja erillisen
sähköntuotannon ylösajossa,
alasajossa tai tuotantovalmiuden
ylläpitämisessä.
15 §
Se, joka käyttää polttoturvetta
lämmön tuottamiseen enemmän kuin
15 000 megawattituntia
kalenterivuodessa, on velvollinen
suorittamaan koko käyttämästään
polttoturvemäärästä valmisteveroa
verotaulukon mukaisesti.
15 §
Se, joka käyttää laitoksessa
polttoturvetta lämmön tuottamiseen
enemmän kuin 25 000
megawattituntia kalenterivuodessa,
on velvollinen suorittamaan tämän
määrän ylittävästä polttoturpeen
käytöstä valmisteveroa
verotaulukon mukaisesti.
16 §
Vero määrätään polttoturpeesta ja
mäntyöljystä kultakin verokaudelta
sinä päivänä voimassa olevien
säännöksien mukaan, jona
polttoturve tai mäntyöljy on käytetty
15 §:ssä mainittuun tarkoitukseen.
Verokautena pidetään
kalenterikuukautta.
16 §
Vero määrätään polttoturpeesta ja
mäntyöljystä kultakin verokaudelta
sinä päivänä voimassa olevien
säännöksien mukaan, jona
polttoturve tai mäntyöljy on käytetty
15 §:ssä mainittuun tarkoitukseen.
Edellä 15 §:ssä tarkoitetun
käyttäjän on annettava
veroilmoitus erikseen jokaisesta
laitoksesta sen
sijaintipaikkakunnan tullipiirille.
Verokautena pidetään
kalenterikuukautta.
17 §
Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän
on tehtävä käyttöpaikan
piiritullikamarille kirjallinen ilmoitus
verovelvolliseksi rekisteröitymistä
varten.
17 §
Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän
on tehtävä käyttöpaikan tullipiirille
kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi
rekisteröitymistä varten. Ilmoitus
on tehtävä erikseen jokaisesta
laitoksesta.
21 §
Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on
maakaasu, joka käytetään:
3) sähköntuotannossa.
3) sähköntuotannossa ja erillisen
sähköntuotannon ylösajossa,
alasajossa tai tuotantovalmiuden
ylläpitämisessä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 200 .
Lain 8 ja 8 a §:ssä tarkoitettuja
tukia voidaan maksaa sen
jälkeen, kun Euroopan
yhteisöjen komissio on myöntänyt
siihen luvan.
Liite
Voimassa oleva laki
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Sähkö euroa/kWh
veroluokka I
1
0,69
0,013
veroluokka II
2
0,42
0,013
Kivihiili, kivihiilibriketit,
kivihiilestä valmistetut kiinteät
polttoaineet euroa/t
3
41,37
1,18
Polttoturve euroa/MWh
4
1,51
Maakaasu, kaasumainen snt/nm3
5
1,73
0,084
Mäntyöljy snt/kg
6
5,40
Ehdotus
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Sähkö euroa/kWh
veroluokka I
1
0,73
0,013
veroluokka II
2
0,44
0,013
Kivihiili, kivihiilibriketit,
kivihiilestä
valmistetut kiinteät polttoaineet
euroa/t
3
43,52
1,18
Polttoturve euroa/MWh
4
1,59
Maakaasu, kaasumainen snt/nm3
5
1,82
0,084
Mäntyöljy snt/kg
6
5,68
2.
Laki
nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta 29 päivänä
joulukuuta 1994 annetun lain (1472/1994) 2 §:n 1 momentin 13 kohta, 9 §:n 5
kohta, 10 b § ja lain liitteenä oleva verotaulukko,
sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentin 13 kohta laissa 757/2001, 9 §:n 5
kohta laissa 1259/1996, 10 b § laeissa 921/1997 ja 509/1998 sekä
verotaulukko laissa 918/2001, ja
lisätään 2 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi mainituissa laeissa
921/1997 ja 757/2001 sekä laissa 1159/1998, uusi 14 kohta seuraavasti:
Voimassa oleva laki
Ehdotus
2 §
Tässä laissa tarkoitetaan:
13) ammattimaisella kalastuksella
toimintaa, jossa sen harjoittaja saa
kalastuksesta ja pyytämänsä saaliin
jalostamisesta toimeentulonsa tai
oleellisen osan siitä siten, että hänen
mainitusta toiminnasta saamansa
myyntitulot (kalastuksen
kokonaistulo), ovat vähintään 30
prosenttia kalastajan saamien
kaikkien elinkeinotoiminnan
kokonaistulojen, palkkatulojen ja
muiden hänen säännöllisesti
saamiensa kokonaistulojen
yhteismäärästä; yhtiön tai
osuuskunnan osakkaana kalastusta
harjoittavan kalastajan kalastuksen
kokonaistuloihin luetaan myös yhtiön
tai osuuskunnan kalastuksen
kokonaistuloista hänelle kuuluva
osuus; toisen palveluksessa olevan
kalastajan kalastuksen
kokonaistuloihin luetaan myös hänen
kalastuksesta saamansa palkkatulot;
kalastuksen harjoittajan tulee olla
merkitty ammattikalastajarekisteriin
ja ammattimaiseen kalastukseen
käytettävän kalastusaluksen tulee
olla merkitty kalastusalusrekisteriin,
siten kuin Euroopan yhteisön
yhteisen kalastuspolitiikan
täytäntöönpanosta annetussa laissa
(1139/1994) tai sen nojalla
säädetään tai määrätään.
13) ammattimaisella kalastuksella
toimintaa, jossa sen harjoittaja saa
kalastuksesta ja pyytämänsä saaliin
jalostamisesta toimeentulonsa tai
oleellisen osan siitä siten, että hänen
mainitusta toiminnasta saamansa
myyntitulot (kalastuksen
kokonaistulo), ovat vähintään 30
prosenttia kalastajan saamien
kaikkien elinkeinotoiminnan
kokonaistulojen, palkkatulojen ja
muiden hänen säännöllisesti
saamiensa kokonaistulojen
yhteismäärästä; yhtiön tai
osuuskunnan osakkaana kalastusta
harjoittavan kalastajan kalastuksen
kokonaistuloihin luetaan myös yhtiön
tai osuuskunnan kalastuksen
kokonaistuloista hänelle kuuluva
osuus; toisen palveluksessa olevan
kalastajan kalastuksen
kokonaistuloihin luetaan myös hänen
kalastuksesta saamansa palkkatulot;
kalastuksen harjoittajan tulee olla
merkitty ammattikalastajarekisteriin
ja ammattimaiseen kalastukseen
käytettävän kalastusaluksen tulee
olla merkitty kalastusalusrekisteriin,
siten kuin Euroopan yhteisön
yhteisen kalastuspolitiikan
täytäntöönpanosta annetussa laissa
(1139/1994) tai sen nojalla
säädetään tai määrätään;
14) yhdistetyllä sähkön ja
lämmön tuotannolla
voimalaitoksen verokaudella
tapahtuvaa sähkön ja lämmön
tuotantoa hyötykäyttöön.
9 §
Valmisteverottomia ovat, sen lisäksi mitä
valmisteverotuslaissa säädetään:
5) polttoaineet, jotka käytetään
sähköntuotannossa, lukuun
ottamatta polttoaineita, jotka
käytetään sähkön ja eräiden
polttoaineiden valmisteverosta
annetun lain (1260/1996) 5 §:n 2
momentissa mainittuun
tarkoitukseen.
5) sähköntuotannossa ja erillisen
sähköntuotannon ylösajossa,
alasajossa tai tuotantovalmiuden
ylläpitämisessä käytettävät
polttoaineet, lukuun ottamatta
polttoaineita, jotka käytetään sähkön
ja eräiden polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain
(1260/1996) 5 §:n 2 momentissa
mainittuun tarkoitukseen.
10 b §
Milloin sähköä tuotetaan
yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotantolaitoksessa, lämmön
tuotannon polttoaineista suoritetaan
vero lain liitteenä olevan
verotaulukon mukaisesti siten kuin
lämpö olisi tuotettu 100 prosentin
hyötysuhteella.
Yhdistetyllä sähkön ja lämmön
tuotantolaitoksella tarkoitetaan
tässä laissa sellaista laitosta, joka
voi tuottaa sähköä ja lämpöä
hyötykäyttöön joko samalla kertaa
tai kumpaakin erikseen.
10 b §
Milloin sähköä tuotetaan
yhdistetyssä sähkön ja lämmön
tuotannossa, lämmön tuotannon
polttoaineista suoritetaan vero
verotaulukon mukaisesti
polttoainemäärästä, joka saadaan
kertomalla kulutukseen luovutettu
lämpö kertoimella 0,9.
Edellä 1 momentissa mainitut
lämmön tuotannon polttoaineet
määritellään kulutukseen
luovutetun lämmön perusteella
käyttäen tehollisia lämpöarvoja.
Kulutukseen luovutetulla lämmöllä
tarkoitetaan voimalaitokselta
kaukolämpö- ja
prosessihöyryverkkoon sekä
vastaavaan hyötykäyttöön
luovutettua lämpömäärää.
Kutakin polttoainetta katsotaan
käytetyn samassa suhteessa sekä
lämmön että sähkön tuotantoon.
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 200 .
Liite
Voimassa oleva laki
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Lyijytön moottoribensiini snt/l
peruslaatu
1
52,03
4,02
0,68
reformuloitu
2
51,19
4,02
0,68
Lyijyllinen moottoribensiini snt/l
peruslaatu
3
59,61
4,02
0,68
reformuloitu
4
58,76
4,02
0,68
Moottoribensiinin sekoitus snt/l
5
peruslaatu
5
55,82
4,02
0,68
reformuloitu
6
54,98
4,02
0,68
Dieselöljy snt/l
peruslaatu
7
28,02
4,52
0,35
rikitön laatu
8
25,50
4,52
0,35
Kevyt polttoöljy snt/l
9
1,83
4,54
0,35
Raskas polttoöljy snt/kg
10
5,40
0,28
Ehdotus
VEROTAULUKKO
Tuote
Tuote-
ryhmä
Perusvero
Lisävero
Huoltovarmuus
-
maksu
Lyijytön moottoribensiini snt/l
peruslaatu
1
54,74
4,23
0,68
reformuloitu
2
53,85
4,23
0,68
Lyijyllinen moottoribensiini snt/l
peruslaatu
3
62,71
4,23
0,68
reformuloitu
4
61,82
4,23
0,68
Moottoribensiinin sekoitus snt/l
5
peruslaatu
5
58,72
4,23
0,68
reformuloitu
6
57,84
4,23
0,68
Dieselöljy snt/l
peruslaatu
7
29,48
4,76
0,35
rikitön laatu
8
26,83
4,76
0,35
Kevyt polttoöljy snt/l
9
1,93
4,78
0,35
Raskas polttoöljy snt/kg
10
5,68
0,28
1
37
1....1..1. 1
1....1..2.
47
