Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (yleispalvelusta ja käyttäjien
oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla)
Perustuslain 96 §:n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle
Euroopan yhteisöjen komission 12 päivänä heinäkuuta 2000 tekemä
ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleis-palvelusta ja
käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla
sekä ehdotuksesta laadittu muistio.
Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2000
Liikenne- ja viestintäministeri
Olli-Pekka Heinonen
Apulaisosastopäällikkö Harri Pursiainen
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVIKSI YLEISPALVELUSTA JA KÄYTTÄJIEN
OIKEUKSISTA SÄHKÖISEN VIESTINNÄN VERKKOJEN JA
PALVELUJEN ALALLA
1. Direktiiviehdotus
Euroopan yhteisöjen komissio on valmistellut direktiiviehdotuksen
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja
käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla
(KOM 2000, 392 lopullinen, 2000/0183 COD). Ehdotus on julkaistu 12
päivänä heinäkuuta 2000 ja se on osa viestintälainsäädännön
kokonaisuudistusta.
2. Direktiiviehdotuksen tavoitteet
Direktiivin tavoitteena on varmistaa hyvälaatuisten sähköisen viestinnän
palvelujen saatavuus kaikkialla yhteisössä kohtuuhintaan todellisen
kilpailun ja valinnanvapauden avulla. Lisäksi direktiivissä käsitellään
tilanteita, joissa käyttäjien ja kuluttajien tarpeet eivät tule tyydytetyiksi
kaupallisin keinoin. Direktiivillä mukautetaan ja uudenaikaistetaan
yleispalvelua koskevia säännöksiä määrittelemällä yleispalvelun laajuus,
käyttäjien oikeudet ja järjestelmät, joiden avulla palveluntarjoajille olisi
mahdollista korvata niille yleispalvelun tarjoamisesta aiheutuneet
kustannukset kilpailua vääristämättä.
Direktiivillä luodaan myös menettely yleispalveluvelvoitteiden laajuuden
säännöllistä uudelleen tarkastelua varten. Tällöin tulisi huolehtia siitä, ettei
keinotekoisesti edistetä tiettyjä teknisiä ratkaisuja muiden ratkaisujen
kustannuksella, ettei alan yrityksille aseteta kohtuutonta taloudellista
rasitetta ja ettei mahdollinen taloudellinen rasite lankea
epäoikeudenmukaisesti pienituloisten kuluttajien kannettavaksi.
Tavoitteena on myös varmistaa kuluttajille tarkoitettujen
digitaalitelevisiolaitteiden yhteentoimivuus. Kaikkien EU:n alueella
digitaalitelevisiolähetysten vastaanottamiseen myytävien laitteiden on
teknisesti noudatettava asianomaista eurooppalaista standardia.
3. Direktiiviehdotuksen pääasiallinen sisältö
Direktiivissä kootaan yhteen telelainsäädännön voimassa olevia
yleispalvelua koskevia säännöksiä sekä mukautetaan ja uudenaikaistetaan
niitä tarpeen mukaan, jotta ne vastaisivat teknistä ja markkinoiden
kehitystä. Direktiiviä sovelletaan osana valmisteilla olevan sähköisen
viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä
annettavaa direktiiviä ja sillä on liittymäkohtia henkilötietojen käsittelystä
ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettavaan
direktiiviin.
Direktiivi jakaantuu viiteen lukuun. Luvussa I esitellään direktiivin
soveltamisala, tavoitteet ja määritelmät. Sen II luku sisältää
yleispalveluvelvoitteet. Käyttäjien ja kuluttajien edut ja oikeudet on
puolestaan esitetty direktiivin III luvussa. Direktiivin IV luku sisältää
pakollisia palveluja ja kiinteitä yhteyksiä koskevat säännökset ja
viimeisessä eli V luvussa on yleiset ja loppusäännökset.
Direktiivissä sallitaan edelleen mahdollisuus käyttää korvausmenetelmiä
sen varmistamiseksi, että palveluja tarjotaan kaikille. Kustannukset on
edelleen mahdollista jakaa rahastojärjestelmän avulla tai kattaa ne
jäsenvaltioiden yleisestä talousarviosta, mutta kustannusten kattaminen
yhteenliittämimaksjen lisämaksujen avulla ei ole enää sallittua.
Direktiivi sisältää myös säännökset yleiseurooppalaisesta hätänumerosta
112 ja käyttäjien mahdollisuudesta soittaa muihin hätänumeroihin maksutta
mistä tahansa puhelimesta, myös maksullisista yleisöpuhelimista ilman
kolikoita tai kortteja. Kaikkien yleiseurooppalaiseen hätänumeroon 112
soitettujen puhelujen osalta viranomaisille ehdotetaan mahdollisuutta
soittajan sijainnin paikantamiseen.
Yleispalveluvelvoitteeseen kuuluu mahdollisuus käyttää tietyntasoisia
datapalveluja, kuten Internetiä yleisen puhelinverkon välityksellä tietyssä
sijaintipaikassa. Samoin palvelujen kohtuuhintaisuus ja mahdollisuus
puhelinkulujen valvontaan ovat osana yleispalvelun sisältöä.
Numeron siirrettävyysvelvoite laajennetaan koskemaan myös
matkaviestinoperaattoreita ja siihen sisällytetään nykyiset operaattorin
valintaa ja ennaltavalintaa koskevat velvoitteet, joita huomattavan
markkinavoiman yritysten on tarjottava käyttäjille.
Ehdotettuun sääntelyjärjestelmään kuuluu erityinen menettely
yleispalveluvelvoitteiden laajuuden uudelleentarkastelua varten, jotta sitä
voidaan muuttaa tai se voidaan määritellä uudelleen.
Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin säännökset osaksi kansallista
lainsäädäntöä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001.
4. Lausunnot
Ehdotuksesta on pyydetty lausuntoja seuraavilta tahoilta: Alma Media
Interactive Oy, Alma Media Oy, Data Fellows Oy, Digita Oy, FiCom ry,
Finnet-Liitto, Helsingin kauppakamari, Helsinki Media Oy, Ilmailulaitos,
Ilmatieteen laitos, kauppa- ja teollisuusministeriö, Keskuskauppakamari,
Kilpailuvirasto, Kodintekniikkaliitto, Kuluttajavirasto,
Matkaviestintoimittajat ry, MTV3 Oy, Nokia Mobile Phones Oy, Nokia
Multimedia Terminals, Nokia Networks, Nokia Telecommunications,
oikeusministeriö, Oy L M Ericsson Ab, pääesikunta, Oy Ruutunelonen Ab,
Sanomalehtien liitto, Sanoma-WSOY Oyj, Siemens Oy,
sisäasiainministeriö, Suomen kaapelitelevisioliitto ry, Suomen
Pankkiyhdistys, Suomen Posti Oy, Suomen Radioiden liitto SRL ry,
Suomen Suoramarkkinointiliitto ry, Sähkö- ja elektroniikkateollisuusliitto
ry, TEKES, Tekniikan Akateemisten liitto ry, Telehallintokeskus,
teleyritykset, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT, TIEKE ry,
tietosuojavaltuutettu, Tietotekniikan Liitto ry, Tietotekniikan Palveluliitto
(TIPAL ry), TKK/tekniikka ja televiestintä, VAISALA OY, Valtion
teknillinen tutkimuskeskus, valtiovarainministeriö, Yleisradio Oy.
Lausunnonantajat ovat suhtautuneet eräiltä osin epäillen direktiivin
tavoitteiden toteutumiseen esitetyn muotoisella sääntelyllä. Lausunnoissa
korostuivat erityisesti televisio- ja radiolähetyksiä koskevia
siirtovelvoitteita käsittelevä sääntely, erityisryhmille tarjottavien palvelujen
kustannusten kattaminen, rajanveto telelainsäädännön ja erityisryhmien
asemaa koskevan sääntelyn välillä sekä vaatimus hinnoittelun
kustannusvastaavuudesta ja toisaalta palvelujen tarjoajille asetettavien
palvelupakkovaatimusten välinen suhde.
Liikenne- ja viestintäministeriö tulee asian jatkokäsittelyn yhteydessä
hyödyntämään lausunnonantajien yksityiskohtaisia kommentteja.
5. Direktiiviehdotuksen vaikutus Suomen lainsäädäntöön
Täsmällistä selvitystä ehdotetun sääntelyn kansallisen voimaansaattamisen
vaikutuksista ei ole valmistelun tässä vaiheessa mahdollista esittää.
Ehdotus edellyttänee kuitenkin muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön,
erityisesti telemarkkinalakiin (396/1997) ja televisio- ja radiotoiminnasta
annettuun lakiin (744/1998) sekä niiden nojalla annettuihin alemman
asteisiin säädöksiin.
Kyseessä on niin sanottu vähimmäisdirektiivi, jolla annetaan
jäsenvaltioille suuntaviivat sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelun
alalla tarjottavien palvelujen vähimmäistasosta. Komission ehdotus sisältää
useita yksityiskohtia, joiden sisältöä ja soveltuvuutta Suomen kansalliseen
lainsäädäntöön on direktiivin jatkokäsittelyn yhteydessä selvitettävä
tarkemmin. Näistä voidaan mainita esimerkiksi vähittäishintojen sääntelyä
koskeva 16 artikla, 25 artiklan säännökset numeron siirrettävyydestä,
operaattorin valinnasta ja ennaltavalinnasta sekä 26 artiklan säännökset
siirtovelvoitteista.
6. Valtioneuvoston alustava kanta direktiiviehdotukseen
Valtioneuvosto pitää tärkeänä kaikkien viestintälainsäädännön
uudistamiseen liittyvien säädösten nopeata käsittelyä ja pyrkimystä koko
sääntelyjärjestelmän selkeyttämiseen.
Valtioneuvosto katsoo, ettei yleispalvelun määritelmän sisältöä tule
laajentaa nykyisestä. Liiketaloudellisin periaattein toimiville yrityksille ei
tulisi asettaa laajoja ja yksityiskohtaisesti säänneltyjä yleis-
palveluvelvoitteita. Tällaiset velvoitteet saattavat johtaa kilpailulle
haitallisiin vaikutuksiin, erityisesti ristisubventioon. Muun muassa
kuluttajahintojen sääntelyssä tulisi pidättäytyä vähimpään mahdolliseen ja
ne määräytyisivät lähtökohtaisesti kilpailuilla markkinoilla. Kansallisten tai
yhteisöntason viranomaisten tulisi puuttua hinnoitteluun ainoastaan
vakavissa markkinahäiriötilanteissa. Valtioneuvosto suhtautuu
positiivisesti siihen, että käyttäjien oikeuksia koskeva sääntely on
sisällytetty direktiiviin. Sen sijaan valtioneuvosto suhtautuu
varauksellisesti yleispalveluun kuuluvan tilaajayhteyden laatuvaatimusten
määrittelyn sisällyttämiseen direktiiviin ehdotetussa muodossa. Samoin
valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komission ehdotukseen
sisällyttää tiettyjä radio- ja televisiolähetyksiä koskevia siirtovelvoitteita
käsittelevää sääntelyä direktiiviin nyt ehdotetussa muodossa.
Myönteisenä on pidettävä ehdotusta yleispalvelun sisällön laajuuden
säännöllisestä uudelleentarkastelusta. Se mahdollistaa
viestintämarkkinoiden jatkuvan kehityksen huomioon ottamisen myös
yleispalvelun osalta.
