Kevät saapuu, säädyt hajaantuvat
Valtiopäivien virallinen päättäjäispäivä oli 15. huhtikuuta 1864. Juhlallisuudet alkoivat Nikolainkirkosta, jossa järjestetyn juhlajumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin Keisarillisen palatsin valtiosaliin. Aatelissäädyn puhemies, maamarsalkka Johan Mauritz Nordenstam, ojensi keisaria edustaneelle kenraalikuvernööri Platon Rokassovskille säätyjen edustajien allekirjoittaman valtiopäiväpäätöksen. Tämän jälkeen seurasi kenraalikuvernöörin venäjänkielinen valtaistuinpuhe, joka toistettiin heti ruotsiksi ja suomeksi.
Valtaistuinpuhe aiheutti kuulijoiden keskuudessa pienehkön shokin. Syynä oli sen nuhteleva sävy ja moite siitä, että Venäjän ja suuriruhtinaskunnan suhde oli eräissä yhteyksissä ymmärretty väärin. Tällä keisari tarkoitti Suomen ja Venäjän erillisyyden korostumista. Keisari kehottikin valtiopäivämiehiä lujittamaan, eikä suinkaan heikentämään, sitä Suomen ja Venäjän suhdetta, joka antaisi ”varmat takuut Teidän isänmaanne menestymisestä”.
Porvarissäädyn edustajat Kaivohuoneen portailla. Kuva: Museovirasto
Vakuutettuaan keisarille uskollisuuttaan ja kiitollisuuttaan valtiopäivämiehet palasivat vielä Ritarihuoneelle. Säädyt jättivät toisilleen jäähyväisiä puhuen juhlallisesti ja arvostavasti valtiopäivien merkityksestä: yhteinen puolivuotinen urakka oli edistänyt isänmaan asiaa. Vain säätyjen puhemiehet ja kansliat jäivät vielä viimeistelemään valtiopäiväasiakirjoja.