Täysistunnon pöytäkirja 103/2003 vp

PTK 103/2003 vp

103. TIISTAINA 2. JOULUKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi Senaatti-kiinteistöistä

 

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Valtion liikelaitoslain uudistuksen seurauksena nyt on esillä Senaatti-kiinteistöjä koskevan lain uudistaminen. Valtion kiinteistöomaisuuden siirtyminen Senaatti-kiinteistöjen omistukseen useiden hallinnonalojen osalta on herättänyt monenlaisia tuntoja. Pääsääntöisesti hallinnonalat moittivat sitä liian kovista vuokrista, jotka syövät toimintamenoja, joiden kasvu ei ole seurannut sitä nousua, mitä kiinteistömenot ovat tuoneet tullessaan. Puolustushallinnon kiinteistöt siirtyivät tämän vuoden alusta Senaatti-kiinteistöjen hallintaan.

Puolustusvaliokunta seurasi tätä muutosta niiden vuosien ajan, kun se oli meneillään, ja suhtautui tähän kriittisesti, mutta oli mukana sitten tässä muutoksessa, joka on lähtenyt käyntiin.

Kun viime viikolla käsiteltiin eduskunnan edellyttämässä seurantaryhmässä tätä uudistusta, siellä todettiin, että pääsääntöisesti uudistus on käynnistynyt kohtuullisesti, täyttää odotukset, mutta ongelmia on tietenkin olemassa. Oleellisin ongelma johtuu siitä, että kun varallisuutta siirrettiin, oli erilaisia näkemyksiä valtiovarainministeriöllä ja puolustusministeriöllä siitä, mikä on kiinteistöjen arvo. Näistä erilaisista näkemyksistä seurasi sitten se, että tasearvoltaan kiinteistöt ovat merkittävästi alle puolustushallinnon arvion ja näin ollen pääomavuokrien osuudeksi tulee liian pieni summa. Siksi kiinteistöjen hoito, kun ottaa huomioon toimintamenojen määrärahan, on kohdannut vaikeuksia. Kuitenkin täytyy todeta, että jo viime viikon kokouksessakin todettiin, että määrätietoisella työllä asia saadaan menemään myönteisesti eteenpäin, kun eduskunta ja ministeriöt hoitavat riittävät määrärahat.

Tähän toimintaan liittyy sitten nyt käsiteltävänä oleva Senaatti-kiinteistöjä koskeva laki, jonka valmistelussa on ollut omia erityispiirteitään. On jopa tullut ilmi, että laki olisi pitkälti kirjoitettu Senaatti-kiinteistöjen toimenpitein, mihinkä johtopäätökseen voi tulla siitä, että lain perusteluissa juntataan Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori pysyvästi Helsinkiin. Se on hyvin erikoista, kun ajattelee hallituksen alueellistamispyrkimyksiä, että tällainen kohta lain perusteluihin sisällytetään, ja niin puolustusvaliokunta kuin valtiovarainvaliokuntakin katsovat aiheellisesti huomauttaa tällaisesta perustelusta.

Puolustushallinnon osalta kiinnitettiin huomiota siihen, että laissa ei oteta riittävästi huomioon Puolustusvoimien erityisnäkökohtia ensisijaisesti turvallisuuden ja myöskin valmiustoimintojen osalta. Ilokseni on todettava myönteisenä, että valtiovarainvaliokunta liitti lakiin maininnan siitä, että nämä näkökohdat tulee ottaa puolustushallinnon vaatimusten mukaisesti huomioon. Sen sijaan ei ole mainintaa siitä, että vuokria voitaisiin katsoa muilla näkökohdilla kuin liiketaloudellisilla näkökohdilla, mistä myöskin yliopistomaailma on pontevasti oman ajatuksensa tuonut esiin. Toivon mukaan jatkossa nämä näkökohdat saavat sellaisen huomion, että kukin hallinnonala, ja erityisesti itse puhun nyt puolustushallinnon osalta, saa riittävät määrärahat, jotta kiinteistöjen se pitkä kunnostustarve, mikä on syntynyt aikaisempien vuosien osalta, voidaan kuroa umpeen ja nopeasti myöskin reagoida niihin uudistustarpeisiin, jotka syntyvät uuden kaluston hankinnan myötä. Vaikka olemme suhtautuneetkin kriittisesti, itse kuitenkin uskon siihen, että kun näissä eri lausunnoissa on kriittisesti otettu kantaa mahdollisiin epäkohtiin, niin jatkossa valtiovarainministeriö huomioi nämä näkökohdat ja turvaa kullekin hallinnonalalle riittävät edellytykset hoitaa niitä tehtäviä, joihin se tarvitsee näitä sille sopimuksen perusteella käyttöön annettuja kiinteistöjä.

Puolustushallinnon osalta on kuitenkin merkittävästi sellaisia erityistoimintoja, joita ei voida missään tapauksessa liiketoiminnan perustein arvioida; ei ole mahdollisuuksia niiden käyttöön johonkin muuhun tarkoitukseen, vaan ne on tarkoitettu ensisijaisesti Puolustusvoimien tarpeeseen ja usein vielä nimenomaan kriisiajan tarpeisiin. Tervehdin tyydytyksellä sitä, että valmiusnäkökohtien liittäminen lakiin on tullut mukaan samoin kuin turvallisuusmääräysten huomioiminen. Toivon, että tällä tavalla tuo työ etenee, ja niin kuin todettiin, eduskunnan edellyttämä työryhmä on aloittanut toimintansa ja tulee aikanaan antamaan eduskunnalle raportin, miten puolustushallinnon osalta tämä kiinteistöuudistus etenee.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Koko sen ajan, kun Senaatti-kiinteistöjä koskeva laki on ollut voimassa, vuokralaisten taholta on tullut kovaa kritiikkiä siitä, että Senaatti-kiinteistöt on vaikea neuvottelukumppani eikä ota huomioon riittävästi vuokralaisten esittämiä näkökohtia vuokratasoa määriteltäessä. Nyt kun tämä uusi Senaatti-kiinteistöjä koskeva laki on täällä eduskunnan käsittelyssä, se merkitsee sitä, jos se hyväksytään tässä muodossa, että se vahvistaa entisestään Senaatti-kiinteistöjen asemaa vuokraneuvotteluissa. Kun Senaatti-kiinteistöille on asetettu tuottovaatimukset, että sen pitää saada määrätty, riittävä tuotto kiinteistövarallisuudesta, jota se hallitsee, se merkitsee käytännössä sitä, että tulee vuokrankorotusautomaatti, joka nostaa jatkuvasti esimerkiksi yliopistojen, korkeakoulujen, monien kulttuurihistoriallisesti tärkeitten rakennusten ja myöskin armeijan puolustuskiinteistöjen vuokria. Sen sijaan valtiovarainministeriö ei ole ollut valmis sitoutumaan siihen, että tämä vuokrien nousu korvattaisiin täysimääräisesti näille edellä mainituille laitoksille. Tämä tietenkin johtaa siihen, että silloin esimerkiksi yliopistot joutuvat ottamaan vuokriin vuokrankorotuksista johtuen rahoja yliopistojen käyttömenoista, ja se tietenkin merkitsee sitä, että varsinaiseen opetustoimintaan ei riitä sitä määrää rahaa kuin on alun perin tarkoitettu. Tässä tilanteessa tietenkään ei missään tapauksessa pitäisi heikentää yliopistojen mahdollisuutta antaa mahdollisimman korkeatasoista opetusta oppilaille, kun vielä muistetaan se, että hallitus suunnittelee opintojen ylärajan asettamista elikkä että seitsemässä vuodessa ehdottomasti on valmistuttava.

Valtiovarainministeriön asema tietenkin tässä on hyvin ratkaiseva, miten se ohjaa Senaatti-kiinteistöjä liikelaitoksena, mutta tämä kilpailutusvaatimus ja tuottovaatimus on todella kova. Aito kilpailuhan ei voi syntyä esimerkiksi yliopistokiinteistöistä. Otetaan nyt esimerkiksi Helsingin yliopiston kiinteistö Senaatintorin varrella. Sen kiinteistön arvo, tontin arvo on todella valtava, ja jatkuvasti hinnat kohoavat. Se merkitsee aina automaattisesti sitä, että myöskin vuokrat nousevat.

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Kuoppa, voitteko ystävällisesti pitää aivan pienen tauon esityksessänne. Pyydän anteeksi keskeytystäni.

Ruotsin eduskunnan puhemiehen vierailu

Toinen varapuhemies:

Ärade riksdagsledamöter! Jag meddelar att Sveriges riksdags talman Björn von Sydow med följe har kommit för att följa plenum. På riksdagens vägnar önskar jag våra värderade gäster välkomna till riksdagen. (Suosionosoituksia)

Puhuja:

Herra puhemies! Tämä merkitsee sitä, kuten jo aikaisemmin totesin, että tuottovaatimus edellyttää vuokrien korotusta ja kun se on sidottu indeksiin, että täysimääräisesti korotetaan vuokria, niin se tulee johtamaan kohtuuttomuuksiin mielestäni useiden eri laitosten osalta. Näin ollen mielestäni on välttämätöntä, että tätä lakia käsiteltäessä sen 2 §:ään tehdään muutosesitys, joka merkitsisi sitä, että valtioneuvosto voisi asetuksella säätää tätä lakia alemmat vuokratasot, mitä tämä laki edellyttää, esimerkiksi yliopistoille ja Puolustusvoimien kiinteistöille. Lisäksi käsiteltäessä valtiovarainvaliokunnan jaostossa tätä asiaa, tuli muun muassa asiantuntijalausunnoissa esille myöskin sellainen mahdollisuus, että kun yliopistot varaavat esimerkiksi maa-alueita mahdollisia tulevia laajennuksia varten, niin Senaatti-kiinteistöille tulee mahdollisuus jopa myös näistä varatuista rakentamattomista maa-alueista niitten arvonnousuun perustuen ruveta perimään vuokraa ja korotettua vuokraa vielä. Vaikka yliopistot eivät maa-aluetta ehkä viiteen kymmeneen vuoteen tarvitsisikaan, niin tulee periaatteessa mahdollisuus periä vuokraa näistä alueista, ja se on mielestäni kyllä kohtuutonta. Sekin puolustaa sitä, että tähän lain 2 §:ään todella tehdään muutos, joka suojaisi yliopistojen ja myöskin muiden, muun muassa Puolustusvoimien, erityiskiinteistöjen vuokrakustannusten nousua niin, etteivät ne nouse kohtuuttomasti. Näin ollen olisi tärkeää, että tässä tilanteessa, kun tämä laki on nyt avoimena ja käsittelyssä, turvattaisiin se, että opetukseen tarkoitetut varat käytetään opetukseen eikä vuokrien korotukseen. Tämä on aika nurinkurinen tilanne, kun valtio antaa rahat opetukseen ja sitten ne maksetaan Senaatti-kiinteistöjen kautta valtiovarainministeriölle vuokrina takaisin. En tiedä, mikä järki tässä koko systeemissä on. Aito kilpailuttaminen on tietenkin paikallaan, ja se varmaan lisää tehokkuutta, mutta se kilpailuttaminen voi tapahtua vain niillä kiinteistöillä, missä se on mahdollista. Tuskin esimerkiksi joitain Puolustuslaitoksen kallioluolia voidaan aidosti kilpailuttaa ja, kuten jo aikaisemmin totesin, myöskin yliopistokiinteistöistä on suuri määrä sellaisia, joita ei voi aidosti kilpailuttaa.

Valiokunta esittää myöskin 2 §:n 3 momenttiin muutosta, jonka ministeriö on laatinut, ja se mahdollistaa puolustusministeriön puolustuskiinteistöjen osalta sen, että turvallisuusmääräyksiä tullaan puolustusministeriön ohjeitten mukaan noudattamaan. Se on mielestäni perusteltu muutosesitys, mutta myöskin tähän 2 §:ään täytyisi tehdä uusi 2 momentti, joka on 1. vastalauseessa esitetty.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi Senaatti-kiinteistöistä, ja tämänhän historia on alkanut jo vuoden 1998 keväällä. Historia on ollut värikäs ja raskaskin. Asia on erittäin suuri ja koskettaa hyvin erilaisia hallinnonaloja. Tämä käsittää muun muassa toimistotiloja, vankilatiloja, yliopistorakennuksia varsinkin ja sitten myös Puolustusvoimain kiinteistöjä. En usko, että tämäkään laki pistää pistettä Senaatti-kiinteistöt-lainsäädännön historiaan.

Kun katsotaan Senaatti-kiinteistöjen, siihen aikaan 1995 virastomuotoisen Valtion kiinteistölaitoksen, hallinnassa ollutta käyttö- ja vaihto-omaisuutta, niin sen silloinen arvo on ollut yli 3 000 miljoonaa euroa. Kuten äsken sanoin, siihen liittyy opetusministeriön hallinnonalan kulttuurirakennuksia, Vankeinhoitolaitoksen kiinteistövarallisuutta, ja sitten, kuten täällä jo kuultiin, kuluvan vuoden aikana siihen on siirretty puolustusministeriön hallinnassa ollut kiinteistövarallisuus, joka on ollut miljardi euroa runsaasti, ja kaikki nämä päätökset on tehty siis eduskunnan siunauksella. Kaikki nämä rakennukset ovat yhteensä yli 11 000 rakennusta, ja tämä Senaatti-kiinteistöjen muodostama konserni muodostuu 47 kiinteistöosakeyhtiömuotoisesta tytäryhtiöstä ja 38 osakkuusyhtiöstä, eli varsin mittava laitosaparaatti.

Itse olen tyytyväinen, että valiokuntakäsittelyssä saatiin aikaiseksi, että puolustushallinnon kiinteistöjen osalta täyttyy 2 §:n 3 momentti, joka takaa turvallisuusmääräyksien noudattamisen, jotka voitte asiakirjoista seurata. En käy niitä tässä toistamaan. Mutta edelleenkään emme voi ymmärtää, miksi ja kuinka puolustushallinnon kiinteistöt taikka yliopistojen kiinteistöt voisivat toimia liiketaloudellisten markkinoitten mukaisesti. Tämä ei ole mahdollista.

Puolustusvaliokunta totesi, että olisi ollut perusteltua erottaa puolustuskiinteistöt selkeäksi omaksi osa-alueekseen Senaatti-kiinteistöjen toiminnassa. Näin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa on kokonaan oma laitos puolustushallinnon kiinteistöjen hallintaa varten. Maanpuolustustehtäviin suunnitelluille kiinteistöille ei ole olemassa markkinoita. Ne rakennukset, mitä siellä tarvitaan, ovat usein sellaista erityisvarallisuutta, jota vain ja ainoastaan rakennetaan ja tehdään puolustushallinnon tarkoituksia varten. Siksi niille on taattava riittävät toimintarahat kuin myös sitten niihin vuokriin riittävät rahat, ja sen takia, kuin myös näitten yliopistojen, joihin palaan vielä, vuoksi teen esityksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä, jossa tulee sitten tarkennus 2 §:ään.

Kun ajattelette esimerkiksi yliopistoja, niitten tehtävänä on tuottaa sellaista aineetonta pääomaa, ettei sitä voi rahassa laisinkaan mitata, ja se tuottaa tutkimusta ja opetusta, ja ne rahat siihen toimintaan on ehdottomasti turvattava eikä niin, että siitä toiminnasta, jonka tarkoituksena on kasvattaa tietoa ja taitoa ja osaamista, joudutaan ottamaan resursseja eli toisin sanoen rahaa, jotta saataisiin vuokra maksuun. Siksi tällainen muutos on tehtävä tähän 2 §:ään: "Senaatti-kiinteistöjen muusta toiminnasta poiketen puolustushallinnon ja yliopistojen ja tarvittaessa muiden käytössä olevien kiinteistöjen tuottovaatimusta voidaan alentaa." Tarkemman muotoilun voitte lukea vastalauseesta 2, ja tulen tekemään esityksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia Senaatti-kiinteistöistä on käsitelty kauan ja hartaasti. Sitä on valmisteltu toisaalta hyvin, mutta toisaalta on unohdettu niitä asioita, joita eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt. Sivistysvaliokunta noin vuosi sitten, samaten sivistys- ja tiedejaosto, on esittänyt, että todella yliopistojen kiinteistöjä täytyisi kohdella eri tavalla kuin tässä esityksessä nyt tapahtuu. Eli se eduskunnan tahto, joka oli käsittääkseni yksimielinen valtiovarainvaliokunnassa ja myöskin sivistysvaliokunnassa, ei tässä laissa nyt toteudu. Se on harmillista. Henkilökohtaisesti tuntuu aika pahalta, että olemme lisänneet täällä eduskunnassa, valiokunnassa, yliopistojen perusrahoituksia muutamana vuotena peräkkäin kehittämislain 3 §:n mukaan ja nyt siitä lisäyksestä menee liian suuri osa seiniin ja vuokrankorotuksiin, kun tuottotavoite yliopistoille on kerta kaikkiaan liian korkea.

On tehty paljon laskelmia, mitä tämä ihan todellisuudessa merkitsee. Jos ajatellaan vuosia 2005 ja 2007, kun tämä laki on voimassa, se tarkoittaa sitä, että yliopistoilta leikkautuu perusopetuksesta 23,5 miljoonaa euroa pelkästään seiniin ja vuokriin. Ja voitte kuvitella, kun me olemme niitä pieniä rippusia joka vuosi lisänneet yliopistojen perusrahoitukseen, tämä summa tuntuu kohtuuttomalta. Jos sitten ajatellaan sitä, kuinka paljon jää vuosille 2005—2007 yliopistojen toiminnan kehittämiseen rahaa, niin alle 20 miljoonaa. Tämä on mielestäni ihan selkeä lukusarja, joka kannattaa miettiä, ennen kuin päätös tehdään.

On tietysti toinenkin asia, joka on hiertänyt, ja se on se, että aika monet yliopistot ovat saaneet lahjoitusmaita ja muita lahjoituksia ja niille asetetaan myöskin tuottotavoite. Jaostossa sanoin, että mielestäni on jopa eettisesti vähän arveluttavaa, että tavallaan yliopiston uutta omaisuutta, joka on lahjoituksena tullut, käsitellään myöskin samalla tavalla. Sivistys- ja tiedejaosto oli aivan yksimielinen viime viikolla, kun se teki tästä mietinnön, ja oli tätä mieltä, kuin tässä nyt olen kertonut. Mutta ei se vain ole vaikuttanut, vaikka hallituspuolueitten jäsenet jaostossa olivat samaa mieltä ja olimme perusteellisesti jälleen kerran tähän asiaan paneutuneet ja kuunnelleet asiantuntijoita, tehneet työtä. Jotenkin tuntuu, olisiko tässä nyt tapahtunut niin, että eduskunnan tahto ei sitten kuitenkaan ole se toteutunut tahto.

Arvoisa puhemies! Tietysti jotenkin täytyy mieltänsä näyttää, koska tämä laki tulee siltä osin ontumaan ja pahaa pelkään, että siihen joudutaan paneutumaan. Toivottavasti ei ole niin, että Senaatti-kiinteistöt keräävät nyt pesämunaa ja yliopistot ovat suurin vuokranmaksaja. Siinä mielessäkin tämä tuntuu vähän omituiselta. Mutta niin kuin edelliset puhujatkin totesivat, eduskuntaryhmämme ei tätä kyllä hyväksy ja tulee esittämään tähän muutosesitykset.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Koska olen itse ollut valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa käsittelemässä tätä lakia, myös halusin puhua näistä asioista ja erityisesti näistä ongelmista.

Edellisissä puheenvuoroissa on oikeastaan tullut esille selvästi jo se ristiriita, mistä voidaan katsoa, että nämä ongelmat kiikastavat. Senaatti-kiinteistöjen käyttäjät ovat kokeneet ja ovat huolissaan siitä, että vuokramäärärahoista he joutuvat maksamaan niin paljon vuokraa, joka kuitenkin menee valtiolle, että itse asiassa heidän normaali toimintansa tästä häiriytyy. Tässä mietinnössä, jonka takana on valtiovarainvaliokunnan enemmistö eli käytännössä hallituspuolueet, tätä ongelmaa on lähestytty oikeastaan kahdelta kannalta. Toisaalta puututaan kysymykseen määrärahoista eli valiokunta toteaa, että olennaisinta on, että Senaatti-kiinteistöjen asiakkailla on käytettävissä riittävät määrärahat toimitilakustannuksista selviämiseen, niin ettei vuokramäärärahoihin tarvitse käyttää varsinaiseen toimintaan tarkoitettuja määrärahoja. Myöhemmin valiokunta ottaa vielä kannakseen, että vuokrien indeksitarkistusten johdosta tehtävän kompensaation tulee olla täysimääräinen. Kompensaation tulee koskea kaikkia kiinteistötoimialoja, joilla indeksitarkistus tehdään.

Näillä kannanotoilla mielestäni pitäisi olla selkeästi melko suuri merkitys esimerkiksi siinä vaiheessa, kun tässä talossa tullaan käsittelemään yliopistojen kehittämislakia ja sen 3 §:ää. Jo aikaisemmin yliopistojen vuokramenoja käsitellyt työryhmä on ottanut kannan ja pitänyt ehdottoman välttämättömänä, että yliopistojen kehittämislakiin otetaan sellainen säännös, että näiden vuokrien noususta aiheutuvat kustannukset löytyvät myös valtion talousarviosta. Mielestäni, kun sitä lakia käsitellään, niin tähän mietintöön näiltä osin voi viitata, että täällä nimenomaan valiokunta esittää, että vuokrien indeksitarkistusten johdosta tehtävän kompensaation tulee olla täysimääräinen.

Toinen näkökulma pohtia vuokrien suhdetta toimintamäärärahoihin on sitten mahdollisuus puuttua Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitteeseen. Tähän tuottotavoitteeseen ja sen määrittelyyn oikeastaan liittyvät myös ne vastalauseet, jotka tulivat tähän mietintöön. Tuottotavoitteeseen puuttuminen pykälätasolla oli myös valtiovarainvaliokunnassa tiede- ja sivistysjaoston lausunnossa se, mitä he olisivat toivoneet otettavaksi näihin pykäliin. Tiede- ja sivistysjaosto ehdotti, että tähän lakiin lisätään säännös, jolla alennetaan Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitevaatimusta sen hallinnoimista opetuskäyttöön tarkoitetuista tiloista ja lahjoitusmaista sekä Valtion taidemuseon tiloista tai muista Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimista kulttuurikäyttöön tarkoitetuista tiloista.

Valiokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota siihen, mikä sinänsä on itse asiassa tämän asian käsittelyn kannalta ja myös ehkä hallitukselle viestinä olennaista, että jo nykyinen lainsäädäntö sinänsä mahdollistaa sen, että erilaisille kiinteistöille otetaan erilaisia tuottotavoitteita eli että näitä tuottotavoitteita pystytään madaltamaan esimerkiksi yliopistojen lahjoitusmaiden osalta tai ylipäätänsä erilaisten käyttäjäsidonnaisten kiinteistöjen osalta, jos vain näin halutaan päättää, eli myös nykyinen lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden. Totta kai tätä mahdollisuutta pitäisi käyttää silloin, kun terve järki tai toisaalta valtion budjettikehykset vaativat sitä. Tiede- ja sivistysjaosto ja toisaalta ne ryhmät, jotka ovat esittäneet tähän mietintöön vastalauseita, lähtivät sellaisesta ajattelusta, että jos nämä mahdollisuudet alempiin tuottotavoitteisiin olisi kirjattu lain tasolle, se olisi ollut velvoittavampi käytäntö.

Kuten keskustelussa on tullut esille, nimenomaan yliopistot, kulttuurilaitokset, museot ja tulevaisuudessa myös ulkomailla sijaitsevat kulttuuri-instituutit ovat selkeästi sellaisia kiinteistöjä ja niiden käyttäjiä, joilla tämä kilpailu on näennäistä ja joilla toisaalta olisi monia syitä myös saada näitä alempia tuottotavoitteita. Puolustusvaliokunta on antanut tästä laista lausunnon, ja tässä mietinnössä on puututtu myös Puolustusvoimien osalta siihen, että sen kiinteistöistä toki monet ovat sellaisia, että niillä varsinaista kilpailtua markkinaa ei ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Käsittelyn yhteydessä myös käytiin sellaista keskustelua, joka liittyy siihen, mikä on ylipäätänsä Senaatti-kiinteistöjen toimintamuoto. Osa annetuista asiantuntijalausunnoista ja ehkä osa niistä mielipiteistä ja näkemyksistä, joita keskusteluissa tuli esiin, viittasi pikemminkin siihen suuntaan, että Senaatti-kiinteistöt on enemmänkin yhteiskunnallinen toimija ja sen funktio on enemmän yhteiskunnallisen palvelun tarjoajana kuin ehkä liikelaitos liikelaitosperiaatteineen olettaisi.

Tässä talossa on myös aika ajoin esitetty näkemyksiä ja käyty sellaista keskustelua, että olisi olemassa suunnitelmia siitä, että luovuttaisiin liikelaitosmallista Senaatti-kiinteistöjen osalta, että kysymyksessä olisi liikelaitos, joka jossain vaiheessa voitaisiin yhtiöittää, niin kuin joillekin liikelaitoksille on tapahtunut. Tätä keskustelua haluttiin selventää. Osaltaan eduskunta on ottanut tähän asiaan kantaa jo silloin, kun viime kaudella käsiteltiin yleistä liikelaitoslakia. Eduskunta silloin katsoi, että liikelaitoksen ei pidä olla sellainen malli, joka on vaan jonkinlainen välivaihe matkalla yhtiömuotoon, vaan että on perusteltua pitää liikelaitoksia sellaisille laitoksille, joita yhteiskuntapoliittisista syistä tulee ohjata. Kuten käydystä keskustelusta varmaan huomaa, Senaatti-kiinteistöt toki on sellainen liikelaitos, joka tekee asioita, joita on yhteiskuntapoliittisista syistä hyvä ohjata. Valtiovarainministeriön taholta valiokunnalle todettiin, että suunnitelmia Senaatti-kiinteistöjen yhtiöittämiseksi ei ole, ja valiokunta on omaksi kannakseen ottanut sen, että lähdetään yksiselitteisesti siitä, että Senaatti-kiinteistöjen yhtiöittäminen on tarpeetonta.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on mukana eräässä vastalauseessa, toisessa näistä vastalauseista, jossa esitetään, että tuottotavoitteita pitäisi lain tasolla alentaa. Syy tähän on ennen kaikkea se, että periaatteessahan tämä asia voitaisiin hoitaa vain rahalla, että yksinkertaisesti laitettaisiin riittävästi vuokrarahoja näille laitoksille. Mutta toisaalta, kuten kaikki tiedämme tässä salissa, budjettikehykset seuraaville neljälle vuodelle ovat hyvin tiukat eikä välttämättä ole perusteita odottaa, että rahaa näihin vuokramenoihin loputtomasti on, joten siinäkin mielessä ikään kuin valtiontalouden kokonaisuuden kannalta voisi olla hyvin perusteltua, että osasta kiinteistöjä näitä tuottotavoitteita alennetaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun Senaatti-kiinteistöille etsittiin nimeä ja tämä nimi Senaatti-kiinteistöt tuli julkisuuteen, varmaan ihmeteltiin, mistä noin mahtava nimi on keksitty. Senaattihan on tällainen ylähuone kaksikamarisissa parlamenteissa, kongressin yläpuolella oleva päätöksentekoelin. Nyt, kun näkee, millä tavalla tässäkin yhteydessä Senaatti-kiinteistöjen asema vahvistuu, voi ehkä jotenkin arvioida, että siitä on muodostumassa tällainen yläpuolella oleva kaikkien päätöksentekojen ja omaisuuksien hallinnan äiti, elikkä tämä keskustelu, jota valiokunnassa, sen jaostoissa ja nyt täällä salissa käydään, on kyllä todella vakava paikka. Olisi aivan ehdottoman välttämätöntä, niin kuin vasemmistoliiton vastalauseessa todetaan, että valtioneuvostolle annettaisiin mahdollisuus alentaa näitä tuottovaatimuksia sellaisten kiinteistöjen osalta, joilla ei todellakaan sellaisia markkinoita, sellaista sijaintia tai sellaista asemaa kiinteistömarkkinoilla ole, jotta niiltä voitaisiin edellyttää tällaista kaupallista, bisnesajattelusta lähtevää tuottovaatimusta. Erityisesti se huoli on kohdistunut korkeakoulujen ja yliopistojen kiinteistöihin. Myöskin Puolustusvoimat omalta osaltaan on kantanut asiasta paljon huolta. Kyllä, niin kuin täällä on todettu, se koskee muitakin kulttuurikiinteistöjä, todellakin jopa ulkomaillakin olevaa kiinteistökantaa.

Minusta tämän asian käsittelyn yhteydessä jotenkin kummallisesti on yhteinen tahto jäänyt kesken ja lupsahtanut tässä. Niin kuin täällä ed. Tulonen totesi, jaosto, joka antoi mietinnön valmistelevalle jaostolle lausunnon, sivistys- ja tiedejaosto, oli käsitykseni mukaan täysin yksimielinen siitä, että on ehdottomasti puututtava tähän asiaan sillä tavalla kuin näissä kahdessa vastalausevaihtoehdossa on puututtu. Jotenkin kuvittelin tai ainakin olin tuntevinani myöskin valiokunnan päätöskeskustelun aikana ja päätöksenteon aikana sellaista hyvin yhtenäistä hyrinää, että juuri näin pitäisi menetellä. Mutta jonnekin se rohkeus on nyt kuitenkin loppunut, ja tällainen sinällään kyllä asioihin pureutuva ja ongelmia analysoiva mietintö on kyllä syntynyt, mutta johtopäätös on jäänyt tekemättä.

Kun nyt on paikalla arvoisa valtiovarainministerikin, tekisi mieli, koska ministeri varmasti aikoo kommentoida tätä keskustelua, suoraan kysyä, näkeekö valtiovarainministeri ja valtiovarainministeriö todella ongelmallisena sen, että tähän 2 §:ään annettaisiin valtioneuvostolle asetuksella mahdollisuus harkita ja tarvittaessa alentaa sitten tuottovaatimuksia joidenkin kiinteistöjen osalta, kiinteistöjen, jotka ovat käyttötarkoitukseltaan ja sijainniltaan, historialliselta olemukseltaan jne. sellaisia kiinteistöjä, joiden osalta on täysin kohtuutonta edellyttää normaalia tuottovaatimusta, ja että se problematiikka tällä tavalla tulisi hoidettua, koska se probleema on todella olemassa, niin kuin täällä on todettu, että korkeakoulut, yliopistot joutuvat nyt toimintamenojaan, opetukseen käytettyä resurssia tinkimään, säästämään ja leikkaamaan selviytyäkseen näistä yhä kohoavista vuokrakustannuksista. Tämähän ei voi olla pelin henki, emmekä voi jäädä näissä tiukoissa menosääntö- ja alijäämärajoitekahleissa sen varaan, että rahaa sitten riittävästi tulisi. Tämä olisi johdonmukaista ja antaisi päätösvallan nimenomaan valtioneuvostolle harkita näiden erilaisten rakennusten kohtelua.

Ed. Osmo Soininvaara merkitään läsnä olevaksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten äskeiseen puhujaan pidän erittäin myönteisenä ja hyvänä, että valtiovarainministeri seuraa tätä keskustelua ja tätä palautetta, mitä tässä syntyy ja tulee, samalla kuitenkin todeten, että todennäköisesti sitä, mikä kirjoitettu on ja tähän mietintöön pöytäkirjan luonteiseen paperiin saatettu, mikään ei täällä juuri taida muuttua, mutta kun tämä asia loppuun ja eteenpäin menee ja sen jälkeen vuosien kuluessa, niin kuin epäilen, tästä ei hyvää tule, voisihan sanoa, että johan minä sitä silloin puheessani siellä eduskunnassa epäilin.

Tältä osin voidaan ajatella, että emme ole missään ajopuuteoriassa mutta olemme ajautumassa eteenpäin sillä lailla, että tämä laki Senaatti-kiinteistöistä ei toimi, niin kuin eivät toimi muissakaan valtion liikelaitoksissa olevat lait ja sitä kautta tuleva tuloutus ja voitonjako. Jos tätä asiaa katsotaan, parhaimmillaan tämä tietysti näkyy, kun täällä viitataan Metsähallitukseen ja Tieliikelaitokseen. Näissäkin on nähtävissä se, että voiton tulouttaminen on yksi tärkeämpi tehtävä kuin toiminnan järjestäminen ja toteutuminen. Ainakin tällainen vaikutelma selvästi maakunnissa on olemassa.

Useassa puheenvuorossa on viitattu siihen, kuinka laki Senaatti-kiinteistöistä toimii yliopistojen ja puolustushallinnon alalla. Voi varsin hyvin todeta ja muistaa sen, että kovin myönteisiä lausuntoja ei esimerkiksi yliopistomaailmasta, missä tämä on pidempään toiminut, ole löytynyt, ei kaivamallakaan. Se osoittaa, että valtion tällaiseen liikelaitokseen on tullut suuri voitontavoittelu, rahastamisen halu ja mahdollisuus ja kun on nähtävissä, että niin yliopistoilla kuin puolustushallinnollakaan ei ole muita kiinteistöjen tilojen tarjoajia, tämän vanhan periaatteen mukaan rakennetuista, maksetuista seinistä rahastetaan enemmän kuin käypää vuokraa, koska muita vuokranantajia ei ole tai ei olisi, ja silloin se rahastettu vuokra on suurempi kuin käypä vuokra olisi. Tämän osalta täytyy sanoa, että tämä mietintö on nyt syntynyt valtiovarainvaliokunnassa suurella hallituspuolueiden enemmistöllä, mutta siitä voi sanoa, että ehkä se voi olla osittain onnistunut, ei kuitenkaan täydellinen.

Kun kuulee ja katsoo näitä kahta vastalausetta, mitä opposition molemmilta laidoilta on tänne syntynyt, niin niissä on saman tyyppinen henki ja sisältö eivätkä ne viittauksellaan siihen, että kaikki ei ole hyvin, ole ainakaan kokonaan väärässä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että suin päin olisin tukemassa näitä asioita, vaikka sisällön toteankin hyväksi. (Ed. Nepponen: Verrataan Haminaan!) Tämän osalta, ed. Nepponen, tämä sanoma menee Haminaan suorana tässä, tämä on hyvä nähdä ja tuoda julki heti suoraan tässä puheenvuoron sisällössäkin.

Sen osalta on nähtävissä, jos ed. Nepponen vertaa ja viittaa näihin puolustushallinnon tilakysymyksiin, se, että vaikkakin valtiontaloudessa, erityisesti valtionhallinnossa puolustuslaitosten osalta on nähtävissä sellainen näkymä, että kun ylemmästä portaasta Helsingin korkeudelta tulee määräys ja tieto siitä, mitä toteutatte ja teette, ja tulee tieto siitä, paljonko se vuokra on, niin tämä kapinoimatta toteutetaan ja tehdään. Mutta tässä yhteydessä tulkoon todettua myöskin se, että se asia ei toimi eikä pelaa. Se ei pelaa siltä osin, että tämä vuokran suuruus, mikä syntyy tästä Senaatti-kiinteistöjen aiheuttamasta laskutuksesta, on yksipuolisen neuvottelun tulos, missä ei paljon sijaa mielipiteille ole olemassa. Jos ed. Nepponen tarkoittaa sitä, että myöskin tähän samaan sisältöön liittyy se, että Senaatti-kiinteistöt hankkii, rakentaa ja toimittaa sellaista kiinteistötilaa vuokraajalle, niin puolustushallinnolle kuin yliopistomaailmalle, että se tilan saatavuus olisi parantunut tai merkittävästi parempi kuin joskus ennen, niin näin asia ei käytännössä toimi eikä pelaa.

Sillä lailla katsottuna viittaus siihen Haminan suuntaan, niin voidaan nähdä yhtenä erityispiirteenä, että Senaatti-kiinteistöjen hallitsema ja saama varallisuus on kovin monipuolista ja monimuotoista. Ja kun Suomessa rakennettiin viime sotien aikana lukko itään, tämä salpa-asema, salpalinja, niin sekin on nyt viime aikoina siirtynyt Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Olen monta kertaa miettinyt, miten Senaatti-kiinteistöt kykenee sitä hyötykäyttämään ja toteuttamaan. Siitä ei tule suurta vaurastumisen kohdetta, sillä ei ole markkina-arvoa, sitä ei voi myydä eikä siitä voi keneltäkään mitään rahastaa. Tämän osalta rintama on aika leveä, mutta jos Senaatti-kiinteistöt tältä liiketaloudellisen periaatteen pohjalta jotenkin hinnoittelee pääomansa ja ryhtyy sitten sitä kautta rahastamaan puolustushallintoa, niin luulen, että syntyy sellainen keskustelu, että kansakin ymmärtää, ettei tässä hyvin mene.

Herra puhemies! Niin kuin sanoin, totean suuren epäilyksen ja ihmetyksen sanoilla tämän asian, että tästä myöskään tulevaisuudessa ei mitään hyvää seuraa, mutta pakkohan tämän kanssa on toimeen tulla, kun hallitus näin hyväksi tämän asian on nähnyt esittää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän lain hyväksymisen jälkeen tiedetään, kuka sammuttaa Suomessa valot. Se on Senaatti-kiinteistöt. (Välihuuto vasemmalta: Kyllä!) Jotta logiikka toimisi edes jollakin tavalla, niin tämän jälkeen tulee kutakin yliopistolakia täsmentää, sitä ensimmäistä tarkoituspykälää niin, että sen jälkeen, kun on puhuttu ja höpisty jotakin tieteellisestä sivistyksestä, opetuksesta ja tutkimuksesta ja niitten edistämisestä, niin sen jälkeen sanottaisiin jotakin tähän tapaan: edellä sanotun sitä häiritsemättä yliopiston tulee varmistaa se, että Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoite toteutuu. Tästähän tässä nyt on kysymys.

Silloin aikoinaan, kun tämä systeemi keksittiin, pidin sitä täysin mahdottomana ajatuksena. Kun palvelin yhtä soittoa Helsingin yliopistoa 41 vuotta ja sen rinnalla Oulun yliopistoa 26 vuotta, niin olin seurannut tilannetta aika pitkältä ajalta, oli seurantakokemusta näistä asioista ja ajattelin, että tämä ei voi pitää paikkaansa. Niinpä kun minä soitin silloisille toimijoille 90-luvulla ja kysyin, mikä on se jokin idea, mikä tähän sisältyy, niin se oli mietitty valmiiksi. Se oli markkinaolettama. Se oli markkinaolettama siitä, että yliopistojen rehtorit, tiedekuntien dekaanit, laitosten johtajat koko ajan seuraavat vuokramarkkinoita ja kilpailuttavat toisaalta tätä Senaatti-putiikkia taikka sen edeltäjää ja toisaalta sitten näitä yksityisiä markkinoita ja vievät laitoksensa sitten sinne, missä on halvimmat vuokrat ja sillä siisti. Uskotteko te todella, että näin asianlaita voisi olla käytännössä mahdollista, kun siellä tahtoo muutenkin jo aika loppua, kun eräissä yliopistoissa ja korkeakouluissa rahoituksesta täytyy jo muutoinkin huomattava osa — eräillä aloilla jopa puolet rahoista tulee ulkopuolelta — hankkia jollakin tavalla, jotta ruletti pyörisi? Mutta väitettiin, että näin todella on ja tämä on suuri edistysaskel.

Nyt sitten on nähty, että sen ensimmäiset todella haitalliset vaikutukset näkyvät käytännössä. Ne näkyvät sillä tavoin, että Senaatti-kiinteistöt lain turvin pakottaa priorisoimaan juuri siinä hetkessä, kun vuokrankorotus paukahtaa päälle näitten ehtojen mukaan, joita nyt sitten hallitus velvoittaa täällä hyväksymään. Senaatti-kiinteistöt pakottaa priorisoimaan opetuksen ja tutkimuksen ja pudottamaan senhetkisessä tilanteessa niitten priorisoijien toimesta, jotka silloin ovat päätöksentekijöinä, jotakin pois, jotta homma voisi sujua. Eihän näin voi olla ja kuitenkin niin nyt on. Tässä on ainut pelastus yliopistojen ja korkeakoulujen kohdalla se, että kehittämislaajennuksen 3 §:n kautta, jonka muutosta koskeva hallituksen esityksen luonnos on olemassa tuolla lausuntokierroksilla — missä lienee tällä hetkellä — pelastetaan se, mikä pelastettavissa on. Tämä on jäävä Suomen yliopistolaitoksen satoja vuosia kestäneen historian suurimmaksi möhläksi, mitä ikinä on tehty ja edes pystytään koskaan tekemään.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä valtiovarainministeriön tuoreessa mietinnössä Senaatti-kiinteistöt-laista todetaan asianmukaisesti, että kiinteistöt toimivat liiketaloudellisin periaattein silloin, kun on kysymys aidosta kilpailutilanteesta. Minusta tässä on se varsin olennainen kysymys, voidaanko rakentaa nyt sille kiinteistömassalle, joka on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa, aitoa kilpailutilannetta. Siellä on aika paljon sellaista kiinteistömassaa, johon ei kohdistu aitoa kilpailutilannetta, ja tästä on erittäin hyvänä esimerkkinä yliopistojen tilankäyttö.

Millä tavalla tätä asiaa voidaan sitten jatkossa arvioida rakentavalla tavalla, niin haluan lyhyesti kiinnittää tämän asiakokonaisuuden valtion omistajapolitiikkaan, asiaan, joka on parasta aikaa hallituksen toimesta myös paininpuussa, ja toivon, että tulevan vuoden aikana valtion omistajapolitiikkaan tulee selkeät linjaukset. Meillä on asioita, jotka koko ajan nousevat tavallaan päätöksenteon kohteeksi.

Talousvaliokunnassa on ollut käsittelyssä Fortum Oil Oy, pörssiyhtiö, johon nyt ollaan hakemassa hallintoneuvostoratkaisua. Minusta meidän pitäisi eduskuntana selkeyttää paremmin sitä, mitkä ovat niitä toimia, joissa tarvitaan myös vahvempaa poliittista ohjausta. Nostaisin esiin sen kolmijaon, mitä merkitsevät liikelaitokset, mitä merkitsevät tavalliset osakeyhtiöt ja mitä merkitsevät pörssilistatut yhtiöt. Jos ajattelen sitä, missä reunassa valtionohjauksen, jopa poliittisen ohjauksen pitäisi olla kaikkein voimakkain, niin luonnollisesti niissä liikelaitoksissa, joilla on selvä yhteiskunnallinen tehtävä.

Tämän vuoksi toivonkin, että nyt, kun Senaatti-kiinteistöjä koskeva laki hyväksytään ja sen toimivuutta tullaan seuraamaan, otettaisiin huomioon myös se mahdollisuus, että tällaisille merkittävää yhteiskunnallista tehtävää hoitaville liikelaitoksille tulisi neuvottelukunta, jossa voisi ja tulisi olla poliittinen edustus, mutta siinä olisi myös keskeisten toimijatahojen edustus, ja tässä tapauksessa Senaatti-kiinteistöjen kohdalla ajattelen erityisesti yliopistojen edustusta. Näin voitaisiin tarkastella aidosti sitä yhteiskunnallista tilannetta, missä toimitaan, ja luoda aidosti myös taloudelliset toimintaedellytykset, eikä niin, että ajaudutaan tilanteeseen, jossa kiinteistövuokrat muodostavat niin merkittävän kustannuserän, että jonkin yksikön varsinainen toiminta vaarantuu vuokrakustannusten vuoksi.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän asian nostaa esille nimenomaan tässä yhteydessä senkin vuoksi, koska toisessa reunassa, silloin kun puhumme pörssiyhtiöistä, minusta on pikkuhiljaa aika, että me poliittisesti hyväksymme sen tosiasian, että silloin, kun on kysymys nimenomaan sijoitusintressistä myös valtion toimesta ja tätä kautta pörssiin listautuneesta yhtiöstä, on äärimmäisen pieni mahdollisuus todellisuudessa käyttää poliittista ohjausta. Sen sijaan tämän tyyppisessä liikelaitoksessa kuin Senaatti-kiinteistöt, poliittisen ohjauksen mahdollisuus on täysin olemassa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma siitä, selvitäänkö tästä problematiikasta perustamalla neuvottelukunta. Mielestäni ongelmakokonaisuus on aika hyvin hahmotettu varsin yksimielisessä valiokuntakäsittelyssä ja täälläkin käydyssä keskustelussa. Täällä on viitattu siihen, että nykylainsäädäntökin antaa omistajaohjauksesta vastaavalle valtiovarainministeriölle mahdollisuuden soveltaa alempaa tuottotavoitetta. Juuri tähän maaliin tähtäävät vastalauseet, jotka tähän mietintöön on liitetty. Tästä eteenpäin on tietysti kysymys siitä, miten tämä ongelmavyyhti ikään kuin ratkaistaan korottamalla määrärahoja niin, että ne kattavat riittävästi myös vuokrankorotukset vai soveltamalla alempaa tuottotavoitetta Senaatin osalta.

Kysynkin omistajaohjauksesta vastaavalta ministeri Kalliomäeltä, minkälaisia johtopäätöksiä ministeriössä tällä erää asiasta on tehty?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kerrankin ed. Häkämiehen kanssa ihan samaa mieltä, tämä on kyllä hyvin harvinaista, mutta kerrankin olen samaa mieltä. Nimittäin tämä neuvottelukunta, jonka juuri ed. Karjula esitti, on saattohoitoneuvottelukunta, ja sieltä vain surumarssi puuttuu, ei mitään muuta.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun sivistysvaliokunta käsitteli omaa lausuntoaan tästä kysymyksestä, silloin me nostimme esille yliopistopuolelta yliopistojen perusrahoituksen ja yliopistojen vuokrakustannukset. Ne liittyvät täysin toinen toisiinsa, ja siinä mielessä yliopistojen vuokrakustannukset syövät koko ajan tilaa perusopetuksen rahoituksesta ja se on vakava ongelma tänä päivänä yliopisto- ja korkeakoulutaholla.

Kun ajatellaan, että opiskelijamääriä koko ajan lisätään, niin että tavoite, mikä on kesu:ssa asetettu, on vielä lisääntyvä tavoite niin yliopistoille kuin korkeakouluille, niin tarvitaan ehdottomasti uusia tiloja, tarvitaan myös laboratorioita ja kirjoja, elikkä yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastot ovat todellisessa puutteessa tänä päivänä, jotta opiskelut pystyttäisiin suorittamaan tietyssä ajassa. Tämäkin asia korjaantuisi sillä, että puututtaisiin vuokrakustannuksiin.

Minusta erittäin hyvin ed. Tulonen ja ed. Pulliainen kuvasivat sen tilanteen, mikä tällä hetkellä on Suomen yliopistoissa. Kun me käsittelimme tätä asiaa, niin eduskunta on useaan otteeseen kiinnittänyt siihen huomiota, että Senaatti-kiinteistöt perii yliopistoilta niin korkeita vuokria, että tämä todellakin supistaa merkittävästi yliopistojen käytettävissä olevia toimintamäärärahoja. Täytyy sanoa, että minulle tuli puhelinsoitto Oulun yliopistosta, jossa opettajankoulutuspuolella on niin tiukka tilanne, että jopa sieltä joudutaan seuraava opiskelijaryhmä peruuttamaan, niin ettei opetusta voida viedä eteenpäin. Kun me tiedämme, mikä pula meillä on tulevaisuudessa tuhansista opettajista, niin tämä tilannehan on aivan järkyttävä, että tällaisista asioista kuin vuokrakustannuksista esimerkiksi ovat kiinni meidän opettajankoulutusmäärärahamme.

Kuluvan vuoden talousarvioehdotuksen hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen kiirehtivän toimenpiteitä, joilla yliopistokoulutukseen tarkoitetuista tiloista peritään alempaa vuokraa, niin kuin on tullut jo täällä sanottuakin, kuin mitä Senaatti-kiinteistöille asetettu yleinen tuottotavoite edellyttää.

Samalla myöskin sivistyksellisen tasa-arvon nimessä on aivan järkyttävää kuulla, että taidemuseossa eli Kiasmassa on aivan sama tilanne ja näissä ulkomaisissa kulttuuri-instituuteissa, jotka ovat ne paikat, joissa pienellä työmäärällä tehdään todella mittavaa työtä Suomi-kuvan parantamiseksi ja Suomi-tietouden viemiseksi eteenpäin. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että valtiovarainvaliokunta ei ole ottanut näin merkittävää asiaa huomioon.

Sivistysvaliokunta lausunnossaan kiirehtikin toimenpiteitä yliopistojen vuokrakustannusten alentamiseksi ja edellyttää, että yliopistojen vuokratyöryhmän esitykset toteutetaan täysimääräisinä. Olen erittäin ilahtunut siitä, että sivistys- ja tiedejaosto on myöskin omalta osaltaan painottanut tätä edelleen, kun on tehnyt tätä lausuntoa. Kun vielä entinen ministeri Rask oli myöskin läsnä tässä meidän käsittelyssämme, kun tätä sivistysvaliokunnassa käsiteltiin, niin luulisi, että tällä olisi enemmänkin painoarvoa, kun siellä sisäisesti näitä ratkaisuja tehdään.

Peräänkuulutankin nyt valtiovarainministeriltä: Miksi näitä asioita ei ole otettu huomioon, koska nämä ovat merkittäviä Suomen menestymisen kannalta myöskin?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Dromberg ihan ansiokkaalla tavalla tarkasteli yliopistojen tilannetta ja mainitsi myös Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ongelmat ja toiminnan rahoitukseen liittyvät kysymykset.

Mutta missään nimessä ei saa nyt unohtaa sitä, että koko Senaatti-kiinteistöt-lakihan tuli nimenomaan valtiovarainministeri Niinistön aikana. Kun tässä jossakin puheenvuorossa tuli esille se, mitenkä tämä koko Senaatti-kiinteistö-asia heitettiin niin kuin markkinoiden laineille, minä ihan jälleen ihmettelen sitä, mitenkä vaatimattomasti valmisteltiin tämä ohjaus, että varmistutaan siitä, että ei tule niitä epäkohtia, jotka me tällä hetkellä joudumme kohtaamaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Dromberg otti aivan oikein tuon Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tilanteen esille siinä katsannossa juuri tässä yhteydessä, että siellä se kaikki johtuu pohjimmaltaan juuri Senaatti-kiinteistöjen vuokrista ja maksimivuokrien perimisestä näiltä tiloilta, niin että yliopisto on kokonaisuudessaan hätää kärsimässä.

Arvoisa puhemies! Sitten ed. Karjulalle: No, teillähän olisi nyt mahdollisuus, kun te arvostelitte niin kauheasti viime vaalikaudella ja sitä edellisellä vaalikaudella, että olisitte korjanneet tämän, mutta eihän teistä ole senkään tekijäksi.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on useaan otteeseen ottanut tähän kantaa ja me olimme tyytymättömiä valtiovarainministeri Niinistön kannanottoihin ja siihen tapaan, millä se hoidettiin; emme yhtään halua puolustella sitä. Siinä mielessä toivon, että kun te olette hallituksessa, teillä on voimaa ja ryhtiä tehdä tämä muutos ja poistaa tämä todellinen ongelma.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asia nousi keskustan taholta myöskin valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä esille. Lakihan on hieno. Niinistö on aloittanut hyvän lain. Se on periaatteessa todella hyvä laki. Eilen olin vihkimässä Tampereen yliopiston uutta kasvatustieteellistä tiedekuntaa, joka näillä rahoilla on rahoitettu. Kysehän onkin sitten siitä, millä tavalla se raha kerätään, siitä on nyt kyse. Ei kukaan vastusta tätä lakia varmasti tässä salissa sinänsä, mutta todella tämmöinen porrasteinen asia täytyisi ottaa huomioon tai sitten täytyisi yliopistojen perusrahoitusta lisätä paljon. Ministeri Kalliomäki: 23,5 miljoonaa otetaan kahden vuoden aikana perusopetuksesta pois, jos tämä laki jää tämmöisenä voimaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Viime vuonna, kun käytiin budjettikeskustelua ja puhuttiin Senaatti-kiinteistöistä, sanoin silloin, että täällä on keksitty ikiliikkuja. Ed. Tulonen äsken sanoi, että laki on hieno ja toimiva. Minä en näe tässä laissa mitään hienoa enkä mitään toimivaa. Minun mielestäni tämä asia on ollut alusta alkaen, jos sanoisi, että terveisiä jostain. Minusta tässä hommassa on keksitty se ikiliikkuja, kuten viime kaudella budjettipuheenvuorossani sanoin. Jos pelinappula tulee väliin, niin eivät kai ne ihmiset siellä Senaatissakaan ilmaiseksi niitä töitä tee. Siis valtion rahoja pyöritetään ja otetaan lisää pelaajia väliin.

Viime vuonna käytiin sitä puhekeskustelua puolustushallinnon rakennuslaitoksen kiinteistöjen sijoittamisesta Senaattiin. Keräsin näitä puheenvuoroja tuossa ja tutkiskelin. Täällä ovat tosi kriittisiä puheenvuoroja käyttäneet erityisesti meidän ryhmämme jäsenet, keskustan jäsenet ja ed. Pulliainen, mutta löytyy täältä vähän sitten myötäilevääkin. Tunnistaako joku omakseen? Tässä on suora lainaus pöytäkirjasta: "Mutta toinen asia on sitten kokonaan tämä uusi kiinteistöuudistus. Niin kuin sanoin, toivon, että lähtökohdat ovat ne, mitä aiesopimuksessa on toteutettu. Ne antavat edellytykset puolustushallinnolle nopeasti muuttuvissa tilanteissa rakentaa uusia kiinteistöjä, saattaa ne ajan tasalle. Mutta silloin on huolehdittava siitä, että ne pääomavuokrat ja muut eivät ole missään niissä korkeuksissa, mitä muun muassa yliopistoilta on peritty. (Ed. Nepponen: Oikeaa puhetta!) Siinä on paljon meillä vahdittavaa, ja ne saatteet, mitkä päätöksessä on todettu, on toteutettava ja valtiovarainvaliokunnan edustajien on valvottava, että tämä toteutuu."

Kyllä, ed. Nepponen, suhtauduitte osaltanne myönteisesti uudistukseen, ja kun minä kriittisesti sanoin, että tästä ei mitään hyvää koidu, niin ei ole koitunut eikä tule koitumaan. (Ed. Nepponen: Ne ovat samoja, joita tänään on lausuttu!) — Kyllä, mutta kyllä täytyy kysyä, kenenkä aloitteesta tämä kokonaisuus on lähtenyt liikkeelle. (Ed. Dromberg: Meidän!)

Kyllä se on sieltä kokoomuksen ryhmästä nimenomaan, koko Senaatti-kiinteistöt viime kaudella erityisesti. Nykyistä valtiovarainministeriä on turha syyttää tästä asiasta, mutta kyllä kokoomuksen silloinen valtiovarainministeri Niinistö aloitti tämän homman, jolloin kaikista valtion työntekijöistä piti päästä ehdottomasti eroon. Kaikki piti liikelaitostaa tai muuttaa osakeyhtiöiksi. Tätä ruokaa me nyt nautimme ja saamme tulevaisuudessa nauttia. Tämä on sitä puhdasta kapitalismia, mitä tässä maassa on harjoitettu. Aion myöskin tässä asiassa ja esityksessä äänestää punaista nappia, tuli mitä tuli.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla sitä, että ed. Rönni on kaivanut noin hienon lausuman sieltä. Silloin jo epäilin, että näin siinä tulee käymään, että ei saada riittävästi toimintamenoja, pääomavuokran osuus on liian korkea. Valitettavasti nyt ei ole saatu parannusta aikaan, niin kuin meidän vastalauseessamme esitetään, että katsottaisiin myöskin muilla kuin liiketaloudellisilla perusteilla.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Senaatti-kiinteistöjen tehtävä on tuottaa tilapalveluja valtion kiinteistöissä liiketaloudellisin periaattein ja taata tietty tuotto valtiolle. Tämä yhdenmukaistaa kiinteistöhallintoa varmasti ja ehkä tekee sen tarkoituksenmukaiseksi jossain tilanteessa. Mutta erityisten kiinteistöjen kohdalla, joiden vertailukelpoisia toimintoja ei ole paikkakunnalla, tämä johtaa erittäin suuriin ongelmiin.

Puolustuskiinteistöjen asia on ollut jo hyvin esillä. Me olemme puolustusvaliokunnassa sitä käsitelleet. Olen ilolla pannut merkille, että nämä muodostavat poikkeuksen tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Kuitenkin puolustuskiinteistöjen vuokrataso ja poikkeusoloissa valtiovarainministeriön ja puolustusministeriön välinen vastuu on vielä epäselvä. Tähän täytyisi tulla selkeytystä.

Yliopistojen toimintaedellytykset ovat täällä tulleet jo esille ja se, kuinka toimintamenoista nyt joudutaan rahoittamaan vuokrakuluja. Tämä tietenkin voi vaarantaa Suomen tieteen tekemisen ja yliopisto-opetuksen tason. Haluaisin myös kiinnittää huomiota erityisiin tilanteisiin, jotka voivat syntyä paikallisesti. On esimerkkejä siitä, että Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimat kiinteistöt ovat tyhjillään. Yliopisto on ne tyhjentänyt sen takia, että sillä ei ole varaa maksaa vuokraa. Ketään muuta vuokranottajaa ei ole ja yliopisto toimii riittämättömissä tiloissa. Tämän tyyppisissä tilanteissa olisi oltava joustoja. Kyseessä on absurdi tilanne, joka johtaa yliopistojen ylikuormitukseen ja toisaalta tyhjiin kiinteistöihin.

Kolmas asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on ulkomailla olevat lahjakiinteistöt. Henkilöt tai säätiöt ovat lahjoittaneet Suomen valtiolle kiinteistöjä tiettyyn tarkoitukseen. Otan esimerkiksi Villa Lanten Roomassa. Nyt tälle kiinteistölle määritellään Roomassa hyvällä paikalla sijaitsevan kiinteistön mukaan tasearvo, jolle puolestaan määritellään tuotto, mikä käytännössä tulee estämään Villa Lanten toiminnan jatkossa suomalaisen taiteen tukemisessa. Tämähän voi johtaa myös siihen, että kukaan ei enää halua lahjoittaa valtiolle yhtään kiinteistöä, en minä ainakaan. Ehdotukseni onkin, että kaikki lahjakiinteistöt, mutta ennen kaikkea ulkomailla sijaitsevat lahjakiinteistöt, muodostaisivat poikkeuksen tähän lakiin.

Lopuksi haluaisin todeta sen, kuten ed. Nepponenkin jo täällä totesi, että on aivan ihmeellistä, että laissa todetaan tietyn valtion toiminnan pääsijaintipaikka. Toivon, että tämä poistetaan, ja toivon myös, että tämä ei muodosta minkään näköistä ennakkotapausta siitä, että tästä lähtien ruvetaan laissa säätämään sijaintipaikkoja. (Ed. Ahde: Valiokunta poisti sen!)

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä kiinnittäisin huomiota siihen, että Senaatti-kiinteistöt, sanoisiko, vähän ryövää nyt, niin yliopistoja kuin varuskuntiakin. Tuossa kuunneltiin Tikkakosken varuskunnan edustajaa juuri noin kymmenen minuuttia sitten, Suomen toiseksi suurin varuskunta. Siellä Senaatti-kiinteistöt perii paljon korkeampaa vuokraa kuin sillä paikkakunnalla on muutoin vuokrataso. Tämä on kohtuutonta. Tokihan vuokrataso on erilainen Helsingissä ja jossakin muualla, mutta kun mennään reilusti yli paikkakunnan vuokratason, tämä ei voi olla oikein.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Cronberg otti esille hyvin merkittävän asian eli sen, että tämä saattaa johtaa siihen, että tietyt valtion hallinnoimat tilat ovat tyhjinä ja toisaalta sitten taas on tiukka tilanne tilojen suhteen. Olen myöskin huomannut tämän saman asian tulevan vastaan silloin, kun valtio lopettaa jonkin toimintansa. Sen jälkeen ei ole millään järkevällä hinnalla oltu valmiita luopumaan siitä tilasta ja lopputulema on se, että siitä ei saada minkäänlaista uutta toimintaa. Erityisesti näillä pienillä paikkakunnilla, joilla tosiaan usein varmasti on niin, kuin ed. Kangas täällä mainitsi, että tämä määritelty vuokrataso on huomattavasti korkeampi kuin se reaalinen, tämä on suuri ongelma. Siihen pitäisi minun mielestäni kyllä puuttua nyt tässä hyvin ripeästi riippumatta siitä, mistä tämä on lähtenyt, eikä se hyödytä mitään, että käymme siitä keskustelua, kuka on tämän pistänyt vireille jnp., vaan nyt pitää keskustella siitä, mitä voimme jatkossa tämän asian eteen tehdä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! On varmaan paikallaan palauttaa mieleen ne keskustelut, joita käytiin vuosi sitten, kun käytiin budjettikeskustelua vuonna 2002. Silloin kun puolustusvaliokunta asiaa käsitteli, se suhtautui hyvin vastahankaisesti puolustushallinnon kiinteistölaitoksen sulauttamiseen Senaatti-kiinteistöihin. Se ei ollut mitenkään itsestäänselvyyttä, vaan valiokunta oli hyvin kriittinen epäillen nimenomaan sitä, pitääkö hallituskumppani sitä lupausta, että vuokrat asetetaan kohtuulliselle tasolle ja toimintamäärärahoja nostetaan sen mukaisesti, mikä on tarve. Näin silloin luvattiin. Valtiovarainministeri Niinistö lupasi, että näin tullaan toimimaan. Sen takia puolustusvaliokunta lausuikin omassa budjettilausunnossaan seuraavaa: "Puolustusvaliokunta ei pidä kiinteistöuudistuksen toteuttamista esitetyssä muodossa tässä vaiheessa selkeänä ja tarkoituksenmukaisena." Mutta meille luvattiin ehdottomasti, että nyt tämän järjestelyn kautta eivät vuokramenot Puolustusvoimilla nouse, vaan Puolustusvoimat voi käyttää ne lisääntyneet määrärahat puolustushankintoihinsa ja armeijansa modernisointiin, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että vuokrat nousevat ja lisääntyneet toimintamäärärahat tulevat menemään näihin vuokriin.

Tämän takia esimerkiksi allekirjoittanut äänesti tätä koko uudistusta vastaan silloin aikanaan, vaikkei meillä yhtään puolustushallinnon kiinteistöä taida olla enää vaalipiirissä, mutta periaate oli ihan selkeä. Miksi siirtää, ottaa tähän väliin Senaatti-kiinteistöt, joka sitten vain on välikätenä tässä? Ne investoinnit olisi aivan yhtä hyvin voitu tehdä sillä lailla, että puolustushallinnon kiinteistölaitokselle olisi annettu lisämäärärahoja ja se olisi asiantuntijaorganisaationa voinut tehdä kuitenkin ne samat investoinnit, jotka Senaatti-kiinteistöt nyt tulee tekemään kohotetun vuokran jälkeen.

No, aika kuluu. Tässä tutkin kanssa näitä papereita, ja täydellisen synninpäästön saa ed. Oinonen, joka teki eriävän mielipiteen numero 3, jossa hän toteaa: "Nykyiset puolustushallinnon kiinteistöjärjestelyt ovat tarkoituksenmukaiset Puolustusvoimien toimintaa varten, joten tarvetta muutoksiin aiotulla tavalla ei ole - -" jne. Te, ed. Nepponenkin, silloin, kun äänestitte tämän uudistuksen puolesta, vaikkakin nyt olette hyvän vastalauseen taustalla, silloin tiesitte ihan tarkkaan, kuinka tässä tulee käymään. Näin ollen en kyllä tässä asiassa enää lähde teidän taaksenne, koska silloinkaan eivät ne lupaukset pitäneet, ja tulen kyllä olemaan hallituksen esityksen takana.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kädessäni on lehtileike tämän päivän Kalevasta, ja siinä on otsikkona "Kasvatustieteellisen yt-neuvottelut alkoivat", eli tämä kertoo siitä, mihin on tultu tämän seikkailun kanssa Senaatti-kiinteistöjen tiimoilta.

Mielestäni hallituksen esitys laiksi Senaatti-kiinteistöistä ei poista sitä ongelmaa, joka on jo pitkään ollut tiedossa, eli kyse ei ole mistään uudesta ongelmasta. Minusta ed. Dromberg hyvin muistutti muun muassa sivistysvaliokunnan lausunnosta, joka oli muuten täysin yksimielinen. Tilanne on nyt johtanut siihen, että yliopistojen rahoitustilanne on muodostunut kestämättömäksi, ja pääsyynä tähän ovat juuri nämä Senaatti-kiinteistöjen korkeat vuokrat, jotka ovat aivan kohtuuttoman korkeat. Tietenkin tämä taas johtuu siitä, että tuottotavoite on asetettu niin suureksi, että yliopistojen saama lisärahoitus, jota viime hallituskaudella saatiin lisättyä paljolti myöskin sivistysvaliokunnan ansiosta, menee pääosin korotettujen vuokrien maksuun.

Arvoisa puhemies! Olin eilen Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan järjestämässä tilaisuudessa, joka oli tarkoitettu alueen kansanedustajille. Siellä on juuri käynyt niin, että rahoituksen kiristyminen on Oulussa johtanut yt-neuvotteluihin ja Oulussa jouduttaneen — tietenkään asia ei ole varma ihan vielä — talouskriisin seurauksena supistamaan oppilaaksiottoa nimenomaan kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ensi vuonna 60 opiskelijan verran. Tämä on paljon, kun näitä vuosittain otettuja oppilaita kasvatustieteellisessä on nyt ollut 230 opiskelijaa, ja tämä on vain yksi tiedekunta. Vastaava tilanne on myös muissa tiedekunnissa varmaan Oulussa, mutta myös muualla. Varmaan niissä tiedekunnissa, joihin yksityistä rahaa on vaikeampi saada, tilanne muodostuu vaikeammaksi kuin niissä tiedekunnissa, missä voidaan saada muutakin rahoitusta toimintaan.

Oulussa on myös henkilöstön vähennyksiä luvassa, eli nyt näyttää siltä, että Senaatti-kiinteistöjen toimet, joilla on hallituksen tuki, ovat ajamassa alas yliopistojen tärkeitä toimintoja, eli ollaan siinä tilanteessa, mistä ed. Pulliainen mainitsi, että olemme ainakin menossa siihen suuntaan, että yliopistojen valoja ollaan sammuttelemassa.

Sitten tässä on varsin mielenkiintoista, että nyt kun näitä leikkauksia tehdään, niin sillä vaarannetaan opettajankoulutus kokonaan Pohjois-Suomessa. Siellä oli tämä varhaiskasvatusasia ja varhaiskasvatuksen opettajien tilanne erityisen huono. Nimenomaan kun tämä supistus kohdistuu opettajankoulutukseen, niin kysymys kuuluukin, miksi juuri sinne. No, voidaan sanoa, että se on yliopiston sisäinen asia, mutta jos yliopistolla ei ole rahaa, niin joitakin toimintojahan siellä on pakko tietenkin supistaa. Mutta meillähän Suomessa samanaikaisesti on sellainen tilanne, että meillä on opettajavaje jo olemassa, ja kun lähivuosina suuret ikäluokat eläköityvät entistä enemmän, niin opettajavaje sen kuin kasvaa, eli tätä kautta, Senaatti-kiinteistöjen kautta, vaikutetaan nyt Suomessa opettajankoulutukseen.

Arvoisa puhemies! Eilisessä Oulun tilaisuudessa oli läsnä myös hallituspuolueiden edustajia. Sanoma oli suurin piirtein se, että asialle ei voida enää tehdä mitään, ollaan liian myöhään liikkeellä jne. jne. Herääkin kysymys, miksikäs näin on. Lausunto sivistysvaliokunnalta on ollut tiedossa, ja ed. Tulonen kertoi, että myöskin tiede- ja sivistysjaosto oli asiaan kiinnittänyt huomiota. Tietoa on ollut, aikaa on ollut, mutta silti vain näyttää käyvän huonosti, ikään kuin aivan luonnonvoimat veisivät tätä asiaa eteenpäin eikä kukaan voi siihen millään tavalla puuttua. Sen takia täytyykin todeta, että toivottavasti nyt tässä salissa, kun tässä on olemassa myös esityksiä tämän asian korjaamiseksi, tapahtuu tämä korjaus eikä tätä asiaa taas edelleen jätetä tuuliajolle. (Ed. Dromberg: Neuvottelukuntaan!) — No niin, ed. Karjula, joka ei enää ole paikalla, puhui neuvottelukunnasta kauniisti. Hänen puheensa oli kaunis, mutta hänen esityksessään ei ollut mitään konkreettista todella muuta kuin tämä saattohoitoneuvottelukunta, niin ed. Pulliainen tästä totesi. Minä kysynkin ed. Karjulalta, vaikka hän ei ole paikalla, mitä ed. Karjula, joka on myös ryhmänsä varapuheenjohtaja, hallituspuolueen edustajana tulee todella tekemään muutakin kuin esittää vain tätä neuvottelukuntaa. Hänen puheensa kyllä varmasti sinne neuvottelukuntaan sopii hyväksi saattohoitopuheeksi.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Muutama sana Senaatti-kiinteistöistä ja valtion kiinteistöhallinnosta. Taustaksi haluan todeta sen, että valtioneuvoston viime vuosikymmenen periaatepäätöksestä valtion kiinteistötoimen kehittämiselle on johdettavissa seuraavia yleisiä tavoitteita: tehokkuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus, asiakasohjautuvuus sekä kilpailukykyisyys ja vertailtavuus.

Valtion kiinteistöhallinnon keskittäminen ja Senaatti-kiinteistöjen perustaminen nähtiin keinona toteuttaa näitä tavoitteita. Miten nämä tavoitteet sitten ovat toteutuneet esimerkiksi poliisihallinnon ja yliopistojen osalta, jotka ovat jo jonkin aikaa olleet Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisina tai pitäisikö sanoa asiakkaina? Mielestäni eivät erityisen hyvin. Päinvastoin kokemukset ovat selkeästi osoittaneet, että markkinavuokrajärjestelmä ei oikein hyvin istu, ei ainakaan kaikilta osin, julkisen sektorin kiinteistötoimeen. Voidaankin perustellusti kysyä, onko poliisin jatkuva resurssipula osittain seurausta Senaatti-kiinteistöille maksetuista korkeista vuokrista.

Myös yliopistomaailmasta on tullut tiukkaa kritiikkiä. Erityisesti olen pannut merkille professori Pihlannon kannanotot. Pihlanto oli asiantuntijana myös puolustusvaliokunnassa, kun aikanaan käsittelimme puolustushallinnon kiinteistöjen siirtämistä Senaatti-kiinteistöille. Pihlannon mielestä oli keinotekoista kammeta yliopistoja osittain markkina-ajattelun piiriin, kun niiden toiminta kuitenkin rahoitetaan yliopistojen perustehtävän osalta edelleen valtion budjetista. Yliopistovuokrat ovatkin jatkuvasti nousseet, koska ne sidottiin aikanaan sataprosenttisesti indeksiin. Jos vuokratasoa ei kyetä kohtuullistamaan esimerkiksi tuottovaatimuksia porrastamalla tai indeksisidonnaisuutta alentamalla, niin pelkään, että rahoituksen järjestäminen yliopistojen varsinaiseen toimintaan tulee edelleen vaikeutumaan.

Entä sitten puolustushallinto? Puolustushallinto poikkeaa julkisen sektorin niin sanotuista siviilihallinnon aloista. Haluan painottaa sitä, että puolustushallinnon alalla toimivalta kiinteistöyksiköltä edellytetään Puolustusvoimien organisaation ja toiminnan yksityiskohtaista tuntemusta. Huomattava osa puolustushallinnon rakennusvarallisuudesta poikkeaa luonteensa, käyttötarkoituksensa ja sijaintinsa perusteella muusta Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimasta ja tavanomaisten kiinteistömarkkinoiden tarjoamasta toimitilakannasta. Myös Senaatti-kiinteistöjen hallitessa Puolustusvoimien kiinteistöjä on mielestäni joka tilanteessa kyettävä huolehtimaan maanpuolustuksen tehtävistä ja tarpeista.

Puolustushallinnon kiinteistöjen siirto suoritettiin pääomavuokramallin pohjalta. Ongelmaksi näyttääkin muodostuvan, että puolustushallinnolle osoitettu budjettilisäys ei riitä toimitilavuokriin. Senaatti-kiinteistöt edellyttää korkeaa 7 prosentin tuottoa, mikä tekee vuokrasta korkean. Voidaankin kysyä, kuinka hyvin tällainen kiinteistömarkkinoilta kopioitu tuottotavoitemalli soveltuu tilanteeseen, jossa ei todellisia markkinoita ole.

Puolustushallinnossa on pikaista tarvetta rakennusten perusparantamiseen sekä uusinvestointeihin. Armeijan omien laskelmien mukaan tilojen peruskorjaukseen tuli viime vuosikymmenellä yli miljardin euron vaje. Lähes kaikissa varuskunnissa on rakennuksia, jotka kaipaavat peruskorjausta, putkiremontteja ja ilmastointeja. Vanhoja tiloja olisi myös muutettava vastaamaan uudistuvaa toimintaa. Puolustushallinnon kiinteistöjen siirtoa Senaatti-kiinteistöille perusteltiin aikanaan sillä, että näin saadaan rakennusinvestointeja liikkeelle. Jossain määrin minun mielestäni tässä tavoitteessa on onnistuttukin.

Arvoisa puhemies! Ongelma niin puolustushallinnon, yliopistojen kuin eräiden muidenkin Senaatti-kiinteistöjen asiakkaiden osalta on, miten saada tilavuokrat maksettua, niin etteivät ne vaikeuta varsinaista toimintaa. Perusongelma on myös se, että markkinaehtoinen toimintamalli ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Niinpä tarvitaan nykyistä joustavampia vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa todelliset kiinteistömarkkinat puuttuvat. Uskon kylläkin, että valtiovarainvaliokunnan linjaamalla tavalla Senaatti-kiinteistöjen toimintaa voidaan kehittää nykyistä järkevämpään ja toimivampaan suuntaan.

Olen myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat vaatineet tämän lain tarkkaa seurantaa ja tiukkaa poliittista ohjausta. Tarvittaessa on myös kyettävä nopeisiin korjaustoimenpiteisiin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ennen tänne tuloani hoidin ja olin vastuussa kiinteistömassasta, joka oli noin 10 prosenttia Senaatti-kiinteistöjen käyvästä arvosta, 300 miljoonaa euroa. Se sai minut innostumaan tästä asiasta, vaikka pitkin matkaa yritin pitää innostukseni kurissa.

Kiinteistönpidossakin on hyvä tai itse asiassa pitää noudattaa järkeä ja johdonmukaisuutta. Kiinteistöjen hoitokustannukset on katettava, koska jos ei niin tehdä, kiinteistöille käy huonosti. Niiden pääomakustannuksetkin pitää kattaa, koska joskus ne on rakennettu, joskus pitää rakentaa uusiakin kiinteistöjä ja joskus vanhatkin kiinteistöt on peruskorjattava ja siihen on kohtuudella hyvä etukäteenkin varautua. Siinä katsannossa vaatimus siitä, että kiinteistöjen kustannuksia voitaisiin jättää perimättä tai niitä voitaisiin ylipäätään suuresti alentaakaan, ei aina kuulosta ihan järkevältä.

Seurasin tätä Senaatti-kiinteistöt-asiaa puhtaasti ammatillisessa mielessä silloin vuonna 98, kun tämä puuha lähti liikkeelle. Sivusta kiinnostuneena katsottuna minusta tämä näytti kyllä lähinnä jossain määrin käsittämättömältä. Tuli mieleeni tämä kuuluisa Zetor, jossa vaan pakki oli mennyt päälle. Nimittäin entinen mies, Zetorin omistaja, katseli, kun poikansa kynti Zetorilla peltoa, ja totesi, että hyvinhän tuo näyttää käytännössä toimivan, miten mahtaa olla teoriassa. Tässä tapauksessa teoria näyttää kyllä suhteellisen kauniilta, mutta käytäntö on ilmeisesti ihan käytännössäkin tuottanut ongelmia.

Minusta koko tämä ongelman keskeinen ydin on kysymys: Mitä tarkoittaa se, että Senaatti-kiinteistöjen pitää toimia liiketaloudellisesti ja tuottavasti? Tarkoittaako se sitä, että Senaatti-kiinteistöjen pitää tuottaa joku tietty ennalta määrätty tuotto, jonka sekä vuokranantaja että vuokralainen ja tässä tapauksessa itse asiassa kumpienkin isäntä eli valtio myöskin tietää ja joka on mielellään näitten kolmen eri osapuolen yhteisesti sopima, koska valtion kai tässä tapauksessa pitää sekä saada Senaatti-kiinteistöjen tuotto että toisaalta kattaa Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisten varsinaisesta toiminnasta aiheutuvat menot? Kun nämä kolme asiaa ovat keskenään vaaterissa, mitään ongelmia ei synny. Siltä osin kuin Senaatti-kiinteistöt asettaa tuottovaatimuksen, vaikka se olisi kohtuuton, valtio osoittaa vastaavat rahat näihin kiinteistömenoihin vuokralaisille, ja thats it.

Nyt vain näyttää siltä, että syystä tai toisesta, jos tämä malli on se malli, josta pitäisi olla puhe, se ei ole toiminut, tai sitten tietenkin on se toinen vaihtoehto, että Senaatti-kiinteistöt on ryhtynyt toimimaan aivan aidosti liiketaloudellisesti eli pyrkinyt hankkimaan niin suurta tuottoa kuin mahdollista. Jos siitä on kysymys, silloin ollaan heikoilla jäillä. Minusta itse asiassa alusta asti sellainen henki on näyttänyt vallitsevan tässä yhteydessä erityisesti yliopistojen ja nyt ehkä tästä eteenpäin myöskin Puolustuslaitoksen osalta. Jossain määrin itseäni kiinteistönpidon ammattilaisena vieläkin pitävänä en voi kyllä ennustaa muuta kuin sitä, että siinä ei käy hyvin. Se tulee johtamaan siihen, että oikeat kustannukset eivät suuntaudu oikeaan paikkaan. Opetukseen tarkoitetuilla menoilla, kuten täällä on moneen kertaan jo todistettu käytännössäkin tapahtuvan, joudutaan kattamaan kiinteistönpidon menoja. Silloin joudun epäilemään, jos näin on ja kun näin on, että silloin tämän salin tahto ei toteudu, koska täällähän kuitenkin osoitetaan budjetissa määrärahat nimenomaan opetukseen ja maanpuolustukseen eikä niitä ole tarkoitettu, jos nyt perustuslaista kiinni pidetään, mihinkään muuhun kuin siihen.

Oikeastaan minun johtamani organisaation kiinteistöjen vuokralaiset selviytyvät huomattavasti paremmin vuokranmaksustaan kuin nyt nämä Senaatti-kiinteistöjen vuokralaiset näyttävät selviytyvän, vaikka taatusti ovat jonkin verran köyhempiä ja vaikka heille taatusti on vähemmän rahaa tarjolla sekä valtion että myöskin kuntien budjeteissa. Tekisi oikeastaan mieli suositella tähän oikein hyvää järjestelmää: Miksi ei mennä siihen järjestelmään, jolla aravavuokra-asuntojen vuokrat määritellään? Katetaan todelliset kustannukset ja määritellään Senaatti-kiinteistöille tuottovaatimus sijoitetulle pääomalle, siis oikeasti sijoitetulle pääomalle, sille rahalle, jonka valtio on joko velkaa ottaen tai suoraan sijoittanut näitten kiinteistöjen hankintaan ja niitten peruskorjaukseen, ja osoitetaan sitten vastaavat rahat budjetissa Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisille. Näin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Sen sijaan jos mennään siihen, että siirrytään vähitellen ihan oikeaan kiinteistöliiketoimintaan, sehän tarkoittaa silloin sitä, että markkinoittenkin on toimittava. Markkinoitten on tietysti toimittava Senaatti-kiinteistöjen puolella, mutta markkinoitten on toimittava myöskin asiakkaan puolella. Siinä tilanteessa voi todellakin käydä niin, että yhtenä kauniina päivänä Senaatti-kiinteistöt huomaa, että vuokralainen ryhtyy vaatimaan vuokrien alennusta. Sitähän oikea markkinatalous on, että markkinaosapuolet kumpikin voivat aidosti tehdä omat tarjouksensa ja markkinat sitten määräävät, miksi se muodostuu. Voisin kuvitella, että Helsingin yliopiston rakennuksista saattaisi saada jopa paremman tuoton, mutta sitten kun ryhdytään keskustelemaan, minkälaista vuokraa peritään Iisalmen takametsien varikosta tai jostain muusta vastaavasta, syntyy ehkä toisenlaisia tilanteita. Mutta liiketaloudellisen toiminnan on katettava tietysti se koko kenttä, tästä on kysymys. Sehän voi tietysti tarkoittaa myös sitä, että jonain kauniina päivänä Helsingin yliopisto saa Senaatti-kiinteistöiltä haasteen Helsingin käräjäoikeuteen, jossa Helsingin yliopistolle vaaditaan häätöä sen kiinteistöistä. Sitä päivää minä en haluaisi täällä nähdä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana omalta osaltanikin tästä asiasta.

On sinänsä aivan oikein luoda sellainen järjestelmä, jossa todetaan, että ilmaisia kiinteistöjä ei ole olemassakaan. Meidän pitää kaikkien se tiedostaa, että joku maksaa aina laskun. Mutta on hyvä tietää myöskin, miten rahavirrat kulkevat kiinteistöhallinnossa, oli sitten kysymys yliopistojen kiinteistöistä, Puolustuslaitoksen kiinteistöstä, mistä tahansa valtionhallinnon kiinteistöistä.

Tältä osin ajattelutapa, kun tätä systeemiä on aikoinaan luotu, on oikea. Tällaista ajattelutapaa on myöskin harjoitettu jo kuntien kiinteistöhallintoja organisoitaessa. Kummassakin organisaatiossa on sitten seurannut vaikeuksia, kun näitä itse vuokratasoja on määritelty Senaatti-kiinteistöjen osalta tai kuntien tilapalvelujen osalta. Minä huomasin, että ed. Nepponen on käyttänyt, silloin kun tätä lainsäädäntöä on muodostettu, laadittu ja päätetty tässä salissa, erittäin hyvän puheenvuoron. Osittain samasta kritiikistä on täällä, minä huomaan, kaikkien edustajien puheenvuorossa, ollut kysymys, samasta asiasta.

Minä pyytäisin teitä tutustumaan hallintovaliokunnan lausuntoon, johon täällä ei ole vielä viitattu. Se on hyvin kriittinen lausunto, kun perehdytte siihen. Kaiken lisäksi se on yksimielinen lausunto. Myöskin hallituspuolueiden edustajat ovat olleet sen takana ja suhtautuneet todella kriittisesti tähän järjestelmään. Mielestäni täällä on nyt tämänkin vuoksi turha enää kovin pitkälti vannoa edellisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön nimeen. Nyt on uusi hallitus, ja nyt on uusi valtiovarainministeri. Jos te, hallituspuolueiden edustajat, haluatte muuttaa tätä lakia, teillä on nyt valta ja voima. On aivan tarpeetonta käydä täällä puhumassa, että silloin ja silloin tehtiin tällainen ja tällainen virhe ja minä nyt olen toista mieltä, mutta sitten kuitenkin tulen painamaan vihreätä nappia. Ei tällainen ole reilua politiikan tekoa. Jos te olette sitä mieltä, että tämä kaipaa muutosta, niin muutetaan. Siihen löytyy kokoomuksesta jo vastalauseen puitteissa kannatusta.

Hallintovaliokunnan lausunnossahan todetaan, että Senaatti-kiinteistöjen "on toimittava liiketaloudellisten periaatteiden sekä eduskunnan sille hyväksymien palvelutavoitteiden ja muiden toimintatavoitteiden mukaisesti". Sitten siellä todetaan, että liiketaloudellisten periaatteiden mukainen toiminta merkitsee sitä, että "toimintaan sijoitetulle pääomalle saadaan korvaus, joka vastaa kiinteistön elinkaarikustannuksia". Toisin sanoen, jos minä otan nyt esimerkin yliopistomaailmasta, niin kun aikoinaan kunnat, kaupungit, varmasti Oulu, Jyväskylä, monet muut, ovat antaneet yliopistoille, valtiolle, lahjoitusmaita, jotta ovat saaneet yliopiston rakentamista ja yliopiston toimintayksiköitä kuntiinsa, kuitenkin tänä päivänä on se ongelma, että Senaatti-kiinteistöt määrittelee vuokrat niin kuin se lahjoitettu maakin olisi senhetkisen käyvän arvon mukaista maata ja ottaa siltäkin osalta vuokraa, jonka on täysin ilmaiseksi saanut. Nyt pitäisi käytännön toiminnassa muuttaa ajattelutapaa niin, että ensinnäkin ne otetaan päältä pois. Niiden arvo on nolla, ja kun niiden osalta vuokraa määritellään, ne eivät vaikuta tähän vuokratasoon. No, vastaavalla tavalla, kun kilpailutilannetta ei ole esimerkiksi Puolustuslaitoksen osalta, on oikein tätä lakia tulkittaessa käytännössä mahdollista muokata hintataso sellaiseksi, että se on huomattavasti alhaisempi kuin mitä Senaatti-kiinteistöt on viime aikoina määritelleet.

Sitten täällä on minusta erittäin hyvä kertoa se, että hallintovaliokunta korosti saamansa selvityksen perusteella sitä, että "Senaatti-kiinteistöjen on syytä lisätä asiakaslähtöistä toimintaa sekä panostaa kumppanuuden kehittämiseen vuokralaistensa kanssa". Kun täällä viime viikolla käsiteltiin julkisuuslainsäädäntöä ja keskusteltiin siitä, niin täällä salissa esimerkiksi minä korostin sitä, että kaikkien organisaatioiden työntekijöiden, henkilökunnan, pitäisi ottaa palveluasenne ihmisiin päin, organisaatioihin päin, kaikkea sitä kohtaan, mitä varten he ovat olemassa. Nyt ja varsinkin 90-luvulla on tullut hyvin paljon sisäänlämpiäviä organisaatioita, jotka palvelevat itse itseään ja toisiaan ja katsovat, että viimeisen rivin alla on se luku, minkä eduskunta tai muut instanssit ovat määritelleet, ja unohtavat sen, keitä varten he ovat olemassa. Tätä haluaisin korostaa myöskin Senaatti-kiinteistöjen osalta, että panoksia sinnepäin, että neuvottelut sujuvat vastaisuudessa paremmin.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen täällä nosti esiin, että pitää ottaa huomioon ne panostukset, mitkä on kiinteistöihin sijoitettu. Ongelmahan puolustushallinnon kiinteistöistä lähtee juuri tästä samasta lähtökohdasta, koska kun kiinteistöjä siirrettiin, näkemyserot arvosta olivat melkoiset ja kun ne otettiin valtiovarainministeriön arvostuksen mukaisesti, niin silloin määrärahan taso jäi liian alhaiseksi. Mutta tähän samaan hengenvetoon toteaisin, että ensimmäinen vuosi on menossa, tänä vuonna ei syödä muita toimintamenoja ja näyttää, että ensi vuonnakaan ei syödä, 2005 lähtien kenties ongelma pahenee.

Todettakoon, että kun oli ajatus tänä vuonna kiinteistöinvestointeihin sijoittaa 70 miljoonaa euroa, pystytään käyttämään vain noin 50 miljoonaa euroa, mikä johtuu monista seikoista: hitaasta liikkeellelähdöstä, mutta myöskin ongelmista Puolustusvoimien puolelta, koska hankesuunnittelu ei kaikilta osilta ole sillä tasolla kuin pitäisi olla, ei ole riittävästi henkilöstöä, suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Tässä vaatii ja vie aikaa myöskin tämän järjestelmän toteutuminen, että molemmat osapuolet oppivat toimimaan ja erityisesti myöskin Puolustusvoimien puolella panostetaan asialliseen osaamiseen, jotta siellä pystytään sitten oikealla tavalla toimimaan. Mutta se ei poista sitä ongelmaa, mikä on nähtävissä. Parin vuoden päästä toimintamenon taso ei riitä, ja jos näin ajatellaan, että säästöillä pitäisi saada tuo tulos syntymään, se edellyttäisi Puolustusvoimien mukaan 3—5 varuskunnan sulkemista. Silloin Puolustusvoimat pystyisi sillä annetulla määrärahalla hoitamaan kiinteistömenot. Tämä lähtökohtahan on huono. Totta kai huonoista kiinteistöistä pitää päästä eroon, mutta myöskin kun myydään, niin silloin pitää myöskin saada jotain hyötyä, kun arvokiinteistöjä luovutetaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tässä tietenkin täytyy nähdä se, että kiinteistöissä, jotka voidaan kilpailuttaa, joissa vuokralaisella on aito mahdollisuus vaihtoehtoon, ongelmaa silloin ei ole, koska vuokralainen voi valita myöskin edullisemman vaihtoehdon, jos Senaatti-kiinteistöt ei pysy kilpailussa mukana. Mutta tässä ongelma on se, että valtaosalla näistä kiinteistöistä ei ole tätä aitoa kilpailuttamismahdollisuutta — on niin sanottuja käyttäjäsidonnaisia kiinteistöjä ja nämähän ovat tietenkin puolustuslaitoksen ja esimerkiksi yliopistojen, on myöskin eräitä muita, museoita jnp., jotka ovat käyttäjäsidonnaisia, joita ei voi kilpailuttaa — ja se johtaa tähän vääristymiseen.

Yksi asia, mikä johtaa myöskin tähän vääristymiseen on se, että yliopistot esimerkiksi sijaitsevat valtaosaltaan kaupungin keskustoissa erittäin kalliilla tonttimaalla ja kun tämän tontin arvo on nostamassa tämän kiinteistön arvoa, jolloin myöskin tuottovaatimus nousee tavattoman korkeaksi, sitä kautta — vaikka siitä ei perittäisi kuin se 68 prosenttia hintojen noususta, minkä valtiovarainministeriö ilmoittaa yliopistojen osalta — vuokra kohoaa tavattoman korkeaksi. Tästä syystä olen esittänyt tähän mietintöön vastalausetta ja 2 §:ään seuraavanlaisen muutosesityksen: "Poiketen siitä, mitä valtion liikelaitoksista annetussa lain 2 §:n 2 momentissa säädetään liiketaloudellisista periaatteista, valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että yliopistoille ja korkeakouluille sekä puolustusvoimille vuokratusta kiinteistövarallisuudesta peritään käypää alhaisempaa vuokraa erityisesti, milloin kyse on kulttuurihistoriallisesti merkittävästä tai puolustushallinnon käytössä olevasta käyttäjäsidonnaisesta erityisvarallisuudesta." Elikkä tämä mahdollistaisi alemmat vuokrat ja se mahdollistaa edelleen myöskin valtioneuvostolle mahdollisuuden säädellä, ketkä kaikki ovat oikeutettuja tähän.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kiitokset siitä, raahelainen edustaja Unto Valpas, että otitte esille tämän Oulun yliopiston tilanteen tässä Senaatti-kiinteistöt-asiassa. Minä en niinkään suurta huolta kanna tuosta Puolustusvoimien asiasta, ainakaan tuolla meillä päin, koska Oulussahan tapahtui muutama vuosi sitten, että Suomen tasavallan historian aikana ensimmäisen kerran Puolustusvoimat vetäytyivät itään eli Kajaaniin. Mutta sen sijaan tämä yliopiston tilanne on todella huolestuttava. Ed. Valpas kertoi, että kasvatustieteellisestä saattavat aloituspaikat pudota 230:sta 60:een. Pahin mahdollinen uhka on se, että noitten yt-neuvotteluitten ja Senaatti-kiinteistöjen toiminnan perusteella sinne ei ensi vuonna oteta yhtään uutta opiskelijaa, joten onkohan tässä hallituksen tarkoituksena, että myöskin yliopisto alkaa Oulun alueelta vetäytyä itään.

Ed. Valpas peräänkuulutti myöskin, mitä totuutta ed. Karjula kauniissa puheessaan julkitoi. Ed. Karjula esitti kepulaista konkretiaa. Häpeällistä tunnustaa, että olemme ed. Karjulan kanssa kotoisin samasta Oulun läänin kunnasta, Sievistä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Senaatti-kiinteistöjen kohdalla käytännön ongelmia on täällä hyvin paljon käsitelty ja ennakoitu. Näihin tulee jatkossa puuttua hyvin vakavasti, jotta näitä ongelmia ei tulisi. Pääosaltaanhan Senaatti-kiinteistöjen kiinteistöt ovat yhden käyttäjän kiinteistöjä. Tämä korostuu, aivan kuten puolustusvaliokunnan lausunnossa on sanottu, nimenomaan puolustussektorilla erityisen selvästi. Mutta aivan sama pätee myöskin yliopistosektorille ja eräisiin muihinkin Senaatti-kiinteistöjen omistamiin kiinteistöihin, joita on muun muassa sisäasiainministeriön poliisihallinnon alalla jne. Pitäisi muistaa jatkossa ne käyttötarkoitukset, mitä varten nämä kiinteistöt ovat. Näitä ei voi kerta kaikkiaan ajatella normaaliin kilpailuttamiseen, koska näillä on tietty tarkoitus ja ne ovat tarkoitustaan vastaavilla paikkakunnilla. Sen vuoksi toivon, että jatkossa pidetään huoli siitä, että Senaatti-kiinteistöistä ei tule näiden itse käytännön toimintojen estettä. Se, että käytäntö on sama kuin kunnissa, niin osin kunnissakin törmätään aivan vastaaviin ongelmiin. Jos ajateltaisiin omassa perheessä, niin siellä, jos vastaavia laskelmia tehtäisiin, perhetaloudet saattaisivat myöskin joutua hyvin ongelmallisiin tilanteisiin, jos laskettaisiin, missä kotitalouden huoneessa kuluu enemmän rahaa, onko se keittiö, olohuone tai mikä tahansa, mutta kuitenkin on kyse toimivasta kokonaisuudesta.

Minä sanoisin vahvasti, että näissä valtion kiinteistöissä pitää nähdä keskeisimpänä se tarkoitus, mitä varten nämä kiinteistöt ovat. Senaatista ei saa tulla isäntää, vaan sen on oltavan niiden käyttötarkoitusten palvelija, joita varten Senaatti-kiinteistöt on luotu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellä ed. Oinonen puhui siinä mielessä asiaa, että tässä pitäisi katsoa lähtötarkoitus, ja erityisesti toimistojen osalta, kun tähän kuuluu kuitenkin toimistorakennuksia ja kiinteistötiloja aika paljon, minusta pitäisi erityisesti kantaa huolta siitä ja pitää huoli siitä, jotta katsotaan paikkakunnan hintataso, ettei kävisi sillä tavalla, että valtion omistama kiinteistö mahdollisesti olisi tyhjillään ja vierestä vuokrattaisiin yksityiseltä taholta halvemmalla hinnalla toimistotilaa tai mitä hyvänsä tiloja, mitä tämän piiriin kuuluukin.

Sen takia pitäisi olla alueellinen näkökanta, että katsottaisiin tarkkaan paikkakunnan hinta- ja vuokrataso ja sen mukaan määritettäisiin myös vuokrataso, jolloin Senaatti-kiinteistöt pystyisi olemaan kilpailukykyinen jokaisella paikkakunnalla.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ensinnä pari sanaa Oulun yliopistosta. Rehellisyyden nimessä on todettava ensinnäkin, että Oulun yliopistolla ja erityisesti sen humanistisella tiedekunnalla ja kasvatustieteellisellä on suuria vaikeuksia järjestää opetusta niillä määrärahoilla, jotka Oulun yliopisto tähän tarkoitukseen on varannut.

Mutta tämä ongelma ei kyllä johdu käsiteltävänä olevasta Senaatti-kiinteistöt-laista. Se olisi liian suurta yksinkertaistamista, vaan kysymys ... (Ed. Dromberg: Kyllä osittain! — Ed. Pulliainen: Kyllä se osittain johtuu!) — Se ei johdu Senaatti-kiinteistöt-laista, se kyllä osittain saattaa johtua siitä, että Oulun yliopiston kiinteistömassa on kasvanut, nimenomaan uuskiinteistömassa, lyhyessä ajassa niin paljon, (Ed. Pulliaisen välihuuto) toisilla tieteenaloilla, ed. Pulliainen, ja että nyt Oulun yliopiston ehkä oma suunnittelu- ja laskentatoimi näiltä osin ei ole ollut ihan parhaassa virityksessä.

Mutta se on kiistatta tosiasia, että Senaatti-kiinteistöt-laissa on paljon ongelmia ja itse asiassa tässä järjestelmässä on suuria rakenteellisia kysymysmerkkejä. On tosi vaikea soveltaa vapaata kilpailua ja kilpailulähtökohdasta sovellettavaa vuokranmääräytymisperustetta markkinoilla, jotka eivät toimi aidossa kilpailutilanteessa. Erityisesti tällaisia kiinteistömassoja on Puolustusvoimien ja korkeakoululaitoksen piirissä. Tätä tosiasiaa ei miksikään voi muuttaa, ja sen takia tämän asian käsittely on ollut äärettömän vaikeaa myös valtiovarainvaliokunnassa, mutta luulen, että kaikissa valiokunnissa.

Sitten eräs seikka, joka on kuitenkin syytä todeta; se ei ole täällä tullut esille: Kun valtiovarainvaliokunta lopulta käsitteli tämän esityksen ja kuuli asiantuntijoita laajasti, niin tämän kritiikin, joka eduskunnan puolelta voimakkaana tuli esiin, seurauksena toivottiin eräitä muutoksia tähän lakiesitykseen ja eräs muutos toteutettiin nimenomaan Puolustusvoimien ja puolustusministeriön ja valtiovarainministeriön yhteisen neuvottelun tuloksena. Minä ymmärsin, että sekä puolustusministeri, tarkoittaa silloin puolustusministeriötä, että valtiovarainministeri, tarkoittaa silloin valtiovarainministeriötä, olivat yksimielisesti tuon muutoksen jälkeen tämän esityksen kannalla. Mutta samalla tämä kritiikki, joka valtiovarainvaliokunnassa oli sekä asiallista että voimakasta, johti sellaiseen lopputulemaan, että ensi kevään aikana valtiovarainvaliokunta halusi perusteellisesti selvittää, tutustua tähän Senaatti-kiinteistöjen toimintaan. Luulen, että tällä tavalla myös tulee nyt jatkossa tapahtumaan.

Olisi ollut muuten erittäin hyvä, jos täällä eduskunnassa olisi tätä keskustelua ollut kuuntelemassa Senaatti-kiinteistöjen edustajia, koska vuorovaikutus (Ed. Pulliainen: Oli kolme kappaletta!) — ahaa, he ovat jo poistuneet — eduskunnan ja Senaatti-kiinteistöjen välillä on äärettömän välttämätöntä varsinkin asiakastyytyväisyysmittauksien valossa.

Herra puhemies! Haluan todeta, että tämä ongelma, josta puhutaan, on 8 miljoonan neliömetrin suuruinen ja on tietenkin tärkeää, että valtion kiinteistömassaa hoidetaan taloudellisesti, tuottavasti, tehokkaasti, niin kuin ed. Virtanen kiinteistöalan ammattilaisena totesi. Voi olla, että tällä konseptilla ei päästä parhaisiin lopputuloksiin myöskään jatkossa, vaan tähän joudutaan palaamaan jossakin hyvin läheisessä tulevaisuudessa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kuulimme hyvin laajaa joukkoa silloin, kun me teimme tätä lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle. Rehtori Lauri Lajunen tuli myös Oulun yliopistosta meille kuultavaksi. Hän sanoi, että Kainuun yksikköön he ovat tyytyväisiä, koska sinne on saatu riittävästi rahaa. Mutta hän pahoitteli sitä, että se on muilta yliopistoilta pois, pääyliopistolta nimenomaan Oulusta, rahoitus on tiukoilla. Sen jälkeen tuli myös soittoja kasvatustieteellisestä yksiköstä, että heiltä koko ajan kiristetään rahoitusta, että he eivät millään pysty toimimaan jatkossa sillä resurssimäärällä, mikä heillä on. Toisin sanoen se riippuu pitkälti myös vuokrakustannuksista, kuinka yliopisto pystyy tulevaisuudessa selviytymään.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahde totesi täällä, että ministerit yksimielisesti sopivat. Kyllä me ihmettelimme puolustusvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa, miksi tätä ei ole ennen valtioneuvoston käsittelyä sovittu, kun puolustusministeriön taholta tuotiin selkeästi erimielisyydet esiin, ettei täällä tarvitsisi ruveta ratkomaan. Olisi päästy paljon vähemmällä, mutta hyvä näin, että päästiin tässä eteenpäin.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joko ed. Ahde ei tiedä tästä asiasta tarpeeksi tai sitten hän on nyt hallituksen uskollinen soturi, mutta todella eduskunta on käsitellyt neljä vuotta tätä lakia erilaisissa instansseissa. Tässä on ollut selvitysmies Pajakkala, jota valtiovarainvaliokunta kokonaisuudessaan, sen sivistys- ja tiedejaosto, sivistysvaliokunta, kaikki me olemme kuunnelleet, ja tämä viesti on ollut hyvin yksiselitteinen.

Ed. Ahde, sanoitte, että tällä Senaatti-kiinteistöjen ratkaisulla, jolla yliopistojen vuokrat sidotaan indeksiin, ei ole merkitystä opetukselle. Todella on, kaikki yliopistojen rehtorit ovat näin sanoneet, että sillä on todella merkitystä. Jos 23,5 miljoonaa euroa kahden vuoden sisään otetaan pois (Puhemies koputtaa) opetuksesta, Oulun yliopisto kyllä tulee kärsimään.

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Nyt pidetään tiukasti minuutista kiinni!

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahteelle ihan lyhyesti: Niitä rakennuksia, joita Linnanmaalla on humanisteilla ja kasvatustieteillä, koskevat rakentamispäätökset on tehty ennen kuin Senaatti-kiinteistöjä on luotu tai sen esiastetta luotu, elikkä kaikki päätökset on tehty ennen, ja koko tämä ongelma on syntynyt sen jälkeen, kun luotiin tämä lainsäädäntö ja sen mukainen vuokranmitoitusjärjestelmä.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivoisin, että Oulun vaalipiiristä valittu ed. Ahde tulisi tähän päivään ja muistaisi, että siitä, kun lähditte pois Oulusta, Oulu on lähes kaksinkertaistunut kooltaan, kuten myös Oulun yliopisto, samalla tavalla kuin ette tiennyt muutama kuukausi sitten lehdessä, kun sanoitte, että olisi mukava sähköistää Seinäjoki—Oulu-rata, että se on tehty jo kymmenen vuotta sitten.

Matti Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rajalalle voin todeta, että Oulu on muuttunut monella tavalla ja esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmäkin uusinut kasvonsa, mutta se on eri asia (Naurua) eikä liity millään tavalla tähän.

Mitä tulee tähän Senaatti-kiinteistöjä koskevaan lakiesitykseen, tätä ei ole käsitelty täällä neljää vuotta vaan neljä kuukautta, siis tämä syksy — tietenkin vuonna 98 Senaatti-kiinteistöjä koskevaa lakia, mutta tätä lakia on käsitelty siis neljä kuukautta.

Voin yhtyä ed. Tulosen käsitykseen siitä, että on todella suuri rakenteellinen ongelma koko tämä rakenne, jolle valtion kiinteistömassa on nyt annettu hoidettavaksi, ja erityisesti Puolustusvoimien ja opetushallinnon kannalta. Mutta Oulun yliopiston ongelmat, jotka ovat suuria, eivät johdu siis pelkästään tästä. Minä sanoin sen enkä sanonutkaan, etteivät ne osittain liittyisi kiinteistöongelmiin ja vuokriin, mutta (Puhemies koputtaa) Oulun yliopiston ongelma ei johdu pelkästään tästä vaan huomattavan paljon suuremmista korkeakoululaitoksen rahoitukseen liittyvistä rakenneongelmista.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ahteelle toteaisin, että Oulun yliopistossa kaivataan nyt nopeita toimenpiteitä eikä tämmöisiä turhia puheita, mitä nyt on hallituspuolueitten edustajilta tullut yhtä mittaa täällä. Kyllähän tällä lailla, jos tätä korjataan, voidaan tilanteeseen vaikuttaa, se on ihan selvä. Jokainen ymmärtää sen, että jos vuokrat alentuvat yliopistoilla, tilannekin helpottuu siellä. Mutta nyt on vain kysymys siitä, onko meillä halua ja tahtoa korjata tämä epäkohta. Sitä tahtoa ja halua ei tunnu nyt hallituspuolueissa olevan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kyllähän tässä ylevä tavoite on. Tavoitellaan taloudellisuutta ja läpinäkyvyyttä. Se on kaikkien edun mukaista. Mutta tämä järjestely ei saisi johtaa kuitenkaan toimintamäärärahojen leikkauksiin. Sellainen henkihän tässä on, että vedetään välistä. Kun ei ole aitoja markkinoita, taserakennettahan yhtä lailla kuin tuottovaatimuksia voidaan korjailla. Ne on lyijykynällä kirjoitettu ja otetaan lahjakiinteistöt ja muut vastaavat asiat tässä huomioon.

Valtion budjetissa Senaatin liikevaihto siltä osin, kuin se koskee siis valtion toimintoja, voisi näyttäytyä läpivirtausperiaatteella. Se on taskusta toiseen -periaatteella, ja näinhän tämä toimii. Mutta ei tämä anna toimijoille valtakirjaa toimia epätaloudellisesti. Sitä pitää kuitenkin tavoitella ja koettaa elää nuukasti.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarisen puheenvuorossa oli oikeastaan kaikki se oleellinen, mikä tähän kysymykseen liittyy, mutta haluaisin vielä tuoda yhden näkökulman tähän keskusteluun eli valtion taidelaitokset. Ne kaiketi ovat sitä varten, että kansa niidenkin kautta sivistyy ja henkisesti kasvaa. Valtion taidemuseon johtaja sivistysjaostossa kertoi aika synkin luvuin, millä tavalla valtion taidelaitosten toimintamenot ovat alentuneet siitä syystä, että kiinteistöjen vuokriin ja kiinteistönhoidon kustannuksiin menee vuosittain yhä enemmän määrärahaa ilman, että se sitten huomioidaan heidän budjetissaan. Ensi vuodelle heillä on toimintamenoja koko budjetista 12 prosenttia, edellisvuonna 22 prosenttia. Jos tätä vauhtia mennään, ei ole enää minkäänlaisia edellytyksiä sitoutua ylivuotisiin sopimuksiin taidenäyttelyjen järjestämiseksi. Tämä on minusta kulttuuriskandaali, jos tällä tavalla tilanne jatkuu.

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Herra puhemies! Käydystä pitkästä keskustelusta huomaa, että tätä asiaa on harjoiteltu jo viime vaalikaudella perusteellisesti, niin joustavasti ja eri tahoilta valaistaan näitä kysymyksiä. Kysyin kerran kyselytunnilla valtiovarainministeriltä sitä, onko Senaatti-kiinteistöjä koskevaa uutta lainsäädäntöä tulossa siten, että siihen sisältyy jännitteitä valtiovarainministeriön ja puolustusministeriön kesken. Silloin vakuutettiin, ettei ole. En tietenkään halua näitä jännitteitä nyt täällä millään tavalla enää esiin tuoda, mutta täytyy sanoa, että puolustusvaliokunnan näkemyksen pohjalta me kyllä kallistuimme hyvin paljon puolustusvaliokunnan ja puolustusministeriön asioihin ja tietenkin jätimme vähemmälle tässä esiin tulleet hyvin tärkeät yliopistot, museot ym., joihin Senaatti-kiinteistöjen työ kohdistuu samalla tavoin. Täytyy muistaa, että joka tapauksessa puolustusvaliokunta tulevaisuudessakin varmaan vuosien varrella budjeteissa kiinnittää erityisen vakavaa huomiota Senaatti-kiinteistöjen tuloutuksiin ja Senaatti-kiinteistöjen toimintaan. Tämä hallintomalli, joka nyt on omaksuttu, ei missään olosuhteissa saa tietenkään haitata Puolustusvoimille annettujen maanpuolustustehtävien toteuttamista.

Näiden suurien asioiden yhteydessä kuitenkin asiantuntijakuulemisessa ja yhteydenotoissa ilmeni kaksi pienempää kysymystä näiden peruslinjausten osalta, jotka ovat hyvin tärkeitä. Yksi tällainen tärkeä näkökohta tuli, koska en tiedä edellistä keskustelua, VALin taholta elikkä henkilökuntayhdistyksen taholta. Tässä näyttää käyneen niin, että kun tavoitteena on ollut myös toimintojen tehostaminen ja henkilöstön vähentäminen, se onkin tapahtunut melkein yksinomaan kaikki rakennuslaitoksen kustannuksella, jossa on jo vähennetty satoja henkilöitä työstä, ja Senaatti-kiinteistöt, jonka piti tulla tehokkaammin ja modernisti asioita hoitamaan, on suunnilleen samaa tahtia lisännyt omaa henkilöstöään. En tiedä, onko sitten osunut tältä osin paikalleen tämä uudistus.

Toinen asia, joka on tällainen käytännön ihmisten esiin tuoma, jossa Senaatti-kiinteistöjen kyllä tulee sparrata itseään vielä parempaan kuntoon, on näiden kiinteistöjen kunnostaminen, uudisrakentaminen ja hoito. Rakentajat, urakoitsijat ja se sektori sanovat, että tämä puoli on aivan sekaisin edelleen. Pitää olla yhteydessä puolustusministeriöön, pitää olla rakennuskohteen paikallishallintoon, Puolustusvoimien sotilasedustajiin, pitää olla Senaatti-kiinteistöihin, pitää olla rakennuslaitokseen. Jokaisesta juoksee erittäin tärkeitä herroja, ja kukaan ei uskalla oikeastaan päättää yhtään mitään — sekava, epäjohdonmukainen järjestelmä. En lähde moittimaan Senaatti-kiinteistöjä, mutta silloin kun pyritään tehokkuuteen, nykyaikaiseen järjestelmään myös kiinteistöjen hoidossa, urakoinnissa ja rakentamisessa on vakavasti paneuduttava — koska ovat aivan turha rahakulu, kuten tiedämme, epäselvät vastuukysymykset, suunnitelmien epävarmuus — kuka laatii mitäkin ja kuka saa sanoa viimeisen sanan ja kenellä on rahapussi ja kuka maksaa.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen esityksessä sanotaan, että Senaatti-kiinteistöt on Suomen suurin kiinteistöomaisuuden haltija, sen hallinnassa on 11 500 rakennusta ja konserniin kuuluu 47 kiinteistöosakeyhtiömuotoista tytäryhtiötä, 38 osakeyhtiötä, haluaisin vaan sanoa entisenä tutkijana ja yliopiston opettajana, että älkää unta nähkö, että tämä lainsäädäntö on jotenkin hyödyksi yliopistoille. Joudutte palaamaan tähän monet kerrat tai joudumme, miten vaan. Sitten sanoisin, että vastalause n:o 2:ssa tämä asia on sanottu tarpeeksi terävästi myöskin puolustuslaitoksen osalta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan korostaa sitä, mitä ed. Juhantalo toi esille puolustushallinnon rakennuslaitoksen osalta ja VALin henkilöstön osalta. Meidän on pidettävä huolta, että tehtävänsä hyvin hoitaneet, usein pienellä palkalla pitkään vaativaa tehtävää hoitaneet henkilöt eivät kärsi näissä järjestelyissä vaan heidän työsuhteensa voivat jatkua ansaitulla tavalla.

Sitten kiinnitän huomiota siihen, että pelkään näitä laskennallisia perusteita vuokrissa. Saattaa olla, että hyvinkin edullisille ja vanhoille kiinteistöille siirtyy kustannuksia uusilta hankituilta rakennuksilta ja tämä kuormittaa hyvin kunnossa olevien vanhojen rakennuksien ylläpitomenoja. Pelkään, että tätä siellä laskennoissa saattaa tapahtua.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tarkkaan seurannut tätä keskustelua, eikä voi vetää oikeastaan muuta johtopäätöstä kuin sen, että nyt näyttää siltä, että hallituspuolueet ovat hyväksymässä lakiesityksen, jota oikeastaan kukaan ei kannata täällä näin. Kritiikkiä on tullut valtavan paljon, tyytymättömyyttä, toiveajattelua siitä, että kenties asiat joskus korjaantuvat, mutta tyytyväinen ei tunnu olevan kukaan. Valtiovarainministeri on kuunnellut kiitettävästi myös keskustelua mutta ei ole kommentoinut.

Ed. Perhon puheenvuoron osalta olisin vielä halunnut todeta sen, että siinä kävi hyvin selvästi ilmi, kun hän puhui Valtion taidemuseosta, että ennen pitkää, jos tämä kehitys jatkuu, valtion varoilla pidetään pystyssä ainoastaan seiniä. Toiminnot loppuvat niin museoista kuin yliopistoistakin, jos tämä kehitys jatkuu.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Siltä osin kuin ed. Ojala esitti huolensa siitä, kuinka paljon rahaa laitetaan seiniin tai toimintaan, varmasti tätä yhtälöä yleensä — en puhu nyt Senaatti-kiinteistöistä yksinomaan — on viisasta pitkän päälle purkaa. Tämä laki on kuitenkin valmisteltu nyt tähän muotoon, ja otaksun eduskunnan sen hyväksyvän. Totean vain eduskunnan pöytäkirjoihin sen tärkeän näkökulman kirjattavaksi, johon olen toistuvasti kiinnittänyt huomiota, että tässä Senaatti-politiikassa on sellainen pieni pulma tai kivi kengässä, että kun puhutaan lahjoitusmaista, jotka on annettu esimerkiksi yliopistoille ja korkeakouluille, ja jos niille sitten hinnoitellaan, niin kuin on menetelty, tietty katehinta, se on herättänyt sellaista näkökulmaa, josta palautetta on tullut.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Kuka vielä sanoo, että eduskunnassa ei ole kiinteistöalan asiantuntemusta? Se on tietysti vuosien mittaan karttunut, niin kuin pitääkin, ja ehkä karttuu tässä vielä tulevienkin vuosien aikana. Tämä asia on varmasti aktuelli vielä myöhemminkin. Ed. Pulliainenkin pääsee sanansa vielä sanomaan. Mutta sillä tavalla tämä on tietysti hyvä juttu, että asia on kiinnostanut ja saanut sitten eduskunnan valiokuntavalmistelussa varmasti hyvin kattavan ja perustellun huomion ja se on läpikäyty pohjia myöten. Tämähän on hallituksen yksimielinen esitys, ja tämänkin keskustelun jälkeen on hyvä sanoa, että hallituksen on syytä ja se tulee tarkkaan seuraamaan lain vaikutuksia, kun uskon, että tämä yksimielinen esitys myöskin täällä hyvällä enemmistöllä läpi menee.

Tämän keskustelun jälkeen — vielä on toinen käsittely kyllä jäljelläkin — ei minulla ole mitään uutta erityistä sisältöä tähän tuotavaksi taikka uutta todistusta, eikä varmaan kyllä eduskunnallakaan, niin paljon tässä on puhuttu, ellei sitten sellaiseksi oteta ja lasketa esimerkiksi ed. Pulliaisen hulvatonta heittoa siitä — niin, miten se meni — että tämä on yliopistolaitoksen suurin möhlä sen yli satavuotisessa historiassa. (Ed. Pulliainen: Satoja vuosia kestäneessä historiassa!) — Satoja vuosia kestäneessä historiassa, vielä parempi näin. Mutta jos näin olisi, niin kyllähän meidän yliopistolaitoksemme olisi käsittämättömässä kukoistuksen tilassa, jos tämä olisi möhlä, ja se, mitä on sitä ennen tehty, olisi sitten pienempää möhlää, mutta kun näin ei ole. Se ei ole käsittämättömässä kukoistuksen tilassa, kohtuullisessa kuitenkin. Tämänkin lain osalta voin sanoa, että tämä kuitenkin toimii tämän toimialan osalta kokonaisuudessaan myönteisenä. Uskon, että se osaltaan tervehdyttää myös yliopistojen ja Puolustusvoimien toimintaa: tuo sitä läpinäkyvyyttä, tarkkuutta, jota tähän mennessä on kohtuuttoman paljonkin kuitenkin puuttunut.

Vain joitakin huomioita, arvoisa puhemies! Vähemmälle tässä keskustelussa on jäänyt yksi lakiesityksen lähtökohta, siis se, että sillä pyritään siihen, että Senaatti-kiinteistöt voisi toimia alan käytännön mukaisesti, siis hoitaa näitä kiinteistöjä hyvin siten, että niillä on arvoa myöskin tulevaisuudessa. Tässä on paljon, paljon parantamista, ennen kaikkea tietysti Puolustusvoimien mutta miksei myöskin yliopistolaitoksen osalta, ja tällä tavalla myöskin Senaatin tehtävä on tämän lain velvoitteen mukaan menestyä kilpailussa muitten yritysten kanssa. Liiketaloudelliset tavoitteet ja asiakkaiden tarpeet on nivottava hyvällä tavalla yhteen. Siihenhän viitataan monessa yhteydessä tässä lakiesityksessä ja sen perusteluissa ja myöskin tämän vuoden talousarvioesityksessä, jossa todetaan muun muassa, että vuokrajärjestelmää kehitetään yhteistyössä käyttäjien kanssa toteutetun selvityksen pohjalta ja että samoin kehitetään käyttäjien tarvitsemia uusia palvelumuotoja sekä edistetään käyttäjien toimialastrategioiden laadintaa ja kumppanuussopimuksia hyödyt molemmille -periaatteella jne.

Valiokuntakäsittelyssä on tietysti käynyt hyvin selville moninaisia puolia tässä asiassa. Yksi, joka ei ole tullut tässä esiin, on se, että Senaatti-kiinteistöt on jo pyrkinyt seuraamaan toimintansa vaikutuksia ja teettänyt muun muassa asiakastyytyväisyyskyselyn vuosittain. Sen mukaan tyytyväisyys on noussut koko ajan. Tällä hetkellä asteikolla 1—5 se on 3,65 — no, ei kauhean hyvä mutta ei huonokaan. Se kannustaa kyllä korostamaan, että kuntalaisten epäluottamusta näyttää olevan. Sen vähentämiseksi Senaatin on jatkettava ja vahvistettava avoimuutta lisääviä toimia sekä panostettava kumppanuuden kehittämiseen kaikkien vuokralaisten kanssa.

Pari kolme erillistä kysymystä vielä, puhemies. Tässä tuli esiin puheenvuoroissakin tuo yhtiöittämisasia. Sitähän, kun kävin valiokunnassa, myöskin suoraan kysyttiin, onko tässä jokin salainen suunnitelma yhtiöittää jatkossa. Näin ei ole. Tällaisia suunnitelmia, hankkeita ei ole olemassa eikä vireillä. Todettakoon se vielä tässä täysistuntokäsittelyssäkin.

On selvää, että useat puheenvuorot täällä — myöskin opetusministeriö, yliopistot ja puolustusministeriö, kaikki — ovat olleet huolestuneita määrärahojen riittävyydestä ja sen mukaisesti vuokrissa tapahtuneista nousuista, indeksikysymyksestä jne. Vuokrien nousun osalta mitä on tapahtunut? On nyt kyllä sitten syytä muistaa, että se on kuitenkin pääosin johtunut toimitilainvestoinneista, jotka ovat olleet hurjan puoleisia. Jos nyt neljän vuoden aikana on lähes 270 miljoonaa investoitu yliopistojen puolella pelkästään, niin se kertoo siitä, että siellä vauhtia on ollut. Kannattaisi varmaan miettiä, olisiko tehokkuutta, tuottavuutta, myöskin näiden tilojen osalta parannettavissa. Palaute on se, että toimitiloissa on selkeätä vajaakäyttöä ja sen mukaista koordinaation tarvetta, jotta tuottavuus voisi parantua. Indeksiin nämä ovat sataprosenttisesti sidottuja, jotta turvattaisiin kiinteistöjen asianmukainen ylläpito ja korjaus. Niin kuin sanottu, siinä erityisesti on parantamista.

Sitten on myöskin vastalauseissa pariin asiaan kiinnitetty voimakasta huomiota, ensinnäkin siihen, että Puolustusvoimien käytössä oleva omaisuus olisi sellaista erityistä erillisvarallisuutta, jolle ei ole olemassa liiketaloudellisia markkinoita. Vähän tällä tavallahan Puolustusvoimissa on eletty ja sen mukaisesti kiinteistöjä hoidettu. Mutta kokemukset osoittavat, kun tässä vuosia vähän taaksepäin katsotaan, että monet varuskunnat ja vastaavat Puolustusvoimain kiinteistöt ovat tyhjentyneet uudelleensijoittelun ja muun sellaisen toiminnan seurauksena, jonka jälkeen ne ovat kuitenkin aivan normaalissa markkinatilanteessa. Mahdollisimman hyvän myyntihinnan saamiseksi on todella järkevää, että kiinteistöjä hoidetaan liiketaloudellisin perustein. Sehän merkitsee muun muassa tehokasta käyttöä sekä arvon säilymistä ja kehittymistä myös silloin, kun ne vielä ovat Puolustusvoimien hallinnollisessa käytössä.

Ajatus siitä, että asetuksella voitaisiin mahdollisia tuottovaatimuksia alentaa, on tullut täällä vasemmistoliiton taholta esiin, mutta ilmeisesti muillakin sellaisia mietteitä on ollut, että tällä tavalla Puolustusvoimien ja yliopistojen käytössä oleville kiinteistöille voitaisiin asettaa alempi tuottovaatimus kuin nyt tässä tehdään. Mutta liikelaitoksen on toimittava liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti, ja jos se jostain syystä on mahdotonta — sehän nyt todetaan tässä laissa — niin valtion talousarvioon voidaan ottaa määräraha liikelaitoksille määrätyn liiketaloudellisesti kannattamattoman tehtävän rahoittamista varten liikelaitoslain 7 §:ssä. Kannattaa miettiä, mikä on ollut käytäntö aiemmin, ennen näitä aikoja ja tätä lainsäädännön valmistelua. Läpinäkyvyyttä ei ole ollut tältä osin, ei yliopistojen eikä Puolustusvoimien toiminnassa. Se ei ole missään tapauksessa hyvä asia. Eduskunta on sen kaikissa yhteyksissä, muittenkin lainsäädäntötoimien yhteydessä, todennut.

Vielä vihonviimeisenä tuo pääkonttorikysymys. Ainakin ed. Nepponen siihen viittasi. Minusta se ei ole millään tavalla relevantti asia tämän lain osalta. Pääkonttori sijoittuu sen mukaan kuin tilanteessa, jolloin se mahdollisesti käsittelyyn tulee, parhaaksi nähdään, ja koko valtakunnan alue on silloin tietysti tarkastelun kohteena.

Yleiskeskustelu päättyy.