Ulkoasiainministeriön hallinnonala 24
Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainhallinnon talouden puolelta kipupisteet
ovat laaja edustustoverkko, kiinteiden menojen vahva kasvu ja valuuttakurssimuutokset,
niin kuin ulkoministeri asiat kuulemisen yhteydessä ilmaisi.
Edustustoverkko kattaa 98 edustustoa, ja ne menot ovat kaksi
kolmasosaa toimintamenojen vuotuisista määrärahoista.
Se on mittava osuus. Edustustoverkoston työmäärää ovat
viime vuosina lisänneet erityisesti kasvavat kansalaispalvelut
ja elinkeinoelämän tarpeet sekä maahanmuuttoon
liittyvät tehtävät. Syksyllä valmistui
laaja selvitys Suomen edustautumisesta maailmalla, ja siinä muokataan
tehtävärakennetta vastaamaan käytettävissä olevia
resursseja ja strategisia tavoitteita. Valiokunta pitää selvitystä kattavana,
ja on myönteistä, että ulkoasiainhallinnossa
on sekä meneillään että käynnistymässä hallinnon
keventämiseen ja tuottavuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita,
joilla edustustojen toimintaedellytyksiä tullaan kohentamaan.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
pysyvien edustustojen toimitiloihin. Ulkoasiainhallinnolla on 30
edustustokansliaa ja 52 edustuston päällikön
virka-asuntoa. Toteamme, että tämän toiminnan
joustava kehittäminen edellyttäisi, että ulkoasiainhallinto
saisi käyttöönsä myynnin yhteydessä kertyviä varoja
uudelleenhankintaan, joka olisi joustavampi, eikä käytettäisi
budjettimenettelyn kautta tulevaa rahojen siirtoa, joka on hidas
ja edellyttää monien hyvin pitkälle menevien
muotoseikkojen toteuttamista. Totta kai pitää sekin
hankinta, vaikka varat siirtyisivät, tehdä kaikkien
sääntöjen mukaisesti. Myöskin
valiokunta haluaa korostaa, että omistus- ja vuokrausvaihtoehtoja
tulee tarkastella valtion kokonaisedun näkökulmasta,
ja pitää välttämättömänä,
että edullisiin toimitilaratkaisuihin kyetään tarttumaan
nopeasti. Se liittyy tietenkin edellä esittämääni.
On hyvä, että käynnissä ovat
keskustelut Senaatti-kiinteistöjen ja valtiovarainministeriön
kesken.
Valiokunta haluaa myöskin korostaa kulttuuriviennin
edistämisen tärkeyttä ja tärkeää yhteistyötä edustustojen
ja kulttuuri- ja tiedeinstituutioiden välillä.
Kriisinhallinnan osalta totean, että kansallinen strategia
asetti tavoitteeksi 150 asiantuntijaa vuositasolla ja siihen päästiin
lokakuussa nyt päättymässä olevana
vuotena. Momentin määrärahat ovat noin
18,5 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa tuon asiantuntijamäärän
palkkaukset ja muut toimintamenot, jotka kuitenkin ovat yhä kasvavassa
johtuen varustemenoista ja toiminnasta aiempaa vaativammilla alueilla.
Erityisesti täällä jo eilen keskustelutti
Afganistanin osuus, jossa mielipiteet olivat siviilikriisinhallinnan
lisäämisen puolesta.
Erityisesti momentin määrärahasta
on tarkoitus osoittaa 400 000 euroa sellaisen rauhanvälitystoiminnan
vahvistamiseen, johon Suomi osallistuu ja jossa pienillä kustannuksilla
voidaan saada paljonkin aikaan.
Kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta todetaan,
että varoja on 966 miljoonaa euroa ensi vuonna, mikä on
noin 50 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna
ja vastaa 0,55:tä prosenttia bruttokansantulosta. Varsinaiset
kehitysyhteistyömäärärahat ovat
noin 740 miljoonaa euroa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota
siihen, että myönnetään myöntö-
ja sopimusvaltuuksia varsin mittavasti, mikä on erittäin
tarpeellinen tapa pitkäjänteisesti viedä kehitysyhteistyötä eteenpäin.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, miten voidaan kehitysyhteistyöksi kirjata muita menoja,
joita ovat muun muassa hallintokustannukset, Finnfundin ja kansainvälisten
organisaatioiden kustannukset. Mutta sitten valiokunta kiinnittää huomiota
pakolaismenojen kirjaamiseen kehitysyhteistyömenoiksi ja
pitää tarkoituksenmukaisena selvittää,
kuinka ne tulee jatkossa raportoida Oecd:n kehitysapukomitealle.
Viimeisenä asiana otan esiin lisäyksen, jossa Kuurojen
maailmanliitolle myönnettiin 50 000 euroa. Kuitenkin
keskustelu käytiin siitä, onko tämä oikea
menopaikka, ja jos jatkossa tulevina vuosina tällaista
tukea myönnetään, on tarkoin katsottava,
mihin pääluokkaan tämä määräraha sisältyisi.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt menettelemme sillä tavalla, että otamme
tähän perään tämän selostuksen
jälkeen ministeri Stubbin ja ministerin Väyrysen
puheenvuorot, minkä jälkeen aloitamme puhujalistan
mukaisesti muutamalla puheenvuorolla ed. Paajasen puheenvuoroon
saakka, että saamme tämän listan alkamaan.
Ed. Paajasen puheenvuoron aikana pyydetään debattipuheenvuoroja,
ja käytämme debattiin sitten jonkun mittaisen
ajan. Ministerin täytyy lähteä täältä vähän
ennen klo 13:a. Tässä jää kyllä aikaa
ihan merkittäväänkin debattiosuuteen.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia todellakin omasta ja ministeri
Väyrysen puolesta. Pyydämme jo tässä vaiheessa
anteeksi, että 12.45 meidän on pakko siirtyä rahavaliokunnan
istuntoon.
Esittäisin kolme huomiota talousarvion vuoden 2010
palautekeskusteluun meidän, ulkoasiainministeriön,
pääluokkaan, ja ne ovat seuraavat:
Ensimmäinen huomio: vuoden 2010 talousarvioesitys ja
sen täydennys. Siis talousarvioehdotus vuodelle 2010 on
yhteensä noin 1,2 miljardia euroa, joka on noin 45 miljoonaa
euroa vähemmän kuin valtioneuvoston 26.3.2009
kehyspäätöksessään
hallinnonalalle osoittama kehitys. Tämä vähennys
aiheutuu ministeriön osuudesta hallituksen niin kutsutun
elvytyspaketin uudelleenkohdennuksiin. Kasvu verrattuna vuoteen 2009
on vajaat 14 miljoonaa euroa eli noin prosentin verran, ja ministeriömme
alustavat tulostavoitteet vuodelle 2010 on asetettu hallitusohjelman
ja ministeriön strategian mukaisesti.
Toinen huomio tänään: Mitkä ovat
ne keskeiset meidän hallinnonalamme kipupisteet vuoden 2010
talousarvioesityksen näkökulmasta? Ne ovat pitkälti
samoja, joita puheenjohtaja Nepponen myös tuossa aiemmin
kävi läpi.
Ensimmäinen on edustustoverkon toiminnan turvaaminen.
Meidän edustustoverkkommehan on pieneksi maaksi erittäin
kattava, 98 toimipistettä ympäri maailmaa. Tähän
verkostoon kohdistuu jatkuvia poliittisia ja myös kansalaispalvelujen
kysyntään liittyviä lisäyspaineita.
Maahanmuuttohalukkuus kasvaa; sekin tietysti vaatii omansa meidän
edustustojemme tehtävissä, lupa- ja viisumiasioissa
muun muassa. Eli joudutaan tarkkaan analysoimaan edustustojemme
tehtäviä ja resursseja. Käytännössä uusia
edustustoja ei voida perustaa ilman joidenkin entisten sulkemista
tai muutoin radikaalia supistamista.
Toinen kipupiste on kiinteiden menojen kasvu. Ulkoasiainhallinnon
kiinteät menot ovat suuret, ja varsinkin edustustoverkon
osalta kiinteitä menoja on jo noin 80 prosenttia. Eli käytännössä me
maksamme huomattavasti enemmän tekemisemme puitteista kuin
itse niistä toimenpiteistä, joilla Suomen asiaa
maailmalla edistetään. Haluan myös tässä yhteydessä todeta,
että kysehän ei ole pelkästään
ulkoasiain hallinnonalasta, vaan ulkoasiainministeriö palvelee
koko valtionhallintoa. Enenevässä määrin
nähdään sekä ministereitä ympäri
maailmaa reissaamassa että eri ministeriöiden
virkamiehiä, jotka ovat Suomen valtion palveluksessa, esimerkiksi
Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja muualla.
Viimeinen kipupiste tietysti on valuuttakurssivaihtelut, eli
maailmantalouden heilahtelujen johdosta valuuttakurssien kehitystä on
vaikea arvioida, ja tästä aiheutuu yllättäviäkin
heilahteluja UM:n määrärahatarpeeseen.
Halusin kolmantena ja viimeisenä asiana nostaa esille
yhden erityisen kohdan, ja se liittyy siviilikriisinhallintamomenttiin,
josta myös ed. Nepponen tuossa mainitsi. Me olemme päättäneet,
että siviilikriisinhallintamomentille varataan 400 000
euroa uudelle rauhanvälitystoiminnalle, eli 400 000
euroa uudelle rauhanvälitystoiminnalle. Siis ajattelu on
se, että rauhanvälityshän on huomattavasti
halvempaa kuin kriisien hallitseminen. Täytyy myös
sanoa, että hiukkasen kadehtien katsotaan tuonne Norjan
suuntaan, joskus myös Ruotsin suuntaan ja Sveitsin suuntaan.
Ne ovat rauhanvälityksen suurmaita.
Meillä on muutamia rauhanvälittäjiä:
Martti Ahtisaari tietysti ylivoimainen numero yksi, minun oma erityisedustajani
Afrikan sarvessa Pekka Haavisto. Meillä on pitkät
perinteet tässä ihan Sakari Tuomiojasta lähtien
Harri Holkeriin, Elisabeth Rehniin. Tämä on minun
mielestäni sellainen hallinnonala, jolla meillä olisi
paljon annettavaa, ja jollain tavalla meidän yhdessä pitäisi pohtia,
miten me saamme Suomesta rauhanvälittämisen suurvallan
ikään kuin presidentti Ahtisaaren hengessä.
Tämä 400 000 on nyt oikeastaan ensimmäinen
pesämuna tälle toiminnalle. Tällä rauhanvälityksen
vahvistamisella saadaan vahvaa kansainvälistä nostetta
YK:ssa ja myös alueellisissa järjestöissä,
kuten EU:ssa, Afrikan unionissa tai vaikkapa Etyjissä.
Aktiivisuus tällä sektorilla vahvistaa meidän
ulkopoliittista profiiliamme, ja samalla me edistämme turvaneuvostokampanjaamme.
Eli nämä kolme asiaa, arvoisa puhemies: ensimmäisenä vuoden
2010 talousarvioesitys ja sen täydennys, toisena hallinnonalamme
kipupisteet ja kolmantena erityiskysymyksenä siviilikriisinhallinta
ja rauhanvälitys.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Herra puhemies! Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa
ansiokkaasta työstä ulkoasiainhallinnon pääluokan
käsittelyssä. Omalta osaltani rajoitun niihin
kysymyksiin, jotka ovat hyvin selkeästi nimenomaan budjettiasioita.
Ensinnäkin lähialueyhteistyöhönhän
ensi vuonna osoitetaan 19,5 miljoonaa euroa, mikä on hyvin
tyydyttävä taso ja merkitsee sitä, että tämänvuotinen
määrärahataso voidaan säilyttää. Tätä toimintaahan
ollaan kehittämässä ja painottamassa
entistä enemmän taloudellisen yhteistyön
tukemisen suuntaan. On hyvin mieluisaa ministeriön näkökulmasta,
että valtiovarainvaliokunta korostaa pitkäjänteisen
suunnittelun merkitystä ja korostaa myös sitä,
että kehitys kohti 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden
tavoitetta tapahtuu tasaisesti ja riittävillä valtuuksilla.
Mieluisaa on myöskin lukea valiokunnan mietinnöstä kannanotto
pakolaismenojen laskentatapaan. Täällähän
korostetaan, että mahdolliset tarkistukset oda-kelpoisuudessa
eivät saa johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisen
kehitysyhteistyön määrässä tai
laadussa. Mainittakoon, että Oecd:n piirissä on
käynnistynyt selvittely siitä, millä tavoin
nämä pakolaismenot olisi raportoitava.
Sitten pari yksityiskohtaa.
Ensinnäkin ministeri Stubb mainitsi jo siviilikriisinhallinnan.
Sehän on toimintaa, joka nykyisin noin 90-prosenttisesti
lasketaan kehitysavuksi, niin sanotuksi muuksi odaksi. Ministeri
Stubb otti esille rauhanvälitystoiminnan. Sitähän
me olemme jo varsin vahvasti tukeneet kehitysyhteistyöbudjetin
kautta. Aivan äskettäin myönsimme 3 miljoonaa
euroa Afrikan unionille rauhanvälitystoimintaa varten,
ja tämän lisäksi tähän
toimintaan on käytetty hyvin runsaasti kehitysyhteistyövaroja.
Jatkossa on tärkeää, että se toiminta,
jota rahoitetaan siviilikriisinhallintamomentilla, ja se toiminta,
jota rahoitetaan kehitysyhteistyömomentilta, nivelletään
yhteen ja toimitaan koordinoidulla tavalla. Tästä on
sovittukin jo, että asianomaisten osastojen kesken ministeriössä ryhdytään
laatimaan yhteistä suunnitelmaa.
Sitten vielä hyvin ajankohtainen kysymys ilmastorahoituksesta.
On tärkeää painottaa sitä, että ilmastorahoituksessa,
joka tulee suuntautumaan kehitysmaille, noudatetaan kehitysyhteistyön
periaatteita, niin että käytetään
ensi sijassa olemassa olevia rahoituskanavia ja organisaatioita
ja että toimitaan kestävän kehityksen
periaatteiden mukaisesti. Minua aika tavalla huolestuttaa se, että kansainvälisessä
keskustelussa
painotetaan kehitysyhteistyön periaatteiden noudattamista
vain adaptaation osalta, ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta.
Tämä näkökulma on liian kapea.
Näitä samoja periaatteita täytyy noudattaa
myöskin ilmastonmuutoksen torjumisessa eli mitigaatiossa.
Tämä on tärkeää kahdessakin
mielessä. Ensinnäkin köyhimmätkin
kehitysmaat voivat olla mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa, jos
ne saavat siihen riittävästi tukea. Esimerkiksi
kestävää metsätaloutta toteuttamalla
monet köyhimmätkin maat voivat olla mukana ja
samalla taloudellisesti hyötyä tästä toiminnasta.
Toisaalta, kun on tarkoitus suunnata lähinnä keskitulomaille
tätä mitigaatiorahoitusta, niin kyllä siinäkin
pitää noudattaa kestävän kehityksen
periaatteita ja käyttää ensi sijassa
olemassa olevia rahoituskanavia ja rahastoja ja organisaatioita.
Tämä puoli on meillä Suomessa ollut
aika hyvin hoidossa, koska me olemme voineet EU-ministerivaliokunnassa
jatkuvasti koordinoida eri ministeriöitten näkemyksiä.
Mutta, kun on mukana kansainvälisissä kokouksissa,
huomaa monta kertaa, että puhutaan vain adaptaatiosta. Se
on hyvin puutteellinen näkökulma, ja tähän meidän
täytyy saada jatkossa korjausta niin, että myöskin
näillä kansainvälisillä foorumeilla
nähdään ilmastorahoituksen ja kehityksen
suhde riittävän laaja-alaisesti.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Budjetissa kehitysyhteistyömäärärahat ovat
0,55 prosenttia bruttokansantulosta, eli vielä on matkaa
YK:n tavoitetasoon, 0,7 prosenttiin. Kehitysyhteistyötä on
määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti
lisättävä, jotta päästään
vähintään YK:n tavoitetasolle.
Kansalaisjärjestöt ovat tänä syksynä nostaneet
esiin läpileikkaavat teemat kehitysyhteistyössä eli
ne asiat, jotka tulee valtavirtaistaa, ottaa huomioon kaikessa toiminnassa.
Pitäisikin laatia strategia läpileikkaavien teemojen
toteutuksesta ja seurannasta. Läpileikkaaviksi teemoiksi
on kehityspoliittisessa ohjelmassa nostettu kolme asiaa: tasa-arvon
vahvistaminen sekä naisten ja tyttöjen oikeudet,
helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten,
alkuperäiskansojen sekä etnisten vähemmistöjen
oikeudet sekä hiv—aidsin vastainen taistelu.
YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden saavuttaminen,
erityisesti laajamittaisen köyhyyden ja nälän
poistaminen, ei ole mahdollista, ellei naisten ja tyttöjen
aseman parantamiseen panosteta. Naiset ovat avainasemassa globaalien
kriisien ratkaisussa. Naiset tuottavat kehitysmaissa noin 70 prosenttia
ruuasta ja kulkevat pitkiä matkoja hankkiakseen vettä ja
polttopuuta. Naisten ja tyttöjen koulutus on olennaista köyhyyden
vastaisessa taistelussa.
Vuonna 2008 voimaan astuneessa YK:n vammaissopimuksessa velvoitetaan
teollistuneita maita tukemaan kehitysmaiden vammaisia kehitysyhteistyön
kautta. Vammaisia koskevia kehitysyhteistyöhankkeita toteuttavat
lähes yksinomaan kansalaisjärjestöt ja
näistä erityisesti vammaisjärjestöt.
Tämä tulee luonnollisesti huomioida järjestöjen
avustuksissa.
Maailman lapsista joka neljäs elää äärimmäisessä köyhyydessä eli
alle 1,25 dollarilla päivässä, yhteensä 600
miljoonaa lasta. Kun tänä vuonna vietetään
YK:n kansainvälisen Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 20-vuotisjuhlaa,
olisi hyvä kiinnittää erityisesti lasten
oikeuksien toteutumiseen vakavaa huomiota. Lapsen oikeuksien valtavirtaistaminen
suomalaiseen kehitysyhteistyöhön ei ole vielä toteutunut
toivotulla tavalla, ja siksi lapsen aseman parantamiseen onkin jatkossa
kiinnitettävä erityistä huomiota.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä ministeri
Stubbille täytyy todeta, että on hyvä,
että tuohon rauhanvälitykseen on päätetty
ohjata tuo 400 000 euroa siviilikriisinhallintamomentille.
Varmasti kaikilla ulkomaanmatkoilla, mitä ulkoasiainvaliokuntakin
tekee, on todettu, että tarvetta sopiville henkilöille
maailmalla tähän työhön on ja
samoiten myös salaisia kohtauspaikkoja tarvitaan.
Arvoisa puhemies! Kansainväliseen kehitysyhteistyöhön
esitetään tosiaan ensi vuodelle kokonaissummaksi
vajaa miljardi euroa ja varsinaisen kehitysyhteistyön momentille
siitä menee reilu 700 miljoonaa, jotka on tarkoitettu ainoastaan
kehitysyhteistyötarkoituksiin. Mutta muiltakin momenteilta
löytyy kehitysyhteistyöksi laskettavia eriä.
Kokonaisuudessaan on 50 miljoonaa lisäystä viime
vuoteen. On muistettava, että Suomi on yksi niitä harvoja
maita, jossa kehitysyhteistyömäärärahat
niin prosentuaalisesti kuin euromääräisesti
nousevat. Bktl:ään suhteutettuna kehitysyhteistyömäärärahojen
osuuden arvioidaan nousevan 0,55 prosentin tasolle. Suunta on siis
myönteinen. Mutta täytyy muistaa, että olemme
sitoutuneet nostamaan ne määrärahat vuoteen
2015 mennessä sinne 0,7 prosenttiin.
Arvoisa puhemies! Hallituksessa on tosiaan esitetty pakolaisjärjestelmän
muuttamista niin, että pyrittäisiin ennakoimaan
seuraavan vuoden turvapaikanhakijoitten määrää,
ja budjettiin on merkitty nyt sitten summa sen mukaan. Meille todettiin,
että tätä kysymystä aiotaan
selvittää ja siihen palataan sitten myöhemmin.
Kysyisin vielä ministeriltä, missä mennään
tämän selvityksen kanssa, kuinka pakolaismenot
tulevaisuudessa Oecd:n kehitysapukomitealle raportoidaan. Kuulimme
ministeri Väyryseltä, että Oecd itsekin
on tekemässä selvitystä parhaillaan,
mutta jos aikatauluista jotakin saa tietää.
Se täytyy todeta, että nämä tarkistukset
kehitysyhteistyömenojen oda-kelpoisuudessa eivät saa
sitten johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisessa kehitysyhteistyössä.
Ministeri Väyrysen transatlanttisen kestävän kehityksen
aloite on yksi niitä kehitysyhteistyön uusia mahdollisuuksia,
ja tämä aloite on otettu hyvin vastaan niin Euroopassa
kuin Yhdysvalloissakin. EU ja USA:han kattavat yhdessä noin 80
prosenttia maailmanlaajuisesta kehitysrahoituksesta ja vielä enemmän
humanitäärisestä avusta.
Arvoisa puhemies! Ruokaturva ja naiset kytkeytyvät
yhteen, naiset ja ilmastonmuutos vaikuttavat toisiinsa, ja suurimmassa
köyhyydessä elävistä iso osa
on naisia. Naisten raiskauksia käytetään
yhä useammin sota-aseena maailmalla. Naisten oikeudet ja
asema on ollut Suomen ihmisoikeustyön ja kehityspolitiikan
painopisteenä jo kauan. Hyvänä esimerkkinä valtavirtaistamisen
toteuttamisesta on ollut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman
1325 Naiset, rauha ja turvallisuus toimeenpaneminen Suomen toimintaohjelmaksi.
Onkin erittäin tärkeää, että suomalaiset
pitävät esillä naisten asemaa kaikessa
kansainvälisessä toiminnassaan. Nyt sivistys-
ja tiedejaosto lisäsi 1325-toimintaohjelmalle rahaa 150 000
euroa. Olen ymmärtänyt, että ulkoasiainvaliokunta
tulee saamaan toimintaohjelman seurantatilanteesta ajankohtaiskatsauksen.
Jos siitäkin on tietoa, milloin se tulee, niin kommentteja
vastaanotetaan.
Suomessa merkittäville maahanmuuttoalueille ollaan
valmistelemassa yhdessä valtion ja kuntien kanssa erityisiä pilottihankkeita
maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistämisen
edistämiseksi. Näillä piloteilla on tavoitteena
kehittää ja testata uusia innovatiivisia malleja
maahanmuuttajien työllistymiseen mutta myös kaikenlaisen
kotouttamisen tueksi ja arvioida ja kehittää palvelujen
vastaavuutta erilaisten maahanmuuttajaryhmien tarpeisiin. Tätä rahoitetaan tosin
sisäasiainministeriön toimesta, ja valtiovarainvaliokunta
lisäsi tähän rahaa.
Arvoisa puhemies! Ulkoministeriö julkaisi syyskuussa
tosiaan selvityksen Suomen edustautumisesta ulkomailla, ja valiokuntakin
siitä kuuli asiantuntijoita. On todettu, että ulkoministeriön alaisuudessa
toimii 86 diplomaattista edustustoa ja 12 konsuliedustustoa. Näissä edustustoissa
on noin 1 800 työntekijää, joista
tällä hetkellä kaksi kolmasosaa on asemamaista
palkattuja. Edustustoverkon kustannukset ovat vuodessa 130 miljoonaa,
mikä on kaksi kolmasosaa koko ulkoasiainhallinnon vuotuisesta
toimintabudjetista. Eli on juuri niin kuin ed. Nepponenkin totesi,
että edustustoverkkoa ja sen toimintaa täytyy
koko ajan tarkkailla ja kehittää myös
jatkossa.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! On myönteistä, että meillä täällä eduskunnassa
Suomessa on varsin yhtenäinen linja ja näkemys
kehitysyhteistyöpolitiikasta, sen suuntaamisesta ja sen
resursoinnista. Ensi vuoden budjetissa esitetään
kehitysyhteistyörahoiksi 966,6:ta miljoonaa euroa, jossa
on 50 miljoonan lisäys tämän vuoden tasoon
merkittynä. Se on tietysti merkittävä asia,
koska talouden taantumassa ja lamassa saattaa helposti olla ajatuksia,
että tämän tyyppisiä rahoja
myöskin supistettaisiin. Mutta nyt ministeri Väyrysen
taitavan neuvottelutuloksen kautta kehitysyhteistyömäärärahat
lisääntyvät 0,55 prosenttia bkt:sta,
kun EU:n suositus on 0,51 prosenttia. Eli voi sanoa näin,
että ministeri on onnistunut hyvin.
Toisaalta Väyrysen linja, jossa tätä kehityspolitiikkaa
on suunnattu hivenen uudella tavalla, on lisännyt luottamusta
kehityspolitiikkaan myös niissä väestöpiireissä,
jotka ovat olleet ehkä hivenen epäileviä tai
ovat ajatelleet, että pitäisi ensin hoitaa kotimaassa
olevien köyhien ja syrjäytyneitten asioita. Tässä mielessä Väyrynen
on toiminut sillanrakentajana hyvän asian puolesta kansallista
yhtenäisyyttä lisäten. (Ed. Kallis: Nyt menee
yli!)
Arvoisa puhemies! Täällä valiokunta
kirjasi pakolaismenojen kirjaamisen (Ed. Kallis: Ota pikkasen takaisin!)
kehitysyhteistyömenoiksi ja nimenomaan yhteisen linjan
hakemisen siihen. On tärkeää, että Oecd:n
tasolla on yhteinen linjaus, ja Suomi noudattaa sitä linjaa
samalla tavalla kuin muutkin maat.
Puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikan linjausten huomioiminen
kehityspolitiikassa on tärkeä näkökohta
ja yksi konkreettinen näkemys siihen, miten kansainvälisellä tasolla
ja maailmanlaajuisesti tätä tärkeää ilmasto-
ja energiapolitiikkaa hoidetaan myös tämän
kokonaisuuden osalta.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnon
alla oleva edustusverkko kattaa noin kaksi kolmannesta vuotuisesta
rahantarpeesta. Lähitulevaisuudessa ulkoasiainhallinnossa
ollaan ilmeisesti ajamassa jokunen määrä edustustoja
alas. Edustustojen työmäärää ovat
lisänneet viime vuosina kansalaispalveluiden tarpeet, elinkeinoelämän
tarpeet ja myös maahanmuuttoon liittyvät tehtävät. Tuosta
kasvaneesta työmäärästä huolimatta edustustojen
tasokkaat palvelut on pystyttävä takaamaan. Jaostossa
pidetään myönteisenä, että ulkoasiainhallinnossa
on sekä meneillään että käynnistymässä hallinnon
keventämiseen ja tuottavuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita,
jotka kohentavat edustustojen toimintaedellytyksiä.
Keskustelimme myös jaostossa Suomen pysyvien edustustojen
tulevaisuudesta. Pitkällä tähtäimellä edustustojen
omistaminen on ainakin omasta mielestäni kaikkein edullisin
vaihtoehto. Tilojen hankintaan ja myyntiin liittyvät rahoituskuviot
kaipaavat kuitenkin pikaista selvennystä. Nykyisin kiinteistöjen
myynnistä saatavat varat palautuvat valtiolle ja mahdollisiin
uushankintoihin tarvittavat määrärahat
joudutaan hakemaan valtion talousarvion kautta, mikä joskus
voi olla liian hidas tie onnistuneen kaupan teolle.
Valiokunnassa käydyn keskustelun perusteella hyvänä vaihtoehtona
pidetään sitä, että toimitilojen
omistus- ja vuokrausvaihtoehtoja tarkastellaan valtion kokonaisedun
näkökulmasta. On välttämätöntä,
että edullisiin toimitilaratkaisuihin kyetään
tarttumaan nopeasti silloin, kun uusien tilojen osto nähdään
järkeväksi. Varat siihen pitäisi löytyä ilman
suurta poliittista vääntöä.
Arvoisa herra puhemies! Kriisinhallinnan osalta on ollut keskusteluissa
painopisteen siirtäminen siviilikriisinhallinnan puolelle.
Momentille esitetään reilun 18 miljoonan euron
määrärahaa, joka mahdollistaa nykyisen
tason ylläpidon. Henkilöstöresurssit
on pidettävä jatkossakin tuolla 150 henkilön
tasolla. Asiantuntijoiden lähettäminen EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioihin
on tärkeä osa Suomen toimintaa kansainvälisellä kentällä.
Kustannuspaineet siviilikriisinhallinnassa tulevat lähinnä varustemenoista
ja siitä, että toiminnot keskittyvät
monasti aiempaa vaativammille alueille.
On hyvä muistaa, että Suomi käyttää siviilikriisinhallintaan
alle viidesosan siitä, mitä sotilaalliseen kriisinhallintaan
käytetään. Huomionarvoista on myös
se, että noin 80 prosenttia siviilikriisinhallinnan menoista
on luettavissa kehitysyhteistyömenoihin. Varsinaisen kehitysyhteistyön
määrärahoiksi esitetään
ensi vuonna vajaata 750 miljoonaa. Momentille esitetään
lisäksi 1,1 miljardin euroa myöntö- ja
sopimusvaltuuksia.
Valiokunnassa nähtiin myönteisenä,
että Suomen kehitysyhteistyömenot ylittävät
Eurooppa-neuvostossa asetetun 0,51 prosentin tavoitteen bkt:stä vuonna
2010. Monet näkevät välttämättömänä,
että Suomi saavuttaa myös YK:ssa asetetun tavoitteen
0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta viimeistään
vuonna 2015. Tuossa tavoitteessa on silti huomioitava elettävä aika
ja se, millaisia rahoitusongelmia se mahdollisesti tuo tullessaan.
Kansalaisten taholta on kritisoitu laajasti kehitysyhteistyöhön
suunnattuja euromääriä.
Nyt on ajankohtaista ja järkevää korostaa
ilmasto- ja energiapolitiikan roolia kehitysyhteistyössä ja
sen rahoituksessa. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa
pitäisi löytyä sellainen ratkaisu, että kehitysmaat
saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Käytännössä se
tarkoittaa rikkaiden maiden ja näin ollen Suomenkin osallistumista
kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukseen.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt käydään debattiin. Minuutin mittaisia
puheenvuoroja, mielellään vähän
alle.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On kolme asiaa, joita haluaisin tässä puheenvuorossa
kosketella.
Ensin tämä edustustoverkosto. Ministeri Stubb,
miten te arvioitte tämän EU:n uuden, nyt rakennettavan
edustustoverkoston palvelevan myös meidän kansallisia
omia tarpeitamme? Onko sellaisia tehtäviä tulossa
EU:n edustustoverkostoon, jotka voivat tavallaan korvata sitten meidän
oman kansallisen edustustoverkostomme kehittämisen ja keventää sitä resursointitarvetta
siellä?
Toiseksi kysymys sitten tästä kriisinhallinnasta,
ennen muuta siviilikriisinhallinnasta, josta eilen erittäin
paljon puhuttiin. Erityisesti Afganistanin kohdalla eduskunnan selkeä viesti
oli siinä, että sille puolelle halutaan satsata.
Kysynkin: Mikä on se meidän panostuksemme nyt
ensi vuoden alusta alkaen siellä, pitävätkö tiedot
paikkaansa, että me aiomme vetää pois
muutamia siviilikriisinhallinnan toimijoita Afganistanista?
Kolmanneksi tämä rauhanvälityksen
suurvaltatavoite, erinomainen tavoite, ja kaikki tuki sille. Mutta
jos mietitään, että verrataan Norjaa
ja Sveitsiä, jotka eivät ole (Puhemies: Minuutti!) Euroopan
unionin maita, mitkä ovat ne meidän tavallaan
sisällölliset priorisointimme, mihin meidän
pitäisi tavallaan näitä rauhanvälityksen kohteita
sitten kohdentaa, joita ei tehdä EU:n kautta?
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Meidän bkt:han on laskenut niin paljon,
että tämä kehitysyhteistyövarojen bruttokansantuoteosuus
on jo aika korkea verrattuna siihen, mitä arvioitiin olevan.
Mutta kysyisin, kun tavoitteena on se 0,7 vuonna 2015, onko hallitus
sitoutunut siihen, että tähän progressiivisesti
edetään, että saavutetaan tämä 0,7
vuonna 2015, mikä on tärkeää myöskin
meidän turvaneuvostopaikkamme kannalta YK:ssa.
Toinen kysymys on erityisesti suoraan ministeri Väyryselle.
Kuinka te koette nyt nämä haasteet kehitysyhteistyövarojen
käyttämiseen, siis nämä oda-kelpoisuusvaatimukset,
kun niitä vaaditaan erilaisiin uusiin hankkeisiin ja tavallaan näistä perinteisistä
kehitysyhteistyövarakäytöistä tulee
paineita näihin uusiin hankkeisiin? Miten te kuvaisitte
tätä tilannetta?
Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En oikein usko, että tuo Euroopan
ulkosuhdepalvelu tuo mitään erityistä kevennystä meidän
lähetystöverkostomme kehittämistarpeisiin,
ja kun kaikki tiedämme, että paineet tehtävien
puolelta kasvavat mutta voimavarojen puolelta supistuvat, niin kuinka
paljon nyt on todella tarkoitus panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön?
Pohjoismaiden neuvosto on tästä hyväksynyt
suosituksen, ja me odotamme hallitusten vastausta siihen, mutta
mielestäni tässä pitäisi todellakin
olla aktiivinen. Ei ole kysymys ainoastaan siitä, että käyttäisimme
yhteisiä tiloja. Silläkin saavutetaan marginaalista
etua. Mutta voitaisiin pidemmällä aikavälillä,
jos käytäisiin Pohjoismaiden kesken niiden edustustoverkkojen
kehittämissuunnitelmat viiden, kymmenen ja viidentoista
vuoden tähtäyksellä lävitse,
päästä jonkinlaiseen työnjakoon,
jossa kaikkien ei tarvitse olla yhdessä maassa edustettuna
vaan voidaan levittää sitä pohjoismaista
pinta-alaa kuitenkin niin, että sitten naapurimaiden lähetystöihin
voitaisiin sijoittaa, niin kuin nyt Suomen lähetystössä Tunisiassa
on, (Puhemies: Minuutti!) muiden Pohjoismaiden virkamiehiä.
Kuinka pitkällä on tällainen valmistelu?
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on saanut presidentin ja myöskin
Eurooppa-neuvoston jonkinlaiseksi politbyrooksi, joka vetää niitä päälinjoja,
eli myös Suomen ulkopolitiikkaan vaikuttavista asioista
päätetään yhä enemmän tällä tasolla.
Tämä Eurooppa-neuvosto toimii kuitenkin sillä tavalla
hyvin erikoisesti, että kaikki sen päätökset
ovat salaisia ja siellä käydyt keskustelut ovat
salaisia, ellei joka kerta toisin päätetä.
Kun tästä elimestä, Eurooppa-neuvostosta,
halutaan siivota pois Suomen presidentti ja ulkoministeritkin ilmeisesti
sieltä joutuvat pois, Suomen linjan määrittely
tässä politbyroossa, Euroopan unionin politbyroossa,
tulee jäämään yhden miehen varaan
ja myös informaatio sieltä jää kokonaan yhden
edustajan, pääministerin, varaan, jos teidän
kaavailunne toteutuvat. Mitä tekemistä demokratian
kanssa tällaisella salaisella meiningillä oikein
on, ja mistä se informaatio jatkossa tulee, jos on hyvin
kiistanalaisia asioita? Tämä huolettaa syvästi,
koska isot linjat saatetaan vetää jatkossa siellä.
Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Molemmat ministerit nostivat rauhanvälitystoiminnan
yhdeksi Suomen uudeksi prioriteetiksi. Tämä on
tärkeä asia. Mielessäni on neljä asiaa,
joita Suomi voisi ehkä tehdä paremmin tai joissa
Suomi voisi aktivoitua.
Ensimmäinen on meidän seniorilähettiläidemme
käyttö eri konfliktialueilla. Ulkoministeriössä on
paljon kapasiteettia, paljon osaamista, ja olisi hyvä,
että seuranta konflikteissa olisi parempi. Toinen on tietysti
Suomi kokousmaana. Tänne voivat rauhassa konfliktin eri
osapuolet tulla, ja Suomi voisi tätä ominaisuutta
markkinoida enemmän. Kolmas asia on tietysti tuki erilaisille
organisaatioille, olivat ne sitten Ahtisaaren toimisto tai Kirkon
Ulkomaanapu tai sitten kansainvälisiä organisaatioita,
kuten ministeri Väyrynen mainitsi esimerkiksi Afrikan unionin rauhanvälitystoiminnan
tukemisen. Neljäntenä asiana on uuden sukupolven
kouluttaminen näihin kysymyksiin. Meillä on paljon
nuoria osaajia, paljon kansainvälisesti orientoituneita
nuoria ihmisiä. Rauhanvälitystoiminnassa on monia
eri tehtäviä, joihin pitäisi tätä nuorta
sukupolvea kouluttaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän tähän ikään
kuin ensimmäiseen kierrokseen seuraavat puheenvuorot, joiden
jälkeen pyydän ministereitä vastaamaan
tähän alkunippuun: siis edustajille Nepponen,
Kalliomäki, Kallis, Nauclér, Korkeaoja, Pentti
Oinonen. Tämän jälkeen otetaan sitten
jo vastauskierros.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa. Afganistanin osalta on kovasti
keskusteltu siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön
lisäämisestä osana sitä prosessia,
mitä siellä käydään.
Kysyisinkin: Mitä nyt voitaisiin tehdä, koska
se jatkuva korostus tässä asiassa on siviilikriisinhallinnan
lisääminen ja toisaalta siinä kehitysyhteistyövarat?
Toisena ottaisin edustustoverkot kontra sitten maahanmuuttoon
liittyvät asiat, koska on noussut esiin, että siellä pitäisi
olla sellaista neuvontaa, jolla torjuttaisiin aiheettomat maahantulot
jo ennakolta riittävän etäältä.
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Havaitsin, että molemmilla ministereillä on
jo joulurauha mielessä. Sen verran maltillisia puheenvuoroja
kuultiin.
Mutta tästä rauhanvälityksestähän
molemmat ministerit kertoivat mietteitänsä. Ministeri
Stubb toi esiin sen, että tämä on perinteistä,
että meillä on siinä pitkät
perinteet tuolta kaukaa, ainakin Siilasvuosta lähtien,
mutta puhuitte uudesta rauhanvälityksestä, käytitte
termiä uusi rauhanvälitys. Onko sitä nyt
tarkemmin määritelty? Viittasitte Ahtisaaren,
hänen toimistonsa työhön, ja ed. Haaviston
työhön Afrikassa jne., mutta tarkempi määrittely
tästä uudesta olisi hyvä kuulla.
Toinen asia. Ed. Rantakangas täällä hienovaraiseen
tapaansa antoi pieniä kehuja ministeri Väyryselle
kehitysyhteistyömäärärahojen
kohdalta. Yhtä hienovaraisesti kuitenkin haluan muistuttaa
siitä, että tässä on erittäin
suuria riskejä. Se ura, joka on valittu, johon määrärahoilla tähdätään,
edellyttää kyllä valitettavasti hyvin matalaa
bkt:n kasvua. (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) Itse toivon voimakasta
bkt:n kasvua. Miten, ministeri Väyrynen, näette
tulevaisuuden, jos bkt:n kasvu on, niin kuin haluamme, merkittävän
korkea?
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Niitä kiitoksia annetaan ilmeisesti
siitä syystä, että ne eivät
mitään maksa. Ihmettelin kyllä, minkä takia
te valiokuntaa niin paljon kiititte. Kiitittekö te siitä,
että me emme juuri esitykseen puuttuneet? Lisäsimme vain
50 000 euroa Kuurojen maailmanliitolle eikä yhtäkään
lausumaa.
Kun tässä niin monella on ollut niin monta kohtaa,
niin minulla on vain yksi kohta ja se koskee edustusverkostoa. Valiokunnassa
me olemme lähes joka vuosi ottaneet sen asian esille ja
todenneet, että pitäisi selvittää,
mihin maihin aiotaan jäädä ja siellä hankkia
ne kiinteistöt omaan omistukseen eikä olla vuokralla.
Tästä taisimme jopa tehdä lausuman yhtenä vuonna,
ja mitään ei ole mielestäni tapahtunut,
ja odotan, että ensi vuonna saisimme valiokuntaan tiedon,
ainakin vastaukset siihen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) onko
selvitys tehty ja mihin tuloksiin on tultu.
Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade herr talman! Den civila krishanteringen har
visserligen fått ett ökat anslag men inte tillräckligt,
och i en finansmotion har jag föreslagit en ökning
av anslaget med 600 000 euro för att den civila
krishanteringen ska utgöra den resurs i det finska utrikespolitiska
arbetet och motsvara de mål vi i utrikesutskottet satt
upp. Finansutskottet delar denna uppfattning och höjer
anslaget till krishanteringscentralen i Kuopio så att de ska
kunna utbilda 150 experter, men det räcker inte. Det är
inte i enlighet med den nationella strategin för den civila
krishanteringen och inte heller i linje med den säkerhets-
och försvarspolitiska redogörelsen där
man har förbundit sig, och starkt, till mer än
150.
Jag vill därför fråga utrikesministern
vad som kan göras för att vår utrikespolitik
och våra internationella åtaganden ska genomföras.
Har utrikesministern tillräckligt inflytande på anslagen för
verksamheten i Kuopio eller konkurrerar den för mycket
med andra inrikespolitiska frågor? Är det helt
enkelt ett organisatoriskt problem? Det finns inte heller några öronmärkta
anslag för 13.25 trots att det sägs att det ska
handhas av centralen i Kuopio.
Och en sista fråga: Biståndet är
alldeles för lågt, det har vi länge i
utrikesutskottet varit eniga om. Vi bör ta vårt
internationella ansvar därför att människor
behöver vår hjälp, det är helt
klart, och inte för att vi ska få en plats i FN:s
säkerhetsråd. Men hur realistiskt ser utrikesministern
på möjligheterna att ha en chans (Puhemies: Minuutti!)
om vårt bistånd står i så stor
kontrast till våra uttalanden och engagemang i övrigt?
Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Afganistanin kriisi on osoittanut, että tämäntapaisissa
kriiseissä ei sotilaallisilla toimilla voida saada sellaista
tulosta, jota perimmältään haetaan. Sotilaallista
kriisinhallintaa tarvitaan, mutta sen ohella tarvitaan siviilikriisinhallintaa
ja kehitysyhteistyötä, ja näiden kolmen
asian pitäisi mahdollisimman hyvin niveltyä toinen
toisiinsa.
Sotilaspuolella on pitkät perinteet ja vakiintuneet
muodot, millä tavalla joukkoja koulutetaan ja lähetetään.
Sen sijaan siviilipuolella tämä perinne on paljon
lyhyempi ja koulutukseen ja reservin luomiseen ei ole sellaisia
valmiuksia kuin sotilaallisella puolella. Tähän
on kiinnitetty huomiota, niin kuin ed. Nauclér puheenvuorossaan totesi,
muun muassa selonteoissa, ja nyt kysyisinkin: Onko tämän
reservin luomiseen ja koulutukseen ja yhteistyökoordinaatioon
luotu riittävän hyvät menettelytavat,
jotta tämä kokonaisuus hallittaisiin aikaisempaa
paremmin?
Ensimmäinen varapuhemies:
Vielä kaksi puheenvuoroa tähän ensimmäiseen
aaltoon ja sitten ministereitten kommentteja, ja sitten seuraava
aalto ehditään vielä ottaa ministereiden
läsnä ollessa.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on vuosikymmeniä antanut suuria
summia kehitysapuun. Kuitenkin erityisesti viime vuosina suomalaisten
oma köyhyys on lisääntynyt. Köyhien
määrä on jo lähes 700 000,
ja lukumäärä kasvaa koko ajan kovaa vauhtia,
mitä pidän häpeänä meille
kaikille, myös teille ministereille.
Sosiaali- ja terveysministeriön momentilta ei liikene
köyhyyden poistamiseen riittäviä varoja. Olenkin
esittänyt eräässä aloitteessani,
että 150 miljoonaa euroa kehitysyhteistyörahoista
ohjattaisiin kotimaahamme kehitysapuna kotimaisen köyhyyden
ja syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä köyhiemme
toimeentulon ja elinympäristön kehittämiseen,
koska Suomihan on jo vajonnut kehitysmaiden tasolle.
Ministeri Väyrynen, myös teidän ministeriönne
täytyy osallistua köyhyyden poistamistalkoisiin
maastamme. Mihin toimiin ryhdytte asiassa kotimaisen kehitysavun
toteuttamiseksi?
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen puheenvuorossaan
käsitteli lähialueyhteistyöasioita ja
totesi olevansa suurin piirtein tyytyväinen ensi vuonna käytettävissä olevaan
resurssitasoon. Hän totesi myöskin sen, että näitä resursseja
ollaan entistä enemmän suuntaamassa taloudellisen
yhteistyön suuntaan. Se on kannatettava asia, mutta pari
kysymystä:
Mikä käsitys ministerillä on siitä,
mitenkä Venäjä on valmis tässä taloudellisessa
yhteistyössä kantamaan myöskin omalta
osaltaan tämän taloudellisen vastuun?
Toinen kysymys: Kun pohjoisten alueitten merkitys on korostumassa
ja ministeri on puhunut siitä, että näitä lähialueyhteistyövaroja
tulisi suunnata myöskin näihin pohjoisiin hankkeisiin, sekin
on varmaan perusteltua. Miten varmistetaan kuitenkin se, että nämä perinteiset
lähialueyhteistyöalueet kuten Karjalan tasavalta
ja siellä toteutettavat hankkeet saavat asianmukaisen rahoituksen?
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun täytyy kiittää ed.
Rantakangasta, joka vuolaasti kehui ulkoasiainministeriön
toimintaa. Me otamme ulkoasiainministeriössä kaikki
nämä kehut loistavasta taktisesta toiminnasta
ja neuvoista ja neuvotteluista kiitollisina vastaan.
Tuli monta erinomaista kysymystä, joista yksi liittyi
nimenomaan edustustoverkkoihin. Edustajat Paajanen, Laukkanen, Tuomioja
ja myös ed. Kallis kysyivät niistä.
Edustustoverkoista muutama huomio. Ensin EU:n vaikutus tähän
kokonaisuuteen. Varmasti EU:n ulkosuhdepalvelu, kun se lähtee
liikkeelle, mikä siis virallisesti hyväksytään
huhtikuussa, tuottaa lisäarvoa meidän ulkosuhdepalvelullemme
eli meidän diplomaattikunnallemme. Se ei voi sitä kuitenkaan
korvata kokonaisuudessaan. Yksinkertaistaen: tällä hetkellä 98
eri toimipistettä ympäri maailmaa, tulevaisuudessa
EU:n myötä melkein kaikki maailman maat katettuina. Eli
se raportointi, jonka me sieltä saamme, tulee varmasti
tämän vahvistamaan.
Ed. Tuomioja puhui Pohjoismaiden yhteistyöstä.
Minä näkisin tämän enemmän
sillä tavalla, että me voimme rakennusten kautta
tehdä sitä yhteistyötä, ja sitähän
tehdään jo paljon, mutta sitä visiota,
että joku ruotsalainen diplomaatti korvaisi suoraan suomalaisen
diplomaatin, en näe. Ja ihan vaan tällaisena pienenä huomiona lähtisin
ensin kanavoimaan sitä ikään kuin Euroopan
unionin kautta. Tuossahan on kaksi maata, jotka eivät ole
Euroopan unionin jäseniä mutta ovat kylläkin
Naton jäseniä, niin että tätäkin kautta
voi olla pientä vaikeutta tehdä sitä yhteistyötä niiden
kanssa. Eli tämä ei korvaa missään nimessä meidän
nykyistä järjestelmäämme.
Siviilikriisinhallinnasta oli monta kysymystä. Tähän,
totta kai, panostetaan, se on ilman muuta selvää.
Ed. Laukkanen kysyi ihan suoraan, kevennetäänkö.
Ei. Itse asiassa me olemme viime vuoden aikana tuplanneet meidän
siviilikriisinhallintatoimintamme Afganistanissa. Tällä hetkellähän
meillä on 25 poliisia, asiantuntijaa Eupol-missiossa ja
6 muuta. (Ed. Nepponen: Se ei riitä!) Yhdestä tällaisesta
siviilikriisinhallintatoimesta on jouduttu väliaikaisesti
vetäytymään turvallisuussyistä,
mutta haetaan ratkaisua, jotta tämä henkilö toimisi
ikään kuin meidän edustustomme alaisena.
Sitten ed. Tennilä kysyi Eurooppa-neuvostosta ja Eurooppa-neuvoston
osallistumisesta ja viittasi informaatioon. Minä en ehkä ihan
välttämättä ymmärtänyt
kysymystä. (Ed. Tennilä: Salaisia päätöksiä!)
Koska, jos en ihan väärin ymmärrä, se
on kuitenkin niin, että pääministeri
tulee informoimaan eduskuntaa etukäteen ja sen jälkeen. Tasavallan
presidenttihän ei tätä tee. (Ed. Tennilä:
Mutta mitä siellä päätetään,
siitä ei puhuta mitään!) Ihan vaan tällaisena
sivuhuomiona voisin todeta, että minun ymmärtääkseni
täällä piti tänään
puhua ulkopolitiikkaa, ei sisäpolitiikkaa, mutta tosiasiahan
siis tässä on se, että se on pääministeri,
joka informoi.
Rauhanvälityksestä olen sataprosenttisesti
samaa mieltä ed. Haaviston neljän prioriteetin kanssa
ja totean siihen vielä päälle, että juuri
ennen tänne tuloani minulla oli presidentti Ahtisaaren
kanssa kokous, jossa kävimme läpi sitä,
millä tavalla Suomen rauhanvälitystoimintaa voidaan
kehittää. Ed. Kalliomäki, ei tietenkään
ole kyse uudesta rauhanvälitystoiminnasta, (Puhemies: 3
minuuttia!) mutta yritetään ottaa ikään kuin
uutta otetta siihen.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Puhemies! Useammassa puheenvuorossa kysyttiin, miten etenee
työ pakolaismenojen laskentatavan määrittelemiseksi.
Oecd:n kehitysapukomiteassa on käynnistetty tässä työ, joka
uskoakseni voi jo lähikuukausina tuoda selvyyttä.
Meidän kannaltamme katsottuna myönteistä on
se, että muun muassa Norja, joka on laskenut näitä menoja
meitä väljemmin, on halukas nyt tarkistamaan ja
tiukentamaan näitä periaatteita, niin että hylkypäätöksen
saaneitten turvapaikanhakijoitten menoja ei enää laskettaisi
pakolaismenoiksi, jotka ovat oda-kelpoisia.
Transatlanttinen aloite on edennyt erittäin hyvin,
ja EU:n ja Yhdysvaltain välisessä huippukokouksessa
Washingtonissa päätelmissä on mukana
tästä vahva kannanotto ja lisäksi liite.
Pitää painottaa tulevaisuudessa enemmän,
sanoisinko, poliittisstrategisen tason yhteistyötä;
käytännön toiminta kyllä etenee
nyt aivan hyvin. Toisaalta on tärkeää painottaa
kestävän kehityksen periaatteita, jotka eivät
Washingtonin asiakirjassa ole ehkä riittävästi
mukana.
Ensi keväänä hallitus päättää siitä,
miten edetään tasaisesti kohti 0,7:ää vuoteen
2015 men-nessä.
Edelleen ed. Nepponen otti esille Afganistanin ja kehitysyhteistyön.
Me olemme nyt muuttaneet määrärahojen
käytön painotusta niin, että tuetaan vähemmän
hallintoa ja enemmän toimintaa kentällä,
etenkin maaseudun kehittämistä ja naisille tärkeää mikroluottotoimintaa.
Lisäksi olemme valmiita jopa kaksinkertaistamaan kansalaisjärjestöjen
kautta Afganistaniin suunnattavan avun, jolloin se nousisi 2 miljoonan
euron tasolle.
Edelleen ed. Pentti Oinoselle sanoisin, että ei pidä asettaa
maailman ja Suomen köyhiä vastakkain vaan molemmista
on huolehdittava.
Ed. Ravi tiedusteli lähialueyhteistyöstä.
Tarkoituksena on jossakin määrin laajentaa taloudellisen
yhteistyön tukea varsinaisen lähialueen ulkopuolelle,
mutta se ei vaaranna mitenkään Karjalan tasavallan
asemaa. Esimerkiksi Arkangelin alue on tässä suhteessa
tärkeä.
Lopuksi tästä rauhanvälitystoiminnasta.
Meillä ehkä nyt tässä vähän
roolit sekoittuvat ministeri Stubbin kanssa. Minä korostaisin
Euroopan unionin puitteissa vireillä olevaa rauhanvälitystoimintaa,
johon meidänkin täytyy voimakkaasti panostaa.
Mehän emme voi rinnastaa itseämme Norjaan tai
Sveitsiin, jotka eivät ole Euroopan unionissa ja jotka
ovat itsenäisinä maina rakentaneet itselleen hyvin
vahvan profiilin tällä alalla. Mutta kansallisestikin
me voimme toimia, mutta on tärkeää, että ollaan
tässä realisteja ja rakennetaan hyvä yhteistyö siviilikriisinhallinnan
ja kehitysyhteistyötoiminnan välillä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Otetaan seuraava aalto, kymmenkunta puheenvuoroa tässä ehtii,
ja sitten siihen reaktiot 12.45 mennessä.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan antaa vahvan tuen ed.
Ravin näkemykselle lähialueyhteistyön
prioriteeteista. Saimme ministeri Väyrysen vastauksen,
että edelleenkin Karjalan tasavallan alue on se keskeinen,
ja se on myös hyvin merkittävää Itä-
ja Pohjois-Suomen näkökulmasta, että tämä painopistealue
säilytetään. Tässä haluan
tukea ministeri Väyrysen näkemystä.
Toinen kysymys, jonka haluan nostaa esille, on siviilikriisinhallinta.
Täällä salissa on käyty vahvaa
keskustelua siitä, että siviilikriisinhallintaa
tulisi vahvistaa. Kun me tiedämme tänä päivänä,
että 120 on tämä vahvuus, niin onko mahdollisuuksia
henkilöstöresursseja priorisoida siten, että Kosovon
Eulex-operaatiosta niitä siirrettäisiin Afganistaniin,
missä varmasti tarve olisi erittäin suuri?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi asia on tässä aivan
selkeästi ja valitettavasti unohtunut. Se on vienti ja ulkoasiainhallinnon
tukeminen tässä viennissä ja se, millä tavoin
meillä ulkoasiainministeriön organisaatio tukee
Suomen vientiä.
Otetaan vaikka esimerkiksi Venäjä. Ei riitä, että on
pelkästään Moskova, Pietari, vaan kun esimerkiksi
Suomi-päivät oli Jekaterinburgissa, niin siellä oli
esillä se, millä tavoin Venäjän
kolmanneksi suurin alue on käytännössä hoidettu. Sama
koskee arabimaita, jotka on aika heikosti organisoitu, tai koko
maailmaa. 98 pistettä jos on, niin se on vain puolet maailmasta.
Vienti on tällä hetkellä romahtanut.
Senhän pitäisi olla se tärkeä sana,
joka tässä olisi esillä, mutta täällä käsitellään
kaikkia muita. Se koskettaa myös pohjoismaista yhteistyötä,
meidän tärkeitä vientimaitamme ja sitä,
millä tavoin ulkoasiainorganisaatio todella on tukemassa
Suomen vientiä, joka on tällä hetkellä meidän
kaikista suurin ongelmamme — mutta puheista päätellen
ei ole.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä rauhanvälitystäkin
halvempaa sekä inhimillisesti että rahallisesti
on estää ja ennaltaehkäistä kriisien
syntyä. Siihen nähden hallituksen panokset on
kyllä aika kummasti resursoitu, nimittäin tämä 2
prosentin menoautomaatti sinne puolustuksen ja sotilaallisuuden puolelle
ei yllättäen koskekaan siviilikriisinhallintaa
eikä humanitaarista apua.
Itse näkisin, että siinä kohdassa
esimerkiksi ylitetään se toimivalta, mitä eduskunta
on antanut. Eli eduskunta on edellyttänyt silloin, kun
on käsitelty turvallisuuspoliittista selontekoa, että siviilikriisinhallintaa
tuetaan suhteessa sotilaalliseen puolustukseen, ja näinhän
ei siis tapahdu. Eikö kummallekaan ministerille tullut
mieleen pyytää samanlaista 2 prosentin korotusautomaattia,
mitä Puolustusvoimat sai, tälle inhimillisesti ja
taloudellisesti huomattavasti kannattavammalle sektorille eli siviilikriisinhallintaan
ja humanitaariseen apuun?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Finanssikriisi on tuottanut maailmanlaajuisen
talouskriisin. Siviilikriisinhallinnan tarve lisääntyy
ymmärtääkseni aika voimakkaasti. Täsmälleen
sama asia vaikuttaa kotimaassa sillä tavalla, että yliopistoista
valmistuu tällä hetkellä erittäin
hyvän kielitaidon omaavia maistereita ja tohtoreita pilvin
pimein, joilla ei välittömästi ole toivoa
saada kunnon hommaa.
Arvoisat ministerit, teen aloitteen: Käyttäkää ihmeessä näitä varallisuuksia,
mitä on teidän käytössänne,
tekemällä yhteistyösopimus esimerkiksi
Helsingin yliopiston kanssa näitten työttömien
maistereitten ja tohtorien kouluttamiseen täydennyskoulutuksena
siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Sillä tavalla
laatuunkin voi saada melkoisen parannuksen.
Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään luimme Helsingin
Sanomista juuri kehitysyhteistyöavun kohdemaittemme korruptoitumisesta.
Maiden yhteiskuntakulttuuriin liittyvät myös ihmisoikeusloukkaukset
ja eriarvoisuus opiskelumahdollisuuksissa sekä korkeat
aids-kuolemaluvut, jotka heikentävät edelleen
nimenomaan lasten asemaa. Haluaisinkin kysyä, miten toimenpitein
ja millä kansainvälisellä kokoonpanolla
Suomen on tarkoitus vaikuttaa maiden hallintokulttuureihin ja kohdentaa
rahaa ja työtä parhaaseen tulevaisuuden vakuutukseen
siellä yhteiskunnassa elikkä lasten koulutukseen.
Lisäksi olisin halunnut kysyä meidän
opinto-ohjelmissamme olevien Afrikan maiden opiskelijoiden tämän
hetken määrästä ja siitä,
edellytetäänkö heiltä jotain
vastavuoroisuutta omassa maassaan siihen, että pääsevät
tänne opiskelemaan.
Sitten olisin vielä rauhanvälityksestä halunnut
kysyä, miten niissä maissa, (Puhemies: Minuutti!)
joista tällä hetkellä tulee meille eniten pakolaisia,
pystyttäisiin sitä kehittämään.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen myötä EU-maiden
ulkoministerien roolit huippukokousten suhteen ovat muuttuneet,
mutta te, ulkoministeri Stubb, olette visioinut ulkoministerin tehtävänkuvan
muutosta paljon dramaattisemmin, kun olette todennut, että mielestänne
EU-maiden ulkoministerit voisivat jatkossa toimia erityislähettiläinä,
jotka voitaisiin lähettää maailman kriisialueille
selvittämään tilannetta EU:n edustajina.
Olette sanonut, että nyt menevät uusiksi kansallisten
ulkoministereiden tehtävänkuvat.
Varmasti tällaisiin haasteisiin todellakin tulee vastata,
mutta näettekö, että kansalliselle ulkopolitiikalle
jää tilaa, vai tuleeko Suomen ulkoministeristä nyt
pääasiassa vain EU:n edustaja, jonkinlainen erityislähettiläs?
Eli koetteko olevanne ulkoministerinä Suomen edustaja vai
EU:n edustaja?
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt kehitysyhteistyön
läpileikkaavista teemoista, jotka ovat nousseet keskusteluun
täällä salissa. Ne keskusteluttavat myös
julkisuudessa: tasa-arvon vahvistaminen, naisten, lasten, vammaisten
aseman parantaminen, aidsin vastainen taistelu. Miten hyvin nämä teemat
oikeasti pystytään ottamaan läpileikkaavina
meidän kehityspolitiikassamme huomioon ja miten hyvin näitä ylipäätään
voidaan seurata? Olisiko seurantaa ja läpileikkaavuutta mahdollista
lisätä, koska selvästikään
esimerkiksi järjestöpuolella kaikki eivät
ole tähän tyytyväisiä?
Sitten olisin vielä kysynyt, miksi kehitysministerit
eivät ole vahvemmin neuvottelemassa ilmastorahoituksen
suuntaamisesta kehitysmaille Kööpenhaminassa,
koska kuulimme ministerin alustuksen, miksi kehitysyhteistyön
sitominen tähän asiaan ja sen politiikan sitominen
tähän ilmastoneuvotteluun olisi tärkeä asia.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut tähän rauhanvälitystoimintaan,
mikä on erinomainen idea etenkin, jos se menee EU:n puitteisiin.
Silloinhan meillä olisi tarjota sitten jatkossa myös esimerkiksi
erinomainen presidenttimme Halonen tähän tehtävään
sen jälkeen, kun hänen kautensa on ohi.
Toinen asia, johon olisin puuttunut, niin Suomella on kyllä 98
edustustoa. Suomen kokoiseen maahan se on kyllä aika paljon.
Toivon, että jatkossa todella katsotaan, pystytäänkö yhdistämään
toimintoja EU-edustuston kanssa. Etenkin tämä maahanmuuttoneuvonnan,
johon joku puuttui tässä keskustelussa, pitäisi
minun mielestäni olla yhteistä EU-maiden kanssa,
koska me täällä kannatamme sitä yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa
EU:ssa.
Kolmas asia on, että ulkopolitiikassakin pitäisi
olla ihmisoikeusaspekti. Milloin viimeksi olette, ministeri Stubb,
huomauttanut Venäjää siitä, että se
rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia? Tämä ihmisoikeuksien
puolustajien tappaminen on (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotain
järkyttävää meidän
naapurimaassamme.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on käyty
hyvää keskustelua edustustoverkosta ja siviilikriisinhallinnan
lisäämisestä. Mutta haluan kiinnittää nyt
vain yhteen asiaan huomiota, ja se on se, että liian vähän täällä salissa
on puhuttu kehityspolitiikan linjoista ja sen tulevaisuudesta.
Valitettavasti nyt on käymässä niin,
niin kuin ulkoasiainvaliokuntakin totesi, että me olemme leikkaamassa
aiottua esitystä. Kehitysyhteistyön varathan olisivat
olleet merkittävästi suuremmat, jos me olisimme
menetelleet, niin kuin ulkoasiainministeriö alun perin
alkuperäisessä ehdotuksessaan esitti. Nyt me olemme
tilanteessa, jossa konkreettisesti vähennetään
kehitysyhteistyön määrärahoja
60 miljoonalla siitä alkuperäisestä ehdotuksesta.
Pidän tätä kyllä pöyristyttävänä sinä aikana,
kun me joudumme vuosien 2011 ja 2015 välillä kuitenkin
satsaamaan noin 100 miljoonaa vuodessa kehitysyhteistyön
(Puhemies: Minuutti on mennyt!) pitämiseksi Millennium-tavoitteitten
tasolla.
Ensimmäinen varapuhemies:
Myönnän tähän toiseen aaltoon
vielä seuraavat vastauspuheenvuorot, ja sitten ministereitten
lyhyet kommentit ennen tuota varttia vaille lähtöä:
edustajille Laukkanen, Tennilä, Karjula, Haavisto ja Nepponen.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän rauhanvälitystehtävään.
Ministeri Stubb, te kerroitte tavanneenne presidentti Ahtisaaren
tänä aamuna. Viestiikö tämä sitä,
että tavallaan tätä rauhanvälitystehtävää ulkoministeri
aikoo ikään kuin ulkoistaa? Elikkä miten
näette esimerkiksi Ahtisaaren toimiston roolin tässä plus
ulkoisten lähettiläiden roolin?
Vielä palaan näihin sisältökysymyksiin.
Otan esimerkkinä vaikka nyt vaikka ed. Haaviston Afrikan
sarvi -kysymyksen. Onko se semmoinen priorisointi, joka
on Suomen kannalta korkean priorisoinnin kohde, vai olisiko Afrikan
sarvi sellainen kohde, jota pitäisi hoitaa sitten Euroopan unionin
kautta? Tätä haen tällä kansallisen
priorisoinnin kysymyksellä.
Vielä, arvoisa ministeri, kun hallitus miettii nyt
vastausta tähän Afganistanin lisäjoukkoihin: Millä tavalla
tässä pohdinnassa nyt painotetaan siviilikriisinhallinnan
painotuksen sisältöä? Kuinka paljon jo
tehdyn päätöksen mukaan voidaan siviilikriisinhallinnan
panostuksia siellä lisätä, ja pitääkö se
sisällään sen ajatuksen, että (Puhemies:
Minuutti!) koulutusta voitaisiin tehdä myöskin
täällä Suomessa?
Ensimmäinen varapuhemies:
Pysytään aikataulussa, niin saadaan puheenvuoroja
enemmän sisään.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On varmasti mukava saada, mutta te nyt, ulkoministeri,
sivuutitte tämän kysymyksen Eurooppa-neuvoston
toiminnan luonteesta. Se on tärkeä asia, koska
sieltä tulevat päätökset vaikuttavat
meidän ulkopolitiikkaamme usein varsin suoraan. Eli Eurooppa-neuvosto,
jota EU-presidentti johtaa, toimii salaisesti, ja meillä on,
jos teidän kaavailunne, mitä laajemminkin on,
toteutuvat, siellä vain yksi suomalainen paikalla, ei ketään
muuta.
Miten tässä tämä Suomen
päätäntä tapahtuu tiukan paikan
tullen, jos tällä mallilla mentäisiin?
Ja miten se raportointi sitten, että mennään täsmätilanteeseen?
Minkälaiset informaatiot, raportit, teillä on
käytettävissänne tästä ensimmäisestä Eurooppa-neuvoston
kokouksesta? Ovatko kaikki puheenvuorot käytettävissä,
mitä siellä on esitetty, mitä Suomi on
ehdottanut, tulevatko ne kaikki teidän tietoonne ulkoministerinä,
ja aiotteko te informoida tästä myös
Suomen eduskuntaa ja suomalaisia?
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tässä on tuotu useampaan kertaan esille
tämän meidän laajan edustusverkostomme merkitys,
ja nyt kun kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu,
myös tämän edustusverkoston toiminnan
sisällön uudelleen arviointiin on toki panostettu
jo, mutta ehkä jatkossa on syytä panostaa vielä enemmän.
Siksi kysyisinkin, voidaanko ajatella ihan oman strategian hahmottamista
sille, mitenkä tämä edustusverkosto nykyistä paremmin
palvelee myös kansallista osaamis- ja innovaatiojärjestelmää.
Tämä kansainvälinen evaluointihan toi
esille sen, että meillä kansallinen innovaatiojärjestelmä on
aika heikosti kiinnittynyt kansainväliseen toimintaympäristöön.
Mielestäni tällä alueella voitaisiin
tehdä nykyistä paljon, paljon enemmän.
Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen alkupuheenvuorossaan
puuttui ilmastorahoitukseen, ja myöskin ed. Paloniemi mainitsi
sen täällä. Ed. Skinnarille voi ensin
tietysti sanoa, että ilmastorahoitushan tarjoaa yhden merkittävän
vientireitin myöskin suomalaiselle ympäristöosaamiselle ja
ympäristötekniikalle. Mutta mielestäni
ministeri Väyrynen puuttui oikein siihen, että kehitysyhteistyön
kokemusta pitäisi käyttää, kun
määritellään näitä sisältöjä,
käyttökohteita, miten esimerkiksi aavikoitumisen
estäminen ja muu tehdään tehokkaammin,
ja tästä on jo paljon kokemusta. Nyt välillä tuntuu
siltä, että kun tämä ilmastorahoitus
menee eri rataa, niin tätä kaikkea kokemusta ei
hyödynnetä.
Toinen on varmasti näiden varojen käytön
valvonta ja tehokas käyttäminen. Tietenkin, kun
johonkin uuteen tarkoitukseen pannaan suuria kansainvälisiä varoja,
niin pitäisi olla hyvin tarkka siinä, että ne
varat saadaan poikimaan tehokkaasti ja niillä saadaan mahdollisimman
suuret päästövähennykset ja
uuden toiminnan rahoitus käyntiin. Toivon, että ministeri
Väyrynen puskee tässä päälle,
että myös kehitysyhteistyöministerin rooli
näkyy.
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä nostaa esiin tuon
väkivalta-asian, naisiin kohdistuvan väkivallan.
Siis joka tapauksessa sen ehkäisemiseksi tarvitaan toimia
erittäin monella alalla: viranomaisten kouluttamista, lainsäädäntöä tietenkin,
erityispalveluita ja asennekasvatusta. Kaiken kaikkiaan on senkin
takia hyvin tärkeätä, että nämä toiminnat
resursoidaan, että jos me teemme tällaisia toimintaohjelmia,
niin kuin 1325:n mukainen, niin niihin tulee myös joitain
määrärahoja.
Edelleenkin kysyisin, kun on todettu, että ulkoasiainvaliokunta
tulee saamaan sen toimintaohjelman, ajankohtaiskatsauksen tästä seurantatilanteesta
tässä 1325-toimintaohjelmassa, onko se milloin
kenties tulossa, keväällä vai milloin. Kuten
täällä, taisi olla ed. Kiuru, totesi,
niin tämä teema liittyy oikeastaan teidän
molempien ministereitten osalle juuri siitä syystä,
että se on yksi niitä läpileikkaavia
teemoja.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään kuulimme
puolustusvaliokunnassa ministeri Häkämiestä ja
hänen näkemyksiään ja kokemuksiaan
Afganistanin-matkalta. Siinä selvästi tuli esiin,
että sillä alueella, missä Suomi toimii,
on selkeästi tilaa sekä siviilikriisinhallinnan
paikalliselle toiminnalle että kehitysyhteistyövarojen
käytölle. Siinä ei vaan poliisi riitä,
vaan muutakin tarvitaan. Miten ulkoasiainministeriössä asia
nähdään?
Ja toiseksi vielä perään sitä,
kun kysyin, miten maahanmuuttoneuvontaa, ja sitten toisaalta keskusteltu
on myöskin, miten torjutaan esimerkiksi terrorismia, miten
ulkoasiainministeriössä nähdään
nämä asiat.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Monta kysymystä ja jälleen
siviilikriisinhallinnasta.
Haluan korostaa, että siviilikriisinhallinta menee
käsi kädessä usein sotilaallisen kriisinhallinnan
kanssa. Niitä ei voi suoranaisesti erottaa. Pitkässä juoksussa
meidän tavoitteemme on vähentää sotilaallista
kriisinhallintaa ja panostaa enemmän siviilikriisinhallintapuoleen.
Todellakin me olemme tuplanneet meidän siviilikriisinhallintamme.
Onko minkään näköistä kattoa
tällä hetkellä? No, ei suoranaisesti.
Mitä enemmän saamme esimerkiksi poliiseja rekrytoitua
Eupoliin, Euroopan poliisioperaatioon, niin sen parempi.
Ed. Räsänen kysyi ulkoasiainministereiden roolista
Lissabonin sopimuksen jälkeen. Ilman muuta siis tavoitteena
olisi sellainen, että jos ja kun rakennetaan EU:n ulko-
ja turvallisuuspolitiikkaa ja on jotain kriisejä ja EU:n
nykyinen ulkoministeri Catherine Ashton ei kerta kaikkiaan kykene
jokaista tulipaloa sammuttamaan, niin olisi erittäin hyvä,
että EU-ulkoministereitä käytettäisiin
ikään kuin palomiehinä tai palonaisina tiukan
paikan tullen. Voi olla kysymys yhden tai kahden viikon toiminnasta,
ja veikkaan, että tällaista joustavaa toimintaa
nähdään tulevaisuudessa. Kysyitte suoraan,
edustanko Suomea vai EU:ta. Totta kai Suomea, mutta Suomi on erittäin
vahvasti EU:n jäsen ja sitoutuu sataprosenttisesti EU:n
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Eli myös vastuut ulkoministerillä tulevaisuudessa
selittää sitä EU-politiikkaa
kotimaassa tulevat ehkä olemaan hiukkasen erilaiset.
Ed. Laukkanen kysyi siitä, olemmeko ulkoistamassa rauhanvälitystoimintaa.
Ei tietenkään. Onko Afrikan sarvi meidän
prioriteettimme? Se on sitä kautta prioriteetti, että minun
mielestäni rauhanvälitystoiminta menee myös
persoonien ja tässä tapauksessa suomalaisten persoonien
kautta. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että yksi
kovimpia asiantuntijoita maailmassa tällä hetkellä,
henkilö, joka pystyy puhumaan kenen kanssa tahansa Afrikan
sarvessa, on sattumoisin ed. Pekka Haavisto. (Ed. Laukkanen: Olen
samaa mieltä!) Onko ulkoasiainministeri silloin ulkoistanut
tämän toiminnan, ei, mutta pannut asiantuntijan toimeen.
Voimmeko käyttää meidän omia
suurlähettiläitämme? Totta kai, semminkin
kun asiantuntemusta eri kriisipesäkkeisiin riittää.
Viimeinen huomio vaan ed. Tennilälle Eurooppa-neuvoston
salaisuudesta. Totta kai me saamme antici-raportit näistä kokouksista.
Nyt tästä salaisuudesta pitää kuitenkin
muistaa, että esimerkiksi Euroopan parlamentissa valiokunnat
tapaavat täysin avoimesti. Suomessa valiokunnat tapaavat
edelleen suljettujen ovien takana, (Ed. Tennilä: Niin,
mutta se on ihan eri elin!) eli sitä ei pidä niin
sanotusti mystifioida sen enempää. Ja minä kyllä luotan
sataprosenttisesti siihen, että Suomen pääministeri
pystyy ja ajaa sitä Suomen kantaa, josta ollaan yhdessä eduskunnan
kanssa sovittu, ja tulee sen myös meille sen jälkeen
kertomaan. (Ed. Tennilä: Tiedättekö te,
mitä muut sanoivat siellä?) — Tiedän.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Herra puhemies! Ed. Skinnari otti esille kysymyksen viennin
edistämisestä. En omassa puheenvuorossani tätä käsitellyt,
koska sanoin, että keskityn niihin asioihin, jotka ovat
määrärahakysymyksiä oman toimialani
kannalta. Viennin edistämisen määrärahathan
ovat työ- ja elinkeinoministeriön puolella. Ulkoministeriön
organisaatio tietysti voimakkaasti toimii viennin edistämiseksi.
Kun ajatellaan esimerkiksi Venäjää, niin
me olemme nimenomaan nyt satsaamassa Venäjän alueelle vienninedistämismatkojen
muodossa eritoten. Kaiken kaikkiaan tätä vienninedistämistoimintaa
ollaan tehostamassa. Siinä on tietysti tärkeää saada
aikaan tähänastistakin tiiviimpi yhteistyö työ-
ja elinkeinoministeriön alaisten organisaatioiden ja ulkoministeriön
organisaation välillä, kuten alivaltiosihteeri
Sierlan raportissakin esitetään.
Korruptio kehitysmaissa: Tämän takia juuri korostamme
yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä myös
transatlanttisessa yhteistyössä, sitä, että kaikkialla
pyritään vaikuttamaan kehityksen yhteiskunnalliseen
kestävyyteen, ja siinä tietysti korruption kitkentä,
hyvä hallinto, demokratia, ihmisoikeudet ovat avainasemassa.
Läpileikkaavien teemojen toteutumista seurataan hyvin
tiiviisti. Ulkoministeriössä käsitellään
laaturyhmässä kaikki kehitysyhteistyöhankkeet
ja -ohjelmat, ja siellä tämä seuranta
on systemaattista. Sitä koko ajan pyritään
tehostamaan, ja olen iloinen, että kansalaisjärjestöt
ovat tätä tukemassa. Toivon, että myöskin
kansalaisjärjestöjen omassa kehitysyhteistyötoiminnassa noudatetaan
näitä läpileikkaavia teemoja.
Ilmaston rahoituksessa on erittäin tärkeää painottaa
kehityspoliittisia näkökohtia. Kuten sanoin puheenvuorossani,
Suomessa se on onnistunut hyvin, koska me EU-ministerivaliokunnassa voimme
yhdessä asioista keskustella. Monessa muussa maassa tämä asia
on jätetty liikaa pelkästään
ympäristöministeriöitten hoitoon. Toivottavasti
jatkossa laaja-alaisempi kehityspoliittinen ote saadaan mukaan.
Ed. Kiurun puheenvuoro oli kyllä kovin hämmästyttävä.
Kun liikun tuolla EU-kokouksissa, niin ihmetellään,
miten Suomessa on voitu lisätä kehitysyhteistyövaroja
ja myöskin prosenttia tilanteessa, jossa muualla leikataan.
Meidän oppositiomme on kyllä kovasti vaativalla
mielellä, kun katsotaan, että tämä ei
riitä. Kyllä me olemme hyvin tässä pärjänneet
ja kansainvälisessä vertailussa olemme hyvässä asemassa.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Yhä useamman siviilihenkilön
osallistuminen kriisinhallintatehtäviin maailman kriisipesäkkeissä edellyttäisi
aivan selvästi nykyistä vahvempia taloudellisia
resursseja, kuten tässä salikeskustelussakin on
käynyt ilmi.
Vaikka valiokunta nyt lisää pienen summan asiantuntijoiden
koulutukseen ja rekrytointiin, määrärahan
taso jää silti varsin vaatimattomaksi. Olemme
yksimielisiä siitä, että Afganistania
ei vakauteta pelkästään sotilaallisin
keinoin. Sotilaallisen voimankäytön lisääminen
kasvattaa siviiliuhrien määrää ja
lisää vastarintaa kansainvälistä yhteisöä kohtaan
nimenomaan ja erityisesti Afganistanissa ja Pakistanissa.
Afganistanissa tarvittaisiin kipeästi inhimillisen
turvallisuuden periaatteisiin nojaava ohjelma, joka veisi toiminnan
painopisteen ruohonjuuritasolle yhteisöihin, kyliin, ihmisten
arkeen.
Arvoisa puhemies! Kriisinhallintakeskuksen johtaja Ari Kerkkänen
kiteyttää kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategian
kahteen sanaan: inhimillinen turvallisuus. Kriisinhallintakeskus järjestää rahoittamamme
poliisi—syyttäjä-yhteistoimintakoulutuksen
Afganistanin viranomaisille. Se on aivan välttämätöntä kansalaisten
oikeusturvan parantamisen kannalta. Ajattelun ja toiminnan keskiöön
pitää hauraassa Afganistanissa asettaa kansalaisten
perustarpeisiin vastaaminen. Niitä ovat koulutus, perusterveydenhuolto,
työnsaanti, toimiva oikeusjärjestelmä muun
muassa.
Arvoisa puhemies! Kabulilainen kirjailija Atiq Rahimi toteaa
Helsingin Sanomien haastattelussa 16. syyskuuta, että Afganistanissa
ei ole löydetty rauhaa, koska ongelmia on yritetty ratkaista
pelkästään sotilaallisin keinoin. Rahimi haastaa
luomaan kotimaahansa kestävän sosiaali- ja koulutuspoliittisen
ohjelman. Pelkkä infrastruktuuri ei riitä. Tarvitaan
identiteetti, joka kymmenien vuosien sotimisen seurauksena on selvästi
hämärretty, ja identiteetti syntyy vain kulttuurista,
joka puolestaan perustuu koulutukseen.
Aivan lopuksi haluan vielä painottaa valiokunnan kirjausta
mahdollisista oda-kriteerien tarkistamisesta. Siitäkin
täällä on puhuttu. Tuo tarkistaminen
ei missään tapauksessa saa johtaa tosiasiallisiin
heikennyksiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrässä tai
laadussa.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Järkytyin
tänään ed. Pentti Oinosen tekemästä esityksestä leikata
150 miljoonaa euroa kehitysyhteistyömäärärahoista.
Loukkaannuin siitä suorastaan, koska se sotii suomalaista periaatetta
vastaan auttaa ihmistä hädässä.
Ehkä ed. Oinonen ei ole tietoinen, että tänään,
juuri tänä päivänä,
kuolee 27 000 lasta maailman köyhimmissä maissa
vain siksi, että me emme auta tarpeeksi.
Olen myös pettynyt täällä moneen
kertaan todettuun kehitysyhteistyömäärärahojen
kehitykseen. Vielä viime keväänä,
kun hallitus sopi kehyksistä tuleville vuosille, oli tarkoitus
lisätä vielä 60 miljoonaa euroa siihen,
mitä nyt olemme päättämässä kehitysyhteistyömäärärahoista.
Jostain syystä hallitus heittäytyi kuitenkin itsekkäitten
joukkoon. Kyse ei ole siitä, etteikö joku olisi pyytänyt
meiltä lisäpanoksia. Suomelta ja muilta eurooppalaisilta
mailta muun muassa Who, Maailmanpankki, YK:n kaikki kehitysrahastot
ovat pyytäneet lisäapua juuri tänä vuonna
sen takia, että tänä vuonna kuolee ihmisiä pelkästään
sen seurauksena, että kaikki mahdolliset globaalit kriisit
koettelevat maailman köyhimpiä yhtä aikaa.
Olen myös huolissani ulkoasiainvaliokunnan ja ministeri
Väyrysen tavoin siitä, mitä tapahtuu oda-kriteereillemme,
jos lisääntyvässä määrin pakolaismenoja
lasketaan kehitysyhteistyöksi. Se saattaa näyttää maailmalla
siltä, että pärjäämme
hyvin kehitysyhteistyömäärärahamittelössä, mutta
nämä pakolaisille osoitetut määrärahat
eivät sentilläkään helpota maailman
köyhien tilannetta siellä heidän omilla
asuinalueillaan eivätkä poista sitä totuutta,
että 27 000 lasta kuolee edelleen tämänkin
jälkeen päivittäin.
Ihmettelen kovasti erityisesti sitä, että vihreät, jotka
edellisen eduskuntavaalikampanjan aikana pitivät kovaa ääntä siitä,
että oda-kelpoisena kehitysyhteistyömäärärahana
pidetään vain niitä määrärahoja,
jotka selkeästi auttavat maailman köyhiä heidän
omissa kotimaissansa, niin yllättäen ovat antaneetkin
periksi tässä kohdassa. En tiedä, onko
kyse taas tällaisesta vihreästä tempusta,
että hallituksessa he ovat hiljaisia mutta kentällä sitten
sitäkin äänekkäämpiä räksyttäjiä.
Tähän oda-kriteeristöön
liittyy myös se huoli, että tällä hetkellä Kööpenhaminassa
käydään keskustelua siitä, miten
maailman rikkaat maat tukevat maailman köyhimpiä maita
niiden ilmastonmuutoksenvastaisissa ponnisteluissaan. Suomi kohtuullisen
kitsaasti verrattuna moneen muuhun maahan on lisäämässä tukeansa
kehittyville maille, mutta itse pelkään, että nämä 110
miljoonaa euroa, jotka nyt pääministerimme on
luvannut Kööpenhaminassa ojentaa kehittyvien maiden
ilmastotalkoisiin, ovat yllättäen jälleen
pois äärimmäisen köyhyyden vastaisesta
työstä, ja tätä en toivo. Toivon,
että tässä ilmastonmuutoskeskustelussa
ei unohdettaisi sitä tosiasiaa, että köyhyys
tappaa päivittäin.
Toivon myös, että koko ajan pidetään
mielessä se, että kun on kysymys maailman äärimmäisen
köyhyyden poistamisesta, on kysymys myös sukupuolten
tasa-arvon edistämisestä. Muutama vuosi sitten
valtioneuvos Harri Holkeri totesi, että kaikissa niissä keskeisissä kysymyksissä,
joista maailman johtajat antoivat lupauksen vuonna 2000, voidaan
nopeimmin edetä sillä, että naiset saavat
tähänastista paremman aseman päättää itse itsestään
ja kunnon koulutuksen. Tämä tavoite ei ole edennyt,
eikä se näytä olevan edes kovin korkealla
listalla, silloin kun hallitus määrittää kehitysyhteistyömääräraharesurssejansa.
Tänään 1 350 naista kuolee äitiyteen
syistä, jotka olisivat muutamilla euroilla poistettavissa. Tänään
maailman miljardista köyhimmistä kolme viidesosaa
on tyttö tai nainen. Tänään
maailman 130 miljoonasta lapsesta, jotka eivät pääse kouluun,
seitsemän kymmenestä on tyttö. Toisaalta
ilman naisten pyörittämää mikrotaloutta lähes
kaikkien Afrikan maiden kansantalous romahtaisi olemattomiin. Jokainen
lisäeuro takaa parempaa elämää kehittyvissä maissa,
ja jokainen leikattu lisäeuro puolestaan tappaa.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Kuten ryhmätoverini ed. Sirnö juuri
totesi, maailma on erittäin epäoikeudenmukainen,
maailma on erittäin turvaton ja turvallisuustilanne on edelleen
vain huononemassa. Uuden lisän tähän turvattomuuden
kasvuun ja siitä myös seuraavaan pakolaisuuteen
on tuomassa ilmastonmuutos. Eilenhän juuri esitettiin arvioita,
että jopa miljardi köyhien maiden ihmistä joutuu
lähtemään kodeistaan, synnyinmaastaan
sen vuoksi, että siellä elinolosuhteet käyvät
toivottomiksi, jos tämä ilmastonmuutos jatkaa
tässä suunnassa.
Miten sitten päästään turvallisempaan
maailmaan? Tässä on kaksi kokonaan erilaista,
itse asiassa vastakkaista näkemystä. On ensinnäkin
pyssyusko, joka hyvin vahvasti leimaa amerikkalaisten ja erityisesti
amerikkalaisten eliittien ajattelua. Siinä ajattelussa
lähdetään siitä, että on
olemassa tietyt tahot, joilla on oikeus sanella, miten kunkin maan
ja kansan tulee elää. Jos ei muu auta, niin tämä järjestys
saatetaan voimaan asevoimin. USA käyttää tällä hetkellä asevoimiinsa
hirvittävän määrän
rahaa, eli ensi vuoden budjetissa näytti olevan sotilasmenoihin
700 miljardia dollaria. Ei ole Obaman valinta tuonut ainakaan vielä minkäänlaista
muutosta tähän päälinjaan.
Toinen ajattelutapa, joka on vasemmistolla ja monilla muillakin
edistyksellisillä tahoilla, on se, että on puututtava
tähän kurjuuteen, joka planeetallamme velloo.
2 miljardia ihmistä tällä planeetalla
elää alle 2 dollarin tulolla päivänsä.
Siinä kurjuudessa sikiää sitten kaikenlainen
lisäsurkeus. Siellä on lähde myöskin
terrorismin saamalle tuelle. Tässä kurjuuden poistamisessa
on se pääkysymys. Ja vain se voi ratkaista sen,
että pääsemme kestävästi
turvallisempaan maailmaan, ja siinä Suomen pitää tehdä myös
osuutensa. Yksi osa sitä on kehitysavun lisääminen.
Pientä edistystä on nyt tapahtunut. Siitä voi olla
tyytyväinen, mutta kaukana olemme vielä siitä 0,7
prosentista bkt:stä kehitysapumme osalta, johon jo kauan
sitten YK-tasolla sitouduttiin. Ja tähänkin, mistä nyt
täällä tyytyväisiä lauseita ministerille
esitetään, tähän nykysaavutukseen
tai ensi vuoden näkymään, niin siihen
vaikuttaa aika paljon tämä lamatilanne. Kun kasvu
lähtee kovana käyntiin, niin kehitysavun bkt-osuudet
ovat taas täysin uhattuina. Eli tällä rintamalla
riittää työmaata.
Myös Afganistanin osalta vaihtoehdot ovat samat kuin
maailmanmitassa. Siellähän on tätä sotilaallista
ratkaisua haettu kohta 10 vuotta ja edelleenkin tämä on
päälinjana. Esimerkiksi USA käyttää tällä hetkellä Afganistanissa
100 miljoonaa dollaria päivässä sotimiseen,
kun sen sijaan kansan auttamiseen kaikilta mailta riittää yhteensä vaan
murunen tästä päivää kohti.
No, ei ole sitten kumma, että kansa ei siellä miehittäjistä pidä, vaan
näkee heidät turvallisuutensa huononemisen syyksi.
Kyllä siellä pitää koko konsepti
muuttaa, jos meinataan, että jotakin aikaiseksi saadaan.
Tässäkin Suomella on oma roolinsa olla aloitteentekijänä siinä,
että kansaa ruvetaan oikeasti auttamaan lisäämällä suoraa
apua näille ihmisille, ja toisaalta Suomen pitää minusta
olla hyvin aloitteellinen myöskin tämän
poliittisen ratkaisun tavoittelussa. Muuta keinoa ei ole. Ei sinne muualta
viedä sitä järjestystä, joka
olisi pysyvä ja kestävä.
Vielä äskeiseen keskusteluun tästä Eurooppa-neuvostosta,
sen vaikutuksesta Suomen ulkopolitiikkaan: Minua tosissaan huolettaa
se, että vastoin Suomen kantaa tämän
EU-presidentin johtaman Eurooppa-neuvoston päätäntä on
salaista. Suomi esitti kokonaan toisenlaista työjärjestystä, mutta
jostakin syystä Ruotsi lähti tälle tielle,
että kaikki muu Eurooppa-neuvoston toiminnassa on salaista,
paitsi jos ei toisin päätetä, että siitä jotakin
julkisuutta annetaan jollekin osalle. Onhan se ihmeellinen politbyroo,
joka salaisuuden verhon suojassa vetää Euroopalle
suuria linjoja. Kyllä tässä on nyt Suomessa
miettimisen paikka, ja se vähin on se, että meiltä on
useampia kuin yksi edustaja siinä konklaavissa, joka näitä isoja
linjoja vetää. Eli kyllä presidentin
häätäjät tästä elimestä ovat
erikoisella asialla.