Täysistunnon pöytäkirja 127/2009 vp

PTK 127/2009 vp

127. KESKIVIIKKONA 16. JOULUKUUTA 2009 kello 10.01

Tarkistettu versio 2.0

Ulkoasiainministeriön hallinnonala 24

 

Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainhallinnon talouden puolelta kipupisteet ovat laaja edustustoverkko, kiinteiden menojen vahva kasvu ja valuuttakurssimuutokset, niin kuin ulkoministeri asiat kuulemisen yhteydessä ilmaisi.

Edustustoverkko kattaa 98 edustustoa, ja ne menot ovat kaksi kolmasosaa toimintamenojen vuotuisista määrärahoista. Se on mittava osuus. Edustustoverkoston työmäärää ovat viime vuosina lisänneet erityisesti kasvavat kansalaispalvelut ja elinkeinoelämän tarpeet sekä maahanmuuttoon liittyvät tehtävät. Syksyllä valmistui laaja selvitys Suomen edustautumisesta maailmalla, ja siinä muokataan tehtävärakennetta vastaamaan käytettävissä olevia resursseja ja strategisia tavoitteita. Valiokunta pitää selvitystä kattavana, ja on myönteistä, että ulkoasiainhallinnossa on sekä meneillään että käynnistymässä hallinnon keventämiseen ja tuottavuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita, joilla edustustojen toimintaedellytyksiä tullaan kohentamaan.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota pysyvien edustustojen toimitiloihin. Ulkoasiainhallinnolla on 30 edustustokansliaa ja 52 edustuston päällikön virka-asuntoa. Toteamme, että tämän toiminnan joustava kehittäminen edellyttäisi, että ulkoasiainhallinto saisi käyttöönsä myynnin yhteydessä kertyviä varoja uudelleenhankintaan, joka olisi joustavampi, eikä käytettäisi budjettimenettelyn kautta tulevaa rahojen siirtoa, joka on hidas ja edellyttää monien hyvin pitkälle menevien muotoseikkojen toteuttamista. Totta kai pitää sekin hankinta, vaikka varat siirtyisivät, tehdä kaikkien sääntöjen mukaisesti. Myöskin valiokunta haluaa korostaa, että omistus- ja vuokrausvaihtoehtoja tulee tarkastella valtion kokonaisedun näkökulmasta, ja pitää välttämättömänä, että edullisiin toimitilaratkaisuihin kyetään tarttumaan nopeasti. Se liittyy tietenkin edellä esittämääni. On hyvä, että käynnissä ovat keskustelut Senaatti-kiinteistöjen ja valtiovarainministeriön kesken.

Valiokunta haluaa myöskin korostaa kulttuuriviennin edistämisen tärkeyttä ja tärkeää yhteistyötä edustustojen ja kulttuuri- ja tiedeinstituutioiden välillä.

Kriisinhallinnan osalta totean, että kansallinen strategia asetti tavoitteeksi 150 asiantuntijaa vuositasolla ja siihen päästiin lokakuussa nyt päättymässä olevana vuotena. Momentin määrärahat ovat noin 18,5 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa tuon asiantuntijamäärän palkkaukset ja muut toimintamenot, jotka kuitenkin ovat yhä kasvavassa johtuen varustemenoista ja toiminnasta aiempaa vaativammilla alueilla. Erityisesti täällä jo eilen keskustelutti Afganistanin osuus, jossa mielipiteet olivat siviilikriisinhallinnan lisäämisen puolesta.

Erityisesti momentin määrärahasta on tarkoitus osoittaa 400 000 euroa sellaisen rauhanvälitystoiminnan vahvistamiseen, johon Suomi osallistuu ja jossa pienillä kustannuksilla voidaan saada paljonkin aikaan.

Kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta todetaan, että varoja on 966 miljoonaa euroa ensi vuonna, mikä on noin 50 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna ja vastaa 0,55:tä prosenttia bruttokansantulosta. Varsinaiset kehitysyhteistyömäärärahat ovat noin 740 miljoonaa euroa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että myönnetään myöntö- ja sopimusvaltuuksia varsin mittavasti, mikä on erittäin tarpeellinen tapa pitkäjänteisesti viedä kehitysyhteistyötä eteenpäin.

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, miten voidaan kehitysyhteistyöksi kirjata muita menoja, joita ovat muun muassa hallintokustannukset, Finnfundin ja kansainvälisten organisaatioiden kustannukset. Mutta sitten valiokunta kiinnittää huomiota pakolaismenojen kirjaamiseen kehitysyhteistyömenoiksi ja pitää tarkoituksenmukaisena selvittää, kuinka ne tulee jatkossa raportoida Oecd:n kehitysapukomitealle.

Viimeisenä asiana otan esiin lisäyksen, jossa Kuurojen maailmanliitolle myönnettiin 50 000 euroa. Kuitenkin keskustelu käytiin siitä, onko tämä oikea menopaikka, ja jos jatkossa tulevina vuosina tällaista tukea myönnetään, on tarkoin katsottava, mihin pääluokkaan tämä määräraha sisältyisi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt menettelemme sillä tavalla, että otamme tähän perään tämän selostuksen jälkeen ministeri Stubbin ja ministerin Väyrysen puheenvuorot, minkä jälkeen aloitamme puhujalistan mukaisesti muutamalla puheenvuorolla ed. Paajasen puheenvuoroon saakka, että saamme tämän listan alkamaan. Ed. Paajasen puheenvuoron aikana pyydetään debattipuheenvuoroja, ja käytämme debattiin sitten jonkun mittaisen ajan. Ministerin täytyy lähteä täältä vähän ennen klo 13:a. Tässä jää kyllä aikaa ihan merkittäväänkin debattiosuuteen.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia todellakin omasta ja ministeri Väyrysen puolesta. Pyydämme jo tässä vaiheessa anteeksi, että 12.45 meidän on pakko siirtyä rahavaliokunnan istuntoon.

Esittäisin kolme huomiota talousarvion vuoden 2010 palautekeskusteluun meidän, ulkoasiainministeriön, pääluokkaan, ja ne ovat seuraavat:

Ensimmäinen huomio: vuoden 2010 talousarvioesitys ja sen täydennys. Siis talousarvioehdotus vuodelle 2010 on yhteensä noin 1,2 miljardia euroa, joka on noin 45 miljoonaa euroa vähemmän kuin valtioneuvoston 26.3.2009 kehyspäätöksessään hallinnonalalle osoittama kehitys. Tämä vähennys aiheutuu ministeriön osuudesta hallituksen niin kutsutun elvytyspaketin uudelleenkohdennuksiin. Kasvu verrattuna vuoteen 2009 on vajaat 14 miljoonaa euroa eli noin prosentin verran, ja ministeriömme alustavat tulostavoitteet vuodelle 2010 on asetettu hallitusohjelman ja ministeriön strategian mukaisesti.

Toinen huomio tänään: Mitkä ovat ne keskeiset meidän hallinnonalamme kipupisteet vuoden 2010 talousarvioesityksen näkökulmasta? Ne ovat pitkälti samoja, joita puheenjohtaja Nepponen myös tuossa aiemmin kävi läpi.

Ensimmäinen on edustustoverkon toiminnan turvaaminen. Meidän edustustoverkkommehan on pieneksi maaksi erittäin kattava, 98 toimipistettä ympäri maailmaa. Tähän verkostoon kohdistuu jatkuvia poliittisia ja myös kansalaispalvelujen kysyntään liittyviä lisäyspaineita. Maahanmuuttohalukkuus kasvaa; sekin tietysti vaatii omansa meidän edustustojemme tehtävissä, lupa- ja viisumiasioissa muun muassa. Eli joudutaan tarkkaan analysoimaan edustustojemme tehtäviä ja resursseja. Käytännössä uusia edustustoja ei voida perustaa ilman joidenkin entisten sulkemista tai muutoin radikaalia supistamista.

Toinen kipupiste on kiinteiden menojen kasvu. Ulkoasiainhallinnon kiinteät menot ovat suuret, ja varsinkin edustustoverkon osalta kiinteitä menoja on jo noin 80 prosenttia. Eli käytännössä me maksamme huomattavasti enemmän tekemisemme puitteista kuin itse niistä toimenpiteistä, joilla Suomen asiaa maailmalla edistetään. Haluan myös tässä yhteydessä todeta, että kysehän ei ole pelkästään ulkoasiain hallinnonalasta, vaan ulkoasiainministeriö palvelee koko valtionhallintoa. Enenevässä määrin nähdään sekä ministereitä ympäri maailmaa reissaamassa että eri ministeriöiden virkamiehiä, jotka ovat Suomen valtion palveluksessa, esimerkiksi Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja muualla.

Viimeinen kipupiste tietysti on valuuttakurssivaihtelut, eli maailmantalouden heilahtelujen johdosta valuuttakurssien kehitystä on vaikea arvioida, ja tästä aiheutuu yllättäviäkin heilahteluja UM:n määrärahatarpeeseen.

Halusin kolmantena ja viimeisenä asiana nostaa esille yhden erityisen kohdan, ja se liittyy siviilikriisinhallintamomenttiin, josta myös ed. Nepponen tuossa mainitsi. Me olemme päättäneet, että siviilikriisinhallintamomentille varataan 400 000 euroa uudelle rauhanvälitystoiminnalle, eli 400 000 euroa uudelle rauhanvälitystoiminnalle. Siis ajattelu on se, että rauhanvälityshän on huomattavasti halvempaa kuin kriisien hallitseminen. Täytyy myös sanoa, että hiukkasen kadehtien katsotaan tuonne Norjan suuntaan, joskus myös Ruotsin suuntaan ja Sveitsin suuntaan. Ne ovat rauhanvälityksen suurmaita.

Meillä on muutamia rauhanvälittäjiä: Martti Ahtisaari tietysti ylivoimainen numero yksi, minun oma erityisedustajani Afrikan sarvessa Pekka Haavisto. Meillä on pitkät perinteet tässä ihan Sakari Tuomiojasta lähtien Harri Holkeriin, Elisabeth Rehniin. Tämä on minun mielestäni sellainen hallinnonala, jolla meillä olisi paljon annettavaa, ja jollain tavalla meidän yhdessä pitäisi pohtia, miten me saamme Suomesta rauhanvälittämisen suurvallan ikään kuin presidentti Ahtisaaren hengessä. Tämä 400 000 on nyt oikeastaan ensimmäinen pesämuna tälle toiminnalle. Tällä rauhanvälityksen vahvistamisella saadaan vahvaa kansainvälistä nostetta YK:ssa ja myös alueellisissa järjestöissä, kuten EU:ssa, Afrikan unionissa tai vaikkapa Etyjissä. Aktiivisuus tällä sektorilla vahvistaa meidän ulkopoliittista profiiliamme, ja samalla me edistämme turvaneuvostokampanjaamme.

Eli nämä kolme asiaa, arvoisa puhemies: ensimmäisenä vuoden 2010 talousarvioesitys ja sen täydennys, toisena hallinnonalamme kipupisteet ja kolmantena erityiskysymyksenä siviilikriisinhallinta ja rauhanvälitys.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa ansiokkaasta työstä ulkoasiainhallinnon pääluokan käsittelyssä. Omalta osaltani rajoitun niihin kysymyksiin, jotka ovat hyvin selkeästi nimenomaan budjettiasioita.

Ensinnäkin lähialueyhteistyöhönhän ensi vuonna osoitetaan 19,5 miljoonaa euroa, mikä on hyvin tyydyttävä taso ja merkitsee sitä, että tämänvuotinen määrärahataso voidaan säilyttää. Tätä toimintaahan ollaan kehittämässä ja painottamassa entistä enemmän taloudellisen yhteistyön tukemisen suuntaan. On hyvin mieluisaa ministeriön näkökulmasta, että valtiovarainvaliokunta korostaa pitkäjänteisen suunnittelun merkitystä ja korostaa myös sitä, että kehitys kohti 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden tavoitetta tapahtuu tasaisesti ja riittävillä valtuuksilla.

Mieluisaa on myöskin lukea valiokunnan mietinnöstä kannanotto pakolaismenojen laskentatapaan. Täällähän korostetaan, että mahdolliset tarkistukset oda-kelpoisuudessa eivät saa johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrässä tai laadussa. Mainittakoon, että Oecd:n piirissä on käynnistynyt selvittely siitä, millä tavoin nämä pakolaismenot olisi raportoitava.

Sitten pari yksityiskohtaa.

Ensinnäkin ministeri Stubb mainitsi jo siviilikriisinhallinnan. Sehän on toimintaa, joka nykyisin noin 90-prosenttisesti lasketaan kehitysavuksi, niin sanotuksi muuksi odaksi. Ministeri Stubb otti esille rauhanvälitystoiminnan. Sitähän me olemme jo varsin vahvasti tukeneet kehitysyhteistyöbudjetin kautta. Aivan äskettäin myönsimme 3 miljoonaa euroa Afrikan unionille rauhanvälitystoimintaa varten, ja tämän lisäksi tähän toimintaan on käytetty hyvin runsaasti kehitysyhteistyövaroja. Jatkossa on tärkeää, että se toiminta, jota rahoitetaan siviilikriisinhallintamomentilla, ja se toiminta, jota rahoitetaan kehitysyhteistyömomentilta, nivelletään yhteen ja toimitaan koordinoidulla tavalla. Tästä on sovittukin jo, että asianomaisten osastojen kesken ministeriössä ryhdytään laatimaan yhteistä suunnitelmaa.

Sitten vielä hyvin ajankohtainen kysymys ilmastorahoituksesta. On tärkeää painottaa sitä, että ilmastorahoituksessa, joka tulee suuntautumaan kehitysmaille, noudatetaan kehitysyhteistyön periaatteita, niin että käytetään ensi sijassa olemassa olevia rahoituskanavia ja organisaatioita ja että toimitaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Minua aika tavalla huolestuttaa se, että kansainvälisessä keskustelussa painotetaan kehitysyhteistyön periaatteiden noudattamista vain adaptaation osalta, ilmastonmuutokseen sopeutumisen osalta. Tämä näkökulma on liian kapea. Näitä samoja periaatteita täytyy noudattaa myöskin ilmastonmuutoksen torjumisessa eli mitigaatiossa.

Tämä on tärkeää kahdessakin mielessä. Ensinnäkin köyhimmätkin kehitysmaat voivat olla mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa, jos ne saavat siihen riittävästi tukea. Esimerkiksi kestävää metsätaloutta toteuttamalla monet köyhimmätkin maat voivat olla mukana ja samalla taloudellisesti hyötyä tästä toiminnasta. Toisaalta, kun on tarkoitus suunnata lähinnä keskitulomaille tätä mitigaatiorahoitusta, niin kyllä siinäkin pitää noudattaa kestävän kehityksen periaatteita ja käyttää ensi sijassa olemassa olevia rahoituskanavia ja rahastoja ja organisaatioita.

Tämä puoli on meillä Suomessa ollut aika hyvin hoidossa, koska me olemme voineet EU-ministerivaliokunnassa jatkuvasti koordinoida eri ministeriöitten näkemyksiä. Mutta, kun on mukana kansainvälisissä kokouksissa, huomaa monta kertaa, että puhutaan vain adaptaatiosta. Se on hyvin puutteellinen näkökulma, ja tähän meidän täytyy saada jatkossa korjausta niin, että myöskin näillä kansainvälisillä foorumeilla nähdään ilmastorahoituksen ja kehityksen suhde riittävän laaja-alaisesti.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Budjetissa kehitysyhteistyömäärärahat ovat 0,55 prosenttia bruttokansantulosta, eli vielä on matkaa YK:n tavoitetasoon, 0,7 prosenttiin. Kehitysyhteistyötä on määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti lisättävä, jotta päästään vähintään YK:n tavoitetasolle.

Kansalaisjärjestöt ovat tänä syksynä nostaneet esiin läpileikkaavat teemat kehitysyhteistyössä eli ne asiat, jotka tulee valtavirtaistaa, ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Pitäisikin laatia strategia läpileikkaavien teemojen toteutuksesta ja seurannasta. Läpileikkaaviksi teemoiksi on kehityspoliittisessa ohjelmassa nostettu kolme asiaa: tasa-arvon vahvistaminen sekä naisten ja tyttöjen oikeudet, helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten, alkuperäiskansojen sekä etnisten vähemmistöjen oikeudet sekä hiv—aidsin vastainen taistelu.

YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden saavuttaminen, erityisesti laajamittaisen köyhyyden ja nälän poistaminen, ei ole mahdollista, ellei naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen panosteta. Naiset ovat avainasemassa globaalien kriisien ratkaisussa. Naiset tuottavat kehitysmaissa noin 70 prosenttia ruuasta ja kulkevat pitkiä matkoja hankkiakseen vettä ja polttopuuta. Naisten ja tyttöjen koulutus on olennaista köyhyyden vastaisessa taistelussa.

Vuonna 2008 voimaan astuneessa YK:n vammaissopimuksessa velvoitetaan teollistuneita maita tukemaan kehitysmaiden vammaisia kehitysyhteistyön kautta. Vammaisia koskevia kehitysyhteistyöhankkeita toteuttavat lähes yksinomaan kansalaisjärjestöt ja näistä erityisesti vammaisjärjestöt. Tämä tulee luonnollisesti huomioida järjestöjen avustuksissa.

Maailman lapsista joka neljäs elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä, yhteensä 600 miljoonaa lasta. Kun tänä vuonna vietetään YK:n kansainvälisen Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 20-vuotisjuhlaa, olisi hyvä kiinnittää erityisesti lasten oikeuksien toteutumiseen vakavaa huomiota. Lapsen oikeuksien valtavirtaistaminen suomalaiseen kehitysyhteistyöhön ei ole vielä toteutunut toivotulla tavalla, ja siksi lapsen aseman parantamiseen onkin jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä ministeri Stubbille täytyy todeta, että on hyvä, että tuohon rauhanvälitykseen on päätetty ohjata tuo 400 000 euroa siviilikriisinhallintamomentille. Varmasti kaikilla ulkomaanmatkoilla, mitä ulkoasiainvaliokuntakin tekee, on todettu, että tarvetta sopiville henkilöille maailmalla tähän työhön on ja samoiten myös salaisia kohtauspaikkoja tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Kansainväliseen kehitysyhteistyöhön esitetään tosiaan ensi vuodelle kokonaissummaksi vajaa miljardi euroa ja varsinaisen kehitysyhteistyön momentille siitä menee reilu 700 miljoonaa, jotka on tarkoitettu ainoastaan kehitysyhteistyötarkoituksiin. Mutta muiltakin momenteilta löytyy kehitysyhteistyöksi laskettavia eriä. Kokonaisuudessaan on 50 miljoonaa lisäystä viime vuoteen. On muistettava, että Suomi on yksi niitä harvoja maita, jossa kehitysyhteistyömäärärahat niin prosentuaalisesti kuin euromääräisesti nousevat. Bktl:ään suhteutettuna kehitysyhteistyömäärärahojen osuuden arvioidaan nousevan 0,55 prosentin tasolle. Suunta on siis myönteinen. Mutta täytyy muistaa, että olemme sitoutuneet nostamaan ne määrärahat vuoteen 2015 mennessä sinne 0,7 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Hallituksessa on tosiaan esitetty pakolaisjärjestelmän muuttamista niin, että pyrittäisiin ennakoimaan seuraavan vuoden turvapaikanhakijoitten määrää, ja budjettiin on merkitty nyt sitten summa sen mukaan. Meille todettiin, että tätä kysymystä aiotaan selvittää ja siihen palataan sitten myöhemmin. Kysyisin vielä ministeriltä, missä mennään tämän selvityksen kanssa, kuinka pakolaismenot tulevaisuudessa Oecd:n kehitysapukomitealle raportoidaan. Kuulimme ministeri Väyryseltä, että Oecd itsekin on tekemässä selvitystä parhaillaan, mutta jos aikatauluista jotakin saa tietää.

Se täytyy todeta, että nämä tarkistukset kehitysyhteistyömenojen oda-kelpoisuudessa eivät saa sitten johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisessa kehitysyhteistyössä.

Ministeri Väyrysen transatlanttisen kestävän kehityksen aloite on yksi niitä kehitysyhteistyön uusia mahdollisuuksia, ja tämä aloite on otettu hyvin vastaan niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. EU ja USA:han kattavat yhdessä noin 80 prosenttia maailmanlaajuisesta kehitysrahoituksesta ja vielä enemmän humanitäärisestä avusta.

Arvoisa puhemies! Ruokaturva ja naiset kytkeytyvät yhteen, naiset ja ilmastonmuutos vaikuttavat toisiinsa, ja suurimmassa köyhyydessä elävistä iso osa on naisia. Naisten raiskauksia käytetään yhä useammin sota-aseena maailmalla. Naisten oikeudet ja asema on ollut Suomen ihmisoikeustyön ja kehityspolitiikan painopisteenä jo kauan. Hyvänä esimerkkinä valtavirtaistamisen toteuttamisesta on ollut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus toimeenpaneminen Suomen toimintaohjelmaksi. Onkin erittäin tärkeää, että suomalaiset pitävät esillä naisten asemaa kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan. Nyt sivistys- ja tiedejaosto lisäsi 1325-toimintaohjelmalle rahaa 150 000 euroa. Olen ymmärtänyt, että ulkoasiainvaliokunta tulee saamaan toimintaohjelman seurantatilanteesta ajankohtaiskatsauksen. Jos siitäkin on tietoa, milloin se tulee, niin kommentteja vastaanotetaan.

Suomessa merkittäville maahanmuuttoalueille ollaan valmistelemassa yhdessä valtion ja kuntien kanssa erityisiä pilottihankkeita maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistämisen edistämiseksi. Näillä piloteilla on tavoitteena kehittää ja testata uusia innovatiivisia malleja maahanmuuttajien työllistymiseen mutta myös kaikenlaisen kotouttamisen tueksi ja arvioida ja kehittää palvelujen vastaavuutta erilaisten maahanmuuttajaryhmien tarpeisiin. Tätä rahoitetaan tosin sisäasiainministeriön toimesta, ja valtiovarainvaliokunta lisäsi tähän rahaa.

Arvoisa puhemies! Ulkoministeriö julkaisi syyskuussa tosiaan selvityksen Suomen edustautumisesta ulkomailla, ja valiokuntakin siitä kuuli asiantuntijoita. On todettu, että ulkoministeriön alaisuudessa toimii 86 diplomaattista edustustoa ja 12 konsuliedustustoa. Näissä edustustoissa on noin 1 800 työntekijää, joista tällä hetkellä kaksi kolmasosaa on asemamaista palkattuja. Edustustoverkon kustannukset ovat vuodessa 130 miljoonaa, mikä on kaksi kolmasosaa koko ulkoasiainhallinnon vuotuisesta toimintabudjetista. Eli on juuri niin kuin ed. Nepponenkin totesi, että edustustoverkkoa ja sen toimintaa täytyy koko ajan tarkkailla ja kehittää myös jatkossa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että meillä täällä eduskunnassa Suomessa on varsin yhtenäinen linja ja näkemys kehitysyhteistyöpolitiikasta, sen suuntaamisesta ja sen resursoinnista. Ensi vuoden budjetissa esitetään kehitysyhteistyörahoiksi 966,6:ta miljoonaa euroa, jossa on 50 miljoonan lisäys tämän vuoden tasoon merkittynä. Se on tietysti merkittävä asia, koska talouden taantumassa ja lamassa saattaa helposti olla ajatuksia, että tämän tyyppisiä rahoja myöskin supistettaisiin. Mutta nyt ministeri Väyrysen taitavan neuvottelutuloksen kautta kehitysyhteistyömäärärahat lisääntyvät 0,55 prosenttia bkt:sta, kun EU:n suositus on 0,51 prosenttia. Eli voi sanoa näin, että ministeri on onnistunut hyvin.

Toisaalta Väyrysen linja, jossa tätä kehityspolitiikkaa on suunnattu hivenen uudella tavalla, on lisännyt luottamusta kehityspolitiikkaan myös niissä väestöpiireissä, jotka ovat olleet ehkä hivenen epäileviä tai ovat ajatelleet, että pitäisi ensin hoitaa kotimaassa olevien köyhien ja syrjäytyneitten asioita. Tässä mielessä Väyrynen on toiminut sillanrakentajana hyvän asian puolesta kansallista yhtenäisyyttä lisäten. (Ed. Kallis: Nyt menee yli!)

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunta kirjasi pakolaismenojen kirjaamisen (Ed. Kallis: Ota pikkasen takaisin!) kehitysyhteistyömenoiksi ja nimenomaan yhteisen linjan hakemisen siihen. On tärkeää, että Oecd:n tasolla on yhteinen linjaus, ja Suomi noudattaa sitä linjaa samalla tavalla kuin muutkin maat.

Puhemies! Ilmasto- ja energiapolitiikan linjausten huomioiminen kehityspolitiikassa on tärkeä näkökohta ja yksi konkreettinen näkemys siihen, miten kansainvälisellä tasolla ja maailmanlaajuisesti tätä tärkeää ilmasto- ja energiapolitiikkaa hoidetaan myös tämän kokonaisuuden osalta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnon alla oleva edustusverkko kattaa noin kaksi kolmannesta vuotuisesta rahantarpeesta. Lähitulevaisuudessa ulkoasiainhallinnossa ollaan ilmeisesti ajamassa jokunen määrä edustustoja alas. Edustustojen työmäärää ovat lisänneet viime vuosina kansalaispalveluiden tarpeet, elinkeinoelämän tarpeet ja myös maahanmuuttoon liittyvät tehtävät. Tuosta kasvaneesta työmäärästä huolimatta edustustojen tasokkaat palvelut on pystyttävä takaamaan. Jaostossa pidetään myönteisenä, että ulkoasiainhallinnossa on sekä meneillään että käynnistymässä hallinnon keventämiseen ja tuottavuuden parantamiseen tähtääviä hankkeita, jotka kohentavat edustustojen toimintaedellytyksiä.

Keskustelimme myös jaostossa Suomen pysyvien edustustojen tulevaisuudesta. Pitkällä tähtäimellä edustustojen omistaminen on ainakin omasta mielestäni kaikkein edullisin vaihtoehto. Tilojen hankintaan ja myyntiin liittyvät rahoituskuviot kaipaavat kuitenkin pikaista selvennystä. Nykyisin kiinteistöjen myynnistä saatavat varat palautuvat valtiolle ja mahdollisiin uushankintoihin tarvittavat määrärahat joudutaan hakemaan valtion talousarvion kautta, mikä joskus voi olla liian hidas tie onnistuneen kaupan teolle.

Valiokunnassa käydyn keskustelun perusteella hyvänä vaihtoehtona pidetään sitä, että toimitilojen omistus- ja vuokrausvaihtoehtoja tarkastellaan valtion kokonaisedun näkökulmasta. On välttämätöntä, että edullisiin toimitilaratkaisuihin kyetään tarttumaan nopeasti silloin, kun uusien tilojen osto nähdään järkeväksi. Varat siihen pitäisi löytyä ilman suurta poliittista vääntöä.

Arvoisa herra puhemies! Kriisinhallinnan osalta on ollut keskusteluissa painopisteen siirtäminen siviilikriisinhallinnan puolelle. Momentille esitetään reilun 18 miljoonan euron määrärahaa, joka mahdollistaa nykyisen tason ylläpidon. Henkilöstöresurssit on pidettävä jatkossakin tuolla 150 henkilön tasolla. Asiantuntijoiden lähettäminen EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioihin on tärkeä osa Suomen toimintaa kansainvälisellä kentällä. Kustannuspaineet siviilikriisinhallinnassa tulevat lähinnä varustemenoista ja siitä, että toiminnot keskittyvät monasti aiempaa vaativammille alueille.

On hyvä muistaa, että Suomi käyttää siviilikriisinhallintaan alle viidesosan siitä, mitä sotilaalliseen kriisinhallintaan käytetään. Huomionarvoista on myös se, että noin 80 prosenttia siviilikriisinhallinnan menoista on luettavissa kehitysyhteistyömenoihin. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoiksi esitetään ensi vuonna vajaata 750 miljoonaa. Momentille esitetään lisäksi 1,1 miljardin euroa myöntö- ja sopimusvaltuuksia.

Valiokunnassa nähtiin myönteisenä, että Suomen kehitysyhteistyömenot ylittävät Eurooppa-neuvostossa asetetun 0,51 prosentin tavoitteen bkt:stä vuonna 2010. Monet näkevät välttämättömänä, että Suomi saavuttaa myös YK:ssa asetetun tavoitteen 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta viimeistään vuonna 2015. Tuossa tavoitteessa on silti huomioitava elettävä aika ja se, millaisia rahoitusongelmia se mahdollisesti tuo tullessaan. Kansalaisten taholta on kritisoitu laajasti kehitysyhteistyöhön suunnattuja euromääriä.

Nyt on ajankohtaista ja järkevää korostaa ilmasto- ja energiapolitiikan roolia kehitysyhteistyössä ja sen rahoituksessa. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa pitäisi löytyä sellainen ratkaisu, että kehitysmaat saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Käytännössä se tarkoittaa rikkaiden maiden ja näin ollen Suomenkin osallistumista kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukseen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt käydään debattiin. Minuutin mittaisia puheenvuoroja, mielellään vähän alle.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kolme asiaa, joita haluaisin tässä puheenvuorossa kosketella.

Ensin tämä edustustoverkosto. Ministeri Stubb, miten te arvioitte tämän EU:n uuden, nyt rakennettavan edustustoverkoston palvelevan myös meidän kansallisia omia tarpeitamme? Onko sellaisia tehtäviä tulossa EU:n edustustoverkostoon, jotka voivat tavallaan korvata sitten meidän oman kansallisen edustustoverkostomme kehittämisen ja keventää sitä resursointitarvetta siellä?

Toiseksi kysymys sitten tästä kriisinhallinnasta, ennen muuta siviilikriisinhallinnasta, josta eilen erittäin paljon puhuttiin. Erityisesti Afganistanin kohdalla eduskunnan selkeä viesti oli siinä, että sille puolelle halutaan satsata. Kysynkin: Mikä on se meidän panostuksemme nyt ensi vuoden alusta alkaen siellä, pitävätkö tiedot paikkaansa, että me aiomme vetää pois muutamia siviilikriisinhallinnan toimijoita Afganistanista?

Kolmanneksi tämä rauhanvälityksen suurvaltatavoite, erinomainen tavoite, ja kaikki tuki sille. Mutta jos mietitään, että verrataan Norjaa ja Sveitsiä, jotka eivät ole (Puhemies: Minuutti!) Euroopan unionin maita, mitkä ovat ne meidän tavallaan sisällölliset priorisointimme, mihin meidän pitäisi tavallaan näitä rauhanvälityksen kohteita sitten kohdentaa, joita ei tehdä EU:n kautta?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meidän bkt:han on laskenut niin paljon, että tämä kehitysyhteistyövarojen bruttokansantuoteosuus on jo aika korkea verrattuna siihen, mitä arvioitiin olevan. Mutta kysyisin, kun tavoitteena on se 0,7 vuonna 2015, onko hallitus sitoutunut siihen, että tähän progressiivisesti edetään, että saavutetaan tämä 0,7 vuonna 2015, mikä on tärkeää myöskin meidän turvaneuvostopaikkamme kannalta YK:ssa.

Toinen kysymys on erityisesti suoraan ministeri Väyryselle. Kuinka te koette nyt nämä haasteet kehitysyhteistyövarojen käyttämiseen, siis nämä oda-kelpoisuusvaatimukset, kun niitä vaaditaan erilaisiin uusiin hankkeisiin ja tavallaan näistä perinteisistä kehitysyhteistyövarakäytöistä tulee paineita näihin uusiin hankkeisiin? Miten te kuvaisitte tätä tilannetta?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikein usko, että tuo Euroopan ulkosuhdepalvelu tuo mitään erityistä kevennystä meidän lähetystöverkostomme kehittämistarpeisiin, ja kun kaikki tiedämme, että paineet tehtävien puolelta kasvavat mutta voimavarojen puolelta supistuvat, niin kuinka paljon nyt on todella tarkoitus panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön? Pohjoismaiden neuvosto on tästä hyväksynyt suosituksen, ja me odotamme hallitusten vastausta siihen, mutta mielestäni tässä pitäisi todellakin olla aktiivinen. Ei ole kysymys ainoastaan siitä, että käyttäisimme yhteisiä tiloja. Silläkin saavutetaan marginaalista etua. Mutta voitaisiin pidemmällä aikavälillä, jos käytäisiin Pohjoismaiden kesken niiden edustustoverkkojen kehittämissuunnitelmat viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden tähtäyksellä lävitse, päästä jonkinlaiseen työnjakoon, jossa kaikkien ei tarvitse olla yhdessä maassa edustettuna vaan voidaan levittää sitä pohjoismaista pinta-alaa kuitenkin niin, että sitten naapurimaiden lähetystöihin voitaisiin sijoittaa, niin kuin nyt Suomen lähetystössä Tunisiassa on, (Puhemies: Minuutti!) muiden Pohjoismaiden virkamiehiä. Kuinka pitkällä on tällainen valmistelu?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on saanut presidentin ja myöskin Eurooppa-neuvoston jonkinlaiseksi politbyrooksi, joka vetää niitä päälinjoja, eli myös Suomen ulkopolitiikkaan vaikuttavista asioista päätetään yhä enemmän tällä tasolla.

Tämä Eurooppa-neuvosto toimii kuitenkin sillä tavalla hyvin erikoisesti, että kaikki sen päätökset ovat salaisia ja siellä käydyt keskustelut ovat salaisia, ellei joka kerta toisin päätetä. Kun tästä elimestä, Eurooppa-neuvostosta, halutaan siivota pois Suomen presidentti ja ulkoministeritkin ilmeisesti sieltä joutuvat pois, Suomen linjan määrittely tässä politbyroossa, Euroopan unionin politbyroossa, tulee jäämään yhden miehen varaan ja myös informaatio sieltä jää kokonaan yhden edustajan, pääministerin, varaan, jos teidän kaavailunne toteutuvat. Mitä tekemistä demokratian kanssa tällaisella salaisella meiningillä oikein on, ja mistä se informaatio jatkossa tulee, jos on hyvin kiistanalaisia asioita? Tämä huolettaa syvästi, koska isot linjat saatetaan vetää jatkossa siellä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmat ministerit nostivat rauhanvälitystoiminnan yhdeksi Suomen uudeksi prioriteetiksi. Tämä on tärkeä asia. Mielessäni on neljä asiaa, joita Suomi voisi ehkä tehdä paremmin tai joissa Suomi voisi aktivoitua.

Ensimmäinen on meidän seniorilähettiläidemme käyttö eri konfliktialueilla. Ulkoministeriössä on paljon kapasiteettia, paljon osaamista, ja olisi hyvä, että seuranta konflikteissa olisi parempi. Toinen on tietysti Suomi kokousmaana. Tänne voivat rauhassa konfliktin eri osapuolet tulla, ja Suomi voisi tätä ominaisuutta markkinoida enemmän. Kolmas asia on tietysti tuki erilaisille organisaatioille, olivat ne sitten Ahtisaaren toimisto tai Kirkon Ulkomaanapu tai sitten kansainvälisiä organisaatioita, kuten ministeri Väyrynen mainitsi esimerkiksi Afrikan unionin rauhanvälitystoiminnan tukemisen. Neljäntenä asiana on uuden sukupolven kouluttaminen näihin kysymyksiin. Meillä on paljon nuoria osaajia, paljon kansainvälisesti orientoituneita nuoria ihmisiä. Rauhanvälitystoiminnassa on monia eri tehtäviä, joihin pitäisi tätä nuorta sukupolvea kouluttaa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän tähän ikään kuin ensimmäiseen kierrokseen seuraavat puheenvuorot, joiden jälkeen pyydän ministereitä vastaamaan tähän alkunippuun: siis edustajille Nepponen, Kalliomäki, Kallis, Nauclér, Korkeaoja, Pentti Oinonen. Tämän jälkeen otetaan sitten jo vastauskierros.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa. Afganistanin osalta on kovasti keskusteltu siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön lisäämisestä osana sitä prosessia, mitä siellä käydään. Kysyisinkin: Mitä nyt voitaisiin tehdä, koska se jatkuva korostus tässä asiassa on siviilikriisinhallinnan lisääminen ja toisaalta siinä kehitysyhteistyövarat?

Toisena ottaisin edustustoverkot kontra sitten maahanmuuttoon liittyvät asiat, koska on noussut esiin, että siellä pitäisi olla sellaista neuvontaa, jolla torjuttaisiin aiheettomat maahantulot jo ennakolta riittävän etäältä.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Havaitsin, että molemmilla ministereillä on jo joulurauha mielessä. Sen verran maltillisia puheenvuoroja kuultiin.

Mutta tästä rauhanvälityksestähän molemmat ministerit kertoivat mietteitänsä. Ministeri Stubb toi esiin sen, että tämä on perinteistä, että meillä on siinä pitkät perinteet tuolta kaukaa, ainakin Siilasvuosta lähtien, mutta puhuitte uudesta rauhanvälityksestä, käytitte termiä uusi rauhanvälitys. Onko sitä nyt tarkemmin määritelty? Viittasitte Ahtisaaren, hänen toimistonsa työhön, ja ed. Haaviston työhön Afrikassa jne., mutta tarkempi määrittely tästä uudesta olisi hyvä kuulla.

Toinen asia. Ed. Rantakangas täällä hienovaraiseen tapaansa antoi pieniä kehuja ministeri Väyryselle kehitysyhteistyömäärärahojen kohdalta. Yhtä hienovaraisesti kuitenkin haluan muistuttaa siitä, että tässä on erittäin suuria riskejä. Se ura, joka on valittu, johon määrärahoilla tähdätään, edellyttää kyllä valitettavasti hyvin matalaa bkt:n kasvua. (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) Itse toivon voimakasta bkt:n kasvua. Miten, ministeri Väyrynen, näette tulevaisuuden, jos bkt:n kasvu on, niin kuin haluamme, merkittävän korkea?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niitä kiitoksia annetaan ilmeisesti siitä syystä, että ne eivät mitään maksa. Ihmettelin kyllä, minkä takia te valiokuntaa niin paljon kiititte. Kiitittekö te siitä, että me emme juuri esitykseen puuttuneet? Lisäsimme vain 50 000 euroa Kuurojen maailmanliitolle eikä yhtäkään lausumaa.

Kun tässä niin monella on ollut niin monta kohtaa, niin minulla on vain yksi kohta ja se koskee edustusverkostoa. Valiokunnassa me olemme lähes joka vuosi ottaneet sen asian esille ja todenneet, että pitäisi selvittää, mihin maihin aiotaan jäädä ja siellä hankkia ne kiinteistöt omaan omistukseen eikä olla vuokralla. Tästä taisimme jopa tehdä lausuman yhtenä vuonna, ja mitään ei ole mielestäni tapahtunut, ja odotan, että ensi vuonna saisimme valiokuntaan tiedon, ainakin vastaukset siihen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) onko selvitys tehty ja mihin tuloksiin on tultu.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Den civila krishanteringen har visserligen fått ett ökat anslag men inte tillräckligt, och i en finansmotion har jag föreslagit en ökning av anslaget med 600 000 euro för att den civila krishanteringen ska utgöra den resurs i det finska utrikespolitiska arbetet och motsvara de mål vi i utrikesutskottet satt upp. Finansutskottet delar denna uppfattning och höjer anslaget till krishanteringscentralen i Kuopio så att de ska kunna utbilda 150 experter, men det räcker inte. Det är inte i enlighet med den nationella strategin för den civila krishanteringen och inte heller i linje med den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen där man har förbundit sig, och starkt, till mer än 150.

Jag vill därför fråga utrikesministern vad som kan göras för att vår utrikespolitik och våra internationella åtaganden ska genomföras. Har utrikesministern tillräckligt inflytande på anslagen för verksamheten i Kuopio eller konkurrerar den för mycket med andra inrikespolitiska frågor? Är det helt enkelt ett organisatoriskt problem? Det finns inte heller några öronmärkta anslag för 13.25 trots att det sägs att det ska handhas av centralen i Kuopio.

Och en sista fråga: Biståndet är alldeles för lågt, det har vi länge i utrikesutskottet varit eniga om. Vi bör ta vårt internationella ansvar därför att människor behöver vår hjälp, det är helt klart, och inte för att vi ska få en plats i FN:s säkerhetsråd. Men hur realistiskt ser utrikesministern på möjligheterna att ha en chans (Puhemies: Minuutti!) om vårt bistånd står i så stor kontrast till våra uttalanden och engagemang i övrigt?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Afganistanin kriisi on osoittanut, että tämäntapaisissa kriiseissä ei sotilaallisilla toimilla voida saada sellaista tulosta, jota perimmältään haetaan. Sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaan, mutta sen ohella tarvitaan siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä, ja näiden kolmen asian pitäisi mahdollisimman hyvin niveltyä toinen toisiinsa.

Sotilaspuolella on pitkät perinteet ja vakiintuneet muodot, millä tavalla joukkoja koulutetaan ja lähetetään. Sen sijaan siviilipuolella tämä perinne on paljon lyhyempi ja koulutukseen ja reservin luomiseen ei ole sellaisia valmiuksia kuin sotilaallisella puolella. Tähän on kiinnitetty huomiota, niin kuin ed. Nauclér puheenvuorossaan totesi, muun muassa selonteoissa, ja nyt kysyisinkin: Onko tämän reservin luomiseen ja koulutukseen ja yhteistyökoordinaatioon luotu riittävän hyvät menettelytavat, jotta tämä kokonaisuus hallittaisiin aikaisempaa paremmin?

Ensimmäinen varapuhemies:

Vielä kaksi puheenvuoroa tähän ensimmäiseen aaltoon ja sitten ministereitten kommentteja, ja sitten seuraava aalto ehditään vielä ottaa ministereiden läsnä ollessa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on vuosikymmeniä antanut suuria summia kehitysapuun. Kuitenkin erityisesti viime vuosina suomalaisten oma köyhyys on lisääntynyt. Köyhien määrä on jo lähes 700 000, ja lukumäärä kasvaa koko ajan kovaa vauhtia, mitä pidän häpeänä meille kaikille, myös teille ministereille.

Sosiaali- ja terveysministeriön momentilta ei liikene köyhyyden poistamiseen riittäviä varoja. Olenkin esittänyt eräässä aloitteessani, että 150 miljoonaa euroa kehitysyhteistyörahoista ohjattaisiin kotimaahamme kehitysapuna kotimaisen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä köyhiemme toimeentulon ja elinympäristön kehittämiseen, koska Suomihan on jo vajonnut kehitysmaiden tasolle.

Ministeri Väyrynen, myös teidän ministeriönne täytyy osallistua köyhyyden poistamistalkoisiin maastamme. Mihin toimiin ryhdytte asiassa kotimaisen kehitysavun toteuttamiseksi?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen puheenvuorossaan käsitteli lähialueyhteistyöasioita ja totesi olevansa suurin piirtein tyytyväinen ensi vuonna käytettävissä olevaan resurssitasoon. Hän totesi myöskin sen, että näitä resursseja ollaan entistä enemmän suuntaamassa taloudellisen yhteistyön suuntaan. Se on kannatettava asia, mutta pari kysymystä:

Mikä käsitys ministerillä on siitä, mitenkä Venäjä on valmis tässä taloudellisessa yhteistyössä kantamaan myöskin omalta osaltaan tämän taloudellisen vastuun?

Toinen kysymys: Kun pohjoisten alueitten merkitys on korostumassa ja ministeri on puhunut siitä, että näitä lähialueyhteistyövaroja tulisi suunnata myöskin näihin pohjoisiin hankkeisiin, sekin on varmaan perusteltua. Miten varmistetaan kuitenkin se, että nämä perinteiset lähialueyhteistyöalueet kuten Karjalan tasavalta ja siellä toteutettavat hankkeet saavat asianmukaisen rahoituksen?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun täytyy kiittää ed. Rantakangasta, joka vuolaasti kehui ulkoasiainministeriön toimintaa. Me otamme ulkoasiainministeriössä kaikki nämä kehut loistavasta taktisesta toiminnasta ja neuvoista ja neuvotteluista kiitollisina vastaan.

Tuli monta erinomaista kysymystä, joista yksi liittyi nimenomaan edustustoverkkoihin. Edustajat Paajanen, Laukkanen, Tuomioja ja myös ed. Kallis kysyivät niistä.

Edustustoverkoista muutama huomio. Ensin EU:n vaikutus tähän kokonaisuuteen. Varmasti EU:n ulkosuhdepalvelu, kun se lähtee liikkeelle, mikä siis virallisesti hyväksytään huhtikuussa, tuottaa lisäarvoa meidän ulkosuhdepalvelullemme eli meidän diplomaattikunnallemme. Se ei voi sitä kuitenkaan korvata kokonaisuudessaan. Yksinkertaistaen: tällä hetkellä 98 eri toimipistettä ympäri maailmaa, tulevaisuudessa EU:n myötä melkein kaikki maailman maat katettuina. Eli se raportointi, jonka me sieltä saamme, tulee varmasti tämän vahvistamaan.

Ed. Tuomioja puhui Pohjoismaiden yhteistyöstä. Minä näkisin tämän enemmän sillä tavalla, että me voimme rakennusten kautta tehdä sitä yhteistyötä, ja sitähän tehdään jo paljon, mutta sitä visiota, että joku ruotsalainen diplomaatti korvaisi suoraan suomalaisen diplomaatin, en näe. Ja ihan vaan tällaisena pienenä huomiona lähtisin ensin kanavoimaan sitä ikään kuin Euroopan unionin kautta. Tuossahan on kaksi maata, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä mutta ovat kylläkin Naton jäseniä, niin että tätäkin kautta voi olla pientä vaikeutta tehdä sitä yhteistyötä niiden kanssa. Eli tämä ei korvaa missään nimessä meidän nykyistä järjestelmäämme.

Siviilikriisinhallinnasta oli monta kysymystä. Tähän, totta kai, panostetaan, se on ilman muuta selvää. Ed. Laukkanen kysyi ihan suoraan, kevennetäänkö. Ei. Itse asiassa me olemme viime vuoden aikana tuplanneet meidän siviilikriisinhallintatoimintamme Afganistanissa. Tällä hetkellähän meillä on 25 poliisia, asiantuntijaa Eupol-missiossa ja 6 muuta. (Ed. Nepponen: Se ei riitä!) Yhdestä tällaisesta siviilikriisinhallintatoimesta on jouduttu väliaikaisesti vetäytymään turvallisuussyistä, mutta haetaan ratkaisua, jotta tämä henkilö toimisi ikään kuin meidän edustustomme alaisena.

Sitten ed. Tennilä kysyi Eurooppa-neuvostosta ja Eurooppa-neuvoston osallistumisesta ja viittasi informaatioon. Minä en ehkä ihan välttämättä ymmärtänyt kysymystä. (Ed. Tennilä: Salaisia päätöksiä!) Koska, jos en ihan väärin ymmärrä, se on kuitenkin niin, että pääministeri tulee informoimaan eduskuntaa etukäteen ja sen jälkeen. Tasavallan presidenttihän ei tätä tee. (Ed. Tennilä: Mutta mitä siellä päätetään, siitä ei puhuta mitään!) Ihan vaan tällaisena sivuhuomiona voisin todeta, että minun ymmärtääkseni täällä piti tänään puhua ulkopolitiikkaa, ei sisäpolitiikkaa, mutta tosiasiahan siis tässä on se, että se on pääministeri, joka informoi.

Rauhanvälityksestä olen sataprosenttisesti samaa mieltä ed. Haaviston neljän prioriteetin kanssa ja totean siihen vielä päälle, että juuri ennen tänne tuloani minulla oli presidentti Ahtisaaren kanssa kokous, jossa kävimme läpi sitä, millä tavalla Suomen rauhanvälitystoimintaa voidaan kehittää. Ed. Kalliomäki, ei tietenkään ole kyse uudesta rauhanvälitystoiminnasta, (Puhemies: 3 minuuttia!) mutta yritetään ottaa ikään kuin uutta otetta siihen.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Puhemies! Useammassa puheenvuorossa kysyttiin, miten etenee työ pakolaismenojen laskentatavan määrittelemiseksi. Oecd:n kehitysapukomiteassa on käynnistetty tässä työ, joka uskoakseni voi jo lähikuukausina tuoda selvyyttä. Meidän kannaltamme katsottuna myönteistä on se, että muun muassa Norja, joka on laskenut näitä menoja meitä väljemmin, on halukas nyt tarkistamaan ja tiukentamaan näitä periaatteita, niin että hylkypäätöksen saaneitten turvapaikanhakijoitten menoja ei enää laskettaisi pakolaismenoiksi, jotka ovat oda-kelpoisia.

Transatlanttinen aloite on edennyt erittäin hyvin, ja EU:n ja Yhdysvaltain välisessä huippukokouksessa Washingtonissa päätelmissä on mukana tästä vahva kannanotto ja lisäksi liite. Pitää painottaa tulevaisuudessa enemmän, sanoisinko, poliittisstrategisen tason yhteistyötä; käytännön toiminta kyllä etenee nyt aivan hyvin. Toisaalta on tärkeää painottaa kestävän kehityksen periaatteita, jotka eivät Washingtonin asiakirjassa ole ehkä riittävästi mukana.

Ensi keväänä hallitus päättää siitä, miten edetään tasaisesti kohti 0,7:ää vuoteen 2015 men-nessä.

Edelleen ed. Nepponen otti esille Afganistanin ja kehitysyhteistyön. Me olemme nyt muuttaneet määrärahojen käytön painotusta niin, että tuetaan vähemmän hallintoa ja enemmän toimintaa kentällä, etenkin maaseudun kehittämistä ja naisille tärkeää mikroluottotoimintaa. Lisäksi olemme valmiita jopa kaksinkertaistamaan kansalaisjärjestöjen kautta Afganistaniin suunnattavan avun, jolloin se nousisi 2 miljoonan euron tasolle.

Edelleen ed. Pentti Oinoselle sanoisin, että ei pidä asettaa maailman ja Suomen köyhiä vastakkain vaan molemmista on huolehdittava.

Ed. Ravi tiedusteli lähialueyhteistyöstä. Tarkoituksena on jossakin määrin laajentaa taloudellisen yhteistyön tukea varsinaisen lähialueen ulkopuolelle, mutta se ei vaaranna mitenkään Karjalan tasavallan asemaa. Esimerkiksi Arkangelin alue on tässä suhteessa tärkeä.

Lopuksi tästä rauhanvälitystoiminnasta. Meillä ehkä nyt tässä vähän roolit sekoittuvat ministeri Stubbin kanssa. Minä korostaisin Euroopan unionin puitteissa vireillä olevaa rauhanvälitystoimintaa, johon meidänkin täytyy voimakkaasti panostaa. Mehän emme voi rinnastaa itseämme Norjaan tai Sveitsiin, jotka eivät ole Euroopan unionissa ja jotka ovat itsenäisinä maina rakentaneet itselleen hyvin vahvan profiilin tällä alalla. Mutta kansallisestikin me voimme toimia, mutta on tärkeää, että ollaan tässä realisteja ja rakennetaan hyvä yhteistyö siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyötoiminnan välillä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Otetaan seuraava aalto, kymmenkunta puheenvuoroa tässä ehtii, ja sitten siihen reaktiot 12.45 mennessä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan antaa vahvan tuen ed. Ravin näkemykselle lähialueyhteistyön prioriteeteista. Saimme ministeri Väyrysen vastauksen, että edelleenkin Karjalan tasavallan alue on se keskeinen, ja se on myös hyvin merkittävää Itä- ja Pohjois-Suomen näkökulmasta, että tämä painopistealue säilytetään. Tässä haluan tukea ministeri Väyrysen näkemystä.

Toinen kysymys, jonka haluan nostaa esille, on siviilikriisinhallinta. Täällä salissa on käyty vahvaa keskustelua siitä, että siviilikriisinhallintaa tulisi vahvistaa. Kun me tiedämme tänä päivänä, että 120 on tämä vahvuus, niin onko mahdollisuuksia henkilöstöresursseja priorisoida siten, että Kosovon Eulex-operaatiosta niitä siirrettäisiin Afganistaniin, missä varmasti tarve olisi erittäin suuri?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi asia on tässä aivan selkeästi ja valitettavasti unohtunut. Se on vienti ja ulkoasiainhallinnon tukeminen tässä viennissä ja se, millä tavoin meillä ulkoasiainministeriön organisaatio tukee Suomen vientiä.

Otetaan vaikka esimerkiksi Venäjä. Ei riitä, että on pelkästään Moskova, Pietari, vaan kun esimerkiksi Suomi-päivät oli Jekaterinburgissa, niin siellä oli esillä se, millä tavoin Venäjän kolmanneksi suurin alue on käytännössä hoidettu. Sama koskee arabimaita, jotka on aika heikosti organisoitu, tai koko maailmaa. 98 pistettä jos on, niin se on vain puolet maailmasta. Vienti on tällä hetkellä romahtanut. Senhän pitäisi olla se tärkeä sana, joka tässä olisi esillä, mutta täällä käsitellään kaikkia muita. Se koskettaa myös pohjoismaista yhteistyötä, meidän tärkeitä vientimaitamme ja sitä, millä tavoin ulkoasiainorganisaatio todella on tukemassa Suomen vientiä, joka on tällä hetkellä meidän kaikista suurin ongelmamme — mutta puheista päätellen ei ole.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä rauhanvälitystäkin halvempaa sekä inhimillisesti että rahallisesti on estää ja ennaltaehkäistä kriisien syntyä. Siihen nähden hallituksen panokset on kyllä aika kummasti resursoitu, nimittäin tämä 2 prosentin menoautomaatti sinne puolustuksen ja sotilaallisuuden puolelle ei yllättäen koskekaan siviilikriisinhallintaa eikä humanitaarista apua.

Itse näkisin, että siinä kohdassa esimerkiksi ylitetään se toimivalta, mitä eduskunta on antanut. Eli eduskunta on edellyttänyt silloin, kun on käsitelty turvallisuuspoliittista selontekoa, että siviilikriisinhallintaa tuetaan suhteessa sotilaalliseen puolustukseen, ja näinhän ei siis tapahdu. Eikö kummallekaan ministerille tullut mieleen pyytää samanlaista 2 prosentin korotusautomaattia, mitä Puolustusvoimat sai, tälle inhimillisesti ja taloudellisesti huomattavasti kannattavammalle sektorille eli siviilikriisinhallintaan ja humanitaariseen apuun?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Finanssikriisi on tuottanut maailmanlaajuisen talouskriisin. Siviilikriisinhallinnan tarve lisääntyy ymmärtääkseni aika voimakkaasti. Täsmälleen sama asia vaikuttaa kotimaassa sillä tavalla, että yliopistoista valmistuu tällä hetkellä erittäin hyvän kielitaidon omaavia maistereita ja tohtoreita pilvin pimein, joilla ei välittömästi ole toivoa saada kunnon hommaa.

Arvoisat ministerit, teen aloitteen: Käyttäkää ihmeessä näitä varallisuuksia, mitä on teidän käytössänne, tekemällä yhteistyösopimus esimerkiksi Helsingin yliopiston kanssa näitten työttömien maistereitten ja tohtorien kouluttamiseen täydennyskoulutuksena siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Sillä tavalla laatuunkin voi saada melkoisen parannuksen.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään luimme Helsingin Sanomista juuri kehitysyhteistyöavun kohdemaittemme korruptoitumisesta. Maiden yhteiskuntakulttuuriin liittyvät myös ihmisoikeusloukkaukset ja eriarvoisuus opiskelumahdollisuuksissa sekä korkeat aids-kuolemaluvut, jotka heikentävät edelleen nimenomaan lasten asemaa. Haluaisinkin kysyä, miten toimenpitein ja millä kansainvälisellä kokoonpanolla Suomen on tarkoitus vaikuttaa maiden hallintokulttuureihin ja kohdentaa rahaa ja työtä parhaaseen tulevaisuuden vakuutukseen siellä yhteiskunnassa elikkä lasten koulutukseen.

Lisäksi olisin halunnut kysyä meidän opinto-ohjelmissamme olevien Afrikan maiden opiskelijoiden tämän hetken määrästä ja siitä, edellytetäänkö heiltä jotain vastavuoroisuutta omassa maassaan siihen, että pääsevät tänne opiskelemaan.

Sitten olisin vielä rauhanvälityksestä halunnut kysyä, miten niissä maissa, (Puhemies: Minuutti!) joista tällä hetkellä tulee meille eniten pakolaisia, pystyttäisiin sitä kehittämään.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen myötä EU-maiden ulkoministerien roolit huippukokousten suhteen ovat muuttuneet, mutta te, ulkoministeri Stubb, olette visioinut ulkoministerin tehtävänkuvan muutosta paljon dramaattisemmin, kun olette todennut, että mielestänne EU-maiden ulkoministerit voisivat jatkossa toimia erityislähettiläinä, jotka voitaisiin lähettää maailman kriisialueille selvittämään tilannetta EU:n edustajina. Olette sanonut, että nyt menevät uusiksi kansallisten ulkoministereiden tehtävänkuvat.

Varmasti tällaisiin haasteisiin todellakin tulee vastata, mutta näettekö, että kansalliselle ulkopolitiikalle jää tilaa, vai tuleeko Suomen ulkoministeristä nyt pääasiassa vain EU:n edustaja, jonkinlainen erityislähettiläs? Eli koetteko olevanne ulkoministerinä Suomen edustaja vai EU:n edustaja?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt kehitysyhteistyön läpileikkaavista teemoista, jotka ovat nousseet keskusteluun täällä salissa. Ne keskusteluttavat myös julkisuudessa: tasa-arvon vahvistaminen, naisten, lasten, vammaisten aseman parantaminen, aidsin vastainen taistelu. Miten hyvin nämä teemat oikeasti pystytään ottamaan läpileikkaavina meidän kehityspolitiikassamme huomioon ja miten hyvin näitä ylipäätään voidaan seurata? Olisiko seurantaa ja läpileikkaavuutta mahdollista lisätä, koska selvästikään esimerkiksi järjestöpuolella kaikki eivät ole tähän tyytyväisiä?

Sitten olisin vielä kysynyt, miksi kehitysministerit eivät ole vahvemmin neuvottelemassa ilmastorahoituksen suuntaamisesta kehitysmaille Kööpenhaminassa, koska kuulimme ministerin alustuksen, miksi kehitysyhteistyön sitominen tähän asiaan ja sen politiikan sitominen tähän ilmastoneuvotteluun olisi tärkeä asia.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut tähän rauhanvälitystoimintaan, mikä on erinomainen idea etenkin, jos se menee EU:n puitteisiin. Silloinhan meillä olisi tarjota sitten jatkossa myös esimerkiksi erinomainen presidenttimme Halonen tähän tehtävään sen jälkeen, kun hänen kautensa on ohi.

Toinen asia, johon olisin puuttunut, niin Suomella on kyllä 98 edustustoa. Suomen kokoiseen maahan se on kyllä aika paljon. Toivon, että jatkossa todella katsotaan, pystytäänkö yhdistämään toimintoja EU-edustuston kanssa. Etenkin tämä maahanmuuttoneuvonnan, johon joku puuttui tässä keskustelussa, pitäisi minun mielestäni olla yhteistä EU-maiden kanssa, koska me täällä kannatamme sitä yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa EU:ssa.

Kolmas asia on, että ulkopolitiikassakin pitäisi olla ihmisoikeusaspekti. Milloin viimeksi olette, ministeri Stubb, huomauttanut Venäjää siitä, että se rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia? Tämä ihmisoikeuksien puolustajien tappaminen on (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotain järkyttävää meidän naapurimaassamme.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua edustustoverkosta ja siviilikriisinhallinnan lisäämisestä. Mutta haluan kiinnittää nyt vain yhteen asiaan huomiota, ja se on se, että liian vähän täällä salissa on puhuttu kehityspolitiikan linjoista ja sen tulevaisuudesta.

Valitettavasti nyt on käymässä niin, niin kuin ulkoasiainvaliokuntakin totesi, että me olemme leikkaamassa aiottua esitystä. Kehitysyhteistyön varathan olisivat olleet merkittävästi suuremmat, jos me olisimme menetelleet, niin kuin ulkoasiainministeriö alun perin alkuperäisessä ehdotuksessaan esitti. Nyt me olemme tilanteessa, jossa konkreettisesti vähennetään kehitysyhteistyön määrärahoja 60 miljoonalla siitä alkuperäisestä ehdotuksesta. Pidän tätä kyllä pöyristyttävänä sinä aikana, kun me joudumme vuosien 2011 ja 2015 välillä kuitenkin satsaamaan noin 100 miljoonaa vuodessa kehitysyhteistyön (Puhemies: Minuutti on mennyt!) pitämiseksi Millennium-tavoitteitten tasolla.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän tähän toiseen aaltoon vielä seuraavat vastauspuheenvuorot, ja sitten ministereitten lyhyet kommentit ennen tuota varttia vaille lähtöä: edustajille Laukkanen, Tennilä, Karjula, Haavisto ja Nepponen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän rauhanvälitystehtävään. Ministeri Stubb, te kerroitte tavanneenne presidentti Ahtisaaren tänä aamuna. Viestiikö tämä sitä, että tavallaan tätä rauhanvälitystehtävää ulkoministeri aikoo ikään kuin ulkoistaa? Elikkä miten näette esimerkiksi Ahtisaaren toimiston roolin tässä plus ulkoisten lähettiläiden roolin?

Vielä palaan näihin sisältökysymyksiin. Otan esimerkkinä vaikka nyt vaikka ed. Haaviston Afrikan sarvi -kysymyksen. Onko se semmoinen priorisointi, joka on Suomen kannalta korkean priorisoinnin kohde, vai olisiko Afrikan sarvi sellainen kohde, jota pitäisi hoitaa sitten Euroopan unionin kautta? Tätä haen tällä kansallisen priorisoinnin kysymyksellä.

Vielä, arvoisa ministeri, kun hallitus miettii nyt vastausta tähän Afganistanin lisäjoukkoihin: Millä tavalla tässä pohdinnassa nyt painotetaan siviilikriisinhallinnan painotuksen sisältöä? Kuinka paljon jo tehdyn päätöksen mukaan voidaan siviilikriisinhallinnan panostuksia siellä lisätä, ja pitääkö se sisällään sen ajatuksen, että (Puhemies: Minuutti!) koulutusta voitaisiin tehdä myöskin täällä Suomessa?

Ensimmäinen varapuhemies:

Pysytään aikataulussa, niin saadaan puheenvuoroja enemmän sisään.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On varmasti mukava saada, mutta te nyt, ulkoministeri, sivuutitte tämän kysymyksen Eurooppa-neuvoston toiminnan luonteesta. Se on tärkeä asia, koska sieltä tulevat päätökset vaikuttavat meidän ulkopolitiikkaamme usein varsin suoraan. Eli Eurooppa-neuvosto, jota EU-presidentti johtaa, toimii salaisesti, ja meillä on, jos teidän kaavailunne, mitä laajemminkin on, toteutuvat, siellä vain yksi suomalainen paikalla, ei ketään muuta.

Miten tässä tämä Suomen päätäntä tapahtuu tiukan paikan tullen, jos tällä mallilla mentäisiin? Ja miten se raportointi sitten, että mennään täsmätilanteeseen? Minkälaiset informaatiot, raportit, teillä on käytettävissänne tästä ensimmäisestä Eurooppa-neuvoston kokouksesta? Ovatko kaikki puheenvuorot käytettävissä, mitä siellä on esitetty, mitä Suomi on ehdottanut, tulevatko ne kaikki teidän tietoonne ulkoministerinä, ja aiotteko te informoida tästä myös Suomen eduskuntaa ja suomalaisia?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on tuotu useampaan kertaan esille tämän meidän laajan edustusverkostomme merkitys, ja nyt kun kansainvälinen toimintaympäristö muuttuu, myös tämän edustusverkoston toiminnan sisällön uudelleen arviointiin on toki panostettu jo, mutta ehkä jatkossa on syytä panostaa vielä enemmän. Siksi kysyisinkin, voidaanko ajatella ihan oman strategian hahmottamista sille, mitenkä tämä edustusverkosto nykyistä paremmin palvelee myös kansallista osaamis- ja innovaatiojärjestelmää. Tämä kansainvälinen evaluointihan toi esille sen, että meillä kansallinen innovaatiojärjestelmä on aika heikosti kiinnittynyt kansainväliseen toimintaympäristöön. Mielestäni tällä alueella voitaisiin tehdä nykyistä paljon, paljon enemmän.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen alkupuheenvuorossaan puuttui ilmastorahoitukseen, ja myöskin ed. Paloniemi mainitsi sen täällä. Ed. Skinnarille voi ensin tietysti sanoa, että ilmastorahoitushan tarjoaa yhden merkittävän vientireitin myöskin suomalaiselle ympäristöosaamiselle ja ympäristötekniikalle. Mutta mielestäni ministeri Väyrynen puuttui oikein siihen, että kehitysyhteistyön kokemusta pitäisi käyttää, kun määritellään näitä sisältöjä, käyttökohteita, miten esimerkiksi aavikoitumisen estäminen ja muu tehdään tehokkaammin, ja tästä on jo paljon kokemusta. Nyt välillä tuntuu siltä, että kun tämä ilmastorahoitus menee eri rataa, niin tätä kaikkea kokemusta ei hyödynnetä.

Toinen on varmasti näiden varojen käytön valvonta ja tehokas käyttäminen. Tietenkin, kun johonkin uuteen tarkoitukseen pannaan suuria kansainvälisiä varoja, niin pitäisi olla hyvin tarkka siinä, että ne varat saadaan poikimaan tehokkaasti ja niillä saadaan mahdollisimman suuret päästövähennykset ja uuden toiminnan rahoitus käyntiin. Toivon, että ministeri Väyrynen puskee tässä päälle, että myös kehitysyhteistyöministerin rooli näkyy.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä nostaa esiin tuon väkivalta-asian, naisiin kohdistuvan väkivallan. Siis joka tapauksessa sen ehkäisemiseksi tarvitaan toimia erittäin monella alalla: viranomaisten kouluttamista, lainsäädäntöä tietenkin, erityispalveluita ja asennekasvatusta. Kaiken kaikkiaan on senkin takia hyvin tärkeätä, että nämä toiminnat resursoidaan, että jos me teemme tällaisia toimintaohjelmia, niin kuin 1325:n mukainen, niin niihin tulee myös joitain määrärahoja.

Edelleenkin kysyisin, kun on todettu, että ulkoasiainvaliokunta tulee saamaan sen toimintaohjelman, ajankohtaiskatsauksen tästä seurantatilanteesta tässä 1325-toimintaohjelmassa, onko se milloin kenties tulossa, keväällä vai milloin. Kuten täällä, taisi olla ed. Kiuru, totesi, niin tämä teema liittyy oikeastaan teidän molempien ministereitten osalle juuri siitä syystä, että se on yksi niitä läpileikkaavia teemoja.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään kuulimme puolustusvaliokunnassa ministeri Häkämiestä ja hänen näkemyksiään ja kokemuksiaan Afganistanin-matkalta. Siinä selvästi tuli esiin, että sillä alueella, missä Suomi toimii, on selkeästi tilaa sekä siviilikriisinhallinnan paikalliselle toiminnalle että kehitysyhteistyövarojen käytölle. Siinä ei vaan poliisi riitä, vaan muutakin tarvitaan. Miten ulkoasiainministeriössä asia nähdään?

Ja toiseksi vielä perään sitä, kun kysyin, miten maahanmuuttoneuvontaa, ja sitten toisaalta keskusteltu on myöskin, miten torjutaan esimerkiksi terrorismia, miten ulkoasiainministeriössä nähdään nämä asiat.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Monta kysymystä ja jälleen siviilikriisinhallinnasta.

Haluan korostaa, että siviilikriisinhallinta menee käsi kädessä usein sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa. Niitä ei voi suoranaisesti erottaa. Pitkässä juoksussa meidän tavoitteemme on vähentää sotilaallista kriisinhallintaa ja panostaa enemmän siviilikriisinhallintapuoleen. Todellakin me olemme tuplanneet meidän siviilikriisinhallintamme. Onko minkään näköistä kattoa tällä hetkellä? No, ei suoranaisesti. Mitä enemmän saamme esimerkiksi poliiseja rekrytoitua Eupoliin, Euroopan poliisioperaatioon, niin sen parempi.

Ed. Räsänen kysyi ulkoasiainministereiden roolista Lissabonin sopimuksen jälkeen. Ilman muuta siis tavoitteena olisi sellainen, että jos ja kun rakennetaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja on jotain kriisejä ja EU:n nykyinen ulkoministeri Catherine Ashton ei kerta kaikkiaan kykene jokaista tulipaloa sammuttamaan, niin olisi erittäin hyvä, että EU-ulkoministereitä käytettäisiin ikään kuin palomiehinä tai palonaisina tiukan paikan tullen. Voi olla kysymys yhden tai kahden viikon toiminnasta, ja veikkaan, että tällaista joustavaa toimintaa nähdään tulevaisuudessa. Kysyitte suoraan, edustanko Suomea vai EU:ta. Totta kai Suomea, mutta Suomi on erittäin vahvasti EU:n jäsen ja sitoutuu sataprosenttisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Eli myös vastuut ulkoministerillä tulevaisuudessa selittää sitä EU-politiikkaa kotimaassa tulevat ehkä olemaan hiukkasen erilaiset.

Ed. Laukkanen kysyi siitä, olemmeko ulkoistamassa rauhanvälitystoimintaa. Ei tietenkään. Onko Afrikan sarvi meidän prioriteettimme? Se on sitä kautta prioriteetti, että minun mielestäni rauhanvälitystoiminta menee myös persoonien ja tässä tapauksessa suomalaisten persoonien kautta. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että yksi kovimpia asiantuntijoita maailmassa tällä hetkellä, henkilö, joka pystyy puhumaan kenen kanssa tahansa Afrikan sarvessa, on sattumoisin ed. Pekka Haavisto. (Ed. Laukkanen: Olen samaa mieltä!) Onko ulkoasiainministeri silloin ulkoistanut tämän toiminnan, ei, mutta pannut asiantuntijan toimeen. Voimmeko käyttää meidän omia suurlähettiläitämme? Totta kai, semminkin kun asiantuntemusta eri kriisipesäkkeisiin riittää.

Viimeinen huomio vaan ed. Tennilälle Eurooppa-neuvoston salaisuudesta. Totta kai me saamme antici-raportit näistä kokouksista. Nyt tästä salaisuudesta pitää kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Euroopan parlamentissa valiokunnat tapaavat täysin avoimesti. Suomessa valiokunnat tapaavat edelleen suljettujen ovien takana, (Ed. Tennilä: Niin, mutta se on ihan eri elin!) eli sitä ei pidä niin sanotusti mystifioida sen enempää. Ja minä kyllä luotan sataprosenttisesti siihen, että Suomen pääministeri pystyy ja ajaa sitä Suomen kantaa, josta ollaan yhdessä eduskunnan kanssa sovittu, ja tulee sen myös meille sen jälkeen kertomaan. (Ed. Tennilä: Tiedättekö te, mitä muut sanoivat siellä?) — Tiedän.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Ed. Skinnari otti esille kysymyksen viennin edistämisestä. En omassa puheenvuorossani tätä käsitellyt, koska sanoin, että keskityn niihin asioihin, jotka ovat määrärahakysymyksiä oman toimialani kannalta. Viennin edistämisen määrärahathan ovat työ- ja elinkeinoministeriön puolella. Ulkoministeriön organisaatio tietysti voimakkaasti toimii viennin edistämiseksi. Kun ajatellaan esimerkiksi Venäjää, niin me olemme nimenomaan nyt satsaamassa Venäjän alueelle vienninedistämismatkojen muodossa eritoten. Kaiken kaikkiaan tätä vienninedistämistoimintaa ollaan tehostamassa. Siinä on tietysti tärkeää saada aikaan tähänastistakin tiiviimpi yhteistyö työ- ja elinkeinoministeriön alaisten organisaatioiden ja ulkoministeriön organisaation välillä, kuten alivaltiosihteeri Sierlan raportissakin esitetään.

Korruptio kehitysmaissa: Tämän takia juuri korostamme yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä myös transatlanttisessa yhteistyössä, sitä, että kaikkialla pyritään vaikuttamaan kehityksen yhteiskunnalliseen kestävyyteen, ja siinä tietysti korruption kitkentä, hyvä hallinto, demokratia, ihmisoikeudet ovat avainasemassa.

Läpileikkaavien teemojen toteutumista seurataan hyvin tiiviisti. Ulkoministeriössä käsitellään laaturyhmässä kaikki kehitysyhteistyöhankkeet ja -ohjelmat, ja siellä tämä seuranta on systemaattista. Sitä koko ajan pyritään tehostamaan, ja olen iloinen, että kansalaisjärjestöt ovat tätä tukemassa. Toivon, että myöskin kansalaisjärjestöjen omassa kehitysyhteistyötoiminnassa noudatetaan näitä läpileikkaavia teemoja.

Ilmaston rahoituksessa on erittäin tärkeää painottaa kehityspoliittisia näkökohtia. Kuten sanoin puheenvuorossani, Suomessa se on onnistunut hyvin, koska me EU-ministerivaliokunnassa voimme yhdessä asioista keskustella. Monessa muussa maassa tämä asia on jätetty liikaa pelkästään ympäristöministeriöitten hoitoon. Toivottavasti jatkossa laaja-alaisempi kehityspoliittinen ote saadaan mukaan.

Ed. Kiurun puheenvuoro oli kyllä kovin hämmästyttävä. Kun liikun tuolla EU-kokouksissa, niin ihmetellään, miten Suomessa on voitu lisätä kehitysyhteistyövaroja ja myöskin prosenttia tilanteessa, jossa muualla leikataan. Meidän oppositiomme on kyllä kovasti vaativalla mielellä, kun katsotaan, että tämä ei riitä. Kyllä me olemme hyvin tässä pärjänneet ja kansainvälisessä vertailussa olemme hyvässä asemassa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhä useamman siviilihenkilön osallistuminen kriisinhallintatehtäviin maailman kriisipesäkkeissä edellyttäisi aivan selvästi nykyistä vahvempia taloudellisia resursseja, kuten tässä salikeskustelussakin on käynyt ilmi.

Vaikka valiokunta nyt lisää pienen summan asiantuntijoiden koulutukseen ja rekrytointiin, määrärahan taso jää silti varsin vaatimattomaksi. Olemme yksimielisiä siitä, että Afganistania ei vakauteta pelkästään sotilaallisin keinoin. Sotilaallisen voimankäytön lisääminen kasvattaa siviiliuhrien määrää ja lisää vastarintaa kansainvälistä yhteisöä kohtaan nimenomaan ja erityisesti Afganistanissa ja Pakistanissa.

Afganistanissa tarvittaisiin kipeästi inhimillisen turvallisuuden periaatteisiin nojaava ohjelma, joka veisi toiminnan painopisteen ruohonjuuritasolle yhteisöihin, kyliin, ihmisten arkeen.

Arvoisa puhemies! Kriisinhallintakeskuksen johtaja Ari Kerkkänen kiteyttää kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan strategian kahteen sanaan: inhimillinen turvallisuus. Kriisinhallintakeskus järjestää rahoittamamme poliisi—syyttäjä-yhteistoimintakoulutuksen Afganistanin viranomaisille. Se on aivan välttämätöntä kansalaisten oikeusturvan parantamisen kannalta. Ajattelun ja toiminnan keskiöön pitää hauraassa Afganistanissa asettaa kansalaisten perustarpeisiin vastaaminen. Niitä ovat koulutus, perusterveydenhuolto, työnsaanti, toimiva oikeusjärjestelmä muun muassa.

Arvoisa puhemies! Kabulilainen kirjailija Atiq Rahimi toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa 16. syyskuuta, että Afganistanissa ei ole löydetty rauhaa, koska ongelmia on yritetty ratkaista pelkästään sotilaallisin keinoin. Rahimi haastaa luomaan kotimaahansa kestävän sosiaali- ja koulutuspoliittisen ohjelman. Pelkkä infrastruktuuri ei riitä. Tarvitaan identiteetti, joka kymmenien vuosien sotimisen seurauksena on selvästi hämärretty, ja identiteetti syntyy vain kulttuurista, joka puolestaan perustuu koulutukseen.

Aivan lopuksi haluan vielä painottaa valiokunnan kirjausta mahdollisista oda-kriteerien tarkistamisesta. Siitäkin täällä on puhuttu. Tuo tarkistaminen ei missään tapauksessa saa johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrässä tai laadussa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Järkytyin tänään ed. Pentti Oinosen tekemästä esityksestä leikata 150 miljoonaa euroa kehitysyhteistyömäärärahoista. Loukkaannuin siitä suorastaan, koska se sotii suomalaista periaatetta vastaan auttaa ihmistä hädässä. Ehkä ed. Oinonen ei ole tietoinen, että tänään, juuri tänä päivänä, kuolee 27 000 lasta maailman köyhimmissä maissa vain siksi, että me emme auta tarpeeksi.

Olen myös pettynyt täällä moneen kertaan todettuun kehitysyhteistyömäärärahojen kehitykseen. Vielä viime keväänä, kun hallitus sopi kehyksistä tuleville vuosille, oli tarkoitus lisätä vielä 60 miljoonaa euroa siihen, mitä nyt olemme päättämässä kehitysyhteistyömäärärahoista. Jostain syystä hallitus heittäytyi kuitenkin itsekkäitten joukkoon. Kyse ei ole siitä, etteikö joku olisi pyytänyt meiltä lisäpanoksia. Suomelta ja muilta eurooppalaisilta mailta muun muassa Who, Maailmanpankki, YK:n kaikki kehitysrahastot ovat pyytäneet lisäapua juuri tänä vuonna sen takia, että tänä vuonna kuolee ihmisiä pelkästään sen seurauksena, että kaikki mahdolliset globaalit kriisit koettelevat maailman köyhimpiä yhtä aikaa.

Olen myös huolissani ulkoasiainvaliokunnan ja ministeri Väyrysen tavoin siitä, mitä tapahtuu oda-kriteereillemme, jos lisääntyvässä määrin pakolaismenoja lasketaan kehitysyhteistyöksi. Se saattaa näyttää maailmalla siltä, että pärjäämme hyvin kehitysyhteistyömäärärahamittelössä, mutta nämä pakolaisille osoitetut määrärahat eivät sentilläkään helpota maailman köyhien tilannetta siellä heidän omilla asuinalueillaan eivätkä poista sitä totuutta, että 27 000 lasta kuolee edelleen tämänkin jälkeen päivittäin.

Ihmettelen kovasti erityisesti sitä, että vihreät, jotka edellisen eduskuntavaalikampanjan aikana pitivät kovaa ääntä siitä, että oda-kelpoisena kehitysyhteistyömäärärahana pidetään vain niitä määrärahoja, jotka selkeästi auttavat maailman köyhiä heidän omissa kotimaissansa, niin yllättäen ovat antaneetkin periksi tässä kohdassa. En tiedä, onko kyse taas tällaisesta vihreästä tempusta, että hallituksessa he ovat hiljaisia mutta kentällä sitten sitäkin äänekkäämpiä räksyttäjiä.

Tähän oda-kriteeristöön liittyy myös se huoli, että tällä hetkellä Kööpenhaminassa käydään keskustelua siitä, miten maailman rikkaat maat tukevat maailman köyhimpiä maita niiden ilmastonmuutoksenvastaisissa ponnisteluissaan. Suomi kohtuullisen kitsaasti verrattuna moneen muuhun maahan on lisäämässä tukeansa kehittyville maille, mutta itse pelkään, että nämä 110 miljoonaa euroa, jotka nyt pääministerimme on luvannut Kööpenhaminassa ojentaa kehittyvien maiden ilmastotalkoisiin, ovat yllättäen jälleen pois äärimmäisen köyhyyden vastaisesta työstä, ja tätä en toivo. Toivon, että tässä ilmastonmuutoskeskustelussa ei unohdettaisi sitä tosiasiaa, että köyhyys tappaa päivittäin.

Toivon myös, että koko ajan pidetään mielessä se, että kun on kysymys maailman äärimmäisen köyhyyden poistamisesta, on kysymys myös sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Muutama vuosi sitten valtioneuvos Harri Holkeri totesi, että kaikissa niissä keskeisissä kysymyksissä, joista maailman johtajat antoivat lupauksen vuonna 2000, voidaan nopeimmin edetä sillä, että naiset saavat tähänastista paremman aseman päättää itse itsestään ja kunnon koulutuksen. Tämä tavoite ei ole edennyt, eikä se näytä olevan edes kovin korkealla listalla, silloin kun hallitus määrittää kehitysyhteistyömääräraharesurssejansa.

Tänään 1 350 naista kuolee äitiyteen syistä, jotka olisivat muutamilla euroilla poistettavissa. Tänään maailman miljardista köyhimmistä kolme viidesosaa on tyttö tai nainen. Tänään maailman 130 miljoonasta lapsesta, jotka eivät pääse kouluun, seitsemän kymmenestä on tyttö. Toisaalta ilman naisten pyörittämää mikrotaloutta lähes kaikkien Afrikan maiden kansantalous romahtaisi olemattomiin. Jokainen lisäeuro takaa parempaa elämää kehittyvissä maissa, ja jokainen leikattu lisäeuro puolestaan tappaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten ryhmätoverini ed. Sirnö juuri totesi, maailma on erittäin epäoikeudenmukainen, maailma on erittäin turvaton ja turvallisuustilanne on edelleen vain huononemassa. Uuden lisän tähän turvattomuuden kasvuun ja siitä myös seuraavaan pakolaisuuteen on tuomassa ilmastonmuutos. Eilenhän juuri esitettiin arvioita, että jopa miljardi köyhien maiden ihmistä joutuu lähtemään kodeistaan, synnyinmaastaan sen vuoksi, että siellä elinolosuhteet käyvät toivottomiksi, jos tämä ilmastonmuutos jatkaa tässä suunnassa.

Miten sitten päästään turvallisempaan maailmaan? Tässä on kaksi kokonaan erilaista, itse asiassa vastakkaista näkemystä. On ensinnäkin pyssyusko, joka hyvin vahvasti leimaa amerikkalaisten ja erityisesti amerikkalaisten eliittien ajattelua. Siinä ajattelussa lähdetään siitä, että on olemassa tietyt tahot, joilla on oikeus sanella, miten kunkin maan ja kansan tulee elää. Jos ei muu auta, niin tämä järjestys saatetaan voimaan asevoimin. USA käyttää tällä hetkellä asevoimiinsa hirvittävän määrän rahaa, eli ensi vuoden budjetissa näytti olevan sotilasmenoihin 700 miljardia dollaria. Ei ole Obaman valinta tuonut ainakaan vielä minkäänlaista muutosta tähän päälinjaan.

Toinen ajattelutapa, joka on vasemmistolla ja monilla muillakin edistyksellisillä tahoilla, on se, että on puututtava tähän kurjuuteen, joka planeetallamme velloo. 2 miljardia ihmistä tällä planeetalla elää alle 2 dollarin tulolla päivänsä. Siinä kurjuudessa sikiää sitten kaikenlainen lisäsurkeus. Siellä on lähde myöskin terrorismin saamalle tuelle. Tässä kurjuuden poistamisessa on se pääkysymys. Ja vain se voi ratkaista sen, että pääsemme kestävästi turvallisempaan maailmaan, ja siinä Suomen pitää tehdä myös osuutensa. Yksi osa sitä on kehitysavun lisääminen.

Pientä edistystä on nyt tapahtunut. Siitä voi olla tyytyväinen, mutta kaukana olemme vielä siitä 0,7 prosentista bkt:stä kehitysapumme osalta, johon jo kauan sitten YK-tasolla sitouduttiin. Ja tähänkin, mistä nyt täällä tyytyväisiä lauseita ministerille esitetään, tähän nykysaavutukseen tai ensi vuoden näkymään, niin siihen vaikuttaa aika paljon tämä lamatilanne. Kun kasvu lähtee kovana käyntiin, niin kehitysavun bkt-osuudet ovat taas täysin uhattuina. Eli tällä rintamalla riittää työmaata.

Myös Afganistanin osalta vaihtoehdot ovat samat kuin maailmanmitassa. Siellähän on tätä sotilaallista ratkaisua haettu kohta 10 vuotta ja edelleenkin tämä on päälinjana. Esimerkiksi USA käyttää tällä hetkellä Afganistanissa 100 miljoonaa dollaria päivässä sotimiseen, kun sen sijaan kansan auttamiseen kaikilta mailta riittää yhteensä vaan murunen tästä päivää kohti. No, ei ole sitten kumma, että kansa ei siellä miehittäjistä pidä, vaan näkee heidät turvallisuutensa huononemisen syyksi. Kyllä siellä pitää koko konsepti muuttaa, jos meinataan, että jotakin aikaiseksi saadaan.

Tässäkin Suomella on oma roolinsa olla aloitteentekijänä siinä, että kansaa ruvetaan oikeasti auttamaan lisäämällä suoraa apua näille ihmisille, ja toisaalta Suomen pitää minusta olla hyvin aloitteellinen myöskin tämän poliittisen ratkaisun tavoittelussa. Muuta keinoa ei ole. Ei sinne muualta viedä sitä järjestystä, joka olisi pysyvä ja kestävä.

Vielä äskeiseen keskusteluun tästä Eurooppa-neuvostosta, sen vaikutuksesta Suomen ulkopolitiikkaan: Minua tosissaan huolettaa se, että vastoin Suomen kantaa tämän EU-presidentin johtaman Eurooppa-neuvoston päätäntä on salaista. Suomi esitti kokonaan toisenlaista työjärjestystä, mutta jostakin syystä Ruotsi lähti tälle tielle, että kaikki muu Eurooppa-neuvoston toiminnassa on salaista, paitsi jos ei toisin päätetä, että siitä jotakin julkisuutta annetaan jollekin osalle. Onhan se ihmeellinen politbyroo, joka salaisuuden verhon suojassa vetää Euroopalle suuria linjoja. Kyllä tässä on nyt Suomessa miettimisen paikka, ja se vähin on se, että meiltä on useampia kuin yksi edustaja siinä konklaavissa, joka näitä isoja linjoja vetää. Eli kyllä presidentin häätäjät tästä elimestä ovat erikoisella asialla.

​​​​