Täysistunnon pöytäkirja 134/2004 vp

PTK 134/2004 vp

134. TIISTAINA 7. JOULUKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laiksi työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

 

Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä laiksi Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ehdotetaan muutettavaksi Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia siten, että lakiin lisättäisiin työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitusta koskevat säännökset. Uudistuksen tarkoituksena on turvata työterveyshuollon erikoislääkärien koulutuksen taso ja koulutuksen määrällinen riittävyys.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta onkin lukuisissa yhteyksissä korostanut työterveyshuollon keskeistä merkitystä ja vastuuta pyrittäessä huolehtimaan työikäisen väestön terveyden ja työkunnon säilymisestä. Työelämän koventuminen, joustovaatimusten, kiireen ja stressin lisääntyminen sekä johtamiseen liittyvät ongelmat näkyvät monilla työpaikoilla työilmapiirin heikkenemisenä sekä mielenterveysongelmien ja niiden johdosta tapahtuvien eläköitymisten lisääntymisenä. Työterveyshuollolta odotetaan yhä merkittävämpää panosta työelämän laadun parantamiseen liittyvässä työssä. Samaten voidaan sanoa, että tämä hallituksen lakiesitys osuu myöskin sillä tavalla tärkeään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tavoitteisiin, joilla pyritään kansalaisten työurien pidentämiseen. Eli työterveyshuoltoon kohdistuvat odotukset ja haasteet ovat erittäin suuret, ja käytännössä työikäisen väestön terveydenhuollon taso riippuu pitkälti työterveyshuollon toimivuudesta. Jotta tämä terveyshuolto pystyisi vastaamaan kaikkiin sille asetettuihin haasteisiin, on tärkeää, että työterveyshuollossa toimivilla on korkeatasoinen, laaja-alainen koulutus ja monipuolista kokemusta. Tästä syystä valiokunta pitää tarpeellisena työterveyslääkärien erikoistumiskoulutuksen laadullista ja määrällistä kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen lakiehdotuksen suhteen valiokuntamme mietintö ja kannanottomme on päätynyt samoihin johtopäätöksiin kuin hallituskin. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen pullonkaulaksi on muodostunut ja muodostumassa pakollinen puolen vuoden Työterveyslaitos-jakso. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa olevista lähes 550 henkilöstä noin 120 on sellaisia, joilta puuttuu käytännöllisesti katsoen vain kyseinen Työterveyslaitos-osuus. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että työterveyslaitososuudelle pääsyä helpotetaan ja ehdottaa jo vuoden 2005 valtion talousarvioon Työterveyslaitokselle osoitettavaa määrärahaa.

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme sai sivistysvaliokunnalta lausunnon, jossa painotettiin sitä, että pääsääntöisesti työterveyshuollon erikoistumiskoulutus on tarkoituksenmukaista hoitaa yliopistojen ja Työterveyslaitoksen voimin. Samaten sivistysvaliokunta kiinnitti huomiota siihen, mihin myöskin työelämävaliokunta yhtyi, että ei ole tarkoituksenmukaista rahoittaa tätä erikoislääkärikoulutusta evo-määrärahoista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaakin, että lakiehdotus tulee voimaan porrastettuna siten, että vuonna 2005 ohjataan 1,2 miljoonaa euroa lakiehdotuksen mukaisesti yliopistoille ja Työterveyslaitokselle käytettäväksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen. Koko laajuudessaan lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan vasta vuoden 2006 alusta. Tältä osin siis valiokunta muutti merkittävästi hallituksen esitystä, ja valiokuntamme vielä korosti, että "tämä tulee tehdä siten, ettei tutkimus-evo enää vähene vuonna 2006".

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että laki säädetään määräaikaiseksi siten, että se on voimassa 31.12.2009 asti. Valiokunta myöskin edellyttää, että järjestelmän toimivuutta valvotaan seurantatutkimuksella, josta ilmenevät "muun muassa lain vaikutukset työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen laatuun, valmistuvien työterveyshuollon erikoislääkärien määrään sekä lääkäreiden saatavuuteen - - terveyskeskuksiin". Tutkimuksen tuloksista tulee antaa selvitys työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle 31. päivään joulukuuta 2007 mennessä. Viimeksi esille nostamastani asiasta valiokunta teki yksimielisen lausumaehdotuksen.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä 156/2004 ehdotetaan muutettavaksi Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia siten, että lakiin lisättäisiin työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitusta koskevat säännökset. Esityksessä ehdotetaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen osoitettavien määrärahojen lisäämistä vuoden 2005 talousarviossa 2,7 miljoonalla eurolla siten, että lisäys rahoitettaisiin tutkimustoimintaan osoitettuja evo-määrärahoja vähentämällä.

Hallituksen esitykseen 177/2004 sisältyy tutkimus-evo-rahoituksesta tehtävä 8 miljoonan euron määrärahojen siirto. Näin ollen hallitusten esitysten 156 ja 177 yhteenlasketut tutkimus-evo-määrärahojen leikkaukset vuodelle 2005 ovat yhteensä 10,7 miljoonaa euroa, mikä on tutkimustoiminnan edellytysten turvaamisen kannalta huono asia.

Valiokunta ehdottaa mietinnössään, että hallituksen esityksen 156/2004 lakiehdotus tulee voimaan porrastettuna siten, että vuonna 2005 ohjataan 1,2 miljoonaa euroa lakiehdotuksen mukaisesti yliopistoille ja Työterveyslaitokselle käytettäväksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen. Tämä oli tietysti erinomaisen hyvä asia, että hallituspuolueet lähtivät tekemään kompromissiesitystä tilanteessa, jossa oltiin aika pitkälle yksimielisiä siitä, että tutkimus-evo-rahoja ei pitäisi enää vähentää.

Vastoin valiokunnan mietinnössään toteamaa kantaa katsomme kuitenkin, me oppositiopuolueitten edustajat, että työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen määrärahoja ei tulisi vuoden 2005 talousarviossa lisätä vähentämällä tutkimus-evo-rahoitusta 1,2 miljoonalla eurolla, vaan rahoitukselle tulisi ensi vuoden budjetissa löytää jokin toinen lähde. Edellytämme, että eduskunta budjettimietintöä käsitellessään kiinnittää tähän epäkohtaan huomiota ja tekee tarvittavat toimenpiteet tutkimus-evo-määrärahojen säilyttämiseksi vähintään nykyisen suuruisina. Tutkimus-evoa käytetään lääketieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimustoimintaan, jota tehdään yliopistollisissa keskussairaaloissa, keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Me tässä vastalauseessa, minkä jätimme mietintöön, olemme myöskin sitä mieltä, että lakiehdotuksen mukaisen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen määrärahoja ei myöskään vuosina 2006—2009 tule ottaa tutkimus-evo-rahoituksesta.

Arvoisa herra puhemies! Valtion korvaus erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan eli niin sanottu tutkimus-evo on pienentynyt noin 30 prosenttia vajaassa kymmenessä vuodessa. Opetusmäärärahojen kasvattaminen ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoituksen lisääminen on sinänsä myönteistä. Sen sijaan tutkimus-evon pienentäminen vaikeuttaa merkittävästi tutkimusedellytyksiä yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä, muissa sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa.

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ehkä hyvä hieman perustella sitä, miksi näitä evo-tutkimusrahoja ei saisi vähentää. Aikoinaan näitä tutkimus-evo-rahoja saivat käyttöönsä ainoastaan yliopistolliset keskussairaalat. Nykyisin myös muut sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset saavat niitä käyttöönsä. Niiden avulla tuetaan tutkimustyötä, ja näitä rahoja ei koskaan saa käyttöönsä ilman tehtyä työtä. Elikkä tutkimustyö, joka tehdään näissä edellä mainitsemissani terveydenhuollon organisaatioissa, raportoidaan artikkeleina tai esimerkiksi väitöskirjana tai muuna tutkimusraporttina, ja sen mukaisesti, missä tämä artikkeli julkaistaan tai onko se mahdollisesti väitöskirja, näistä kertyy niin kutsuttuja impact factor -pisteitä.

Joka vuosi määritellään, kuinka paljon yksi impact factor -piste tuottaa. Esimerkiksi erilaiset tutkimusjulkaisut, missä näitä artikkeleja voidaan julkaista, on rankkeerattu eriarvoisiksi, eli määrätystä julkaisusta saa määrätyn määrän impact factor -pisteitä ja sitten taas toisesta vähän enemmän jne. Vuosittain myöskin arvioidaan se, kuinka paljon impact factor -pisteitä saadaan mistäkin julkaisusta. Elikkä evo-rahojen saanti siis perustuu tehtyyn työhön. Sitten kun niitä rahoja palautetaan näille sairaanhoitopiireille, terveyskeskuksille ja keskussairaaloille, niin ne taas jaetaan sieltä eteenpäin tutkimustyön tekemiseen.

Täällä salissa on lakiesityksen 177 kohdalla keskusteltu tästä samasta asiasta. Myöskin siinä kohtaa käytiin keskustelua siitä, että näitä tutkimus-evo-rahoja ei saisi vähentää. Siinä tuli esille sellainen virheellinen käsitys, mikä näyttää monellakin edustajalla olevan, että näitä tutkimus-evo-rahoja jaetaan ainoastaan lääkäreille. Otin ihan esimerkinomaisesti Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä otteen, miten näitä evo-tutkimusrahoja on eri tutkijoille jaettu ja mihin tieteenalaan tai terveydenhuollon erikoisalaan. Täällä on psykologia, naistentaudit ja synnytys, sisätaudit, kirurgia, lastentaudit, kliininen kemia, ihotaudit, keuhkosairaudet, henkilökunnan terveydenhuolto, psykiatria, ravitsemusterapia, fysiatria ja kuntoutus, leikkausanestesia, patologia, kliininen fysiologia, radiologia. Siinä vain esimerkki siitä, miten esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä näitä jo aikaisemmin kerättyjä rahoja on sitten jaettu eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien työntekijöiden sairaanhoitopiireissä, terveyskeskuksissa ja yliopistollisissa keskussairaaloissa on mahdollista hakea näitä tutkimusrahoja.

Se aikaansaa sen, että työntekijät näissä terveydenhuollon organisaatioissa voivat tehdä tutkimusta työpaikkansa tukemina. Se on erittäin motivoivaa sille työntekijälle. Tällä asialla on suuri merkitys tilanteissa, joissa terveydenhuollossa on paljon työssäjaksamiseen liittyviä ongelmia ja jossa meillä on edessä myöskin työvoimapulaa. Jos ajattelee esimerkiksi, että kun meillä on lääkäripula monessakin terveyskeskuksessa, niin se, että meiltä koko ajan tutkimusrahat vähenevät, aikaansaa sen, että meillä myös entistä vähemmän motivoidutaan terveyskeskuksiin töihin, koska ei pystytä siellä tukemaan enää tutkimustyötä.

Tästä evo-tutkimusrahoituksesta on käyty keskustelua viime vuosina myös sellaisessa yhteydessä, kun puhuttiin sosiaalialan osaamiskeskuksista. Sosiaalialan osaamiskeskuksia ja niiden valtion rahoitusta perusteltiin nimenomaan sillä, että sosiaalipuolelta puuttuu tällainen evo-rahoitus. Ymmärrän oikein hyvin, että koska sosiaalipuolelta puuttui tämä, lisättiin osaamiskeskuksia ja niitä subventoidaan valtion taholta, mikä on erinomaisen hyvä asia. Niin sosiaali- ja terveydenhuolto ovat enemmän tasa-arvoisessa asemassa.

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuolto on hyvin monitieteistä toimintaa. Jotta me voimme kehittää terveydenhuoltoa, tarvitaan monien eri tieteiden tutkimusta. Tämä kehittäminen on entistä tärkeämpää nyt, kun me valmistaudumme muun muassa hoidon saatavuuteen liittyvän lainsäädännön toteuttamiseen ensi maaliskuussa. Jos evo-rahoja, joko tutkimus- tai koulutus-evo-rahoja, koko ajan vähennetään, näkyy se palvelujen laadussa ja vaikuttavuudessa ja myöskin henkilökunnan motivaatiossa.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annettua lakia siten, että lakiin lisättäisiin työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitusta koskevat säännökset. Uudistuksen tarkoituksena on turvata työterveyshuollon erikoislääkärien koulutuksen taso sekä koulutuksen määrällinen riittävyys. Sekä työterveyshuoltolaki että työturvallisuuslaki lähtevät siitä, että työterveyshuolto on työpaikoilla keskeisessä roolissa, kun kartoitetaan työpaikan fyysisiä ja psyykkisiä olosuhteita ja mietitään niitä toimia, joilla työntekijöiden fyysinen ja psyykkinen kunto pystytään pitämään mahdollisimman hyvällä tasolla.

Myös kuntoutusta koskevaa lainsäädäntöä on viime vuosina kehitetty siten, että työkunnon alkaviin muutoksiin puuttuminen ja kuntoutukseen lähettäminen olisi mahdollista aikaisessa vaiheessa. Työterveyshuollolla on hyvin keskeinen tehtävä kuntoutustarpeen varhaisessa toteamisessa ja kuntoutukseen ohjaamisessa. Työterveyshuoltoon kohdistuvat odotukset ovat erittäin suuret, ja siksi järjestelmän toimivuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Tästä näkökulmasta katsoen on tärkeää, että työterveyshuollossa toimivilla on korkeatasoinen, laaja-alainen koulutus sekä monipuolinen kokemus.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää mietinnössään tarpeellisena työterveyslääkärien erikoistumiskoulutuksen laadullista ja määrällistä kehittämistä. Tämä on perusteltu vaatimus, mikäli aiomme tulevaisuudessa panostaa siihen, että työssä voitaisiin jatkaa mahdollisimman pitkään ja siten myöhentää eläkkeelle jäämistä. Tämä vaatii panostusta työntekijöiden fyysisen ja psyykkisen työkunnon ja valmiuksien turvaamiseen.

Valiokunta on mietinnössään suhtautunut osittain kriittisesti työterveyshuollon järjestämiseen ostopalveluina. On varmasti aivan totta, että työterveyshuollon linkki työpaikan toimintaan ja työolosuhteiden seurantaan on kiinteämpi silloin, kun yrityksellä on oma työterveysasema. On kuitenkin syytä muistaa, että vastuu työterveyshuoltopalvelujen järjestämisestä on kaikilla työnantajilla myös silloin, kun työntekijöitä on vain yksi. On tärkeää, että toimiva työterveyshuolto voidaan järjestää niistä lähtökohdista, jotka ovat sekä yrityksen että työntekijöiden näkökulmasta parhaiten toimiva järjestely. Toisaalta on huolestuttavaa, että edelleen on valitettavasti niitäkin työpaikkoja, jotka eivät käytännössä ole hoitaneet työterveyshuoltopalvelujen järjestämistehtäväänsä ollenkaan.

En täysin varauksetta yhdy valiokunnan kantaan yksityistämisen ja ulkoistamisen ongelmallisuudesta. Tärkeintä on huolehtia siitä, että työterveyshuollon henkilöt ovat oman alansa vastuullisia asiantuntijoita ja tehtävät tulevat hoidetuiksi. Paremmuutta ei voi eikä tule määritellä omistuspohjalta.

Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että työterveyshuollon ulkoistamiskehitystä seurataan ja selvitetään, miten työterveyshuollon sisältöä ja menetelmiä voidaan kehittää siten, että ne vastaavat paremmin työhyvinvoinnin edistämiseksi asetettuja laajoja tavoitteita. Seuraaminen on tässä kohtaa varmasti aivan paikallaan.

Arvoisa puhemies! Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollossa toimivalla lääkärillä tulee olla työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys tai muun laillistetun lääkärin pätevyys ja työterveyshuollon toteuttamiseen tarvittava koulutus. Lakia säädettäessä ei otettu kantaa siihen, tuleeko kaikkien päätoimisten työterveyslääkäreiden olla työterveyshuollon erikoislääkäreitä, vaan asiaa koskeva päätös on tehty asetusta annettaessa. Asetuksen mukaan työterveyshuollossa päätoimisesti toimivan lääkärin tulee olla työterveyshuollon erikoislääkäri ja osa-aikaisesti toimivalla lääkärillä tulee olla vähintään 7 opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus. Sen seurauksena työterveyshuollossa pitkään toimineet lääkärit eivät ole päteviä hakemaan nykyistä tehtäväänsä vaativampaa tehtävää, elleivät he suorita työterveyshuollon erikoislääkärin tutkintoa.

Valiokunta onkin ohjeistanut hallitusta selvittämään, voisivatko pitkään alalla toimineet työterveyslääkärit osoittaa pätevyytensä ilman erikoistumiskoulutusta. Tämä lyhentäisi erikoistumispaikkojen jonoa ja kohdistaisi erikoistumiskoulutuksen resurssit järkevämmällä tavalla. Merkittävää on myös valiokunnan huoli siitä, että erikoistumispaikat eivät saa syventää terveyskeskusten lääkäripulaa.

Koulutuksen pullonkaulaksi on muodostunut pakollinen Työterveyslaitos-jakso. Erikoistumispaikkoja on nykyisin 12, ja käytännössä hallituksen esitys lisäisi paikkoja 5:llä, jolloin puolivuotisen koulutuksen voisi läpäistä 34 koulutettavaa vuodessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Työterveyslaitos-osuudelle pääsyä helpotetaan, ja ehdottaa, että vuoden 2005 valtion talousarviossa Työterveyslaitokselle osoitettava määräraha mitoitetaan siten, että sillä pystytään rahoittamaan yhteensä yhden opettajan ja kahdeksan erikoistujan virkojen perustaminen.

Hallituksen esityksen mukaan valtion varoista maksettaisiin korvaus työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkärien koulutuksesta aiheutuneisiin kustannuksiin Työterveyslaitokselle, joka vastaisi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen liittyvän korvauksen maksamisesta edelleen yliopistojen hyväksymille erikoislääkärikoulutusta antaville yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille työterveysasemille. Lisäksi Työterveyslaitos rahoittaisi Työterveyslaitoksella tapahtuvaa ja muuta yliopistojen hyväksymää työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen lisäämistä ja kehittämistä.

Valiokunta ei ole hyväksynyt hallituksen esitystä alkuperäisessä muodossaan, vaan on tehnyt siihen tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia. Laki ehdotetaan säädettäväksi määräaikaisena viideksi vuodeksi siten, että se on voimassa vuoden 2009 loppuun. Lisäksi valiokunta edellyttää, että järjestelmän toimivuutta valvotaan seurantatutkimuksella, jonka tuloksista tulee antaa selvitys työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2007 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaakin, että lakiehdotus tulee voimaan porrastettuna siten, että vuonna 2005 ohjataan 1,2 miljoonaa euroa lakiehdotuksen mukaisesti yliopistoille ja Työterveyslaitokselle käytettäväksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen. Koko laajuudessaan lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan vasta vuoden 2006 alusta. Valiokunta ehdottaa myös, että lain säännöksiä korvausten maksamisesta yksityisille terveyspalvelujen tuottajille ja työnantajan ylläpitämille työterveysasemille sovelletaan vasta vuoden 2006 alusta lähtien.

Myös määrärahan perusteet poikkeavat vuoden 2005 rahoituksen osalta. Vuoden 2005 määrärahan suuruudeksi esitetään 1,2 miljoonaa euroa, josta osoitetaan 450 000 euroa yliopistoille viiden opettajan viran perustamisesta ja virtuaaliyliopistosta aiheutuviin kustannuksiin sekä Työterveyslaitoksen oman toiminnan tehostamiseen 750 000 euroa, joka on tarkoitettu yhden kouluttajan viran ja kahdeksan erikoistumisviran perustamiseen sekä atk-ohjelmista ja hallinnoinnista aiheutuviin kustannuksiin. Vuonna 2006 määrärahan suuruus määräytyisi asetuksella määrättävän tutkintokohtaisen korvauksen ja 42 tutkinnon mukaisesti.

Lakiesitys on sinänsä erittäin perusteltu ja huoli työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen paikoista aiheellinen. Suurin huoli ja vääryys on kuitenkin koulutuksen rahoitukseen liittyvät järjestelyt. Sivistysvaliokunta on omassa lausunnossaan esittänyt huolensa siitä, että hallituksen esitykseen sisältyvät muutokset rahoitetaan siirtämällä määrärahat erikoissairaanhoitolain mukaisesta tutkimustoiminnasta. Kliinisen tutkimuksen tukemiseen tarkoitettu evo-rahoitus on supistunut vuoden 1999 noin 60 miljoonasta eurosta nyt esitettyyn hieman yli 38 miljoonaan euroon. Sivistysvaliokunnan mielestä tilanne on kestämätön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on yhtynyt sivistysvaliokunnan huoleen tutkimus-evoon osoitetun rahoituksen supistumisesta ja sen vaikutuksista kliinisen lääketieteellisen tutkimuksen edellytyksiin. Huoli on myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä nostettu esille, mutta asiaan ei ole riittävän ponnekkaasti tartuttu.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa on selkeämmin tuotu esille tutkimus-evo-rahoitukseen liittyvä huoli. Vastoin valiokunnan kantaa vastalauseessa katsotaan, että työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukselle määrärahoja ei tulisi vuoden 2005 talousarviossa lisätä vähentämällä tutkimus-evo-rahoitusta, vaan rahoitukselle tulee budjetissa löytyä jokin toinen lähde. Koska ensi vuoden talousarvioesitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä, emme katsoneet voivamme esittää lausumaa vuoden 2005 osalta. Perusteluissa kuitenkin edellytämme, että eduskunta budjettimietintöä käsitellessään kiinnittää tähän epäkohtaan huomiota ja tekee tarvittavat toimenpiteet tutkimus-evo-määrärahojen säilyttämiseksi vähintään nykyisen suuruisina. Tältä osin asia on siis eduskunnan päätettävissä.

Tutkimus-evoa käytetään lääketieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimustoimintaan, jota tehdään yliopistollisissa keskussairaaloissa, keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Mielestämme tätä rahoitusta ei ole mahdollista vähentää nykyisestä. Siitä rahoitetaan muun muassa tutkimuspotilaiden laboratorio- ja röntgentutkimuksia, poliklinikkakäyntejä ja hoitopäiviä. Yliopistosairaaloilla on merkittävä rooli uuden lääketieteellisen tiedon luomisessa ja soveltamisessa sekä sen välittämisessä tuleville lääkäreille. Tutkimus ja koulutus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kliinisen tutkimuksen aseman heikentyminen voi johtaa paitsi koulutuksen, myös hoidon laadun heikentymiseen.

Yliopistollisen keskussairaalan tehtävänä on koordinoida lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta ja kehittää terveydenhuoltoa yhteistyössä alueen terveydenhuollon toimintayksikköjen kanssa. Jos määräraha pienenee, on vaarana, että tutkimustoiminta keskittyy vain yliopistollisiin- ja keskussairaaloihin ja tutkimustoiminta terveyskeskuksissa vähenee. Terveyskeskuksissa tehdyn tutkimustoiminnan tukeminen on antanut lääkäreille ja muille ammattihenkilöille mahdollisuuden syventää ja ylläpitää tietojaan sekä tehdä tutkimusta ammatillista erikoistumista varten. Lääkärien ei siis tarvitse hakeutua pois terveyskeskustyöstä jatko-opintojen tai tutkimustyön vuoksi. Näin voidaan paremmin turvata lääkärien pysyvyys terveyskeskuksissa.

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, jonka mukaan lakiehdotuksen mukaisen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen määrärahoja ei vuosina 2006—2009 otettaisi tutkimus-evo-rahoituksesta. Tähän asiaan myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on mietintönsä perusteluissa kiinnittänyt huomiota. On kuitenkin täysin perusteetonta, että valiokunta ei ole hyväksynyt mietintöön tämän sisältöistä lausumaa, vaikka asiasta on vallinnut selkeä yksimielisyys hallituksen esitystä käsiteltäessä. Lausumalla haluamme turvata sen, että tutkimus-evoa ei tältä osin enää leikattaisi.

Arvoisa puhemies! Tulemme esittämään lausuman hyväksymistä lain toisessa käsittelyssä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä hallituksen hyvää ja varsin tarpeellista esitystä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa valiokunnan puheenjohtajan Gustafssonin kuvaamalla tavalla muutettiin. Ehkä merkittävin kohta tässä on määräaikaisuus, koska emme tulleet asiantuntijoiden lausunnoista emmekä keskusteluista siinä määrin vakuuttuneiksi, että tämä työterveyslääkäreiden koulutus olisi nyt parhaalla mahdollisella tavalla tämän lain nojalla järjestetty.

Tulee kiinnittää huomiota siihen, että yleensä erikoislääkärikoulutus on vahvasti yliopistovetoista. Tässä mallissa tulee tällainen sekapuolimuotoinen yliopistomalli, jossa Työterveyslaitos on vetovastuussa ja myöskin rahojenjakokanavana. Siinä mielessä pidän erittäin viisaana, että viimeistään 2009 tarkastellaan, miten tätä asiaa jatketaan. Toivon, että yliopistojen rooli tässä asiassa muotoutuu samanlaiseksi kuin kaikkien muidenkin erikoisalojen kohdalla. Pullonkaula on 120—140 muutoin valmista erikoislääkäriä, heiltä puuttuu vaan tämä puolen vuoden Työterveyslaitos-jakso.

Tämän lain porrastaminen myöskin taloudellisessa mielessä on ollut erittäin järkevää. Sieltä pitää saada nyt ulos nämä muuten valmiit 120 työterveyshuollon erikoislääkäriä tukkimasta uusilta opiskelijoilta, uusilta erikoistujilta, paikkaa, ja siihen menee kaiken kaikkiaan jopa kolme vuotta aikaa, että ne kuuden kuukauden jonottajat saadaan valmiiksi. Tässä olisi voitu porrastaa tätä lakia vielä paljon voimakkaamminkin, jos olisi haluttu.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin nyt vielä uudelleen tänne puhujakorokkeelle kiittämään siitä, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta monessa eri yhteydessä puhuu työterveyshuollon merkityksestä. Sehän on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan vastuullista toimintaa tietysti tai se asia sinänsä kuuluu työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, mutta se, miten pontevasti siitä yleensäkin puhutaan ja kantaa otetaan ja huolta kannetaan, on ollut kyllä esimerkillistä. Valiokunta on lukuisissa yhteyksissä korostanut työterveyshuollon keskeistä merkitystä ja vastuuta pyrittäessä huolehtimaan työikäisen väestön terveyden ja työkunnon säilymisestä. Työterveyshuollolla on suuri merkitys muun muassa monien kansansairauksien ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa niihin. Otetaan esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, syöpäsairaudet ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, myöskin mielenterveysongelmat on yksi kansaamme vaivaava kansansairaus. Yksi sellainen asia, josta nyt on tutkijoiden mukaan tullut uusi kansansairautemme, on lihavuus ja sen aikaansaamat ongelmat. Siihenkin on työterveyshuollolla valtavat mahdollisuudet vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan pitkäaikaissairauksien ja hyvän työkunnon säilyttäminen on tänä päivänä erityisen tärkeää, koska meidän eläkejärjestelmämme on muuttumassa siten, että pitäisi kauemman aikaa olla työssä, jotta tämä Suomi selviää tulevaisuudesta. Työelämän vaatimusten lisääntyminen ja kiire ja stressin lisääntyminen sekä johtamiseen liittyvät ongelmat näkyvät monilla työpaikoilla työilmapiirin heikkenemisenä sekä mielenterveysongelmien ja niiden johdosta tapahtuvien eläköitymisten lisääntymisenä. Työterveyshuollolta odotetaan yhä merkittävämpää panosta työelämän laadun parantamiseen, ja kaiken kaikkiaan työterveyshuollon tulisi olla niin työntekijöiden kuin työnantajienkin apuna havaitsemassa epäkohtia paitsi fyysisissä työoloissa, myös muilla työhyvinvointiin vaikuttavilla osa-alueilla.

Siksikin on tärkeää, että työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden määrästä ja osaamisesta kannetaan vastuuta. Tämä lakiesitys on yksi osoitus siitä. En voi kuitenkaan olla mainitsematta kahta ryhmää, joiden kohdalla työterveyshuollolla olisi kehittämisen varaa: yrittäjät ja heistä erityisesti maatalousyrittäjät. Laadimme tässä hiljattain mietintöä tilakäyntirekisteristä, ja mielestäni se ei ainoastaan riitä, koska se ei vielä tarkoita sitä, että maatalousyrittäjillä pelaisi työterveyshuolto. Siinä on vasta laki tilakäyntirekisterien tekemisestä. Kävimme valiokunnassa aikoinaan keskustelun siitä, mitä se edistää ja otetaanko näitä tilakäyntejä maatalousyrittäjillä riittävästi vastaan, ja päädyimme siihen, että pitäisi kannustaa näihin tilakäynteihin ja siihen, että tämä rekisteri saataisiin ja sitä kautta myöskin työterveyshuollon mahdollisuuksien käyttö lisääntyisi maatalousyrittäjillä.

Toinen sellainen ryhmä, jolla tätä työterveyshuoltoa tai työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen problematiikkaa ei välttämättä oteta huomioon, on työttömät. Kun he eivät ole työssä, niin ymmärtää, että heillä ei ole työterveyshuoltoa, mutta nimenomaan työttömien terveydenhuolto, jonka nyt sitten pitäisi vastata työssä olevien terveydenhuoltoa, tulisi pistää Suomessa parempaan kuntoon. Kun on tutkittu pitkäaikaistyöttömiä, niin ymmärtää, että heillä on hyvin paljon sairauksia, ja jos me haluamme, että he ovat työvoimahallinnon käytössä, niin olisi tärkeää, että meidän työttömiemme terveydenhuolto saataisiin Suomessa tasalaatuiseksi ja se olisi kaikille työttömille, riippumatta siitä, missä he asuvat, käytettävissä.

Yksi asia, mikä tässä mietinnössä kiinnitti huomiota, oli tämä ulkoistaminen. Siinä vaiheessa, kun hyväksyimme mietintöä, tuli mieleen, että toivottavasti tästä mietinnöstä ei tule sellaista kuvaa, että ulkoistaminen on paha asia työterveyshuollossa, koska onhan se totta, että vain harva organisaatio kykenee järjestämään tai sen on järkevääkään järjestää omana toimintana työterveyshuoltoa. Meillä on hyvin paljon pk-yrittäjyyttä, meillä on hyvin paljon sellaisia organisaatioita, joiden perustehtävä ei ole terveydenhuolto, ja silloin aina kannattaa miettiä, kannattaisiko se kuitenkin sitten ostaa sellaiselta organisaatiolta, jolle se on nimenomaan se oma alue ja oma erikoisala. Kyllä minä olisin samaa mieltä kuin ed. Holmlundkin, että asiantunteva työterveyshuollon henkilökunta osaa kyllä erottaa sen, että pitää pitää huolta siitä työyhteisöstä, mikä maksaa heille palkan, oli se sitten ostopalveluna tai oli se sitten omana toimintana järjestetty.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Vastauksena ed. Risikon arveluun tästä ulkoistamisesta: Me käsittelemme nyt kuitenkin lakia Työterveyslaitoksen toiminnasta, sen rahoittamisesta ja koulutuksesta emmekä filosofoi siitä, miten työterveyshuolto yleensäkin olisi parasta järjestää. Kaikki tavat ovat sallittuja, kaikki tavat ovat hyviä, ja tiedämme, että suurin osa työterveyshuollosta on yksityisen sektorin hallussa tänä päivänä, ja samoilla periaatteilla rahoitus sekä terveyskeskuksissa että yksityisillä yrityksillä tapahtuu, puolet työnantajan maksuilla ja puolet Kansaneläkelaitoksen rahoittamana. Sama pätee siis myöskin terveyskeskuksen toteuttamassa työterveyshuollossa.

Nyt on kysymys koulutuksesta. Kun täällä on ministeri Pekkarinenkin paikalla ja on koko ajan nyt vahva keskustelunalku siitä, että Suomen tulevaisuudessa selviytyminen perustuu osaamiseen, innovaatioihin, tutkimukseen ja sinne tosissaan panostetaan, ja me tiedämme, että myöskin täällä hyvinvoinnin puolella on sellaisia kohtia, joissa saattaa uusi kännykkä syntyä, jos hyvin osataan pelata, niin siinä mielessä on tärkeätä vaalia koulutusta ja pitää se myös jotenkin hyppysissään.

Tässä alkuperäisessä hallituksen esityksessä koulutus oltiin melko keveällä perusteella antamassa täysin yksityisen sektorin hallintaan ilman kunnollista kontrollia. Siitähän oli kysymys. Vaikka insinöörit ovat varmasti ja diplomi-insinöörit tässä maassa käytännössä yksityisen sektorin palveluksessa suurelta osin, ainakin tulevina aikoina, ei heitä yksityinen sektori kouluta. Kyllä tämä yhteiskunnallinen näkemys ja tällainen laaja osaaminen ja yhteiskunnan ymmärtäminen pitää myöskin koulutuksessa huomioida, ja silloin siinä on julkisen vallan oltava myöskin riittävän vahvasti mukana. Täällä ministeri Pekkarinenkin nyökkää tällä kohdalla myöntyvästi.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perustelen vain sitä, miksi kiinnitin huomiota tuohon ulkoistamiseen: ainoastaan siksi, että mietinnössähän me otimme kantaa tällä tavalla ulkoistamiseen, ja siitä syystä oli mielestäni perusteltua puhua siitä myös tässä istunnossa huolimatta siitä, että itse lakiesitys koski nimenomaan koulutusta.

Yleiskeskustelu päättyy.