Täysistunnon pöytäkirja 72/2013 vp

PTK 72/2013 vp

72. TIISTAINA 18. KESÄKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

16) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta ja orpoteosten käyttämisestä

 

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys joukosta erilaisia pieniä muutoksia tekijänoikeuslakiin ja laista orpoteosten käyttämisestä, ja molemmissa on taustalla EU:n direktiivit, joita täytäntöön pannaan nyt Suomessa.

Voi alkuun todeta, että suoja-aikadirektiivin muutosehdotus, jonka komissio teki, oli alun perin se, että suoja-aika muuttuu 50 vuodesta 95 vuoteen. Suomi suhtautui tähän varauksellisesti. Lopullinen direktiivi on kompromissi, 70 vuotta, mutta Suomi oli alun perin hyvin varauksellinen tälle suoja-ajan pidentämiselle. Myöskään tätä orpoteosdirektiiviä me emme nähneet erityisen tarpeellisena, vaikka sinänsä tämä eurooppalaisten digitaalisten sisämarkkinoiden luominen on meidän tavoitteissamme.

Yritän käydä hyvin lyhyesti läpi näitä muutoksia, mitä ollaan nyt esittämässä.

Ensinnäkin tämän tekijänoikeuslain muuttamisen osalta tässä suoja-aikadirektiivin pidentämisessä direktiivin mukaisilla lisätoimilla tuloja ohjataan ennen kaikkea muusikoille, jotka ovat aikoinaan luovuttaneet oikeutensa tuottajalle kertakorvauksella. Eli on maksettu jostain teoksesta kertakorvaus ja sitten myöhemmin huomattu vuosikymmenien jälkeen, että se edelleen tuottaa isoa tulosta, niin tämä mahdollistaa nyt sen, että voidaan 50 vuoden kuluttua puhtaalta pöydältä neuvotella niistä korvauksista. Tähän direktiiviin sisältyy myös sanoitettujen sävellysteosten suoja-ajan laskemisen harmonisoiva säännös. Suoja-aika on siis normaali tekijänoikeuden suoja-aika eli 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja on arvioitu, että tällä muutoksella, EU-harmonisoinnilla ei tule Suomessa olemaan paljonkaan käytännön vaikutusta. Nämä suoja-ajat liittyvät ennen muuta suuriin megatähtiin Euroopassa, eivät niinkään Suomeen.

Toinen osio näissä lakitarkennuksissa on televisio- ja radioarkistot ja lehtiarkistot. Kysymys on siitä, että televisio- ja radioyritysten ja lehtikustantajien tuottamien aineistojen hyödyntämisessä yritysten toiminnassa, näiden yritysten arkistoissa on paljon sellaista kerran tai useammin lähetettyä tai julkaistua aineistoa, jonka kaikkia oikeudenhaltijoita ei tiedetä tai heitä ei voida tavoittaa, jotta aineisto olisi käytettävissä tai voitaisiin sopia sen käytöstä. Kysymys on sopimuslisenssistä, jota tässä haetaan, ja tämä on kansallinen ja myös muissa Pohjoismaissa käytössä oleva oikeuksien hallinnointia koskeva järjestely. Eli sopimuslisenssi mahdollistaa sen, että aineiston käytön ehdoista ja korvauksista voidaan sopia siinäkin tapauksessa, että ei tiedetä tekijää.

Lainauskorvauksen osalta lainauskorvaus on asia, joka tasonsa osalta on puhuttanut paljon eduskuntaa, ja se astui voimaan 2007. Tämän muutoksen tarkoituksena olisi se, että lainauskorvauksen edunsaaja olisi vain tekijä itse ja hänen perillisensä. Ehdotetun ja eduskunnassakin täsmennetyn säädöksen sisältö jäi epäselväksi siltä osin, että voiko oikeuden lainauskorvauksesta luovuttaa. Tästä on esitetty myöhemmin erilaisia käsityksiä. Nyt tällä hallituksen esityksellä halutaan täsmentää sitä, että säännöksen alkuperäinen tarkoitus ja sisältö oli se, että lainauskorvausoikeuksien luovutusta koskeva oikeustoimi olisi pätemätön, eli se, että niitä lainauskorvauksia ei voisi luovuttaa kolmannelle taholle eteenpäin, mutta kuitenkin niin, että ei synny sellaista, että nyt jälkikäteen voitaisiin alkaa periä sellaisia lainauskorvauksia, joita on luovutettu eteenpäin.

Sitten tähän liittyy elokuvaoikeuden luovutusta koskeva olettama, ja siinä on kysymys siitä, että esittävien taiteilijoiden oikeuksia koskevaan 45 §:ään palautettiin vuonna 2005 tekijänoikeuslain uudistamisen yhteydessä teknisen virheen vuoksi poistettu olettamussäännös eli se nyt palautetaan. Eli vuoden 1992 vuokraus- ja lainausdirektiivi edellyttää, että sellainen sopimus, jolla esittävä taiteilija, näyttelijä, muusikko, tanssija, joka on sopinut elokuvan tuottajan kanssa siitä, että hänen esityksiään saadaan tallentaa elokuvaan, kattaa myös elokuvan tallennetun esityksen vuokraamisen, jollei toisin ole sovittu. Eli näinhän on käytännössä nytkin toimittu, mutta tällainen pieni virhe on jäänyt lainsäädäntöön.

Sitten toinen osa tätä lakikokonaisuutta on orpoteoksista tehtävä laki, ja se perustuu vuonna 2012 hyväksyttyyn EU:n orpoteosdirektiiviin. Orpoteoksia olisivat esimerkiksi kirjat, sanomalehdet, äänitteet tai elokuvatallenteet, jotka ovat tekijänoikeuden alaisia, mutta joiden kaikkia tekijöitä tai muita oikeudenhaltijoita ei tiedetä tai löydetä selvityksessä. Orpoteoslaki kuten direktiivi lähtee siitä, että näitä orpoteoksia voivat käyttää kirjastot, museot, arkisto- ja koulutusorganisaatioiden kokoelmat sekä julkisen palvelun televisio- ja radioyritysten tuottamat aineistot ja vain näiden laitosten käyttöön. Orvoiksi todettuja aineistoja saataisiin muun muassa digitoida ja välittää yleisölle internetissä, ja jos joku oikeudenhaltijoista tunnistetaan ja voidaan tavoittaa, aineiston käyttö edellyttää hänen lupaansa. Eli tässä pyritään niin kuin helpottamaan tällaisten teosten käyttöä yleisölle, jonka tekijöitä ei tiedetä.

Arvoisa puhemies! Monta pientä muutosta, ja tässä yritin käydä ne hyvin tiiviisti läpi.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä todellakaan ei suuria, radikaaleja muutoksia tekijänoikeuslakiin olla tekemässä. Kuluttajan näkökulmasta tietysti olisi ollut kaikkein parasta, jos tämä suoja-aika olisi pysynyt 50 vuodessa, mutta kuten ministeri Arhinmäki tuossa ansiokkaasti selvensi, niin kyse onkin torjuntavoitosta, että parempi näin kuin se yli 90 vuotta. Erityisen hyvä on kuulla tietysti, että nämä aikoinaan kertakorvauksella oikeuksistaan luopuneet artistit hyötyvät nyt tästä. Se on minusta hyvä asia.

Eräs yksittäinen, mielestäni yksinkertainen parannuskeino tähän esitykseen voisi olla se, että tätä lehtiartikkeleita ynnä muuta sellaista koskevaa pykälää laajennettaisiin siten, että otettaisiin nimenomainen lisäys sopimuslisenssin ulottamisesta myös tutkimus- ja opetuskäyttöön silleen, että sanomalehdet, muut lehdet, Yleisradio voisivat avata arkistonsa tätä tarkoitusta varten. Toivottavasti sivistysvaliokunnassa voitaisiin tätä asiaa harkita.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että tekijänoikeuslakia pitäisi tarkastella jatkossa kokonaisuutena ja se vaatii uudistamista modernin yhteiskunnan ja erityisesti verkkoyhteiskunnan ja digitalisaation takia, jotta voidaan vastata niihin haasteisiin ja jotta tämä tekijänoikeuslaki myös vastaisi ihmisten oikeustajua. Siellä pieniä hankaluuksia meillä sen suhteen on.

Erityisesti haluaisin korostaa tätä, että jatkossa voitaisiin kehittää tekijänoikeuslakia siten, että koulutusta ja tutkimustoimintaa koskevat poikkeukset huomioitaisiin paremmin, ja siten, että ne vastaisivat tämän päivän vaatimuksia, esimerkiksi siten, että luokkahuoneopetus todettaisiin yksiselitteisesti ei-julkiseksi toiminnaksi, se olisi täysin vapaata, opetus- ja tutkimustoiminnassa tapahtuneet tekijänoikeusloukkaukset rajoitettaisiin tekijänoikeusrikoksien ja -rikkomusten ulkopuolelle ja tietysti sitten tämä niin sanottu big data -poikkeus eli tutkimus- ja opetuskäyttöön voitaisiin kerätä isoja tietoaineistoja ja käyttää niitä tutkimustarkoituksiin. Tällaisia ajatuksia jatkokehitystä varten.

Timo Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ei suuria muutoksia ole, ja kyllä itse pidän ihan perusteltuna sitä, että me nyt teemme tuon muutoksen 50 vuodesta 70 vuoteen. Kyllä tässä maassa taiteilijoiden asemasta on syytä kantaa huolta, ja se vahvistaa ennen muuta taiteilijoiden asemaa äänitallenteelle tallennetun esityksen osalta, ja se on minun mielestäni ihan perusteltua.

On myös hyvä, ettei tarvittu "lisä- Orpon työryhmää" tätä asiaa ratkomaan, vaan nämä orpoteoksetkin nyt saadaan ajantasaistettua tuon direktiivin mukana. Mutta olen samaa mieltä kuin edellä puhunut edustaja Kopra, että me tarvitsemme tällaista ehkä laajempaa tarkastelua tekijänoikeuskysymyksiin. Opettajien tekijänoikeuskysymykset on yksi, joka on paljon puhuttanut, kuten myös kirjaston sähköiset materiaalit, e-kirjojen ja tämäntyyppisten lainaoikeudet, ja sitten tämä, johon myös ministeri Arhinmäki otti kantaa, tämä niin sanottu Chisugate, joka nousi esille 9-vuotiaan tytön jäätyä kiinni vahingossa tapahtuneesta musiikin nettikäyttämisestä, ja silloin ministeri totesi, että pitäisi ennemminkin panoksia laittaa sellaiseen, jolla on oikeasti merkitystä, eli massajakamiseen ja sitä kautta laajempiin tekijänoikeusrikkomuksiin. Kysyisin nyt ministeri Arhinmäeltä: millä tavalla tämä Chisugate on etenemässä, eli missä vaiheessa saamme uudistuksia tähän lainsäädäntöön?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa, että tämä on tämmöinen tekijänoikeuslain uudistamisen kevätmallisto eli tässä on semmoisia helppoja asioita, joita on saatu yhdessä toimikunnan kanssa vietyä eteenpäin, ja samaan aikaan me koko ajan teemme töitä sen eteen, että saataisiin tätä kokonaistarkastelua tehtyä, jota tässä edustaja Kopra peräänkuulutti. Siinä — niin kuin tietysti tekijänoikeuskysymyksissä yleensä — on äärimmäisen vaikea löytää sellaisia ratkaisuja, jotka kaikille sopisivat, semmoisia ei tulla löytämään koskaan. Niissä on aika lailla jakauduttu kahteen leiriin, jotka eivät hirveän paljon keskustele. Mutta ei vain poliittisten puolueiden välillä vaan myös poliittisten puolueiden sisällä on näitä erilaisia näkemyksiä.

Minä toivoisin, että syksyllä pystyttäisiin tuomaan uusia keinoja siihen, mihin tämä Chisugate ennen muuta liittyy, piratismiin, siihen, että laittomasti ladataan tekijöiden tekemiä teoksia, joista tekijöiden kuitenkin pitää saada toimeentulo, että mitä sellaisia teknisiä keinoja olisi tätä rajoittaa. Me pyrimme tekemään paljon informaatiotyötä, me panostamme siihen, että tulisi entistä enemmän laillisia helppoja kanavia, joiden kautta voi ladata, ei vain musiikkia, vaan kysymys on paljolti elokuvista, televisiosarjoista, mutta sitten myös siihen, miten niin, että kansalaisoikeuksia ja netin vapautta ei rajoiteta, pystyttäisiin myös sitten puuttumaan tähän toiseen puoleen.

Täällähän oli viime kaudella esimerkiksi tämä kirjemenettely. Kävin hyvin tarkkaan läpi ne lausunnot, mitä sekä perustuslakivaliokunnalle että sivistysvaliokunnalle oli annettu. Ranskassa tästä ollaan ilmeisesti nyt luopumassa, niin että meidän ei kannata hätäpäissämme tehdä mitään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä sitten ole kovin tehokkaita, niin että näennäisesti näyttää siltä, että toimitaan, vaan nyt yritetään ihan tosissaan hakea uudenlaisiakin ratkaisuja.

Timo Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Arhinmäen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämä jakaa puolueita, jopa näkemyksiä puolueiden sisällä. Toivon, että tästä eduskunnasta löytyy mahdollisimman paljon niitä kansanedustajia, jotka asettuvat sinne luovan työn tekijöiden ja taiteilijoiden puolelle. Tiedän, että omassakin puolueessa on paljon niitä, jotka mieluummin asettavat muita arvoja edelle. Kyllä se niin on, että ne isot levy-yhtiöt ja mediatalot huolehtivat omista eduistaan ja tekevät jopa sellaisia sopimuksia, tai pakottavat tekemään sellaisia sopimuksia, jotka ovat hyvinkin kyseenalaisia. Ennen muuta ne tekijät tarvitsevat meidän lainsäätäjien apua ja tukea.

Annan kyllä tässä täyden tuen ministeri Arhinmäen työlle viedä tätä asiaa eteenpäin nimenomaan taiteilijoiden, luovan työn tekijöiden, näkökulmasta mutta kuitenkin niin, että järkevällä tavalla nämä materiaalit saadaan käyttöön, ja niitä järkevän käytön esimerkkejä tarvitaan tämän Chisugaten tyyppisissä tilanteissa. Mutta myös opettajan tekijänoikeuksissa pitää löytää tasapaino: millä tavalla sen materiaalin tekijä saa siitä oman osuutensa, mutta miten ne materiaalit saadaan järkevästi käyttöön. Ja sama on tietysti kirjastoissa. Meillä kirjastot ovat kohta ison haasteen edessä, kun materiaalit siirtyvät yhä enempi sähköisiin muotoihin, ja on ratkaistava, millä tavalla sitten ne saadaan tuon käytön piiriin niin, että siinäkin toteutuu kumpikin eli kirjasto jää eläväksi mutta myös nämä tekijät saavat oman osansa.

Keskustelu päättyi.