Täysistunnon pöytäkirja 85/2005 vp

PTK 85/2005 vp

85. PERJANTAINA 9. SYYSKUUTA 2005 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

7) Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta 2002

 

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lainvalvonnan ja kansalaisten perusoikeuksien kannalta katsottuna oikeuskanslerin kertomus on erittäin tärkeä asiakirja, ja se myöskin luo hyvän katsauksen oikeusturvallisuuden tilaan Suomessa.

Tuo oikeuskanslerin kertomus sisältää yleiskatsauksen Oikeuskanslerinviraston toimintaan sekä myöskin jakson oikeuskanslerin toiminnasta valtioneuvostossa, jossa selvitetään muun muassa edellisen vuoden kertomuksen tapaan tasavallan presidentin päätöksentekoa valtioneuvostossa, ja tätä aikoinaan perustuslakivaliokunta on esittänyt.

Myöskin perus- ja ihmisoikeuksien valvonnasta on tehty selkoa omassa jaksossaan, ja edelleen oikeuskansleri selvittää valvontaansa, joka kohdistuu tuomioistuimen ja oikeuden hoitoon sekä myöskin hallinnon valvontaan.

Oikeuskanslerin tehtävänä on myöskin valvoa asianajolaitosta, ja tältä osin myöskin selvitys tuossa kertomuksessa annetaan.

Se, mikä herättää paljon mielenkiintoa, on ne ratkaisut, joita oikeuskansleri on antanut erilaisissa valvontakysymyksissä, ja tärkeimmät näistä ratkaisuista on tuotu esille tuossa kertomuksessa.

Arvoisa puhemies! Kanteluasioiden määrä oikeuskanslerille on lisääntynyt vuonna 2002 verrattuna edelliseen vuoteen, ja kanteluasioita oli kaiken kaikkiaan 1 459. Mitä tulee sitten ratkaisuaikaan, niin tietysti ratkaisuajalla on erittäin suuri merkitys, ja vuonna 2002 ratkaisuaikojen mediaani oli noin 10 viikkoa ja keskiarvo 24 viikkoa, eli suuri osa kyettiin käsittelemään suhteellisen nopeasti, mutta vaikeitakin tapauksia joukossa oli. Täytyy sanoa, että myönteistä on se, että käsittelyajat ovat jonkin verran nopeutuneet. Vieläkin kuitenkin valiokunta haluaa korostaa sitä, että mitä nopeammin asiat voidaan ratkaista, sitä parempi ja on tärkeätä, että näitä käsittelyaikoja voitaisiin vielä nykyisestäänkin lyhentää.

Arvoisa puhemies! Joskus perustuslakivaliokunnassa tuntuu siltä, että perustuslakivaliokunta joutuu suorittamaan ihan oikeuden huoltoa, käymään hallituksen esityksiä ja niitten tekniikkaa lävitse, ja tältä osin täytyy kyllä vedota hallitukseen siinä, että lainvalmistelussa entistä enemmän panostettaisiin siihen, että hallituksen esitykset olisivat korkeatasoisia ja hyvin valmisteltuja.

Oikeuskansleri valvoo muun ohella sitä, onko hallituksen perusteluissa riittävästi selvitetty lakiehdotuksen suhdetta perus- ja ihmisoikeussäännöksiin, ja hän yleensä ottaa myös kantaa siihen, onko tarvetta hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto. Täytyy sanoa, että tätä lausuntoa kyllä tänä päivänä varsin usein pyydetään. Noin 15—20 prosenttia hallituksen esityksistä, jotka tulevat eduskuntaan, päätyy perustuslakivaliokunnan pöydälle, ja voi sanoa, että tämä määrä on tänä päivänä huomattavan suuri.

Täytyy kuitenkin antaa tunnustusta hallituksen esityksille siinä suhteessa, että perusoikeuskysymysten käsittely hallituksen esityksissä on yleistynyt ja myöskin laatu, mikä perusoikeuspunnintaan sisältyy, on selvästi parantunut. Ne kappaleet, joissa todetaan hallituksen esityksen perustuslainmukaisuus, ovat suhteellisen hyvin kirjoitettuja tänä päivänä.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin korostaa sitä, että on tärkeää, että jokaisen lakiesityksen osalta harkitaan sen suhdetta perustuslakiin ja perusoikeuksiin. Ja jos ollaan tilanteessa, jossa mietitään sitä, laitetaanko tällainen kappale suhteesta perusoikeuksiin vai eikö laiteta hallituksen esitykseen, niin on mielestäni tärkeätä se, että mieluummin sellainen kappale laitetaan sinne, vaikka ongelmat kovin suuria eivät olisikaan. Se kuitenkin aina lisää julkista keskustelua, ja sillä on myöskin merkitystä lainvalmistelun laadun kannalta.

Oikeuskanslerin kertomuksessa käsitellään myöskin perusoikeuksien toteutumista ja turvaamista EY-lainsäädännön valmistelussa ja hyväksymisessä. Mielestäni ja valiokunnan mielestä on tärkeätä, että oikeuskansleri ulottaa valtioneuvostossa tapahtuvan perus- ja ihmisoikeuksien valvonnan myöskin EY-säännöksiin ja EY-säännöksiin liittyvään kansalliseen säädösvalmisteluun. Täytyy sanoa, että perustuslakikysymyksiä on arvioitu tähän asti verraten vähän valtioneuvoston EU-asioissa, eduskunnan antamissa kirjelmissä sekä U-asioissa että E-asioissa, ja on tärkeätä, että tuolta osin valtioneuvoston valmistelua parannettaisiin ja tehostettaisiin. Olennaista on muistaa se, että vaikka kyse on EU-säännöksistä, niin silloin kun niitä kansallisesti pannaan täytäntöön, täytäntöönpanolainsäädännössä on aina otettava huomioon Suomen perustuslaki ja sen turvaamat kansalaisten perusoikeudet.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on tämän kertomuksen yhteydessä selvittänyt erityisesti kahta seikkaa. Toinen niistä koskee Natura 2000 -prosessia, ja voi todeta tältä osin, että kun katsotaan tätä oikeuskanslerin kertomusta ja aikaisempia kertomuksia, niin varsin monta kertaa oikeuskansleri on joutunut huomauttamaan Natura-prosessiin liittyvistä seikoista, milloin kielellisistä ongelmista, milloin muista hallinnollisista ongelmista. Tältä osin on tärkeätä, että kun meillä on suuria prosesseja käynnissä, joissa kansalaisten perusoikeuksiin puututaan, nämä prosessit valmistellaan hyvin huolellisesti ja kaikissa vaiheissa kansalaisten perusoikeuksiin kiinnitetään huomiota. Kuitenkin tältä osin, mitä tulee oikeuskanslerin toimintaan, täällähän on tehty muistutuskirjelmä, ja siitä syystä oikeuskanslerin toimintaan tarkemmin Natura 2000 -asiassa ei ole tässä yhteydessä syytä puuttua.

Puhemies! Toinen asia, josta valiokunnassa varsin pitkään keskusteltiin, oli poliisi ja poliisin toimintavaltuudet ja poliisin toiminnan valvonta. Voidaan todeta, että valiokunta on jo aikaisemmin todennut, että poliisilain uudistamisen yhteydessä on tärkeätä, että kiinnitetään huomiota poliisin toimiin telepakkokeinoja koskevan lainsäädännön yhteydessä ja että tältä osin, telepakkokeinojen osalta, tulisi saada kokonaisuudistus aikaiseksi, jossa asiat katsottaisiin kokonaisuutena. Kaiken kaikkiaan on syytä arvioida oikeusturva- ja valvontajärjestelmien kehittämistarpeita, mitä tulee poliisin toimintaan.

Meillä on käyty varsin pitkälti keskustelua poliisin toiminnan valvonnasta. Sisäministerihän on lähtenyt siitä, että poliisin sisäisen valvonnan kehittäminen on välttämätöntä, ja tältä osin on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkkahan myöskin teki vuosi sitten syksyllä selvityksen, jossa hän varsin kärkkäästi ja voimakassanaisesti arvosteli poliisin sisäistä valvontaa ja siinä esiintyviä selkeitä puutteita.

Myöskin aineistoa tähän keskusteluun on antanut se, että suojelupoliisin osalta on käyty julkista keskustelua niin sanotun Rusin tapauksen yhteydessä, jossa kysymys oli osittain siitä, kohdeltiinko kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti suhteessa niin sanottuun DDR:n perintöön ja toimiko tältä osin suojelupoliisi nimenomaan tutkijana, joka pyrkii saamaan puolueettomasti totuuden selville, vai oliko tässä suhteessa joitakin muitakin motiiveja olemassa. Tältä osinhan sitten perustuslakivaliokunta sai kattavan selvityksen suojelupoliisin toiminnasta tässä asiassa.

Toinen kysymys, joka suojelupoliisin osalta on herättänyt keskustelua, oli niin sanotut tšetšeenisivut ja niitten sulkemiseen johtanut menettelytapa.

Kolmas kysymys, joka on herättänyt julkista keskustelua, liittyy laittomaan telekuunteluun, jota eräs suojelupoliisin virkamies harjoitti.

Täytyy todeta, että suojelupoliisi tosiaan antoi perustuslakivaliokunnalle hyvin kattavan selvityksen, mitä DDR:n aikaiseen suomalaisten toimintaan tulee. Tältä osin täytyy todeta, että käytiin keskustelua Tiitisen listasta ja myöskin sitten CIA:n antamasta aineistosta ja niistä toimenpiteistä, joihin suojelupoliisi on tämän aineiston pohjalta ryhtynyt, ja siitä, kuinka kattavaa tuo selvitys on ollut. Tältä osin voi sanoa, että valiokuntaa varsin kattavasti annettu selvitys kaiken kaikkiaan tyydytti.

Mutta täällä valiokunnan mietinnössä kuitenkin todetaan, että kaiken kaikkiaan on syytä arvioida mahdollisuuksia kehittää poliisin muutakin kuin sisäistä valvontaa, ja erityisesti myöskin tässä mainitaan suojelupoliisi. Tältä osin on syytä varmasti miettiä sitä, millä tavalla pidetään huolta siitä, että luottamus poliisin ja erityisesti suojelupoliisin toimintaan on niin vahva, että minkäänlaisia epäilyjä poliisin puolueettomuudesta tai toimintametodien asianmukaisuudesta ei synny.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2002 valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksen lähetekeskustelussa pidin yksityiskohtaisen puheenvuoron, jossa käsittelin muutamia tapauksia. Mutta tässä yhteydessä, kun oikeuskansleri on paikalla, haluaisin kiinnittää huomiota siihen, mitä perustuslakivaliokunta on todennut ihmisoikeuskysymyksistä, lähinnä kun asiat ruuhkautuvat jne. Eli silloin kun henkilöt kantelevat virkamiesten toiminnasta ja kun asioitten käsittely pitkittyy, toivoisin, että voimakkaammin valtioneuvoston oikeuskansleri puuttuisi siihen, että ei ole henkilöresursseja. Aivan oikein, niin kuin täällä todetaan, se voidaan korjata lähinnä talousarviota koskevilla päätöksillä, mutta minun mielestäni ylimmän laillisuusvalvojan tehtävä on silloin ohjata ja viestittää ministeriöille se, että siellä tarvitaan lisäresursseja. Virkamiehethän joutuvat aika vaikeaan tilanteeseen silloin, kun ei ole resursseja, töitä pitäisi tehdä ja sitten niistä kannellaan sen perusteella. Eli tämä on sellainen perustavaa laatua oleva asia minun mielestäni, johon laillisuusvalvojan ja oikeuskanslerin nimenomaan valtioneuvoston osalta tulisi puuttua.

Arvoisa puhemies! Kun tässä vuoden 2002 kertomuksessa sivuilla 120—134 käsitellään paljon puhuttua Sonera Oyj:n umts-päätöstä ja sitä päätöksentekoa, niin tältä osin haluaisin vaan hieman ihmetellä erästä asiaa. Kun täällä on aivan oikein asian lopussa todettu, että nämä muistiinpanot jne. ovat julkisia, niin jollakin tavoin itselleni on jäänyt epäselväksi, mikä syy on ollut silloin, kun myydään valtion omaisuutta tai yleensä näitä omaisuuksia. Tässä viittaan Aktiv Hansa -kauppaan, jota koskevia asiapapereita ei ainakaan allekirjoittanut ole saanut käyttöönsä. Siihen liittyy aika monenlaisia ongelmatilanteita.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja Sasi esittelypuheenvuorossaan kertoi, perustuslakivaliokunta arvioi tämän kertomuksen käsittelyn yhteydessä aika lailla perusteellisesti ymmärtääkseni suojelupoliisin toimintaa entisen Itä-Saksan hyväksi mahdollisesti vakoilleiden, epäiltyjen, selville saamiseksi ja näiden tapausten tutkimiseksi. Ed. Sasi tässä kertoi, että suojelupoliisi antoi perustuslakivaliokunnalle tähän liittyen hyvin tarkat vastaukset, joissa oli myös siis varmasti esillä kysymys siitä, onko kaikkia epäiltyjä kohdeltu yhdenvertaisesti ja samalla perusteellisuudella tutkittu kaikki esille tulleet aiheelliset epäilyt.

Olen saanut sen käsityksen, että suojelupoliisin selvityksissä perustuslakivaliokunnalle olisi ilmennyt, että suojelupoliisin tiedossa on suomalaisia henkilöitä, jotka saadun selvityksen valossa ovat syyllistyneet vakoiluun entisen Itä-Saksan hyväksi, mutta että näiden henkilöiden teot olisivat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneita. Oikeastaan haluaisin puheenjohtaja Sasilta vielä kysyä, onko tämä julkisuudessakin ollut tulkinta oikea. Onko suojelupoliisi kertonut, että heidän tiedossaan on tämmöisiä henkilöitä? Jos on, niin sanon vain tässäkin sen, että mielestäni sinänsä olisi yhteiskuntamoraalin kannalta oikein, että tällaiset entiset vakoilijat joutuisivat julkisen keskustelun yhteydessä ainakin teoistaan vastaamaan, vaikka rikosoikeudellisesti teot olisivatkin jo vanhentuneita. Puhun siis niistä, jotka ovat vakoiluun todella syyllistyneet; en puhu niistä, joita olisi aiheetta epäilty.

Ensimmäinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään.