HALLINTOVALIOKUNNAN LAUSUNTO 7/2004 vp

HaVL 7/2004 vp - K 10/2003 vp

Tarkistettu versio 2.0

Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2002

Perustuslakivaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Perustuslakivaliokunta on kirjeellään 4 päivänä helmikuuta 2004 varannut hallintovaliokunnalle tilaisuuden lausunnon antamiseen oikeusasiamiehen kertomuksesta vuodelta 2002 (K 10/2003 vp) kertomuksen jaksosta "Telepakkokeinojen ja peitetoiminnan valvonta".

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio

vanhempi oikeusasiamiehen sihteeri Juha Haapamäki, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia

poliisijohtaja Jorma Toivanen ja poliisiylitarkastaja Robin Lardot, sisäasiainministeriö

poliisineuvos, päällikkö Rauno Ranta, keskusrikospoliisi

osastopäällikkö Petri Knape, suojelupoliisi

käräjätuomari Olli Saunanoja, Espoon käräjäoikeus

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

  • Helsingin kihlakunnan poliisilaitos.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Telepakkokeinot

Telekuuntelua, televalvontaa ja teknistä kuuntelua koskevat säännökset ovat pakkokeinolaissa (450/1987) ja poliisilaissa (493/1995). Telekuuntelu on mahdollistettu vuonna 1995 voimaan tulleella pakkokeinolain muutoksella. Sittemmin telepakkokeinoja koskevia säännöksiä on tarkistettu useita kertoja ja niiden käyttöalaa on laajennettu ilmenneiden sääntelytarpeiden mukaisesti.

Telepakkokeinoilla puututaan useiden perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien ydinalueeseen. Ollakseen tehokkaita kyseisten toimenpiteiden tulee pysyä kohteelta salassa ainakin tutkinnan alkuvaiheessa. Oikeusturvakysymykset ovat korostetun tärkeitä sekä pakkokeinojen kohteeksi joutuvien että koko oikeudellisen järjestelmän kannalta. Tämän vuoksi tärkeää on huolehtia siitä, että telepakkokeinojen valvontajärjestelmä on toimiva. Oikeusturva onkin pyritty varmistamaan lainsäädäntöön perustuvilla erityisjärjestelyillä sekä ennen pakkokeinon käyttöä että myös sen jälkeen. Oikeusasiamiehen valvontaa on luonnehdittu muuta valvontajärjestelmää täydentäväksi valvonnan valvonnaksi.

Sisäasiainministeriö antaa pakkokeinolain nojalla eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomuksen telekuuntelun ja -valvonnan sekä teknisen kuuntelun käytöstä samoin kuin selvityksen teknisen tarkkailun käytöstä rangaistuslaitoksissa. Parhaillaan on valmistumassa vuotta 2003 koskeva kertomus, jota on saadun selvityksen mukaan kehitetty muun muassa oikeusasiamieheltä saadun palautteen perusteella. Kertomuksessa tullaan käsittelemään myös valeostoa, vaikka lainsäädäntö ei tähän velvoitakaan. Oikeusasiamiehen tehtävän kannalta on keskeistä saada mahdollisimman hyvin valvonnan edellyttämät tiedot. Tässä suhteessa on aiemmin ilmennyt puutteita.

Hallintovaliokunta korostaa sen seikan tärkeyttä, että laillisuusvalvonta toteutetaan sisäasiainministeriössä laadukkaasti. Valiokunta on saanut selvitystä niistä toimenpiteistä, joilla vuonna 2003 on hallinnonalan omaa valvontaa kehitetty voimakkaasti muun muassa havaittujen virheellisten menettelyjen vuoksi. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että poliisi on kehittänyt laajemminkin kuin telepakkokeinojen osalta laillisuusvalvontaansa. Poliisin ylijohto on 9.1.2004 antanut laillisuusvalvontamääräyksen, joka on poliisin ohjaus- ja valvontajärjestelmän osa ja jota poliisin ylijohto ja sen alaiset poliisiyksiköt käyttävät toteuttaessaan valvontavelvollisuuttaan. Määräys luo peruspuitteet poliisin oman koko laillisuusvalvonnan suunnittelulle, toteutukselle ja raportoinnille.

Telekuuntelun kohteena on vuonna 2003 ollut yhteensä 414 henkilöä, kun vastaava luku on vuonna 2002 ollut 427 henkilöä. Tuomioistuimen myöntämiä lupia on viime vuonna ollut 1 840 kappaletta. Vuonna 2002 lupien määrä on ollut lähes 400 pienempi (1 486). Kertomusvuonna ei tuomioistuimessa hylätty yhtään lupahakemusta. Kuunteluluvan perusteena on pääsääntöisesti ollut törkeä huumausainerikos (kuunteluluvista 89 prosenttia vuonna 2003 ja 83 prosenttia vuonna 2002). Tutkinnanjohtajat ovat arvioineet telekuuntelun merkityksen rikosten selvittämisessä myös aiempaa suuremmaksi.

Telepakkokeinojen osalta tuomioistuimen myöntämät lupamäärät eivät ole sellaisenaan suoraan kansainvälisesti vertailukelpoisia muun muassa erilaisesta tilastointitavasta johtuen. Esimerkiksi vuonna 2002 Ruotsissa telekuuntelun kohteena oli 533 rikoksesta epäiltyä, kun vastaavasti Suomessa rikoksesta epäiltyjen määrä oli 427. Suomessa lainsäädännöstä johtuen telekuuntelulupien määrät olivat kuitenkin noin kolme kertaa suuremmat kuin Ruotsissa. Telekuuntelun käyttöön liittyvät luvat ja tilastointi eivät Ruotsissa määrity teleliittymien, teleosoitteiden tai telepäätelaitteiden mukaan, vaan epäiltyjen henkilöiden määrän perusteella.

Televalvonnan osalta voidaan todeta, että tuomioistuimen myöntämien lupien määrä on vuonna 2003 vähentynyt edelliseen vuoteen verrattuna 267:llä. Myös epäiltyjen määrä on vähentynyt vuodesta 2001 lähtien (1 139 henkilöä vuonna 2001 ja 1 025 henkilöä vuonna 2003).

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei telepakkokeinoja koskevassa lupaprosessissa tai menetelmien käytössä ole ilmennyt esillä olevan lausuntoasian kannalta erityisiä ongelmia. Virkamiesten koulutukseen sekä tuomioistuinlaitoksessa että poliisissa ja ministeriön laatiman kertomuksen tietosisältöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota. Valiokunnan käsityksen mukaan myös vastaisuudessa telekuuntelun käyttö tulee olemaan maltillista ja harkittua.

Peitetoiminta

Peitetoimintaa ja valeostoa koskevat säännökset on sisällytetty maaliskuun alusta vuonna 2001 voimaan tulleeseen poliisilain muutoksen (21/2001). Uudistuksella poliisille on annettu laintasoiset valtuudet täysin uusiin toimintakeinoihin, jotka on nähty tarpeelliseksi vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastustamisessa. Tavoitteena on myös ollut yhdenmukaistaa lainsäädäntöämme muiden EU-maiden kanssa erityisesti rikollisuuden kansainvälisten ilmenemismuotojen torjumiseksi.

Peitetoimintaa koskevien toimivaltuuksien voidaan luonnehtia merkitsevän poliisille oikeutta toimia vastoin joitakin rikosoikeudellisia kieltoja ilman virkavastuuta. Tällainen virkatoiminta on merkittävää muun muassa perustuslaissa edellytetyn hallinnon lainalaisuuden periaatteen kannalta. Peitetoiminnalla voi olla myös vaikutuksia virkatoimintaa kohtaan yleisesti tunnettavaan luottamukseen. Perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta peitetoiminta on ongelmallista erityisesti yksityiselämän suojalle. Peitetoiminnalla on vaikutuksia myös kotirauhan piirissä, ja sillä voi olla merkitystä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle.

Ollakseen tehokasta ja turvallista peitetoiminnan tulee pysyä salassa. Paljastumisen estämiseksi laki antaakin mahdollisuuden antaa peiteltyjä tai harhaanjohtavia tietoja ja käyttää vääriä asiakirjoja. Peitehenkilölle voidaan luoda esimerkiksi valehenkilöllisyys.

Poliisilla on oikeus peitetoimintaan tiettyjen vakavien rikosten estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Peitetoiminnasta päättäminen on keskitetty keskusrikospoliisin päällikölle ja suojelupoliisille kuuluvissa asioissa sen päällikölle. Keskitetty järjestelmä on katsottu tarpeelliseksi peitetoiminnan suojaamiseksi ja oikeusturvasyistä.

Sisäasiainministeriö on antanut peitetoiminnan ja valeoston järjestämisestä ja valvonnasta asetuksen (499/2001), jonka mukaisesti on asetettu peitetoiminnan ja valeostojen seurantaan poliisihallinnon edustajista koostuva ohjausryhmä. Sen tehtävänä on muun muassa toiminnan ja koulutuksen seuranta, laillisuusvalvonnan kannalta tärkeistä seikoista raportointi ja kehittämisehdotusten tekeminen.

Keskusrikospoliisi on luonut peitetoimintaa varten organisaation, jonka tehtävänä on huolehtia asianmukaisen peitetoimintaa koskevan päätöksenteon ja asianmukaisten käytettävien menettelytapojen turvaamisesta. Peitetoimintailmoituksen saatuaan keskusrikospoliisi on myös korostanut toimenpidettä pyytäneelle muiden vaihtoehtoisten keinojen käyttöä. Peitetoiminnasta annettavaa koulutusta on myös jatkettu ja sitä on kohdennettu poliisihallinnon eri toimijatahoille. Peitetoimintaa ja valeostoja tekemään voidaan määrätä vain sisäasiainministeriön hyväksymän koulutuksen suorittanut poliisimies, joka on tehtävään vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on riittävä kokemus poliisitoiminnasta.

Peitetoiminta on kertomusvuonna ollut vasta käynnistymässä, joten mitään laillisuusvalvonnan kannalta merkittäviä havaintoja konkreettisissa tapauksissa ei eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen mukaan ole. Valiokunta toteaa, että vuonna 2002 peitetoimintapäätöksiä on tehty vain muutama ja toiminnan kohteena olleiden määrä on ollut alle 10 henkilöä. Vuonna 2003 peitetoiminnan käytön ja sen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat edelliseen vuoteen verrattuna hieman lisääntyneet. Peitetoimintaa on pääasiallisesti käytetty törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen.

Peitetoiminnan luonne ja siihen liittyvät poliisin henkilöstölle aiheutuvat riskit huomioon ottaen tulee sen käyttö olemaan valiokunnan käsityksen mukaan tulevaisuudessakin pidättyväistä.

Lausunto

Lausuntonaan hallintovaliokunta esittää perustuslakivaliokunnalle,

että perustuslakivaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Matti Väistö /kesk
  • vpj. Veijo Puhjo /vas
  • jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
  • Nils-Anders Granvik /r
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Esko Kurvinen /kok
  • Heli Paasio /sd
  • Juha Rehula /kesk
  • Tapani Tölli /kesk
  • Ahti Vielma /kok
  • Tuula Väätäinen /sd
  • vjäs. Petri Salo /kok

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Ossi Lantto