Yksityiskohtaiset perustelut

Järjestyslaki

2 §. Määritelmät.

Taajama määritellään 2 kohdassa taajaan rakennetuksi alueeksi, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä. Määritelmällä on merkitystä esimerkiksi päihdyttävän aineen nautintakiellon ja koirakurin kannalta. Taajamamerkkien rajoittamalla alueella on noudatettava taajamassa voimassa olevia liikennesääntöjä ja merkit asetetaan ajoneuvoliikenteen sääntelemiseksi. Niiden avulla on kuitenkin vaikea rajata järjestyslain säännösten soveltamisala riittävän selkeästi.

3 §. Yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen.

Pykälässä kielletään yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla, uhkaavin ja hyökkäävin elein sekä ampumalla ja esineitä heittämällä. Pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohta ovat pitkälti saman sisältöisiä kuin rikoslain 17 luvun 13 §:n ilkivaltasäännöksen 1 ja 3 kohdat, jotka ehdotetaan kumottavaksi.

Tarkoituksena on siirtää rikoslain ilkivaltapykälästä järjestyslakiin säännökset, jotka kieltävät yleisellä paikalla tehdyt yleistä järjestystä häiritsevät ja turvallisuutta vaarantavat teot. Ilkivaltasäännökseen ehdotetaan jätettäväksi lähinnä sisätiloissa tapahtuvat tai sisätiloihin vaikutuksensa ulottavat teot.

Ilkivaltasäännöksessä mainitaan nykyisinerikseen metelöiminen ym. virantoimituksen yhteydessä. Perusteluiden mukaan mainintaa ei ehdoteta sisällytettäväksi järjestyslakiin tai säilytettäväksi ilkivaltasäännöksessä, koska virantoimitus viraston ulkopuolella tapahtuu useimmiten julkisella paikalla ja viranomaisilla on mahdollisuus turvautua poliisin antamaan virka-apuun (s. 17/I). Valiokunta huomauttaa, etteivät virantoimitukset aina tapahdu virastossa tai julkisella paikalla. Esimerkkeinä voidaan mainita tuomioistuimen suorittama katselmus maastossa sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano lapsen kotona.

Ehdotetussa 1 momentin 2 kohdassa kielletään yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen mm. toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä ja suullisilla uhkailuilla. Säännöksen mukaiset teot ovat usein rangaistavia rikoslain 25 luvun 7 §:n laittomana uhkauksena tai 8 §:n pakottamisena taikka ilkivaltana.

Koska pykälän mukaiset teot ovat jo nyt pääsääntöisesti rangaistavia ja koska tekojen jaottelu rikoslain ja järjestyslain säännösten välillä ei vaikuta ongelmattomalta, valiokunta

ei pidä tarkoituksenmukaisena siirtää ehdotetulla tavalla osaa ilkivaltasäännöksestä järjestyslakiin.

4 §. Päihdyttävän aineen nauttiminen.

Juopumus yleisellä paikalla dekriminalisoitiin vuonna 1968. Vuoden 1994 loppuun asti alkoholijuoman nauttiminen oli kielletty kadulla, torilla, tiellä, puistossa tai muulla yleisellä paikalla. Kiellon kumoamisen jälkeen osa kunnista on kieltänyt järjestyssäännöillään alkoholijuoman nauttimisen yleisellä paikalla.

Pykälän 1 momentissa kielletään päihdyttä-vän aineen nauttiminen yleisellä paikalla taaja-massa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulku-neuvossa. Säännöksessä ei edellytetä nauttimi-sella aiheutettavan häiriötä yleiselle järjestyk-selle. Ehdotonta kieltoa perustellaan (s. 34/II) sillä, että poliisin olisi vaikea arvioida, mikä on häiritsevää nauttimista. Perustelu vaikuttaa ristiriitaiselta, kun ehdotuksen 3 ja 7 § kuitenkin edellyttävät poliisin kykenevän tämän tyyppiseen arviointiin.

Esityksessä ei selvitetä pykälän suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Perusteluiden mukaan järjestyslain nauttimiskielto koskee kaikkia päihdyttäviä aineita (s. 53/II). Perustelulausuma ei voi kuitenkaan huumausaineiden osalta pitää paikkaansa. Huumausaineiden käyttö on aina rangaistavaa rikoslain 50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikoksena, jonka rangaistusasteikko on ankarampi kuin ehdotetun järjestysrikkomuksen.

Pykälällä on tarkoitus myös korvata kumottavaksi ehdotettu alkoholilain (1143/1994) 58 §:n 1 momentin 4 kohta. Siinä kielletään alkoholijuoman nauttiminen joukkoliikenteen kulkuneuvoissa. Tällaisen kulkuneuvon päälliköllä, kuljettajalla ja junailijalla on nykyisin 4 kohdan ja 60 §:n 2 momentin nojalla oikeus ottaa alkoholijuoma pois kieltoa rikkoneelta. Ehdotettujen säännösten perusteella heillä ei näyttäisi enää olevan poisotto-oikeutta.

Pykälän suhde ns. vanhan alkoholilain (459/1968) 86 §:ään on epäselvä. Pykälässä säädetään rangaistavaksi alkoholijuomien hallussapito alaikäisiltä ja väkevien alkoholijuomien hallussapito alle 20-vuotiailta. Valiokunnan käsityksen mukaan pykälän suhdetta voimassa oleviin säännöksiin on selvennettävä.

Pykälän 1 momentin ehdotonta kieltoa lieventää 2 momentti. Siinä rajataan päihdyttävien aineiden nautintakieltoa niin, että alkoholin nauttiminen olisi sallittu puistossa ja muulla siihen verrattavalla paikalla, edellyttäen ettei estetä tai kohtuuttomasti vaikeuteta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseen.

Perusteluissa (s. 35/I) puistoon verrattavista paikoista mainitaan tori ja muu aukio. Ottaen huomioon 2 momentin sanamuoto ja sen perustelut jää epäselväksi, mitä yleisiä paikkoja 1 momentin kielto oikeastaan koskee. Esityksessä ei myöskään perustella, miksi alkoholijuoman nauttiminen torilla ja jalkakäytävällä pitäisi arvioida eri tavoin.

Poliisin voimavarat eivät ole riittäneet kunnallisten järjestyssääntöjen alkoholin nauttimiskieltojen tai alkoholilain hallussapitokieltojen tehokkaaseen valvontaan. Tampereella kokeiltiin vuoden ajan tehostettua järjestyksenvalvontaa. Poliisin toiminnan ansiosta järjestys kaupungin keskustassa parani, mutta nuoret siirtyivät juomaan alkoholia tehokkaasti valvotusta kaupungin keskustasta lähiöihin. Ilman voimavarojen lisäystä tehostetun valvonnan ylläpitäminen arvioitiin mahdottomaksi. Täyskiellon tarpeellisuuden kannalta on huomion arvoista, että lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet poliisimiehet katsoivat, että heillä on riittävä ammattitaito arvioida, aiheuttaako juominen häiriötä.

Lakivaliokunta on tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä rikosoikeudellisista ja kriminaalipoliittisista lähtökohdista. Nämä lähtökohdat sekä kokemukset, joita on saatu järjestyssääntöjen alkoholin nauttimista koskevien kieltojen ja niiden valvonnan vaikutuksista, puoltavat yleisiä paikkoja koskevan alkoholin nauttimiskiellon sitomista häiriön aiheuttamiseen.

Lakivaliokunta on myös tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä siitä näkökohdasta, että alkoholin nauttiminen yleisellä paikalla aiheuttaa pahennusta ja häiritsee yleistä järjestystä siinä määrin, että hallituksen esityksen mukainen täyskielto on perusteltu. Erityisesti silloin kun alkoholia nautitaan suljetussa tilassa, kuten julkisessa kulkuneuvossa tai kauppakeskuksessa, se on omiaan aiheuttamaan häiriötä. Täyskielto on myös selkeä, jolloin ihmisten on helppo tietää kiellon sisältö ja noudattaa sitä. Selkeän säännöksen perusteella poliisi voi tehokkaasti puuttua kiellon rikkomiseen.

Perusoikeussäännökset asettavat rajoituksia rangaistussäännösten säätämiselle ja velvoittavat julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Nykyaikaisen perusoikeusajattelun mukaan lainsäätäjään kohdistuu vaatimus pyrkiä muotoilemaan lain säännökset siten, että ne mahdollisimman hyvin turvaavat perusoikeuksien toteutumisen myös käytännössä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut rangaistussäännöksiä mm. perusoikeussäännösten kannalta. Yksittäisiä perusoikeuksia rajoittavien kriminalisointien sallittavuutta on perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitava samalla tavoin kuin perusoikeuksien rajoituksia yleensäkin.

Pykälän 1 momentin osalta perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota täyskieltoon siltä osin kuin se kohdistuu sinänsä sallittuihin nautintoaineisiin. Perustuslakivaliokunta toteaa, että niiden nauttimiskielto yleisellä paikalla tulee sitoa häiriön syntymiseen. Perustuslakivaliokunta ei ole, perusteluiden velvoittavasta sanamuodosta huolimatta, sisällyttänyt kannanottoaan säätämisjärjestystä koskevaan ponteen.

Perustuslain 106 §:ssä säädetään perustuslain etusijasta. Tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos sen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Mikäli sinänsä sallittujen nautintoaineiden nauttiminen kielletään yleisellä paikalla ilman, että edellytetään häiriön syntymistä, voi perustuslain 106 §:n soveltaminen nousta esille tuomioistuimessa. Tämän johdosta lakivaliokunta esittää, että hallintovaliokunta varmistuu siitä, että tällaiselle ei luoda edellytyksiä.

5 §. Vaaran estäminen.

Pykälän 2 momentti velvoittaa rakennuksen taikka kadun, tien tai muun vastaavan paikan rakennustöistä ym. vastaavan henkilön huolehtimaan tarvittavista varotoimenpiteistä. Ehdotettu säännös on päällekkäinen tänä vuonna säädetyn rikoslain 44 luvun 14 §:n vaaranmerkintärikkomuksen kanssa. Ehdotetun säännöksen tarpeellisuus vaikuttaa kyseenalaiselta ja valiokunta esittää,

että se poistetaan lakiehdotuksesta.

6 §. Mainostaminen ja kuulutukset.

Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin varsin erilaisista asioista, eikä momenttien sijoittaminen samaan pykälään vaikuta onnistuneelta.

Pykälän 2 momentissa kielletään viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman, yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevan julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen. Nykyisin rikoslain 17 luvun ilkivaltaa koskevan 13 §:n 4 kohdassa säädetään rangaistavaksi viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen. Kohta ehdotetaan kumottavaksi. Koska esityksestä puuttuu kokonaan ilkivaltaa koskevien säännösehdotusten yksityiskohtaiset perustelut, ei ole tiedossa, miksi lakiehdotuksen säännös koskee vain yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Säännöksen siirtäminen muutetussa muodossaan rikoslaista yleistä järjestystä ja turvallisuutta edistävään järjestyslakiin ei ole perusteltua. Valiokunta esittää,

että 2 momentti poistetaan esityksestä.

7 §. Muu häiriötä aiheuttava toiminta.

Pykälän momenteissa säädettäisiin varsin erilaisista asioista, eikä momenttien sijoittaminen samaan pykälään ole asianmukaista.

Pykälän 1 momentissa kielletään ympäristöä häiritsevä seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla. Koska järjestyslain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, häiriötä koskevaa edellytystä voidaan pitää perusteltuna. Säännöksestä tai sen perusteluista ei kuitenkaan selviä, miksi edellytys ilmaistaan muista säännöksistä poikkeavalla tavalla.

Lakiehdotus ei sisällä seksuaalipalvelujen määritelmää. Perusteluissa viitataan (s. 37/I) ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen perusteluihin. Niissä oleva määritelmä perustunee rikoslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun 10 §:ään. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rikoslakiin perustuva seksuaalipalvelujen määritelmä on hyvin laaja. Se kattaa esimerkkien mukaan mm. striptease-esitykset (HE 6/1997 vp, s. 189/I). Tällä seikalla on merkitystä harkittaessa järjestyslaissa olevan kiellon sisältöä ja sitä, onko kielto ehdoton vai edellytetäänkö toiminnan aiheuttavan häiriötä esimerkiksi ravintoloissa, jotka kuuluvat järjestyslain soveltamisalaan.

Pykälän 2 momentissa kielletään yleisellä paikalla virtsaaminen ja ulostaminen siten, että siitä aiheutuu häiriötä yleiselle järjestykselle tai vaaraa terveydelle. Jätelaissa kielletään roskaaminen, ja kiellon rikkominen on rangaistavaa jäterikkomuksena.

Valiokunta ei sen vuoksi pidä 2 momenttia tarpeellisena ja esittää sen poistamista.

Pykälän 3 momentissa kielletään esitysten järjestäminen yleisellä paikalla siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai huomattavaa häiriötä yleiselle järjestykselle tai liikenteelle.

Säännös on liikennettä koskevin osin päällekkäinen tieliikennelain ja rikoslain säännösten kanssa. Tieliikenteen ja raitiovaunuliikenteen häirinnästä säädetään tieliikennelaissa. Perusteluissa (s. 37/II) viitataan ainoastaan tieliikennelain 24 §:ään. Lisäksi tieliikennelain 3 §:n 2 momentissa kielletään tienkäyttäjää tarpeettomasti estämästä tai häiritsemästä liikennettä. Kiellon rikkominen on rangaistavaa tieliikennelain 103 §:n mukaisena liikennerikkomuksena. Rikoslain 23 lukuun on lisätty tämän vuoden syyskuussa voimaan tulleella lailla uusi 11 a § liikenteen häirinnästä. Pykälässä säädetään rangaistavaksi huomattavan haitan aiheuttaminen yleisen ilma-, raide- tai vesiliikenteen kululle. Valiokunta esittää,

että momenttia muutetaan siten, ettei se ole päällekkäinen nykyisten säännösten kanssa.

9 §. Vaaralliset esineet ja 10 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden hallussapito.

Edellä yleisperusteluissa valiokunta on todennut, ettei teräaselakia pidä kumota eikä järjestyslakiin pidä sisällyttää vankeusuhkaisia rangaistusäännöksiä. Mikäli hallintovaliokunta päätyy toisenlaiseen ratkaisuun, on sen kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin.

Pykälät sisältävät yksityiskohtaiset luettelot esineistä ja aineista, joiden valmistus, maahantuonti, kauppa ja hallussapito yleisellä paikalla on kielletty. Kieltoja perustellaan turvallisuusriskin pienentämisellä. Hallussapitokielto koskee myös sellaisia esineitä, joita tavanomaisesti ja hyväksyttävästä syystä pidetään hallussa yleisellä paikalla. Esityksen perusteluissa todetaan, että teräaselain vastaavien kieltojen soveltamisessa ei ole ollut tässä suhteessa ongelmia. Ongelmattomuus ei ole kuitenkaan yhtä selvää, kun kiellot koskevat erilaisten esineiden laajaa joukkoa.

Kiellettyjen esineiden ja aineiden luettelot ovat kasuistisia. Ne perustuvat osittain nykyisiin asetuksen tasoisiin säännöksiin, joita ei sellaisenaan ole asianmukaista siirtää lakiin. Yksityiskohtaiset luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan kiellot koskevat myös muita rinnastettavia esineitä. Joidenkin esineiden joukko on laaja ja vaikeasti hahmotettavissa, koska rinnastettavina esineinä mainitaan esimerkiksi vaijeri ja pesäpallomaila. Yksityiskohtaiset luettelot jättävät kiistatta vaarallisia esineitä kiellon ulkopuolelle ja johtavat helposti lain muutostarpeisiin.

13 §. Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito.

Pykälässä kielletään spraymaalien ja muiden omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä.

Hallussapito on säädetty vain poikkeuksellisesti rangaistavaksi. Säännöksen väljä sanamuoto kattaa erilaisia aineita, joita kuljetetaan mukana täysin hyväksyttävästä syystä. Tämän vuoksi valiokunta esittää,

että säännöstä täsmennetään edellyttämällä, että ainetta pidetään hallussa todennäköisesti vahingontekotarkoituksessa.

14 §. Koirakuri.

Pykälässä säädetään koiraa ja muita lemmikkieläimiä koskevista kielloista ja käskyistä. Valiokunta suhtautuu sinänsä myönteisesti tavoitteisiin. Säännösten yksityiskohtaisuutta ja kieltojen ulottuvuutta on syytä harkita lainsäädännön tehokkuuden kannalta. Edellä mainitut jätelain säännökset koskevat myös eläinten jätöksiä, joten niistä säätäminen on tässä laissa tarpeetonta.

Koira on 1 momentin 1 kohdan mukaan pidettävä taajamassa kytkettynä. Suljetulla pihalla, harjoituspaikalla ja aidatulla jaloittelualueella koiraa saa kuitenkin pitää vapaana. Metsästyslain säännöksiin verrattuna ehdotetut säännökset ovat varsin ehdottomia. Valiokunta esittääkin harkittavaksi,

että niitä väljennettäisiin mm. alle viiden kuukauden ikäisten koirien sekä koulutettavana olevien koirien osalta.

16 §. Järjestysrikkomus.

Järjestysrikkomus olisi rangaistava vain tahallisena. Perusteluissa todetaan virheellisesti (s. 45/I), että tekijän täytyy olla tietoinen tekonsa rangaistavuudesta. Tästä ns. kieltoerehdyksestä ei ole säännöksiä, mutta vallitsevan oikeustilan mukaan tekijä voi olla rangaistusvastuusta vapaa vain varsin tiukoin edellytyksin.

17 §. Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen ja 18 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita koskevien säännösten rikkominen.

Yleisperusteluissa mainituin, rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatettua keskittämisperiaatetta koskevin perustein valiokunta esittää,

että 17 ja 18 § poistetaan lakiehdotuksesta. Siltä varalta, ettei 17 §:ää poisteta, valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 3 momentista puuttuu, toisin kuin 1 momentista ja 18 §:stä, maininta syyksiluettavuudesta.

21 §. Menettämisseuraamus, hävittäminen ja pois ottaminen.

Pykälän 1 momentti sisältää säännökset menettämisseuraamuksesta. Esitystä valmisteltaessa ei ole huomioitu uutta lainsäädäntöä. Säännökset menettämisseuraamuksista on uudistettu ja keskitetty rikoslain 10 lukuun. Uudistuksen yhtenä tavoitteena oli yhtenäistää konfiskaatiosäännökset ja kumota tarpeettomat erityislainsäädännössä olevat säännökset. Lakivaliokunta korosti tuolloin, että lainsäädännön selkeyden vuoksi omaksuttua sääntelytekniikkaa on vastaisuudessa noudatettava johdonmukaisesti (LaVM 14/2001 vp).

Rikoslain säännökset menettämisseuraamuksista tulevat sovellettaviksi niin rikoslain kuin sen ulkopuolistenkin rangaistussäännösten yhteydessä. Säännöksiä menettämisseuraamuksista ei siten tarvita erityislainsäädännössä, ellei ole syytä poiketa rikoslain säännöksistä. Koska ehdotetuista säännöksistä tai niiden perusteluista ei ilmene tällaista tarvetta, valiokunta pitää 1 momenttia tarpeettomana. Koska pykälässä on säännöksiä poisottamisesta ja hävittämisestä, siihen voi selkeyden vuoksi lisätä menettämisseuraamuksia koskevan viittaussäännöksen rikoslain 10 lukuun.

2. Laki rikoslain muuttamisesta

Lailla ehdotetaan mm. kumottavaksi rikoslain 44 luvun 10—13 ja 21 §. Mainittu luku on uudistettu kokonaisuudessaan lailla 400/2002. Nykyiset säännökset eivät lainkaan vastaa aikaisemmin voimassa olleita, kumottavaksi ehdotettuja säännöksiä, jonka vuoksi lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.

2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

9 §. Rikesakkorikkomukset.

Koska pykälän 3 momenttia on esityksen antamisen jälkeen muutettu lailla 515/2002, on säännösehdotusta ja lakiehdotuksen johtolausetta tarkistettava.

17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

13 §. Ilkivalta.

Edellä 1. lakiehdotuksen 3 ja 6 §:n yhteydessä esitetyin perustein valiokunta on todennut,

että rikoslain pykälää ei pidä muuttaa, ja esittää sen vuoksi pykälän poistamista lakiehdotuksesta.

3. Laki rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Koska 1 §:n 1 momenttia on muutettu lailla 973/2001, on lakiehdotuksen johtolausetta tarkistettava.

6. Laki teräaselain kumoamisesta

Edellä esitetyin perustein valiokunta esittää,

että 6. lakiehdotus poistetaan esityksestä.