Yleisperustelut
Lähtökohdat
Järjestyslain tarkoituksena on 1 §:n mukaan edistää yleistä järjestystä ja
turvallisuutta. Lakiin ehdotetaan koottavaksi muussa lainsäädännössä ja
kuntien järjestyssäännöissä olevat
yleistä järjestystä ja turvallisuutta
suojaavat säännökset. Mainittuja oikeushyviä koskevia
säännöksiä on myös
rikoslaissa. Niistä osa on 17 luvussa rikoksista yleistä järjestystä vastaan
ja 44 luvussa terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista
rikoksista. Molemmat luvut ovat hyvin ajan tasalla, sillä ensin
mainittu luku on uusittu vuonna 1998 ja jälkimmäinen
tänä vuonna. Lisäksi osalla ehdotetuista
säännöksistä on läheisiä liittymäkohtia vuonna
2000 säädettyihin rikoslain 24 luvun kotirauhan
rikkomista ja julkisrauhan rikkomista koskeviin säännöksiin
sekä 25 luvun 7 §:n laittomaan uhkaamiseen.
Ehdotetut säännökset ovat eräiltä osin
päällekkäisiä muun lainsäädännön kanssa.
Päällekkäisyys on selvä epäkohta
lainsäädännön selkeyden ja yhtenäisen
soveltamiskäytännön kannalta.
Ehdotetut säännökset sääntelisivät
hyvin pitkälle menevästi ja yksityiskohtaisesti
kansalaisten käyttäytymistä yleisellä paikalla.
Tämä asettaa korkeat laatuvaatimukset lainsäädännölle, jotta
säännöksistä ilmenisi selkeästi
minkälainen käyttäytyminen on kielletty,
mitkä ovat rikkomusten seuraamukset ja mitkä viranomaisten toimivaltuudet.
Säännösehdotukset ja perustelut jättävät
tältä osin paljon toivomisen varaa. Valiokunta
ei ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi eikä mahdolliseksi
selvittää kaikkia niitä epäselvyyksiä ja
kysymyksiä, jotka ovat tulleet esille käsittelyn
aikana.
Ehdotettuja säännöksiä on
syytä arvioida sen kannalta, ovatko näin pitkälle
menevät rangaistussäännökset
kriminaalipoliittisesti perusteltuja. Valiokunnan käsityksen
mukaan rikoslainsäädäntö ei
saa olla ensisijainen keino yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
takaamiseksi. On sangen epäselvää, missä määrin
poliisilla on voimavaroja lain noudattamisen valvontaan. Tavoiteltu
yhdenvertaisuus ei toteudu, jos lain noudattamista valvotaan eri
tavoin eri kunnissa ja rikkomuksista määrätään
erilaisia seuraamuksia. Ilman erillistä rangaistussäännöstäkin
säännökset ohjaisivat kansalaisten käyttäytymistä.
Poliisi valvoo niiden noudattamista ja voi puuttua rikkomuksiin
ohjein ja kehotuksin, jolloin poliisin antamien määräysten
rikkominen voi tulla rangaistavaksi niskoitteluna poliisia vastaan.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että ehdotettujen rangaistussäännösten
suhde voimassa oleviin rikoslain säännöksiin
selkeytetään. Valmistelussa on seurattu puutteellisesti
viime vuosina toteutettuja rikoslain uudistuksia. Päällekkäisyydet
on poistettava ja on harkittava, onko vasta hiljattain säädettyjä rikoslain
säännöksiä syytä ehdotetussa
laajuudessa muuttaa. Esityksen perusteluissa ei tuoda esille seikkoja,
jotka kaikilta osin puoltaisivat muutoksia.
Kunnalliset järjestyssäännöt
Hallituksen esityksen tarkoituksena on korvata kunnalliset järjestyssäännöt
koko maassa noudatettavalla järjestyslailla. Kunnat ovat
antaneet kuntalain 7 §:n nojalla järjestyssääntöjä yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden edistämiseksi. Järjestyssääntöjen
korvaaminen järjestyslailla on tarpeellista perustuslaissa
säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen
ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi. Koska järjestyssäännöt poikkeavat
kunnasta toiseen, kansalaisten ja viranomaisten ei ole tällä hetkellä helppo
tietää, minkälainen käyttäytyminen
on kunkin kunnan alueella kielletty.
Ehdotetut uudistukset ovat tältä osin perusteltuja,
eikä lähtökohtia ole kyseenalaistettu.
Kunnilla on kuitenkin esimerkiksi paikallisista olosuhteista johtuen
erilaisia tarpeita sääntöjen antamiseen,
vaikka niiden rikkomisesta ei voitaisikaan rangaista. Tämän
vuoksi on vielä syytä selvittää,
onko mahdollista säilyttää kuntien toimivalta
tämän tyyppisten (esim. tori- ja satamasäännökset)
säännösten antamiseen.
Keskittämisperiaate rikoslain kokonaisuudistuksessa
Esityksessä ehdotetaan, että teräaselaki
kumotaan ja siinä olevat säännökset
siirretään järjestyslakiin. Lakiehdotukseen
sisältyy yksityiskohtaiset luettelot vaarallisista ja toisen
vahingoittamiseen soveltuvista esineistä ja aineista
sekä säännösten rikkomista koskevat
vankeusuhkaiset rangaistussäännökset.
Esityksen perusteluissa todetaan, että nämä rangaistussäännökset
on tarkoitus myöhemmin siirtää rikoslakiin.
Rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetun keskittämisperiaatteen
mukaisesti kaikki erityislainsäädännössä olevat
vankeusuhkaiset rangaistussäännökset
siirretään rikoslakiin. Käsitellessään
rikoslain uudistamista koskevia hallituksen esityksiä valiokunta
on useaan kertaan ilmoittanut puoltavansa periaatteen noudattamista
(LaVM 6/1990 vp, LaVM 22/1994
vp ja LaVM 5/2002 vp). Eduskunta
on rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen (HE 94/1993
vp) käsittelyn yhteydessä hyväksynyt
lausuman, jossa edellytetään mm. varmistautumaan
siitä, että ehdotetut vankeusuhkaiset rangaistussäännökset
ovat sopusoinnussa rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatettavien
periaatteiden kanssa.
Esityksessä ei tuoda esille sellaisia seikkoja, joiden
vuoksi keskittämisperiaatteesta tulisi poiketa. Teräaselain
kumoaminen ja rangaistussäännösten väliaikainen
sijoittaminen järjestyslakiin ei ole järjestyslain
tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä.
Seuraamukset
Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvilla
järjestysrikkomuksilla ei ole perinteisesti katsottu olevan
asianomistajaa. Tämä on ilmeisesti ollut lähtökohtana
myös esityksen valmistelussa, vaikka seikkaa ei tuodakaan
esille. Lähtökohtaa ilmentää se,
että pääsääntöinen
seuraamus olisi rikesakko ja vain vakavammista rikkomuksista päiväsakko.
Rikkomuksella voi kuitenkin olla asianomistaja, ja tekoon voidaan soveltaa
sekä rikoslain että järjestyslain säännöksiä.
Rikesakkoa ei voida tällöin rikoslain 2 a luvun
10 §:n mukaan määrätä,
jos asianomistaja tulee todennäköisesti esittämään
syyttämispyynnön tai vahingonkorvausvaatimuksen.
Poliisilain 2 §:n 3 momentin mukaan poliisin on ensisijaisesti
neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrittävä ylläpitämään
yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
Poliisimies voi esitutkintalain 2 §:n 2 momentin perusteella
jättää esitutkinnan suorittamatta rikoksen
vähäisyyden perusteella ja antaa huomautuksen.
Rangaistavaksi ehdotetut rikkomukset lienevät useimmiten
niin lieviä, että poliisin antama huomautus on
järkevin keino puuttua niihin. Seuraamuskäytännön
ohjaamiseksi järjestyslakiin olisi syytä sisällyttää toimenpiteistä luopumista
koskeva säännös tieliikennelain 104 §:n
tavoin.
Esityksen perusteluissa ei käsitellä neuvojen, kehotusten
ja käskyjen suhdetta rangaistusmääräys-
tai rikesakkomenettelyyn. Valiokunnan käsityksen mukaan
esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa lievempien toimenpiteiden
ensisijaista asemaa. Sama koskee myös päiväsakon
ja rikesakon välistä suhdetta. Rikesakon tulee
olla päiväsakkoon nähden ensisijainen,
kuten perusteluissa todetaan (s. 45/II). Rikesakko on euromäärältään
kiinteä, sakkoa lievempi varallisuusrangaistus. Rikesakon
suuruudesta säädetään asetuksella.
Rikesakkomenettelyn käyttäminen ei saa johtaa
sakkoa ankarampaan rangaistukseen. Tämän vuoksi
rikesakon suuruus on syytä säätää suhteellisen
alhaiseksi.
Lakivaliokunta on kolmessa EU-asioita koskevassa lausunnossaan,
joista viimeinen on annettu vuonna 2000 (LaVL 14/2000
vp), esittänyt selvitettäväksi
rankaisullisia piirteitä sisältävien
hallinnollisten seuraamusten käyttöönottoa.
Eräissä maissa yleiseen järjestykseen
ja turvallisuuteen kohdistuvat teot on säädetty
rangaistavaksi hallinto-oikeudellisina järjestysrikkomuksina.
Järjestyslakia valmisteltaessa olisikin tullut selvittää,
onko tällainen järjestelmä Suomessa käyttökelpoinen.
Rikesakkosäännösten uudistaminen
Rikesakosta säädetään rikoslain
2 a luvussa. Esitykseen sisältyy ehdotus luvun 9 §:n
muuttamisesta siten, että rikesakko voidaan säätää seuraamukseksi
järjestyslaissa säädetystä järjestysrikkomuksesta
sekä toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai
aineita koskevien säännösten vähäisestä rikkomisesta.
Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon
(PeVL 20/2002 vp). Siinä todetaan, että valiokunta
on ennen uuden perustuslain säätämistä pitänyt
9 §:n 1 momentin asetuksenantovaltuutta valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmattomana, koska se ei koske rangaistavuuden sääntelemistä.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää nyt rikosoikeudellisen
laillisuusvaatimuksen näkökulmasta huomiota siihen,
että periaatteen mukaan rikoksesta seuraavat rangaistukset
on määriteltävä laissa. Tämän
vaatimuksen kanssa on paremmin sopusoinnussa, että laista
käy suoraan ilmi mahdollisuus määrätä rikesakko
rangaistukseksi siinä tarkoitetuista rikkomuksista kuin
että rikesakko säädettäisiin
konkreettisesti rangaistukseksi vasta asetuksella. Tällaista
sääntelyä puoltaa myös perustuslain
80 §. Rikoslain pykälää on perustuslakivaliokunnan
mielestä syytä muuttaa tällä tavoin.
Lisäksi valtuussäännöksen
sanontaa on perustuslakivaliokunnan mukaan vastaavasti täsmennettävä esimerkiksi
niin, että asetuksenantovaltuus koskee tarkempien säännösten
antamista rikesakon käytöstä seuraamuksena
2—4 momentissa mainituista rikkomuksista. Valtuudessa on
tarpeen mainita myös sen ulottuvan rikesakkojen suuruudesta
säätämiseen.
Perustuslakivaliokunta on myös antanut lausunnon (PeVL 31/2002
vp) lakivaliokunnassa käsiteltävänä olevasta
hallituksen esityksestä rikosoikeuden yleisiä oppeja
koskevan lainsäädännön uudistamiseksi
(HE 44/2002 vp). Lausunnossaan valiokunta
on viitannut ensin mainittuun lausuntoonsa ja todennut, että rikoslain 2 a
luvun 9 §:ää on muutettava.
Lakivaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan
kannanottoa perusteltuna, mutta vaikeana toteuttaa asian käsittelyn
tässä vaiheessa. Rikesakkosäännösten
muuttaminen perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla
edellyttää laajaa selvittämistä ja
valmistelua. Rikoslain mainitun valtuutussäännöksen
perusteella säädetyssä asetuksessa rikesakkorikkomuksista
(610/1999) säädetään
tyhjentävästi niistä rikoksista, joista rikesakko
voidaan määrätä. Asetuksessa
säädetään yksityiskohtaisesti
myös esimerkiksi siitä, miten suuri rikesakko
määrätään ylinopeuden
mukaan nopeusrajoituksen rikkomisesta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla.
Tämän vuoksi lakivaliokunta ilmoittaa ehdottavansa HE 44/2002
vp:tä koskevassa mietinnössä lausumaa, jossa
edellytetään hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin
rikesakkolainsäädännön uudistamiseksi
perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla. Valiokunta
suosittelee, että hallintovaliokunta viittaa mietinnössään
lakivaliokunnan tulevaan lausumaan.
Prostituutioon liittyvät rangaistussäännökset
Esityksessä ehdotetaan kiellettäväksi
seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla
siten, että siitä aiheutuu häiriötä ympäristölle.
Kiellon rikkominen olisi rangaistavaa järjestysrikkomuksena.
Prostituutioon liittyviä rangaistussäännöksiä harkittiin
eduskunnassa viimeksi vuonna 1998, jolloin uudistettiin rikoslain
yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia
ja seksuaalirikoksia koskevat säännökset.
Tuolloin säädettiin, jo aikaisemmin kriminalisoidun
parituksen lisäksi, rangaistavaksi seksuaalipalvelujen
ostaminen alle 18-vuotiaalta. Eduskunta ei sen sijaan hyväksynyt
lakialoitetta (LA 31/1996 vp),
jossa ehdotettiin kriminalisoitavaksi seksuaalipalveluiden ostaminen
ja myyminen julkisella paikalla (HE 6/1997 vp ja HE
117/1997 vp — LaVM 3/1998 vp).
Lakivaliokunta esitti tuolloin selvitettäväksi, mitkä ovat
soveliaimmat keinot puuttua erityisesti kaupunkien yleistä järjestystä häiritsevään
prostituutioon.
Yhtenä vaihtoehtona valiokunta piti seksuaalipalveluiden
kaupankäynnin kieltämistä kunnallisin
järjestyssäännöin. Selvityksen
tekeminen on edelleen ajankohtaista, koska prostituutio
ja paritus ovat edelleen lisääntyneet ja muuttuneet
aikaisempaa järjestäytyneemmiksi ja törkeämmiksi.
Epäkohtana on pidetty myös seksuaalipalveluiden
markkinointia esimerkiksi lehdissä ja Internetissä.
Rikoslainsäädännön uudistaminen
on todennäköisesti tarpeen myös Suomen
allekirjoittaman YK:n piirissä valmistellun järjestäytyneen
rikollisuuden vastustamista koskevan yleissopimuksen ja
Euroopan unionissa valmisteltavan ihmiskaupan torjumista
koskevan puitepäätöksen johdosta. Järjestyslain
prostituutioon liittyvä säännös
on riittämätön näiden ilmiöiden
torjumiseksi ja velvoitteiden täyttämiseksi. Valiokunnan mielestä olisi tarkoituksenmukaisinta
arvioida lainsäädännön uudistustarpeet
kokonaisuutena.
Yksityiskohtaiset perustelut
Järjestyslaki
2 §. Määritelmät.
Taajama määritellään 2
kohdassa taajaan rakennetuksi alueeksi, joka on osoitettu taajama-liikennemerkillä.
Määritelmällä on merkitystä esimerkiksi
päihdyttävän aineen nautintakiellon ja
koirakurin kannalta. Taajamamerkkien rajoittamalla alueella on noudatettava
taajamassa voimassa olevia liikennesääntöjä ja
merkit asetetaan ajoneuvoliikenteen sääntelemiseksi.
Niiden avulla on kuitenkin vaikea rajata järjestyslain
säännösten soveltamisala riittävän
selkeästi.
3 §. Yleisen järjestyksen häiritseminen
ja turvallisuuden vaarantaminen.
Pykälässä kielletään yleisen
järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen
metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla,
uhkaavin ja hyökkäävin elein sekä ampumalla
ja esineitä heittämällä. Pykälän 1
momentin 1 ja 3 kohta ovat pitkälti saman sisältöisiä kuin
rikoslain 17 luvun 13 §:n ilkivaltasäännöksen
1 ja 3 kohdat, jotka ehdotetaan kumottavaksi.
Tarkoituksena on siirtää rikoslain ilkivaltapykälästä järjestyslakiin
säännökset, jotka kieltävät
yleisellä paikalla tehdyt yleistä järjestystä häiritsevät
ja turvallisuutta vaarantavat teot. Ilkivaltasäännökseen
ehdotetaan jätettäväksi lähinnä sisätiloissa
tapahtuvat tai sisätiloihin vaikutuksensa ulottavat teot.
Ilkivaltasäännöksessä mainitaan nykyisinerikseen
metelöiminen ym. virantoimituksen yhteydessä.
Perusteluiden mukaan mainintaa ei ehdoteta sisällytettäväksi
järjestyslakiin tai säilytettäväksi
ilkivaltasäännöksessä, koska
virantoimitus viraston ulkopuolella tapahtuu useimmiten julkisella
paikalla ja viranomaisilla on mahdollisuus turvautua poliisin antamaan
virka-apuun (s. 17/I). Valiokunta huomauttaa, etteivät virantoimitukset
aina tapahdu virastossa tai julkisella paikalla. Esimerkkeinä voidaan
mainita tuomioistuimen suorittama katselmus maastossa sekä lapsen
huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen
täytäntöönpano lapsen kotona.
Ehdotetussa 1 momentin 2 kohdassa kielletään
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen mm.
toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä ja
suullisilla uhkailuilla. Säännöksen mukaiset
teot ovat usein rangaistavia rikoslain 25 luvun 7 §:n laittomana
uhkauksena tai 8 §:n pakottamisena taikka ilkivaltana.
Koska pykälän mukaiset teot ovat jo nyt pääsääntöisesti
rangaistavia ja koska tekojen jaottelu rikoslain ja järjestyslain
säännösten välillä ei
vaikuta ongelmattomalta, valiokunta
ei pidä tarkoituksenmukaisena siirtää ehdotetulla
tavalla osaa ilkivaltasäännöksestä järjestyslakiin.
4 §. Päihdyttävän aineen
nauttiminen.
Juopumus yleisellä paikalla dekriminalisoitiin vuonna 1968.
Vuoden 1994 loppuun asti alkoholijuoman nauttiminen oli kielletty
kadulla, torilla, tiellä, puistossa tai muulla yleisellä paikalla. Kiellon
kumoamisen jälkeen osa kunnista on kieltänyt järjestyssäännöillään
alkoholijuoman nauttimisen yleisellä paikalla.
Pykälän 1 momentissa kielletään päihdyttä-vän aineen nauttiminen yleisellä paikalla
taaja-massa ja julkisessa liikenteessä olevassa kulku-neuvossa. Säännöksessä ei
edellytetä nauttimi-sella aiheutettavan häiriötä yleiselle järjestyk-selle. Ehdotonta
kieltoa perustellaan (s. 34/II) sillä, että poliisin
olisi vaikea arvioida, mikä on häiritsevää nauttimista.
Perustelu vaikuttaa ristiriitaiselta, kun ehdotuksen 3 ja 7 § kuitenkin edellyttävät
poliisin kykenevän tämän tyyppiseen arviointiin.
Esityksessä ei selvitetä pykälän
suhdetta muuhun lainsäädäntöön.
Perusteluiden mukaan järjestyslain nauttimiskielto koskee
kaikkia päihdyttäviä aineita (s. 53/II).
Perustelulausuma ei voi kuitenkaan huumausaineiden osalta pitää paikkaansa.
Huumausaineiden käyttö on aina rangaistavaa rikoslain
50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikoksena,
jonka rangaistusasteikko on ankarampi kuin ehdotetun järjestysrikkomuksen.
Pykälällä on tarkoitus myös
korvata kumottavaksi ehdotettu alkoholilain (1143/1994)
58 §:n 1 momentin 4 kohta. Siinä kielletään
alkoholijuoman nauttiminen joukkoliikenteen kulkuneuvoissa. Tällaisen
kulkuneuvon päälliköllä, kuljettajalla
ja junailijalla on nykyisin 4 kohdan ja 60 §:n 2 momentin
nojalla oikeus ottaa alkoholijuoma pois kieltoa rikkoneelta. Ehdotettujen säännösten
perusteella heillä ei näyttäisi enää olevan
poisotto-oikeutta.
Pykälän suhde ns. vanhan alkoholilain (459/1968)
86 §:ään on epäselvä.
Pykälässä säädetään
rangaistavaksi alkoholijuomien hallussapito alaikäisiltä ja
väkevien alkoholijuomien hallussapito alle 20-vuotiailta.
Valiokunnan käsityksen mukaan pykälän
suhdetta voimassa oleviin säännöksiin
on selvennettävä.
Pykälän 1 momentin ehdotonta kieltoa lieventää 2
momentti. Siinä rajataan päihdyttävien
aineiden nautintakieltoa niin, että alkoholin nauttiminen
olisi sallittu puistossa ja muulla siihen verrattavalla paikalla,
edellyttäen ettei estetä tai kohtuuttomasti vaikeuteta
muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen
tarkoitukseen.
Perusteluissa (s. 35/I) puistoon verrattavista paikoista
mainitaan tori ja muu aukio. Ottaen huomioon 2 momentin sanamuoto
ja sen perustelut jää epäselväksi,
mitä yleisiä paikkoja 1 momentin kielto
oikeastaan koskee. Esityksessä ei myöskään
perustella, miksi alkoholijuoman nauttiminen torilla ja jalkakäytävällä pitäisi
arvioida eri tavoin.
Poliisin voimavarat eivät ole riittäneet kunnallisten
järjestyssääntöjen alkoholin
nauttimiskieltojen tai alkoholilain hallussapitokieltojen tehokkaaseen
valvontaan. Tampereella kokeiltiin vuoden ajan tehostettua järjestyksenvalvontaa.
Poliisin toiminnan ansiosta järjestys kaupungin keskustassa
parani, mutta nuoret siirtyivät juomaan alkoholia tehokkaasti
valvotusta kaupungin keskustasta lähiöihin. Ilman
voimavarojen lisäystä tehostetun valvonnan ylläpitäminen
arvioitiin mahdottomaksi. Täyskiellon tarpeellisuuden kannalta
on huomion arvoista, että lähes kaikki tutkimukseen
osallistuneet poliisimiehet katsoivat, että heillä on
riittävä ammattitaito arvioida, aiheuttaako juominen
häiriötä.
Lakivaliokunta on tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä rikosoikeudellisista
ja kriminaalipoliittisista lähtökohdista. Nämä lähtökohdat
sekä kokemukset, joita on saatu järjestyssääntöjen
alkoholin nauttimista koskevien kieltojen ja niiden valvonnan vaikutuksista,
puoltavat yleisiä paikkoja koskevan alkoholin nauttimiskiellon
sitomista häiriön aiheuttamiseen.
Lakivaliokunta on myös tarkastellut ehdotettuja rangaistussäännöksiä siitä näkökohdasta,
että alkoholin
nauttiminen yleisellä paikalla aiheuttaa pahennusta ja
häiritsee yleistä järjestystä siinä määrin,
että hallituksen esityksen mukainen täyskielto
on perusteltu. Erityisesti silloin kun alkoholia nautitaan suljetussa
tilassa, kuten julkisessa kulkuneuvossa tai kauppakeskuksessa, se
on omiaan aiheuttamaan häiriötä. Täyskielto
on myös selkeä, jolloin ihmisten on helppo tietää kiellon
sisältö ja noudattaa sitä. Selkeän
säännöksen perusteella poliisi voi tehokkaasti
puuttua kiellon rikkomiseen.
Perusoikeussäännökset asettavat rajoituksia rangaistussäännösten
säätämiselle ja velvoittavat
julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutumista. Nykyaikaisen perusoikeusajattelun mukaan lainsäätäjään
kohdistuu vaatimus pyrkiä muotoilemaan lain säännökset
siten, että ne mahdollisimman hyvin turvaavat perusoikeuksien
toteutumisen myös käytännössä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut rangaistussäännöksiä mm.
perusoikeussäännösten kannalta. Yksittäisiä perusoikeuksia rajoittavien
kriminalisointien sallittavuutta on perustuslakivaliokunnan mukaan
arvioitava samalla tavoin kuin perusoikeuksien rajoituksia yleensäkin.
Pykälän 1 momentin osalta perustuslakivaliokunta
kiinnittää huomiota täyskieltoon siltä osin kuin
se kohdistuu sinänsä sallittuihin nautintoaineisiin.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että niiden nauttimiskielto
yleisellä paikalla tulee sitoa häiriön
syntymiseen. Perustuslakivaliokunta ei ole, perusteluiden velvoittavasta
sanamuodosta huolimatta, sisällyttänyt kannanottoaan
säätämisjärjestystä koskevaan
ponteen.
Perustuslain 106 §:ssä säädetään
perustuslain etusijasta. Tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain
säännökselle, jos sen käsiteltävänä olevassa
asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi
ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Mikäli
sinänsä sallittujen nautintoaineiden nauttiminen
kielletään yleisellä paikalla ilman,
että edellytetään häiriön
syntymistä, voi perustuslain 106 §:n soveltaminen
nousta esille tuomioistuimessa. Tämän johdosta
lakivaliokunta esittää, että hallintovaliokunta
varmistuu siitä, että tällaiselle ei
luoda edellytyksiä.
5 §. Vaaran estäminen.
Pykälän 2 momentti velvoittaa rakennuksen
taikka kadun, tien tai muun vastaavan paikan rakennustöistä ym.
vastaavan henkilön huolehtimaan tarvittavista varotoimenpiteistä.
Ehdotettu säännös on päällekkäinen
tänä vuonna säädetyn rikoslain
44 luvun 14 §:n vaaranmerkintärikkomuksen
kanssa. Ehdotetun säännöksen tarpeellisuus
vaikuttaa kyseenalaiselta ja valiokunta esittää,
että se poistetaan lakiehdotuksesta.
6 §. Mainostaminen ja kuulutukset.
Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin
varsin erilaisista asioista, eikä momenttien sijoittaminen
samaan pykälään vaikuta onnistuneelta.
Pykälän 2 momentissa kielletään
viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman, yleistä järjestystä ja
turvallisuutta koskevan julkisen kuulutuksen tai tiedonannon luvaton
poistaminen tai turmeleminen. Nykyisin rikoslain 17 luvun ilkivaltaa
koskevan 13 §:n 4 kohdassa säädetään rangaistavaksi
viranomaisen yleisesti nähtäville asettaman julkisen
kuulutuksen tai tiedonannon luvaton poistaminen tai turmeleminen.
Kohta ehdotetaan kumottavaksi. Koska esityksestä puuttuu
kokonaan ilkivaltaa koskevien säännösehdotusten
yksityiskohtaiset perustelut, ei ole tiedossa, miksi lakiehdotuksen
säännös koskee vain yleistä järjestystä ja
turvallisuutta koskevia julkisia kuulutuksia ja tiedonantoja. Säännöksen
siirtäminen muutetussa muodossaan rikoslaista yleistä järjestystä ja
turvallisuutta edistävään järjestyslakiin
ei ole perusteltua. Valiokunta esittää,
että 2 momentti poistetaan esityksestä.
7 §. Muu häiriötä aiheuttava
toiminta.
Pykälän momenteissa säädettäisiin
varsin erilaisista asioista, eikä momenttien sijoittaminen
samaan pykälään ole asianmukaista.
Pykälän 1 momentissa kielletään
ympäristöä häiritsevä seksuaalipalvelujen
ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla.
Koska järjestyslain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja
turvallisuutta, häiriötä koskevaa edellytystä voidaan
pitää perusteltuna. Säännöksestä tai
sen perusteluista ei kuitenkaan selviä, miksi edellytys
ilmaistaan muista säännöksistä poikkeavalla
tavalla.
Lakiehdotus ei sisällä seksuaalipalvelujen määritelmää.
Perusteluissa viitataan (s. 37/I) ulkomaalaislakia koskevan
hallituksen esityksen perusteluihin. Niissä oleva määritelmä perustunee
rikoslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun 10 §:ään.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rikoslakiin
perustuva seksuaalipalvelujen määritelmä on
hyvin laaja. Se kattaa esimerkkien mukaan mm. striptease-esitykset
(HE 6/1997 vp, s. 189/I). Tällä seikalla
on merkitystä harkittaessa järjestyslaissa olevan
kiellon sisältöä ja sitä, onko
kielto ehdoton vai edellytetäänkö toiminnan
aiheuttavan häiriötä esimerkiksi ravintoloissa,
jotka kuuluvat järjestyslain soveltamisalaan.
Pykälän 2 momentissa kielletään
yleisellä paikalla virtsaaminen ja ulostaminen siten, että siitä aiheutuu
häiriötä yleiselle järjestykselle
tai vaaraa terveydelle. Jätelaissa kielletään
roskaaminen, ja kiellon rikkominen on rangaistavaa jäterikkomuksena.
Valiokunta ei sen vuoksi pidä 2 momenttia tarpeellisena
ja esittää sen poistamista.
Pykälän 3 momentissa kielletään
esitysten järjestäminen yleisellä paikalla
siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai huomattavaa
häiriötä yleiselle järjestykselle
tai liikenteelle.
Säännös on liikennettä koskevin
osin päällekkäinen tieliikennelain ja
rikoslain säännösten kanssa. Tieliikenteen
ja raitiovaunuliikenteen häirinnästä säädetään
tieliikennelaissa. Perusteluissa (s. 37/II) viitataan ainoastaan
tieliikennelain 24 §:ään. Lisäksi
tieliikennelain 3 §:n 2 momentissa kielletään
tienkäyttäjää tarpeettomasti estämästä tai
häiritsemästä liikennettä. Kiellon rikkominen
on rangaistavaa tieliikennelain 103 §:n mukaisena
liikennerikkomuksena. Rikoslain 23 lukuun on lisätty tämän
vuoden syyskuussa voimaan tulleella lailla uusi 11 a § liikenteen
häirinnästä. Pykälässä säädetään
rangaistavaksi huomattavan haitan aiheuttaminen yleisen ilma-, raide-
tai vesiliikenteen kululle. Valiokunta esittää,
että momenttia muutetaan siten, ettei se ole päällekkäinen
nykyisten säännösten kanssa.
9 §. Vaaralliset esineet ja 10 §. Toisen
vahingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden hallussapito.
Edellä yleisperusteluissa valiokunta on todennut,
ettei teräaselakia pidä kumota eikä järjestyslakiin
pidä sisällyttää vankeusuhkaisia
rangaistusäännöksiä. Mikäli
hallintovaliokunta päätyy toisenlaiseen ratkaisuun,
on sen kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin.
Pykälät sisältävät
yksityiskohtaiset luettelot esineistä ja aineista, joiden
valmistus, maahantuonti, kauppa ja hallussapito yleisellä paikalla on
kielletty. Kieltoja perustellaan turvallisuusriskin pienentämisellä.
Hallussapitokielto koskee myös sellaisia esineitä,
joita tavanomaisesti ja hyväksyttävästä syystä pidetään
hallussa yleisellä paikalla. Esityksen perusteluissa todetaan, että teräaselain
vastaavien kieltojen soveltamisessa ei ole ollut tässä suhteessa
ongelmia. Ongelmattomuus ei ole kuitenkaan yhtä selvää,
kun kiellot koskevat erilaisten esineiden laajaa joukkoa.
Kiellettyjen esineiden ja aineiden luettelot ovat kasuistisia.
Ne perustuvat osittain nykyisiin asetuksen tasoisiin säännöksiin,
joita ei sellaisenaan ole asianmukaista siirtää lakiin.
Yksityiskohtaiset luettelot eivät ole tyhjentäviä,
vaan kiellot koskevat myös muita rinnastettavia esineitä.
Joidenkin esineiden joukko on laaja ja vaikeasti hahmotettavissa,
koska rinnastettavina esineinä mainitaan esimerkiksi vaijeri
ja pesäpallomaila. Yksityiskohtaiset luettelot jättävät kiistatta
vaarallisia esineitä kiellon ulkopuolelle ja johtavat helposti
lain muutostarpeisiin.
13 §. Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito.
Pykälässä kielletään
spraymaalien ja muiden omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien
maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla
ilman hyväksyttävää syytä.
Hallussapito on säädetty vain poikkeuksellisesti
rangaistavaksi. Säännöksen väljä sanamuoto
kattaa erilaisia aineita, joita kuljetetaan mukana täysin
hyväksyttävästä syystä.
Tämän vuoksi valiokunta esittää,
että säännöstä täsmennetään
edellyttämällä, että ainetta
pidetään hallussa todennäköisesti
vahingontekotarkoituksessa.
14 §. Koirakuri.
Pykälässä säädetään
koiraa ja muita lemmikkieläimiä koskevista kielloista
ja käskyistä. Valiokunta suhtautuu sinänsä myönteisesti
tavoitteisiin. Säännösten yksityiskohtaisuutta
ja kieltojen ulottuvuutta on syytä harkita lainsäädännön
tehokkuuden kannalta. Edellä mainitut jätelain
säännökset koskevat myös eläinten
jätöksiä, joten niistä säätäminen
on tässä laissa tarpeetonta.
Koira on 1 momentin 1 kohdan mukaan pidettävä taajamassa
kytkettynä. Suljetulla pihalla, harjoituspaikalla ja aidatulla
jaloittelualueella koiraa saa kuitenkin pitää vapaana.
Metsästyslain säännöksiin verrattuna
ehdotetut säännökset ovat varsin ehdottomia.
Valiokunta esittääkin harkittavaksi,
että niitä väljennettäisiin
mm. alle viiden kuukauden ikäisten koirien sekä koulutettavana
olevien koirien osalta.
16 §. Järjestysrikkomus.
Järjestysrikkomus olisi rangaistava vain tahallisena.
Perusteluissa todetaan virheellisesti (s. 45/I), että tekijän
täytyy olla tietoinen tekonsa rangaistavuudesta. Tästä ns.
kieltoerehdyksestä ei ole säännöksiä,
mutta vallitsevan oikeustilan mukaan tekijä voi olla rangaistusvastuusta
vapaa vain varsin tiukoin edellytyksin.
17 §. Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen
ja 18 §. Toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai
aineita koskevien säännösten rikkominen.
Yleisperusteluissa mainituin, rikoslain kokonaisuudistuksessa
noudatettua keskittämisperiaatetta koskevin perustein valiokunta
esittää,
että 17 ja 18 § poistetaan lakiehdotuksesta.
Siltä varalta, ettei 17 §:ää poisteta,
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 3 momentista
puuttuu, toisin kuin 1 momentista ja 18 §:stä,
maininta syyksiluettavuudesta.
21 §. Menettämisseuraamus, hävittäminen
ja pois ottaminen.
Pykälän 1 momentti sisältää säännökset
menettämisseuraamuksesta. Esitystä valmisteltaessa
ei ole huomioitu uutta lainsäädäntöä.
Säännökset menettämisseuraamuksista on
uudistettu ja keskitetty rikoslain 10 lukuun. Uudistuksen yhtenä tavoitteena
oli yhtenäistää konfiskaatiosäännökset
ja kumota tarpeettomat erityislainsäädännössä olevat
säännökset. Lakivaliokunta korosti tuolloin,
että lainsäädännön selkeyden
vuoksi omaksuttua sääntelytekniikkaa on vastaisuudessa
noudatettava johdonmukaisesti (LaVM 14/2001 vp).
Rikoslain säännökset menettämisseuraamuksista
tulevat sovellettaviksi niin rikoslain kuin sen ulkopuolistenkin
rangaistussäännösten yhteydessä.
Säännöksiä menettämisseuraamuksista
ei siten tarvita erityislainsäädännössä,
ellei ole syytä poiketa rikoslain säännöksistä.
Koska ehdotetuista säännöksistä tai
niiden perusteluista ei ilmene tällaista tarvetta, valiokunta
pitää 1 momenttia tarpeettomana. Koska
pykälässä on säännöksiä poisottamisesta
ja hävittämisestä, siihen voi selkeyden
vuoksi lisätä menettämisseuraamuksia
koskevan viittaussäännöksen rikoslain
10 lukuun.
2. Laki rikoslain muuttamisesta
Lailla ehdotetaan mm. kumottavaksi rikoslain 44 luvun 10—13
ja 21 §. Mainittu luku on uudistettu kokonaisuudessaan
lailla 400/2002. Nykyiset säännökset
eivät lainkaan vastaa aikaisemmin voimassa olleita, kumottavaksi
ehdotettuja säännöksiä, jonka
vuoksi lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava.
2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
9 §. Rikesakkorikkomukset.
Koska pykälän 3 momenttia
on esityksen antamisen jälkeen muutettu lailla 515/2002,
on säännösehdotusta ja lakiehdotuksen
johtolausetta tarkistettava.
17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
13 §. Ilkivalta.
Edellä 1. lakiehdotuksen 3 ja 6 §:n
yhteydessä esitetyin perustein valiokunta on todennut,
että rikoslain pykälää ei
pidä muuttaa, ja esittää sen vuoksi pykälän
poistamista lakiehdotuksesta.
3. Laki rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain 1 §:n muuttamisesta
Koska 1 §:n 1 momenttia on muutettu lailla 973/2001,
on lakiehdotuksen johtolausetta tarkistettava.
6. Laki teräaselain kumoamisesta
Edellä esitetyin perustein valiokunta esittää,
että 6. lakiehdotus poistetaan esityksestä.