Perustelut

Yleistä oikeusministeriön hallinnonalan kannalta

Valtiontalouden kehyksiin vuosille 2013—2016 sisältyy oikeusministeriön hallinnonalan kannalta myönteisiä lisäyksiä. Esimerkiksi turvapaikka-asioihin on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja Helsingin hallinto-oikeudessa osoitettu 1 miljoonan euron vuotuinen lisäys vuosille 2013—2015. Asioiden joutuisan käsittelyn turvaamisen kannalta on tärkeää, että voimavaroja on lisätty molempiin turvapaikka-asioita käsitteleviin oikeusasteisiin. Lisäksi lapsiystävällisen oikeudenkäyntimenettelyn eli ns. Follo-mallin käytön laajentamiseksi on osoitettu 0,9 miljoonan euron vuotuinen lisäys sekä teollis- ja tekijänoikeusasioiden käsittelyn keskittämiseksi markkinaoikeuteen on osoitettu 1,1 miljoonan euron (vuodesta 2016 alkaen 0,8 miljoonan euron) määräraha. Lisäksi ulosottolaitokselle on kasvaneiden asiamäärien vuoksi tehty 2 miljoonan euron vuotuinen lisäys vuosille 2013—2014.

Jo aiemmassa vuoden 2011 kehyspäätöksessä on syyttäjille, tuomioistuimille sekä ulosoton erikoisperintään kohdennettu yhteensä keskimäärin 5 miljoonaa euroa vuodessa vuosille 2012—2015 talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan. Lakivaliokunta on edellisessä kehyslausunnossaan pitänyt tätä panostusta tärkeänä (LaVL 17/2011 vp).

Keskeisiä kehyspäätöksessä ovat oikeusministeriön hallinnonalaa koskevat määrärahavähennykset. Määrärahavähennykset ovat 8 miljoonaa euroa vuodesta 2015 alkaen. Nämä tulevat hallituksen aiemmin päättämien 14 miljoonan euron määrärahavähennysten lisäksi. Kaiken kaikkiaan tämä merkitsee noin 22 miljoonan euron säästöjä.

Vaikka oikeusministeriön hallinnonalaa koskevien säästöjen suhteellinen osuus ei vastaa oikeusministeriön pääluokan osuutta toimintamenoista, ne ovat oikeusministeriön hallinnonalalla varsin vaativia. Tämä johtuu siitä, että oikeusministeriön hallinnonalalla henkilöstökustannukset muodostavat keskimäärin 80 % ja toimitilamenot noin 15 % menoista. Menoleikkausvaatimukset tulevat siten käytännössä edellyttämään henkilöstövähennyksiä. Tämä on haasteellista, sillä oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstö on vähentynyt jo edellisten hallitusten tuottavuusohjelmapäätösten myötä noin 700 henkilötyövuodella eli runsaat 7 %. Säästöjen aikaan saaminen tuleekin edellyttämään merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Koska tarvittavat uudistukset edellyttävät lainsäädännön muutoksia, niiden toteuttaminen vie aikaa. Tämän vuoksi uudistusten käynnistämisellä on kiire. Ajankohta uudistusten toteuttamiselle on kuitenkin sikäli otollinen, että suuret ikäluokat siirtyvät lähivuosien aikana eläkkeelle.

Tuomioistuinlaitos

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on vielä avoinna, kuinka suurelta osin määrärahavähennykset kohdistuvat tuomioistuinlaitokseen. Kyse on joka tapauksessa merkittävistä vähennyksistä. Menojen supistamisen arvioidaan olevan mahdollista vain toimenpiteillä, jotka vähentävät henkilöstön tarvetta ja työmäärää.

Lakivaliokunta on viime vuosina toistuvasti kiinnittänyt vakavaa huomiota tuomioistuinten liian kireään määrärahatilanteeseen. Nyt käsiteltävänä oleva kehyspäätös merkitsee sitä, että tuomioistuinten perusrahoitus kiristyy entisestään kehyskauden aikana. Valiokunta on kehityksestä huolestunut, koska niukkeneva rahoitus voi vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja vireillä olevien asioiden määrään ja sitä kautta oikeusturvan toteutumiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, etteivät pitkät oikeudenkäynnit kohtuuttomasti pitenisi. Valiokunta edellyttää, että tilannetta seurataan.

Tuomioistuinten kannalta tilanne on haasteellinen, sillä ne eivät itse voi juurikaan vaikuttaa käsiteltäviin asioihin tai niiden määrään ja kaikki saapuvat asiat on käsiteltävä lain edellyttämällä tavalla ja laajuudessa. Haasteita tuovat myös oikeudellisen säätelyn lisääntyminen ja monimutkaistuminen sekä asioiden kansainvälistyminen. Esimerkiksi tulkkaustarpeet ja tulkittavien kielten määrä ovat merkittävästi viime vuosina lisääntyneet, mikä osaltaan kuormittaa asioiden käsittelyä ja lisää kustannuksia.

Saadun selvityksen mukaan tuomioistuinten työmäärät ovat viime vuosina eriytyneet entistä selvemmin niin, että erityisesti Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla tuomioistuinten asiamäärät ovat kasvaneet ja asiat ovat vaativia. Työmäärä ja sen alueellinen jakautuminen tulisikin valiokunnan mielestä ottaa huomioon resurssien kohdentamisessa. Lisäksi tulisi jatkaa rakenteellisia uudistuksia, arvioida tuomioistuinten keskinäistä työnjakoa sekä selvittää mahdollisuudet vähentää tuomioistuimissa käsiteltäviä asiaryhmiä sekä keventää oikeudenkäyntimenettelyä. Samalla on kuitenkin huolehdittava oikeusturvan toteutumisesta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös ruotsin kielen asemaan ja pitää tärkeänä, että oikeus käyttää ruotsin kieltä tuomioistuimessa turvataan jatkossakin.

Valtioneuvoston selonteon mukaan oikeuslaitoksen kehittämisen suuntaviivat linjataan oikeusturvaohjelmassa oikeudenkäyntien kokonaiskeston lyhentämiseksi ja oikeusturvan laadun parantamiseksi. Lakivaliokunta pitää oikeusturvaohjelman laatimista heikentyvissä taloudellisissa olosuhteissa tärkeänä. Ohjelmassa tulisi valiokunnan mielestä kartoittaa sekä akuutteja että pitkän aikavälin toimenpidetarpeita.

Yksi keskeisistä kehityshankkeista työn tehostamiseksi ja rationalisoimiseksi on tietojärjestelmien saattaminen ajan tasalle. Kehyspäätöksessä onkin varauduttu yleisille tuomioistuimille ja syyttäjälaitokselle rakennettavaan aineistopankki-tietojärjestelmäkokonaisuuteen, mikä on erittäin kannatettavaa. Uudistuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että hankkeen suunnitteluun kohdennetaan riittävästi paitsi taloudellisia myös henkilöstövoimavaroja. Myös siitä on tarpeen huolehtia, että uusi tietojärjestelmä on yhteensopiva suhteessa poliisin VITJA-hankkeeseen (ks. myös LaVM 44/2010 vp). Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota myös hallintotuomioistuinten tietojärjestelmien uudistustarpeisiin.

Rangaistusten täytäntöönpano

Viimeistenkin paljusellien poistamiseksi käytöstä kehyspäätöksessä osoitetaan Hämeenlinnan vankilan ja Helsingin vankilan perusparannushankkeen toteuttamiseksi 2,5 miljoonaa euroa vuodesta 2016 lähtien. Myös Rikosseuraamuslaitoksen keskeiset tietojärjestelmät on tarkoitus uudistaa. Aiempaan kehyslausuntoonsa (LaVL 17/2011 vp) viitaten lakivaliokunta pitää näitä kirjauksia erittäin myönteisinä.

Kehyspäätöksen menoleikkaukset merkitsevät kuitenkin saadun selvityksen mukaan Rikosseuraamuslaitoksen taloustilanteen nopeaa heikentymistä kehyskaudella. Ilman merkittävää lisärahoitusta tai talouden sopeutustoimia toimintamenojen arvioidaan nousevan yli 14 miljoonaa euroa käytettävissä olevia määrärahoja suuremmiksi kehyskauden lopulla. Talouden sopeuttamiseksi Rikosseuraamuslaitoksessa on laadittu sopeuttamissuunnitelma, johon sisältyy myös merkittäviä henkilöstövähennyksiä. Säästöjä haetaan myös toimitiloista, sillä saadun selvityksen mukaan supistuvat voimavarat eivät tule riittämään nykyisen verkoston ylläpitämiseen. Toukokuussa valmistuu Rikosseuraamuslaitoksen ja Senaatti-kiinteistöjen yhteistyönä toimitilaverkostoselvitys, jonka tavoitteena on kartoittaa kaikki Rikosseuraamuslaitoksen käytössä olevat Senaatin omistamat toimitilat sekä arvioida niiden elinkaari ja investointitarpeet. Tämän selvityksen pohjalta laaditaan vuoteen 2025 ulottuva investointisuunnitelma, jolla pyritään saamaan haltuun Rikosseuraamuslaitoksen vuokramenojen kehitys ja hillitsemään menoja investointitarpeista huolimatta.

Valtioneuvoston selonteosta ilmenee, että Rikosseuraamuslaitoksessa tavoitteena on lisätä avolaitospaikkojen määrää hienokseltaan siten, että suunnittelukauden lopussa 35 % kaikista vankipaikoista on avolaitospaikkoja. Lakivaliokunta korostaa, että vankiloiden ja vankipaikkojen määrässä samoin kuin vankipaikkojen jakautumisessa on otettava huomioon, ettei vankiluvun kehityksestä voida tehdä varmoja päätelmiä. Myös vankiaineksen haastavuus tulee ottaa huomioon. Olennaista joka tapauksessa on, että käytännössä vanki sijoitetaan avolaitokseen vain sellaisessa tapauksessa, jossa laissa säädetyt avolaitokseen sijoittamisen edellytykset täyttyvät.

Rikosseuraamuslaitokselta on valmistumassa selvitys vankitilojen luokittelusta valvonnan intensiivisyyden mukaan. Tarkoitus on, että vankitilojen varustelu ja henkilöstön mitoitus vastaisivat nykyistä paremmin käytännön tarpeita. Valiokunta pitää vankitilojen luokittelua hyödyllisenä uutena apuvälineenä, sillä voidaan arvioida, että se parantaa mahdollisuuksia sijoittaa vankeja valvonnan intensiivisyyden kannalta oikeisiin paikkoihin.