Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki kansainvälisen terrorismin rahoituksen torjumisesta tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

3 §.

Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella. Perustuslakivaliokunta on useita kertoja todennut olevan vaikea nähdä perusteita sille, että kyseisiä säännöksiä annetaan tasavallan presidentin asetuksella eikä valtioneuvoston asetuksella (esim. PeVL 29/2001 vp). Tämän perusteella lakivaliokunta ehdottaa valtuutussäännöksen muuttamista siten, että asetuksen antaa valtioneuvosto.

2. Laki rikoslain 34 luvun muuttamisesta

9 b §. Terrorismin rahoittaminen.

Pykälässä säädetään itsenäisenä rikoksena rangaistavaksi valmistelun tyyppinen teko. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa luetellaan rikokset, joiden rahoittaminen on ilman lisäedellytyksiä rangaistavaa terrorismin rahoittamisena. Kohdan kriminalisointi ulottuu yleissopimuksen velvoitetta laajemmalle, koska rahoituksen kohteina olevilta teoilta ei edellytetä 2 momentin tavoin terroristista tarkoitusta. Esimerkiksi teko, josta nyt tuomitaan rangaistus yllyttämisestä tuhotyöhön, voi tulla arvioitavaksi terrorismin rahoittamisena ilman, että teolla on minkäänlaista terroristista tarkoitusta.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa luetellaan rahoituksen kohteina luvaton ydinenergian käyttö, ydinenergialain rikkominen ja muu ydinaineeseen kohdistuva ja ydinainetta välineenä käyttäen tehty rangaistavaksi säädettävä teko. Ydinenergialakia on muutettu lailla 415/2002 siten, että ydinenergialain itsenäiset rangaistussäännökset on muutettu viittaussäännöksiksi rikoslakiin. Lailla 400/2002 rikoslain 44 luku uudistettiin kokonaisuudessaan ja luvun 10 §:ssä säädetään rangaistavaksi ydinenergian käyttörikos. Lait tulevat voimaan 1.9.2002. Valiokunta ei tässä yhteydessä katso voivansa ehdottaa 2 kohdan muuttamista, koska ei ole tiedossa, milloin ehdotetut lait ja yleissopimus Suomen osalta voidaan saattaa voimaan. Säädökset on tarkistettava, kun Euroopan unionin terrorismin torjumista koskevan puitepäätöksen velvoitteet pannaan kansallisesti täytäntöön tämän vuoden loppuun mennessä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että terrorismirikoksia koskevan rikoslain luvun valmistelussa ja rikoslain yleisiä oppeja koskevan hallituksen esityksen HE 44/2002 vp käsittelyn yhteydessä otetaan tarkasteltavaksi edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös seuraavat seikat:

• Yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa teon rangaistavuudelta edellytetään, että varojen kerääminen tai antaminen on tahallista ja laitonta. Edellytyksellä teon laittomuudesta on tarkoitus sulkea määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle humanitaarinen avustustyö kriisialueella, missä väestön joukossa voi olla terroristeiksi luokiteltavia rikollisia, mutta avustusjärjestön ei ole mahdollista erotella heitä muusta väestöstä. Nyt ehdotettuun rikoslain tunnusmerkistöön ei sisälly edellytystä teon laittomuudesta, koska sen avulla ei ole katsottu voitavan selkeästi rajata rangaistavuuden ulkopuolelle esimerkiksi humanitaariseen avustustoimintaan liittyviä keräyksiä. Valiokunta korostaa sitä, että tällainen toiminta rajautuu selkeästi rangaistavuuden ulkopuolelle, koska terrorismin rahoittaminen edellyttää tietoisuutta siitä, että varat on tarkoitus käyttää yhden tai useamman terroriteon tekemistä varten. Valiokunta esittää kuitenkin harkittavaksi, onko tunnusmerkistöä syytä vielä täsmentää yleissopimuksen sananmuodon mukaisesti.
• Yleissopimuksen 2 artiklan 5 kappaleen a—c kohdat koskevat rikoskumppanuutta. Kappaleen c kohdan säännökset ovat lähes yhdenmukaiset terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen c kohdan kanssa. Yleissopimuksen hyväksymistä koskevasta hallituksen esityksestä HE 231/2001 vp antamassaan mietinnössä lakivaliokunta totesi säännöksen olevan varsin avoin, koska myötävaikuttamisen tekotapaa ei säännöksessä täsmennetä (LaVM 6/2002 vp). Valiokunta katsoi tuolloin, että on aiheellista myöhemmin tarkastella rikoslain osallisuutta koskevia säännöksiä kansainvälisten sopimusvelvoitteiden ja EU:n rikosoikeudellisen lainsäädännön kannalta.
• Rikoksen rangaistusasteikoksi ehdotetaan vankeutta neljästä kuukaudesta kahdeksaan vuoteen. Asteikko on poikkeuksellisen laaja ja poikkeaa rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetuista yleisistä asteikoista. Ehdotettua asteikkoa perustellaan tekotapojen erilaisuudella ja moitittavuuden eriasteisuudella. Tavallisesti tällöin tunnusmerkistö jaetaan useampaan tekomuotoon, joille on omat rangaistusasteikot.