Perustelut
Yleistä
Esityksen tarkoituksena on yksinkertaistaa maaseudun kehittämisen
tukiin liittyvää lainsäädäntöä,
mikä on osa maaseutuelinkeinojen rahoituslainsäädännön
kokonaisuudistusta. Tätä tavoitetta on sinänsä pidettävä hyväksyttävänä.
Siitä huolimatta nyt käsillä oleva lakiesitys
yhdessä muun maaseutua koskevan normikokonaisuuden kanssa
on edelleen vaikeasti avautuva ja ymmärrettävä.
Tämä johtuu osaksi siitä, että maaseutua
ja maaseudun taloutta sääntelevät lukuisat
sekä EY-tason että kansallisen tason säädökset.
Lisäksi kotimainen sääntely perustuu
paljolti lainsäädännön delegoinnin
varaan. Normipohjan pirstaleisuutta ja vaikeaselkoisuutta sekä jatkuvaa
muuttumista ei voi pitää tyydyttävänä. Yhteen
elinkeinotoimintaan kohdistuvan sääntelyn tällaista
tilaa ei perustuslain 18 §:n mukaisen elinkeinovapauden
kannalta eikä perustuslain 21 §:n mukaisen hyvän
hallinnon takeiden kannalta voida pitää asianmukaisena
(ks. PeVL 25/2005 vp, s. 5).
Tuen käyttöä koskevat ehdot
Tuen käytöstä ja ehdoista on säännökset
1. lakiehdotuksen 24 §:ssä. Sen 2 momenttiin sisältyy
muun muassa omaisuuden luovutuskielto. Sen mukaan ei tuetun investoinnin
kohdetta saa luovuttaa toiselle ennen kuin viisi vuotta on kulunut
tuen viimeisen maksuerän maksamisesta. Tuen myöntävä viranomainen
voi kuitenkin laissa mainituin edellytyksin myöntää luvan
luovutukseen. Samaan tapaan ei myöskään
tuen kohteena olevaa yritystoimintaa saa luovuttaa toiselle ennen
kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen maksuerän maksamisesta.
Ehdotuksen perustelujen mukaan kyse on maaseutuelinkeinojen rahoituslain
46 §:ssä tarkoitetusta vakiintuneesta rajoituksesta,
joka koskee tuetun investoinnin kohteen luovuttamista.
Sääntelyä perustellaan myös
valtionavustuslain 13 §:n 3 momentin säännöksellä,
johon sisältyy vastaavantyyppinen luovutuskielto.
Valtionavustuslaki ei ole ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana.
Myöskään mainitussa rahoituslain säännöksessä ei
ole mitään mainintaa luovutuskiellosta. Sen sijaan,
jos laissa mainitut ehdot eivät täyty, voidaan
tuki lakkauttaa ja määrätä osaksi
tai kokonaan takaisin maksettavaksi. Lisäksi ehdotetun
lain 10 lukuun sisältyy säännökset
tuen maksamisen keskeyttämisestä ja takaisinperinnästä.
Kysymyksessä on siten maaseutuelinkeinojen rahoituslakiin
verrattuna kaksinkertainen järjestelmä turvata
tuen oikea käyttö.
Ilman täsmentäviä säännöksiä luovutuskielto voi
olla ongelmallinen perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuudensuojan
kannalta. Omaisuudensuoja käsittää paitsi
vallan hallita ja käyttää omaisuutta
myös vallan määrätä siitä.
Sopimusvapaus saa perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan
siten suojaa tietyssä määrin omaisuudensuojasäännöksen
kautta (HE 309/1993 vp). Sen vuoksi
luovutuskielto voi johtaa ongelmiin vilpittömässä mielessä olevan
luovutuksen saajan suhteen. Sen sijaan takaisinperintäuhka
ei kyseenalaista luovutustoimen pätevyyttä. Myös oikeasuhtaisuuden
kannalta luovutuskielto saattaa olla kohtuuton, jos tuen
osuus kokonaisinvestoinneista on varsin vähäinen.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotetussa muodossa
luovutuskielto on ristiriidassa perustuslain 15 §:ssä mainitun
omaisuudensuojan kanssa. Jotta lakiehdotus voitaisiin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
tulee sääntelyä ainakin luovutuksen saajan
oikeusaseman turvaamiseksi täsmentää.
Perusoikeusjärjestelmän kannalta valiokunta pitää kuitenkin
parempana rakentaa ehdotus pelkästään
maaseutuelinkeinojen rahoituslain 46 §:n mukaiselle takaisinperintäuhkan
pohjalle.
Tuen keskeyttäminen ja takaisinperintä
Myönnetyn tuen maksaminen on keskeytettävä ja
perittävä takaisin 1. lakiehdotuksen 45 §:n 1 momentin
nojalla muun muassa sillä perusteella, että tuen
saaja on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon,
joka on vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen
tai että Euroopan yhteisön lainsäädäntö tätä edellyttää.
Lakiesityksen mukaisia tukia on pidettävä maatalouselinkeinon
harjoittamisen kannalta erityisen merkittävinä varallisuusarvoisina
etuina, jopa tosiasiallisina edellytyksinä elinkeinon harjoittamiselle,
sillä tuet muodostavat keskeisen osan tilojen perustoimeentuloa.
Niiden maksamisen keskeyttämistä tai takaisin
perimistä on arvioitava perustuslain 18 §:n mukaisen
elinkeinovapauden kannalta.
Perusoikeusrajoituksen edellytyksenä olevan oikeasuhtaisuuden
kannalta ei ole perusteltua, että jo vähäinen
virhe tai puutteellisuus tukitiedoissa voi johtaa mainittuihin seuraamuksiin.
Esimerkiksi maaseutuelinkeinojen rahoituslain 46 §:n mukaan
virheellisten tietojen on täytynyt "vaikuttaa olennaisesti"
tuen myöntämiseen tai maksamiseen. Perustuslakivaliokunta
on myös erilaisten lupien peruuttamisen yhteydessä pitänyt
välttämättömänä sitoa
toimenpide vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin
sekä siihen, että asianosaiselle annetut
huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toimissa
esiintyneiden puutteiden korjaamiseen ja ettei mainittua toimenpidettä tule toteuttaa
ennen kuin asianosaiselle on annettu mahdollisuus korjata virheensä (PeVL
28/2005 vp, s. 2/I, PeVL 7/2005
vp, s. 9, PeVL 44/2004 vp,
s. 2—3, PeVL 16/2003 vp, s.
2/II). Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä,
että sääntelyä vielä näiltä osin
täsmennetään.
Tuen keskeyttämiseen tai takaisinperintään voidaan
ryhtyä ehdotuksen 45 §:n 1 momentin 4 kohdan
perusteella myös silloin, kun Euroopan yhteisön
lainsäädäntö sitä edellyttää.
Ottaen huomioon EY-lainsäädännön
moniportaisuus ja sekavuus ei tuen saajalta voida edellyttää kyseisen
lainsäädännön yksityiskohtaista
tuntemusta. Tällainen yksilöimätön
viittaus EY-lainsäädäntöön
ei perustuslakivaliokunnan mielestä täytä lailta
edellytettävää täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimusta (ks. myös PeVL
25/2005 vp, s. 4/II, PeVL 1/2004
vp, s. 2/I, PeVL 56/2002 vp,
s. 3/I).
Se horjuttaa myös tuensaajan luottamusta viranomaisen
tekemän tukipäätöksen pysyvyyteen
tilanteessa, jossa hän omalta osaltaan on täyttänyt
velvoitteensa moitteettomasti ja hyvässä uskossa.
Myös ehdotuksen 48 §:n mukaisessa kohtuuttomuustilanteessa
jätetään viranomaiselle liikaa harkintavaltaa
takaisinperinnän suhteen, koska se tällöin
"voi" jättää virheellisesti tai perusteetta
maksetun määrän tai sille maksetun koron
osaksi perimättä. Kokonaan perimättä jättäminen
voi tapahtua vain erityisen painavista syistä. Säännös
vaikuttaa oikeasuhtaisuuden kannalta liian ankaralta.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotuksen 48 §:ää on
täsmennettävä poistamalla siitä 2 momentti
ja 1 momentin viimeinen virke. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä,
että 1 momentin 1. virke muutetaan siten, että työvoima-
ja elinkeinokeskuksen "tulee" jättää virheellisesti
tai perusteetta maksettu määrä tai sille
suoritettava korko "kokonaan" tai osaksi perimättä,
jos perinnän suorittaminen täysimääräisenä olisi
tuen saajan olosuhteet ja toiminta huomioon ottaen kokonaisuutena
tarkastellen kohtuutonta.
Asetuksenantovaltuudet
Lakiehdotukseen sisältyy runsaasti asetuksenantovaltuuksia.
Lisäksi Maaseutuvirastolle annetaan eräissä kohdin
valtuuksia tarkempien määräysten antamiseen.
Asetuksenantovaltuudet ja
määräystenantovaltuudet liittyvät
sääntelyn teknisyyteen ja menettelytapaluonteisuuteen.
Näistä perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
kuitenkin 1. lakiehdotuksen 10 §:n 4 momentin
mukaan eri tukien tasosta ja enimmäismäärästä Euroopan
yhteisön lainsäädännön antamissa
rajoissa. Samoin valtioneuvoston asetuksella säädetään
vastikkeetta tehdyn työn tai tuotantopanoksen luovutuksen
käyttämisestä yksityisenä rahoituksena.
Lakiehdotuksen perustelujen mukaan säännös
tulee sovellettavaksi myös kansallisesti rahoitettavaan
hanketukeen. Säännökseen ei kuitenkaan
sisälly mitään harkintaa sitovia edellytyksiä,
tavoitteita tai määrittelyperusteita. Valtuutus
on kansallisesti päätettävien asioiden osalta
tarpeettoman väljää. Perustuslakivaliokunnan
näkemyksen mukaan lakitekstiä tulee tältä osin
vielä täsmentää.
Voimaantulosäännös
Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista
tulisi 58 §:n 1 momentin mukaan voimaan 54 §:ää koskevaa
teknistä apua lukuunottamatta valtioneuvoston asetuksella
säädettävänä ajankohtana.
Lakiehdotuksen perustelujen mukaan tukien hyväksyttävyys
yhteisön lainsäädännön näkökulmasta
on osaltaan riippuvainen komission ohjelmaa koskevasta
hyväksymispäätöksestä ja
osaltaan tulevalla ohjelmakaudella 2007—2013 sovellettavista
valtiontukisäännöksistä, joiden
valmistelu on yhteisössä kesken.
Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee
käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa
voidaan säätää, että sen voimaantuloajankohdasta
säädetään asetuksella. Erityisenä syynä perustuslakivaliokunnan käytännössä on
pidetty lain voimaantulon sidonnaisuutta Euroopan unionin lainsäädännön
voimaantuloon (PeVL 39/2006 vp, s. 3/II, PeVL 18/2006
vp, s. 5, PeVL 7/2005 vp,
s. 11/II, PeVL 14/2004 vp,
s. 5). Sääntelylle on valiokunnan mielestä olemassa
perustuslain 79 §:n 3 momentin
mukainen erityinen syy.
Muita asioita
Seurannan tietojärjestelmä, josta ehdotetaan
säädettäväksi 1. lakiehdotuksen
41 §:ssä, on luonteeltaan osaksi henkilörekisteri.
Rekisterin ylläpidosta ja käyttämisestä säädetään
maaseuturekisteristä annetussa laissa. Sen lisäksi,
mitä rekistereiden käytöstä mainitussa
laissa säädetään, on paikallisella
toimintaryhmällä salassapitosäännösten
estämättä oikeus saada rekisteritietoja
sille säädettyjen tehtävien edellyttämässä laajuudessa.
Maaseuturekisteriä koskevan lain 6 §:n
mukaan tietoja voidaan antaa vain viranomaiselle, mutta 7 §:n
nojalla tietyin laissa mainituin edellytyksin myös sivullisille.
Ehdotuksen 41 §:n 2 momentissa luetellaan verrattain laaja-alaisesti,
mitä tietoja seurannan tietojärjestelmään
voidaan tallentaa.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että maaseuturekisteriä koskeva
laki on säädetty ennen perusoikeusuudistusta ja
uutta perustuslakia. Valiokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön
mukaan tietojensaantioikeus on yleensä rajattu vain välttämättömiin
tietoihin (PeVL 30/2005 vp, s. 4/I, PeVL
14/2002 vp, s. 3—4, PeVL 15/2002 vp,
s. 2/I). Sääntelyä on tarpeen
täsmentää tältä osin.
Vaikka vähäistä julkisen vallan siirtämistä paikalliselle
toimintaryhmälle ei ole perustuslain 124 §:n valossa
pidettävä ongelmallisena, valiokunnan mielestä paikalliselle
toimintaryhmälle ei tulisi antaa suoraa pääsyä rekisteritietoihin,
vaan sen tulisi mainittuja tietoja perustellusta syystä pyytää.