Perustelut
Perustoimeentulon turva
Työttömyysetuutta myönnetään
koulutuspäivärahaa lukuun ottamatta työttömyysturvalain 3 luvun
1 §:ään lisättäväksi
ehdotetun 2 momentin mukaan 65—67-vuotiaalle, jos hänen
työntekonsa on estynyt lomautuksen, toisten työntekijöiden
työtaistelutoimenpiteen tai sääesteen
takia. Muutoin työttömyysetuutta myönnetään voimassa
olevan lain mukaisesti enintään sen kalenterikuukauden
loppuun, jona henkilö täyttää 65
vuotta.
Sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n
2 momentin kannalta. Sen mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus
perustoimeentulon turvaan muun ohella työttömyyden
ja vanhuuden aikana. Tällä säännöksellä on
asetettu lainsäätäjälle velvoite
taata jokaiselle perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle subjektiivinen
oikeus lailla säädettävään
julkisen vallan järjestämään
turvaan, joka on yhteydessä säännöksessä mainittuihin
sosiaalisiin riskitilanteisiin samoin kuin lailla kulloinkin annettaviin
säännöksiin saamisedellytyksistä ja
tarveharkinnasta sekä menettelymuodoista. Perustuslain
säännös edellyttää turvajärjestelmältä sellaista
kattavuutta, ettei sen ulkopuolelle jää väliinputoajaryhmiä (HE 309/1993
vp, s. 70, PeVM 25/1994 vp,
s. 10/II, PeVL 33/2004 vp,
s. 2).
Ehdotetulla sääntelyllä pyritään
tukemaan eläkeuudistuksen tavoitetta työuran keskimääräisestä pidentämisestä.
Sääntely turvaa perustoimeentulon lyhytaikaisissa
työnteon keskeytymistilanteissa niille, jotka jatkavat
työssä 65. ikävuoden täyttymisen
jälkeen. Muissa tilanteissa heidän perustoimeentulon
turvansa järjestyy eläkelainsäädännön
mukaisesti. Työssä jatkavat eivät näin
ollen jää perustoimeentulon turvajärjestelmien
ulkopuolelle. Sillä seikalla, että henkilö ei
ehdotetun sääntelyn perusteella voi työn tilapäisen
keskeytymisen tilanteissa valita työttömyysturvan
ja eläketurvan välillä, ei ole perustuslain
19 §:n 2 momentin kannalta merkitystä. Olennaista
on, että henkilön oikeus perustoimeentuloon on
perustuslaissa mainituissa sosiaalisissa riskitilanteissa turvattu
jonkin sosiaaliturvajärjestelmän kautta (PeVL
60/2002 vp, s. 4/I). Ehdotuksessa
on valiokunnan mielestä kaiken kaikkiaan kysymys perustuslain
kannalta hyväksyttävästä tavasta
sovittaa yhteen vanhuuden ja työttömyyden aikaista
perustoimeentuloa turvaavia järjestelmiä (vrt. PeVL
33/2004 vp, s. 3/II).
Yhdenvertaisuus
Lakiehdotuksen 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan 65—67-vuotiaalle
ei — toisin kuin muille henkilöille — myönnetä koulutuspäivärahaa. Ehdotus
on merkityksellinen perustuslain 6 §:n 2 momentin
syrjintäkieltosäännöksen kannalta. Sen
mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan iän perusteella. Valiokunta on toisaalta
vakiintuneesti pitänyt mahdollisena, ettei kaikkien työttömyyden aikaista
toimeentuloa turvata samalla tavoin (ks. esim. PeVL 46/2002
vp, s. 5—7).
Sääntelyä ei esityksen perustelujen
mukaan ole tarkoituksenmukaista ulottaa koulutuspäivärahaan,
koska sen avulla tuettava opiskelu on pääsääntöisesti
pitkäkestoisempaa ja tavoitteena on työttömän
pitkäaikainen työllistäminen. Nämä seikat
muodostavat perustuslain näkökulmasta hyväksyttävän
perusteen ehdotetulle sääntelylle.
Esityksen 3. lakiehdotuksen 15 §:n 2 momentin 2 kohdan
säännös 65 vuotta täyttäneen
palkansaajan vapauttamisesta työttömyysvakuutusmaksun
suorittamisvelvollisuudesta ei ole ongelmallinen perustuslain yhdenvertaisuussäännösten
kannalta. Näiden palkansaajien työttömyysetuudet
ovat muille henkilöille myönnettäviä etuuksia
suppeammat. Ne rajoittuvat työnteon lyhytaikaisiin keskeytymistilanteisiin
eikä 65 vuotta täyttäneelle myönnetä lainkaan
koulutuspäivärahaa. Henkilöiden eri asemaan
asettamiselle ehdotetulla tavalla on hyväksyttävät
perusteet. Sama koskee 3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentin
2 kohdan säännöstä työnantajan
vapauttamisesta työttömyysvakuutusmaksun suorittamisvelvollisuudesta
65 vuotta täyttäneen työntekijän
osalta.
Muita seikkoja
Henkilön työttömyysturvaan vaikuttava
työhistoria määräytyy 1. lakiehdotuksen
6 luvun 11 §:n 1 momentin ja 10 luvun 3 §:n 2
momentin 2 kohdan perusteella 31.12.2004 voimassa olleiden säännösten
mukaan. Sääntelyn selkeyden ja ymmärrettävyyden
näkökulmasta on tärkeää,
että valtioneuvoston piirissä ryhdytään
pikaisesti toimiin kumottuun eläkelainsäädäntöön
kohdistuvien viittausten poistamiseksi kyseisistä säännöksistä.
Sama huomautus koskee 4. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momenttia.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan huomiota työttömyysturvalain
4 luvun 1 §:n 2 momenttiin. Sääeste ei
momentin ensimmäisen virkkeen sanamuodon perusteella perustuslakivaliokunnan
mielestä rajoitu koskemaan vain rakennus- ja metsäaloja.