Perustelut

Esitetyn alkoholiveron korotuksen tavoitteena on lisätä valtion verotuloja ja siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Veronkorotuksen todetaan esityksessä olevan Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukainen. Myös valtioneuvoston hyväksymässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa todetaan, että alkoholiveroa nostetaan siten, että tavoitteena yhdessä muiden käytettävissä olevien keinojen kanssa on laskea alkoholin kokonaiskulutus vuoden 2003 tasolle tai sen alle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että esitys toteuttaa samalla sekä hallitusohjelmassa sovittua alkoholijuomien ja tupakan valmisteverojen korottamista terveyden edistämiseksi että sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.

Veronkorotuksen seurauksena olutpullon hinta nousisi noin 4 senttiä, viinipullon noin 20 senttiä ja väkevä alkoholijuoma noin 80 senttiä. Keskimäärin korotus olisi vähittäismyyntihinnoissa 4,5 prosenttia; keskioluen 3,5 prosenttia, viinin noin 5 prosenttia ja väkevien noin 7 prosenttia. Korotusten jälkeenkään verotasot eivät oluen, välituotteiden ja väkevien osalta nouse edes nimellisesti vuoden 2003 veronalennusta edeltävälle tasolle.

Valiokunta viittaa aiempien alkoholiveron muutosten yhteydessä antamiinsa lausuntoihin (StVL 9/2003 vp, StVL 8/2007 vp ja StVL 15/2008 vp). Valiokunta pitää myönteisenä, että viime vuosien veronkorotuksia on johdonmukaisesti jatkettu siten, että korotusten terveyspoliittiset vaikutukset vähitellen alkavat vaikuttaa alkoholin kokonaiskulutusta laskevasti ilman, että alkoholin matkustajatuonti merkittävästi lisääntyy. Valiokunta korostaa, että alkoholiverotus on edelleen keskeinen alkoholipoliittinen keino, jolla voidaan säädellä alkoholin kulutusta ja alkoholihaittojen tasoa yhteiskunnassa. Esitetyt korotukset alentavat alkoholin kokonaiskulutusta, mutta viinin ja oluen kulutukseen vaikutus voi jäädä hyvin vähäiseksi. Valiokunta pitää välttämättömänä, että alkoholiveron korotustarvetta arvioidaan jatkossa valtion talouteen liittyvien perusteiden ohella myös sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta.

Alkoholi aiheutti vuonna 2007 yli 600 kuolemaa enemmän kuin vuonna 2003 (THL raportti 15/2009). Alkoholiperäinen tauti tai tapaturmainen alkoholimyrkytys on noussut työiässä kuolleiden miesten ja naisten yleisimmäksi kuolinsyyksi. Ylivoimaisesti eniten alkoholikuolemat ovat lisääntyneet 50—59- ja 60—69-vuotiailla, joiden osuus vuoden 2003 jälkeisestä alkoholikuolemien kasvusta on ollut yli 80 prosenttia. Kuolemat alkoholin aiheuttamiin maksasairauksiin ovat lisääntyneet kaikkein eniten, peräti 78 prosenttia viidessä vuodessa. Samanaikaisesti kun eläkeikäisten alkoholinkäyttö on kasvanut, on nuorten raittius viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt ja humalajuominen vähentynyt erityisesti alle 18-vuotiaiden ryhmässä. Myönteistä kehitystä on tapahtunut viime vuosina myös 18 vuotta täyttäneiden nuorten aikuisten ryhmässä. Valiokunnan käsityksen mukaan on tarpeen tukea tätä kehitystä hintapolitiikan lisäksi muun muassa saatavuuden rajoittamisella, terveysneuvonnalla ja -kasvatuksella sekä aikuisten antamalla esimerkillä. Tehokkaimmat keinot hillitä alkoholin käyttöä ovat edelleen hintoihin ja saatavuuteen vaikuttaminen.

Hallituksen esityksen sosiaali- ja terveysvaikutusten arvioinnissa on viitattu siihen, että alkoholinkäyttö on eriytynyt väestöryhmittäin ja että monet alkoholihaitat keskittyvät suurkuluttajien ryhmään. Alkoholin hinnanalennukset näyttävätkin lisänneen erityisesti suurkuluttajien alkoholikuolleisuutta. Merkittäviä alkoholihaittoja koituu kuitenkin myös muille kuin suurkuluttajille, ja heitä on moninkertaisesti suurkuluttajiin verrattuna. Tämä ilmenee esimerkiksi alkoholidiagnoosin vuoksi sairaalahoitoon joutumisessa, jossa suurkuluttajien hoitovuorokausien määrä on pienempi kuin muiden alkoholinkäyttäjien hoitovuorokausien määrä. Useiden tutkimusten mukaan koko väestöön kohdistuvat ehkäisytoimet ovatkin tehokkaimpia ja vaikuttavat myös eniten juuri suurkuluttajiin.

Vaikka veronkorotuksilla voidaan tehokkaasti vähentää alkoholin kulutusta, on samanaikaisesti kehitettävä muita keinoja alkoholin käytön vähentämiseksi. Alkoholin myynnin siirtyminen kasvavassa määrin vähittäiskauppaan lisää muun muassa tarvetta viranomaisten laaja-alaiseen yhteistyöhön valvonnan tehostamiseksi. Lisäksi on tarpeen puuttua alkoholin mielikuvamainontaan ja markkinointiin erilaisissa yleisötilaisuuksissa. Kuten alkoholilain muuttamista koskevassa mietinnössään (StVM 6/2008 vp), valiokunta pitää edelleen tarpeellisena, että alkoholimainontaa rajoitetaan nykyisestä. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että erityisesti nuorison alkoholinkäyttöön vaikuttava mielikuvamainonta on omiaan muokkaamaan nuorten alkoholimyönteistä elämäntapaa. Tästä syystä valiokunta pitää edelleen tarkoituksenmukaisena harkita alkoholimainonnan rajaamista tuotetietojen antamiseen ja tarkastella uudelleen myös alkoholin tv-mainonnan rajoja.

Valiokunta toistaa aiemmat kannanottonsa siitä, että alkoholiveroa koskevat esitykset tulee valmistella kiinteässä yhteistyössä valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken, jotta sosiaali- ja terveyspoliittiset ja pitkän aikavälin alkoholipoliittiset näkökohdat tulisivat jo valmistelussa riittävästi huomioon otetuiksi (StVL 8/2007 vp ja StVL 15/2008 vp)