Perustelut
Esitetyn alkoholiveron korotuksen tavoitteena on lisätä valtion
verotuloja ja siirtää verotuksen painopistettä työn
verotuksesta kulutuksen verotukseen. Veronkorotuksen todetaan esityksessä olevan
Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukainen. Myös valtioneuvoston
hyväksymässä sisäisen turvallisuuden
ohjelmassa todetaan, että alkoholiveroa nostetaan siten,
että tavoitteena yhdessä muiden käytettävissä olevien
keinojen kanssa on laskea alkoholin kokonaiskulutus vuoden 2003
tasolle tai sen alle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että esitys
toteuttaa samalla sekä hallitusohjelmassa sovittua alkoholijuomien
ja tupakan valmisteverojen korottamista terveyden edistämiseksi
että sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Valiokunta
puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.
Veronkorotuksen seurauksena olutpullon hinta nousisi noin 4
senttiä, viinipullon noin 20 senttiä ja väkevä alkoholijuoma
noin 80 senttiä. Keskimäärin korotus
olisi vähittäismyyntihinnoissa 4,5 prosenttia;
keskioluen 3,5 prosenttia, viinin noin 5 prosenttia ja väkevien
noin 7 prosenttia. Korotusten jälkeenkään
verotasot eivät oluen, välituotteiden ja väkevien
osalta nouse edes nimellisesti vuoden 2003 veronalennusta edeltävälle
tasolle.
Valiokunta viittaa aiempien alkoholiveron muutosten yhteydessä antamiinsa
lausuntoihin (StVL 9/2003 vp, StVL
8/2007 vp ja StVL 15/2008 vp).
Valiokunta pitää myönteisenä,
että viime vuosien veronkorotuksia on johdonmukaisesti
jatkettu siten, että korotusten terveyspoliittiset vaikutukset
vähitellen alkavat vaikuttaa alkoholin kokonaiskulutusta
laskevasti ilman, että alkoholin matkustajatuonti merkittävästi
lisääntyy. Valiokunta korostaa, että alkoholiverotus
on edelleen keskeinen alkoholipoliittinen keino, jolla voidaan säädellä alkoholin
kulutusta ja alkoholihaittojen tasoa yhteiskunnassa. Esitetyt korotukset
alentavat alkoholin kokonaiskulutusta, mutta viinin ja oluen kulutukseen
vaikutus voi jäädä hyvin vähäiseksi.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että alkoholiveron korotustarvetta arvioidaan jatkossa
valtion talouteen liittyvien perusteiden ohella myös sosiaali-
ja terveyspolitiikan näkökulmasta.
Alkoholi aiheutti vuonna 2007 yli 600 kuolemaa enemmän
kuin vuonna 2003 (THL raportti 15/2009). Alkoholiperäinen
tauti tai tapaturmainen alkoholimyrkytys on noussut työiässä kuolleiden
miesten ja naisten yleisimmäksi kuolinsyyksi. Ylivoimaisesti
eniten alkoholikuolemat ovat lisääntyneet 50—59-
ja 60—69-vuotiailla, joiden osuus vuoden 2003 jälkeisestä alkoholikuolemien
kasvusta on ollut yli 80 prosenttia. Kuolemat alkoholin aiheuttamiin
maksasairauksiin ovat lisääntyneet kaikkein eniten,
peräti 78 prosenttia viidessä vuodessa. Samanaikaisesti kun
eläkeikäisten alkoholinkäyttö on
kasvanut, on nuorten raittius viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt
ja humalajuominen vähentynyt erityisesti alle 18-vuotiaiden
ryhmässä. Myönteistä kehitystä on
tapahtunut viime vuosina myös 18 vuotta täyttäneiden
nuorten aikuisten ryhmässä. Valiokunnan käsityksen
mukaan on tarpeen tukea tätä kehitystä hintapolitiikan
lisäksi muun muassa saatavuuden rajoittamisella, terveysneuvonnalla
ja -kasvatuksella sekä aikuisten antamalla esimerkillä.
Tehokkaimmat keinot hillitä alkoholin käyttöä ovat
edelleen hintoihin ja saatavuuteen vaikuttaminen.
Hallituksen esityksen sosiaali- ja terveysvaikutusten arvioinnissa
on viitattu siihen, että alkoholinkäyttö on
eriytynyt väestöryhmittäin ja että monet
alkoholihaitat keskittyvät suurkuluttajien ryhmään.
Alkoholin hinnanalennukset näyttävätkin lisänneen erityisesti suurkuluttajien
alkoholikuolleisuutta. Merkittäviä alkoholihaittoja
koituu kuitenkin myös muille kuin suurkuluttajille, ja
heitä on moninkertaisesti suurkuluttajiin verrattuna. Tämä ilmenee
esimerkiksi alkoholidiagnoosin vuoksi sairaalahoitoon joutumisessa,
jossa suurkuluttajien hoitovuorokausien määrä on
pienempi kuin muiden alkoholinkäyttäjien hoitovuorokausien
määrä. Useiden tutkimusten mukaan koko
väestöön kohdistuvat ehkäisytoimet
ovatkin tehokkaimpia ja vaikuttavat myös eniten juuri suurkuluttajiin.
Vaikka veronkorotuksilla voidaan tehokkaasti vähentää alkoholin
kulutusta, on samanaikaisesti kehitettävä muita
keinoja alkoholin käytön vähentämiseksi.
Alkoholin myynnin siirtyminen kasvavassa määrin
vähittäiskauppaan lisää muun
muassa tarvetta viranomaisten laaja-alaiseen yhteistyöhön
valvonnan tehostamiseksi. Lisäksi on tarpeen puuttua alkoholin
mielikuvamainontaan ja markkinointiin erilaisissa yleisötilaisuuksissa.
Kuten alkoholilain muuttamista koskevassa mietinnössään
(StVM 6/2008 vp), valiokunta pitää edelleen
tarpeellisena, että alkoholimainontaa rajoitetaan nykyisestä.
Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että erityisesti nuorison
alkoholinkäyttöön vaikuttava mielikuvamainonta
on omiaan muokkaamaan nuorten alkoholimyönteistä elämäntapaa.
Tästä syystä valiokunta pitää edelleen
tarkoituksenmukaisena harkita alkoholimainonnan rajaamista tuotetietojen
antamiseen ja tarkastella uudelleen myös alkoholin tv-mainonnan
rajoja.
Valiokunta toistaa aiemmat kannanottonsa siitä, että alkoholiveroa
koskevat esitykset tulee valmistella kiinteässä yhteistyössä valtiovarainministeriön
ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken, jotta sosiaali-
ja terveyspoliittiset ja pitkän aikavälin alkoholipoliittiset
näkökohdat tulisivat jo valmistelussa riittävästi
huomioon otetuiksi (StVL 8/2007 vp ja StVL
15/2008 vp)