Perustelut
Taustaa
Alkoholin kokonaiskulutus on Suomessa pitkällä aikavälillä jatkuvasti
kasvanut. Poikkeuksen tässä kehityksessä muodosti
vain viime vuosikymmenen taloudellisen laman
kausi, jolloin alkoholin kokonaiskulutus vuosina 1991—1994 väheni
yhteensä 10 prosenttia. Tilapäistä kulutuksen
laskua seurasi vuonna 1995 peräti 10 prosentin nousu alkoholin
kulutuksessa. Kasvu johtui ennen kaikkea EU:n kolmansia maita koskeneiden
matkustajatuonnin aikarajojen kumoamisesta. Seurauksena oli kulutuksen
kasvun vakiintuminen lama-aikaa korkeammalle tasolle vuosina 1996—2001. Vuosina
2001—2003 alkoholin
kokonaiskulutus lähti hienoiseen, 1,3 prosentin vuosivauhdin
nousuun. Vuoden 1990 8,9 litran ennätysluku ylittyi ensimmäisen kerran
vuonna 2001, kun kokonaiskulutukseksi kirjattiin 9 litraa (sataprosenttista
alkoholia) henkeä kohti. Alkoholin kulutus on kuluvana vuonna
ollut edelleen kasvujohteista, ja vuoden kokonaiskulutukseksi on
arvioitu 10,6 litraa asukasta kohden eli enemmän kuin
koskaan aikaisemmin.
Alkoholiveron alentamisen seurauksista
Eduskunnan päättäessä alkoholiverojen
keskimäärin 33 prosentin alentamisesta elettiin
lievästi kasvavan alkoholinkulutuksen oloissa. Maaliskuussa
2004 voimaan astunut veronalennus vahvisti kulutuksen kasvua, ja
kulutus nousi 10 prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna. Myös
vuoden 2004 jälkeen kasvu on jatkunut, mutta kasvuvauhti
on olennaisesti hidastunut. Kulutus näyttää kuitenkin
asettuneen aikaisempaa selvästi korkeammalle tasolle. Suomi
on tällä hetkellä alkoholinkulutuksen
kärkimaita Euroopassa.
Vuoden 2004 alkoholijuomien veronalennukset vaikuttivat juomalajien
väliseen suosioon, koska alennusten painopiste oli väkevissä alkoholijuomissa.
Väkevien juomien osuus tilastoidusta alkoholin kulutuksesta
nousi yhdessä vuodessa merkittävästi.
Mietojen viinien osuus laski, ja oluen osuus pysyi suunnilleen ennallaan
eli 46 prosentissa. Pitkään jatkunut kehitys,
jossa kulutuksen kasvua tapahtui ainoastaan mietojen alkoholijuomien
kulutuksessa, katkesi vuoden 2004 veronalennuksiin.
Alkoholin kulutus on perinteisesti jakautunut väestössä siten,
että pieni osa väestöstä juo
valtaosan alkoholista. Vuodesta 2003 tapahtuneen noin 13 prosentin
kokonaiskulutuksen lisäyksen on arvioitu pääosin
johtuneen erityisesti alkoholin suurkuluttajien ja
päihdeongelmaisten kulutuksen kasvusta. Naisten
ja eläkeikäisten alkoholin kulutus on ollut myös
kasvussa, ja naiset kuluttavat nykyisin lähes kolmanneksen
kaikesta alkoholista. Lisäksi naisten
ja miesten väliset erot humalajuomisen useudessa ovat edelleen
kaventuneet. Sen sijaan nuorten juomatavoissa on havaittu polarisoitumista.
Yhtäältä eniten juova viidennes lisää kulutustaan
ja toisaalta on yhä enemmän niitä, jotka
eivät juurikaan käytä alkoholia. Tämä merkitsee
sitä, että ongelmat kasautuvat tietyille nuorisoryhmille.
Alkoholihaittojen kasvu
Alkoholista aiheutuvat haitat ovat suorassa suhteessa kulutuksen
määrään. Alkoholihaittojen kokonaiskuva
on kulutustottumusten muutosten johdosta Suomessa muuttunut.
Aikaisemmin alkoholin raju kertakäyttö aiheutti
enemmän haittoja kuin pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat sairaudet.
Kun suomalaisten alkoholin kulutus on pian pari vuosikymmentä ollut
eurooppalaisittainkin korkeaa tasoa, on kroonisten alkoholihaittojen
osuus noussut olennaisesti. Kuitenkaan perinteiset vahvasta humalatilasta
aiheutuvat haitat eivät ole vähentyneet.
Alkoholi on tällä hetkellä eräs
suurimmista kansanterveyttä vaurioittavista yksittäisistä tekijöistä.
Suomen tilanteessa on huolestuttavaa, että alkoholiongelmat
kasvavat meillä jatkuvasti toisin kuin useimmissa EU-maissa
ja ne kasvavat jopa nopeammin kuin alkoholin keskikulutus. Vuoden
2004 jälkeinen kulutuksen kasvu on dramaattisella tavalla
myötävaikuttanut alkoholisairaus- ja alkoholimyrkytyskuolemien
määrän lisääntymiseen.
Alkoholin aiheuttama vuosittainen kuolleisuus on noin 6 000
henkeä. Maksakirroosikuolemat ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet
15 vuodessa, ja niiden määrä nousi 30 prosentilla yhdessä vuodessa
veronalennuksen jälkeen. Sen lisäksi alkoholi aiheuttaa työkyvyttömyyttä,
mielenterveys-ongelmia ja muuta sairastavuutta, sosiaalisia ongelmia
sekä taloudellisia kustannuksia. Alkoholihaitat kuormittavat
merkittävästi terveydenhuoltoa ja aiheuttavat
terveydenhuoltojärjestelmälle mittavia kustannuksia.
Alkoholiin liittyvät sairaalahoidot lisääntyivät
selvästi jo ensimmäisen hinnanalennusvuoden aikana.
Alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamien välittömien
vuotuisten kustannusten arvioidaan olevan lähellä miljardia
euroa.
Nykyisen kulutustason aiheuttamien haittojen hoitoon tarvittaisiin huomattavasti
lisäresursseja.
Päihdeongelmaisten mahdollisuudet hoitoon ja kuntoutukseen
ovat kuitenkin heikentyneet palveluiden kysynnän kasvaessa.
Kunnilla ei ole ollut varaa ylläpitää riittäviä päihdehuollon erityispalveluita
eikä taata alkoholiongelmaisten
oikeutta tukeen ja hoitoon.
Esitetyt veronkorotukset
Hallitus esittää nyt alkoholijuomien veroa
nostettavaksi keskimäärin 11,5 prosenttia. Korotus painotettaisiin
väkeviin alkoholijuomiin, joissa veroa korotettaisiin
niin, että se vastaisi yhtä viidennestä aiemmin
suoritetusta veronalennuksesta. Viinin osalta veronkorotus on lähes
tarkalleen sama kuin vuoden 2004 veronalennus. Esityksen perusteluissa todetaan,
että alkoholin kokonaiskulutus alenisi näillä veronkorotuksilla noin 2,5
prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Nykyisestä kulutustasosta
eli 10,6 litrasta tämä vähennys olisi
noin 0,26 litraa (sataprosenttista alkoholia henkeä kohti).
Esitettyä arviota kokonaiskulutuksen laskusta voidaan
sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan pitää varsin
epävarmana. Alkoholijuomien reaalihintataso on tällä hetkellä alimmillaan
20 vuoteen. Alkoholin reaalihinnat ovat alentuneet alkoholiveron
alennuksen jälkeenkin edelleen noin neljä prosenttia.
Vaikka esityksen seurauksena väkevien
alkoholijuomien hinta nousisi noin 10,5 prosenttia, hinnan nousu
ei välttämättä alenna kulutusta
täysimääräisesti. Osa nykyisestä väkevien
juomien kulutuksesta tulee todennäköisesti siirtymään
reaalihinnaltaan mahdollisesti halventuvaan olueen.
Oluen valmistevero nousisi hallituksen esityksen mukaan noin
3 senttiä pullolta tai tölkiltä. Vuoden 2008 alusta
poistetaan kuitenkin oluttölkkien pakkausvero (noin 3 senttiä tölkiltä),
joten oluen hinta ei verotuksen johdosta nousisi edes
nimellisesti. Pakkausveron poistuminen tulee lisäksi
merkittävästi edistämään ulkomailta
tulevaa oluen hintakilpailua ja siten mahdollisesti laskemaan oluen hintaa vielä
nykyisestä.
Kansanterveydelliseltä kannalta tärkeämpää on
vähentää alkoholin kokonaiskulutusta
kuin tiettyjen juomaryhmien kulutusta. Lähes puolet kulutetusta
alkoholista on olutta ja neljännes muita mietoja
alkoholijuomia. Nykyään yhä useammin
alkoholisoidutaan nimenomaan miedoilla juomilla ja niiden käytöstä syntyy
myös suurin osa terveyshaitoista.
Olut, siideri ja miedot viinit ovat lisäksi nuorten suosimia
päihteitä.
Alkoholipolitiikan tavoitteista
Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2003
alkoholiohjelman (2004—2007), jonka toteuttamista nykyinen hallitus
jatkaa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen
mukaan tavoitteena on vähentää merkittävästi
alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille
sekä vähentää alkoholijuomien
riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja. Lisäksi tavoitteena
on alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kääntäminen
laskuun.
Valiokunta toteaa, ettei nyt esitettävillä veronkorotuksilla juurikaan voida
vaikuttaa alkoholipoliittisten
tavoitteiden toteutumiseen. Alkoholikulutuksen kääntäminen
laskuun edellyttäisi huomattavasti suurempia muutoksia alkoholin
hinnassa ja sen saatavuudessa. Alkoholin hinta on edelleen tehokkain
keino vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja haittoihin samoin kuin
sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen. Tästä syystä alkoholin
verotuksen ja hinnan tulisi olla sellaisia, etteivät ne
kasvata kokonaiskulutusta ja että ne hillitsevät
suurkulutusta. Hallituksen esityksen suuruisilla veronkorotuksilla on
olemassa vaara, että mietojen juomien, erityisesti oluen
hinta laskee. Asiantuntijalausuntojen mukaan alkoholijuomien hinnankorotusten
tulisi olla kaikkien alkoholijuomien osalta vähintään
20 prosentin suuruinen, jotta sillä olisi olennaista sosiaali-
ja terveyspoliittista merkitystä.
Vuoden 2004 veronalennusten tavoitteena oli ehkäistä alkoholin
laajamittainen tuonti ulkomailta, säilyttää veropohja kotimaassa
sekä ehkäistä alkoholin tuontiin perustuvien
harmaiden markkinoiden syntymistä. Ratkaisu
oli näiden tavoitteiden kannalta hyvin onnistunut. Matkustajatuonti
on merkittävästi vähentynyt ja harmaa
talous alkoholikaupassa lähes poistunut, samoin suuremman
luokan salakuljetus on loppunut. Sen sijaan sosiaali- ja terveyspolitiikan näkökulmasta
ratkaisu ei ollut onnistunut.
Nyt esitettyä korkeammat veronkorotukset toki jossain määrin
lisäisivät riskiä, että alkoholin
tuonti ulkomailta lisääntyisi, jolloin verotuloja
menetettäisiin. Valiokunnan näkemyksen mukaan
tästä riskistä huolimatta veroja tulisi nostaa
esitettyä enemmän. Nykyisellä kulutustasolla
verotuloja joudutaan kohtuuttomasti käyttämään
alkoholihaitoista aiheutuviin kustannuksiin.
Valiokunta katsoo, että veronkorotusten tulisi olla
esitettyä suurempia kaikissa juomaryhmissä. Valiokunta
pitää myös tarpeellisena, että verotuksen avulla
jatkossa varmistetaan, ettei alkoholin reaalihinta jää suhteellisesti
jälkeen yleisestä hintatason noususta. Joka tapauksessa veron
korotuksia tulee vielä tällä vaalikaudella jatkaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota
kuitenkin siihen, että alkoholiveron nostamisen lisäksi
tarvitaan myös muita yhdensuuntaisia kulutusta hillitseviä toimia.
Alkoholimainonnan rajoittaminen samoin kuin alkoholin myyntiä ja
anniskelua koskevien rajoitusten tiukempi valvonta ovat tutkimusten
mukaan vaikuttavia keinoja. Samoin alkoholin vähittäismyyntiä ja
anniskelua harjoittavien omavalvonta ja vastuullinen toiminta edesauttaisi pyrkimystä
alkoholin käytön
vähentämiseen. Tämä vastuu korostuu erityisesti nyt, kun
suurimmaksi alkoholin myyntikanavaksi ovat nousseet elintarvikeliikkeet, joiden
osuus myydystä alkoholista
on lähes 43 prosenttia. Alkon myymälöiden
osuus on vajaa 42 prosenttia ja anniskelun enää 15,5 prosenttia. Erityisen tarpeellista
on vaikuttaa alkoholiasenteisiin, koska suomalaisilla on kansainvälisesti verrattuna
humalaa korostava juomiskulttuuri
ja ylisuvaitseva suhtautuminen humalassa esiintymiseen myös
julkisilla paikoilla.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää vielä huomiota
alkoholiveroa koskevien hallituksen esitysten valmisteluun. Suomessa
alkoholipolitiikan painotukset ovat perinteisesti perustuneet käsitykseen
alkoholipolitiikan vahvasta sosiaali- ja terveyspoliittisesta luonteesta
ja alkoholin yhteyksistä sairastavuuteen, sosiaalisiin
ongelmiin ja yleiseen hyvinvointiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että esitykset
valmistellaan jatkossa aiempaa kiinteämmässä yhteistyössä valtiovarainministeriön
sekä sosiaali- ja terveysministeriön kesken.