"Nuori mies kuoli ulosajossa Suonenjoella." "Nuori
mies kuoli ja kolme loukkaantui kolarissa Loimaalla." "Jyväskylän
ulosajo: Toinen nuorukainen kuoli vammoihinsa." "Vakavin onnettomuus
sattui Porissa, jossa kolme nuorta kuoli auto-onnettomuudessa sunnuntaiyönä ennen
kello kahta."
Tämänkaltaisia synkkiä tapahtumia
on sattunut viime viikkoina ja kuukausina yhä enemmän. Tilastojen
mukaan liikenneonnettomuuksien ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien
määrä on vähentynyt, mutta nuorten
kuljettajien osalta määrät ovat olleet
kasvussa. Vuoden 2005 tammikuussa kaikkien onnettomuuksien määrä oli 506
ja kuolleita 50. Tämän vuoden tammikuussa vastaavat
luvut olivat 428 ja 23. Sen sijaan erityisesti viime viikkojen tapahtumat
ovat synkistäneet nuorille sattuneiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien
tilastoja.
Viime kuukausien aikana tapahtuneet lukuisat nuorten kuljettajien
aiheuttamat tuhoisat onnettomuudet antavat aiheen tehdä nopeasti
muutoksia uusien kuljettajien ajokorttijärjestelmään — joko
kuljettajakohtaisen 80 km/h nopeusrajoituksen palauttamisen
tai muita sellaisia ratkaisuja, joilla tehokkaasti voidaan ohjata
nuorten kuljettajien ajokäyttäytymistä.
Suomessa säädettiin vuonna 1972 asetuksella, että moottoripyörän
tai auton kuljettaja saa ajaa enintään 80 kilometrin
tuntinopeudella, jos hänellä on ollut ajokortti
vähemmän kuin vuoden. Ajoneuvoon oli kiinnitettävä ns.
80 lätkä. Lakia muutettiin vuoden 1996 alussa
ja otettiin käyttöön ns. riskikuljettajien
ohjausjärjestelmä, jolla erityisesti uusien kuljettajien
liikennerikkomuksia alettiin seurata aiempaa tiiviimmin. Samassa yhteydessä poistettiin
uusien kuljettajien nopeusrajoitus. Vanhassa "lätkäjärjestelmässä"
ajokortti usein otettiin määräajaksi
pois, jos kahdeksankympin nopeusrajoitusta rikottiin. Uudessa, vuoden
1996 jälkeen voimaan tulleessa järjestelmässä ensimmäisestä liikennerikkomuksesta
saa varoituskirjeen ja toisesta joutuu ehkä viranomaisen
puhutteluun. Tämä ohjausjärjestelmä on osoittautunut
vaikuttavuudeltaan kehnoksi.
Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet lähtivät
merkittävästi kasvuun nuorilla, 18—20-vuotiailla
kuljettajilla sen jälkeen, kun 80 km/h kuljettajakohtainen
nopeusrajoitus ja sen tunnisteena oleva "lätkä"
poistettiin käytöstä vuonna 1996. Vuosikymmenen
vaihteessa tehdyn Liikenneturvan tutkimuksen mukaan tämän
ikäryhmän kuljettajien henkilövahingot
ja henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet lisääntyivät tutkimusaikana
100 kilometrin nopeusrajoitusalueella peräti 43 prosenttia.
Samana aikana 80 kilometrin rajoitusalueella nämä onnettomuudet lisääntyivät
vain yhden prosentin verran.
Liikenneturva arvioi, että uusien kuljettajien nopeusrajoituksen
poistaminen on aiheuttanut vuodessa parikymmentä loukkaantumista
ja mahdollisesti muutamia kuolemantapauksia. Liikenneturvassa selvitettiin
uuden ajokortin saaneiden 18—20-vuotiaiden henkilövahinkojen
ja niihin johtaneiden onnettomuuksien määriä kolme
vuotta ennen ja kolme vuotta jälkeen kuljettajakohtaisen
80 kilometriä tunnissa -nopeusrajoituksen poistamisen.
Liikenneturvan mukaan syynä onnettomuuksien määrän
nousuun oli liian suuriksi nousseet nopeudet siellä, missä tiekohtainen
nopeusrajoitus on 100 tai 120 kilometriä tunnissa. Erityisesti
suistumisonnettomuudet ovat lisääntyneet. Harjoittelunopeudeksi
100 kilometriä tunnissa näyttää kaiken
kaikkiaan liian suurelta nopeudelta.
Liikenteessä nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu
kuolemanriski on yli kolminkertainen muuhun väestöön
verrattuna. Kuolemantapauksista kolmannes tapahtuu kesäliikenteessä. Koko
vuoden kuolemantapauksista lähes 60 % sattui perjantain
ja sunnuntain välisenä aikana ja kuolonkolareista
yli kolmannes tapahtui yöaikaan (klo 00—07). Nuorten
kuljettajien onnettomuusriski laskee ajokokemuksen karttuessa. Ensimmäistä vuottaan
ajavien liikennevahinkomäärä suhteutettuna
ajokorttien määrään on vakuutustilastojen
mukaan kolminkertainen verrattaessa jo kolme vuotta ajaneisiin.
Nuorten liikenneonnettomuuksien ja erityisesti liikennekuolemien
vähentäminen edellyttää monenlaisia
toimenpiteitä liittyen ajokoulutukseen, asennekasvatukseen,
rangaistuskäytäntöihin jne. Vakavien,
kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien ehkäiseminen ja vähentäminen
edellyttävät myös muutoksia uusien kuljettajien
ajokorttijärjestelmään — joko
80 km/h maksiminopeuden palauttamisen tai muita sellaisia
ratkaisuja, joilla tehokkaasti voidaan ohjata nuorten kuljettajien
ajokäyttäytymistä. Muita mahdollisuuksia
olisivat erilaiset rajoitukset ajokortin välivaiheessa.
Ruotsissa puolestaan on kokeiltu ajokorttiharjoittelun aloittamista
16-vuotiaana ja saatu siitä myönteisiä kokemuksia.
Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa on käytössä ns.
ajokokelaskortti, jolla voidaan rajoittaa yöllä tapahtuvaa
ajoa, kovavauhtista ja kaveriporukassa ajoa sekä säätää aloitteleville
kuljettajille tiukemmat rattijuopumusrajat kuin muille kuljettajille.
Voitaisiin myös harkita nuorille kuljettajille alempaa
rattijuopumusrajaa. Ajolupajärjestelmän päämääränä tulisi
olla pikemminkin turvallisen ajotavan kuin teknisten taitojen opettaminen.
Nuorten kuljettajien tulee oppia entistä paremmin arvioimaan
omia taitojaan ja ymmärtämään
riskitekijöiden taustoja.
Jotta nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta kyetään
edistämään, on suunnattava määrärahoja
liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävien
toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. On selvää,
että toimenpiteisiin on ryhdyttävä usealla
rintamalla ja nopeasti.
