TALOUSARVIOALOITE 626/2009
vp
TAA 626/2009
vp - Tuija Nurmi /kok
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen ikäihmisten
keskusteluryhmäkokeiluun
Eduskunnalle
Työelämästä vetäydytään
eläkkeelle noin 63-vuotiaana, jonka jälkeen nykyään
odotettu elinaika naisilla on noin 20 vuotta ja miehillä hieman alle.
Nämä vuodet täyttyvät monella
ensin kotona, sitten palvelutalossa ja lopulta kenties terveyskeskuksen
vuodeosastolla. Yhteiskunnan kannalta viimeisen vaihtoehdon jääminen
mahdollisimman lyhyeksi tai pois kokonaan olisi suotavaa. Yksilön,
ihmisen kannalta olisi erittäin tarkoituksenmukaista, että uutteran
työuran jälkeen saisi viettää laadukasta
aikaa.
Suurissa kaupungeissa ikääntyneitä ja
heille tarjottuja erilaatuisia, fyysisiä tai henkisiä harrastetoimintoja
on runsaasti samoin kuin on omia ystäviä. Maaseudulla
tilanne on hieman toinen. Esimerkiksi 85-vuotiaan sysmäläisrouvan
vanhoista ystävistä ei välttämättä ole
enää hengissä monikaan tai he ovat jo
vuodeosastoilla poissa tämän maailman tapahtumista.
Tarjottu toiminta painottuu yleensä fyysisen puolen huolenpitoon, henkinen
vireys jää oma-aloitteisuuden varaan. Olisi hyödyllistä,
jos vireällä ikäihmisellä olisi keskustelurinki,
vaikka vain kahdesti kuussa, sillä toisten mielipiteet
ja yleensä ihmisten tapaaminen on aivoille ja koko henkilön
vireydelle merkityksellistä.
Ikääntyvien ihmisten määrä kasvaa
Suomessa. Hyväkuntoisten ikääntyvien
määrä tullee olemaan suhteessa huonokuntoisiin
jatkuvasti hieman suurempi. Eliniän piteneminen lisää kuitenkin
lopussa huonokuntoisten määrää,
mahdollisesti jopa ennakoitua enemmän. He ovat ryhmä kalliin
laitoshoidon tarvitsijoita, joille mikään vireytystoimi
ei enää mene perille. On kansantalouden edun mukaista
toimia nyt, kun on mahdollisuudet vaikuttaa. Vireä ikäihminen,
joka selviytyy arjesta pienellä auttamisella, perustuu
fyysisen kunnon lisäksi henkilön henkiseen kuntoon. On
halvempaa auttaa hiukan nyt kuin maksattaa laitospaikka tulevaisuudessa
lapsillamme.
Ikäihmisten henkisen vireyden ja kadonneen ystäväpiirin
korvaamiseksi olisi perustettava ensin kokeiluhanke, esimerkiksi
Itä-Hämeen kuntiin, joka myöhemmin laajennettaisiin
saatujen tulosten mukaisesti koko maahan asteittain. Kokeiluhankkeeseen
valitaan vetäjä, joka organisoi ikäihmisten
keskustelupiirit kolmen kunnan alueella 1—2 ryhmää kuntaa
kohti ikäihmisille helposti saavutettavaan paikkaan. Keskustelupiirin
paras koko olisi noin 5—7 henkilöä ja
vetäjä, jotta kaikki saavat puhua. Ajallisesti
kerta voisi olla noin 2 tuntia. Aiheina ajankohtaiset maailman-,
kotimaan politiikkaan ja talouteen liittyvät kysymykset,
kulttuuri, paikkakunnan ajankohtaisasiat, viihdeohjelmien juonen
käänteet, mutta ei pelkästään
kepeä seurustelu, vaikka sekin piristää muistia.
Teema voitaisiin valita ennakolta tai sitten mentäisiin
päivän sanomalehden pohjalta.
Kokeilun käytännön hallinnoijana
toimisi kunta, mutta ryhmien organisoinnista voisi vastata joku
muu paikallinen taho ja puheenpitäjäksi voisi
valita vaikkapa työttömän, naisen sijaan miehen
tai nuoremman eläkeläisen. Kokeilun aikana organisoija
tekisi kaksi—kolme kertaa kyselyn osallistujien kesken
kartoittaakseen heidän kokemuksiaan ja ehdotuksiaan, samoin
vetäjältä. Näistä tehdään
yhteenveto, jonka pohjalta voidaan analysoida kokeilun tuloksia.
Kokeilujakso olisi vuosi, jotta saadaan riittävää tietoa
sekä osallistujilta että vetäjiltä toiminnan
hyödyistä ja haitoista.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2010 talousarvioon
momentille 33.70.50 lisäyksenä 21 000
euroa ikäihmisten keskusteluryhmäkokeiluun Itä-Hämeessä.
Helsingissä 25 päivänä syyskuuta
2009