TALOUSARVIOALOITE 626/2009 vp

TAA 626/2009 vp - Tuija Nurmi /kok 

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen ikäihmisten keskusteluryhmäkokeiluun

Eduskunnalle

Työelämästä vetäydytään eläkkeelle noin 63-vuotiaana, jonka jälkeen nykyään odotettu elinaika naisilla on noin 20 vuotta ja miehillä hieman alle. Nämä vuodet täyttyvät monella ensin kotona, sitten palvelutalossa ja lopulta kenties terveyskeskuksen vuodeosastolla. Yhteiskunnan kannalta viimeisen vaihtoehdon jääminen mahdollisimman lyhyeksi tai pois kokonaan olisi suotavaa. Yksilön, ihmisen kannalta olisi erittäin tarkoituksenmukaista, että uutteran työuran jälkeen saisi viettää laadukasta aikaa.

Suurissa kaupungeissa ikääntyneitä ja heille tarjottuja erilaatuisia, fyysisiä tai henkisiä harrastetoimintoja on runsaasti samoin kuin on omia ystäviä. Maaseudulla tilanne on hieman toinen. Esimerkiksi 85-vuotiaan sysmäläisrouvan vanhoista ystävistä ei välttämättä ole enää hengissä monikaan tai he ovat jo vuodeosastoilla poissa tämän maailman tapahtumista. Tarjottu toiminta painottuu yleensä fyysisen puolen huolenpitoon, henkinen vireys jää oma-aloitteisuuden varaan. Olisi hyödyllistä, jos vireällä ikäihmisellä olisi keskustelurinki, vaikka vain kahdesti kuussa, sillä toisten mielipiteet ja yleensä ihmisten tapaaminen on aivoille ja koko henkilön vireydelle merkityksellistä.

Ikääntyvien ihmisten määrä kasvaa Suomessa. Hyväkuntoisten ikääntyvien määrä tullee olemaan suhteessa huonokuntoisiin jatkuvasti hieman suurempi. Eliniän piteneminen lisää kuitenkin lopussa huonokuntoisten määrää, mahdollisesti jopa ennakoitua enemmän. He ovat ryhmä kalliin laitoshoidon tarvitsijoita, joille mikään vireytystoimi ei enää mene perille. On kansantalouden edun mukaista toimia nyt, kun on mahdollisuudet vaikuttaa. Vireä ikäihminen, joka selviytyy arjesta pienellä auttamisella, perustuu fyysisen kunnon lisäksi henkilön henkiseen kuntoon. On halvempaa auttaa hiukan nyt kuin maksattaa laitospaikka tulevaisuudessa lapsillamme.

Ikäihmisten henkisen vireyden ja kadonneen ystäväpiirin korvaamiseksi olisi perustettava ensin kokeiluhanke, esimerkiksi Itä-Hämeen kuntiin, joka myöhemmin laajennettaisiin saatujen tulosten mukaisesti koko maahan asteittain. Kokeiluhankkeeseen valitaan vetäjä, joka organisoi ikäihmisten keskustelupiirit kolmen kunnan alueella 1—2 ryhmää kuntaa kohti ikäihmisille helposti saavutettavaan paikkaan. Keskustelupiirin paras koko olisi noin 5—7 henkilöä ja vetäjä, jotta kaikki saavat puhua. Ajallisesti kerta voisi olla noin 2 tuntia. Aiheina ajankohtaiset maailman-, kotimaan politiikkaan ja talouteen liittyvät kysymykset, kulttuuri, paikkakunnan ajankohtaisasiat, viihdeohjelmien juonen käänteet, mutta ei pelkästään kepeä seurustelu, vaikka sekin piristää muistia. Teema voitaisiin valita ennakolta tai sitten mentäisiin päivän sanomalehden pohjalta.

Kokeilun käytännön hallinnoijana toimisi kunta, mutta ryhmien organisoinnista voisi vastata joku muu paikallinen taho ja puheenpitäjäksi voisi valita vaikkapa työttömän, naisen sijaan miehen tai nuoremman eläkeläisen. Kokeilun aikana organisoija tekisi kaksi—kolme kertaa kyselyn osallistujien kesken kartoittaakseen heidän kokemuksiaan ja ehdotuksiaan, samoin vetäjältä. Näistä tehdään yhteenveto, jonka pohjalta voidaan analysoida kokeilun tuloksia. Kokeilujakso olisi vuosi, jotta saadaan riittävää tietoa sekä osallistujilta että vetäjiltä toiminnan hyödyistä ja haitoista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2010 talousarvioon momentille  33.70.50 lisäyksenä 21 000 euroa ikäihmisten keskusteluryhmäkokeiluun Itä-Hämeessä.