TALOUSARVIOALOITE  656/2009 vp

TAA 656/2009 vp - Lauri Oinonen /kesk 

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen työttömien yhdistysten, katulähetysyhdistysten ja muun kolmannen sektorin lisärahoitukseen erityisesti Keski-Suomessa

Eduskunnalle

Kolmannen sektorin toiminnat ovat ottaneet sijansa yhteiskunnassamme. Vaikka työttömien yhdistysten edustajat ovat usein todenneet tavoitteekseen tehdä yhdistyksensä tarpeettomiksi, silti tarvetta on yhä. En pidä oikeana linjaa, jossa avustusrahat lopetetaan. Eri paikkakunnilla on suhteellisen pienillä avustusrahoilla saatu työllistettyä yhteensä satoja ihmisiä maakunnassamme. Aina, kun jotakin tekee, niin jotakin saa, on totuus tänäkin aikana. Kun vaihtoehdoksi jää vain rahanmeno eikä tulosta työstä, tilanne ei ole oikein. Kolmannen sektorin yksi tärkeä tehtävä on myös auttaa ja ohjata ihmisiä eri elämänvaiheiden jälkeen työelämään.

Ajatus työllistymisestä työmarkkinoille on hyvä, mutta aina se ei vain eri syistä onnistu. Silloin kolmas sektori on korvaamattoman tärkeä antaessaan mahdollisuuden työhön tukirahoillakin. Käydessäni eri työttömien yhdistysten ja nuorten työpajojen toimipisteissä niin maakunnassamme kuin Keuruullakin olen tavannut vain työstään iloisia ihmisiä. Jokaisen ja erityisesti nuoren kohdalla tämä merkitsee paljon. Tilanteiden ja asioiden parantuessa useimmat ovat sitten työllistyneet muille työmarkkinoille tai toimivat yrittäjinä. Tässäkin on tullut kiitettävän myönteistä tulosta.

Työ on jo sinänsä arvokas asia ihmiselle. Tätä mahdollisuutta tulee tarjota monin tavoin. Kukaan ei saa jäädä osattomaksi. Kolmannen sektorin työtä tarjoaviin toimintoihin on löydettävä ratkaisut ja rahoitus. Kovan kilpailunkin maailmassa jokaiselle on oltava tarjolla jotakin työtä. Työllä itsellään on paljon muitakin arvoja kuin välitön rahallinen tulo. Kuinka turvataan kolmannen sektorin toimijoiden toimintamäärärahojen jatkuminen, etteivät toiminnat keskeytyisi tai loppuisi?

Ensinnäkin laki ja asetus työllisyyspoliittisesta avustuksesta ei velvoita "työllistämään". Niissä puhutaan työllistymistä edistävistä toimenpiteistä. Joillakin yhdistyksillä työllistämisen lisäksi on kysymys ihmisten elämänlaatua parantavista toimenpiteistä. Jos ja kun yhdistyksen toiminta loppuu, niin loppuu myös kaikki edellä kerrottu. Yhdistyksen toiminta ei ole pelkkää työllistämistä. Se on ennen muuta yritystä valmentaa ihmisiä työelämään ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Jos ns. kolmannen sektorin rahoitus vaikeutuu, vaikutuksia voi kuvata seuraavasti: maksuttomat toimistopalvelut loppuvat, maksuton neuvonta esim. velka- ja eläkeasioissa loppuu, maksuton mahdollisuus lukea lehtiä kahviossa loppuu — eikä kahvistakaan aina peritä maksua, maksuton mahdollisuus käyttää nettiä tai muuten tietokonetta kahviossa loppuu, mahdollisuus matalan kynnyksen sosiaaliseen kanssakäymiseen toimistossa ja kahviossa loppuu.

Sellaisen paikan puuttuminen, jossa voi olla vapaasti ja vertaistensa joukossa (mukaan lukien toimiston palkattu väki), saattaa johtaa ns. syrjäytymiseen. Mahdollisuus oppia työelämää ja sitä myötä palata normaaliin työelämään loppuu. Yhdistys on usein pystynyt järjestämään "työpaikan" talon omissa töissä ja talon ulkopuolisissa töissä 6—10 henkilölle vuodessa erilaisten tukien avulla. Yhdistyksessä työssä olevilta ei vaadita tulosta. Ensimmäinen opeteltava asia on oppia tulemaan töihin töiden alkaessa ja lähteä pois töiden päättyessä.

Kolmannen sektorin yhdistys on matalan kynnyksen työpaikka. Ruokapankkitoiminta voi loppua. Yhdistykset hoitavat usein ruokapankin, mutta ruokalappuja ihmiset saavat myös diakonialta ja sosiaalitoimistosta. Yhtäkkisestä rahoituksen loppumisesta seuraisi ongelmia monin tavoin. Kysymykseksi nousee mm. se, minne laitetaan yhdistyksen omistamat tavarat (toimiston koneet, laitteet, pöydät, arkisto, kahvion astiasto jne.). Miten maksetaan työntekijöiden palkat? Toimistoa, kahviota ja kirpputoria ei hetkessä ajeta alas eikä ilman työntekijöitä. Miten selvitään veroista, joita verottaja määräsi yhdistykselle sen omasta varainhankinnasta? Vapaaehtoinen ja puolittain vapaaehtoinen järjestötoiminta kaipaa tukea. Jos yhdistys ei selviä velvoitteistaan käytettyään kaikki keinot, jäävätkö rästit yhdistyksen vastuullisten henkilöiden vastattaviksi?

Nuorten työpajojen toimintojen turvaaminen ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeää. Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa ongelmia monille ihmisille. Monelle se on myös muuttunut pysyväksi työttömyydeksi. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi olisi erityisen tärkeää kehittää työ- ja sosiaalihallinnon yhteistoimintaa paikallistasolla. Tätä varten on jo asetettu työryhmä kehittämään koordinoituja malleja ja keinoja pitkäaikaistyöttömien palveluihin.

Pelkkä työpaikalla hankittu ammattitaito ei enää riitä muuttuvilla työmarkkinoilla, jos työntekijällä ei ole yleissivistäviä ja ammatillisia perusvalmiuksia. Työelämästä syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää ammatillisten ja yleissivistävien perusvalmiuksien parantamista erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä.

Nuorten kohdalla on varmistettava toteutettujen koulutusuudistusten lisäksi, että nuorten työpajatoiminnan jatkuvuus turvataan ja työpajojen toimintaa kehitetään. Erityistä huomiota on kiinnitettävä palvelujärjestelmien ulkopuolelle pudonneisiin ja elämänhallinnassaan vaikeuksissa oleviin nuoriin. Päihde- ja huumausainetilanne pahenee. Erityisesti nuorten huumausaineiden käytön ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta lisää valtion vuoden 2010 talousarvioon momentin  32.30.51 perusteluihin maininnan, että määrärahaa saa käyttää työttömien yhdistysten, katulähetysyhdistysten ja muiden vastaavien kolmannen sektorin toimijoiden työn turvaamiseksi erityisesti Keski-Suomessa.

Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2009

  • Lauri Oinonen /kesk

​​​​