Kolmannen sektorin toiminnat ovat ottaneet sijansa
yhteiskunnassamme. Vaikka työttömien yhdistysten
edustajat ovat usein todenneet tavoitteekseen tehdä yhdistyksensä tarpeettomiksi,
silti tarvetta on yhä. En pidä oikeana linjaa,
jossa avustusrahat lopetetaan. Eri paikkakunnilla on suhteellisen
pienillä avustusrahoilla saatu työllistettyä yhteensä satoja
ihmisiä maakunnassamme. Aina, kun jotakin tekee, niin jotakin
saa, on totuus tänäkin aikana. Kun vaihtoehdoksi
jää vain rahanmeno eikä tulosta työstä,
tilanne ei ole oikein. Kolmannen sektorin yksi tärkeä tehtävä on
myös auttaa ja ohjata ihmisiä eri elämänvaiheiden
jälkeen työelämään.
Ajatus työllistymisestä työmarkkinoille
on hyvä, mutta aina se ei vain eri syistä onnistu.
Silloin kolmas sektori on korvaamattoman tärkeä antaessaan
mahdollisuuden työhön tukirahoillakin. Käydessäni
eri työttömien yhdistysten ja nuorten työpajojen
toimipisteissä niin maakunnassamme kuin Keuruullakin olen
tavannut vain työstään iloisia ihmisiä.
Jokaisen ja erityisesti nuoren kohdalla tämä merkitsee
paljon. Tilanteiden ja asioiden parantuessa useimmat ovat sitten työllistyneet
muille työmarkkinoille tai toimivat yrittäjinä.
Tässäkin on tullut kiitettävän
myönteistä tulosta.
Työ on jo sinänsä arvokas asia ihmiselle.
Tätä mahdollisuutta tulee tarjota monin tavoin.
Kukaan ei saa jäädä osattomaksi. Kolmannen
sektorin työtä tarjoaviin toimintoihin on löydettävä ratkaisut
ja rahoitus. Kovan kilpailunkin maailmassa jokaiselle on oltava
tarjolla jotakin työtä. Työllä itsellään
on paljon muitakin arvoja kuin välitön rahallinen
tulo. Kuinka turvataan kolmannen sektorin toimijoiden toimintamäärärahojen
jatkuminen, etteivät toiminnat keskeytyisi tai loppuisi?
Ensinnäkin laki ja asetus työllisyyspoliittisesta
avustuksesta ei velvoita "työllistämään".
Niissä puhutaan työllistymistä edistävistä toimenpiteistä.
Joillakin yhdistyksillä työllistämisen
lisäksi on kysymys ihmisten elämänlaatua
parantavista toimenpiteistä. Jos ja kun yhdistyksen toiminta
loppuu, niin loppuu myös kaikki edellä kerrottu.
Yhdistyksen toiminta ei ole pelkkää työllistämistä.
Se on ennen muuta yritystä valmentaa ihmisiä työelämään
ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Jos
ns. kolmannen sektorin rahoitus vaikeutuu, vaikutuksia voi kuvata
seuraavasti: maksuttomat toimistopalvelut loppuvat, maksuton neuvonta
esim. velka- ja eläkeasioissa loppuu, maksuton mahdollisuus
lukea lehtiä kahviossa loppuu — eikä kahvistakaan
aina peritä maksua, maksuton mahdollisuus käyttää nettiä tai
muuten tietokonetta kahviossa loppuu, mahdollisuus matalan kynnyksen
sosiaaliseen kanssakäymiseen toimistossa ja kahviossa loppuu.
Sellaisen paikan puuttuminen, jossa voi olla vapaasti ja vertaistensa
joukossa (mukaan lukien toimiston palkattu väki), saattaa
johtaa ns. syrjäytymiseen. Mahdollisuus oppia työelämää ja sitä myötä palata
normaaliin työelämään loppuu. Yhdistys
on usein pystynyt järjestämään
"työpaikan" talon omissa töissä ja talon
ulkopuolisissa töissä 6—10 henkilölle
vuodessa erilaisten tukien avulla. Yhdistyksessä työssä olevilta
ei vaadita tulosta. Ensimmäinen opeteltava asia on oppia tulemaan
töihin töiden alkaessa ja lähteä pois
töiden päättyessä.
Kolmannen sektorin yhdistys on matalan kynnyksen työpaikka.
Ruokapankkitoiminta voi loppua. Yhdistykset hoitavat usein ruokapankin, mutta
ruokalappuja ihmiset saavat myös diakonialta ja sosiaalitoimistosta.
Yhtäkkisestä rahoituksen loppumisesta seuraisi
ongelmia monin tavoin. Kysymykseksi nousee mm. se, minne laitetaan
yhdistyksen omistamat tavarat (toimiston koneet, laitteet, pöydät,
arkisto, kahvion astiasto jne.). Miten maksetaan työntekijöiden
palkat? Toimistoa, kahviota ja kirpputoria ei hetkessä ajeta
alas eikä ilman työntekijöitä.
Miten selvitään veroista, joita verottaja määräsi
yhdistykselle sen omasta varainhankinnasta? Vapaaehtoinen ja puolittain
vapaaehtoinen järjestötoiminta kaipaa tukea. Jos
yhdistys ei selviä velvoitteistaan käytettyään
kaikki keinot, jäävätkö rästit
yhdistyksen vastuullisten henkilöiden vastattaviksi?
Nuorten työpajojen toimintojen turvaaminen ja yhteiskunnallisen
syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeää.
Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa ongelmia
monille ihmisille. Monelle se on myös muuttunut pysyväksi
työttömyydeksi. Pitkäaikaistyöttömien
tilanteen helpottamiseksi olisi erityisen tärkeää kehittää työ-
ja sosiaalihallinnon yhteistoimintaa paikallistasolla. Tätä varten on
jo asetettu työryhmä kehittämään
koordinoituja malleja ja keinoja pitkäaikaistyöttömien
palveluihin.
Pelkkä työpaikalla hankittu ammattitaito ei enää riitä muuttuvilla
työmarkkinoilla, jos työntekijällä ei
ole yleissivistäviä ja ammatillisia perusvalmiuksia.
Työelämästä syrjäytymisen
ehkäiseminen edellyttää ammatillisten
ja yleissivistävien perusvalmiuksien parantamista erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä.
Nuorten kohdalla on varmistettava toteutettujen koulutusuudistusten
lisäksi, että nuorten työpajatoiminnan
jatkuvuus turvataan ja työpajojen toimintaa kehitetään.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä palvelujärjestelmien
ulkopuolelle pudonneisiin ja elämänhallinnassaan
vaikeuksissa oleviin nuoriin. Päihde- ja huumausainetilanne pahenee.
Erityisesti nuorten huumausaineiden käytön ehkäisyyn
on kiinnitettävä huomiota.
