Ehdotus
Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (jäljempänä AKT-maat)
sekä Euroopan yhteisön (EY) ja sen jäsenvaltioiden
välillä kesäkuussa 2000 allekirjoitettu
kumppanuussopimus, nk. Cotonoun sopimus, tuli voimaan huhtikuussa 2003.
Cotonoun sopimus on Euroopan unionin (EU) ja AKT-maiden välisten
suhteiden perusta. Sen päämääränä on
EU:n ja AKT-maiden yhteistyön kehittäminen AKT-maiden
kestävän kehityksen ja joustavan ja asteittaisen
maailmantalouteen integroitumisen edistämiseksi sekä köyhyyden
vähentämiseksi.
Cotonoun sopimuksessa sovittiin AKT-maita hyödyttävistä erityisistä kauppajärjestelyistä.
Koska
järjestelyt antoivat erityiskohtelun AKT-maille, niille
tarvittiin Maailman kauppajärjestön (WTO) poikkeuslupa.
Poikkeuslupa saatiin vuoden 2007 loppuun saakka, johon mennessä EU:n
ja AKT-maista muodostuvien alueiden tuli neuvotella WTO-yhteensopivat
talouskumppanuussopimukset (Economic Partnership Agreements, jäljempänä EPA-sopimukset).
Suurin osa AKT-maista on WTO:n jäseniä. WTO-jäsenyyttä hakeneita
AKT-maita ovat mm. Bahama, Komorit, Päiväntasaajan
Guinea, Etiopia, Liberia, São Tomé ja Príncipe.
Vähiten kehittyneistä AKT-maista WTO-järjestelmän
ulkopuolella ovat toistaiseksi Eritrea, Kiribati, Somalia, Itä-Timor
ja Tuvalu. EPA-sopimuksilla purettaisiin Cotonoun sopimuksessa määritelty
AKT-maiden suosituimmuusasema, ja ne korvaisivat Cotonoun sopimuksen
kauppaa käsittelevät osat. EPA-sopimuksilla asetettaisiin
myös puitteet kehitysyhteistyölle, jonka tarkoituksena
on vahvistaa AKT-maiden kansallisia talouksia ja niiden kapasiteettiä.
EU:n neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2002 komissiolle
mandaatin neuvotella EPA-sopimukset EY:n, sen jäsenvaltioiden
sekä AKT-maista muodostuvien neuvotteluryhmien välille.
AKT-maiden neuvotteluryhmiä ovat Keski-Afrikan, Länsi-Afrikan,
Itä- ja eteläisen Afrikan, eteläisen
Afrikan yhteisön, Karibian ja Tyynenmeren ryhmät.
Itä- ja eteläisen Afrikan maat tosin saattavat
tehdä kaksi erillistä EPA-sopimusta: Itä-Afrikan
yhteisön (East African Community, EAC) sopimuksen ja itäisen
ja eteläisen Afrikan valtioiden (Eastern and Southern Africa
States, ESA) sopimuksen.
EPA-neuvottelut eivät ole edenneet alkuperäisen
aikataulun mukaisesti, vaan ainoastaan Karibian neuvotteluryhmän
kanssa saatiin vuoden 2007 loppuun mennessä parafoitua
täysimittainen EPA-sopimus. Kun WTO:n poikkeusluvan mahdollistama
AKT-maiden suosituimmuuskohtelu päättyi vuoden
2007 lopussa, odotti niitä AKT-maita, joita ei luokitella
ns. LDC-maiksi (Least Developed Countries, vähiten kehittyneet
maat), siirtyminen EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän
(Generalised System of Preferences, GSP) yleisen kohtelun piiriin.
Sen tarjoamat tulliedut ovat huonommat kuin aikaisemmat Cotonoun
sopimuksen kauppajärjestelyn puitteissa AKT-maille myönnetyt
edut (LDC-maita tämä ei koske, koska ne saavat
GSP:n Everything But Arms (EBA) -järjestelyn puitteissa joka
tapauksessa tullittoman ja kiintiöttömän kohtelun
EU:n markkinoilla). Loppuvuoden 2007 erityiseksi tavoitteeksi muodostui
turvata ei-LDC-maiden EU-alueelle suuntautuvan viennin jatkuvuus.
Kun kävi ilmeiseksi, että ennen vuoden 2007 loppua
neuvottelut varsinaisista EPA-sopimuksista saataisiin päätökseen
ainoastaan Karibian neuvotteluryhmän kanssa, komissio ja
osa AKT-maista (etenkin ei-LDC-maat) parafoivat väliaikaisratkaisuna
nk. ensivaiheen EPA-sopimukset joulukuussa 2007 tarkoituksenaan
jatkaa neuvotteluja varsinaisista EPA-sopimuksista. Ne AKT-maat,
jotka parafoivat ensivaiheen EPA-sopimukset, pääsivät
hyötymään EU:n neuvoston 20.12.2007 antamasta
markkinoillepääsyasetuksesta (Neuvoston asetus
(EY) N:o 1528/2007), jolla EU toteutti yksipuolisesti ja
ennen EPA-sopimusten voimaantuloa EPA-neuvotteluissa AKT-valtioille
tekemänsä markkinoillepääsytarjouksen.
Markkinoillepääsyasetuksella EU vapautti 1.1.2008
alkaen EU-alueelle AKT-maista suuntautuvan tuonnin (pl. aseet) lukuun
ottamatta riisiä ja sokeria, joille asetettiin erilliset
siirtymäajat. Muut AKT-valtiot jäivät
asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja siirtyivät GSP:n
yleisen kohtelun tai LDC-maita koskevan EBA-järjestelyn
piiriin. Ensivaiheen EPA-sopimukset notifioidaan WTO:lle sen jälkeen,
kun ne on allekirjoitettu.
Varsinaisten EPA-sopimusten tavoitteena on vapauttaa asteittaisesti
ja hallitusti AKT-maiden ja EU:n välistä kauppaa.
Sopimuksilla pyritään kehittämään
AKT-maissa investointiympäristöä ja yksityisen
sektorin toimintaedellytyksiä. Niiden tärkeänä elementtinä on
alueellisen integraation, taloudellisen yhteistyön ja hyvän hallinnon
tukeminen sekä tehokkaan, ennakoitavan ja läpinäkyvän
kauppaa ja investointeja koskevan sääntökehyksen
luominen. Sopimukset sisältävät kehitysyhteistyötä koskevia
osia, joiden tavoitteena on tukea AKT-maiden köyhyyden vähentämistä ja
lopulta sen poistamista kestävän kehityksen ja
YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti.
Toisin kuin varsinaiset EPA-sopimukset ensivaiheen EPA-sopimukset
eivät sisällä mm. palvelukauppaa tai
yritysten etabloitumista koskevia määräyksiä.
Näiden osalta ensivaiheen EPA-sopimuksissa ainoastaan vahvistetaan
WTO-sitoumukset sekä sovitaan neuvottelujen jatkamisesta.
Ensivaiheen sopimukset ovat siten keskeisesti tavarakauppaa koskevia
vapaakauppasopimuksia. Sopimukset sisältävät
myös muita kaupan helpottamiseen tähtääviä määräyksiä sekä mm.
kehitysyhteistyötä ja institutionaalisia rakenteita
koskevia määräyksiä. Varsinaisia
uusia määräyksiä kehitysyhteistyön
tasosta tai ohjelmoinnista ei kuitenkaan ole. Kehitysyhteistyö rahoitetaan
ensisijaisesti Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta. Sopimusneuvottelujen pääperiaatteena
on ollut, että kunkin alueen erityispiirteet ja -tarpeet
huomioidaan sopimuksissa — kuitenkin niin, ettei yhtä AKT-neuvotteluryhmää suosita
toista enempää.