Suomi ja EU-päätöksenteko
Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen vuoden 1995 alusta. Jäsenvaltiona Suomi osallistuu täysivaltaisesti EU:n päätöksentekoon. Toisaalta EU:n päätökset sitovat Suomea. EU:lla on ylikansallista päätösvaltaa unionin perustamissopimuksessa tarkasti määritellyillä aloilla. Tärkeimmät lainsäädännön välineet ovat asetukset ja direktiivit, niiden lisäksi EU antaa päätöksiä ja suosituksia. EU:n antamat asetukset tulevat välittömästi voimaan Suomessa. Direktiivit taas edellyttävät, että Suomi toteuttaa direktiivillä määritellyt tavoitteet kansallisesti. Tämä tarkoittaa usein kansallisen lainsäädännön muuttamista.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, osa kansallisesta vallasta siirtyi käytettäväksi osana unionin yhteistä päätösvaltaa. Eduskunnalle kuulunutta valtaa siirtyi käytettäväksi EU:n neuvostossa, jossa edustettuina ovat jäsenvaltioiden hallitukset. Vallan siirtyminen eduskunnalta hallitukselle haluttiin kuitenkin estää. Siksi luotiin järjestely, jonka mukaan eduskunta määrittelee Suomen kannan niihin kysymyksiin, jotka ennen EU-jäsenyyttä kuuluivat eduskunnan päätöksentekovaltaan.
Eduskunnalla on oikeus - ja velvollisuus - lausua kantansa kaikista sellaisista EU:n neuvostossa päätettävistä asioista, jotka kuuluvat asiallisesti eduskunnan toimivaltaan (lainsäädäntö, merkittävät rahoitusratkaisut, merkittävät ulkosuhdeasiat).