Asiantuntijat
Valiokuntalaitos edustaa jo sellaisenaan varsin pitkälle ulottuvan erikoistumisen tuomaa asiantuntemusta. Samalla se edustaa mitä suurimmassa määrin myös asiantuntijavaltaa. Kuitenkin valiokunnan asiantuntemuksen katveeseen jää paljon sellaista erikoistietoa, joka on päätöksenteolle ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että valiokunnat haluavat käyttää hyväkseen myös ulkopuolelta saatavissa olevaa erikoisasiantuntemusta tekemiensä ratkaisujen tueksi. Suomalainen asiantuntijakuuleminen on ollut lähtökohdiltaan suhteellisen väljää. Valiokuntia kuitenkin kehotetaan noudattamaan asiantuntijakuulemisissa harkintaa. Erityisesti huomautetaan siitä, ettei ole tarkoituksenmukaista uudistaa ministeriöissä asian eri valmisteluvaiheissa suoritettua koko lausuntokierrosta enää uudelleen valiokuntavaiheessa.
Asiantuntijainstituutio on kehittynyt hitaan ja pitkän kehityksen tuloksena sellaiseksi, jollaisena se nykyisessä valtiopäivätyössä näyttäytyy. Virkamiesasiantuntijoiden käyttö pysyi 1920-luvulle asti melko satunnaisena. Ratkaiseva käänne asiantuntijakuulemisissa tapahtui Jaakko Nousiaisen mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kun suurin osa valiokuntien mietinnöistä ei vielä sotien välisellä kaudella sisältänyt mainintoja asiantuntijakuulemisista, väheni tällaisten mietintöjen määrä sotia seuranneiden vuosikymmenien aikana olennaisesti. Valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden määrät ovat kasvaneet selvästi 1960-luvulta lähtien. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että eduskunta on tietoisesti pyrkinyt rajoittamaan asiantuntijoiden käyttöä.
Asiantuntija kutsutaan valiokunnan kokoukseen kuultavaksi tai häneltä pyydetään kirjallinen lausunto. Yleensä asiantuntijoita kuullaan valiokunnan kokouksessa suullisesti ja heidän toivotaan jättävän valiokunnan käyttöön myös kirjallisen muistion asiasta. Valiokuntien asiantuntijalausuntojen saatavuus
Valiokunnan käytettävissä ei ole oikeudellisia keinoja yksittäisen asiantuntijan velvoittamiseksi saapumaan valiokunnan kokoukseen tai antamaan kirjallista lausuntoa (ks. kuitenkin
Perustuslain 731/1999 47 §:n 2 mom. sekä 90 §:n 3 mom., 96 §:n 3 mom. ja 97 §). Käytännössä valiokunnan kutsusta tai lausuntopyynnöstä kieltäytyminen on kuitenkin hyvin harvinaista.
Saman asian ollessa käsiteltävänä useammassa kuin yhdessä valiokunnassa, voivat asiaa käsittelevät valiokunnat kuulla asiantuntijoita yhteisessä kokouksessa. Siinä johtaa puhetta iältään vanhin valiokunnan puheenjohtaja, jollei muusta sovita.