Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

Kirkkolainsäädännön kokonaisuudistus

Kirkkolain säätämisessä noudatetaan tavanomaisesta menettelytavasta poikkeavaa lainsäädäntöjärjestystä. Vuoden 1869 kirkkolaista lähtien kirkolliskokouksella on ollut yksinomainen oikeus ehdottaa kirkkolain säätämistä tai muuttamista. Kirkolliskokouksen ehdotusta ei voi sisällöllisesti muuttaa lainsäädäntöprosessin aikana. Eduskunta voi tehdä kirkolliskokouksen ehdotukseen vain teknisiä muutoksia ja päättää sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.


Kirkkolainsäädännön kokonaisuudistus on eri tavoin ollut vireillä vuodesta 2005 lähtien.

Kirkkojärjestyksen (1055/1993) mukaan kirkolliskokouksen ehdotuksen valmistelee kirkkohallitus. Kirkkohallitus antoi 20.10.2020 kirkolliskokoukselle esityksen uudeksi kirkkolaiksi. Samalla annettiin myös muita esityksiä kirkollisista erityislaeista. Keskeisenä tavoitteena on uudistaa kirkkolainsäädäntöä nykyistä selkeämmäksi ja tehostaa kirkon ja seurakuntien hallintoa. Tarkoituksena on myös siirtää sisäistä normivaltaa kirkon omille toimielimille. Kirkon ja valtion suhdetta esityksellä ei muuteta.

Uudessa ehdotuksessa on pyritty korjaamaan ne asiat, joiden vuoksi kirkkolain käsittely edellisellä kerralla keskeytyi eduskunnassa (HE 19/2019 ja täydentävä esitys HE 93/2019). Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 4/2020 jälkeen asiaa käsitellyt hallintovaliokunta HaV päätti 1.4.2020 lähettää kirkkohallitukselle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle kirjeen. Kirjeessä HaV esitti esityksen korjaamista ja perusteli, miksi sitä ei voida eduskunnassa hyväksyä ehdotetussa muodossa. Esityksen ongelmat koskivat muun muassa tiedonkäsittelyä kirkon hallinnossa ja diakoniatyössä.

 

Perustuslakivaliokunta totesi tuolloin, että ehdotusta ei voida käsitellä esitetyssä lainsäädäntöjärjestyksessä. Keskeinen valtiosääntöoikeudellinen ongelma muodostui valiokunnan mielestä ehdotuksen niin sanotusta tunnustuspykälästä:

2 §
Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Kirkko julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja ja toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan mielestä tunnustuspykälä olisi parempi olla kirkolliskokouksen itsensä päättämässä kirkkojärjestyksessä kuin eduskunnan hyväksymässä kirkkolaissa. Jos siitä säädetään kirkkolaissa, tunnustus voi tulla riippuvaiseksi lainsäätäjän poliittisesta tahdosta esimerkiksi tilanteessa, jossa kirkko haluaa muuttaa tunnustuksen sisältöä, mutta lainsäätäjä ei tällaista muutosta tee. Perustuslain takaamaan uskonnonvapauteen sisältyy uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen autonomia, johon kuuluu oikeus päättää oman tunnustuksensa sisällöstä.

Kirkolliskokous hyväksyi 11.11.2021 ehdotuksen uudeksi kirkkolaiksi. Asian käsittelyn yhteydessä kirkolliskokouksen edustajat käyttivät 150 puheenvuoroa, joista suurin osa käsitteli juuri tunnustuspykälän paikkaa. Käsittelyn pohjana oli kirkon lakivaliokunnan mietintö 1/2021, jossa se esitti tunnustuspykälän sisällyttämistä edelleen kirkkolain toiseen pykälään. Kirkolliskokous hyväksyi mietinnön äänin 57–49, vaikka se oli vastoin kirkkohallituksen ehdotusta ja eduskunnan hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kantaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kirkolliskokouksen ehdotuksen perusteella valmistelema hallituksen esitys HE 108/2022 kirkkolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi annettiin eduskunnalle 30.6.2022. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

Lisäksi hallitus peruutti 30.6.2022 eduskunnalle aiemmin annetut hallituksen esityksen HE 19/2019 ja sitä täydentävän esityksen HE 93/2019.

Valmistelu ennen eduskuntakäsittelyä

Opetus- ja kulttuuriministeriö: Kirkkolainsäädännön kokonaisuudistus, OKM074:00/2020. Asettamispäivä 23.12.2021.

Kirkkohallituksen esitys 10/2020 kirkolliskokoukselle uudeksi kirkkolaiksi, laiksi evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta, laiksi evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitoksesta ja laiksi tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä ratkaisuistaan annetun lain 2 §:n muuttamisesta sekä laiksi evankelis-luterilaisen kirkon eläkerahastosta

Piispainkokouksen lausunto 1/2021: Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen uudelleen kirjoittaminen

Kirkon lakivaliokunnan mietintö 1/2021

Kirkolliskokouksen asiakirjat

Kirkolliskokouksen pöytäkirjat

Kirkolliskokouksen puheenvuorot

Kirkolliskokouksen täydennys kirkkolakiehdotukseen 6.5.2022

Käsittely eduskunnassa

Hallituksen esitys HE 108/2022 eduskunnalle kirkkolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi annettiin eduskunnalle 30.6.2022.

Aiheen aikaisempi käsittely

Hallituksen esitys HE 19/2019 eduskunnalle kirkkolaiksi 19.9.2019.

Hallituksen esitys HE 93/2019 eduskunnalle kirkkolaiksi annetun hallituksen esityksen 19/2019 täydentämisestä.

Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 4/2020, 4.3.2020.

HE 19/2019 ja HE 93/2019 peruutettu 30.6.2022.

Oikeusvertailevaa aineistoa

Kansainvälinen sääntely uskonnonvapaudesta

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Suomen YK-liitto
– YK:n ihmisoikeuksien julistus (1948)

Katso myös:
Eduskunnan kirjasto, tietopalvelulta kysyttyä: Miten ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin?

YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 8/1976)

Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 63/1999)

Sääntely Euroopan unionissa

Euroopan unionin perussopimukset sisältävät artiklan myös kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien asemasta. Katso erityisesti Lissabonin sopimus, 17 artikla:

Lissabonin sopimus. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta (2007/C 306/01)

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) artikla uskonnonvapaudesta tuli myös osaksi EU:n perussopimusta.

Sääntely muissa maissa

Norja

Lov om Den norske kirke (kirkeloven), LOV-1996-06-07-31

Ruotsi

Lag (1998:1591) om Svenska kyrkan

Tanska

Danmarks Riges Grundlov (Grundloven), LOV nr 169 af 05/06/1953
– erityisesti 4. pykälä

Tanskan kirkkolainsäädäntö poikkeaa muista Pohjoismaista. Perustuslain nojalla evankelis-luterilainen kirkko on maan virallinen kansankirkko. Monarkia on korkein auktoriteetti kirkon uskosta ja parlamentti puolestaan vastaa kirkkolainsäädännöstä. Erityinen kirkkoministeriö vastaa lainvalmistelusta, eikä maassa ole kirkolliskokousta vastaavaa toimielintä. Paikallisseurakuntien asema on vahva. Luterilaisen kirkon toimintaa ohjataan useilla erityislaeilla, esim.:

Bekendtgørelse af lov om bestyrelse og brug af folkekirkens kirker m.m., LBK nr 330 af 29/03/2014

Kirjallisuutta ja aiheeseen liittyvää tutkimusaineistoa

Kirkon sisäisen autonomian rajat : tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja valtion välisistä suhteista kirkon sisäisen autonomian näkökulmasta vuosina 1965–2019 / Anne Hartoneva. Akateeminen väitöskirja, teologinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2021.

Kirkkolakia koskevien ehdotusten käsittely hallituksessa ja eduskunnassa / Joni Hiitola. Teologia.fi 13.5.2020.

Kirkkolakijärjestelmän ongelmat : kirkko-oikeudellinen vierailu kirkon lainsäädäntöautonomian perustuksilla / Pekka Leino. Helsinki, Suomen teologinen instituutti, 2019.
Leinon julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa

The ministerial exception : theological and legal perspectives from Finland and Europe / Paula Slotte. Routledge/CRC Press, 2018.

Kirkkona valtiossa : katsaus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon valtiosuhteen edellytyksiin ja uudistuspaineisiin / Leena Sorsa. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 41, 2015.

”Endast kyrkans egna angelägenheter”: en kyrkorättslig undersökning av kyrkans egna angelägenheter i kyrkolagstiftningen om Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland / Pekka Leino. Diss.: Åbo Akademi, 2012.

Kirkkolainsäädäntö : kirkon vai yhteiskunnan asia? Kirkon ja yhteiskunnan väliset suhteet ja Suomessa käytetyt säädökset kanonisesta oikeudesta vuoden 1993 kirkkolakiin / Jyrki Knuutila. Edilex, 2012.

Kirkko-oikeus : juridiikkaa vai teologiaa? Kirkko-oikeuden paradigmaa etsimässä / Arto Seppänen. Edilex, 2010.

Law & religion in the 21st century : Nordic perspectives / Lisbet Christoffersen et al. eds. København, Djøf, 2010.
Christoffersenin julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa

A world survey of religion and the state / Jonathan Fox. Cambridge ; New York (N.Y.), Cambridge University Press, 2008.
Foxin julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa
– Kirja sisältää laajan kansainvälisen vertailun kirkkojen ja uskontojen asemasta eri valtioissa ja valtiosäännöissä.

Sisällöllinen toimitus: Timo Turja, huhtikuu 2022, päivitetty 1.7.2022, sähköposti: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi