Pitkä parlamentti ja jatkosodan päättyminen

​Pitkä parlamentti ja jatkosodan päättyminen

Suomi liittyi aseveli Saksan rinnalle hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan 26. kesäkuuta 1941. Jatkosodan hyökkäysvaihe päättyi joulukuussa, mitä seurannut puuduttava asemasotavaihe kesti kaksi ja puoli vuotta. Kun toisen maailmansodan itärintaman ratkaisutaistelu Stalingradissa päättyi Saksan tappioon helmikuussa 1943, myös Suomessa ryhdyttiin ottamaan etäisyyttä Saksaan.

Kesällä julkisuuteen astunut rauhanoppositio rikkoi ensimmäisenä sota-ajan kansallisen yksimielisyyden. Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 vahvistetut Neuvostotoliiton ehdot erillisrauhan solmimiselle Suomen kanssa olivat kuitenkin liian ankarat. Vasta Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 kypsyttivät Linkomiehen hallituksen avaamaan rauhantunnustelut:

Kevään 1944 rauhantunnusteluissa eduskunta oli kokonaisuudessaan suoremmin mukana kansakunnan suurissa ratkaisuissa kuin milloinkaan muulloin sodan aikana. (Majander, s. 318. Pitkä parlamentti 1939–1945 / Mikko Majander. Teoksessa: Suomen eduskunta 100 vuotta. Osa 3, Kansanvalta koetuksella. Helsinki: Edita 2006)

Jatkosodan välirauhasta päätti ns. pitkä parlamentti. Jatkosodan poikkeusoloissa ei järjestetty eduskuntavaaleja, vaan kesällä 1939 valittu eduskunta jatkoi työtään huhtikuuhun 1945 saakka. Pitkän parlamentin kokoonpanosta erotettiin talvisodan aikana Sdp:n oppositioryhmä ”kuutoset”, jonka jäsenet vangittiin jatkosodan ajaksi.

Eduskunnan kantaa valtiolliseen tilanteeseen eli rauhantunnusteluihin haettiin vuonna 1944 valtioneuvoston tiedonannoilla, jotka käsiteltiin valtiopäivillä suljetuissa istunnoissa.

​Vuoden 1944 valtiopäivien suljettujen istuntojen pöytäkirjat

Menettelytapa eduskunnassa

Poliittinen ja sotilaallinen tilanne muuttui vuoden 1944 kuluessa. Hallitus antoi valtioneuvoston tiedonannot, joissa se pyysi eduskuntaa hyväksymään tiedonantoon sisältyvän esityksensä. Hallitus pyysi eduskunnan luottamusta.

Ennen jokaista valtioneuvoston tiedonannon käsittelyä puhemies oli harkinnut asian olevan sen laatuinen, että se olisi käsiteltävä suljetussa istunnossa, ja antanut tyhjentää kuunteluparvet. Puhemies esitti työjärjestyksen 58 §:n mukaisesti eduskunnan päätettäväksi, hyväksyykö eduskunta menettelytavan. Puhemiesneuvosto ehdotti asian käsittelyyn suljetuissa istunnoissa lisäystä, jonka mukaan niiden pöytäkirjat julkaistaan vasta, kun puhemiesneuvosto katsoo sopivaksi niiden julkaisemisen.

Menettelytapa oli valtiopäiväjärjestyksen (7/1928) 36 §:n mukainen:
”Jos valtioneuvosto tahtoo ulkopuolella päiväjärjestyksen antaa eduskunnalle tiedonannon tai ilmoituksen jostakin valtakunnan hallintoa tai sen suhteita ulkovaltoihin koskevasta asiasta, on se eduskunnalle esiteltävä ja pantava pöydälle johonkin seuraavaan istuntoon. Kun keskustelu asiasta on julistettu päättyneeksi, esittää puhemies eduskunnan hyväksyttäväksi päiväjärjestykseen siirtymisen, jonka sanamuoto on seuraava: saatuansa tiedonannon eduskunta siirtyy päiväjärjestykseen."

Niiden, jotka eivät hyväksyneet tällaista yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä, tuli valtiopäiväjärjestyksen 36 §:n 2 momentin mukaan keskustelun aikana tehdä ehdotuksensa joko asian valiokuntaan lähettämisestä taikka perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen hyväksymisestä.

Hallitus sai eduskunnan hyväksynnän esitykselleen, jos päätökseksi tuli päiväjärjestykseen siirtyminen puhemiehen ehdotuksen mukaisesti. Äänestettäessä tämä tarkoitti jaa-äänten voittavan ei-äänten määrän.

 

Eduskunta mukana rauhanteossa vuonna 1944 -tietopaketti | Pitkä parlamentti ja jatkosodan päättyminen | Kevään 1944 rauhantunnustelut | Syksyn 1944 tapahtumat | Lähteet ja oheismateriaalia