Suomalainen terveydenhuolto oli kriisissä jo ennen koronapandemiaa. Pandemian aikaan hoitojonot ovat kasvaneet entisestään, kun hoitohenkilökuntaa on siirretty perustehtävistään vahvistamaan tehohoidon kapasiteettia, koronatestaajiksi, tartunnanjäljittäjiksi sekä rokottajiksi. Erityisesti pandemian alkuaikoina moni asiakas perui vastaanottoaikansa joko itse tai terveydenhuollon kehotuksesta. 

Pandemiatoimien vuoksi seulontoja jouduttiin keskeyttämään, ja tutkimuksia ja leikkauksia lykättiin. Vaikka yhteiskuntaa nyt ollaan avaamassa, on uhka kiireettömien leikkausten lykkäämisestä edelleen todellinen. Kuuden kuukauden hoitotakuun määräaika ylittyy edelleen tuhansilla potilailla, ja tilanne koettelee monin paikoin lainmukaisuuden rajoja. Hammaslääkäriliitto kertoi kesäkuussa, että suun terveydenhuollossa oli vuoden aikana syntynyt yli miljoonan käynnin vaje.  

Sen lisäksi, että kansalaiset kärsivät hoitoon pääsyn pitkittymisestä, hoitovelka aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Kun sairauksia ei huomata ajoissa, on hoito vaikeampaa ja kalliimpaa, ja usein myös ennuste huonompi. Samalla hoitohenkilökunta joutuu tekemään työtä alimiehityksellä äärimmäisen stressaavassa tilanteessa, ja moni harkitsee alanvaihtoa työn kuormittavuuden vuoksi. Työntekijöiden palkitseminen venymisestä pandemian aikana on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka poikkeuksellinen tilanne on koetellut hoitohenkilökuntaa erityisen rankalla tavalla. 

Hoitoalan työvoimakadon paheneminen on estettävä nyt, eikä hoitojonojen purkaminen voi odottaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanoa tai koronatoimien päättymistä. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos tekijöitä saadaan lisää ja nykyisin hoitoalalla työskentelevien työkuormaa pystytään keventämään. Tarvitaan korvamerkitty lisärahoitus kuntien valtionosuuksiin terveydenhuollon tason parantamiseen ja hoitovelan purkuun. Aloite sisältyy KD eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2022.