7.1
Laki Euroopan unionin suorista viljelijätuista
1 §.Lain soveltamisala. Ehdotetun 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin sellaisiin suunnitelma-asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tukiin, jotka on sisällytetty strategiasuunnitelmaan. Näitä tukia ovat sisältyvät perustulotuki, uudelleenjakotulotuki, nuorten viljelijöiden tulotuki, ekojärjestelmän tuki ja tuotantosidonnaiset tulotuet.
Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin Ahvenanmaan maakunnassa, jos asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan.
Ehdotetun 3 momentin mukaan lakia sovellettaisiin myös markkinajärjestely asetuksen 219–221 artiklan nojalla viljelijälle markkinahäiriötilanteessa myönnettävän tuen myöntämiseen ja maksamiseen. Momentin sisältö vastaisi nykyisin voimassa olevaa suorien tukien lain 1 §:n 3 momentin sisältöä.
2 §. Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin määritelmistä. Pykälän 1 kohdan mukaan lisä- ja toimenpidevaatimusasetuksella tarkoitettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä lisävaatimuksilla eräille tukitoimityypeille, jotka jäsenvaltiot täsmentävät mainitun asetuksen mukaisissa, vuosia 2023–2027 koskevissa YMP:n strategiasuunnitelmissaan, sekä säännöillä, jotka koskevat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa (GAEC-toimenpidevaatimus) 1 mainittua osuutta annettua komission delegoitua asetusta (EU) 2022/126. Pykälän 2 kohdan mukaan perustulotuella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 21 artiklassa tarkoitettua tukea. Pykälän 3 kohdan mukaan uudelleenjakotulotuella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 29 artiklassa tarkoitettua tukea. Pykälän 4 kohdan mukaan nuorten viljelijöiden tulotuella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 30 artiklassa tarkoitettua tukea. Pykälän 5 kohdan mukaan ekojärjestelmätuella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 31 artiklassa tarkoitettua tukea. Pykälän 6 kohdan mukaan maatilalla tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tilaa. Suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan tilalla tarkoitetaan kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä. Pykälän 7 kohdan mukaan pellolla tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua alaa. Pykälän 8 kohdan mukaan pysyvällä nurmella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua alaa. Pykälän 9 kohdan mukaan pysyvällä kasvilla tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kasveja. Pykälän 10 kohdan mukaan maatalousmaalla tarkoitettaisiin pellon, pysyvien kasvien ja pysyvän nurmen alaa. Pykälän 11 kohdan mukaan Natura-alueella tarkoitettaisiin luonnonsuojelulain (1096/1996) 64 §:ssä tarkoitettua aluetta. Määritelmä vastaisi sisällöltään nykyisin voimassa olevan suorien tukien lain 2 §:n 18 kohdan säännöstä. Pykälän 12 kohdan mukaan eläinrekisterillä tarkoitettaisiin eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 30 §:n mukaista rekisteriä. Pykälän 13 kohdan mukaan tukivuodella tarkoitettaisiin sitä kalenterivuotta, jolloin perustulotukea, uudelleenjakotulotukea, nuorten viljelijöiden tulotukea, ekojärjestelmän tukea ja tuotantosidonnaisia tulotukia haetaan.
3 §.Aktiiviviljelijä. Ehdotetun 1 momentin mukaan tuenhakija olisi suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu aktiiviviljelijä, jos tämä on saanut Euroopan unionin suoria viljelijätukia enintään 5 000 euroa tuen hakua edeltävänä kalenterivuonna tai tämä kuuluu pykälässä säädettynä ajankohtana kansalliseen rekisteriin, jonka perusteella voidaan todentaa hakijan maataloustoiminnan harjoittaminen. Suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava aktiiviviljelijän määrittämisessä objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita, kuten tuloharkintaa, tilan työvoimapanoksia, yrityksen toimialaa ja sisältymistä maataloustoimintaa koskeviin kansallisiin tai alueellisiin rekistereihin. Jos jäsenvaltio pitää aktiiviviljelijöinä viljelijöitä, joiden saamat suorat tuet eivät edellisenä vuotena ylittäneet tiettyä määrää, kyseinen määrä saa olla enintään 5 000 euroa. Rajaksi ehdotetaan 5 000 euroa, jota voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, koska se suojaa pieniä ja keskisuuria tuenhakijoita liialliselta hallinnolliselta taakalta ja yksinkertaistaa myös toimeenpanoa. Ehdotettu 5 000 euron raja vastaa myös voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tuenhakijan katsottaisiin kuuluvan kansalliseen rekisteriin, jos hänen tietonsa ovat saatavissa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä todettaisiin tuenhakijalle myönnetyn yritys- tai yhteisötunnuksen (Y-tunnus) lisäksi, että tuenhakija harjoittaa maataloutta päätoimialana. Siitä, miten kansalliseen rekisteriin kuulumista tarkasteltaisiin aktiiviviljelijän edellytysten täyttymisen osalta, säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Tietojensaanti 1 momentissa tarkoitetusta rekisteristä perustuu ruokahallinnon tietovarannosta annettuun lakiin (560/2021). Rekisterin käyttöä aktiiviviljelijän määrittämisessä voidaan pitää perusteltuna, koska tietojärjestelmien välisten rajapintojen rakentamisen kautta rekistereissä olevat tiedot voidaan vuosittain tarkistaa ja todentaa vahvistamaan tuenhakijalta saatuja tietoja. Yksittäistapausten tarkastelu vähenee, kun ajantasaiset tiedot ovat ajettavissa rekisteristä. Tuenhakijalle riittää kerran perustettu ja tarvittaessa yhteen rekisteriin tehty päivitys maatalousyrittäjänä. Y-tunnukseen perustuva rekisteritarkastelu on yhteensopiva useiden viranomaisten kesken. Jos muut aktiiviviljelijää koskevat edellytykset eivät täyttyisi, tuenhakija voisi täyttää aktiiviviljelijän määritelmän myös osoittamalla maataloustoiminnan harjoittamisen erillisillä asiakirjatodisteilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä rekisteristä ja siihen kuulumisen ajankohdasta sekä maataloustoiminnan harjoittamisen todentamisesta. Tarkoituksena on käyttää aktiiviviljelijän edellytysten täyttymisen arvioimisessa muiden viranomaisten kuten Patentti- ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon olemassa olevien rekistereiden tietoja kuten esimerkiksi tietoa kuulumisesta arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Viranomaisten tietojensaantioikeudesta säädetään ehdotetun toimeenpanolain 53 §:ssä.
4 §.Tukimuodot. Pykälässä säädettäisiin niistä tukimuodoista, joita lain nojalla voitaisiin myöntää. Aktiiviviljelijälle voitaisiin myöntää perustulotukea, uudelleenjakotulotukea, nuorten viljelijöiden tulotukea, ekojärjestelmätukea ja pykälässä tarkemmin määriteltäviä tuotantosidonnaisia tulotukia. Tukimuotojen sisältö kuvataan strategiasuunnitelmassa ja niiden sisällöstä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Suunnitelma-asetuksen 28 artiklassa mahdollistetaan edellä mainittujen tukimuotojen korvaamisen vapaaehtoisella tuella pienviljelijöille. Suomessa ei otettaisi tätä tukimuotoa käyttöön.
5 §.Maataloustoiminta. Pykälässä säädettäisiin maataloustoiminnan määritelmästä. Suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on määriteltävä muun muassa maataloustoiminta mainitussa artiklassa säädetyissä rajoissa. Pykälän 1 momentin mukaan maataloustoimintaan kuuluisi sekä suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maataloustuotteiden tuottaminen että suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu maatalousmaan säilyttäminen. Maataloustuotteiden tuottamisella tarkoitettaisiin kasvien kasvattamista alkutuotannossa pelto- tai puutarhaviljelyn menetelmin tai tuotantoeläinten pitoa. Maatalousmaan säilyttämisellä tarkoitettaisiin puolestaan maatalousmaan hoitamista siten, että se pysyy avoimena. Muu kuin maataloustuotteiden tuottamiseen käytettävä maatalousmaa olisi niitettävä vuosittain tai se olisi pidettävä avoimena laiduntamalla tai muulla vastaavalla tavalla. Maatalousmaan pitämisellä avoimena tarkoitettaisiin sitä, että sille ei anneta kasvaa pensaita tai puita, kuten tapahtuisi ilman vuosittaista niittoa tai vastaavia toimia, joita ihminen tai tuotantoeläin pystyy tekemään. Vuosittaisesta toimenpiteestä, jolla maatalousmaa pidetään avoimena, voitaisiin poiketa tämän lain 13 §:ssä tarkoitetuilla sitoumusaloilla sekä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitetuilla tietyillä sitoumus- ja sopimusaloilla, jotka voidaan niittää vain joka toinen vuosi tai sopimusehtojen määrittelemin ehdoin. Tällä poikkeuksella turvattaisiin luonnon monimuotoisuustavoitteita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maataloustuotteiden tuottamisesta, maatalousmaasta ja sen säilyttämisestä, maatalousmaan käyttämisestä muuhun kuin maataloustoimintaan, maatalousmaata olevista pelloista, pysyvistä nurmista ja pysyvistä kasveista, maatalousmaalla olevista maisemapiirteistä, maatalousmaan perus- ja kasvulohkojen määrittelystä, yhdistämisestä ja vähimmäiskoosta.
6 §.Tukikelpoinen ala. Pykälässä säädettäisiin tukikelpoisesta alasta, josta voitaisiin myöntää 4 §:ssä tarkoitettuja tukia. Tukia voitaisiin myöntää maatalousmaasta, jota käytetään maataloustoimintaan sinä vuonna, kun kyseistä tukea haetaan (tukikelpoinen ala). Tukikelpoisen alan olisi oltava aktiiviviljelijän hallinnassa sinä päivänä, jolloin suoria viljelijätukia koskeva vuosittainen hakemus voidaan viimeistään jättää. Pienin tukikelpoinen lohkokoko, josta voitaisiin maksaa 4 §:ssä tarkoitettuja tukia, olisi 0,05 hehtaaria. Horisontaaliasetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaan pinta-alaperusteisen tuen hakemus on esitettävä paikkatietoperusteisessa hakumuodossa. Paikkatietoperusteinen hakujärjestelmä perustuu horisontaaliasetuksen 68 artiklan mukaiseen viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään, jonka on laadunarviointiasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan muun muassa yksilöitävä maatalousmaa, määritettävä tukikelpoinen enimmäisala ja sen sijainti. Jotta edellä mainitut vaatimukset pystytään täyttämään, on 0,05 hehtaarin tukikelpoisen lohkon alaraja otettava käyttöön. Alaraja vastaa aiempaa käytäntöä. Hakemusjärjestelmäasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan hakemus on vuosittainen ja sen on sisällettävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen tukiehtojen ja tarpeen mukaan ehdollisuuden vaatimusten todentamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tukikelpoisen alan tarkemmista edellytyksistä, tukikelvottomista aloista ja niiden todentamisesta.
7 §.Ehdollisuus. Suorien viljelijätukien lain 4 §:ssä tarkoitettujen Euroopan unionin suorien tukien saamisen edellytyksenä on ehdollisuuden vaatimusten noudattaminen. Ehdollisuuteen kuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset. Lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset koskevat suunnitelma-asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavia aloja: a) ilmasto ja ympäristö, mukaan lukien vesi, maaperä, ekosysteemien biologinen monimuotoisuus; b) kansanterveys ja kasvien terveys; c) eläinten hyvinvointi. Ehdotetun 1 momentin mukaan tukea hakevan olisi noudatettava suunnitelma-asetuksen 12 ja 13 artiklassa ja liitteessä III tarkoitettuja ehdollisuuden vaatimuksia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ehdollisuuden lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista.
8 §.Pysyvän nurmen ennallistamisvelvollisuus. Ehdotetun 1 momentin mukaan, jos 7 §:ssä tarkoitettuun ehdollisuuteen kuuluvien pysyvien nurmien osuus maatalousmaasta vähenee Ruokaviraston vuosittain marraskuun 30 päivänä suorittaman pinta-alatarkastelun perusteella koko valtakunnan tasolla pysyvän nurmen vuoden 2018 viitealaan verrattuna yli viisi prosenttia, pysyvää nurmea ei saisi siirtää muuhun käyttöön ja lisä- ja toimenpidevaatimusasetuksen 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu pysyvän nurmen ennallistamismenettely otettaisiin käyttöön. Viljelijälle voitaisiin tällöin asettaa velvoite palauttaa muuhun käyttöön siirrettyä pysyvää nurmea vastaava pinta-ala pysyväksi nurmeksi. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa suorien tukien lakia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan suunnitelma-asetuksen liitteessä III tarkoitettuja ympäristön kannalta herkkiä pysyviä nurmia olisivat Natura-alueella sijaitsevat pysyvän nurmen alat. Peruslohko katsottaisiin kokonaisuudessaan Natura-alueella sijaitsevaksi pysyväksi nurmeksi, jos osa lohkosta sijaitsee Natura-alueella. Viljelijä voisi muodostaa Natura-alueella sijaitsevan pysyvän nurmen alasta uuden, Natura-alueella kokonaisuudessaan sijaitsevan peruslohkon. Uusi peruslohko tulisi muodostaa viimeistään sinä päivänä, jolloin tukihakemus voidaan viimeistään jättää.
Jos Natura-alueella sijaitsevan pysyvän nurmen käyttötarkoitusta on muutettu, ala olisi ennallistettava takaisin pysyväksi nurmeksi. Ala olisi ennallistettava takaisin pysyväksi nurmeksi seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä. Ennallistettua alaa pidettäisiin pysyvänä nurmena takaisin muuttamisen ensimmäisestä päivästä lähtien. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa suorien tukien lakia.
Ehdotetun 4 momentin mukaan valtioneuvosto päättäisi yleisistunnossa 1 momentissa tarkoitetusta ennallistamismenettelyn käyttöönottamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä pysyvän nurmen muuhun käyttöön siirtämisen rajoittamisesta. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voitaisiin säätää lisä- ja toimenpidevaatimusasetuksessa säädetyissä rajoissa ennallistamisen edellytyksistä ja toteuttamisesta tilatasolla, pysyvän nurmen muuhun käyttöön siirtämisen ehdoista sekä Natura-alueella sijaitsevan pysyvän nurmen määrittelystä.
9 §.Suorien viljelijätukien maksamisen yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin suorien viljelijätukien maksamisen yleisistä edellytyksistä. Suunnitelma-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltio voi asettaa viljelijälle maksettavien suorien tukien vähimmäismäärän. Vähimmäismäärää asetettaessa on otettava huomioon suunnitelma-asetuksen 18 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan vaatimukset. Pykälän mukaan perustulotukea, uudelleenjakotulotukea, nuorten viljelijöiden tulotukea, ekojärjestelmän tukea ja tuotantosidonnaisia tulotukia ei maksettaisi, jos maksettavien tukien yhteismäärä tukivuonna on alle 500 euroa. Koska raja ei ole kovin korkea, se mahdollistaa pienempienkin tilojen pääsemisen suorien tukien saajiksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuen maksamisen edellytyksistä unionin kokonaan rahoittamissa yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän mukaisissa tuissa. Nykyisin maksujen suorittamisen aikarajoista ja maksamisen edellytyksistä säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä nykyisin voimassa olevan horisontaaliasetuksen 75 artiklassa, jossa lähtökohtana on tukikelpoisuusedellytyksiä koskevien tarkastusten saattaminen päätökseen ennen maksujen aloittamista. Tulevan kauden horisontaaliasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaan maksut suoritetaan aikaisintaan 1 päivänä joulukuuta ja viimeistään seuraavan kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta mahdollistaen kuitenkin ennen 1 päivää joulukuuta mutta aikaisintaan 16 päivää lokakuuta suorissa tuissa ennakkomaksut, joiden suuruus on enintään 50 prosenttia. Vuoden 2023 alusta sovellettavaksi tulevassa uudessa horisontaalisetuksessa ei enää säädetä maksamisen aloittamiseen liittyvistä edellytyksistä, mistä johtuen niistä ehdotetaan säädettäväksi tässä laissa, jotta voidaan varmistaa varainhoidolle asetetut edellytykset sekä komissiolle ilmoitettavien menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus. Momentissa säädettäisiin siitä, että toimeenpanolain 20 §:ssä tarkoitetut hallinnolliset tarkastukset tulisi olla tehtynä niistä tukiehdoista, jotka ovat tarkastettavissa, ennen ennakon tai ensimmäisen erän maksamista. Pinta-alamonitoroinnin alustavat tulokset tulisi olla maatilan osalta valmiina ennen ennakon maksamista ja lopulliset tulokset ennen ensimmäisen erän maksamista. Paikan päällä tehtävän valvonnan tulisi olla maatilan osalta valmiina ennen ensimmäisen erän maksua.
10 §.Perustulotuki. Perustulotuesta säädetään suunnitelma-asetuksen 21─27 artiklassa. Perustulotuki on viljelijän perustoimeentuloa turvaava Euroopan maatalouden tukirahaston, jäljempänä maataloustukirahaston, suora tulotuki. Suunnitelma-asetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustulotuki myönnettäisiin vuotuisena tuotannosta irrotettuna tukena tukikelpoista hehtaaria kohden. Mainitun asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaan perustulotukea myönnetään jokaisesta aktiiviviljelijän ilmoittamasta tukikelpoisesta hehtaarista. Pykälän 1 momentin mukaan perustulotukea voitaisiin myöntää suunnitelma-asetuksen 21 artiklan 3 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilman tukioikeuksista tulevia rajoitteita, koska tukioikeuksista luovuttaisiin suunnitelma-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Perustulotuen määrä määräytyisi tukikelpoisen pinta-alan ja tukialueen perusteella. Perustulotukea maksettaisiin koko Suomessa tasatukena tukialueen sisällä ilman tukioikeusjärjestelmää. Suunnitelma-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää eriyttää hehtaarikohtaisen perustulotuen määrän alueryhmittäin. Suomessa hehtaarikohtaisen perustulotuen määrä eriytettäisiin kahdelle tukialueelle (tukialueet AB ja C). Eriyttäminen vastaisin nykyisin voimassa olevan lain mukaista tukialuejakoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tukitasosta ja tukialueista, enimmäistukimääristä sekä perustulotuen alueellisesta jakamisesta.
11 §.Uudelleenjakotulotuki. Uudelleenjakotulotuesta säädetään suunnitelma-asetuksen 29 artiklassa. Suunnitelma-asetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava suorien tukien uudelleenjako suuremmilta pienemmille ja keskisuurille tiloille säätämällä uudelleenjakotulotuesta vuotuisena, tuotannosta irrotettuna tukena tukikelpoista hehtaaria kohden viljelijöille, joilla on oikeus 21 artiklassa tarkoitetun perustulotuen mukaiseen tukeen. Uudelleenjakotulotuen tavoitteena on varmistaa pienten ja keskikokoisten tilojen toimintaedellytyksiä. Pykälän 1 momentin mukaan uudelleenjakotulotukea voitaisiin myöntää suunnitelma-asetuksen 29 artiklan mukaisesti. Uudelleenjakotulotuen määrä määräytyisi tukikelpoisen alan perusteella. Suunnitelma-asetuksen 29 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on vahvistettava viljelijäkohtainen hehtaarien enimmäismäärä, jolle uudelleenjakotulotukea maksetaan. Pykälän 1 momentin mukaan tukea maksettaisiin enintään 50 hehtaarille tuenhakijaa kohden. Ehdotettu 50 hehtaarin raja vastaisi maatilojen keskikokoa Suomessa tällä hetkellä. Ehdotettu raja vastaisi siten myös suunnitelma-asetuksen 29 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan uudelleenjakotulotukea maksetaan pienille ja keskikokoisille tiloille. Koska Suomessa tarve uudelleenjakotulotuelle on tilojen koon tasaisen kokojakauman vuoksi suhteellisen pieni, halutaan, että tukea voitaisiin myöntää ja maksaa Euroopan unionin lainsäädännössä sallittuun maksimialaan asti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisen edellytyksistä, tukitasosta, enimmäistukimääristä ja tuen määräytymisestä.
12 §.Nuorten viljelijöiden tulotuki. Pykälässä säädettäisiin nuorten viljelijöiden tulotuen myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tarkemmin nuoren viljelijän määritelmästä. Suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa säädetään siitä, mitä nuoren viljelijän määritelmän tulee sisältää. Suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti pykälän 1 momentissa säädettäisiin nuoren viljelijän yläikärajasta, joka olisi 40-vuotta. Lisäksi nuorella viljelijällä tulisi olla määräysvalta maatilalla ja viljelijälle riittävä ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona voitaisiin pitää esimerkiksi vähintään toisen asteen luonnonvara-alan tutkintoa tai kolmen vuoden luonnonvara-alan käytännön kokemuksen lisäksi hankittua asianmukaista koulutusta.
Nuorten viljelijöiden tulotuesta säädetään suunnitelma-asetuksen 30 artiklassa. Tuen tavoitteena on maataloustuotannon jatkuvuuden turvaaminen edistämällä uusien yrittäjien aloittamista. Ehdotetun 2 momentin mukaan nuorten viljelijöiden tulotukea voitaisiin myöntää nuoren viljelijän määritelmän täyttävälle viljelijälle suunnitelma-asetuksen 30 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tuenhakijan olisi aloitettava tilanpito enintään viisi vuotta ennen ensimmäisen nuorten viljelijöiden tulotuen hakemuksen jättämistä. Tilanpidon aloittamisella tarkoitettaisiin ensimmäistä kertaa minkä tahansa maatilan hallintaan saamista pääasiallisena yrittäjänä. Tuenhakijan olisi jätettävä ensimmäinen nuorten viljelijöiden tulotuen hakemus viimeistään tilanpidon aloittamista seuraavana viidentenä vuonna.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yhteisömuotoisesta tuenhakijasta. Jos nuorten viljelijöiden tulotuen hakijana on yhteisö, 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu määräysvalta tulisi olla yhteisössä yhdellä tai useammalla nuorella viljelijällä. Säännös vastaisi nykyisin voimassa olevaa lakia.
Ehdotetun 5 momentin mukaan tuenhakija voisi saada nuorten viljelijöiden tulotukea enintään viisi peräkkäistä vuotta.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisen edellytyksistä, määräysvallasta, riittävästä ammattitaidosta, tilanpidon aloittamisesta, enimmäistukimääristä ja tuen määrästä.
13 §.Ekojärjestelmätuki. Pykälässä säädettäisiin ekojärjestelmätuen myöntämisen edellytyksistä. Ekojärjestelmätuesta säädetään suunnitelma-asetuksen 31 artiklassa, jonka mukaan jäsenvaltion on perustettava ja tuettava viljelijöille vapaaehtoisia ilmastoa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia järjestelmiä. Tukea voidaan maksaa aktiiviviljelijöille, jotka tekevät sitoumuksia ilmaston, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin ja mikrobilääkeresistenssin torjunnan kannalta suotuisten maatalouskäytäntöjen noudattamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ekojärjestelmistä, joista tukea voitaisiin maksaa. Valittavana olisi neljä erilaista ekojärjestelmää: talviaikainen kasvipeite, luonnonhoitonurmet, viherlannoitusnurmet ja monimuotoisuuskasvit.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin talviaikaista kasvipeitettä koskevan ekojärjestelmää koskevan tuen myöntämisen edellytyksistä. Kyseisestä ekojärjestelmästä voitaisiin myöntää tukea vain tuenhakijalle, jolle myönnetään kyseiseltä tukivuodelta perustulotukea.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkemmin ekojärjestelmään sitoutumisesta. Tuenhakija sitoutuisi ekojärjestelmän ehtojen noudattamiseen antamalla sitoumuksen. Tuenhakija voisi valita yhden tai useamman 1 momentissa tarkoitetuista ekojärjestelmistä. Ekojärjestelmätuki maksettaisiin ekojärjestelmän ehtojen mukaisesti siltä tukikelpoiselta alalta, joihin tuenhakijan valitsema ekojärjestelmä kohdistuu.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisen edellytyksistä, enimmäistukimääristä, yksikkötukien tasoista ja tukialueista.
14 §.Tuotantosidonnainen tulotuki eläimistä. Pykälässä säädettäisiin eläimistä myönnettävän tuotantosidonnaisen tulotuen yleisistä edellytyksistä. Suunnitelma-asetuksen 32 artiklan mukaan jäsenvaltio voi myöntää aktiiviviljelijöille tuotantosidonnaista tulotukea tietyille suunnitelma-asetuksen 33 artiklassa määritellyille aloille. Tuotantosidonnaisella tulotuella kompensoidaan pysyvää kilpailukykyhaittaa tuen kohteena olevilla sektoreilla. Ilman tuotantosidonnaista tulotukea keskeisten maataloustuotteiden tuotanto vähenisi Suomessa olennaisesti ja keskittyisi nykyistä harvemmille tiloille ja pääasiassa matalan jalostusasteen tuotteisiin. Ilman tuotantosidonnaista tulotukea vaarana olisi tuotannon väheneminen ja yksipuolistuminen korkeiden tuotantokustannusten ja sääoloihin liittyvien merkittävien tuotantoriskien vuoksi. Tuotantosidonnaista tulotukea voitaisiin myöntää lypsylehmistä, emolehmistä, sonneista, hiehoista, uuhista, kutuista, karitsoista ja kileistä, jotka on tunnistettu ja rekisteröity suunnitelma-asetuksen 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tuenhakijalle, joka noudattaa tavanomaista tuotantotapaa. Tavanomaisella tuotantotavalla tarkoitettaisiin sitä, että lypsylehmätiloilla olisi tuotettava maitoa ja emolehmätiloilla lihaa. Vastaavasti lammastiloilla olisi tuotettava lihaa ja kuttutiloilla maitoa.
15 §. Emolehmä-, lypsylehmä-, sonni- ja teurashiehopalkkiot sekä ulkosaariston nautapalkkio. Pykälässä säädettäisiin emolehmä-, lypsylehmä-, sonni- ja teurashiehopalkkioiden sekä ulkosaariston nautapalkkion myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Edellä mainitut palkkiot ovat tuotantosidonnaista tulotukea. Pykälän 1 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin myöntää tukialueen ja lypsylehmien ja emolehmien keskimääräisen määrän perusteella määräytyviä emolehmä- ja lypsylehmäpalkkioita ja ulkosaariston nautapalkkiota.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin myöntää tukialueen ja sonnien keskimääräisen määrän perusteella määräytyvää ulkosaariston nautapalkkiota. Tuenhakijalle voitaisiin lisäksi myöntää sonnipalkkiota sonneista niiden tilallapitoajan perusteella. Tilallapitoajalla tarkoitettaisiin ajanjaksoa, jonka yksittäinen eläin on eläinrekisterin tietojen mukaan yhtäjaksoisesti yhden tilan hallinnassa.
Ehdotetun 3 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin myöntää teurashiehopalkkiota eläinrekisteriin ilmoitettujen hiehojen teurastusten perusteella. Teurashiehopalkkion myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että eläin on teurastettu elintarvikelain (297/2021) 5 §:n 2 momentin 21 kohdassa tarkoitetussa poroteurastamossa tai 22 kohdassa tarkoitetussa teurastamossa ja että kyseinen teurastamo on ilmoittautunut Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti teurastamoksi, jossa teurastetuista eläimistä teurashiehopalkkiota voidaan myöntää. Tällä hetkellä teurashiehopalkkion myöntämisen edellytyksenä olevasta, teurastamoja koskevista vaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetustasolla (valtioneuvoston asetus vuodelta 2022 maksettavista lypsylehmä-, nauta-, uuhi- ja kuttupalkkioista, teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiosta sekä peltokasvipalkkiosta 79/2022), mutta asiasta on asianmukaisempaa säätää lailla.
Ehdotetun 4 momentin mukaan eläinten määrä ja hallinta todennettaisiin eläinrekisterin tietojen sekä valvonnan perusteella kuten nykyisinkin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palkkion myöntämisen edellytyksistä, rahoituksesta, tukialueista, saaristoalueista, enimmäistukimääristä, yksikkötukien tasoista, keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta, eläinten merkintä- ja rekisteröintivaatimusten viitepäivämäärästä, tilallapitoajasta, mahdollisesti tukikelpoisista eläimistä, palkkiolajien eriyttämisestä, teurastusta koskevista vaatimuksista sekä muista kyseisen palkkion ehdoista. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta rajaa suunnitelma-asetuksen 33 artiklan säännöksen lisäksi muun muassa sekä strategiasuunnitelmassa esitetyt tuen myöntämisen edellytykset, että komission strategiasuunnitelmasta antaman päätöksen sisältö. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta rajaa myös strategiasuunnitelmassa esitetyt euromääräiset rajat eri tukimuodoille ja eri tukialueille maksattavasta tuesta sekä vuositasolla että koko rahoituskaudella.
16 §.Uuhi- ja kuttupalkkiot sekö teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkio. Pykälässä säädettäisiin uuhi- ja kuttupalkkion sekä teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkion myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Edellä mainitut palkkiot ovat tuotantosidonnaista tulotukea. Pykälän 1 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin myöntää tukialueen ja elävien uuhien tai kuttujen keskimääräisen määrän perusteella määräytyvää uuhi- ja kuttupalkkioita, jos tuenhakijalla on hallinnassaan tukivuonna keskimäärin vähintään 20 uuhta tai kuttua. Eläinten pitäisi täyttää palkkion myöntämisen edellytykset.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin lisäksi myöntää teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiota. Teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiota voitaisiin myöntää eläinrekisteriin ilmoitettujen teurastusten perusteella. Teurastusten pitäisi olla todennettavissa esimerkiksi kuittien tai vastaavien perusteella. Palkkion myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että eläin on teurastettu elintarvikelain (297/2021) 5 §:n 2 momentin 21 kohdassa tarkoitetussa poroteurastamossa tai 22 kohdassa tarkoitetussa teurastamossa ja että kyseinen teurastamo on ilmoittautunut Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti teurastamoksi, jossa teurastetuista eläimistä teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkiota voidaan myöntää. Tällä hetkellä teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkion myöntämisen edellytyksenä olevasta, teurastamoja koskevista vaatimuksista säädetään edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa 79/2022, mutta asiasta on asianmukaisempaa säätää lailla.
Ehdotetun 3 momentin mukaan eläinten määrä ja hallinta todennettaisiin eläinrekisterin tietojen sekä valvonnan perusteella kuten nykyisinkin.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palkkion myöntämisen edellytyksistä, tukialueista, saaristoalueista, enimmäistukimääristä, yksikkötukien tasoista, rahoituksesta, palkkiolajien eriyttämisestä, keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta, eläinten merkintä- ja rekisteröintivaatimusten viitepäivämäärästä, tilallapitoajasta, mahdollisesti tukikelpoisista eläimistä, teurastusta koskevista vaatimuksista sekä muista palkkion ehdoista. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta rajaa suunnitelma-asetuksen 33 artiklan säännöksen lisäksi muun muassa sekä strategiasuunnitelmassa esitetyt tuen myöntämisen edellytykset, että komission strategiasuunnitelmasta antaman päätöksen sisältö. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta rajaa myös strategiasuunnitelmassa esitetyt euromääräiset rajat eri tukimuodoille ja eri tukialueille maksattavasta tuesta sekä vuositasolla että koko rahoituskaudella.
17 §.Tärkkelysperuna- ja erikoiskasvipalkkiot. Pykälässä säädettäisiin tärkkelysperuna- ja erikoiskasvipalkkioiden myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Edellä mainitut palkkiot ovat tuotantosidonnaista tulotukea. Tukimuodon kohteena olevan tuotannon säilyttäminen ja kestävä kehittäminen ovat tärkeitä tekijöitä paikallisen ja kansallisen elintarviketuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Monipuolisen tuotannon turvaamisella edistetään myös monialaista maaseudun elinvoimaisuutta, maatalousluonnon monimuotoisuutta ja maiseman avoimena säilyttämistä. Erikoiskasvien viljelyllä edistetään viljelyn monipuolistamista ja erilaisten kasvien vuorottelua viljanviljelyn hallitsemissa Suomen tuotanto-olosuhteissa. Tällä saadaan aikaan myönteisiä ympäristövaikutuksia, ja viljelyn monipuolistamisella voidaan parantaa myös kasvuoloihin liittyvää riskinhallintaa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan tuenhakijalle voitaisiin myöntää tukialueen sekä valkuais- ja öljykasvien, tärkkelysperunan, avomaanvihannesten, sokerijuurikkaan tai tattarin viljelyalojen perusteella määräytyviä palkkioita.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palkkion myöntämisen edellytyksistä, palkkioon oikeuttavista kasvilajeista, rahoituksesta, tukialueista, enimmäistukimääristä, yksikkötukien tasoista sekä muista kyseisen palkkion ehdoista.
18 §.Tuki markkinahäiriötilanteessa. Pykälän mukaan markkinahäiriötilanteessa voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä markkinajärjestelyasetuksen 219–221 artiklan nojalla myönnettävän tuen käyttöönottoa, tuen saajaa, tuen myöntämisen edellytyksiä, tuen määrää, tukikelpoisia kustannuksia, tuen hakemista, tuen myöntämistä, tarvittavia selvityksiä ja määräaikoja koskevista vaatimuksista Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. Pykälä vastaa sisällöltään nykyisin voimassa olevan suorien tukien lain 25 a §:n säännöstä.
7.2
Laki eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista
1 §.Lain soveltamisala. Ehdotetun 1 §:n mukaan lakia sovellettaisiin sellaisiin suunnitelma-asetuksen 69 artiklan a ja b alakohdan mukaisiin korvauksiin sekä suunnitelma-asetuksen 73 artiklan mukaisiin ei-tuotannollisiin investointeja koskevaan korvaukseen sekä suunnitelma-asetuksen 15 artiklan ja 78 artiklan 3 kohdan mukaiseen korvaukseen maatilojen neuvontapalveluihin, jotka on sisällytetty strategiasuunnitelmaan. Näitä tukia ovat ympäristökorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus, eläinten hyvinvointikorvaus, luonnonhaittakorvaus, ei-tuotannollisten investointien korvaus ja korvaus maatilojen neuvontapalveluihin.
2 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin määritelmistä. Pykälän 1 kohdan mukaan aktiiviviljelijällä tarkoitettaisiin suorien viljelijätukien laissa tarkoitettua viljelijää, josta säädettäisiin mainitun lain 3 §:ssä. Pykälän 2 kohdan mukaan viljelijällä tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua viljelijää. Pykälän 3 kohdan mukaan puolisolla tarkoitettaisiin viljelijän aviopuolisoa ja avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä, tuloverolain (1535/1992) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilöä. Määritelmä vastaa voimassa olevan eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 2 §:n 5 kohdan määritelmää. Pykälän 4 kohdan mukaan maatalousmaalla tarkoitettaisiin Euroopan unionin suorista viljelijätuista annetun lain 2 §:n 10 kohdassa tarkoitettu alaa. Suunnitelma-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on määriteltävä maatalousmaa siten, että se koostuu peltoalasta, pysyvistä viljelykasveista ja pysyvästä nurmesta. Ehdotetun suorien viljelijätukien lain 2 §:n 7─9 kohdassa määriteltäisiin tarkemmin, mitä kyseisillä maatalousmaan aloilla tarkoitetaan. Pykälän 5 kohdan mukaan maatilalla tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu tilaa. Pykälän 6 kohdan mukaan kosteikkoinvestoinnilla tarkoitettaisiin hoidettavien kosteikkojen, pienten kosteikkojen ketjujen sekä kosteikkomaisten tulva-alueiden ja -tasanteiden perustamista niiden luontaisille paikoille, herkästi tulviville pelloille ja pengerretyille kuivatusalueille, kaksitasouomien perustamista, uomien kunnostamista luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti sekä viljelyksessä olevien turvepeltojen muuttamista kosteikoksi tai suon kaltaiseksi alueeksi.
3 §.Korvausmuodot. Pykälässä säädettäisiin suunnitelma-asetuksen mukaisista, strategiasuunnitelmaan perustuvista korvauksista, joita on tarkoitus myöntää ehdotetun lain perusteella. Tukia myönnettäisiin pääsääntöisesti viljelijälle. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lain nojalla voitaisiin myöntää suunnitelma-asetuksen 70 artiklassa tarkoitettua tukea ympäristö-, ilmasto- ja muihin hoitositoumuksiin. Ympäristö-, ilmasto- ja muilla hoitositoumuksilla tarkoitettaisiin pykälän 2 momentin mukaan ympäristösitoumuksia ja -sopimuksia (ympäristökorvaus), luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksia (luonnonmukaisen tuotannon korvaus) ja eläinten hyvinvointisitoumuksia (eläinten hyvinvointikorvaus). Suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 1 kohdan mukaan maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumukset ovat jäsenvaltioille pakollisia. Jäsenvaltio voi sisällyttää strategiasuunnitelmaansa myös muita hoitositoumuksia. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan lain nojalla voitaisiin myöntää myös suunnitelma-asetuksen 71 artiklassa tarkoitettua tukea luonnonhaittoihin ja muihin aluekohtaisiin haittoihin (luonnonhaittakorvaus) sekä suunnitelma-asetuksen 73 artiklassa tarkoitettua tukea ei-tuotannollisiin investointeihin (ei-tuotannollisten investointien korvaus).
Ehdotetun 3 momentin mukaan ehdotetun lain nojalla voitaisiin lisäksi myöntää korvausta suunnitelma-asetuksen 15 artiklassa ja 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin maatilojen neuvontapalveluihin.
Ehdotetun 4 momentin mukaan 1 ja 3 momentissa tarkoitetun tuen kohteena olevaan toimenpiteeseen voitaisiin myöntää suunnitelma-asetuksen 146 artiklassa tarkoitettua kansallista lisärahoitusta. Kansallisen lisärahoituksen käyttöön ottaminen edellyttää lisärahoituksen sisällyttämistä strategiasuunnitelmaan ja komission hyväksyntää. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 3 §:n 3 momenttiin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella voitaisiin antaa säännöksiä korvauksen käyttöön ottamisesta, korvausmuodoista, korvausalueista, korvauksen enimmäismäärästä sekä korvauksien vuosittaisesta myöntämisestä. Valtuussäännös vastaisi nykytilaa. Voimassa olevan eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 3 §:n 4 momentissa säädetään vastaavasta suhteellisen laajasta asetuksenantovaltuudesta. Eri korvausmuotoja koskevista yksityiskohdista ja korvauksien vuosittaisesta myöntämisestä säädetään nykyisinkin valtioneuvoston asetuksella.
4 §.Korvauksen yleiset edellytykset. Pykälässä säädettäisiin lain nojalla myönnettävien korvausten yleisistä edellytyksistä. Eri korvausmuotoja koskevista tarkemmista edellytyksistä säädettäisiin lain 5─10 §:ssä. Lain 4 §:n 1 momentissa säädettäisiin ympäristökorvausta, luonnonhaittakorvausta, luonnonmukaisen tuotannon korvausta ja eläinten hyvinvoinnin korvausta koskevasta vaatimuksesta, jonka mukaan korvauksen saajan olisi noudatettava ehdollisuuden vaatimuksia. Ehdollisuuden vaatimukset koostuvat suunnitelma-asetuksen liitteessä III olevassa luettelossa mainituista unionin lainsäädännön mukaisista lakisääteisistä hoitovaatimuksista sellaisina kuin ne on kansallisesti pantu täytäntöön ja kansallisesti määriteltävistä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista. Vaatimus ehdollisuuden vaatimusten noudattamisesta mainittujen korvausten edellytyksenä perustuu suunnitelma-asetuksen 12 ja 13 artiklaan.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ympäristökorvauksen, luonnonhaittakorvauksen ja luonnonmukaisen tuotannon korvauksen edellytyksenä olisi lisäksi, että korvauksen saaja noudattaa valitsemiensa toimenpiteiden mukaisesti suorista viljelijätuista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettua maataloustoiminnan vaatimusta sekä suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Vaatimusten noudattamisvelvoite perustuu suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 3 kohdan b ja c alakohtaan.
Ehdotetun 3 momentin mukaan eläinten hyvinvointikorvauksen, luonnonmukaisen kotieläintuotannon korvauksen ja alkuperäisrotueläinten kasvattamisesta maksettavan ympäristökorvauksen edellytyksenä olisi 1 momentissa säädettyjen vaatimusten lisäksi, että korvauksen saaja noudattaa suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja eläinten hyvinvointia koskevia vähimmäisvaatimuksia.
Ehdotetun 4 momentin mukaan pykälän 1─3 momentin mukaisia vaatimuksia ei sovellettaisi siltä osin kuin kyse on korvauksesta maatilojen neuvontapalveluihin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin korvausten saamiseen sovellettavasta ikävaatimuksesta. Momentin mukaan laissa tarkoitetun korvauksen myöntämisen, sitoumuksen antamisen ja sopimuksen tekemisen edellytyksenä olisi, että hakijana oleva luonnollinen henkilö tai hänen puolisonsa on tukivuoden taikka sitoumus- tai sopimuskauden alkamista edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä vähintään 18-vuotias. Ikää koskevasta vaatimuksesta voitaisiin kuitenkin poiketa, jos henkilö on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa maataloutta yhteisomistajana yhdessä vanhempansa kanssa tai vaatimuksesta poikkeamiselle on muita perusteita. Jos maa-ja puutarhataloutta harjoitetaan useamman viljelijän toimesta tai yhteisömuodossa, ikävaatimuksen tulisi täyttyä vähintään yhden viljelijän, yhteisön jäsenen, osakkaan tai yhtiömiehen osalta. Säännös vastaisi voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 4 §:n 4 momenttia.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä pykälän 1─3 momentissa tarkoitetuista vaatimuksista, maatalousmaasta ja sen käytöstä muuhun kuin maataloustoimintaan ja poistamisesta maatalouskäytöstä sekä perus- ja kasvulohkojen määrittelystä ja vähimmäiskoosta. Ehdotettu valtuussäännös vastaa voimassa olevan eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 4 §:n 6 momenttia muilta osin paitsi perus- ja kasvulohkoja koskeva valtuus säätää asiasta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella muutettaisiin valtuudeksi säätää asiasta valtioneuvoston asetuksella.
5 §. Ympäristökorvaus. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin ympäristökorvauksen myöntämisen ehdoista. Ympäristökorvauksella edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävää energiankäyttöä. Ympäristökorvauksella pyritään edistämään myös kestävää kehitystä ja luonnonvarojen tehokasta hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ekosysteemipalveluja sekä säilytetään elinympäristöjä ja maisemia.
Ehdotetun 1 momentin mukaan ympäristökorvausta voitaisiin myöntää ympäristösitoumuksen ja ympäristösopimuksen perusteella. Ympäristösopimuksista, joita olisi mahdollista tehdä, säädettäisiin 1 momentin 1─6 kohdassa. Tällaisia sopimuksia olisivat maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva ympäristösopimus, kosteikkojen hoitoa koskeva ympäristösopimus, alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskeva ympäristösopimus, alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskeva ympäristösopimus, alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskeva ympäristösopimus ja alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskeva ympäristösopimus. Sitoumuksiin ja sopimuksiin sisältyvien toimenpiteiden tarkempi sisältö määräytyisi strategiasuunnitelman mukaisesti ja toimenpiteiden sisällöstä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ympäristösitoumuksesta. Ympäristösitoumuksen voisi antaa aktiiviviljelijä. Aktiiviviljelijän tulisi sitoutua tilakohtaisiin toimenpiteisiin ja aktiiviviljelijä voisi lisäksi toteuttaa yhtä tai useampaa lohkokohtaista toimenpidettä. Tila- ja lohkokohtaisten toimenpiteiden sisältö kuvataan strategiasuunnitelmassa ja niiden sisällöstä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ympäristösitoumukseen perustuvan ympäristökorvauksen myöntämisen edellytyksenä olisi, että viljelijällä olisi hallinnassaan koko sitoumuskauden ajan vähintään viisi hehtaaria korvauskelpoista alaa tai, jos kyse on puutarhakasvien viljelyyn liittyvästä ympäristökorvauksesta, vähintään yksi hehtaari puutarhakasvien viljelyksessä olevaa korvauskelpoista alaa. Säännös vastaisi voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 5 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3─6 momentissa säädettäisiin ympäristösopimuksesta. Ympäristösopimuksella viljelijä sitoutuu lohkokohtaisiin toimenpiteisiin pellon ulkopuolisella alueella, alkuperäisrotueläinten kasvattamiseen tai geenivarojen säilyttämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Ympäristösopimuksen voisi tehdä viljelijä. Ympäristösopimuksen voisi tehdä myös rekisteröity yhdistys kosteikkojen hoitoa tai maatalouden monimuotoisuutta ja maisemanhoitoa koskevista toimenpiteistä sekä vesilain (587/2011) 12 luvussa tarkoitettu vesioikeudellinen yhteisö kosteikkojen hoitoa koskevista toimenpiteistä. Ympäristösopimuksen alkuperäiskasvilajikkeen ylläpidosta voisi tehdä alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitäjä sellaisen lajikkeen viljelystä, joka on hyväksytty siemenlain (600/2019) 8 §:ssä tarkoitettuun kasvilajikeluetteloon. Ympäristösopimus alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpidosta voitaisiin tehdä kasvigeenivarojen säilytyksestä vastaavan tahon kanssa. Ympäristösopimus alkuperäisrotujen perimän säilytyksestä voitaisiin tehdä eläingeenivarojen säilytyksestä vastaavan tahon kanssa. Alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpitoa koskevan ympäristösopimuksen ja alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevan ympäristösopimuksen hyväksymisen edellytyksenä olisi, että maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt geenivarojen säilytystä koskevan toimenpidesuunnitelman. Ympäristösopimus ja ympäristösitoumus ovat toisistaan riippumattomia. Ympäristösopimuksen tekeminen ei siten edellyttäisi ympäristösitoumuksen antamista.
Ehdotetun 4 momentin mukaan alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpitoa koskevaan ympäristösopimukseen ja alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevaan ympäristösopimukseen liittyvistä hankinnoista säädettäisiin julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevan ympäristösopimuksen sekä kosteikkojen hoitoa koskevan ympäristösopimuksen kohteena olevaa alaa koskevista vaatimuksista. Säännös vastaisi tältä osin sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 5 §:n 3 momenttia. Pykälään lisättäisiin vaatimus, jonka mukaan kaikkien maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevien ympäristösopimusten sekä kosteikkojen hoitoa koskevien ympäristösopimusten osalta olisi tehtävä toimeenpanolain 20 §:n 5 momentissa tarkoitettu hallinnollinen tarkastuskäynti, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Tarkastus olisi ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa on jo hakemusasiakirjojen sekä ilmakuvien perusteella ilmeistä, ettei haettua aluetta voida hyväksyä sopimusalaksi. Tarkastuskäynti olisi tehtävä viimeistään ennen kuin sopimuksen perusteella maksetaan ympäristökorvausta toisesta sopimusvuodesta. Tarkastuksen suorittavasta toimivaltaisesta viranomaisesta säädettäisiin toimeenpanolain 20 §:n 5 momentissa.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevaan ympäristösopimukseen sovellettavista vähimmäiseläinmääriä koskevista vaatimuksista. Säännös vastaisi sisällöltään nykyisin voimassa olevaa eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 5 §:n 4 momenttia muilta osin paitsi vaadittavien eläinlajikohtaisten eläinyksikköjen osalta. Eläinlajikohtaisia eläinyksikköjä ehdotetaan yhtenäistettävän siten, että sekä nautojen, lampaiden, vuohien että hevosten osalta vaadittava vähimmäiseläinmäärä olisi yksi eläinyksikkö. Vähimmäiseläinmäärävaatimusta lievennettäisiin hevosten osalta ohjelmakauteen 2014─2020 verrattuna ja näin pyritään saamaan nykyistä suurempi määrä suomenhevosia ympäristösopimuksen piiriin.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin pykälässä tarkoitetun sitoumuksen hyväksymisestä ja sopimuksen tekemisestä. Toimeenpanolain 10 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen päättäisi ympäristösitoumuksen hyväksymisestä. Pykälän 1 momentin 1─3 ja 6 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen tekemisestä päättäisi toimeenpanolain 7 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen tekemisestä päättäisi toimeenpanolain 6 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Lisäksi pykälässä säädettäisiin sitoumuksen ja sopimuksen kestosta. Ympäristösitoumus annettaisiin ja ympäristösopimus tehtäisiin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen niitä voitaisiin jatkaa enintään kahdella vuodella kerrallaan. Ehdotus perustuu suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 6 kohdan ensimmäiseen kohtaan, jonka mukaan sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi. Suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 6 kohdan toisen kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltio voi määrittää tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuodella ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen, jos tällainen pidempi kestoaika on tarpeen tiettyjen ympäristöhyötyjen tai eläinten hyvinvointia koskevien hyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Edellisestä poiketen alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskeva ympäristösopimus tehtäisiin vuodeksi. Mahdollisuus tehdä ympäristösopimuksia vain vuoden ajaksi perustuu suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 6 kohdan toisen kohdan b alakohtaan.
Pykälän 8 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä muun muassa korvauksen myöntämisen edellytyksistä, korvauksen piiriin kuuluvista toimenpiteistä, korvauskaudesta, rahoituksesta, korvauskelpoisesta alasta ja sen siirtämisestä sekä muista korvauksen ehdoista.
Pykälän 9 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä ympäristökorvauksen toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta maatilalla.
6 §.Luonnonmukaisen tuotannon korvaus. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin luonnonmukaisen tuotannon korvauksen myöntämisen ehdoista. Luonnonmukaisen tuotannon korvauksella edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävää energiankäyttöä. Luonnonmukaisen tuotannon korvauksella pyritään edistämään myös kestävää kehitystä ja luonnonvarojen tehokasta hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ekosysteemipalveluja sekä säilytetään elinympäristöjä ja maisemia. Lisäksi luonnonmukaisen tuotannon korvauksen tavoitteena on parantaa tapaa, jolla Euroopan unionin maatalous vastaa ravintoa ja terveyttä koskeviin uusiin yhteiskunnan vaatimuksiin.
Ehdotetun 1 momentin mukaan luonnonmukaisen tuotannon korvausta voitaisiin myöntää luonnonmukaisesta tuotannosta tai siihen siirtymisestä aktiiviviljelijälle, joka antaa viiden vuoden pituisen sitoumuksen luonnonmukaisesta kasvintuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta ja joka on ilmoittautunut luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään ja joka noudattaa luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848 III luvussa tarkoitettuja tuotantosääntöjä. Ehdotus sitoumuskauden pituudesta perustuu suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 6 kohdan ensimmäiseen kohtaan, jonka mukaan sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luonnonmukaisen tuotannon korvauksen saamisen edellytyksenä olevista korvauskelpoista peltoalaa koskevista vaatimuksista. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 8 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sitoumuksen perusteella maksettavan luonnonmukaisen tuotannon korvauksen saamisen edellytyksenä olevista eläinyksikkötiheyttä koskevista vaatimuksista. Viljelijällä olisi oltava kunakin sitoumusvuonna hallinnassaan keskimäärin vähintään viisi eläinyksikköä luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa.
Ehdotetun 4 momentin mukaan toimeenpanolain 7 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen päättäisi luonnonmukaista kasvintuotantoa tai luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sitoumuksen hyväksymisestä. Luonnonmukaisen tuotannon sitoumusta voisi jatkaa viiden vuoden sitoumuskauden jälkeen enintään kahdella vuodella kerrallaan. Säännös vastaisi tältä osin ympäristösitoumusten ja –sopimusten kestoa koskevien säännösten sisältöä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin muun muassa korvauksen myöntämisen edellytyksistä, korvauskelpoisesta alasta ja sen siirtämisestä, rahoituksesta, korvauksen enimmäismäärästä ja yksikkökohtaisesta määrästä, etusijajärjestyksestä sitoumuksia annettaessa, eläinyksiköistä, keskimääräisen eläintiheyden laskemisesta ja muista korvauksen ehdoista. Korvauksen täytäntöönpano edellyttää varsin yksityiskohtaista sääntelyä asetustasolla. Valtuussäännös vastaisi voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 8 §:n 5 momenttia.
7 §.Eläinten hyvinvointikorvaus. Pykälässä säädettäisiin tarkemmin eläinten hyvinvointikorvauksen myöntämisen ehdoista. Eläinten hyvinvointikorvauksen tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Lisäksi tavoitteena on tuotantoeläinten lajinmukaisemman hoidon edistäminen ja viljelijöiden tietoisuuden lisääminen eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Eläinten hyvinvointikorvauksen tavoitteena on myös parantaa tapaa, jolla Euroopan unionin maatalous vastaa ravintoa ja terveyttä koskeviin uusiin yhteiskunnan vaatimuksiin, joihin luetaan turvallinen, ravitseva ja kestävän kehityksen mukainen ruoka, ruokahävikki sekä eläinten hyvinvointi.
Ehdotetun 1 momentin mukaan eläinten hyvinvointikorvausta voitaisiin myöntää viljelijälle, joka sitoutuu toteuttamaan vähintään yhden eläinten hyvinvointia edistävän toimenpiteen. Toimenpiteiden sisältö kuvataan strategiasuunnitelmassa ja niiden sisällöstä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläinten hyvinvointikorvauksen saamisen edellytyksenä olevista eläinyksikkömääristä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuotantomuodolle tyypillisten tuotantokatkosten huomioimisesta 2 momentin mukaisia eläinmääriä laskettaessa. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 7 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä muun muassa korvauksen myöntämisen edellytyksistä, korvauksen määrästä, rahoituksesta, eläinyksiköistä, eläinyksiköiden laskemisesta ja 3 momentissa tarkoitetusta tuotantokatkosten huomioimisesta sekä muista korvauksen ehdoista.
Ehdotetun 5 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä korvauksen toimenpiteiden teknisestä toteuttamisesta maatilalla. Korvauksen täytäntöönpano edellyttää varsin yksityiskohtaista sääntelyä asetustasolla. Valtuussäännökset vastaavat voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 7 §:n 4 ja 5 momenttia.
8 §.Luonnonhaittakorvaus. Pykälässä säädettäisiin luonnonhaittakorvauksen ehdoista. Luonnonhaittakorvauksen tavoitteena on turvata maataloustuotannon jatkuminen pohjoisesta sijainnista aiheutuvista epäsuotuisista ilmasto-oloista huolimatta ja estää maatalousmaan hylkääminen viljelykäytöstä maksamalla korvausta näissä oloissa toimiviille viljelijöille. Pykälän 1 momentin mukaan luonnonhaittakorvausta voitaisiin myöntää aktiiviviljelijälle, joka noudattaa korvauksen ehtoja. Korvauksen myöntämisen edellytyksenä olisi, että viljelijällä on hallinnassaan vähintään viisi hehtaaria luonnonhaittakorvauksessa korvauskelpoista maatalousmaata. Minimialavaatimuksen yhdenmukaistaminen muiden korvausmuotojen kanssa tasapuolistaa korvauksensaajien kohtelua eri puolilla Suomea. Nykyisen lain mukainen kolmen hehtaarin minimialavaatimus saaristoalueilla on kohdistunut noin 17 tuensaajaan ja noin 68 hehtaariin.
Voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 6 §:n 2 momentin mukaan luonnonhaittakorvausta voidaan korottaa, jos tilan eläinyksikkötiheys on keskimäärin vähintään 0,35 eläinyksikköä korvauskelpoista peltohehtaaria kohti. Eläinten määrään perustuvasta luonnonhaittakorvauksen korotuksesta ehdotetaan luovuttavan. Korotuksesta luovuttaisiin, koska sen on nähty vaikuttavan peltomarkkinoihin epäsuotuisasti eikä se kohdistu tarkoituksenmukaisella tavalla kotieläintuotantoon, koska korvaus on maksettu peltopinta-alan kautta. Kotieläintuotantoa tuetaan lisäksi muilla maatalouspolitiikan välineillä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan luonnonhaittakorvauksen tasoa voitaisiin laskea asteittain tilakoon kasvaessa. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain 6 §:n 3 momenttia. Luonnonhaittakorvaus on WTO:n maataloussopimuksen liitteen 2 kohdan 13 mukainen tuki, joka edellyttää korvauksen tason alentamista, kun korvaus kohdentuu tuotantopanoksiin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa muun muassa korvauksen myöntämisen edellytyksistä, korvauskelpoisesta alasta ja sen siirtämisestä, korvauskaudesta, rahoituksesta, korvauksen enimmäismäärästä ja muista korvauksen ehdoista. Korvauksen täytäntöönpano edellyttää varsin yksityiskohtaista sääntelyä asetustasolla.
9 §.Ei-tuotannollisten investointien korvaus. Pykälässä säädettäisiin ei-tuotannollisten investointien korvauksesta. Ei-tuotannollisten investointien korvauksella edistetään vesiensuojelua, maatalousluonnon monimuotoisuutta ja kasvihuonekaasujen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Pykälän 1 momentin mukaan ei-tuotannollisten investointien korvausta voitaisiin myöntää viljelijälle sekä rekisteröidylle yhdistykselle tai vesilain 12 luvussa tarkoitetulle vesioikeudelliselle yhteisölle kosteikkoinvestoinneista. Kosteikkoinvestoinnin pinta-alan olisi oltava vähintään 0,3 hehtaaria. Ei-tuotannollisten investointien korvauksen kohteen olisi oltava korvauksen hakijan hallinnassa koko investointihankkeen toteuttamisen ajan.
Ehdotetun 2 momentin mukaan ei-tuotannollisten investointien korvauksen edellytyksenä olisi, että investoinnin kohteen hoidosta tehdään lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen ympäristösopimus. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 9 §:n 2 momenttia.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kosteikkoinvestoinnin osalta olisi tehtävä toimeenpanolain 20 §:n 5 momentissa tarkoitettu hallinnollinen tarkastuskäynti, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan korvauksen käyttämisestä tavaroiden ja palveluiden hankintaan sekä urakalla teettämiseen olisi voimassa, mitä julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä säädetään. Vaatimus johtuu Euroopan unionin lainsäädännöstä. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 9 §:n 3 momenttia.
Ehdotetun 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä ei-tuotannollisten investointien korvauksen myöntämisen edellytyksistä, rahoituksesta, korvauksen määrästä ja korvauksen muista ehdoista. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 9 §:n 4 momenttia.
10 §.Korvaus maatilojen neuvontapalveluihin. Ehdotetun 1 momentin mukaan korvausta maatilojen neuvontapalveluihin voitaisiin myöntää suunnitelma-asetuksen 15 artiklassa ja 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta neuvonnasta. Suunnitelma-asetuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä strategiasuunnitelmiinsa viljelijöille ja muille tuensaajille suunnattuja maanhoitoa ja tilanhoitoa koskevia neuvontapalveluja. Maatilojen neuvontapalvelut kattavat taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen ulottuvuuden käytössä olevat viljelykäytännöt huomioon ottaen sekä tarjoavat tutkimuksen ja innovointihankkeiden avulla kehitettyä ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa, myös julkishyödykkeiden tarjoamisen osalta. Suunnitelma-asetuksen 15 artiklan 2 kohdan toisessa kohdassa säädetään kattavasti siitä, mitä eri osa-alueita maatilojen neuvontapalveluiden on vähintään katettava. Suunnitelma-asetuksen 78 artiklan 3 kohdassa säädetään puolestaan siitä, että neuvontapalvelujen tukea voidaan myöntää ainoastaan niille neuvontapalveluille, jotka ovat 15 artiklan 3 kohdan mukaisia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan korvaus maksettaisiin toimeenpanolain mukaisesti hyväksytylle neuvojalle, tai jos tämä on toisen palveluksessa, hänen työnantajalleen. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 10 §:n 3 momenttia
Ehdotetun 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maatilojen neuvontapalvelujen korvauksen myöntämisen ja maksamisen edellytyksistä, korvauksen määrästä, neuvonnan sisällöstä, rahoituksesta ja korvauksen määräytymisperusteista.
11 §.Korvauksen maksamisen edellytykset. Korvauksen maksamiseen sovellettaisiin toimeenpanolain säännöksiä. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin korvausten maksamisesta vain siltä osin kuin se on toimeenpanolain säännökset huomioon ottaen tarpeen. Ympäristökorvauksen ja luonnonmukaisen tuotannon korvauksen sitoumus- tai sopimuskausi on viisi vuotta. Ehdotetun 1 momentin mukaan näiden korvausten maksamista haettaisiin vuosittain sähköisesti Ruokaviraston verkkopalvelussa. Ei-tuotannollisten investointien korvausta sekä alkuperäiskasvien varmuuskokoelmia koskevan ympäristösopimuksen ja alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevan ympäristösopimuksen perusteella maksettavaa ympäristökorvausta maksettaisiin enintään myönnetyn korvauksen määrää vastaava osuus maksuhakemukseen sisältyvistä hyväksyttävistä kustannuksista. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 11 §:n 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maatilojen neuvontapalveluille maksettavan korvauksen edellytyksistä. Neuvojan olisi ensinnäkin annettava neuvonnasta elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukselle ennakkoilmoitus kuten nykyisinkin. Maatilojen neuvontapalveluista maksettavan korvauksen edellytyksenä olisi lisäksi, että neuvonnan saaja on vahvistanut neuvontapalvelun toteutumisen, neuvontatapahtumasta ja annetun neuvonnan sisällöstä annetaan riittävä selvitys ja että korvausta haetaan kolmen kuukauden kuluessa edellä mainitusta ennakkoilmoituksesta, Voimassa olevasta laista poiketen korvausta tulisi hakea kolmen kuukauden kuluessa ennakkoilmoituksen antamisesta nykyisen kuuden kuukauden sijaan. Ehdotus on perusteltu sen vuoksi, että näin voidaan paremmin seurata maatilojen neuvontapalveluihin osoitettujen määrärahojen riittävyyttä ja varmistaa neuvontapalvelujen saaminen mahdollisimman monelle tilalle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maksettavan korvauksen vähimmäismäärästä. Pienin lohkokoko, josta voitaisiin maksaa tässä laissa tarkoitettuja korvauksia, olisi 0,05 hehtaaria. Korvauksen maksamisen edellytyksenä olisi, että maksettavan korvauksen määrä sitoumus-, sopimus- tai korvausvuodelta on korvauksen saajaa ja yksittäistä korvausta kohden vähintään 100 euroa. Säännös vastaisi korvauksen vähimmäismäärän osalta sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 11 §:n 3 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin korvauksen maksamisen edellytyksistä Euroopan unionin osittain rahoittamissa yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän mukaisissa korvauksissa. Nykyään maksujen suorittamisen aikarajoista ja maksamisen edellytyksistä säädetään Euroopan unionin tasolla nykyisin voimassa olevan horisontaaliasetuksen 75 artiklassa, jossa lähtökohtana on tukikelpoisuusedellytyksiä koskevien tarkastusten saattaminen päätökseen ennen maksujen aloittamista. Tulevan kauden horisontaaliasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaan maksut suoritetaan aikaisintaan 1 päivänä joulukuuta ja viimeistään seuraavan kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta mahdollistaen kuitenkin osarahoitteisissa tuissa ennen 1 päivää joulukuuta ennakkomaksuja, joiden suuruus on enintään 75 prosenttia. Vuoden 2023 alusta sovellettavaksi tulevassa uudessa horisontaalisetuksessa ei enää säädetä maksamisen aloittamiseen liittyvistä edellytyksistä ja niistä ehdotetaan säädettäväksi tässä laissa, jotta voidaan varmistaa varainhoidolle asetetut edellytykset sekä komissiolle ilmoitettavien menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus. Momentissa säädettäisiin siitä, että toimeenpanolain 20 §:ssä tarkoitetut hallinnolliset tarkastukset tulisi olla tehtynä niistä 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen korvausmuotojen tukiehdoista, jotka ovat tarkastettavissa, ennen korvauksen ennakon tai ensimmäisen erän maksamista. Pinta-alaperusteisten tukien osalta pinta-alamonitoroinnin alustavat tulokset tulisi olla maatilan osalta valmiina ennen ennakon maksamista ja lopulliset tulokset ennen ensimmäisen erän maksamista. Paikan päällä tehtävän valvonnan tulisi olla maatilan osalta valmiina ennen ensimmäisen erän maksua. Tämä tarkoittaisi sitä, että ennakon maksaminen olisi mahdollista paikan päällä tehtävässä valvonnassa oleville maatiloille, vaikka valvonta olisi vielä kesken.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä korvauksen maksamisen edellytyksistä valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotetun 6 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä korvauksen alarajan laskennassa käytettävistä perusteista.
Ehdotetun 7 momentin mukaan Ruokavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä korvauksen hakemisessa noudatettavasta menettelystä ja neuvontaa koskevasta ennakkoilmoituksesta. Valtuus Ruokaviraston (maksajavirasto) määräyksenantamiseen on tarpeen, koska korvauksen hakumenettely edellyttää käytännössä yksityiskohtaisempien määräysten antamista kansallisen lainsäädännön ja Euroopan unionin lainsäädännön asettamissa rajoissa.
12 §.Sitoumuksen ja sopimuksen muuttaminen, mukauttaminen ja siirtäminen. Pykälässä säädettäisiin sitoumuksen ja sopimuksen muuttamisesta, mukauttamisesta ja siirtämisestä. Ehdotetun 1 momentin mukaan sitoumusta ja 5 §:n 1 momentin 1─3 ja 6 kohdassa tarkoitettuja ympäristösopimuksia voitaisiin muuttaa sitoumus- ja sopimuskauden aikana. Luonnonmukaisesta tuotannosta annettu kasvintuotantositoumus voitaisiin muuttaa luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta annettavaksi sitoumukseksi. Luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta annettu sitoumus voitaisiin muuttaa luonnonmukaisesta tuotannosta annettavaksi kasvintuotantositoumukseksi, jos luonnonmukaisen kotieläintuotannon vaatimus eläinyksikkömäärästä ei enää täyty. Säännös vastaisi tältä osin sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 12 §:n 1 momenttia. Korvauksensaajan olisi noudatettava muutettua sitoumusta ja sopimusta alkuperäisen sitoumuksen ja sopimuksen voimassaolon loppuun saakka.
Ehdotetun 2 momentin mukaan 5─7 §:ssä tarkoitettuun sitoumukseen ja 5 §:n 1 momentin 1─3 kohdassa tarkoitettuihin ympäristösopimuksiin sisältyvää alaa voitaisiin muuttaa sitoumus- ja sopimuskauden aikana valvonnan, peltolohkorekisterin ajantasaistuksen ja korvauksen saajan hakemuksen perusteella. Pykälän 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen sisältyvää alaa ja sopimuksen ehtoja olisi mahdollista muuttaa toimeenpanolain 20 §:n 5 momentissa tarkoitetun hallinnollisen tarkastuskäynnin perusteella. Edellä mainittujen sitoumusten ja sopimusten muuttamisesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Ehdotetun 3 momentin mukaan alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpitoa tai alkuperäisrotujen perimän säilyttämistä koskevaa toimenpidesuunnitelmaa voitaisiin muuttaa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sitoumuksen ja sopimuksen siirtämisestä. Jos korvauksensaaja siirtää 5 tai 6 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen tai 5 §:n 1 momentin 1─3 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen tai näihin kuuluvaa alaa toiselle, siirronsaaja voisi jatkaa sitoumuksen tai ympäristösopimuksen taikka niiden osan noudattamista jäljellä olevan sitoumus- tai sopimuskauden ajan. Jos siirronsaaja ei jatka sitoumuksen tai ympäristösopimuksen noudattamista, sitoumus tai sopimus raukeaisi. Sitoumuksen tai sopimuksen siirtäneeltä korvauksensaajalta ei edellytettäisi tällöin jo maksetun korvauksen takaisin maksamista. Korvauksensaaja voisi siirtää 7 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen tai 5 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun ympäristösopimuksen, jos koko maatilan hallinta samalla siirretään toiselle. Sitoumuksen tai ympäristösopimuksen taikka niiden osan siirtämistä on haettava 15 työpäivän kuluessa niiden kohteena olevan alan tai eläinten omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä.
Ehdotetun 5 momentin mukaan sitoumusta ja ympäristösopimusta voitaisiin mukauttaa kyseisen korvauksen ehtoja koskevan lainsäädännön muutosten huomioimiseksi siten kuin suunnitelma-asetuksen 70 artiklan 7 kohdassa säädetään. Jos korvauksensaaja ei hyväksy mukautusta, sitoumus tai ympäristösopimus raukeaisi, eikä jo maksettua korvausta peritä takaisin. Momentti vastaisi asialliselta sisällöltään nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa sitoumuksen tai sopimuksen muuttamisen, siirtämisen ja mukauttamisen edellytyksistä.
13 §.Sitoumuksen ja sopimuksen lakkaaminen. Pykälässä säädettäisiin laissa tarkoitettujen sitoumusten ja sopimusten lakkaamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitettu sitoumus tai ympäristösopimus raukeaisi, jos eläinmäärä tai korvauskelpoinen ala vähenee sitoumuksen tai ympäristösopimuksen siirtämisen johdosta alle vaaditun vähimmäismäärän. Momentti vastaisi sisällöltään nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sitoumuksesta tai ympäristösopimuksesta luopumisesta niiden voimassaoloaikana. Luopuminen olisi mahdollista horisontaaliasetuksen 3 artiklassa tarkoitetuissa ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden tilanteessa. Ylivoimaisen esteen ja poikkeuksellisten olosuhteiden käsitteiden sisältö määräytyy Euroopan unionin lainsäädännön ja sitä koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Ylivoimaiseksi esteeksi voitaisiin katsoa esimerkiksi sitoumuksen tai ympäristösopimuksen toteuttamiseen olennaisesti vaikuttava petovahinko, joka on yllättävä ja ennalta odottamaton. Petovahinko voitaisiin katsoa ennalta arvaamattomaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa vahingon aiheuttaneen petoeläimen tai lauman liikkuminen on ollut alueella ennalta arvaamatonta ja epätavanomaista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ympäristösopimuksen purkamisesta. Ympäristösopimus voitaisiin purkaa, jos korvauksen saaja on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavan seikan tai antanut sellaisesta olennaisesti virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja, jolle sopimus on siirretty, olennaisesti rikkoo sopimusehtoja. Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva ympäristösopimus sekä kosteikkojen hoitoa koskeva ympäristösopimus voitaisiin purkaa, jos sopimuksen kohteena oleva ala ei täytä korvauksen myöntämisen edellytyksiä. Jos ympäristösopimus puretaan, sopimuksen perusteella maksettu korvaus olisi perittävä takaisin koko sopimuskaudelta.
Ehdotetun 4 momentin mukaan takaisinperintään sitoumuksen tai sopimuksen lakatessa sovellettaisiin muilta osin toimeenpanolakia.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä sitoumuksen tai sopimuksen lakkaamisen edellytyksistä.
14 §.Ei-tuotannollisten investointien korvausta koskevan tukipäätöksen mukaisen oikeuden siirtäminen. Ehdotetun 14 §:n mukaan ei-tuotannollisten investointien korvausta koskevan päätöksen mukainen oikeus korvaukseen voitaisiin siirtää toiselle, jos korvauksen myöntämisen edellytykset täyttyvät ja siirron saaja täyttää mainitun korvauksen saajaa koskevat edellytykset. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 14 §:ää.
15 §.Korvauksen epääminen. Pykälässä säädettäisiin korvauksen epäämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan korvaus voitaisiin jättää myöntämättä ja 5 ja 6 §:ssä tarkoitettu sitoumus sekä 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu ympäristösopimus jättää hyväksymättä, jos korvauksen saamiseksi olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 15 §:n 1 momenttia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan sitoumuksen ja ympäristösopimuksen perusteella maksettu korvaus olisi perittävä takaisin koko sitoumus- ja sopimuskaudelta, jos edellytykset, joiden perusteella korvausta myönnetään, eivät ole ollenkaan täyttyneet koko sitoumus- ja sopimuskauden aikana. Takaisinperintä olisi tehtävä muun muassa sellaisissa tilanteissa, joissa ympäristösitoumuksen kohteena oleva ala ei ole maatalousmaata.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sitoumuksesta ja ympäristösopimuksesta luopumisen seurauksista tietyissä tilanteissa. Uutta sitoumusta ei voisi antaa tai uutta ympäristösopimusta tehdä, jos korvauksen saaja on kesken sitoumus- tai sopimuskauden luopunut vastaavasta sitoumuksesta tai sopimuksesta eikä luopumisesta ole kulunut kahta vuotta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 15 §:n 1 momenttia.
Ehdotetun 4 momentin mukaan uutta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaa ympäristösopimusta sekä kosteikkojen hoitoa koskeva ympäristösopimusta ei voisi tehdä, jos valvonnassa on todettu, että korvauksen saaja on jättänyt olennaisesti noudattamatta vastaavaan sopimukseen perustuvia korvauksen ehtoja korvauksen hakemista edeltävän kahden sopimusvuoden aikana. Jos korvauksen ehtojen noudattamatta jättäminen olisi tapahtunut aikaisemmin kuin kahden edeltävän sopimusvuoden aikana, uusi ympäristösopimus olisi kuitenkin mahdollista tehdä. Kyse olisi siten käytännössä kahden vuoden karenssiajasta, joka laskettaisiin valvonnassa todetusta ehtojen olennaisesta noudattamatta jättämisestä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin epäämisen perusteista sekä korvausjärjestelmän ulkopuolelle sulkemisesta.
7.3
Laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta
1 luku. Yleiset säännökset
1 §.Lain soveltamisala. Ehdotetun 1 momentin mukaan lakia sovellettaisiin suorien viljelijätukien laissa, kansallisten tukien laissa ja eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitettuja tukia koskevan asian toimeenpanoon. Suorien viljelijätukien lain nojalla voidaan myöntää muun muassa perustulotukea, nuorten viljelijöiden tulotukea, ekojärjestelmätukea ja tuotantosidonnaisia tulotukia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan suorien viljelijätukien laissa ja eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa tarkoitettuhiin tukiin liittyvien suunnitelmien ja varojen hallinnointiin sovellettaisiin, mitä yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annetussa laissa ( / ), jäljempänä hallinnointilaki, säädetään. Viimeksi mainittua lakia koskeva ehdotus sisältyy eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 annettavaan hallituksen esitykseen laiksi maaseudun kehittämisen tukemiseksi rahoituskaudella 2023─2027 ja laiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista. Hallinnointilaissa säädettäisiin keskitetysti strategiasuunnitelman laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, raportointiin ja seurantaan liittyvistä seikoista sekä muun muassa näihin liittyviin viranomaistehtäviin.
2 §. Lain soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa. Ehdotetun 2 §:n mukaan lakia sovellettaisiin Ahvenanmaan maakunnassa suorien viljelijätukien laissa ja kansallisten tukien laissa tarkoitettujen tukien toimeenpanoon, jos asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Valtakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 15 kohdan mukaan lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maatalous- ja kalataloustuotteiden hintoja sekä maataloustuotteiden viennin edistämistä. Kyseistä itsehallintolain kohtaa on vakiintuneesti tulkittu siten, että valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluu maataloustukirahastosta rahoitettavat Euroopan unionin suorat viljelijätuet sekä kansallisten tukien lain nojalla Etelä-Suomeen myönnettävät tuet. Sen sijaan maaseuturahastosta osarahoitettavat tukijärjestelmät kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan eli toimeenpanolakia ei sovellettaisi eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annettavan lain nojalla myönnettäviin korvauksiin.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Ehdotetun 1 momentin mukaan toimeenpanolakia sovellettaisiin Euroopan unionin varoista kokonaan tai osittain rahoitettujen tukien toimeenpanoon, jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen sektorilla Euroopan unionin lainsäädäntö on lähes kokonaisuudessaan joko parlamentin tai neuvoston asetuksia taikka komission täytäntöönpanoasetuksia tai delegoituja asetuksia, jotka ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Ehdotus vastaa nykyisin voimassa olevan toimeenpanolain 3 §:n säännöstä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan suorien viljelijätukien lain, eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain ja kansallisten tukien lain säännöksiä sovellettaisiin, jos ne poikkeavat toimeenpanolain säännöksistä. Ehdotettu momentti on lähinnä informatiivinen, koska yleisten oikeusperiaatteiden mukaan erityislain säännökset tulevat sovellettavaksi yleislain säännösten sijaan, jos ne poikkeavat toisistaan
4 §. Määritelmät. Lain 4 §:ään sisällytettäisiin laissa tarvittavat määritelmät. Siltä osin kuin vastaavia seikkoja ehdotetaan määriteltäviksi muualla lainsäädännössä, kuten suorien viljelijätukien laissa, eri lakeihin ehdotetut määritelmät vastaavat toisiaan.
Pykälän 1 kohdan mukaan horisontaaliasetuksella tarkoitettaisiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seuran-nasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2116.
Pykälän 2 kohdan mukaan suunnitelma-asetuksella tarkoitettaisiin yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategia-suunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2115.
Hakemusjärjestelmäasetuksella tarkoitettaisiin pykälän 3 kohdan mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä yhteisen maatalouspolitiikan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2022/1173.
Pykälän 4 kohdan mukaan laadunarviointiasetuksella tarkoitettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 täydentämisestä yhteisen maatalouspolitiikan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä ehdollisuuden hallinnollisten seuraamusten soveltamisen ja laskennan osalta annettua komission delegoitua asetusta (EU) 2022 /1172.
Pykälän 5 kohdan mukaan varainhoitoasetuksella tarkoitettaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastusten, vakuuksien ja avoimuuden osalta annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2022/128.
Yleisellä varainhoitoasetuksella tarkoitettaisiin ehdotetun 6 kohdan mukaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) 2018/1046.
Pykälän 7 kohdan mukaan yleisellä tietosuoja-asetuksella tarkoitettaisiin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679.
Pykälän 8 kohdan mukaan ehdollisuudella tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 12 ja 13 artiklassa sekä mainitun asetuksen liitteessä III tarkoitettuja ehdollisuuden vaatimuksia.
2 luku. Viranomaisten tehtävät ja toimivalta. Lain 2 lukuun koottaisiin säännökset eri viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta muun muassa tukijärjestelmien kehittämisessä ja toimeenpanossa, tukien myöntämisessä, valvonnan suorittamisessa sekä viranomaisten alueellisesta toimivallasta. Tukien myöntäminen pitää sisällään myös tuen maksamisen tuen maksatushakemuksen ja myöntämispäätöksen perusteella. Ehdotetut pykälät vastaavat asialliselta sisällöltään hyvin pitkälle nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä eri viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta eikä tarkoituksena ole muuttaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisia viranomaisten toimivaltasuhteita.
5 §.Maa- ja metsätalousministeriö. Ehdotetun 5 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö vastaisi yleisestä maatalouden tukihallinnon ohjauksesta ja kehittämisestä kuten nykyisinkin. Lisäksi ministeriö vastaisi eri tukijärjestelmien ja strategiasuunnitelman valmistelusta, varojen käytön suunnittelusta sekä strategiasuunnitelman toteutumisen ja vaikutusten seurannasta. Asiallisesti vastaavan sisältöinen säännös sisältyy voimassa olevan toimeenpanolain 5 §:ään ja nyt maa- ja metsätalousministeriölle ehdotetut tehtävät kuuluvat ministeriölle jo tällä hetkellä.
6 §.Ruokavirasto. Lain 6 §;ssä säädettäisiin Ruokaviraston tehtävistä. Ruokaviraston tehtävistä, kuten sen toimimisesta maksajavirastona, säädettäisiin lisäksi edellä mainittuun hallituksen esitykseen laiksi maaseudun kehittämisen tukemiseksi rahoituskaudella 2023─2027 ja laiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista. sisältyvässä ehdotuksessa hallinnointilaiksi. Ehdotetun 1 momentin mukaan Ruokavirasto vastaisi tukijärjestelmien ja Manner-Suomen osalta strategiasuunnitelman toimeenpanon suunnittelusta, toteutuksesta, kehittämisestä ja seurannasta sekä varojen käytön asianmukaisesta hallinnosta ja valvonnasta kuten nykyisinkin. Horisontaaliasetuksen 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan maksajavirasto voi siirtää maksajaviraston vastuulle kuuluvien tehtävien täytäntöönpanoa toiselle viranomaiselle tukien maksua lukuun ottamatta. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että Ruokavirasto ohjaa ja valvoo tukijärjestelmien toimeenpanoa sekä muita viranomaisia näiden hoitaessa horisontaaliasetuksen 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä. Ruokavirasto tekisi maksajavirastona esimerkiksi maksajavirastoasetuksen liitteen I mukaisesti laadunvalvontaa delegoitujen tahojen suorittamiin tehtäviin. Ruokavirasto vastaisi lisäksi tukeen liittyvien menojen tarkastamisesta ja hyväksymisestä, maksujen suorittamisesta sekä muista tukijärjestelmiin liittyvistä hallinnollisista tehtävistä. Ruokavirasto vastaisi lisäksi vuosittain tehtävistä horisontaalisetuksen 68 artiklan 3 kohdassa, 69 artiklan 6 kohdassa tai 70 artiklan 2 kohdassa säädetyistä laadunarvioinneista ja niihin liittyvien tulosten toimittamisesta komissiolle sekä komissiolle vuosittain toimitettavasta tuloksellisuuskertomuksesta.
Valtaosa maataloudelle myönnettävistä tuista myönnetään joko kunta- tai aluehallintotasolla. Tästä on kuitenkin joitain poikkeuksia siten, että tiettyjen tukien ja korvausten myöntämisestä on päätöksen tehnyt Ruokavirasto. Pykälän 2 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi nykyistä tilannetta vastaavasti, että Ruokavirasto tekisi ensinnäkin päätöksen kansallisten tukien lain 6 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta kuljetusavustuksesta ja tuesta kotieläintalouden palveluille. Kuljetusavustusta on myönnetty esimerkiksi lihan ja maidon kuljettamiseen tietyillä pohjoisen tuen alueilla. Ruokavirasto tekisi lisäksi päätöksen niistä eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n mukaisista ympäristökorvauksista, joissa korvauksen perusteena on alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpitoa koskeva ympäristösopimus tai alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskeva ympäristösopimus. Asian käsittelyyn ja valvontaan Ruokavirastossa sovellettaisiin mitä toimeenpanolaissa säädetään.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Ruokavirasto tekisi päätöksen horisontaaliasetuksen 56 artiklan 3 kohdassa ja 86 artiklassa tarkoitettujen määrien palauttamatta jättämisestä. Ehdotus vastaa asialliselta sisällöltään voimassa olevan toimeenpanolain 6 §:n 3 momentin säännöstä. Horisontaalisasetuksen 56 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tuensaajilta takaisinperimät tuet on suoritettava korkoineen maksajavirastolle, joka merkitsee ne kirjanpitoon maataloustukirahastolle sidottuina tuloina sille kuukaudelle, jona ne tosiasiallisesti saadaan takaisin. Edelleen horisontaaliasetuksen 56 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi pidättää takaisin perityistä määristä 20 prosenttia kiinteämääräisinä valtion takaisinperintäkuluina lukuun ottamatta tapauksia, joissa sääntöjenvastaisuus johtuu jäsenvaltion omista hallintoviranomaisista tai muista virallisista elimistä. Horisontaaliasetuksen 86 artiklan koskee puolestaan jäsenvaltion mahdollisuutta pidättää ehdollisuuteen liittyvistä hallinnollisista seuraamuksista johtuvia määriä ja tähän liittyvää 25 prosentin pidätysmahdollisuutta ehdollisuuteen liittyvien vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä. Edellä mainitut pidätysmahdollisuudet ovat nykyisinkin käytössä ja menettely nähdään edelleenkin tarkoituksenmukaiseksi. Edellä mainitut menettelyt aiheuttavat jäsenvaltiolle kustannuksia muun muassa tietojärjestelmien rakentamisen johdosta eikä Euroopan unionin lainsäädäntö sisällä mahdollisuutta maataloustukirahaston varojen käyttämiseen tai edes pidättämiseen hallintokustannusten aiheuttamisen menojen osalta muutoin kuin edellä mainittujen kahden tarkkaan rajatun erityissäännöksen nojalla.
7 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin niiden tukien ja korvausten myöntämisestä, joita koskevat päätökset tehdään elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksissa vastaavalla tavalla kuin nykyisinkin. Mainittujen tukien ja korvausten myöntäminen kuuluu tälläkin hetkellä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksille, joskin tiettyjen korvausten nimi on muuttunut suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi ensinnäkin päätöksen kansallisten tukien laissa tarkoitetun puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja -sienten varastoinnin tuen, kasvihuonetuotannon tuen, porotalouden tuen ja mehiläistalouden tuen myöntämisestä. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi päätöksen tiettyjen eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain nojalla myönnettävien korvausten myöntämisestä eli alkuperäiskasvilajikkeen ylläpitoa koskevasta ympäristösopimuksesta, maatilojen neuvontapalvelujen korvauksesta, luonnonmukaisen tuotannon korvauksesta sekä ei-tuotannollisten investointien korvauksesta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi lisäksi päätöksen tiettyjen eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitettujen ympäristösopimusten sekä mainitun lain 6 §:ssä tarkoitetun luonnonmukaisen tuotannon sitoumuksen myöntämisestä sekä siirtämisestä ja päättämisestä kesken sopimus- tai sitoumuskauden. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä poistuisi nykytilanteeseen verrattuna tukioikeuksiin liittyvät tehtävät, koska tukioikeuksista luovutaan tulevalla rahoituskaudella
Ehdotetun 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus suorittaisi lisäksi tukien, korvausten ja ehdollisuuden tarkastusta ja valvontaa sekä laadunarviointia siten kuin toimeenpanolaissa säädetään. Näistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä säädettäisiin toimeenpanolain 20, 21 ja 26 §:ssä.
8 §.Aluehallintovirasto. Ehdotetun 8 §:n mukaan aluehallintovirasto suorittaisi ehdollisuuden valvontaa siten kuin toimeenpanolaissa säädetään. Aluehallintoviraston läänineläinlääkärit valvovat muun muassa elintarvikelain, eläintautilain ja eläinsuojelulain säännösten noudattamista ehdollisuuden osalta. Aluehallintoviraston tehtävistä ehdollisuuden valvonnan osalta säädettäisiin tarkemmin lain 26 §:ssä.
9 §.Ahvenanmaan valtionvirasto. Lain 9 §:ssä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä siltä osin kuin tukijärjestelmät kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. Ehdotuksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto tekisi päätöksen kansallisten tukien lain nojalla myönnettävistä tarkoitetun puutarhatuotteiden varastoinnin tuesta, kasvihuonetuotannon tuesta ja mehiläistalouden tuesta kuten nykyisinkin. Manner-Suomessa vastaavat tehtävät kuuluvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä poistuisi nykytilanteeseen verrattuna tukioikeuksiin liittyvät tehtävät, koska tukioikeuksista luovutaan tulevalla rahoituskaudella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto suorittaisi lisäksi tukien ja ehdollisuuden tarkastusta ja valvontaa sekä laadunarviointia Ahvenanmaan maakunnassa siten kuin toimeenpanolaissa säädetään. Tukien ja ehdollisuuden (eli nykyisten täydentävien ehtojen) valvontaan liittyvät tehtävät kuuluvat tälläkin hetkellä Ahvenanmaan valtionvirastolle. Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä säädettäisiin momentissa tarkoitettujen tehtävien osalta toimeenpanolain 20, 21 ja 26 §:ssä.
10 §.Kunta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan tehtävistä tukien ja korvausten myöntämisessä sekä muista tukijärjestelmiin liittyvistä tehtävistä kuten nykyisinkin. Momentissa tarkoitettujen tukien ja korvausten myöntäminen sekä muut momentissa tarkoitetut tehtävät kuuluvat jo nyt kuntien tehtäviin eikä kunnille siten tältä osin ehdoteta uusia tehtäviä. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekisi ensinnäkin päätöksen suorien viljelijätukien lain nojalla myönnettävien perustulotuen, uudelleenjakotulotuen, nuorten viljelijöiden tulotuen, ekojärjestelmätuen ja tuotantosidonnaisten tulotukien (emo- ja lypsylehmäpalkkio, sonnipalkkio, ulkosaariston nautapalkkio, teurashiehopalkkio, uuhipalkkio, kuttupalkkio, teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkio, tärkkelysperunapalkkio ja erikoiskasvipalkkio) sekä markkinahäiriötilanteessa myönnettävän tuen myöntämisestä. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekisi lisäksi päätöksen kansallisten tukien lain nojalla myönnettävistä tuista lukuun ottamatta puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja -sienten varastoinnin tukea, kasvihuonetuotannon tukea, porotalouden tukea ja mehiläistalouden tukea, joiden osalta päätöksen tekisi edellä sanotun mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kuljetusavustuksesta ja tuesta kotieläintalouden palveluille, joiden osalta päätöksen tekisi Ruokavirasto. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen päättäisi myös ympäristökorvauksen, eläinten hyvinvointikorvauksen ja luonnonhaittakorvauksen myöntämisestä lukuun ottamatta niitä ympäristökorvauksia, joiden myöntäminen kuuluu Ruokavirastolle tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekisi lisäksi päätöksen sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotetun tuen viitemäärän siirtämisestä ja jakamisesta. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekisi myös päätöksen suorien viljelijätukien laissa tarkoitetusta pysyvän nurmen ennallistamisvelvollisuudesta kuten nykyisinkin. Kunnan tehtävistä poistuisi nykytilanteeseen verrattuna tukioikeuksiin liittyvät tehtävät, koska tukioikeuksista luovutaan tulevalla rahoituskaudella
Ehdotetun 2 momentin mukaan kunta suorittaisi lisäksi hallinnollista tarkastusta ja ehdollisuuden seuraamuksen arviointia hallinnollisessa tarkastuksessa siten kuin toimeenpanolaissa jäljempänä säädetään. Kunta tekisi toimeenpanolakiin ehdotetun 20 §:n mukaisia hallinnollisia tarkastuksia hakemuskäsittelyn yhteydessä. Osa ehdollisuuteen liittyvistä vaatimuksista on tarkastettavissa hallinnollisesti hakemustietojen perusteella. Tästä syystä ehdotetaan, että kunnalla olisi oikeus arvioida ehdollisuuden laiminlyönti ja määrittää seuraamus tietyissä ehdollisuuden vaatimuksissa. Tällaisia olisivat erityisesti tietyt hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät ehdot, kuten tuottamattomien alojen vaatimus, ja tietyiltä osin kasvinsuojeluaineisiin liittyvät ehdollisuuden vaatimukset. Kunta tekisi näissä hallinnollisesti hakemustietojen perusteella tarkastettavissa ehdollisuuden vaatimuksissa laiminlyönnin arvioinnin ja ehdottaisi seuraamusprosenttia. Lopullisen ehdollisuuden seuraamusprosentin vahvistaisi jatkossakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimeenpanolain 26 §:n 3 momenttiin sisältyvän ehdotuksen mukaisesti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan laissa kunnasta säädetty koskisi myös kuntayhtymää sekä maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetussa laissa (210/2010) tarkoitettuja yhteistoiminta-alueita, jotka ovat aloittaneet toimintansa viimeistään vuoden 2013 alusta lukien
11 §.Viranomaisen alueellinen toimivalta. Lain 12 §:ssä säädettäisiin keskitetysti viranomaisten alueellisesta toimivallasta nykytilannetta vastaavasti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, jonka mukaan toimivaltainen olisi se viranomainen, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, toimivaltainen olisi se viranomainen, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 12 §:n 1 momenttia.
Joidenkin tukien osalta viranomaisen alueellinen toimivalta ratkeaisi edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen ja näistä tilanteista säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Jos kyseessä on ei-tuotannollinen investointi, toimivaltainen viranomainen olisi se, jonka toimialueella investointi toteutetaan. Metsämarjojen ja sienten varastointituen osalta ratkaiseva olisi varaston sijaintipaikka ja mehiläistalouden tuen osalta mehiläistalouden harjoittajan toimintapiste. Jos ympäristösopimuksen hakijana on rekisteröity yhdistys tai vesioikeudellinen yhteisö, toimivaltainen viranomainen olisi se, jonka toimialueella sopimuksen kohteena oleva alue sijaitsee. Ehdotus vastaa nykyisiä alueellisen toimivallan määräytymisperusteita.
Ehdotetun 3 momentin mukaan porotalouden tukea koskevassa asiassa toimivaltainen viranomainen olisi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kuten nykyisinkin. Kansallisten tukien lain nojalla voidaan maksaa porotalouden harjoittajille eläinkohtaista eloporotukea ja eloporotuen myöntämisen keskittäminen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen on katsottu perustelluksi ensinnäkin yhdenmukaisuuden vuoksi, koska Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hoitaa muiden porotaloutta koskevien tukien ja korvausten myöntämisen porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) 49 §:n ja porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (987/2011) 11 §:n nojalla. Ehdotus on perusteltu myös hallinnon tehokkuuden ja henkilöstöresurssien näkökulmasta, koska eloporotuen kokonaismäärästä yli 90 prosenttia myönnetään Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella. Myös tuenhakijoista, joita on noin 940 kappaletta, hieman yli 90 prosenttia on Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella.
Ehdotetun 4 momentin mukaan kunta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi siirtää asian toisen kunnan tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi erittäin painavasta syystä. Ehdotettu säännös on uusi. Säännöksen lisääminen lakiin on kuitenkin perusteltua sen vuoksi, että käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa kunta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ollut esteellinen ratkaisemaan tukea koskevan hakemuksen tai tukipäätökseen tehdyn oikaisuvaatimuksen. Käytännössä näissä tilanteissa on epävirallisesti sovittu asian käsittelemisen siirtämisestä toisen kunnan tai elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa ja asia on ratkaistu toisessa viranomaisessa.
3 luku Tuen hakumenettely. Lain 3 lukuun koottaisiin säännökset tuen hakumenettelystä.
12 §.Tuen hakeminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuen hakemisesta sähköisesti. Tukea koskeva hakemus tehtäisiin sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Tukea koskevalla hakemuksella tarkoitettaisiin tässä tukihakemuksen lisäksi myös maksuhakemusta. Ehdotuksen mukaan hakija tai hakijat tunnistettaisiin vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetusta laissa (617/2009) säädetään. Mitä toimeenpanolaissa säädettäisiin tukea koskevasta hakemuksesta, koskisi myös tukea koskevaa ilmoitusta. Sähköinen tuen hakeminen koskisi sekä Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamia tukia ja korvauksia, että kansallisesti rahoitettuja tukia. Tuen hakeminen sähköisesti verkkopalvelussa on jo nykyään pääsääntöinen tapa, esimerkiksi vuoden 2022 kevään päätukihaussa hieman yli 95 prosenttia tuenhakijoista haki tuet sähköisesti. Euroopan unionin lainsäädännön mukaan sähköinen tukihakujärjestelmä osa yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ja hakemus on jätettävä vuosittain jäsenvaltion asettamaan määräaikaan mennessä. Viljelijätuissa pinta-alaperusteista tukea haetaan horisontaaliasetuksen 66 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla ns. paikkatietoperusteisella hakemuksella, jolla tuenhakija ilmoittaa paikkatietoperusteisesti alat, joista tukea haetaan. Myös eläintukien hakujärjestelmän on oltava sähköinen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan hakija vastaisi tukea koskevasta hakemuksesta ja siihen sisältävien tietojen täydellisyydestä ja virheettömyydestä. Jos tukea koskeva hakemus koskisi tilaa, jota hallitsee useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö yhdessä, kaikki tilan haltijat vastaisivat yhteisvastuullisesti hakemuksesta ja siihen sisältyvien tietojen täydellisyydestä ja virheettömyydestä kuten nykyisinkin. Myös hakemusjärjestelmäasetuksen 6 artikla lähtee siitä, että tuenhakija on aina vastuussa tukihakemuksessa toimitetuista tiedoista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan Ruokavirasto voisi 1 momentista poiketen antaa määräyksen, että tukea haetaan muutoin kuin sähköisessä järjestelmässä, jos tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyys, yksittäisen tukijärjestelmän hakemusten vähäinen määrä tai muu niihin verrattava erityinen syy sitä välttämättä edellyttää. Tuen hakeminen paperilomakkeella voisi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun kyseessä on tukijärjestelmä, jossa tuenhakijoita on vähän (esimerkiksi kansallinen metsämarjojen ja -sienten varastointituki) tai sähköisen tukihaun toteuttaminen tietojärjestelmään ei olisi resurssisyistä kannattavaa. Toisaalta nopeasti toimeenpantavissa niin sanotuissa kriisituissa, joissa aikaikkuna uuden väliaikaisen tukijärjestelmän toimeenpanolle on erittäin lyhyt, sähköisen haun rakentaminen tietojärjestelmään ei olisi välttämättä resurssien ja aikataulun puitteissa mahdollista.
Ruokavirasto voisi ehdotetun 4 momentin mukaan antaa määräyksiä tukihakemuksen muodosta, tuen hakemiseen ja ilmoitusten tekemiseen liitettävistä tiedoista, muista tuen hakijalta tai saajalta edellytettävistä selvityksistä sekä hakemuksessa ilmoitettujen tietojen muuttamisen määräajasta. Ruokavirasto antaisi lisäksi tarkemmat määräykset tukea koskevan hakemuksen sekä muiden selvitysten jättämisen määräajoista. Tämä vastaisi nykyistä lainsäädäntöä. Nykyäänkin Ruokavirasto antaa määräykset esimerkiksi tuen hakemisen määräajoista. Määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle, joka toimii horisontaaliasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuna maksajavirastona. Lisäksi horisontaaliasetuksen ja erityisesti hakemusjärjestelmäasetuksen, jossa säädetään yksityiskohtaisesti esimerkiksi hakemukseen vaadittavista tiedoista, rajaa määräyksenantovaltuutta teknisluonteisiksi katsottaviin seikkoihin. Ruokavirastolla on tuen hakemiseen ja muuhun tuen toimeenpanoon liittyvää erityisosaamista. Lisäksi Ruokavirasto vastaa tuen hakemiseen liittyvistä tietojärjestelmistä. Määräyksenantovaltuus rajoittuisi tuen hakemiseen liittyviin teknisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Tällainen seikka olisi esimerkiksi tukihakemuksen muoto. Ruokavirastolle esitettyyn määräyksenantovaltaan ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä.
13 §.Tiedonantovelvollisuus. Tuenhakijan velvollisuus ilmoittaa oikeat ja riittävät tiedot ja ilmoittaa edelleen siitä, jos hakemus on virheellinen tai muuttunut virheelliseksi on aiemminkin ollut tärkeää Euroopan unionin taloudellisten etujen ja kansallisen budjetin suojelun takia. Tärkeys korostuu edelleen, kun unionin varoihin kohdistuneiden petostapausten takia jäsenvaltioiden ja maksajavirastojen petostentorjuntaan liittyviä velvoitteita on lisätty Euroopan unionin lainsäädännössä. Pykälässä säädettäisiin tuenhakijan tiedonantovelvollisuudesta nykyisen käytännön mukaisesti. Mitä kirjallisesta ilmoituksesta säädetään, koskisi myös sähköisen verkkoasiointipalvelun tai muun viranomaisen osoittaman sovelluksen kautta tehtyä ilmoitusta. Pykälän 1 momentin mukaan tuenhakijan olisi annettava viranomaiselle tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksiä koskevat riittävät tiedot. Tällaisia tietoja olisivat tukihakemuksesta riippuen esimerkiksi viljelyalat, viljeltävät kasvit, eläinlajit ja eläinten lukumäärä.
Jos tukea koskevassa hakemuksessa on virhe tai se on muuttunut virheelliseksi, tuenhakijan olisi ehdotetun 2 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava kirjallisesti mainitusta seikasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimeenpanolain 14 §:ssä säädettäisiin hakemuksen muuttamiselle ja peruuttamiselle asetettavasta takarajasta. Muutoksista hakemukseen ja hakemuksen peruuttamisesta olisi silti aina ilmoitettava viipymättä toimeenpanolain 14 §:ssä tarkoitettuun ajankohtaan asti. Tämä olisi myös tuenhakijan edun mukaista, koska esimerkiksi paikan päällä tehtävästä valvonnasta ilmoittaminen rajaa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mahdollisuuksia muuttaa hakemusta, vaikka muutosaika olisi vielä meneillään.
Tuenhakija olisi myös velvollinen ilmoittamaan ehdotetun 3 momentin mukaan sellaisesta olosuhteiden muutoksesta, joka saattaa vaikuttaa tuen määrään taikka aiheuttaa tuen takaisinperinnän tai maksamisen keskeyttämisen taikka tuen lakkauttamisen. Ilmoitus olisi tehtävä kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle.
Ehdotetun 4 momentin mukaan ylivoimaisesta esteestä ja poikkeuksellisesta olosuhteesta olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti todisteineen 15 työpäivän kuluessa siitä, kun ilmoitus on mahdollista tehdä. Edellä tarkoitetulla tavalla ilmoitusvelvollinen olisi tuensaaja tai tämän oikeudenomistaja. Horisontaaliasetuksen 3 artiklassa säädetään tilanteista, joissa ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet voidaan erityisesti hyväksyä, mutta artiklaan sisältyvä listaus ei ole tyhjentävä. Euroopan unionin oikeuskäytännön (C-218/09, C-210/00) linjausten mukaisesti ylivoimainen este on toimijasta riippumaton, epätavallinen ja ennalta arvaamaton seikka, jonka vaikutuksia ei olisi voitu välttää, vaikka olisi noudatettu mahdollisimman suurta huolellisuutta. On kuitenkin tarpeen säätää ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen ilmoittamiseen ja määräaikaan liittyvistä menettelyistä tarkemmin. Ehdotettu menettely vastaa sitä, mitä nykyisin voimassa olevassa Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään.
14 §.Hakemuksen muuttaminen tai peruuttaminen. Pykälän 1 momentin mukaan tuenhakija voisi oma-aloitteisesti muuttaa tai peruuttaa kokonaan tai osittain tukea koskevan hakemuksen hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Hakemusjärjestelmäasetuksessa lähtökohtana on se, että hakemusta voidaan muuttaa ja peruuttaa nykyistä pidempään hakuvuoden aikana. Tuenhakijalle annetaan riittävästi aikaa tehdä korjaavia toimenpiteitä hakemukseensa ja näin varmistetaan oikeat raportointi- ja maksutiedot. Jäsenvaltion tulee asettaa vuosittain määräpäivä, jonka tulee olla vähintään 15 kalenteripäivää ennen tuen ennakkomaksua tai ensimmäistä maksuerää, johon mennessä muutokset ja peruutukset sallitaan. Kuitenkin esimerkiksi paikan päällä tehtävä valvonta katkaisee hakemuksen muutos- ja peruuttamismahdollisuudet siltä osin kuin valvonnassa havaitaan virheitä hakemuksessa. Erityisestä tukijärjestelmään tai sen toimeenpanoon liittyvästä syystä muuttamista tai peruuttamista voisi olla tarpeen joissakin tapauksissa rajata. Rajaus voisi olla tarpeellinen esimerkiksi silloin, kun tukijärjestelmän tiettyjen ehtojen noudattamiseksi muutoksia ei voitaisi pitää hyväksyttävänä. Kansallisten tukien lain 9 §:ssä tarkoitetun kasvintuotannon tukea koskevaan hakemukseen sovellettaisiin kuitenkin hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa eli pinta-alamonitorointijärjestelmään kuuluvia tukia koskevia säännöksiä ja kansallisten tukien lain 10 §:ssä tarkoitettua kotieläintalouden tukea koskevaan hakemukseen hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa eli nautaeläimiä tai lampaita ja vuohia koskevia säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että kansallisten tukien lain 25 §:ssä säädetään 1 momentissa säädetyn lisäksi kyseisessä laissa tarkoitettua tukea koskevan hakemuksen muuttamisesta ja peruuttamista.
Ehdotetun 3 momentin mukaan hakemusta muutettaisiin tai se peruutettaisiin toimeenpanolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetussa järjestelmässä, jollei Ruokavirasto toisin määräisi. Ruokavirasto voisi tarvittaessa määrätä niistä tilanteista, joissa sähköisestä menettelystä hakemuksen muuttamisessa tai peruuttamisessa voitaisiin poiketa. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi, jos on ilmeistä, että kyseisiä muutoksia tai perumisia tehtäisiin vain vähän, jolloin sähköistä menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista järjestää. Hakemuksen muuttaminen tai peruminen muulla tavoin kuin sähköisessä järjestelmässä voi olla perustelua myös tilanteissa, joissa tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyydestä johtuen ei ole mahdollista tai yksittäisen tukijärjestelmän hakemusten vähäisestä määrästä johtuen ei ole tarkoituksenmukaista käyttää sähköistä menettelyä.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin ehdotetun 4 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä hakemuksen muuttamisesta ja peruuttamisesta sekä muuttamiseen tai peruuttamiseen liittyvistä rajauksista Euroopan unionin lainsäädännön asettamissa rajoissa.
Ehdotetun 5 momentin mukaan Ruokavirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen muuttamisen tai peruuttamisen määräajoista sekä muuttamisen tai peruuttamisen ilmoitustavasta sekä muuttamisen ja peruuttamisen yhteydessä ilmoitettavissa tiedoista. Ruokaviraston määräyksessä vahvistettaisiin hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklassa tarkoitettu ajankohta tukijärjestelmittäin sille, mihin mennessä hakemusjärjestelmäasetuksen sallimat muutokset ja peruutukset tulee tehdä. Hakemusjärjestelmäasetus sisältää lisäksi säännöksiä muun muassa tukia koskeviin hakemuksiin liitettävistä tiedoista, mikä rajaa Ruokaviraston määräyksenantovaltuutta. Ruokaviraston määräyksessä hakemuksen muuttamisen tai peruuttamisen ilmoitustavaksi voisi asettaa muunkin kuin sähköisen järjestelmän.
15 §.Hakemuksen siirtäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hakemuksen siirtämisestä asialliselta sisällöltään vastaavasti kuin voimassa olevan toimeenpanolain 18 §:n 1 momentissa. Tarve jo jätetyn hakemuksen siirtämiseen liittyy muun muassa koko tilaa koskeviin kauppoihin ja sukupolvenvaihdoksiin. Asiasta säädetään nykyisin Euroopan unionin lainsäädännössä muttei jatkossa. Euroopan unionin lainsäädäntö sisältää nykyisin vain velvoitteen, että siirtotilanteessa tilalta katsotaan jätetyn yksi hakemus kysymyksessä olevana hakuvuonna. Kyse voi olla esimerkiksi kahden hakemuksen yhdistämisestä siten, että siirretty hakemus yhdistetään ostajan hakemukseen niin, että yhdellä hakijalla on vain yksi hakemus. On tarkoituksenmukaista edelleen katsoa, että hakemukseen liittyvät oikeudet ja velvoitteet siirtyvät sellaisenaan. Edelleen ehdotuksen mukaan koko tilan hallinnan siirrosta olisi ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 15 työpäivän kuluessa siitä, kun koko tilan hallinnan siirto on tehty kuten nykyisinkin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa mukaan tarkempia säännöksiä hakemuksen siirtämisessä noudatettavasta menettelystä ja koko tilan hallinnan siirron viimeisimmästä ajankohdasta. Koko tilan hallinnan siirron viimeisimmäksi ajankohdaksi on vakiintunut elokuun loppu.
Ruokavirasto voisi ehdotetun 3 momentin mukaan antaa tarkempia määräyksiä hakemuksen siirtämisessä annettavista tiedoista, hakemuksen siirtoa koskevan ilmoituksen muodosta ja kunnalle ilmoittamisen määräajasta kuten nykyisinkin. Määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle, joka toimii horisontaaliasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuna maksajavirastona. Lisäksi horisontaaliasetuksen ja erityisesti hakemusjärjestelmäasetuksen, jossa säädetään yksityiskohtaisesti esimerkiksi hakemukseen vaadittavista tiedoista, rajaa määräyksenantovaltuutta teknisluonteisiksi katsottaviin seikkoihin. Ruokavirastolla on tuen hakemiseen hakemuksen siirtäminen mukaan lukien ja muuhun tuen toimeenpanoon liittyvää erityisosaamista. Lisäksi Ruokavirasto vastaa tuen hakemiseen hakemuksen siirtäminen mukaan lukien liittyvistä tietojärjestelmistä. Määräyksenantovaltuus rajoittuisi hakemuksen siirtämiseen liittyviin teknisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Ruokavirastolle esitettyyn määräyksenantovaltaan ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä.
16 §.Asiakirjojen säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin keskitetysti asiakirjojen säilyttämisestä voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti. Tällä hetkellä asiakirjojen säilyttämisestä säädetään suorien tukien lain 10 §:ssä, ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 16 §:ssä ja kansallisten tukien lain 26 §:ssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuenhakijaan kohdistuvasta asiakirjojen säilyttämisvelvoitteesta. Kyseessä olisivat hakemiseen ja tukien myöntämisen ja saamisen ehtoihin liittyvät sellaiset asiakirjat, joita ei toimiteta tuen myöntävälle viranomaiselle. Edellä mainitut asiakirjat tulisi pääsäännön mukaan säilyttää hakuvuoden ja sitä seuraavien neljän kalenterivuoden ajan. Jos kyse on eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:ssä tarkoitetuista monivuotisista sitoumuksista tai sopimuksista taikka 6 §:ssä tarkoitetusta monivuotisesta sitoumuksesta, edellä tarkoitetut asiakirjat olisi säilytettävä vähintään neljän vuoden ajan sitoumus- tai sopimuskauden päättymisestä. Ehdollisuuden vaatimuksiin liittyvät asiakirjat, joita ei toimiteta viranomaiselle, tulisi säilyttää hakuvuoden ja sitä seuraavien kahden kalenterivuoden ajan, jollei tämän lain 26 §:ssä tarkoitetussa niin sanotussa sektorikohtaisessa lainsäädännössä edellytetä pidempää säilytysaikaa. Ehdotettu säilytysaika olisi tarpeen erityisesti ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C361-19 ja laadunarviointiasetuksen 8 artikla, koska ehdollisuuden valvonnassa laiminlyönnit tulee ottaa huomioon kolmelta peräkkäiseltä kalenterivuodelta ja näin ollen myös ehdollisuutta koskee takautuvat menettelyt. Tuenhakijoihin kohdistuva asiakirjojen säilyttämisvelvollisuus on tarpeen paikan päällä tehtävän valvonnan, Euroopan unionin tarkastuselimien tarkastuksia ja muita takautuvia menettelyjä koskevien vaatimusten takia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ruokaviraston määräyksellä voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä säilytettävistä asiakirjoista kuten nykyisinkin.
4 luku Hakemuksen käsittely ja päätöksenteko
17 §.Tukea koskeva päätös. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 19 §:ää vastaavasti, että automaattisessa tietojenkäsittelyssä aikaansaatu päätös sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 20 §:n 2 momentin mukaan hallintoviranomaisen toiminnassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta allekirjoittamisesta säädetään erikseen. Koneellisen allekirjoituksen käyttäminen on yksinkertaisempi menettely kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 16 §:ssä tarkoitettu asiakirjan sähköinen allekirjoittaminen, minkä vuoksi toimeenpanolakiin ehdotetaan otettavaksi säännös asiasta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi antaa määräyksiä tukea koskevaan päätöksentekoon käytettävistä järjestelmistä, tietosisällöstä, maksuaineiston käsittelystä, maksutavoista ja maksujen kirjaamisesta tietojärjestelmään. Ruokaviraston määräyksenantovalta kohdistuisi käytännössä niihin viranomaisiin, jotka hoitavat Ruokaviraston vastuulle kuuluvia delegoituja maksajavirastotehtäviä. Edellä mainitut seikat ovat lisäksi teknisluonteisia tuen myöntämismenettelyyn liittyviä seikkoja, joista Ruokavirasto antaa tälläkin hetkellä määräyksiä.
18 §.Oikaisu. Lain 18 §:ssä säädettäisiin viranomaisen mahdollisuudesta oikaista virheellinen päätös, Ehdotuksen mukaan silloin, jos tuenhakija on saanut tukea vähemmän kuin tämän olisi pitänyt saada tai tuki on perusteettomasti kokonaan evätty, viranomainen voisi päätöksen lainvoiman estämättä ja ilman eri hakemusta oikaista virheellisen päätöksen. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 20 §:n säännöstä.
19 §.Tuelle maksettava korko. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 21 §:ää vastaavasti siitä, että jos tuenhakijalle myönnetään tukea tai sen määrää korotetaan oikaisun johdosta taikka tuenhakijalle maksetaan viranomaisen virheen johdosta maksamatta jäänyt tuki, mainituille määrälle maksettaisiin korkoa. Voimassa olevan toimeenpanolain mukaan kyseisille määrille maksetaan kiinteää kuuden prosentin vuotuista korkoa. Lainsäädännön yhtenäistämiseksi ehdotetaan, että jatkossa korotetulle tai maksamatta jääneen tuen määrälle maksettava korko olisi suuruudeltaan korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu vuotuinen viivästyskorko. Korko laskettaisiin siitä päivästä, jolloin oikaistava päätös oli tehty, oikaisupäätöksen tekopäivään saakka. Korkoa ei kuitenkaan maksettaisi, jos oikaisun tarve on johtunut tuenhakijan toiminnasta.
Muutoksenhaun johdosta korotetulle tuen määrälle maksettavasta korosta säädettäisiin pykälän 2 momentissa koron suuruutta lukuun ottamatta vastaavasti kuin voimassa olevassa toimeenpanolain 21 §:n 2 momentissa. Jos tuenhakijalle myönnetään muutoksenhaun johdosta tukea, tai tuen määrää korotetaan, tälle määrälle voitaisiin maksaa jatkossa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista viivästyskorkoa. Edellä sanotun mukaisesti lainsäädännön yhtenäistämiseksi aiemmin koron määräytymisperusteena olleesta kuuden prosentin kiinteästä vuotuisesta korosta luovuttaisiin. Korko laskettaisiin valituksenalaisen päätöksen tekopäivästä muutoksenhakuviranomaisen päätöksen tekopäivään saakka kuten nykyisinkin. Momentissa tarkoitettu muutoksenhakuviranomainen olisi tapauksesta riippuen Ruokavirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ahvenanmaan valtionvirasto, Hämeenlinnan hallinto-oikeus tai Ahvenanmaan hallintotuomioistuin ja viime kädessä korkein hallinto-oikeus. Koron maksamisesta päättäisi muutoksenhakuviranomainen kuten nykyisin.
5 luku Hallinnollinen tarkastus ja pinta-alamonitorointi
20 §.Hallinnollinen tarkastus ja ristiintarkastus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hallinnollisen tarkastuksen sisällöstä eli hallinnollisessa tarkastuksessa on kyse järjestelmällisistä kaikkiin hakemuksiin, tiettyyn tukiehtoon tai tuensaajajoukkoon kohdistuvista tarkastuksista, jotka kohdistuvat kaikkiin niihin seikkoihin, joita on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tarkastaa hallinnollisin tarkastuksin. Hallinnollista tarkastusta voitaisiin käyttää myös systemaattisessa otokseen perustuvassa tarkastelussa, mistä johtuen ehdotetaan, että hallinnollista tarkastusta voitaisiin tehdä myös osaan tukiehdoista Ruokaviraston määrittämän otoksen perusteella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ruokavirasto tekisi ristiintarkastukset tietojärjestelmissä oleviin tietoihin. Ristiintarkastuksilla verrataan tietojärjestelmissä olevia tietoja tukihakemuksella ilmoitettuihin tietoihin eli vastaavatko tiedot toisiaan, esimerkiksi onko viljelijän ilmoittamissa lohkojen pinta-alatiedoissa eroavuutta tietojärjestelmässä olevaan uusimpaan lohkon pinta-alatietoon.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin kunnan, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ahvenmaan valtionviraston sekä Ruokaviraston tehtävien jaosta hallinnollisessa tarkastuksen toteuttamisessa nykyistä käytäntöä ja tehtävänjakoa vastaavasti. Toimivaltainen tuen myöntävä viranomainen tarkastaisi hallinnollisessa tarkastuksessa tukea koskevassa hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden, kuten nykyisinkin. Tähän voisi kuulua myös tuenhakijoiden toimittamien selvitysten ja paikkaan sidottujen valokuvien käsittelyä. Toimivaltainen tuen myöntävä viranomainen voisi käsitellä normaalien hallinnollisten menettelyjen mukaisesti myös tukiehtoja koskevan ristiintarkastuksen tulokset. Kysymykseen tulisivat tarpeelliset tuenhakijan kuulemiset tai muut selvityspyynnöt. Kunta tekisi lisäksi hallinnollisessa tarkastuksessa havaitun ehdollisuuden laiminlyönnin osalta arvioinnin ja seuraamusehdotuksen siltä osin kuin on kyse hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista ja kasvinsuojeluaineita koskevista ehdollisuuden vaatimuksista. Hakemustietojen perusteella havaittavat laiminlyönnit voisivat koskea hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista esimerkiksi tuottamattomien alojen vaatimusta. Kasvinsuojeluaineita koskevien lakisääteisten hoitovaatimusten osalta kyseeseen tulisivat lähinnä laiminlyönnit, jotka liittyvät hakemusjärjestelmäasetuksen 8 artiklan mukaisesti ilmoitettuihin hakemuksen tietoihin kasvinsuojeluaineiden käytöstä lohkoilla. Kasvinsuojeluaineita koskevaan lakisääteiseen hoitovaatimukseen kuuluu kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklassa säädetty kasvinsuojeluaineiden asianmukainen käyttö. Kunnan tekemässä hallinnollisessa tarkastuksessa ei tarkastettaisi kokonaisuudessaan edellä mainitun 55 artiklan mukaisia ehdollisuuden vaatimuksia, vaan niitä tarkasteltaisiin vain niiltä osin, kuin kasvinsuojeluaineiden käytöstä on ilmoitettu hakemuksella. Tällainen hakemuksessa ilmoitetuista tiedoista todennettavissa oleva laiminlyönti voisi koskea esimerkiksi sellaisen kasvinsuojeluaineen käyttöä, mikä on lohkolle ilmoitetulle kasville kielletty. Muilta osin tai laajemmin kunnassa ei tarkasteltaisi kasvinsuojeluaineita koskevia ehdollisuuden vaatimuksia. Koska laiminlyöntiin liittyvät tiedot ovat tuenhakijan hakemuksella, erillistä tarkastuskäyntiä ei tarvittaisi eikä toisaalta sujuvan prosessin ja resurssien käytön kannalta olisi tarkoituksenmukaista siirtää laiminlyönnin arviointia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Ehdotetun 4 momentin mukaan, jos ristiintarkastuksessa ilmenee eroa tukihakemuksessa ilmoitettujen ja tietojärjestelmissä olevien tietojen välillä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai Ahvenanmaan valtionvirasto tekisivät ristiintarkastuksessa selvitettäväksi tulleiden hakijoiden osalta tarpeelliset tarkastukset. Tarkastuksina tulisivat kysymykseen esimerkiksi peltolohkorekisterin ajantasaistukseen liittyvien pinta-alaristiintarkastusten perusteella tehtävä maastokäynti tai eläinrekisteritietojen ristiintarkastusten perusteella paikan päällä tehtävä valvontakäynti taikka asian selvittäminen muulla tavalla eläinperusteisissa tuissa. Näissä ristiintarkastuksen tulos toimitettaisiin sähköisesti verkkoasiointipalvelussa tuenhakijalle. Ehdotus vastaa voimassa olevaa käytäntöä.
Ehdotetun 5 momentin mukaan hallinnollisessa tarkastuksessa hakemustiedoissa havaitusta virheestä tarjottaisiin tuenhakijalle korjausmahdollisuus hakemusjärjestelmäasetuksen asettamien reunaehtojen puitteissa. Hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan mukaan hallinnollisten tarkastusten rooli ja merkitys muuttuu osin tuenhakijaa ohjaavaan suuntaan. Kattavalla pinta-alamonitoroinnilla tai järjestelmällisessä hallinnollisessa tarkastuksessa havaitusta epäsäännönmukaisuudesta voidaan hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan mukaan tarjota tuenhakijalle hakemuksen muutos- tai peruutusmahdollisuus tiettyyn ajankohtaan asti. Virhe voitaisiin kuitenkin korjata vain siinä tapauksessa, että se on mahdollista hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan nojalla. Kun hallinnollisessa tarkastuksessa havaitaan epäsäännönmukaisuus, tuenhakijalle ilmoitettaisiin asiasta sähköisesti ja annettaisiin mahdollisuus muuttaa hakemusta tai peruuttaa se Ruokaviraston toimeenpanolain14 §:n mukaisesti määräämään ajankohtaan mennessä. Kuitenkin silloin, kun hallinnollinen tarkastus tehdään edellä tarkoitetun ajankohdan jälkeen, korjausmahdollisuutta ei ole ja hallinnollisen tarkastuksen tulos otettaisiin huomioon tuen määrää tai seuraamuksia määrättäessä toimeenpanolain 7 luvussa säädetyn mukaisesti. Hallinnollisen tarkastuksen tulos huomioitaisiin myös silloin tuen määrää ja seuraamuksia määrättäessä, kun tuenhakija ei tee riittävää korjausta hakemukseen. Hallinnollisia tarkastuksia tehdään osin myös muutos- ja peruutusajan umpeuduttua. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun pinta-alojen tai eläinrekisteritietojen osalta tehdään ristiintarkastusta ennen loppumaksuja hakuvuotta seuraavana keväänä, jolloin hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan tarkoittama tuen ennakkomaksu tai ensimmäinen erä on jo maksettu. Edellä sanotusta korjausmahdollisuudesta poiketen peltolohkorekisterin uuden ilmakuvan perusteella tehtävissä ajantasaistukseen liittyvissä ristiintarkastuksissa ei kuitenkaan olisi virheen korjausmahdollisuutta tukihakemusta muuttamalla, koska vain pieni osa ajantasaistuksesta ehditään muun muassa uusien ilmakuvien ottamiseen liittyvistä aikataulullisista syistä tekemään ennen ensimmäisiä tukimaksuja ja viljelijät olisivat korjausmahdollisuuden suhteen eriarvoisessa asemassa. Toisaalta ajantasaistukseen liittyvän vakiintuneen prosessin muuttaminen olisi riski peltolohkorekisterin kannalta erityisesti huomioiden laadunarviointiasetuksesta järjestelmälle tulevat vaatimukset.
Ehdotetun 6 momentin mukaan Ruokavirasto vastaisi laadunarviointiasetuksen 4 artiklassa tarkoitetusta paikkatietoperusteisen hakujärjestelmän laadunarvioinnista. Vuosittaisessa laadunarvioinnissa tarkastellaan hakujärjestelmää esimerkiksi hakemuksen esitäytettyjen tietojen ja tuenhakijaa ohjaavien tarkisteiden osalta, mutta siihen kuuluu myös hakemuksella ilmoitettujen pinta-alojen määrittämistä. Ruokavirasto vastaisi laadunarvioinnin tekemisestä ja tulosten raportoimisesta komissiolle. Laadunarviointiin kuuluva pinta-alojen määrittäminen voidaan tehdä kuva-aineiston perusteella tai paikan päällä. Pinta-alojen määrittämisen osalta varauduttaisiin siihen, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai Ahvenanmaan valtionvirasto voisi tehdä paikkatietoperusteisen hakujärjestelmän laadunarviointiin liittyvän maastokäynnin pinta-alan määrittämiseksi.
Ehdotetussa 7 momentissa säädettäisiin eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 5 momentissa tarkoitetusta eli ympäristösopimukseen liittyvästä ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitetusta eli kosteikkoinvestointiin liittyvästä hallinnollisesta tarkastuskäynnistä. Asiasta ei ole aiemmin lailla säädetty, mutta on perusteltua ottaa asiaa koskeva säännös lakiin. Säännös vastaa uutta yhteisen maatalouspolitiikan painotusta todentaa ennaltaehkäisevästi mahdolliset tuen myöntämiseen liittyvien ehtojen täyttymiseen liittyvät puutteet. Säännöksellä pyritään vastaamaan myös maksajavirastoasetuksessa säädettyyn velvoitteeseen ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan maaseuturahaston osalta se, että tuen myöntämiseen ja sopimusmenettelyihin liittyvät perusteet täyttyvät. Hallinnollinen tarkastuskäynti olisi katselmuksen tyyppinen käynti maastossa, jossa määritettäisiin ympäristösopimuksen kohteena oleva ala ja sen tukikelpoisuus. Hallinnollisesta tarkastuskäynnistä ilmoitettaisiin tuenhakijalle enintään 14 vuorokautta ennen tarkastuskäynnin suorittamista.
Ehdotetun 8 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hallinnollisesta tarkastuksesta ja sen suorittamisesta sekä tarkastuksen vaikutuksesta maksettavan tuen määrään.
21 §.Pinta-alamonitorointi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pinta-alamonitoroinnin ja siihen hakemusjärjestelmäasetuksen 11 artiklan mukaisesti rinnastettavien paikkatiedon sisältävien valokuvien käyttämisestä tuotos- ja tuloksellisuusraportoinnin oikeellisuuden varmistamisessa horisontaaliasetuksen 70 artiklan mukaisesti. Pinta-alamonitorointia käytettäisiin tuotos- ja tulosraportoinnin oikeellisuuden varmistamiseksi horisontaaliasetuksen 54 artiklan, suunnitelma-asetuksen 134 artiklan ja hakemusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Horisontaaliasetuksen 65 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja 70 artiklassa edellytetään jäsenvaltioille pakollisena pinta-alaperusteisten tukien osalta satelliittien tuottaman datan ja muun arvoltaan vähintään vastaavan aineiston avulla suoritettavaa, maatalousmaalla harjoitettavien toiminnan ja käytäntöjen säännöllistä ja järjestelmällistä havainnointia, jäljitystä ja arviointia. Yksityisyydensuojan turvaamiseksi 1 momenttiin otettaisiin säännös siitä, että pinta-alamonitoroinnissa olisi noudatettava tapaa, joka ei vaaranna henkilöitä koskevia oikeuksia eikä yksityiselämän suojaa ja muuta yksityisyyden suojaa. Satelliittien avulla suoritettavassa pinta-alamonitoroinnissa esimerkiksi henkilöt eivät ole tunnistettavissa toisin kuin on mahdollista paikkatiedon sisältävissä valokuvissa.
Pinta-alamonitorointijärjestelmän satelliittiperusteinen tarkastelu ja tulosten analysointi ovat osa uuden toimeenpanomallin tuotos- ja tulosraportoinnin oikeellisuuden varmistamista ja järjestelmän on tarjottava tuotos- ja tulosraportoinnin perustana olevien indikaattorien raportoinnin kannalta merkitykselliset tiedot. Suunnitelma-asetuksessa säädettyjen yhteisten indikaattorien avulla arvioidaan yhteisen maatalouspolitiikan yleis- ja erityistavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuosittaisesta tuotoksia ja tuloksia kuvaavasta tuloksellisuuskertomuksesta suljetaan pois pinta-ala, joka ei täytä tukikelpoisuusehtoja hakemusten muuttamiseen ja perumiseen tarjotun ajankohdan jälkeen. Pinta-alamonitorointiin ja tuloksellisuuden todentamiseen liittyvät vaatimukset tulevat siten suoraan velvoittavasta unionin lainsäädännöstä. Vaatimuksiin liittyy investointi, jolla rakennetaan järjestelmä satelliittidatan automaattiseksi analysoimiseksi ja sähköinen järjestelmä kaksisuuntaisen vuoropuhelun (viljelijä-hallinto) mahdollistamiseksi. Pinta-alamonitorointijärjestelmää olisi sovellettava kaikkiin pinta-alaperusteisia tukia koskeviin hakemuksiin vähintään vuosittaisen komissiolle toimitettavan tuloksellisuuskertomuksen tarpeita varten. Tähän liittyisi kuitenkin siirtymäkausi siten, että velvoite koskee vuonna 2023 vähintään unionin kokonaan rahoittamaa perustulotukea ja osittain rahoittamaa tukea luonnonhaittoihin. Jäsenvaltion olisi varmistettava, että kaikki tukiehdot, jotka ovat todettavissa satelliitilla tai arvoltaan vähintään vastaavan laatuisella aineistolla, ovat pinta-alamonitoroinnin kohteena erikseen säädetyn liikkumavaran puitteissa. Tuenhakijan ottamat paikkatiedon sisältävät valokuvat olisivat samanarvoisia pinta-alamonitoroinnissa käytettävän satelliittiaineiston kanssa ja ne olisi otettava käyttöön porrastetusti viimeistään vuodesta 2025 alkaen. Tukikelpoisuusehtoja, joiden todentamiseen käytetään pinta-alamonitorointijärjestelmää ja/tai paikkatiedon sisältäviä kuvia tulisi lisätä tasaisesti vuosittain. Kun on kysymys tukijärjestelmistä, joissa on tukiehtoja, jotka voidaan monitoroida vain paikkatiedon sisältävien kuvien avulla, 70 prosenttia tällaisia tukiehtoja sisältävistä erikseen komissiolle raportoitavista tukijärjestelmistä on oltava monitoroinnin piirissä vuodesta 2027 alkaen. Ruokavirasto tekisi suunnitelman siitä, miten tämä velvoite täytetään.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pinta-alamonitorointiin liittyvästä menettelystä silloin, kun tukihakemuksella ilmoitettu tieto ei vastaa pinta-alamonitoroinnin tulosta. Tuenhakijalle toimitettaisiin sähköisesti selvityspyyntö ja annettaisiin tälle mahdollisuus tehdä korjaavia toimenpiteitä tai toimittaa riittävän selvityksen tukiehtojen noudattamisesta selvityspyynnössä asetetun määräajan kuluessa. Korjaava toimi voi olla tukihakemustietojen muuttaminen tai hakemuksen peruuttaminen hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan mukaisesti tai tietyn viljelytoimen tekeminen, kuten lohkon niittäminen. Toisaalta tuenhakija voi osoittaa noudattaneensa tukiehtoa toimittamalla paikkaan sidotun valokuvan hallinnolle määräajassa viranomaisen osoittamaa verkkopalvelua tai sovellusta käyttäen. Satelliittien tuottaman datan analysoinnissa käytetään tilastollisiin menetelmiin perustuvaa luokittelua ja tähän sisältyy mahdollisuus siitä, että luokittelun tulos on väärä. Jos tuenhakija ei tee korjaavia toimenpiteitä Ruokaviraston määräämään ajankohtaan mennessä tai toimita riittävää selvitystä selvityspyynnössä asetetussa määräajassa, pinta-alamonitoroinnin tulos otettaisiin huomioon tuen määrää tai seuraamuksia määrättäessä toimeenpanolain 33 §:n mukaisesti. Korjaavia toimenpiteitä ei voisi kuitenkaan tehdä tai selvitystä toimittaa hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ajankohdan jälkeen. Paikan päällä tehtävästä valvonnasta ilmoittamiseen tai valvonnassa havaittuun epäsäännönmukaisuuteen sekä muihin kuin pinta-alamonitoroinnin kattamiin tukiehtoihin liittyisi se, että paikan päällä tehtävässä valvonnassa ja/tai pinta-alamonitoroinnin laadunarvioinnissa todettua epäsäännönmukaisuutta ei voi korjata. Momentissa tarkoitetun selvityspyynnön lisäksi pinta-alamonitoroinnin lohkokohtaiset tulokset olisivat nähtävissä myös verkkoasiointipalvelussa, mistä ei kuitenkaan olisi saatavilla satelliittikuvia.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin viranomaisen mahdollisuudesta arvioida hallinnollisesti toimitettuja selvityksiä tai tehdä erityisestä syystä käynti paikan päällä monitoroinnin tuloksen varmistamiseksi. Viranomaisen tehtävänä olisi esimerkiksi tuenhakijoiden toimittamien paikkaan sidottujen valokuvien käsittelyä. Valokuvien käsittelyä on tarkoitus automatisoida, mutta erityisesti rahoituskauden alussa on odotettavissa huomattava määrä tuenhakijoiden toimittamia selvityksiä, jotka käsiteltäisiin manuaalisesti. Käyntejä paikan päällä tehtäisiin hyvin rajoitetusti, mutta tarve maastokäynnille voisi olla esimerkiksi sellaisessa tilanteissa, jossa tuenhakijan reagoinnista ja paikkaan sidotun valokuvan toimittamisesta huolimatta ei voida varmuudella todeta asian tilaa. Näissä tilanteissa viranomaisella tulisi olla mahdollisuus käydä tarvittaessa katsomassa asia paikan päällä. Edelleen säännöksellä varauduttaisiin tilanteeseen, jossa pinta-alamonitorointijärjestelmän laadunarviointitulosten osoittamien puutteiden vuoksi olisi pystyttävä esittämään komissiolle korjaavia toimia. Ruokavirasto voisi pinta-alamonitorointiin liittyen valita otannalla tuenhakijoita tai lohkoja tiettyjen Ruokaviraston valitsemien tukiehtojen noudattamisen seuraamiseksi. Otoksen perusteella voitaisiin tuenhakijoilta esimerkiksi pyytää paikkaan sidottu valokuva tukiehdon noudattamisen varmistamiseksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tehtävistä horisontaaliasetuksen 70 artiklan 2 kohdassa säädettyyn pinta-alamonitoroinnin vuosittaiseen laadunarviointiin liittyen. Pinta-alamonitoroinnin laadunarvioinnissa tarkasteltaisiin pinta-alamonitoroinnilla ja siihen rinnastettavin menetelmin todetuissa, mutta myös täysin pinta-alamonitoroinnin ulkopuolella olevissa, tukiehdoissa esiintyviä virheitä ja niiden määrää erityisesti tuloksellisuuskertomukseen vietyjen indikaattoritietojen osalta. Edelleen tarkasteltaisiin niiden lohkojen määrä, joissa laadunarvioinnissa on todettu epäsäännönmukaisuus, ennen ja jälkeen tuenhakijalle annetun korjausmahdollisuuden. Ruokavirasto vastaisi laadunarviointiasetuksen 5 artiklassa tarkoitetun pinta-alamonitoroinnin laadunarvioinnin tekemisestä ja tulosten raportoimisesta komissiolle. Komissio toimittaa hakemusjärjestelmäasetuksen 12 artiklan mukaisesti pinta-alamonitoroinnin laadunarviointia varten korkearesoluutioista satelliittikuvaa tai vastaavaa aineistoa. Kuvamateriaalin saamisessa voi kuitenkin olla ongelmia tai kuvien käyttö ei muuten ole kaikin osin mahdollista tukiehtojen tarkastelemiseksi, joten niiden osalta varauduttaisiin myös paikan päällä tehtäviin käynteihin, jotta laadunarviointi saataisiin kaikin osin tehtyä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tai Ahvenanmaan valtionvirasto tekisivät tarvittaessa pinta-alamonitoroinnin laadunarviointiin liittyvät paikan päällä tehtävät tarkastuskäynnit. Laadunarvioinnin havainnot toimitettaisiin tuenhakijalle sähköisesti ja tuenhakija voisi korjata hakemusta hakemusjärjestelmäasetuksen 7 artiklassa säädetyllä tavalla.
Ehdotetun 5 momentin mukaan se mitä tarkastusoikeudesta ja viranomaisen tiedon- ja avunsaantioikeudesta toimeenpanolain 25 ja 27 §:ssä säädetään, koskisi pinta-alamonitoroinnin osalta myös kuntaa. Säännös on tarpeen sen vuoksi, mainitut pykälät tarkastusoikeudesta ja viranomaisen tiedon- ja avunsaantioikeudesta eivät koske kuntaa, koska kunta ei ole toimeenpanolaissa tarkoitettu valvontaviranomainen.
Ehdotetun 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä pinta-alamonitoroinnissa noudatettavasta menettelystä, käytettävästä aineistosta, aineiston luokittelusta, maastotarkastuskäynneistä, pinta-alamonitoroinnin tulosten vaikutuksista muihin tukiin sekä pinta-alamonitoroinnin laadunarviointiin liittyvistä menettelyistä.
Ehdotetun 7 momentin mukaan Ruokaviraston määräyksellä voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä määräajoista, selvityksen toimittamistavoista sekä korjaavien toimenpiteiden tavoista ja menetelmistä. Määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle, joka toimii horisontaaliasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuna maksajavirastona. Lisäksi horisontaaliasetukseen, suunnitelma-asetukseen ja hakemusjärjestelmäasetukseen sisältyy yksityiskohtaista sääntelyä pinta-alamonitoroinnista ja esimerkiksi pinta-alamonitorointiin liittyvien korjaavien toimenpiteiden tietyistä määräajoista, mitkä säännökset rajaavat sellaisenaan määräyksenantovaltuutta teknisluonteisiksi katsottaviin seikkoihin. Ruokavirastolla on pinta-alamonitorointiin ja sen toimeenpanoon liittyvää erityisosaamista. Lisäksi Ruokavirasto vastaa pinta-alamonitorointiin liittyvistä tietojärjestelmistä ja tekniikoista. Määräyksenantovaltuus rajoittuisi siten sellaisiin pinta-alamonitorointiin liittyviin teknisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Ruokavirastolle esitettyyn määräyksenantovaltaan ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä.
6 luku Valvonta
22 §.Otanta ja paikan päällä tehtävä valvonta. Jäsenvaltioiden on unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi otettava käyttöön valvontajärjestelmä varmistuakseen siitä, että maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitetut tukitoimet toteutetaan tosiasiallisesti ja asianmukaisesti. Jäsenvaltioille säädetään horisontaaliasetuksen 59 artiklassa velvoite perustaa tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan, että valvonnan määrä on riittävä tehokkaan riskienhallinnan näkökulmasta ja takaa sen, että todennettavissa olevat tukitoimenpiteet vastaavat unionin lainsäädäntöä ja kansallisesti asetettuja tukien saamisen edellytyksiä. Valvontajärjestelmän on perustuttava systemaattiseen valvontaan, jonka tulee kohdistua myös aloille, joilla virheriski on suurin. Ehdotetun 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi, mistä tukijärjestelmistä tai tukiehdoista tehdään otanta paikan päällä tehtävään valvontaan. Pinta-alamonitoroinnin asteittaisen laajentumisen vuoksi vuosittain valvontaan valittavat tukijärjestelmät tai tukiehdot voivat vaihdella, jolloin pinta-alaperusteisissa tukijärjestelmissä ei ole enää kaikilta osin kattavaa valvontatarvetta pinta-alamonitoroinnin takia. Ruokavirasto valitsisi otannalla eri tukijärjestelmien tai tukiehtojen osalta tuenhakijat, joihin kohdistetaan paikalla tehtävä valvonta. Lähtökohtaisesti otannalla valittaisiin tuenhakijoita tiettyyn tukijärjestelmään tai tukitoimeen kuuluvien tukiehtojen noudattamisen tarkastamiseksi. Ruokavirasto voisi kuitenkin tehdä myös rajatumpaa otantaa joidenkin tukiehtojen tarkastamiseksi. Tukijärjestelmissä voi olla tukiehtoja, joita ei voida seurata pinta-alamonitorointijärjestelmällä mutta jotka ovat keskeisiä tuen maksun ja tulosten aikaansaamiseksi. Ruokavirasto voisi myös käyttää toimeenpanolain 21 §:n 4 momenttiin liittyvää, laadunarviointiasetuksen 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua laadunarvioinnin otosta osana paikan päällä tehtävän valvonnan otantaa. Ruokavirasto valitsisi otannalla tilat myös ehdollisuuden paikan päällä tehtävään valvontaan. Ehdollisuudessa noudatettava tarkastusten vähimmäismäärä on horisontaaliasetuksen 83 artiklan 6 kohdan d alakohdan iii alakohdan mukainen vähintään yhden prosentin suuruinen otos tuenhakijoista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yleisesti siitä, mitä paikan päällä tehtävässä valvonnassa tarkastetaan. Paikan päällä tehtävässä valvonnassa tarkastettaisiin tuenhakijan tukea koskevassa hakemuksessa antamien tietojen oikeellisuutta sekä sitä, että valvonnan kohteena olevaan tukeen liittyviä tukikelpoisuusperusteita, tukiehtoja sekä tukeen liittyviä perustasoja on noudatettu. Valvonnassa siis tarkastettaisiin kaikkien kyseiseen tukijärjestelmään tai tukitoimeen liittyvien tukiehtojen noudattaminen. Tukiehtojen tarkastaminen tulisi tässä ymmärtää laajasti käsittäen kaikki tuen maksamiseen liittyvät edellytykset. Lisäksi tarkastetaan ehdollisuuden vaatimusten noudattamista. Ehdollisuuden vaatimukset tarkastetaan pääsääntöisesti paikan päällä tehtävässä valvonnassa, mutta ehdollisuuden vaatimuksia voitaisiin tarkastaa myös toimeenpanolain 24 §:ssä tarkoitettua pinta-alamonitorointia käyttäen.
Ehdotetun 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tukiehtojen valvonnasta sekä vähimmäistarkastusmäärästä ja otoksen valinnasta, valvonnassa noudatettavasta menettelystä, eläinmäärien tarkastamisesta, perus- ja kasvulohkojen ulko- ja sisärajojen määrittämisestä ja mittausmenetelmästä, -tavasta ja -tarkkuudesta sekä mittapoikkeamasta ja peruslohkotietojen päivittämisestä. Pinta-alatukien valvonnasta säädetään jo tällä hetkellä kansallisia lakeja ja Euroopan unionin lainsäädäntöä tarkemmin pinta-alojen ja pinta-alaperusteisten Euroopan unionin rahoittamien tukien valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (712/2015). Eläinperusteisten tukien valvonnasta säädetään nykyisin Euroopan unionin rahoittamien eläintukien valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (502/2015).
23 §.Valvonnan laajentaminen. Lain 23 §:ssä säädettäisiin valvonnan laajentamisesta. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin yleissäännös valvontojen laajentamisesta. Valvonta olisi laajennettava uudessa toimeenpanolaissa tarkoitettua tukea tai ehdollisuutta koskevaksi valvonnaksi, jos uudessa toimeenpanolaissa tarkoitetun valvonnan tai muun valvonnan yhteydessä havaitaan tai valvonnan suorittavan viranomaisen tietoon tulee toimeenpanolaissa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksiä tai ehdollisuutta koskeva virhe tai laiminlyönti. Ehdotus vastaa nykyistä sääntelyä. Jos esimerkiksi tukivalvonnassa tilalla havaitaan ehdollisuuden laiminlyönti, valvonta tulisi laajentaa myös ehdollisuuden valvonnaksi. Toisaalta ehdollisuuden valvonnassa voidaan havaita tuen myöntämisen edellytyksiä koskeva virhe, jolloin valvonta tulisi laajentaa koskemaan myös kyseistä tukijärjestelmää. Jos esimerkiksi ehdollisuuden eläinten hyvinvoinnin valvonnassa havaitaan laiminlyönti, joka on eläinten hyvinvointikorvauksessa perustason vaatimuksena, valvonta laajennettaisiin koskemaan myös eläinten hyvinvointikorvausta. Valvonnan laajennuksen tekisi se viranomainen, joka on toimivaltainen tekemään otantaperusteisen ehdollisuuden valvonnan kyseisen ehdollisuuden vaatimuksen osalta. Esimerkiksi kun kunnallisen valvontayksikön kasvintuotantotilalla tekemässä alkutuotannon elintarvikevalvonnassa havaitaan laiminlyönti substanssilainsäädännön vaatimuksessa, joka on myös ehdollisuuden vaatimus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekisi laajennuksen ehdollisuuden valvonnaksi.
Ehdotetun 2 momentin mukaan viranomainen voisi toimeenpanolain 22 §:ssä tarkoitettujen otantojen tuloksista riippumatta tehdä tuenhakijaa koskevan tarkastuksen, jos viranomaisen tietoon muutoin tulee tuen myöntämisen edellytyksiä tai ehdollisuutta koskeva virhe tai laiminlyönti tai viranomainen muutoin pitää sitä tarpeellisena. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun aikaisempien valvontojen perusteella voidaan olettaa, että tuenhakija toistuvasti rikkoo tuen ehtoja tai ehdollisuuden vaatimuksia, vaikkei tila tulisikaan valvottavaksi otannan perusteella. Toimivaltaisella valvontaviranomaisella olisi siis mahdollisuus ottaa tila valvontaan oman harkintansa perusteella.
Ehdotettu 3 momentti koskisi viranomaisen velvollisuutta informoida toista toimivaltaista viranomaista siinä tilanteessa, että viranomainen havaitsee seikkoja, joiden johdosta tilalla tulisi suorittaa tuen tai ehdollisuuden valvonta. Jos esimerkiksi aluehallintoviraston eläinlääkäri tekee ehdollisuuden tarkastuksen eläinten hyvinvoinnin osalta ja huomaa tarkastuksessa sellaisia seikkoja, että tilalla pitäisi tehdä myös eläinten hyvinvointikorvauksen tarkastus, jonka suorittaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastaja, havaituista puutteista tulisi ilmoittaa toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jotta tukivalvonta tulisi asianmukaisesti suoritettua.
Ehdotetun 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvonnan laajentamisesta.
24 §.Pinta-ala monitorointi ja uusien tekniikoiden käyttäminen valvonnassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta käyttää pinta-alamonitorointia horisontaaliasetuksen 83 artiklan mukaisena valvontajärjestelmänä ehdollisuuden valvonnassa. Silloin, kun ehdollisuuden vaatimuksia tarkastetaan pinta-alamonitorointia käyttäen, tarkastelu on kattavaa eikä se silloin perustuisi toimeenpanolain 22 §:ssä tarkoitettuun mukaiseen otokseen.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi voimassa olevan toimeenpanolain säännöksiä vastaavasti yleissäännös henkilöitä koskevista oikeuksista, yksityiselämän suojasta ja muusta yksityisyyden suojasta käytettäessä pinta-alamonitorointia sekä paikkatiedon sisältäviä valokuvia ja miehittämättömiä ilma-aluksia. Satelliittien avulla suoritettavassa pinta-alamonitoroinnissa esimerkiksi henkilöt eivät ole tunnistettavissa toisin kuin on mahdollista miehittämättömien ilma-alusten avulla otetussa kuva-aineistoissa ja paikkatiedon sisältävissä valokuvissa. Ehdotetun 2 momentin mukaan yksityisyydensuojan turvaamiseksi valvonnassa olisi noudatettava tapaa, joka ei vaaranna henkilöitä koskevia oikeuksia eikä yksityiselämän suojaa ja muuta yksityisyyden suojaa. Kuva-aineistosta ei siten saisi olla tunnistettavissa henkilöitä tai ajoneuvoja eikä kuva-aineistoon saisi sisältyä kuvia esimerkiksi asuinrakennuksista. Ehdotettu informatiivinen viittaus Euroopan unionin yleiseen tietosuoja-asetukseen ja siihen liittyvään kansallisen lainsäädäntöön olisi tarkoituksenmukaista lain soveltamisen selkeyteen liittyvistä syistä. Edelleen ehdotetun 2 momentin mukaan ilma-aluksen käyttöoikeus valvonnassa olisi virkavastuulla toimivalla viranomaisella.
Ehdotetun 3 momentin mukaan sekä pinta-alamonitorointia että uusia tekniikoita voitaisiin käyttää tukijärjestelmiin liittyvien tukikelpoisuusperusteiden, tukiehtojen sekä tukeen liittyvien perustasojen valvonnassa sekä hallinnollisessa tarkastuskäynnissä. Paikan päällä tehtävässä valvonnassa voitaisiin siis käyttää nykyiseen tapaan esimerkiksi miehittämättömiä ilma-aluksia. Pinta-alamonitorointiin sovellettaisiin mitä toimeenpanolain 21 §:ssä säädetään.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin ehdotetun 4 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä pinta-alamonitoroinnista ehdollisuuden valvonnassa, pinta-alamonitoroinnin ulkopuolella olevien ehtojen valvonnasta, uusien tekniikoiden käyttämisestä, uusilta tekniikoilta edellytettävistä teknisistä vaatimuksista ja pinta-alamonitoroinnin teknisestä suorittamisesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin esimerkiksi niistä teknisistä vaatimuksista, mitkä miehittämättömien ilma-alusten ja niiden ottaman aineiston tulisi täyttää tai mitkä ovat tekniset edellytykset myös tuenhakijan itsensä ottamille paikkatiedon sisältävälle valokuvalle, jotta sitä voitaisiin valvonnassa hyödyntää. Pinta-alatukien valvonnasta säädetään jo tällä hetkellä kansallisia lakeja ja Euroopan unionin lainsäädäntöä tarkemmin pinta-alojen ja pinta-alaperusteisten Euroopan unionin rahoittamien tukien valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa.
25 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisten tarkastusoikeudesta asialliselta sisällöltään vastaavasti kuin voimassa olevassa toimeenpanolaissa. Maa- ja metsätalousministeriöllä, Ruokavirastolla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, aluehallintovirastolla ja Ahvenanmaan valtionvirastolla olisi oikeus suorittaa uudessa toimeenpanolaissa tarkoitetun tuen ja ehdollisuuden valvomiseksi tuenhakijoihin ja -saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Lisäksi voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti säädettäisiin viranomaisen oikeudesta suorittaa tarkastus teurastamossa ja maataloustuotteiden jalostusta tai välittämistä harjoittavassa yrityksessä, jos tuen saamisen edellytysten valvonta tätä edellyttää. Maataloustuotteiden jalostusta tai välittämistä harjoittavilla yrityksillä tarkoitettaisiin esimerkiksi meijereitä ja kuljetusta harjoittavia yrityksiä. Tukimuotoja, joissa tarkastuksen suorittaminen edellä mainituissa yrityksissä voisi olla tarpeen tuen edellytysten valvomiseksi, ovat esimerkiksi eläinlajikohtaiset eläinpalkkiot sekä maidon tuotantotuki.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, jotka valvontaa suorittavalla viranomaisella olisi oikeus tarkastaa valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa. Vastaavan sisältöinen säännös sisältyy nykyiseen toimeenpanolakiin. Valvontaa suorittavalla viranomaisella olisi oikeus tarkastaa tuenhakijan kirjanpito, maa- ja puutarhataloustuotteet, eläimet, rehut ja elintarvikkeet, niiden tuotanto-olosuhteet, tuotantorakennukset ja -laitokset, jalostuslaitokset, varastot, laitteistot, kuljetuskalusto, viljelmät, laitumet, maisemapiirteet ja pellon ulkopuoliset ympäristösopimusalueet sekä muut tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset. Edellä mainitut seikat ovat sellaisia, joihin tarkastus voi nykyisinkin kohdistua. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Termi "pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettu tila" on vakiintuneesti käytetty ja lainsäädäntöä selkeyttävä muotoilu, koska tällöin ei tule epäselvyyttä tarkastusoikeuden olemassaolosta esimerkiksi tuenhakijan pihapiirissä olevan tuotantorakennuksen osalta eikä myöskään rikoslaissa tarkoitetun kotirauhan käsitteen kanssa.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin uutena siitä, että valvontaa suorittavalla viranomaisella olisi oikeus tehtävänsä suorittamista varten tallentaa ääntä tai kuvaa ottaen huomioon yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa säädetyn mukaisesti henkilöitä koskevia oikeuksia eikä yksityiselämän ja yksityisyyden suoja. Nykyisestä toimeenpanolaista vastaava nimenomainen säännös puuttuu, mutta käytännössä valvonnassa on otettu valokuvia muun muassa valvontahavaintojen dokumentoimiseksi ja perustelemiseksi. Tässä oikeus äänen ja kuvan tallentamiseen otettaisiin lakiin, jotta voitaisiin välttää mahdolliset epäselvyydet tarkastajan oikeudesta tältä osin. Ehdotettu säännös olisi vastaavan tyyppinen kuin mitä esimerkiksi ympäristönsuojelulain (527/2014) 172 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään.
Pykälän 4 momenttiin otettaisiin voimassa olevan toimeenpanolain 24 §:n 3 momentin säännöstä vastaavasti säännös Ruokaviraston oikeudesta olla läsnä toisen viranomaisen suorittamissa tuenhakijoihin tai -saajiin kohdistuvissa tarkastuksissa ja seurata niiden suorittamista. Kyseinen oikeus on Ruokavirastolle tärkeä erityisesti sen vuoksi, että Ruokavirasto maksajavirastona ohjaa ja valvoo muita viranomaisia näiden hoitaessa niille delegoituja, maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä.
Pykälän 5 momentin mukaan valvontaviranomaisella olisi tarvittaessa oikeus saada virka-apua tarkastuksen suorittamisessa siten kuin poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä säädetään. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan toimeenpanolain 24 §:n 4 momenttiin.
26 §.Ehdollisuutta koskevat erityiset säännökset. Ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen valvonnan osalta ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan toimeenpanolain 25 §:ää vastaavasti siten, että laissa jaoteltaisiin jatkossakin eri viranomaisten tehtäviä eri ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen valvonnassa eri viranomaisten nykyisiä tehtäviä tai tehtävänjakoa kuitenkaan muuttamatta. Ehdotetun 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoisi kuten nykyisinkin luonnonsuojelulain ja ympäristönsuojelulain noudattamista siltä osin kuin on kyse ehdollisuuden ympäristöön liittyvien lakisääteisten hoitovaatimusten noudattamisen sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto valvoisivat elintarvikelain (297/2021), eläintautilain (76/2021), eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014), rehulain (1263/2020), kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) ja eläinsuojelulain (247/1996) soveltamisalaan kuuluvien vaatimusten noudattamista siltä osin kuin on kyse muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen valvonnasta. Sen lisäksi, mitä toimeenpanolaissa säädetään, valvonnassa noudatettaisiin mainittujen lakien sekä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) säännöksiä valvonnasta ja valvontaviranomaisista. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi uutena säännöksenä voimassa olevaan toimeenpanolakiin verrattuna säännös siitä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimisi ehdollisuuden valvontaseuraamusten yhteensovittajana. Vaikka säännös on lain tasolla uusi, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto yhteensovittaa nykyisinkin eri täydentävien ehtojen vaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat valvontaseuraamukset. Edellä sanotun mukaisesti ehdollisuus korvaa tulevalla rahoituskaudella täydentävät ehdot.
Ehdotetun 4 momentin mukaan hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnan suorittaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto, joka toimisi myös ehdollisuuden valvontaseuraamusten yhteensovittajana. Ehdotetut tehtävät kuuluvat jo nykyisinkin Ahvenanmaan valtionvirastolle eikä tältä osin virastolle ehdoteta uusi tehtäviä. Muiden kuin edellä mainittujen täydentävien ehtojen valvonta kuuluu Ahvenanmaan maakunnassa maakunnan toimivaltaan, mutta Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle tai sen alaisille viranomaisille ei voida säätää tehtäviä toimeenpanolaissa. Kansallisesti on mahdollista säätää ainoastaan Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvista tehtävistä eri maataloustukien toimeenpanon osalta.
Ehdotetun 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi antaa horisontaaliasetusta ja laadunarviointiasetusta tarkentavia säännöksiä valvonnasta ja valvonnassa noudatettavasta menettelystä sekä 1 ja 2 momentissa mainituissa laeissa tarkoitetun valvonnan kohteista. Näistä seikoista säädetään tälläkin hetkellä täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (4/2015) ja täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (7/2015).
27 §.Viranomaisen tiedon- ja avunsaantioikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viranomaisen oikeudesta saada tuenhakijalta tai tämän edustajalta valvonnan suorittamiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa toimeenpanolaissa. Asiakirjoilla tarkoitettaisiin myös automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä aineistoa. Viranomaisella olisi vastaava oikeus saada tietoja teurastamoilta, maataloustuotteiden jalostusta tai välittämistä harjoittavilta yrityksiltä, eläinjalostustoiminnasta annetun lain (319/2014) 3 §:ssä tarkoitetulta kantakirjaa pitävältä yhteisöltä ja paliskunnilta. Edellä mainituilla tahoilla on hallussaan sellaisia tietoja, joiden saaminen voi olla edellytyksenä joidenkin tukien valvonnan tehokkaalle ja asianmukaiselle suorittamiselle. Esimerkiksi kansallisten tukien lain nojalla myönnetty porojen eläinkohtaisen tuen määrä määräytyy paliskuntien pitämien poroluetteloiden tietojen perusteella eivätkä paliskunnat ole laissa tarkoitettuja tuensaajia. Tuenhakijan sekä edellä tarkoitetun teurastamon ja maataloustuotteiden jalostusta tai välittämistä harjoittavan yrityksen olisi myös sallittava näytteiden ottaminen tarkastuksen edellyttämässä laajuudessa. Edellä tarkoitettu näyte voisi olla esimerkiksi pellosta olettava viljavuustutkimusnäyte, mikä on ympäristökorvauksen saamisen edellytyksenä. Aineisto ja näytteet olisi ehdotuksen mukaan luovutettava korvauksetta kuten nykyisin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tuenhakijan tai tämän edustajan olisi annettava tarpeellinen apu valvonnan suorittamisessa viranomaisen pyynnöstä. Tarvetta avun saantiin voi käytännössä ilmetä esimerkiksi käsiteltäessä suuria eläimiä tarkastustilanteessa taikka eläinten ottamiseen kiinni laitumelta. Sääntely vastaa voimassa olevaa lakia. Käytännössä on tullut vastaan tilanteita, joissa tuenhakija tai tämän edustaja ei ole kuitenkaan pyynnöstä huolimatta aina antanut tarpeellista apua valvonnassa, esimerkiksi eläimiä ei ole koottu laitumelta tarkastusta varten siten, että kaikkien eläinten merkinnän ja rekisteröinnin sekä muiden tukiehtojen tarkastaminen olisi ollut mahdollista. Toimeenpanolain 32 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valvonnan estämisestä. Tällainen tarpeellisen avun antamatta jättäminen valvonnan suorittamiseksi kokonaisuudessaan, voitaisiin katsoa valvonnan osittaiseksi estämiseksi ja tuolloin sovellettaisiin mitä toimeenpanolain 32 §:n 2 momentissa säädettäisiin.
28 §.Tarkastuksissa avustavat tahot. Ehdotetun 1 momentin mukaan tarkastuksen suorittamisessa voitaisiin käyttää apuna ulkopuolista tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettua tilintarkastajaa, jos tarkastuksen asianmukainen suorittaminen tätä edellyttäisi. Tilitarkastusyhteisön olisi nimettävä tilintarkastuksesta vastaava tilintarkastaja. Koska kyseessä on perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän siirtäminen muulle kuin viranomaiselle, tarkastustehtävän suorittamiseen sovellettaisiin hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003), saamen kielilakia (1086/2003) sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999).
Ehdotetun 2 momentin mukaan tarkastustehtävää suorittavaan tilintarkastajaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, joista säädetään rikoslain 40 luvussa. Vahingonkorvausvastuun osalta tarkastustehtävää suoritettaessa aiheutettuun vahinkoon sovellettaisiin, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään. Ulkopuolisen tilintarkastajan käyttäminen apuna tarkastuksessa olisi mahdollista suorien viljelijätukien lain, eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettävien tukien ja korvausten valvonnassa. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 27 §:n säännöstä.
29 §.Valvonnasta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin valvonnasta ilmoittamisesta voimassa olevaa toimeenpanolakia tarkemmin, koska voimassa olevassa toimeenpanolaissa asian osalta viitataan Euroopan unionin lainsäädäntöön, jossa säädetään nykyisin yksityiskohtaisesti muun muassa valvonnasta ilmoittamisen aikarajoista. Vastaavaa sääntelyä ei sisälly tulevan rahoituskauden Euroopan unionin lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin mukaan paikan päällä tehtävästä valvonnasta tehtäisiin ennakkoilmoitus, jos se ei vaikuta valvonnan tarkoitukseen ja heikennä niiden tehokkuutta. Eläintukihakemuksen paikalla tehtävästä tarkastuksesta ilmoitettaisiin etukäteen enintään 48 tuntia ennen tarkastusta. Paikan päällä tehtävän valvonnan ennakkoilmoitus tehtäisiin enintään 14 päivää etukäteen pinta-alatukihakemusten ja muiden vastaavien osalta. Niissä tapauksissa, joissa jokin muu tuen saamisen ehtoihin sovellettavan lainsäädännön mukaan paikan päällä tehtävä valvonta on tehtävä ennalta ilmoittamatta, näitä säännöksiä sovellettaisiin myös paikan päällä tehtäviin valvontoihin. Valvonnasta ilmoittamisen määräajat vastaavat nykyään käytössä ollutta, suoraan Euroopan unionin lainsäädännöstä tullutta, menettelyä.
Ilma -aluksen käyttämisestä valvonnassa olisi 2 momentin mukaan ilmoitettava tuenhakijalle paikan päällä tehtävästä valvonnasta ilmoittamisen yhteydessä tai viimeistään valvontatilanteessa. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan toimeenpanolain 23 a §:n 2 momenttiin.
30 §.Valvonnassa noudatettava menettely. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että valvontaa suorittavalla henkilöllä olisi oltava Ruokaviraston, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, aluehallintoviraston tai Ahvenanmaan valtionviraston antama virkakortti tai tarkastusoikeuden osoittava asiakirja, joka olisi pyydettäessä esitettävä tuenhakijalle tai tämän edustajalle valvonnan yhteydessä. Valvontaa suorittavan henkilön oman organisaation virkakortti tai asiakirja, kuten valtakirja, toimisi osoituksena tarkastusoikeudesta.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin valvonnan tuloksen esittämisestä tuenhakijalle ja siihen liittyvästä tuenhakijan kommentointimahdollisuudesta kuten nykyisessä toimeenpanolaissa. Toimintatapa olisi kuitenkin sähköinen sähköisen asioinnin pääperiaatteen mukainen ja muodostaisi hakemusjärjestelmäasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisen sähköisen tiedonvaihdon hallinnon ja tuenhakijan välillä. Valvonnan havainnot esitettäisiin sähköisessä muodossa verkkoasiointipalvelussa mahdollisine liitteineen, kuten liitevalokuvineen. Verkkoasiointipalvelussa valvontaan liittyvät tiedot ovat laajemmin ja kattavammin esitettävissä kuin kirjallisessa muodossa. Verkkoasiointipalvelussa paikalla tehtävässä tarkastuksessa otetut valokuvat ovat saatavissa paikkaan sidotusti, kun tällä hetkellä lähetettävissä tarkastuskertomuksissa kuvien määrä on rajallinen ja kuvat ovat mustavalkotulosteena. Sähköisen muodon nähdään parantavan valvontaan liittyvän tiedon avoimuutta ja kattavuutta tuenhakijalle.
Ehdotetun 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin valvonnan tuloksessa esitettävistä seikoista.
7 luku Tukien ja korvausten alentaminen ja seuraamukset
31 §.Hakemuksen myöhästymisseuraamukset. Pykälässä säädettäisiin myöhästymisseuraamuksista ja säännös olisi kansallisen lain tasolla uusi voimassa olevaan toimeenpanolakiin verrattuna. Tällä hetkellä Euroopan unionin lainsäädännössä yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvaa tukea koskevan hakemuksen myöhästymisseuraamuksista säädetään komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 13 artiklassa. Mainitun säännöksen mukaan hakemus saa myöhästyä enintään 25 kalenteripäivää. Jos hakemus jätetään myöhästyneenä, myönnettävää tukea alennetaan yhdellä prosentilla kutakin myöhästynyttä työpäivää kohden ja jos hakemus myöhästyy yli 25 kalenteripäivää, hakemus hylätään. Myöhästymisseuraamuksista on rajattu pois ylivoimainen este ja poikkeuksellinen olosuhde. Vastaavaa säännöstä ei sisälly tulevaa rahoituskautta koskevaan Euroopan unionin lainsäädäntöön. Tulevan rahoituskauden Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyy uutena seikkana lisääntyneet mahdollisuudet hakemusten muuttamiseen, mutta kyseiset säännökset eivät luonnollisestikaan tule sovellettavaksi tilanteessa, jossa hakemus hylätään myöhästymisen seurauksena. Vaikka ylivoimainen este otetaankin seuraamuksia määrättäessä huomioon ehdotetun toimeenpanolain 39 §:n nojalla, ylivoimaisena esteenä ei pidetä esimerkiksi sitä, että tuenhakijan laajakaistayhteys (Internet-yhteys) katkeaa tai siinä on mittavia häiriöitä siten, että hakemuksen jättäminen sähköisesti estyy. Ruokavirastolta saatujen tietojen mukaan tukea koskevia hakemuksia ─ mikä pitää sisällään myös tukea koskevat ilmoitukset kuten syysilmoitus ─ myöhästyy vuosittain huomattava määrä eli useita satoja kappaletta vuodessa, kun kaikki eri tukimuodot otetaan huomioon. Valtaosa eli yli 90 prosenttia myöhässä jätetyistä tukea koskevista hakemuksista on myöhästynyt yhdestä seitsemään kalenteripäivään. Pykälän 1 momentissa ehdotetaankin, että tukea ei myönnettäisi, jos tukea koskeva hakemus myöhästyy yli seitsemän kalenteripäivää. Myöhästymisseuraamusten osalta ehdotetaan jatkettavaksi nykyistä käytäntöä eli siinä tapauksessa, että horisontaaliasetuksen 65 artiklassa tarkoitettuun yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvaa tukea koskeva hakemus jätetään myöhässä, myönnettävää tukea alennettaisiin yhdellä prosentilla jokaista myöhästynyttä työpäivää kohti. Edelleen voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti ehdotetaan, että myöhästymisseuraamuksia ei kuitenkaan sovellettaisi horisontaaliasetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa tilanteessa eli toisin sanoen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen tilanteessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että kansallisten tukien lain nojalla myönnettävien tukien hakemusten myöhästymisseuraamuksista säädetään kansallisten tukien lain 17 §:ssä. Kansallisten tukien lain 17 §:n 1─4 momenttia ehdotetaan tähän esitykseen sisältyvässä kansallisten tukien lain muutosehdotuksessa muutettavaksi siten, että myös kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviä tukia ei jatkossa myönnettäisi, jos hakemus tai ilmoitus myöhästyy yli seitsemän kalenteripäivää nykyisen 25 kalenteripäivän sijaan. Ehdotus on perusteltu eri tukijärjestelmien yhdenmukaisuuden ja hakijoiden tasapuolisen kohtelun vuoksi. Tuen ennakkoa koskevien hakemusten myöhästymisseuraamuksiin ei kuitenkaan ehdoteta tehtäväksi muutoksia kansallisten tukien lakiin.
32 §.Tuen yleiset alentamisperusteet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uutena tuen yleisistä alentamisperusteista. Kyse olisi maksettavan tuen vähentämisestä siltä osin kuin maksulle ei ole perusteita. Tukea ei myönnettäisi tai myönnettävää tukea vähennettäisiin, jos tuenhakija ei ole noudattanut tukiehtoja tai jos tuenhakija ei täytä tuen myöntämisen edellytyksiä tai muita tukeen liittyviä velvoitteita. Tukea vähennettäisiin myös, jos asianomaista tukea koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää. Tältä osin on erityisesti huomioitava horisontaaliasetuksen 59 artikla unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Säännöstä ei kuitenkaan sovellettaisi toimeenpanolakiin ehdotettujen 33 ja 34 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa vähennyksistä ja seuraamuksista säädetään tarkemmin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tukea ei myönnettäisi, jos tuensaaja estää kyseiseen tukeen tai tukitoimenpiteeseen liittyvän tarkastuksen, tarkastuskäynnin, hallinnollisen tarkastuskäynnin tai paikan päällä tehtävän valvonnan toteuttamisen kokonaan tai osittain. Ehdollisuuden valvonnan estäminen johtaisi tuenhakijan niiden tukihakemusten hylkäämiseen, joissa ehdollisuuden vaatimuksia tulee noudattaa. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
33 §.Vähennykset ja seuraamukset pinta-alaperusteisissa tuissa. Pykälässä säädettäisiin vähennyksistä ja seuraamuksista pinta-alaperusteisissa tuissa. Voimassa olevassa toimeenpanolaissa viitataan seuraamusten osalta Euroopan unionin lainsäädäntöön, jossa säädetään tällä hetkellä hyvin yksityiskohtaisesti esimerkiksi valvontaseuraamuksista. Koska vastaavaa Euroopan unionin lainsäädäntöä ei ole tulevalla rahoituskaudelle, kansallisesti tulee säätää aiempaa tarkemmin vähennyksistä ja seuraamuksista. Ehdotetun 1 momentin mukaan pinta-alaan perustuvissa vähennyksissä ja seuraamuksissa myönnettävää tukea alennettaisiin kasvilajiryhmittäin siten, että alennus suurenisi kasvilajiryhmittäin ilmoitetun ja todetun pinta-alan suhteellisen erotuksen kasvaessa, kun hakemuksessa ilmoitettu pinta-ala on suurempi kuin paikan päällä tehdyssä valvonnassa, hallinnollisessa tarkastuksessa, pinta-alamonitoroinnissa tai muulla menetelmällä hyväksytty pinta-ala. Tämä tarkoittaisi sitä, että pienissä pinta-alaeroissa tukea alennettaisiin kyseisen pinta-alan verran, mutta pinta-alan erotuksen kasvaessa sovellettavaa vähennystä voitaisiin porrastaa siten, että vähennys olisi suurempi kuin virheellinen pinta-ala (hallinnollinen seuraamus) ja voisi olla enemmän kuin sata prosenttia kyseisestä tuesta maksettava määrä seuraamusjärjestelmän tehokkuuden ja pelotevaikutuksen vuoksi. Tukea voitaisiin alentaa silloin, jos tuenhakija ei ole hakemuksessaan ilmoittanut kaikkea hallinnassaan olevaa maatalousmaata.
Ehdotettu 2 momentti koskisi sellaisten tukiehtoihin liittyvien vähennysten ja seuraamusten soveltamista, joissa noudattamatta jättäminen liittyy muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin pinta-alaan liittyviin tuen saamisen ehtoihin. Tässä momentissa tarkoitettuja muita kuin pinta-alaan liittyviä tukiehtoja, joissa vähennyksiä ja seuraamuksia sovellettaisiin, olisivat esimerkiksi asiakirjavaatimuksiin liittyvät puutteet. Tuen alennus suurenisi laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, pysyvyyden ja toistuvuuden perusteella horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan edellyttämällä tavalla. Jos kyse olisi vakavasta tuen ehdon laiminlyönnistä, kyseisen tukitoimenpiteen tuki evättäisiin hakuvuodelta ja sitä seuraavalta vuodelta nykyistä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 5 kohtaa vastaavasti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kansallisten tukien lain nojalla myönnettävien pinta-alaperusteisten tukien valvontaseuraamuksista säädettäisiin kansallisten tukien lain 18 ja 19 §:ssä. Kyseessä on selkeyttävä ja informatiivinen viittaus kansallisten tukien lakiin, johon sisältyy omat säännökset valvontaseuraamuksista.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin peltolohkorekisterin ajantasaistukseen liittyvän ristiintarkastuksen menettelystä silloin, kun tuenhakijan tukihakemuksessa ilmoittaman ja lohkon uusimman digitoidun pinta-alan välisestä pinta-alaerosta johtuen tukea vähennetään ilman seuraamusta. Tuen vähennys voitaisiin tällöin tehdä ilman erillistä selvitystä, mikä vastaa nykyistä käytäntöä. Ristiintarkastukseen liittyvien lohkojen tulos olisi kuitenkin tuenhakijan nähtävillä verkkoasiointipalvelusta.
Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä pinta-alaperusteisten tukien alentamisperusteista, vähennysten ja seuraamusten laskennasta, kasvilajiryhmistä, pinta-alojen osalta sovellettavasta seuraamusasteikosta sekä tukiehtovähennyksistä ja –seuraamuksista.
34 §.Vähennykset ja seuraamukset eläinperusteisissa tuissa. Pykälässä säädettäisiin vähennysten ja seuraamusten soveltamiseen liittyvistä pääsäännöistä Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamissa eläinperusteisissa tuissa vastaavalla tavalla kuin toimeenpanolain 33 §:ssä pinta-alaperusteisten tukien osalta. Ehdotetun 1 momentin mukaan eläinmäärään perustuvissa vähennyksissä ja seuraamuksissa myönnettävää tukea alennettaisiin siten, alennus suurenisi eläinryhmittäin haetun ja todetun eläinmäärän suhteellisen erotuksen kasvaessa, kun hallinnollisessa tarkastuksessa tai valvonnassa paikan päällä todetaan, että tilalla on ilmoitettua vähemmän tukikelpoisia eläimiä tai eläinyksiköitä. Pienissä ilmoitettujen ja hyväksyttyjen eläinmäärien tai eläinyksiköiden eroissa tukea voitaisiin vähentää kyseisten eläinten tai eläinyksiköiden verran, mutta erotuksen kasvaessa sovellettavaa vähennystä voitaisiin porrastaa siten, että vähennys olisi suurempi kuin virheellisesti ilmoitettu eläinmäärä (hallinnollinen seuraamus) ja voisi olla tietyissä tapauksissa enemmän kuin sata prosenttia kyseisestä tuesta maksettavasta määrästä seuraamusjärjestelmän tehokkuuden ja pelotevaikutuksen vuoksi.
Ehdotettu 2 momentti koskisi sellaisten tukiehtoihin liittyvien vähennysten ja seuraamusten soveltamista, joissa noudattamatta jättäminen liittyy muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin eläimiin tai eläinyksiköihin liittyviin tuen saamisen ehtoihin. Tämän momentin tarkoittamia muita kuin eläinmäärään liittyviä tukiehtoja, joissa vähennyksiä ja seuraamuksia sovellettaisiin, olisivat esimerkiksi eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetussa laissa säädetyn eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteiden noudattamiseen liittyvät puutteet. Tuen alennus suurenisi laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden, pysyvyyden ja toistuvuuden perusteella horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan edellyttämällä tavalla. Jos kyse on vakavasta tuen ehdon laiminlyönnistä, kyseisen tukitoimenpiteen tuki evättäisiin hakuvuodelta ja sitä seuraavalta vuodelta nykyistä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 35 artiklan 5 kohtaa vastaavasti.
Ehdotetun 3 momentin mukaan kansallisten tukien lain nojalla myönnettävien eläinperusteisten tukien valvontaseuraamuksista säädettäisiin kansallisten tukien lain 20 §:ssä. Kyseessä on selkeyttävä ja informatiivinen viittaus kansallisten tukien lakiin, johon sisältyy omat säännökset valvontaseuraamuksista.
Ehdotetun 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä eläinperusteisten tukien alentamisperusteista, vähennysten ja seuraamusten laskennasta, eläinryhmistä, eläinmäärän osalta sovellettavasta seuraamusasteikosta, tukiehtovähennyksistä ja –seuraamuksista.
35 §.Seuraamukset ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen laiminlyönneistä. Toisin kuin eri tukijärjestelmien osalta, ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen laiminlyönneistä säädetään jatkossakin hyvin yksityiskohtaisesti Euroopan unionin lainsäädännössä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen laiminlyönneistä aiheutuvat seuraamukset määrättäisiin siten kuin horisontaaliasetuksen 85 artiklassa ja laadunarviointiasetuksen III luvussa säädetään. Horisontaalisasetuksen 85 artiklassa säädetään hallinnollisten seuraamusten soveltamisesta ja laskennasta. Laadunarviointiasetuksen III lukuun (Ehdollisuuden hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja laskenta) sisältyy puolestaan ehdollisuuden vaatimusten noudattamisen laiminlyöntiä koskevat seuraavat säännökset: noudattamatta jättämistä koskevat yleiset periaatteet (7 artikla), hallinnollisia seuraamuksia koskevat yleiset periaatteet (8 artikla), vähennysten prosenttiosuudet, kun kyseessä on tahaton noudattamatta jättäminen (9 artikla), vähennysten prosenttiosuudet, kun kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen (10 artikla) ja vähennysten laskenta kun samana kalenterivuonna tapahtuu useita noudattamatta jättämisiä (11 artikla). Edellä mainitut säännökset ovat suoraan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta ja sisältävät tarkat reunaehdot kansallisten tarkempien säännösten antamiselle.
Ehdotetun 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin seuraamusten määrittämisestä ja seuraamusten laskemisesta Euroopan unionin lainsäädännön asettamissa rajoissa.
36 §.Tuen epääminen eläintenpitokieltotilanteissa. Pykälässä säädettäisiin asiallisesti voimassa olevan lainsäännön mukaisesti tuen epäämisestä eläintenpitokieltotilanteissa. Asiasta säädetään tällä hetkellä suorien tukien lain 8 §:ssä, ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain 17 §:ssä ja kansallisten tukien lain 16 §:n 4 momentissa hieman eri sanamuodoin, mutta asiallisesti saman sisältöisesti. Asiaa koskeva säännös ehdotetaan keskitettäväksi toimeenpanolakiin ja samalla pykälän sanamuotoa selkeytettäisiin. Ehdotetun 1 momentin mukaan siinä tapauksessa, että jos viljelijä tai tämän kanssa yritystoimintaa harjoittava perheenjäsen on määrätty rikoslain (39/1889) 17 luvun 23 §:n mukaiseen eläintenpitokieltoon, joka perustuu osittain tai kokonaan rikoslain 17 luvun 14, 14 a tai 15 §:n mukaiseen rikokseen, tai eläinsuojelulain 54 §:n mukaiseen tai Ahvenanmaan maakunnan vastaavan lainsäädännön mukaiseen rikkomukseen, eläinten pitoon perustuvaa tukea tai korvausta ei myönnetä eikä makseta sen eläinlajin osalta, johon kielto kohdistuu, niiltä tukivuosilta eikä niiltä sitoumus- tai sopimusvuosilta, joiden aikana eläintenpitokieltoon johtanut rikos tai rikkomus on tehty. Rikoslain 17 luvun 14 §:ssä säädetään eläinsuojelurikoksesta, 14 a §:ssä törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja 15 §:ssä lievästä eläinsuojelurikoksesta. Rikoslain 17 luvun 23 §:n mukaan eläinsuojelurikokseen tai lievään eläinsuojelurikokseen tuomittu voidaan samalla määrätä eläintenpitokieltoon, törkeän eläinsuojelurikokseen tuomitun osalta lähtökohtana on myös eläintenpitokieltoon määrääminen, ellei ole erityisen painavia syitä poiketa kiellon määräämisestä. Eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisistä syistä määrätä, että tuomittu saa edelleen omistaa kokonaan tai osaksi eläimiä, jotka eivät ole rikoksen kohteena ja jotka ovat hänen omistuksessaan päätöstä tehtäessä, jos niiden määritteleminen päätöksessä on mahdollista. Eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi. Tuen tai korvauksen myöntämättä ja maksamatta jättäminen koskisi eläintenpitokieltotilanteissa varsinaiselle viljelijälle määrätyn eläintenpitokiellon lisäksi tilannetta, jossa viljelijän kanssa yritystoimintaa harjoittava perheenjäsen on tuomittu eläintenpitokieltoon, kuten nykyisinkin. Perheenjäsenellä tarkoitettaisiin viljelijän puolisoa eli aviopuolisoa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä, tuloverolain (1535/1992) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöitä sekä henkilöä, joka elää vakituisesti viljelijän taloudessa ja on tälle tai tämän puolisolle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka on edellä tarkoitetun henkilön puoliso. Säännöksen ulottaminen koskevaan myös viljelijän kanssa yritystoimintaa harjoittavaa perheenjäsentä on tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että eläintenpitokieltoa ja siitä aiheutuvaa tukimenetystä voitaisi kiertää siirtämällä eläinten omistus tai hallinta toisen perheenjäsenen nimiin.
Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti siitä, että sellaiselle viljelijälle tai tämän kanssa yritystoimintaa harjoittavalle perheenjäsenelle, joka on määrätty eläintenpitokieltoon, eläinten pitoon perustuvaa tukea tai korvausta ei myönnetä eikä makseta kiellon kohteena olevasta eläinlajista eläintenpitokieltoajalta, eikä tekovuoden ja lainvoimaisen tuomion antamisen väliseltä ajalta. Selkeyden vuoksi momentissa säädettäisiin myös siitä, että jo maksettu tuki tai korvaus tulisi periä takaisin momentissa tarkoitetulta ajanjaksolta. Pykälässä tarkoitetut seuraamukset koskisivat ainoastaan eläinten perusteella määräytyviä ja maksettavia tukia ja korvauksia eläintenpitokieltotapauksissa. Eli jos esimerkiksi viljelijä tai tämän perheenjäsen olisi määrätty koirien tai kissojen osalta eläintenpitokieltoon, mutta hoitanut vaikkapa nautakarjan moitteettomasti, tämä voisi edelleen saada nautojen perusteella määräytyviä tukia tai palkkioita.
37 §.Vähennysten ja seuraamusten laskentajärjestys. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vähennysten ja seuraamusten laskentajärjestyksestä. Laskentajärjestys vastaisi nykyisin käytössä olevaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaista järjestystä. Ensimmäisenä laskettaisiin toimeenpanolain 33 ja 34 §:n 1 momenteissa tarkoitetuista pinta-ala- tai eläinmäärävirheistä aiheutuvat vähennykset ja seuraamukset. Toisena vähennettäisiin toimeenpanolain 33 ja 34 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tukiehtojen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat vähennykset ja seuraamukset. Kolmantena vähennettäisiin mahdollisesta hakemuksen myöhästymisestä aiheutuvat vähennykset ja seuraamukset ja neljäntenä toimeenpanolain 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatalousmaan ilmoittamatta jättämisestä aiheutuva seuraamus. Viidentenä vähennettäisiin horisontaaliasetuksen 17 artiklassa tarkoitetusta rahoituskurista aiheutuvat vähennykset ja viimeisenä laskettaisiin ehdollisuuden vaatimusten laiminlyönnistä aiheutuvat seuraamukset.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, että vähennysten ja seuraamusten suuruutta laskettaessa seuraamus lasketaan 1 momentissa tarkoitetussa laskentajärjestyksessä tehdyn vähennyksen jälkeen jäljelle jääneestä summasta. Esimerkiksi, jos haettu tukimäärä olisi 1 000 euroa ja hakemuksen osalta olisi todettu sekä tukiehtojen noudattamatta jättäminen, että ehdollisuuden laiminlyönti, 1 000 eurosta vähennettäisiin ensin tukiehdon noudattamatta jättämisestä aiheutuva vähennys, esimerkiksi 100 euroa. Jäljelle jääneestä 900 eurosta laskettaisiin ja vähennettäisiin ehdollisuuden seuraamuksen osuus.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin ehdotetun 3 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä seuraamusten laskentajärjestyksestä.
38 §.Vähennykset ja seuraamukset tietyissä tukimuodoissa. Pykälässä säädettäisiin toimeenpanolain soveltamisalaan kuuluvien muiden kuin pinta-ala- ja eläinperusteisten tukien vähennyksistä ja seuraamuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin seuraamuksista ei-tuotannollisten investointien osalta. Jos hallinnollisessa tarkastuskäynnissä tai paikan päällä tehtävässä valvonnassa havaitaan, ettei ei-tuotannollista investointia ole toteutettu ei-tuotannollisen investoinnin sopimuksen mukaisesti tai tuenhakija on ilmoittanut korvaukseen oikeuttamattomia kustannuksia, korvausta ei myönnettäisi tai sitä vähennettäisiin koko sopimusajalta tai sen osalta. Ei-tuotannollisten investointien sopimuskausi on viisi vuotta. Seuraamuksia määrättäessä otettaisiin huomioon laiminlyönnin vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus kuten pinta-ala- ja eläinperusteisissa tukijärjestelmissäkin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vähennyksistä ja seuraamuksista, jotka koskisivat alkuperäiskasvien varmuuskokoelmien ylläpitoa koskevaa ympäristösopimusta ja alkuperäisrotujen perimän säilytystä koskevaa ympäristösopimusta. Jos mainittujen sopimusten perusteella korvausta hakevan hakemuksessaan esittämä kustannus ei täytä korvauksen maksamiselle asetettuja edellytyksiä, kustannusta ei korvattaisi kokonaan tai osittain tai jo maksettu korvaus perittäisiin takaisin.
Ehdotetun 3 momentin mukaan silloin, jos tuensaaja on jättänyt noudattamatta julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, seuraamukset määrättäisiin horisontaalisasetuksen 61 artiklan mukaisesti. Horisontaaliasetuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, jos sääntöjen noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin unionin tai kansallisiin sääntöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Edelleen 61 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntöjen noudattamatta jättämisellä on vaikutusta tapahtuman laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.
Ehdotetun 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä korvausten alentamisperusteista sekä vähennysten ja seuraamusten laskennasta.
39 §. Poikkeukset seuraamusten määräämisestä. Pykälässä säädettäisiin poikkeuksista seuraamusten määräämisestä. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin seuraamusten soveltamisessa sovellettavien poikkeusten osalta horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a, b ja c kohdan ja 84 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin. Seuraamuksia ei määrättäisi myöskään muissa edellä mainittuihin horisontaaliasetuksessa tarkoitettuihin tilanteisiin verrattavissa olevissa tilanteissa. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a kohta ja 84 artiklan 2 kohdan c alakohta koskee ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita. Näissä tuenhakija säilyttää oikeutensa tukeen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b ja c kohdan mukaisissa tilanteissa seuraamusta ei sovelleta, mutta tukea kuitenkin vähennetään siltä osin kuin tuenhakija ei ole siihen oikeutettu.
Ehdotetun 2 momentin mukaan seuraamusta tukeen tai korvaukseen ei määrättäisi, jos hakija on korjannut tilanteen toimeenpanolain 20 tai 21 §:ssä tarkoitetun korjauskehotuksen johdosta kaikilta osin tai toimittanut riittävän selvityksen tukiehtojen noudattamisesta. Toimeenpanolain 20 § koskee hallinnollisessa tarkastuksessa havaittua virhettä hakemuksen tiedoissa ja 21 § puolestaan tilannetta, jossa tukihakemuksella ilmoitettu ei vastaa pinta-alamonitoroinnin tulosta.
40 §.Muu sovellettava lainsäädäntö. Pykälässä säädettäisiin siitä, että Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamiin tukiin sekä ehdollisuuteen liittyvistä virheistä aiheutuvissa vähennyksissä ja seuraamuksissa sovellettaisiin edellä säädetyn lisäksi mitä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95 sekä mitä yleisessä varainhoitoasetuksessa säädetään. Kyse olisi lähinnä informatiivisesta ja selventävästä säännöksestä. Edellä mainittujen Euroopan unionin asetusten nojalla esimerkiksi nykyiset menettelyt takautuvien takaisinperintöjen soveltamisen osalta jatkuisivat tulevallakin rahoituskaudella.
8 luku Tuen takaisinperintä
41 §.Tuen takaisinperintä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen takaisin-perinnästä vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan toimeenpanolain 32 §:ssä. Ehdotetun 1 momentin mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki olisi perittävä takaisin, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet, tuen ehtoja ei ole noudatettu taikka tuensaaja on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen Lisäksi tuki olisi perittävä takaisin, jos tuensaaja estää tarkastuksen toteuttamisen tai asianomaista tukea koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö tätä edellyttää
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ensinnäkin yhteisvastuullisuudesta. Jos tuki on myönnetty yhteisesti useammalle tuensaajalle, kaikki tuensaajat vastaisivat yhteisvastuullisesti takaisinperittävän tuen maksamisesta kuten nykyisinkin. Takaisinperinnästä luovuttaisiin, jos takaisinperittävä määrä on enintään 100 euroa ilman korkoja tuensaajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden, jollei pykälän 1 tai 3 momentista muuta johdu. Takaisinperinnästä luopumisen enimmäisraja 100 euroa on osoittautunut toimivaksi rajaksi sekä tuensaajan että tukijärjestelmien toimeenpanon ja hallinnon kannalta.
Selkeyden vuoksi pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittaman tuen takaisinperintään, takaisinperittävän määrän laskemiseen, korkoon ja takaisinperinnän määräaikaan sovellettavasta Euroopan unionin lainsäädännöstä. Mainituista seikoista säädetään horisontaaliasetuksessa, varainhoitoasetuksessa, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) No 2988/95 ja yleisessä varainhoitoasetuksessa. Tältä osin toimeenpanolaki ei koskisi kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviä tukia.
42 §.Takaisinperittävälle määrälle suoritettava viivästyskorko. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 21 §;ää vastaavasti, että takaisinperittävälle määrälle olisi suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista viivästyskorkoa. Korkolain mukainen viivästyskorko on korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko, jonka Suomen pankki vahvistaa puolivuosittain, lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Takaisinperittävälle määrälle suoritettava korko laskettaisiin edelleen sen ajan perusteella, joka alkaa 60 päivää takaisinperintäpäätöksen tekemisajankohdasta ja päättyy saatavan suorittamisajankohtaan tai, jos saatava vähennetään myöhemmin maksettavasta erästä, vähennyksen tekemisajankohtaan. Voimassa olevan toimeenpanolain säännös perustuu tällä hetkellä voimassa olevaan Euroopan unionin asetuksen (EU) N:o 809/2014 (niin sanottu valvonta-asetus) 7 artiklan 2 kohdan säännökseen, jonka mukaan viivästyskoron määrää on laskettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti eikä viivästyskorko saa olla alempi kuin jäsenvaltiossa yleisesti perittävä viivästyskorko. Saman säännöksen mukaan korko lasketaan tuensaajalle perintämääräyksessä ilmoitetun maksumääräajan, joka voi olla enintään 60 päivän kuluttua, ja palautus- tai vähennyspäivän väliselle ajalle. Suomessa otettiin käyttöön asetuksen sallima korottoman takaisinmaksun enimmäisaika. Vaikka jatkossa Euroopan unionin lainsäädännössä ei enää säädetä esimerkiksi takaisinperittävälle määrälle suoritettavasta korosta vastaavalla tavalla kuin nykyisin, nykyinen menettely koron laskennassa ja 60 päivän koroton takaisinmaksuaika on koettu toimivaksi järjestelmäksi sekä tuensaajan että tukijärjestelmien toimeenpanon kannalta. Näin ollen on katsottu perustelluksi jatkaa tältä osin nykyistä käytäntöä.
43 §.Takaisinperinnästä luopuminen. Pykälässä säädettäisiin takaisinperinnästä luopumisesta vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan toimeenpanolain 33 §:n 2 momentissa. Ehdotuksen mukaan virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen tai sille suoritettavan koron takaisinperinnästä voitaisiin kokonaan tai osittain luopua, jos takaisinperinnän suorittaminen täysimääräisesti olisi tuensaajan olosuhteet ja toiminta huomioon ottaen kokonaisuutena katsoen kohtuutonta. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun takaisinperinnän tarve johtuu viranomaisen virheestä. Takaisinperintä ja korkojen periminen olisi kuitenkin suoritettava täysimääräisenä, jos Euroopan unionin osaksi tai kokonaan rahoittamia taikka kokonaan kansallisesti rahoitettuja tukia koskevassa Euroopan unionin lainsäädännössä tätä edellytetään. Kansallisesti ei voida poiketa Euroopan unionin asetusten säännöksistä eikä komission päätöksistä, jotka koskevat kansallisista varoista rahoitettavia tukia.
44 §.Takaisinperinnän suorittaminen. Pykälässä säädettäisiin takaisinperinnän suorittamisesta vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan toimeenpanolain 35 §;ssä. Ehdotetun 1 momentin mukaan päätöksen tuen takaisinperinnästä tekisi tuen myöntänyt viranomainen kuten nykyisinkin. Takaisinperintää koskeva päätös olisi tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun viranomainen sai tiedon takaisinperinnän perusteesta, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa tuen tai sen viimeisen erän maksamisesta. Nykyiseen tilanteeseen ei siten ehdoteta muutoksia.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ruokavirasto vastaisi takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta kuten nykyisinkin. Takaisinperittävä määrä korkoineen voitaisiin periä voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti takaisin siten, että se vähennetään samalle tuensaajalle maksettavasta muusta toimeenpanolain soveltamisalaan kuuluvan lain nojalla myönnettävästä tuesta. Edellä sanottu tarkoittaa käytännössä sitä, että takaisinperittävä määrä voidaan kuitata jostain tuensaajalle myöhemmin maksettavasta viljelijätuesta, kehittämisen korvauksesta tai kansallisesta maa- ja puutarhatalouden tuesta.
Ehdotetun 3 momentin mukaan takaisinperintäpäätös voitaisiin panna täytäntöön ulosottotoimin sen jälkeen, kun päätös on saanut lainvoiman kuten nykyisinkin. Voimassa olevaan lainsäädännöstä poiketen lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että takaisinperintäsaatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. Tältä osin ehdotus perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen 7.4.2022 antamaan tuomioon (Yhdistetyt asiat IFAP v. LM C-447/20 ja BD v. Autoridade Tributária e Aduaneira tributa C-448/20 ECLI:EU:C:2022:265), jonka mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan siinä säädetty täytäntöönpanoaika alkaa kulua sellaisen päätöksen tekemisestä, jossa velvoitetaan palauttamaan perusteettomasti saadut määrät, koska tämän määräajan on alettava kulua päivästä, jona kyseisestä päätöksestä tulee lopullinen. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon sovellettavan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 20 § mukaan julkinen saatava kuitenkin vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion vuoksi 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että takaisinperintäsaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. Muutoin päätöksen täytäntöönpanoon sovellettaisiin, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. Viimeksi mainitulta osin ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
9 luku Maatilojen neuvontapalveluiden toimeenpano. Lain 9 lukuun koottaisiin säännökset maatilojen neuvontapalveluiden toimeenpanosta. Korvauksesta maatilojen neuvontapalveluihin ja korvauksen saamisen edellytyksistä säädettäisiin eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annettavan lain 10 §:ssä.
45 §.Maatilojen neuvontapalvelut. Ehdotetun 45 §:n mukaan suunnitelma-asetuksen 15 artiklassa ja 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua maatilojen neuvontapalvelua antaisivat Ruokaviraston hyväksymät neuvojat. Ruokavirasto hyväksyy nykyisinkin neuvontaa antavat henkilöt. Suunnitelma-asetuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä strategiasuunnitelmiinsa viljelijöille ja muille tuensaajille suunnattuja maanhoitoa ja tilanhoitoa koskevia neuvontapalveluja. Maatilojen neuvontapalvelut kattavat taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen ulottuvuuden käytössä olevat viljelykäytännöt huomioon ottaen sekä tarjoavat tutkimuksen ja innovointihankkeiden avulla kehitettyä ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa. Suunnitelma-asetuksen 15 artiklan 4 kohdassa säädetään kattavasti siitä, mitä eri osa-alueita maatilojen neuvontapalveluiden on vähintään katettava. Suunnitelma-asetuksen 78 artiklan 3 kohdassa säädetään puolestaan siitä, että neuvontapalvelujen tukea voidaan myöntää ainoastaan niille neuvontapalveluille, jotka ovat 15 artiklan 3 kohdan mukaisia.
46 §.Neuvojien hyväksymisen edellytykset ja hyväksyminen. Pykälässä säädettäisiin neuvojien hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisestä asiallisesti vastaavasti kuin mitä voimassa olevan toimeenpanolain 44 ja 45 §:ssä säädetään. Ehdotetun 1 momentin mukaan neuvojalla tulisi olla neuvontatehtävän laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus. Neuvojalla tulisi lisäksi olla neuvottavan asiakokonaisuuden alaan soveltuva vähintään toisen asteen koulutus ja soveltuva neuvontakokemus. Neuvojien pätevyysvaatimukset perustuvat suunnitelma-asetuksen 15 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että neuvojilla on soveltuva pätevyys ja asianmukainen koulutus. Soveltuvana toisen asteen ammatillisena koulutuksena voitaisiin pitää esimerkiksi koulutusta maatalous-, puutarha-, ympäristö-, liiketalous-, markkinointi-, eläintenhoito- tai eläinlääkintäalalta taikka rakennus- tai muulta vastaavalta tekniseltä alalta. Luonnollisesti mikä tahansa toisen asteen koulutus ei välttämättä anna pätevyyttä toimia kaikilla neuvontasektoreilla eli esimerkiksi sähköteknikko ei olisi pätevä antamaan neuvontaa tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Neuvontakokemuksen voisi puolestaan todentaa esimerkiksi henkilön aiemman työkokemuksen perusteella. Edelleen ehdotetun 1 momentin mukaan neuvojan tai, jos neuvoja on toisen palveluksessa, tämän työnantajan tulee olla merkitty arvonlisäverolain (1501/1993) 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Mainittuun rekisteriin merkitään kaikki ne, jotka ovat toiminnastaan arvonlisäverovelvollisia ja rekisteriin merkitseminen voidaan todentaa esimerkiksi veroviranomaisen antamalla todistuksella tai yritysten osalta yritystietojärjestelmään sisältyvistä tiedoista. Yritystietojärjestelmän perustietoja pääsee jokainen tarkastelemaan joko yrityksen nimen tai Y-tunnuksen avulla. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 46 §:ää.
Ehdotetun 2 momentin mukaan neuvojat hyväksyttäisiin noudattaen, mitä suunnitelma-asetuksen 15 artiklassa säädetään ja hyväksymisen edellytyksenä olisi, että neuvoja täyttää 1 momentissa tarkoitetut edellytykset. Neuvojat valittaisiin siten jatkossakin avoimella valintamenettelyllä, joka olisi kaikille avoin. Suunnitelma-asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistuttava muun muassa siitä, että annettava neuvonta on puolueetonta ja että neuvojalla ei ole eturistiriitoja. Luonnollisesti valittavien neuvojien tulee olla asiantuntevia sen asiakokonaisuuden osalta, josta he neuvontaa antavat. Toimivaltaisena viranomaisena Ruokavirasto julkaisisi hakuohjeen ja –lomakkeet. Tarkoituksena on, että neuvojien hakumenettely olisi jatkuvaa eikä tiettyyn rajattuun aikaan sidottu. Neuvojat hyväksyttäisiin määräajaksi, joka päättyy strategiasuunnitelman voimassaolon päättyessä.
Ehdotetun 3 momentin mukaan neuvojan tulisi ylläpitää ja kehittää maatilojen neuvonnan edellyttämää ammattitaitoa kuten nykyisinkin. Neuvojan tulisi seurata oman alansa kehitystä ja osallistua esimerkiksi Ruokaviraston järjestämiin koulutuksiin. Muutoksena nykyiseen tilanteeseen verrattuna ehdotetaan, että neuvojan tulisi ilmoittaa Ruokavirastolle sellaisista merkittävistä olosuhteiden muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hyväksymisen edellytysten täyttymiseen. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun hyväksytty neuvoja siirtyy toisen työnantajan palvelukseen, sillä seurauksella, että neuvonnan ei voida katsoa enää olevan puolueetonta tai että toisen työnantajan palaluvukseen siirtymisestä aiheutuu eturistiriitoja.
47 §.Hyväksynnän peruuttaminen. Lain 47 §:ssä säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 47 §:ää vastaavasti siitä, että Ruokavirasto voisi peruuttaa neuvojan hyväksymisen, jollei neuvoja täytä hyväksymisen edellytyksiä tai jollei tämän muutoin voida katsoa olevan soveltuva tehtäväänsä virheellisen menettelynsä tai laiminlyöntinsä vakavuuden tai toistuvuuden vuoksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos neuvoja olisi hyväksytty antamaan neuvontaa eläinten hyvinvointikorvauksesta ja neuvoja tuomittaisiin eläinsuojelurikoksesta ja vieläpä mahdollisesti määrättäisiin eläintenpitokieltoon. Ruokaviraston olisi kuitenkin ennen hyväksymisen peruuttamista annettava neuvojalle kirjallinen huomautus sekä kuultava tätä.
48 §.Neuvontatehtävän hoitaminen. Lain 48 §:ssä säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 48 §:ää vastaavasti siitä, että neuvontatehtävää hoitavat henkilöt toimisivat virkavastuulla. Neuvontatehtävän hoitamiseen sovellettaisiin lisäksi hallintolain, kielilain, saamen kielilain sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännöksiä ja tehtävää hoidettaessa aiheutetun vahingon korvaamiseen sovellettaisiin, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään.
10 luku Erinäiset säännökset
49 §.Maitorekisteri. Lain 49 §:ssä säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 41 a §:ää vastaavasti maitorekisteristä, jota koskeva säännös lisättiin nykyiseen toimeenpanolakiin vuoden 2016 alusta lukien lailla 1691/2015. Säännös maitorekisteristä on edelleen tarpeen sen vuoksi, että maidon kiintiöjärjestelmän ja sitä koskevien säännösten ─ maitokiintiörekisteriä koskeva säännös mukaan lukien ─ voimassaolo on päättynyt 31 päivänä maaliskuuta 2015 ja koska Suomen pohjoisille alueille myönnetään edelleen kansallisesti rahoitettua maidontuotantoon perustuvaa tukea ja koska maidontuottajille voidaan mahdollisesti myöntää myös Euroopan unionin kokonaan rahoittamaa väliaikaista poikkeuksellista tukea komission markkinajärjestelyasetuksen 219 artiklan nojalla mahdollisesti antaman delegoidun asetuksen nojalla. Ehdotetun 1 momentin mukaan Ruokavirasto pitäisi maitorekisteriä, johon sovellettaisiin ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia, maidontuotannon perusteella myönnettävää tuen suunnittelua, hallinnointia, myöntämistä ja valvontaa varten. Ehdotuksen mukaan maitorekisteriin voitaisiin merkitä vastaavat tiedot kuin mitä kiintiörekisteriin oli aiemmin merkitty, eli ensinnäkin maitoa tuottavan tilan yksilöintitiedot sekä tiedot maitoa tuottavan tilan haltijasta ja omistajasta, yhteystiedoista, henkilötunnuksesta tai yrityksen tunnistetiedoista. Tuotetun maidon osalta maitorekisteriin voitaisiin merkitä tiedot tuotetun ja keräillyn markkinointiin ostetun ja hyväksytyn maidon litramäärästä, maidon rasvapitoisuudesta, maidon tuotantoajankohdasta sekä meijerin yhteystiedot ja tieto maidon meijeriin toimittamisen ajankohdasta. Maitorekisteriin voitaisiin lisäksi merkitä tiedot kuluttajille suoraan myydyn maidon litramäärästä. Maitorekisteristä voitaisiin näin ollen tarkistaa maidon tuotantotuen myöntämisen ja maksamisen perusteena olevia tuottajakohtaisia tietoja. Maidon tuotantotukea maksetaan tällä hetkellä sekä meijerin ilmoittamien kuukausittaisten tuotantotietojen perusteella, että viljelijän ilmoittamien suoramyyntimaidon litramäärien perusteella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan maitorekisteriin voitaisiin lisäksi merkitä muita tietoja, jos kansallinen tai Euroopan unionin lainsäädäntö tätä edellyttää ja tiedot ovat välttämättömiä maitorekisterin hallinnoinnin kannalta. Edelleen ehdotuksen mukaan meijerin tulisi toimittaa kuukausittain maitorekisteriin tuottajakohtaiset tiedot maitoa tuottavan tilan meijeriin toimittamasta maidosta. Tältä osin ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja kyseessä on vanha käytäntö, koska meijerit toimittivat jo ennen maitorekisteristä säätämistä vastaavat tiedot maitokiintiörekisteriin. Tietojen toimittamiselle on olemassa toimivat nykyiset käytännöt eikä uusia esimerkiksi tietojärjestelmäyhteyksiä tarvitse rakentaa tietojen toimittamiselle.
Ehdotetun 3 momentin mukaan rekisteröityminen maitorekisteriin olisi maksutonta kuten nykyisinkin.
50 §.Tietojen antaminen seurantaa varten. Pykälässä säädettäisiin tietojen antamisesta seurantaa varten ja ehdotetun 1 momentin mukaan Ruokavirastolla, Ahvenanmaan valtionvirastolla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä kunnalla olisi oikeus saada tuensaajalta suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut tukien seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia varten tarpeelliset selvitykset ja seurantatiedot. Vastaavantyyppinen säännös sisältyy voimassa olevan ohjelmaperusteisten viljelijätukien lakiin, mutta jatkossa suunnitelma-asetus ja strategiasuunnitelma koskee myös maataloustukirahastosta kokonaan rahoitettavia suoria viljelijätukia. Suunnitelma-asetuksen 7 artiklan mukaan asetuksen yleistavoitteiden ja erityistavoitteiden saavuttamista on arvioitava suunnitelma-asetuksen liitteessä I esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Ruokavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä.
51 §.Päätöksen maksullisuus ja tiedoksianto. Ehdotetun 1 momentin mukaan tukea koskeva päätös olisi hakijalle tai tuen saajalle maksuton. Sen sijaan oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä perittäisiin maksu valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan kuten nykyisinkin. Valtion maksuperustelain 6 §:n mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Perittävää maksua voidaan valtion maksuperustelaissa säädetyin edellytyksin myös alentaa tai jättää se kokonaan perimättä. Ehdotus vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin päätöksen tiedoksiannosta siten, että toimeenpanolaissa tarkoitettu päätös voitaisiin antaa tiedoksi siten kuin hallintolain 59 §:ssä tai sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 19 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun lain 19 §:n 1 momentin mukaan asiakirja voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle sähköisenä viestinä hänen suostumuksellaan. Voimassa olevan toimeenpanolain 51 §:n (Päätöksen maksullisuus ja tiedoksianto) 2 momentin mukaan kunnan tekemä päätös voidaan antaa tiedoksi siten kuin hallintolain 59 §:ssä säädetään eli tavallisena tiedoksiantona ja mainittu säännös koskee myös tuen takaisinperintää koskevaa päätöstä. Takaisinperinnän osalta on syytä todeta, että toimeenpanolain 44 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös voimassa olevan toimeenpanolain säännöstä vastaavasti siitä, että takaisinperittävä määrä korkoineen voidaan periä siten, että se vähennetään samalle tuensaajalle maksettavasta muusta toimeenpanolaissa tarkoitetusta tuesta tai korvauksesta. Eli jos takaisinperintä kohdistuisi esimerkiksi perustulotukeen, takaisinperittävä määrä voitaisiin vähentää myöhemmin tuenhakijalle maksettavasta ympäristökorvauksen määrästä. On myös syytä todeta, että vaikka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Ahvenanmaan valtionvirasto vastaavat muun muassa paikan päällä tehtävästä valvonnasta, valvonnassa havaituista virheistä johtuvan takaisinperintäpäätöksen tekee tuen myöntävä viranomainen eli valtaosassa tukijärjestelmiä kunta (vuonna 2021 tuenhakijoita oli noin 46 800, joista suurin osa haki enempää kuin yhtä viljelijätukea). Päätöksen tavallinen tiedoksianto on ollut käytössä 1.7.2014 lukien, kun voimassa olevaa toimeenpanolakia on muutettu lailla 501/2014 ja muutoksen tarkemmat perustelut ilmenevät hallituksen esityksestä HE 27/2014 vp, eikä tiedoksiannon osalta ole ilmennyt ongelmia esimerkiksi oikeusturvanäkökulmasta katsottuna. Toimeenpanolakiin ehdotetun 12 §:n mukaan tukea koskeva hakemus tehtäisiin sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tälläkin hetkellä, vaikka sähköinen tukihaku on vapaaehtoista, yli 95 prosenttia viljelijätukia koskevista tukihakemuksista tehdään sähköisesti. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 19 §:ssä tarkoitettu suostumus päätöksen sähköiseen tiedoksiantoon on mahdollista kysyä esimerkiksi tuen tai korvauksen hakemisen yhteydessä. Kun jatkossa tukihakemukset tehdään käytännössä ainoastaan sähköisesti, Ruokavirasto voisi nykykäytännöstä poiketen tukihakemuksessa kysyä tai pyytää tuenhakijalta suostumusta päätösten antamiseen tiedoksi sähköisesti vastaavassa sähköisessä verkkopalvelussa kuin missä tukihakemukset tehdään. Kun tukihakemukset tehdään sähköisesti ja sähköinen asiointi muutenkin lisääntyy tulevalla rahoituskaudella muun muassa pinta-alamonitoroinnista johtuen, voisi olettaa, että hyvin suuri osa tuenhakijoista antaisi suostumuksensa myös päätöksen antamiseen sähköisesti, jos suostumusta kysyttäisiin vaikkapa tukihaun yhteydessä.
52 §.Ahvenanmaan maakunnan kunnille suoritettava korvaus. Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan kunnat hoitavat kansallisten tukien lain ja suorien viljelijätukien lain nojalla myönnettävien tukien toimeenpanotehtävät vastaavilta osilta kuin Manner-Suomessa. Ahvenanmaan maakunnan kunnille on suoritettu korvauksia näiden tehtävien hoitamisesta tukitehtävälain koko voimassaolon ajan. Edellä sanotusta johtuen ehdotetaan pykälän 1 momentissa nykykäytäntöä vastaavasti, että Ahvenanmaan maakunnan kunnille suoritettaisiin korvausta niiden viranomaisten hoitaessa tässä laissa säädettyä tehtävää. Korvaus määräytyisi tukihakemusten lukumäärän perusteella, mikä on myös voimassa olevan lainsäädännön mukainen korvauksen määräytymisperuste. Manner-Suomen kunnille ei suoriteta erillistä korvausta tehtävien hoitamisesta, vaan korvaukset maataloustukiin liittyvien tehtävien hoitamisesta sisältyvät yleisiin valtionosuuksiin.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä Ahvenanmaan maakunnan kunnille suoritettavan korvauksen perusteista ja korvauksen suuruudesta. Korvausten suuruus määriteltäisiin kuntakohtaisesti kuten nykyisinkin. Viimevuosina Ahvenenmaan maakunnan kunnille suoritettavien korvausten vuotuinen yhteismäärä on ollut 50 000 euroa. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 53 §:ää.
53 §.Viranomaisen oikeus tietojensaantiin. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin asiallisesti voimassa olevan toimeenpanolain 53 §:n 1 momentin säännöstä vastaavasti viranomaisten oikeudesta saada toiselta viranomaiselta salassapidettäviä tietoja. Momentissa säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja muun toimivaltaisen viranomaisen – kuten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen - tiedonsaantioikeudesta salassapitosäännösten estämättä siltä osin kuin niiden on välttämätöntä saada tietoja muulta valtion tai kunnan viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitavalta taholta. Tukijärjestelmän hallinnoimiseksi välttämättömiä tietoja olisivat tuenhakijaa ja tuensaajaa sekä tämän taloudellista asemaa, liike- ja ammattitoimintaa sekä muut tuen kannalta merkittävää asiaa tai olosuhdetta koskevat tiedot. Tietojensaantioikeus on rajattu tukea tai korvausta koskevan asian käsittelemiseksi välttämättömiin tietoihin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan toimeenpanolaissa säädettyä tehtävää suorittavalla viranomaisella, toimielimellä ja henkilöllä on oikeus saada maksutta tehtävänsä hoitamiseksi tuenhakijaa, tuensaajaa ja tuen kohteena olevaa tuotantoa koskevat välttämättömät tiedot muilta viranomaisilta. Ehdotus vastaa voimassa olevan toimeenpanolain 54 §:n 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan toimeenpanolain 54§:ää vastaavasti siitä, että maa- ja metsätalousministeriö ja Ruokavirasto saisivat luovuttaa Euroopan unionin asianomaisille toimielimille muutoin salassa pidettävän, toimeenpanolain toimeenpanossa saadun tiedon, joka on tarpeen valvottaessa, että Euroopan unionin lainsäädäntöä on noudatettu. Ehdotuksen mukaan ainoastaan maa- ja metsätalousministeriö (toimivaltaisena viranomaisena) ja Ruokavirasto (maksajavirastona) voisivat jatkossakin luovuttaa Euroopan unionin toimielimelle salassapidettäviä tietoja. Koska tältä osin halutaan säilyttää nykyinen käytäntö muun muassa komission tarkastusten koordinaatiotarpeesta johtuen, momentissa tulee säätää poikkeus ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain 8 §:stä. Ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan tietovarantoon sisältyviä tietoja saadaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ulkomaan viranomaiselle ja toimielimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tätä edellytetään.
Pykälässä ei säädettäisi tietojen luovutustavasta. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Viranomainen voi avata teknisen rajapinnan tiedonsaantiin oikeutetulle viranomaiselle myös muissa tilanteissa.
54 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta täysin voimassa olevan toimeenpanolain 54 §:n säännöstä vastaavasti. Kyseistä pykälää on viimeksi muutettu lailla 47/2021, mitä koskeva esitys sisältyi hallituksen esitykseen eduskunnalle eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lakien muutoksenhakusäännösten muuttamisesta (HE 220/2020 vp). Koska pykälä ehdotetaan otettavaksi voimassa olevasta toimeenpanolaista täysin muuttamattomana ehdotettuun toimeenpanolakiin, muutoksenhakua koskevan pykälän sisällön tarkemmat perustelut ovat luettavissa edellä mainitusta hallituksen esityksestä HE 220/2020 vp. Linkki kyseisen esityksen eduskuntakäsittelyyn: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_220+2020.aspx