2.1  Jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksyminen jätehuoltorekisteriin

Jätelain mukaan toiminnanharjoittajan, joka harjoittaa jätteen ammattimaista kuljettamista tai toimii jätteen välittäjänä, on haettava toiminnalle hyväksyntää. Hyväksyntää haetaan siltä ELY-keskukselta, jonka alueella toimintaa pääasiassa harjoitetaan. ELY-keskus hyväksyy toiminnanharjoittajan jätehuoltorekisteriin, jos hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Velvollisuus rekisteröidä jätteen kuljettajat perustuu jätedirektiivin 26 artiklaan ja koskee kuljettajien lisäksi myös toimimista jätteen välittäjänä. Jätteen kuljettajalla tarkoitetaan jätelain 6 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan sitä, joka vastaa jätteen kuljetuksesta. Jos jätettä kuljetetaan toisen lukuun, jätelain 30 §:n mukainen vastuu jätehuollon järjestämisestä ei siirry kuljettajalle. Jätteen välittäjällä tarkoitetaan jätelain 6 §:n 1 momentin 14 kohdan mukaan sellaisia toimijoita, jotka ammattimaisesti ostavat tai myyvät jätettä taikka välittävät jätettä tai jätehuollon palveluita muiden lukuun.  

Vaikka velvollisuus rekisteröityä jätehuoltorekisteriin perustuu jätedirektiivissä säädettyyn yleiseen rekisteröintivelvoitteeseen, direktiivi jättää rekisteröintivelvoitteen täytäntöön panemiseksi tarpeellisten toimien toteutuksen käytännössä kokonaan jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan. Tämän seurauksena vaatimukset vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Jätehuoltorekisterin hyväksymisen edellytyksiä ja menettelyjä koskevat muutokset johtuvat käytännössä havaituista tarpeista selkeyttää lainsäädäntöä, erityisesti ulkomaalaisten jätteen kuljettajien hyväksymiseksi. 

Jätelain 95 §:ssä säädetään jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksistä. Toiminta hyväksytään jätehuoltorekisteriin, jos toimintaa harjoitetaan jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti ja ammattitaitoisesti, toimintaa harjoitetaan aiheuttamatta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, toiminnassa käytettävä laitteisto ja kalusto on teknisesti asianmukaista ja hakija asettaa ELY-keskuksen eduksi riittävän vakuuden kuljetettavan tai välitettävän jätteen asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi. Viranomainen voi päättää olla vaatimatta vakuutta, jos se katsoo vakuuden asettamisen olevan toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen tarpeetonta. Vakuudeksi hyväksytään takaus, vakuutus tai pantattu talletus. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutus- tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.  

Jätelain 95 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen pääsääntöinen vakuuden asettamista koskeva vaatimus on aiheuttanut tulkintaongelmia. Vakuuksia ei ole useinkaan vaadittu, koska vakuudella katettavan tapahtuman tunnistaminen ja vakuuden suuruuden määrittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Vuonna 2021 jätehuoltorekisteriin oli hyväksyttynä noin 3000 toiminnanharjoittajaa, joista noin 200:lta on vaadittu vakuutta. Vaadittujen vakuuksien suuruudet ovat vaihdelleet muutamasta tuhannesta eurosta noin 15 000 euroon. Tulkintaongelmien johdosta olisi harkittava vakuutta koskevan sääntelyn korvaamista muulla kevyemmällä menettelyllä. 

Jätelain 124 §:n nojalla toimivaltaisen valvontaviranomaisen on määräajoin asianmukaisesti tarkastettava mm. sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljetusta tai toimitaan jätteen välittäjänä. ELY-keskuksen on laadittava jätteen ammattimaisen kuljettamisen ja jätteen välittämisen valvontaa varten suunnitelma. Suunnitelman tulee perustua arviointiin jätteistä ja niiden jätehuollosta aiheutuvista riskeistä ja ympäristövaikutuksista ja se voidaan yleensä yhdistää tarkoituksenmukaisella tavalla ympäristönsuojelulain (527/2014) 168 §:n 4 momentissa tarkoitettuun valvontaohjelmaan. 

Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevan hakemuksen käsittelystä peritään suoritemaksu valtiolle. Maksu peritään myös erikseen pyydetystä otteesta (ote on maksuton päätöksen tai sen tarkistuksen yhteydessä annettuna). Myös valvontatoimista peritään maksu. Maksuista säädetään tällä hetkellä valtioneuvoston asetuksella 1259/2021, joka on voimassa vuoden 2022. 

Voimassa olevassa jätelaissa ei säädetä toiseen Euroopan unionin (EU) jäsenmaahan tai Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvaan tai ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneen jätteen kuljettajan tai välittäjän hyväksymisestä jätehuoltorekisteriin. Jotta kuljetus- tai välitystoiminta voitaisiin hyväksyä jätehuoltorekisteriin, toiminnanharjoittajalla tulisi jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (978/2021, jäljempänä jäteasetus) mukaan olla Y-tunnus tai toiminta tulisi olla merkitty kaupparekisteriin. Säädösten sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan jätehuoltorekisteriin ei ole katsottu voitavan hyväksyä ulkomaista jätteen kuljettajaa tai välittäjää, jolla ei ole toimipaikkaa Suomessa.  

Suomessa on kuitenkin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen nojalla tunnustettu toiseen EU- tai ETA-maahan sijoittautuneet jätteen kuljettajat, jotka on merkitty kyseisen maan vastaavaan rekisteriin eikä tällaisen toimijan ole tarvinnut erikseen hakeutua jätehuoltorekisteriin. Suomen ulkopuolelle sijoittautuneita jätteen kuljettajia on kuitenkin myös hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Ulkomaisia kuljetusyrityksiä on merkitty jätehuoltorekisteriin suomalaisen yrityksen (esimerkiksi huolintaliikkeen) alihankkijana, jos Suomeen sijoittautunut yritys on hakemuksessaan esittänyt alihankkijakseen EU-/ETA-maiden ulkopuolisen tai EU/ETA-maihin sijoittautuneen jätteenkuljetusyrityksen, ja samalla ottanut niiden puolesta vastuulleen jätelain 95 §:n mukaiset jätteen kuljettajaa koskevat velvollisuudet. Soveltamiskäytännöissä on kuitenkin ollut vaihtelua ja hyväksymisen edellytyksistä on ollut epätietoisuutta. Tästä syystä on tullut tarve tarkastella jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiä ulkomaisten jätteen kuljettajien ja välittäjien osalta. Käytännössä tulkintaa koskevat kysymykset ovat kohdistuneet jätteen kuljettajien hyväksymiseen jätteen kansainvälisten siirtojen yhteydessä.  

Syksyllä 2021 jätehuoltorekisteriin oli merkittynä 274 ulkomaalaista jätteen kuljettajaa. Suurin osa näistä on merkitty suomalaisten yritysten alihankkijoiksi. EU- tai ETA-maista rekisteriin on merkitty 61 latvialaista, 55 virolaista, 30 puolalaista, 3 liettualaista, 2 ruotsalaista, 2 saksalaista ja 2 tanskalaista toiminnanharjoittajaa. ETA-alueen ulkopuolisista maista rekisteriin on merkitty 116 venäläistä jätteen kuljettajaa ja yksi valkovenäläinen ja yksi isobritannialainen kuljettaja.  

Jos muutkin kuin Suomeen sijoittautuneet jätteen kuljettajat ja välittäjät velvoitettaisiin hakeutumaan jätehuoltorekisteriin, olisi samalla tarkasteltava voimassa olevan lain mukaista menettelyä ja rekisteriin hyväksymisen edellytyksiä. Ympäristöministeriö teki keväällä 2019 ELY-keskusten jätehuoltorekisterin ylläpitäjille epävirallisen kyselyn, jolla kartoitettiin asiaa käytännössä hoitavien viranomaisten näkemyksiä voimassa olevan jätehuoltorekisteröintiä koskevien säännösten toimivuudesta. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa muutostarpeita nykyisiin hyväksymisen edellytyksiin, hyväksymismenettelyihin, tarvetta merkitä ulkomaalaiset jätteen kuljettajat rekisteriin sekä ulkomaalaisten rekisteröintien keskittämisestä yhdelle ELY-keskukselle. Asiaa käsiteltiin myös jätesäädöspaketin täytäntöönpanoa käsitelleessä työryhmässä, joka esitti muutoksia jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiin, jotta menettelyä saataisiin kevennettyä lähemmäs muiden EU-maiden vaatimuksia. Työryhmä esitti, että ulkomaalaisten jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksymisen edellytyksiä selvennettäisiin ja tehtäviä keskitettäisiin yhteen ELY-keskukseen. Hyväksymisen edellytykseksi ehdotettiin, että kuljettajilta olisi yhteisölainsäädännön edellyttämä liikennelupa tai kansainvälinen International Transport Forumin myöntämä CEMT-lupa, jos kyse on EU:n ja ETA:n ulkopuolisista ns. kolmansista maista kotoisin olevasta jätteen kuljettajasta. EU- ja ETA-alueen kuljettajien osalta ehdotettiin vastavuoroista tunnustamista.  

2.2  Tavarankuljetusta koskevat liikenneluvat

Jätehuoltorekisteriin hyväksymisestä riippumatta jätteen ammattimaista kuljetusta harjoittavalla on oltava asianmukaiset tavarankuljetukseen tarvittavat luvat ja toiminnassa on noudatettava tavarankuljetukselle asetettuja yleisiä velvollisuuksia. Toiminnan liikennelupavelvollisuutta arvioidaan liikennelupaa koskevan lainsäädännön perusteella. Jätteen kuljetustoiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin ei nykyisin edellytetä liikennelupaa. Liikennelupaa koskevien tietojen antamisvelvollisuus kuitenkin sisältyy jäteasetuksen 45 §:ään. Toiminnanharjoittaja vastaa siitä, että kaikki lainsäädännön edellyttämät luvat ja rekisteröinnit on hoidettu. Suomessa harjoitettavaa tavaraliikennettä sääntelevät EU-asetukset sekä liikenteen palveluista annettu laki (320/2017, jäljempänä liikennepalvelulaki). 

Liikennepalvelulain II osan 2 luvussa säädetään toiminnasta, joka edellyttää liikennelupaa, ja luvan myöntämisen edellytyksistä. Kyseisen luvun 3 §:n mukaan henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen tiellä tulonhankkimistarkoituksessa korvausta vastaan tarvitaan lupa. Tavaraliikennelupa tarvitaan ammattimaiseen tavaran kuljettamiseen tiellä ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, jonka suurin sallittu kokonaismassa ylittää säädetyn tonnirajan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jätteitä kuljettavista toiminnanharjoittajista suurin osa on tavaraliikenneluvan piirissä, mutta jätteitä kuljetetaan jossain määrin myös kalustolla, joka ei edellytä tavaraliikennelupaa. Liikennepalvelulaissa säädetään erikseen siitä, milloin lupaa ei tarvita. Ilman tavaraliikennelupaa saa esimerkiksi Suomen sisäisissä kuljetuksissa kuljettaa tavaraa traktorilla, jonka suurin sallittu nopeus on enintään 60 kilometriä tunnissa. Lisäksi ilman liikennelupaa sallittavasta kaupallisesta tavaraliikenteestä tiellä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (274/2018) on luvanvaraisuudesta vapautettu muu sellainen Suomen sisäinen tavaran kuljettaminen, jolla on kuljetusmarkkinoihin vain vähäinen vaikutus kuljetettavien tavaroiden luonteen tai lyhyen kuljetusmatkan vuoksi.  

Liikennepalvelulaissa säädetyt liikenneluvan myöntämisen edellytykset perustuvat maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1071/2009 (jäljempänä EU:n liikenteenharjoittaja-asetus). Asetusta on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1055 asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen. Asetuksen 3 artiklassa säädetään maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevista vaatimuksista, jotka koskevat mm. toimipaikkaa, hyvää mainetta, asianmukaista vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä.  

Liikenneluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään liikennepalvelulain 5 §:ssä. Edellytyksenä on muun muassa, että hakijalla ei ole veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin, Tullin perimiin maksuihin liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntejä tai muita julkisoikeudellisille yhteisöille elinkeinotoiminnan harjoittamisesta johtuvia velkoja, jotka ovat hänen maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia eikä hakija ole konkurssissa. Yritysten luotettavuus arvioidaan Harmaan talouden selvitysyksikön tekemien velvoitteidenhoitoselvitysten perusteella.  

Suomessa kuljetusluvat myöntää Liikenne- ja viestintävirasto, joka tekee myös luotettavuusarvioinnit ja valvoo säännösten noudattamista säännöllisesti. Sen lisäksi, että yritysten mahdolliset maksujen laiminlyönnit tarkistetaan, liikenneluvan myöntäminen edellyttää myös, että hakija on hyvämaineinen. Hakijaa ei pidetä hyvämaineisena, jos hänen maineensa on vaarantunut ja tämä osoittaa hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan ammattimaista liikennettä. Hakijan maine voi vaarantua sillä, että hakija on tuomittu tietyistä rikkomuksista tai hänet on tuomittu viiden vuoden aikana tietyistä teoista vankeusrangaistukseen. Arvioinnissa otetaan huomioon liikennepalvelulain 8 §:n mukaan myös ympäristönsuojelua koskevat rikkomukset. Oikeushenkilöiden osalta hyvän maineen vaatimus koskee yrityksen toimitusjohtajaa, hallituksen puheenjohtajaa, hallituksen ainoaa varsinaista jäsentä ja vastuunalaista yhtiömiestä.  

Tavaraliikenneluvan myöntämisen edellytyksenä on myös vakavaraisuuden osoittaminen suhteessa harjoitettuun toimintaan. Vakavaraisuuden osoittamiseksi yrityksen on pystyttävä keskeytyksettä vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan vuotuisen tilikauden aikana. Tätä varten yrityksen on osoitettava, että sillä on kunakin vuonna käytössään omaa pääomaa ja vararahastoja yhteensä vähintään 9 000 euron arvosta ensimmäistä moottoriajoneuvoa kohti, vähintään 5 000 euron arvosta kunkin sen lisäksi käytetyn moottoriajoneuvon osalta ja vähintään 900 euron arvosta kunkin moottoriajoneuvon osalta, jonka sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia.  

Ammattimaista tavaraliikenteen harjoittamista koskevien säännösten mukaan tavaraliikenteen harjoittaja voi kuljettaa tavaroita valtiosta toiseen (EU- ja ETA-alueen ulkopuolelle ja ulkopuolelta) erityisten tieliikenteen kuljetuslupien mukaisesti. Tarvittavista kuljetusluvista säädetään liikennepalvelulain 3 luvussa. Sääntelyn taustalla on maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009 (jäljempänä EU:ntavaraliikennelupa-asetus), jota on myös muutettu asetuksella (EU) 2020/1055. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaisella yhteisöluvalla voi suorittaa kuljetuksia EU- ja ETA-alueella (ja Sveitsi) kabotaasisäännöksiä noudattaen. EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen mukaan yrityksellä tulee olla yhteisön liikennelupa, jos se harjoittaa kansainvälistä liikennettä. Liikennelupaa ei kuitenkaan tarvita esimerkiksi vahingoittuneiden tai rikkoutuneiden ajoneuvojen kuljetukseen, tavarankuljetukseen moottoriajoneuvolla, jonka kokonaismassa alle asetuksessa säädetyn rajan tai jos kuljetettavat tavarat kuuluvat yritykselle tai yritys on myynyt, ostanut, antanut tai ottanut vuokralle, valmistanut, louhinut tai erottanut, jalostanut tai korjannut tavarat, tavaroita kuljetetaan yrityksen sisällä, ja kuljetus on ainoastaan toissijainen yrityksen kokonaistoimintaan nähden. 

Kansainväliseen tieliikenteeseen myönnettäviä lupia ovat kahden valtion välisen sopimuksen perusteella myönnetty kuljetuslupa ja kansainvälisen International Transport Forumin (ITF) kuljetuslupa, ns. CEMT-lupa (CEMT = Conférence Européenne des Ministres des Transports/Euroopan liikenneministerikonferenssin sopimuksen mukainen lupa). CEMT-jäsenvaltioihin kuuluu OECD-maiden lisäksi myös monia Itä- ja Kaakkois-Euroopan valtioita, mukaan lukien Venäjä ja Valko-Venäjä. Tiedot ITF:n jäsenvaltioista saatavilla osoitteessa . https://www.itf-oecd.org/member-countries CEMT-lupa hyväksytään kuljetuslupana kahdenkeskiseen ja kolmannen maan liikenteeseen kaikissa CEMT-jäsenvaltioissa. CEMT-luvan myöntämisen edellytyksistä säädetään ITF:n hyväksymässä peruskirjassa ITF(2015)3/FINAL, saatavissa osoitteessa .https://www.itf-oecd.org/sites/default/files/docs/itf201503fe_1.pdf. Edellytyksenä on muun muassa, että kuljetusyritys on hyvämaineinen, vakavarainen, ammattitaitoinen ja että se on sijoittautunut johonkin ITF:n jäsenvaltioon. CEMT-luvan käsittelyn yhteydessä varmistetaan myös kaluston asianmukaisuus. Lupa on yrityskohtainen ja sitä voi käyttää eri ajoneuvoille, mutta lupa ei saa olla samanaikaisesti käytössä eri ajoneuvoissa. Lupa on oltava mukana ajossa.  

CEMT-luvan myöntää paikallinen toimivaltainen viranomainen. Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom) myöntää luvat suomalaisille kuljetusyrityksille, jotka tekevät kuljetuksia ETA-alueen ulkopuolelle. CEMT-lupa oikeuttaa yhtiön harjoittamaan maantiekuljetuksia toisessa maassa korkeintaan kolmen kuormatun matkan ajan, jonka jälkeen ajoneuvon on palattava takaisin rekisteröintivaltioon. CEMT-lupia myönnetään vuosittain tietyn lupakiintiön verran. Jos vuoden lupakiintiö on täynnä, kuljetusyritys voi vuoden aikana vaihtaa lupaa ja tehdä kuljetuksia kahdenvälisellä kuljetusluvalla. Yhdellä kuljetusyrityksellä voi olla tavarakuljetuksiin eri kuorma-autoille eri lupa.  

Kahden valtion välisen sopimuksen perusteella myönnetyllä kuljetusluvalla tarkoitetaan lupaa, joka perustuu valtion toisen valtion kanssa tekemään kahdenväliseen sopimukseen kansainvälisestä maantieliikenteestä. Suomi on tehnyt kansainvälistä tieliikennettä koskevan sopimuksen muun muassa Venäjän kanssa (sopimus Suomen Tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä kansainvälisestä tieliikenteestä, SopS 55/2001). Sopimuksen mukaan jokaiseen tavarankuljetukseen vaaditaan erillinen lupa, joka oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan, ellei luvassa toisin sanota. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kunakin vuonna keskenään sopimansa määrän lupalomakkeita tavarankuljetuksia varten. Kahdenväliseen sopimukseen perustuva lupa ei oikeuta harjoittamaan maan sisäistä liikennettä.  

Ammattimaiselta tavaraliikenteen kuorma-auton kuljettajalta edellytetään lisäksi ammattipätevyyttä (liikennepalvelulain 27 §). Vaarallisia aineita kuljetettaessa (vapaarajan ylittävät määrät) kuljettajalla tulee olla myös ADR-ajolupa (VNA vaarallisten aineiden kuljettajien ajoluvasta 401/2011). Ajolupa on voimassa sekä kotimaisissa että kansainvälisissä kuljetuksissa (ADR-sopimusvaltiot). 

2.3  Jätteen siirtoa koskevat asiakirjat

Jätelain 121 §:n mukaan jätteen haltijan on ennen jätteen siirron aloitusta laadittava siirtoasiakirja vaarallisesta jätteestä, POP-jätteestä, saostus- ja umpisäiliölietteestä, hiekan- ja rasvanerotuskaivojen lietteestä, pilaantuneesta maa-aineksesta ja muusta rakennus- ja purkujätteestä kuin pilaantumattomasta maa-aineksesta, joka siirretään ja luovutetaan 29 §:ssä tarkoitetulle vastaanottajalle. Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot jätteen lajista, laadusta, määrästä, alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä, käsittelytavasta toimituspaikassa sekä kuljettajasta. Siirtoasiakirjavelvoite koskee Suomessa tapahtuvia jätteen siirtoja. Jätteen kansainvälisiin siirtoihin sovelletaan jätteensiirtoasetusta. 1.1.2022 voimaan tulleen 121 a §:n mukaan siirtoasiakirja on laadittava sähköisenä ja siitä poiketen siirtoasiakirja voidaan laatia paperisena asiakirjana, jos sähköisen asiakirjan laatimiselle ei ole edellytyksiä. Siirtoasiakirjoja on jo aiemmin voinut laatia sähköisenä ja karkea arvio on, että jo merkittävässä osassa kuljetuksia käytetään sähköisiä siirtoasiakirjoja. Sähköisiä siirtoasiakirjoja tarjoavia palveluja on käytössä useita. 

Jätelain valvontaviranomaisilla on 122 §:n mukaan oikeus saada pyynnöstä siirtoasiakirjoja koskevat tiedot toiminnan valvontaa varten. Siirtoasiakirjoja pyydetään nähtäväksi satunnaisesti kuljetusten tai laitosvalvonnan yhteydessä, mutta tietoja ei tallenneta säännönmukaisesti viranomaisten tietojärjestelmiin. Ympäristölupavelvollisten toimijoiden on toimitettava jätteitä koskevat tiedot ympäristöluvassa annettujen seuranta- ja tarkkailumääräysten edellyttämällä tavalla valvontaviranomaiselle niiden tallentamiseksi ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, mutta kyseiset tiedot eivät ole siirtoasiakirjakohtaisia vaan vuosittaisia koosteita.  

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tietoja vaarallisesta ja POP-jätteestä raportoivat viranomaisille ympäristöluvanvaraiset toimijat. Tietoja on toimitettava viranomaiselle lisäksi pyydettäessä. Nykyiset velvollisuudet eivät kaikilta osin täysin vastaa jätedirektiivin 17 ja 35 artiklan eivätkä POP-asetuksen 7 artiklan vaatimuksia eivätkä käytössä olevat tietojärjestelmät mahdollista kaikkien näissä säädöksissä edellytettyjen vaarallisia jätteitä ja POP-jätteitä koskevien tietojen tallentamista. Vaarallisten jätteiden, POP-jätteiden ja muiden siirtoasiakirjavelvollisuuden piiriin kuuluvien jätteiden seurantaa voitaisiin tehostaa velvoittamalla toiminnanharjoittajat ilmoittamaan siirtoasiakirjan tiedot tarkoitusta varten perustettavaan rekisteriin ja käyttämällä hyödyksi sähköisiä siirtoasiakirjoja rekisteritietojen keräämisessä. 

2.4  Tuottajarekisteri ja tuottajavastuun hoitamista koskevat tiedot

Jätelain 142 §:n mukaisesti Pirkanmaan ELY-keskus ylläpitää tuottajarekisteriä, jossa on tiedot 101 §:ssä säädetyistä hakemuksista ja niistä tehdyistä päätöksistä sekä 105 §:ssä säädetyistä ilmoituksista. Lisäksi Pirkanmaan ELY-keskus pitää julkisesti tietoverkossa saatavilla olevaa ajantasaista luetteloa tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista ja tuottajayhteisöistä. Luetteloon merkitään tuottajan tai tuottajayhteisön nimi ja y-tunnus sekä tuotteet, joita tuottajan tai tuottajayhteisön vastuu koskee.  

Tuottajan, tuottajayhteisön tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän 101 §:n mukaiset hakemukset tuottajarekisteriin hyväksymisestä tehdään sähköisen tai paperisen lomakkeen avulla. Tuottajarekisteriin tehtävät 105 §:n mukaiset ilmoitukset ovat tuottajarekisteriin hyväksytyn tuottajayhteisön tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän ilmoituksia tuottajista tai jäsenistä, joiden jätelain mukaisista velvollisuuksista tuottajayhteisö tai palautusjärjestelmän ylläpitäjä huolehtii. Jos tiedot muuttuvat, on myös tästä tehtävä ilmoitus rekisteriin. Tällä hetkellä tietoja ilmoitetaan vapaamuotoisesti esimerkiksi excelin tai sähköpostin avulla. Pirkanmaan ELY-keskus tallentaa ja päivittää hakemuksia ja ilmoituksia koskevat tiedot asianhallintajärjestelmäänsä. Tuottajarekisteriä kehitetään niin, että hakemukset ja jäsentietoja koskevat ilmoitukset sekä näiden tietojen päivittäminen tapahtuisi jatkossa sähköisesti asiointipalvelun kautta ja niin, että Pirkanmaan ELY-keskus pystyisi hallinnoimaan tietoja rekisterissä.  

Jätelain 63 §:n 2 momentin mukaisesti tuottajayhteisön on lisäksi ylläpidettävä julkisesti tietoverkossa saatavilla olevaa, ajantasaista luetteloa omistajistaan sekä tuottajista, jotka ovat siirtäneet sille tuottajavastuunsa. Luetteloon on merkittävä jäsenen nimi ja yritys- ja yhteisötunnus sekä tiedot jäsenen markkinoille saattamista tuotteista. Lisäksi tuottajayhteisön tulee julkaista tiedot liittymis- ja vuosimaksuista sekä kierrätysmaksuista kappale- tai tonniperusteisesti.  

Nykytilanteessa tiedot tuottajavastuuta hoitavista tuottajista, tuottajayhteisöistä ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjistä ovat hajallaan ja vaikeasti löydettävissä tietoverkossa. Tuottajarekisterin kehittämisen myötä kyseiset rekisteriin merkityt tiedot olisi jatkossa tarkoitus julkaista helppokäyttöisen ja keskitetyn tietopalvelun avulla. Tietopalveluun tiedot päivittyisivät sähköisesti suoraan rekisteristä eikä erillisiä pdf-tyyppisiä listoja tarvitsisi julkaista ja ylläpitää manuaalisesti tietoverkossa. 

2.5  Muut rekistereitä ja tiedonsaantioikeuksia koskevat muutostarpeet

Jätelaissa säädetään useista jätehuollon rekistereistä, jotka sisältävät henkilötietoja. Jätehuollon rekistereihin kuuluvat jätelain 142 §:n mukaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskeva rekisteri ja ELY-keskusten ylläpitämä jätehuoltorekisteri, johon tallennetaan tiedot hyväksytyistä jätteen kuljettajista ja jätteen välittäjistä. Jätehuoltorekisteri sisältää myös jätelain 100 §:n mukaisten jätteen ammattimaista keräystä koskevien ilmoitusten tiedot, joiden viemisestä rekisteriin huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Jätelain 142 § sisältää myös Pirkanmaan ELY-keskuksen ylläpitämän tuottajarekisterin. Mainitut rekisterit muodostavat osan ympäristönsuojelulain 222 §:n mukaista ympäristönsuojelun tietojärjestelmää, ja rekisterien ylläpitäjät ovat ympäristönsuojelulain 222 §:n nojalla ylläpitämiensä rekisterien osalta rekisterinpitäjiä. 

Jätelain 142 §:ssä säädettyjen rekistereiden lisäksi henkilötietoja sisältäviä tietojärjestelmiä koskevia säännöksiä sisältyy jätelain 143 §, 143 a § ja 143 b §:ään. Jätelain 143 § sisältää sääntelyä jätteiden kuljetuksia koskevasta rekisteristä. Rekisteriä pitää kunnan jätehuoltoviranomainen. Jätelain muutoksessa kunnan jätehuoltoviranomaisen velvollisuudeksi tuli pitää rekisteriä myös kiinteistöllä tapahtuvasta pienimuotoisesta biojätteen käsittelystä. 143 §:ssä säädetään myös rekisteriin tallennettavien tietojen säilytysajoista ja tietojen luovuttamisesta. Kunnan jätehuoltoviranomaisen jätteen kuljetuksesta ja biojätteen käsittelystä rekisteriin merkitsemät henkilötiedot säilytetään viisi vuotta rekisteriin merkitsemisen jälkeen.  

Jätelain 143 a §:ssä säädetään jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta (ns. Materiaalitori) ja 143 b §:ssä tietoalustalle tallennettuja tietoja koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustaa käytetään kunnan toissijaisen jätehuoltopalvelun edellytyksenä olevan muun palvelutarjonnan puutteen toteamiseen, palvelua koskevien tietojen hallintaan ja käsittelyyn sekä palvelun seurantaan ja valvontaan. Tietoalustaa voidaan käyttää myös muuhun jätteiden ja sivuvirtojen vaihdantaan. Tietoalustaa ylläpitää Motiva Oy, joka toimii myös yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisena rekisterinpitäjänä. Tietoalustaa kehitetään yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. 

Edellä mainittujen rekisterien lisäksi ELY-keskuksissa on ollut vuodesta 2012 lähtien käytössä asianhallintajärjestelmä USPA. Järjestelmän kehittämisestä ja teknisestä ylläpidosta vastaa ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeino-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus KEHA. USPAan tallennetaan tietoja viranomaisissa vireille tulleista asioista ja niistä tehdyistä ratkaisuista tai muista toimenpiteistä. Lisäksi asianhallintajärjestelmää käytetään muun muassa asiakirjojen välittämiseen, arkistointiin ja raportointiin. 

Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut asetuksen luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EU) 2016/679 (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus). Asetusta on sovellettu 25.5.2018 lähtien. Yleistä tietosuoja-asetusta täydentää yleislakina tietosuojalaki (1050/2018). Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista lain tarkoituksen toteuttamiseksi. Tietoaineistojen hyödyntämisestä, yhteentoimivuudesta ja tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan ja katseluyhteyden avulla säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki).  

Jätelain 142 §:n sääntely ei kaikilta osin vastaa yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia ja uusinta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä henkilötietojen suojasta. Jätelaista tulisi käydä selkeämmin ilmi, kuka on rekisterien rekisterinpitäjä, mihin rekisterien tietoja käytetään ja kenelle tietoja saa luovuttaa. 

Myös 143 §:n sisältämiä tiedonsaantioikeuksia on tarpeen tarkastella. Jätteen kuljetuksia ja biojätteen käsittelyä koskevasta rekisteristä tietojen luovuttaminen on rajattu koskemaan jätehuollon seurantaa ja raportointia. Jätelain muutoksessa muutettiin kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestämistä koskevaa sääntelyä siten, että kunta järjestäisi pääsääntöisesti vastuulleen kuuluvan jätteen kiinteistöittäisen kuljetuksen tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kunta voi kuitenkin siirtää jätehuollon kunnan omistamalle yhtiölle. Jotta kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen järjestämisen muuttumisen myötä kunnan vastuulle siirtyvä jätteenkuljetus voitaisiin järjestää sujuvasti, olisi tarpeen selkeyttää tiedonsaantioikeuksia mainitusta rekisteristä. Käytännössä on ilmennyt joitakin tilanteita, joissa kunnan jätehuoltoviranomainen ei ole luovuttanut tarvittavia kuljetusrekisterin tietoja kunnalliselle jätelaitokselle.  

Jätelain muutoksessa muutettiin asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräystä ja kuljetusta koskevaa sääntelyä ja otettiin käyttöön ns. yhteistoimintamalli. Pakkausten tuottajayhteisö ja kunnat sopivat pakkausjätteen erilliskeräyksen järjestämisestä ja korvauksista, jotka tuottajayhteisö maksaa kunnille näiden järjestämästä erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta. Pakkausten tuottajat vastaavat niistä kustannuksista, jotka syntyvät kuntien erilliskerätessä pakkauksia sellaisilta kiinteistöiltä, jotka kuuluvat erilliskeräysvelvoitteen piiriin jäteasetuksen mukaan. Jätelain 49 a §:n mukaan kuntien ja tuottajien on sovittava kiinteistökohtaisesta keräyksestä valtakunnallisella sopimuksella. Jos sopimukseen ei päästä, asiaa sovitellaan ympäristöministeriön johdolla. Jos sovittelu ei johda valtakunnalliseen sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, pakkausten tuottajien on kolmen vuoden kuluttua sovittelun päättymisestä järjestettävä kiinteistökohtainen pakkausjätteen erilliskeräys 49 c §:n mukaisesti. Jotta pakkausten tuottajayhteisö voisi tällaisessa tilanteessa järjestää pakkausten erilliskeräyksen, se tarvitsisi kunnalta tiedot kiinteistöiltä, joilta pakkausjätteitä on noudettu. Tämä edellyttää niin ikään jätteenkuljetusrekisteriä koskevien tiedonsaantioikeuksien laajentamista. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

6.1  Johdanto

Luonnos hallituksen esitykseksi jätelain ja Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta oli lausunnoilla 18.10.–29.11.2021. Lausuntopyyntö ja siitä annetut lausunnot ovat saatavilla Lausuntopalvelu.fi-verkkopalvelussa Hankenumero VN/20464/2021 https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=8ca03af3-002f-4600-9d50-68002b67c02c. Lausuntoja saatiin 45, minkä lisäksi 3 tahoa ilmoitti, ettei niillä ollut lausuttavaa. Lausunnot saatiin oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, sisäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, puolustusministeriöltä, Suomen ympäristökeskukselta, Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksiköltä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta, Turun, Helsingin ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelta, Liikenne- ja viestintävirastolta, Ruokavirastolta, Kuluttaja- ja kilpailuvirastolta, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta, Tullilta, kuudelta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Suomen Kuntaliitto ry:ltä, kahdelta jätelautakunnalta, kuntien jätehuoltoyhtiöiltä, teollisuuden, kaupan alan, jätealan ja liikennealan etujärjestöiltä, tuottajayhteisöiltä ja tuottajayhteisöjen edustajilta sekä yksityisiltä yrityksiltä. 

Lausunnoista on koostettu yhteenveto, joka on julkaistu valtioneuvoston Hankeikkunassa https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM030:00/2021. Alla kuvataan keskeistä lausuntopalautetta aihepiireittäin. 

6.2  Muutokset jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiin ja menettelyihin

Lausuntopalautteessa kommentoitiin eniten ehdotettuja muutoksia jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksymisen edellytyksiin (95 §). Lausunnonantajat kannattivat laajasti uudeksi jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytykseksi ehdotettua liikennelupaa. Myös uutta luotettavuusvaatimusta eli sen tarkistamista, onko toimija hoitanut lakisääteiset velvoitteet kuten verot, vakuutusmaksut ja ilmoitusvelvollisuudet, pidettiin tärkeänä jätealan tasapuolisen kilpailun ja harmaan talouden torjunnan kannalta.  

Muutamassa lausunnossa katsottiin, että hyväksymisen edellytyksenä tulisi olla laajemmin koko rikostaustan selvittäminen, ainakin syyllistyminen ympäristörikoksiin. Rikostaustan tarkistamista korostettiin siitä syystä, että pienimuotoinen toiminta ei edellytä liikennelupaa, jonka saamiseksi toimijan tulee olla hyvämaineinen. Myös päinvastaisia näkemyksiä esitettiin. Yksi jätehuoltorekisteröintejä tekevä viranomainen ehdotti harkittavaksi, onko luotettavuuden arvioiminen tarpeellista kaikkien kotimaisten toimijoiden osalta ottaen huomioon, että ilman liikennelupaa harjoitettava jätteen kuljettaminen on pääsääntöisesti varsin pienimuotoista eikä tällaisilta toimijoilta ole nykyiselläänkään edellytetty vakuutta. Usea ELY-keskus korosti, että luotettavuuden arvioiminen vaatii jonkin verran lisätyötä ja uuden opettelua ja velvoitteidenhoitoselvitysten tulkintaan katsottiin tarvittavan ohjeistusta. 

Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö katsoi, että luotettavuuden arviointi tulisi ulottaa koskemaan myös yrityksen toiminnasta vastaavien ja päättävien luonnollisten henkilöiden toimintaa ja näiden kytkentöjä muuhun taloudelliseen toimintaan. Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan elinkeinoluvan tai rekisteröinnin hakijan tai haltijan ollessa oikeushenkilö sen taloudellista luotettavuutta, eli julkisten velvoitteiden hoitamista tai riskiä niiden hoitamatta jättämisestä, ei voida kattavasti arvioida pelkästään oikeushenkilön omilla tiedoilla. Harmaan talouden selvitysyksikkö ehdotti, että luotettavuussääntelyssä noudatettaisiin liikennepalvelulain (HE 194/2021 vp) eduskuntakäsittelyssä valittua lopputulosta. 

Lausunnoissa katsottiin myös, että uuden edellytyksen, jonka mukaan toiminnanharjoittaja ei saa olla osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta jätelain säännöksistä, tulisi kattaa myös muut lait kuin jätelain. Muutama ELY-keskus toi esille, että jätteen kuljettajien ja välittäjien hakemusten käsittelijällä ei ole mahdollisuuksia selvittää luotettavasti toiminnanharjoittajan piittaamattomuutta jätelaista, koska tutkintapyynnöt eivät ole julkisia eikä hakemuksen käsittelijällä ole välttämättä niistä tietoa. 

Jätteen kuljettajilta ja välittäjiltä nykyisin harkinnan mukaan vaadittavista vakuuksista luopumista kannatettiin. Muutamassa lausunnossa tuotiin esiin, että esityksestä puuttuu harkinta siitä, tulisiko vakuus edelleen vaatia niiltä toimijoilta, joilla ei ole liikennelupaa tai jotka toimivat jätteen välittäjinä. Tätä pidettiin tärkeänä kilpailun tasapuolisuuden vuoksi. 

Kolmen vuoden välein tehtävää rekisteriotteen tarkistamista (98 §) kommentoitiin useassa lausunnossa. Lausunnonantajat olivat laajasti sitä mieltä, että hyväksymisen edellytyksiä tulee valvoa säännöllisesti, mutta kolmen vuoden välein on liian harvoin, koska velvoitteiden hoitamisessa tapahtuviin muutoksiin tulisi voida reagoida aina tarvittaessa. Alan toimijat pitivät tärkeänä, että toiminnanharjoittajien toimintaedellytysten tarkastaminen säännöllisesti on viranomaisen vastuulla. Toisaalta ehdotettiin harkittavaksi, voitaisiinko kolmen vuoden välein toiminnanharjoittajille lähetettävistä jätehuoltorekisteriotteiden tarkistamisista luopua kokonaan. 

Jätehuoltorekisteriin hyväksymiseksi tehtävien hakemusten osalta siirtymäsäännöksiin ehdotettiin yhden vuoden pidennystä hakemusten käsittelyn ruuhkautumisen estämiseksi, ehdotettujen kahden vuoden siirtymäaikojen lisäksi.  

Hallituksen esitysluonnoksen ehdotusta velvoittaa ulkomaiset jätteen kuljettajat ja välittäjät, joiden toiminta ulottuu Suomeen (95 ja 95 a §:t), rekisteröitymään jätehuoltorekisteriin kommentoitiin verrattain vähän. Muutama lausunnonantaja oli sitä mieltä, että ulkomaisilta toiminnanharjoittajilta tulisi vaatia samoja hyväksymisen edellytyksiä, kuten voimassa olevaa liikennelupaa, kuin kotimaisilta toiminnanharjoittajilta. Ulkomaisten toiminnanharjoittajien asiakirjojen kielivaatimusten osalta ehdotettiin, että vain ulkomaisilla toiminnanharjoittajilla tulisi olla oikeus asiointiin englannin kielellä. Oikeusministeriö ehdotti harkittavaksi, että kielivaatimuksista säädettäisiin asetuksen sijasta lailla, ja tarkennettavaksi, missä tilanteissa ulkomaiset toiminnanharjoittajat merkitään rekisteriin määräaikaisesti. 

Jätehuoltorekisteriin hyväksymisestä annettavista päätöksistä perittäviä maksuja kommentoitiin muutamassa lausunnossa. Uudesta päätöksestä perittävää maksua pidettiin korkeana suhteessa maksuun, joka peritään rekisteriotteen tarkistamisesta. Hyväksymispäätöksestä perittävää maksua pidettiin korkeana erityisesti niiden osalta, joilla on liikennelupa, koska hyväksymisen edellytysten arviointi ei näillä vaadi yhtä paljon viranomaistyötä kuin, jos kysymyksessä on toiminnanharjoittaja, jonka luotettavuus on arvioitava. Lausunnoissa ehdotettiin harkittavaksi, onko kaikilta tarpeellista edellyttää uutta hakemusta ehdotettujen hyväksymisen edellytysten muutosten johdosta vai voitaisiinko hyväksymiset käsitellä otteen tarkistamisina.  

Ulkomaisten jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksymisen keskittämistä yhteen ELY-keskukseen (22 §) kannatettiin laajasti. Muutamassa lausunnossa ehdotettiin, että laissa säädettäisiin myös siitä, että ulkomaisten jätteen kuljettajien ja välittäjien valvonnasta vastaisi sama ELY-keskus, joka käsittelee näiden hakemukset. 

Myös sähköisiin palveluihin kiinnitettiin huomiota ja lausunnoissa korostettiin, että palveluiden sujuva käytettävyys tulee varmistaa niin toiminnanharjoittajien kuin asian käsittelijöiden näkökulmasta.  

Oikeusministeriö kommentoi, että säätämisjärjestysperusteluissa tulisi tarkastella perusteellisemmin luotettavuusvaatimuksen asettamaa rajoitusta suhteessa perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin. Lisäksi oikeusministeriö piti tulkinnanvaraisena uutta säännöstä, jonka mukaan jätehuoltorekisteriin tehty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos toiminnanharjoittaja ei ole enää luotettava ja peruste on luonteeltaan olennainen ja vakava ja ehdotti, että kriteereitä täsmennettäisiin pykälätasolla tai arvioinnin tekemistä kuvattaisiin tarkemmin perusteluissa. 

Lausuntopalautteen johdosta jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiä ei muutettu. Jaksossa 5 on tarkasteltu eri vaihtoehtoja toiminnanharjoittajien taustojen tarkastamiseksi ja siinä on perusteltu, miksi ehdotettuun sääntelyyn päädyttiin. Vaihtoehtojen tarkasteluun lisättiin lausuntojen pohjalta täydennystä siitä, miksi liikennelupavaatimusta ei ulotettu kaikille toiminnanharjoittajille. Vaatimusta ilmeisestä piittaamattomuudesta ei laajennettu koskemaan piittaamattomuutta muista laeista, koska säännöksen tarkoituksena on täsmentää nykyistä säännöstä. Säännöksen laajentaminen tarkoittaisi toiminnanharjoittajien sakko- ja rikosrekisteritietojen tarkistamista, mitä ei katsottu tarpeelliseksi jaksossa 5 esitetyn mukaisesti. Luotettavuusselvityksen ulottaminen harkinnanvaraisesti yrityksen vastuuhenkilöihin ja merkittäviin omistajiin otetaan uudelleen tarkasteluun, jos liikennepalvelulakiin tehdään vastaava lisäys eduskunnan liikennevaliokunnan mietinnössä (LiVM 28/2021 vp) ehdotetun mukaisesti.  

Saadun palautteen johdosta 22 §:ään lisättiin, että Kaakkois-Suomen ELY-keskus vastaa myös ulkomaisten toiminnanharjoittajien valvonnasta. Oikeusministeriön ehdotuksesta 94, 95 a, 96 ja 98 §:ään lisättiin sääntelyä ulkomaisia toiminnanharjoittajia koskevien asiakirjojen kielivaatimuksista ja näille annettavien päätösten ja otteiden kielestä.  

Vastavuoroista tunnustamista koskevan 95 a §:n perusteluihin lisättiin selvennykseksi, että EU:n liikennelainsäädäntö edellyttää kansainvälisiä kuljetuksia tekeviltä liikennelupaa. Pykälään täsmennettiin, milloin merkintä jätehuoltorekisteriin tehdään määräaikaisena. Lain 137 §:ään lisättiin säännös siitä, mille hallinto-oikeudelle ulkomainen toiminnanharjoittaja voi tehdä valituksen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tekemästä jätehuoltorekisteriä koskevasta päätöksestä tai hyväksynnän peruuttamisesta. Lain 98 §:stä poistettiin säännös siitä, että jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksenä olevien liikenneluvan ja luotettavuuden täyttymistä tulisi valvoa kolmen vuoden välein otteen tarkistamisen yhteydessä, jottei edellytysten valvontaa rajoitettaisi kolmen vuoden sykleihin. 95 §:n perusteluihin lisättiin, että valvontaa tulisi tehdä osana 124 §:ssä säädettyjä määräaikaistarkastuksia. Ehdotetun 99 §:n perusteluihin täydennettiin luotettavuuden menettämistä koskevaa arviointia. 

Lausuntopalautteen johdosta pidennettiin yhdellä vuodella siirtymäaikaa, jonka kuluessa jätehuoltorekisteriin jo hyväksyttyjen tai merkittyjen jätteen kuljettajien ja välittäjien tulisi hakea uutta hyväksyntää. Oikeusministeriön lausunnon pohjalta täydennettiin esityksen suhdetta perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin. 

6.3  Jätehuoltorekisteriä ja tuottajarekisteriä koskevat tietopalvelut

Jätehuoltorekisteriä ja tuottajarekisteriä koskevia tietopalveluja kannatettiin laajasti. Jätehuoltorekisteriä koskevan tietopalvelun katsottiin palvelevan niin kunnallisten jätehuoltotoimijoiden, ammattimaisten jätteen haltijoiden kuin myös asukkaiden tarpeita ja helpottavan jätehuoltopalveluita tarvitsevien tiedonsaantitarpeita ja esimerkiksi tarjouspyyntöjen kohdentamista oikeille tahoille.  

Tuottajarekisteriä koskevan tietopalvelun osalta julkisen tietopalvelun katsottiin helpottavan tuottajavastuun valvontaa mahdollistamalla koko tuotteen hankinta- ja jakeluketjun tiedonsaannin rekisteröityneistä tuottajista. Tuottajayhteisöjen edustajat pitivät tärkeänä, että tietopalvelusta kävisi selvästi ilmi, mitkä tuottajavastuut tuottaja on hoitanut, ja että rekisteristä on haettavissa tuottajan rekisteröitymistiedot tuottajavastuualoittain ja tarpeen mukaan myös tuoteluokittain. Tuottajavastuurekisterin tietopalvelussa julkaistavien tietojen osalta pyydettiin selvennystä, saako tietopalvelusta tiedot tuottajaa vastaavasta toimijasta, joka tuottajan puolesta hoitaa tuottajavastuuta ja verkkokauppa-alustan ylläpitäjästä, jonka etämyyjä on valtuuttanut hoitamaan tuottajavastuun Suomessa.  

Lausuntopalautteen johdosta jätelain 101 §:ään ehdotettiin lisättäväksi valtuutetulle edustajalle velvollisuus ilmoittaa tuottajarekisteriin valtuutuksen antaja ja tuottaja, joka muutoin vastaisi tuottajavastuuvelvoitteista. Myös 105 §:ään lisättiin tuottajayhteisölle tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjälle velvollisuus ilmoittaa tietyt tiedot valtuutetusta edustajasta, jotta valtuutettua edustajaa koskevat tiedot voitaisiin julkaista tietopalvelussa. Myös 142 b §:n perustelujen sanamuotoja korjattiin.  

Jätehuoltorekisteriä koskevasta tietopalvelusta saaduista kommenteista ei aiheutunut muutostarpeita. 

6.4  Siirtoasiakirjatietojen toimittaminen rekisteriin ja sen valvonta

Lausunnoissa kannatettiin uutta siirtoasiakirjojen tiedoista perustettavaa rekisteriä. Sen katsottiin parantavan jätekuljetusten seurantaa ja läpinäkyvyyttä. Lausunnoissa katsottiin, että tiedonsiirron tulisi olla toimijoille mahdollisimman helppoa ja että siirtoasiakirjatietojen rekisteriin liittyvissä asioissa tiedottaminen ja toimijoiden opastus tulisi järjestää keskitetysti.  

Valvovat viranomaiset kommentoivat, että ehdotus jättää epäselväksi, kenen tehtäviin kuuluu valvoa siirtoasiakirjatietojen toimittamista rekisteriin ja määrätä tarvittavia toimenpiteitä, jos asiakirjoja ei toimiteta. Erityisesti jätteen kuljettajien velvollisuutta toimittaa siirtoasiakirjatiedot rekisteriin pidettiin vaikeana valvoa. Lausunnonantajat katsoivat, että jos valvontaa ei tehdä, rekisterillä ei pystytä parantamaan jätetietojen seurantaa ja jäljitettävyyttä. Valvonnan ja mahdollisuuden toimittaa asiakirjat sähköpostitse tai paperisena katsottiin vievän resursseja. Lausunnoissa ehdotettiinkin, että siirtymäajan jälkeen kaikkien toiminnanharjoittajien tulisi siirtyä käyttämään sähköisiä asiointipalveluja. 

Alan toimijat esittivät pidempiä ajanjaksoja siirtoasiakirjatietojen toimittamiseksi rekisteriin. Lausunnoissa ehdotettiin, että viivytyksettömällä sähköisten siirtoasiakirjatietojen siirtämisellä tarkoitettaisiin ehdotetun muutaman päivän sijaan muutamaa viikkoa, jolloin tietojen siirto olisi mahdollista keskittää yhteen kertaan viikossa. Lisäajan tarvetta perusteltiin sillä, että jätteen vastaanottajien voi olla tarpeen täydentää siirtoasiakirjan tietoja, kun jätteet on punnittu, erityisesti siirrettäessä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua sekä paristoja ja akkuja. Yksi lausunnonantaja katsoi, että paperisista siirtoasiakirjoista tiedot pitäisi siirtää ehdotettua kolmea kuukautta nopeammin, koska esityksen tulisi ohjata sähköisten järjestelmien käyttöönottoon. 

Muutamassa lausunnossa kommentointiin, että rekisterissä tulisi poissulkea mahdollisuus toimittaa samaa jätesiirtoa koskevat tiedot useamman kerran, esimerkiksi jätteen lähettäjän ja vastaanottajan toimesta. Lisäksi kommentoitiin, että lietetietojen ilmoittamista koskevasta päällekkäisyydestä jätelain 39 §:n kanssa tulisi pyrkiä eroon. 

Lausuntopalautteen johdosta 121 b §:n perusteluihin täsmennettiin, miten siirtoasiakirjatietojen toimittamista koskeva valvonta jakautuu valvontaviranomaisten kesken ja että valvonta on tärkeää erityisesti lain toimeenpanon alkuvaiheessa. Esityksen vaikutuksia koskevaan jaksoon 4.2.2. lisättiin maininta siitä, että valvontaviranomaisten työmäärä lisääntyy jonkin verran.  

Palaute siitä, että siirtoasiakirjatietojen toimittaminen viranomaiselle paperisena tai sähköpostitse työllistää viranomaisia pitää paikkansa, mutta mahdollisuus toimittaa tiedot muutoin kuin sähköisessä asiointipalvelussa haluttiin kuitenkin säilyttää. Pykälään täsmennettiin, että tietojen toimittamisesta muulla tavalla kuin sähköisessä asiointipalvelussa tulisi sopia rekisterinpitäjän kanssa. Rekisterinpitäjänä toimiva Suomen ympäristökeskus laatii ohjeistusta hyvistä käytännöistä tietojen viemiseksi sähköiseen järjestelmään. Sen estäminen, että samaa jätesiirtoa koskevat tiedot viedään rekisteriin useampaan kertaan edellyttäisi, että viranomainen antaisi jokaiselle jätesiirrolle yksilöivän tunnuksen, jota käytettäisiin siirtoasiakirjassa. Tämä lisäisi erityisesti yritysten hallinnollista työtä, sillä ne joutuisivat pyytämään tunnuksen viranomaiselta ennen jokaista siirtoa. Lisäksi se vaatisi muutoksia tietojärjestelmiin. Näistä syistä ehdotukseen ei esitetä muutosta. Ensisijaisesti jätteen haltijan tulisi varmistaa, että siirtoasiakirjan tiedot toimitetaan rekisteriin vain kerran. Mikäli käytäntö osoittautuu haastavaksi ilman yksilöivää tunnusta, voidaan tunnuksen käyttöönottoa harkita myöhemmin.  

Asiakirjojen rekisteriin toimittamista koskevia määräaikoja ei katsottu olevan tarpeen muuttaa lausuntopalautteen johdosta. Vastaanotettu jäte tulisi punnita jätteen vastaanoton yhteydessä ja tiedot tulisi päivittää samalla myös siirtoasiakirjaan ja näiden tietojen siirron rekisteriin tulisi olla automaattista.  

Lausuntopalautteen johdosta lain 39 §:ään ehdotetaan lisättäväksi, että jätteen kuljettaja voisi antaa lietteitä koskevat tiedot kunnan jätehuoltoviranomaiselle siirtoasiakirjatietojen rekisterin välityksellä. Muutoksen myötä kuljettajien ei tarvitsisi toimittaa lietetietoja erikseen siirtoasiakirjoista koostuvaan rekisteriin ja kunnan jätehuoltoviranomaiselle. 

6.5  Muun rekisterisääntelyn muutokset

Lausunnossa kommentoitiin myös jätelain muuhun rekisterisääntelyyn ehdotettuja muutoksia, joiden tarkoituksena on selkeyttää rekisterinpitäjän vastuita ja tiedonsaantioikeuksia jätehuollon rekistereistä.  

Valtiovarainministeriö katsoi, että esityksessä tulisi arvioida muutosehdotusten vaikutuksia tiedonhallinnan vastuisiin. Esityksen vaikutuksiin lisättiin lausunnon johdosta uusi jakso 4.2.5. 

Lausunnoissa ehdotettiin selkeytystä 142 §:ssä säädettyihin rekisterinpitäjän vastuisiin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen roolia vastata rekisteriin tallentamien tietojen oikeellisuudesta olematta rekisterinpitäjä pidettiin epäselvänä. Säännöksen sanamuotoja täsmennettiin ja perusteluja täydennettiin rekisterinpitäjän vastuiden osalta. Mahdollisuudesta säätää huolellisuusvelvollisuus rekisteriin tallentamiensa tietojen osalta muulle kuin rekisterinpitäjälle oli valmistelun aikana keskusteltu oikeusministeriön kanssa eikä säännös ole ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Jätehuoltorekisterin rekisterinpitovastuuta ei olisi tarkoituksenmukaista jakaa laajemmin muille viranomaisille kuin ELY-keskuksille ilman, että vastuut monimutkaistuvat. Lausunnoissa kannatettiin 143 §:ään tehtyjä muutoksia, jossa ehdotettiin kunnan jätehuoltoviranomaiselle velvollisuutta antaa tietoja jätteiden kuljetuksia ja biojätteen käsittelyä koskevasta rekisteristä kunnallisille jäteyhtiöille ja tietyillä edellytyksillä myös pakkausten tuottajayhteisölle. Jätealan etujärjestö kuitenkin piti ehdotusta ongelmallisena ja katsoi ehdotuksen hämärtävän viranomaisen ja kunnan yhtiömuotoisen jätelaitoksen rajaa ja heikentävän luottamusta kunnan jätehuoltoviranomaisen viranhaltijan toiminnan itsenäisyyteen. Muutamassa lausunnossa todettiin, että rekisteristä luovutetaan tietoja jo nykyisin kunnan jätelaitoksille ja perusteluihin ehdotettiin lisättävän tätä koskeva selkeytys. Myös säännöksen sanamuotoihin ehdotettiin eräitä täsmennyksiä, jotka toteutettiin jatkovalmistelussa.  

Ehdotettuja 143 b §:n tiedonsaantioikeuksia kommentoitiin myös useassa lausunnossa. Jätealan etujärjestö katsoi, että jätehuollossa toimivien yritysten näkökulmasta jätetiedot ovat monelta osin liikesalaisuusluonteisia ja niillä on vaikutusta yritysten keskinäiseen kilpailuasetelmaan, mutta viranomaiset rinnastavat jätteet muihin julkisiin päästötietoihin. Järjestön mukaan tätä tulkintaa tulisi harkita eri näkökulmista. Se katsoi myös, että siirtoasiakirjatietojen rekisteristä ei ole tarpeen antaa tietoja kunnan jätehuoltoviranomaisille, koska nämä saavat lietteen kuljetuksia koskevat tiedot jätteiden kuljetusrekisteristä. Lausunnossa vastustettiin myös jätteiden siirtoon osallistuvien tahojen tiedonsaantioikeutta siirtoasiatietokirjarekisterin tietoihin liikesalaisuuteen vedoten ja ehdotettiin tiedonsaantioikeuteen rajoituksia. 

143 ja 143 b §:ssä ehdotettuihin tietojen luovuttamiseen kunnallisille jäteyhtiöille ei ehdotettu muutoksia jatkovalmistelussa. Ehdotetun 143 §:n perusteluissa on täsmennetty, että luovuttaminen koskisi tiettyjä jäteasetuksessa säädettyjä tietoja, eikä näihin tietoihin sisälly kuljetusyrityksiä koskevia tietoja, jotka voisivat vaarantaa kilpailuneutraliteettia. Siirtoasiakirjoja koskevat tiedot sen sijaan ovat jo nykyisin siirtoon osallistuvien saatavilla ja jo nykyinen sääntely edellyttää siirtoon osallistuvan vahvistavan siirtoasiakirjan tiedot. Ruokavirasto ehdotti, että sen toimialan valvontaviranomaiset saisivat tiedonsaantioikeuden siirtoasiakirjatietojen rekisteriin valvoessaan sivutuotelainsäädäntöä, jos on syytä epäillä vilpillistä toimintaa eri lainsäädäntöjen mukaisten vaatimusten noudattamisessa. Lain 121 §:ssä säädetty velvollisuus laatia siirtoasiakirja ei kuitenkaan koske sivutuotteita. Muut kuin 143 b §:ssä tiedonsaantiin oikeutetut viranomaiset voivat pyytää tietoja viranomaiselta julkisuuslain tai erityislainsäädännön nojalla. 

6.6  Muut kommentit esitysluonnoksesta

Sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö esittivät velvoitteidenhoitoselvityspalvelun käyttöönottoa laajemminkin ympäristölupamenettelyyn ja valvontaan. Ne katsoivat, että yksi ympäristörikoksien ennalta estämisen keino voisi olla, että toiminnanharjoittajan liiketoiminnan edellytykset, kuten luottotiedot ja varallisuus, tarkistettaisiin ennen kuin ympäristölupa- tai muu toiminta aloitetaan.  

7.1  Jätelaki

22 §. Valtion viranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle keskitettävistä jätehuoltorekisteriä koskevista tehtävistä. Kaakkois-Suomen ELY-keskus vastaisi Suomen ulkopuolelle sijoittautuneiden jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksymisestä ja merkitsemisestä jätehuoltorekisteriin, sekä Suomen ulkopuolelle sijoittautuneiden jätteen kuljettajien ja välittäjien valvonnasta. Ulkomaisten toimijoiden hyväksyminen ja merkitseminen rekisteriin sekä valvonta olisi tehokkaimmin toimeenpantavissa valtakunnallisesti keskitettynä tehtävänä.  

Ehdotetusta uudesta 5 momentista johtuen voimassa oleva 5 momentti siirtyisi 6 momentiksi. 

39 §.Tiedot jätteen noutamisesta kiinteistöiltä. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että jätteen kuljettaja vois antaa saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksesta tiedot myös 142 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun rekisterin välityksellä. Jätteen kuljettajan ei tarvitsisi erikseen lähettää tietoja lietekuljetuksista kunnan jätehuoltoviranomaiselle, jos tiedot on toimitettu jätteiden siirtoasiakirjatietojen rekisteriin. 

11 luvun 94–99 §:ssä ehdotetaan muutoksia menettelyihin, joita noudatettaisiin jätteen ammattimaisen kuljetus- tai välitystoiminnan hyväksymisessä jätehuoltorekisteriin. Velvollisuus hakea hyväksymistä jätehuoltorekisteriin kohdistettaisiin nykyistä tarkemmin kaikkiin toiminnanharjoittajiin sijoittautumisvaltiosta riippumatta, jos toimintaan sisältyisi Suomen alueelle ulottuvaa ammattimaista jätteen kuljetus- tai välitystoimintaa. Sääntelyn täsmentäminen olisi tarpeellista lain tulkinnassa ilmenneiden epäselvyyksien ja tästä johtuvan epäyhtenäisen soveltamiskäytännön vuoksi sekä toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. 

Jätedirektiivin 26 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen pitää rekisteriä tietyistä toimijoista, jos luvanvaraisuus ei koske niitä. Tällaisia toimijoita ovat laitokset ja yritykset, jotka keräävät tai kuljettavat jätettä ammattimaisesti, sekä kauppiaat ja välittäjät. Jätteen kuljettajalla tarkoitetaan jätelain 6 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan sitä, joka vastaa jätteen kuljetuksesta. Lainkohtaa koskevien perustelujen (HE 199/2010 vp) mukaan kuljettajana pidetään kuljetusyritystä, ei sen yksittäistä kuljetustyötä tekevää työntekijää. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön (C-270/03, C-311/99) mukaan jätedirektiivin rekisteröintivelvollisuus koskee paitsi toimijoita, jotka kuljettajan ammatissa kuljettavat muiden tuottamia jätteitä myös laitoksia ja yrityksiä, jotka kuljettajan ammattia harjoittamatta kuitenkin liiketoiminnassaan kuljettavat jätteitä tavanomaisesti tai säännöllisesti riippumatta siitä, ovatko jätteet muiden tai niiden itsensä tuottamia. Jätteen välittäjiä ovat jätelain 6 §:n 1 momentin 14 kohdan mukaan toimijat, jotka ammattimaisesti ostavat tai myyvät jätettä taikka välittävät jätettä tai jätehuollon palveluita muiden lukuun. Perustelujen mukaan jätteen välittäjän käsitteeseen on yhdistetty jätedirektiivin 3 artiklan 7 ja 8 kohdissa tarkoitetut jätteen kauppiaan ja välittäjän käsitteet. Jätelain mukainen jätteen välittäjä voi siten olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka toimii toimeksiantajana jätteen ostossa ja myynnissä tai joka järjestää jätteen hyödyntämisen tai loppukäsittelyn toisen puolesta. Jätteen välittäjiä ovat esimerkiksi sellaiset toiminnanharjoittajat, jotka ottavat jätettä vastaan jätteen tuottajilta, toimittavat jätteen asianmukaiseen loppukäsittelyyn ja laskuttavat jätteen tuottajaa koko palvelusta. Jätteen välittäjän alihankkijoina voi olla jätteenkuljettajia, jotka kuljettavat jätettä jätteen välittäjän lukuun ja joita ei ole pidettävä jätteen välittäjinä. 

Lisäksi tietyt jätehuoltorekisteriin hyväksyntää koskevat viranomaistehtävät ehdotetaan keskitettäväksi Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja tehtävän keskittämisestä johtuvat tekniset muutokset tehtäisiin tämän luvun asianomaisiin pykäliin.  

94 §.Hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi ehdotetusta 22 §:n 5 momentista johtuen siten, että Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon ja sen ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnanharjoittajan, joka aikoo harjoittaa ammattimaista jätteen kuljettamista tai välittämistä Suomessa, tulisi toimittaa hakemus Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle.  

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin myös vaatimus siitä, että hakemus tulisi toimittaa viranomaisen sähköisen asiointipalvelun kautta. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena olisi parantaa hallinnon asiakkaille tarjottujen palvelujen laatua, käytettävyyttä ja saatavuutta. Tavoitteena olisi myös mahdollistaa jätehuoltorekisteriin hyväksyntää koskeva asian sähköinen käsittely aina vireillepanovaiheesta päätöksentekovaiheeseen asti. Sähköinen asiointi viranomaisen kanssa ympäristöasioissa on nykyään mahdollista varsin laajasti hakijan tai asianosaisen myötävaikutuksella. Lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) sovelletaan muun muassa hallintoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Hakemuksen voisi kuitenkin toimittaa myös sähköpostitse tai paperisena, jos hakemuksen laatiminen viranomaisen sähköisessä asiointipalvelussa ei olisi mahdollista. Esimerkiksi kaikilla Suomen ulkopuolelle sijoittautuneilla toiminnanharjoittajilla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta tunnistautua suomalaisissa julkisen sektorin sähköisissä asiointipalveluissa, minkä vuoksi hakemuksen tekeminen sitä kautta ei olisi mahdollista. Edellytykset sähköisessä asiointipalvelussa asioinnille voisivat puuttua myös esimerkiksi teknisen vian vuoksi tai jos toiminnanharjoittajalla ei olisi tarvittavia tietoteknisiä välineitä käytettävissään.  

Pykälään lisättäisiin myös Suomen ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnanharjoittajan hakemusta koskeva kielivaatimus. Suomen ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnanharjoittajan olisi toimitettava hakemus ja muut tiedot suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Hakemuksen liitteeksi tulevista vieraskielisistä todistuksista olisi annettava auktorisoidun kääntäjän tekemä tai muu luotettava käännös suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Todistuksista säädetään tarkemmin jäteasetuksessa. Käännöksen tulisi olla auktorisoidun kääntäjän tekemä asiakirjojen aitouden varmistamiseksi. Muulla luotettavalla käännöksellä tarkoitettaisiin esimerkiksi viranomaisen myöntämää englanninkielistä todistusta. 

95 §.Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytykset. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdan vaatimukset ammattitaidosta ja käytettävästä laitteistosta ja kalustosta yhdistettäisiin ja ne muodostaisivat uuden 1 kohdan.  

Voimassa olevan säännöksen 1 kohdan vaatimus siitä, että toimintaa harjoitetaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti siirrettäisiin muutettuna 2 kohtaan. Jätelain noudattamista koskevaa vaatimusta täsmennettäisiin siten, että edellytettäisiin, että toiminnanharjoittaja ei olisi kuluvan vuoden tai sitä edeltävän kolmen vuoden aikana elinkeinotoiminnassaan osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta jätelain säännöksistä. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos toiminnanharjoittaja on aiemmin lopettanut kuljetustoiminnan, ja hakee uutta hyväksyntää. Ilmeistä piittaamattomuutta osoittaisi esimerkiksi se, että toiminnanharjoittajalle olisi edellisen kolmen vuoden aikana annettu useita määräyksiä tai laiminlyöntimaksuja jätelain nojalla eikä toiminnanharjoittaja olisi korjannut toiminnassaan ilmenneitä puutteita valvontaviranomaisen määräyksistä huolimatta. Merkitystä tulisi antaa laiminlyöntien vakavuudelle ja toistuvuudelle. Ilmeistä piittaamattomuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon toimivaltaisten viranomaisten määräämät päätökset ja toimenpiteet sekä toiminnanharjoittajalle määrätyt lainvoimaiset tuomiot. Säännös olisi tarpeen erityisesti valvonnan vuoksi, ja vastaava vaatimus sisällytettäisiin hyväksynnän peruuttamista koskevaan 99 §:ään. Kohdassa säilytettäisiin myös nykyinen vaatimus, että toimintaa tulisi harjoittaa aiheuttamatta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Vaatimus perustuu jätedirektiivin 13 artiklaan, jonka mukaan jätehuollon on tapahduttava siten, ettei terveyttä tai ympäristöä vaaranneta. Myös jätelain 13 §:n 2 momentti edellyttää, ettei jätehuollosta saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. 

Ehdotetun 1 momentin uuden 3 kohdan mukaan jätteen välittäjällä tulisi olla kotipaikka Suomessa tai toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Vaatimuksella pyrittäisiin osaltaan varmistamaan EU:n sisämarkkinoihin perustuva palveluiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden toteutuminen. Jätteen kansainvälisiin siirtoihin sovelletaan kuitenkin EU:n jätteensiirtoasetusta, joka edellyttää, että jätesiirtoilmoituksen tekijä ja ns. vihreän jäteluettelon siirroissa jätesiirron järjestäjä on lähtömaan ja jätteen vastaanottaja vastaanottomaan lainkäyttövallan alainen. Jätteensiirtoasetuksen vaatimuksia sovelletaan Suomessa siten, että vain Suomeen sijoittautuneen toiminnanharjoittajan, joka harjoittaa Suomessa sijaitsevasta toimipaikasta käsin jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa, on katsottu kuuluvan jätteensiirtoasetuksen edellyttämällä tavalla jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, joka voi toimia esimerkiksi asetuksessa tarkoitettuna ilmoituksen tekijänä tai ns. vihreän jätesiirron järjestäjänä. Jätteensiirtoasetuksen vaatimuksesta johtuen toiseen Euroopan talousalueen valtioon sijoittautunut jätteen välittäjä, joka hyväksytään jätehuoltorekisteriin, voisi siten toimia jätteen välittäjänä vain Suomen sisäisissä jätteen siirroissa.  

Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksiä kevennettäisiin poistamalla voimassa olevan 1 momentin 4 kohdan mukainen vaatimus vakuuden asettamisesta kuljetettavan tai välitettävän jätteen asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi. Vastaavasti vakuuslajia koskeva 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Jätelain soveltamiskäytännön perusteella vakuudelle ei näyttäisi olevan tarvetta. Monissa tapauksissa viranomainen on hyväksymispäätöksessään jättänyt vaatimatta vakuuden asettamista, koska on arvioinut sen olevan toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen tarpeetonta. Asetettuja vakuuksia ei myöskään ole jouduttu käytännössä realisoimaan. Voimassa olevan lain kaltaista vakuusvaatimusta ei tiettävästi ole käytössä muissa EU:n jäsenvaltioissa.  

Vakuusvaatimuksen sijaan ehdotetaan 1 momentin 4 ja 5 kohtiin uusia edellytyksiä. Momentin 4 kohdan mukaan jätteen kuljettajalla tulisi olla liikennelainsäädännön edellyttämä tavaraliikennelupa, jos toiminta edellyttää liikennelainsäädännön mukaan liikennelupaa. Liikennelupaa koskevista vaatimuksista säädetään liikennepalvelulain 3 §:ssä. Liikennelupa voi olla joko tavaraliikennelupa tai kevyt tavaraliikennelupa. Tavaraliikenneluvalla tarkoitetaan tavaraliikenteen yhteisölupaa. Kuljetusyrityksellä voi olla yhteisöluvan sijaan kotimaan tavaraliikennelupa liikennepalvelulain 271 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen nojalla. Siirtymäsäännös sallii tavarankuljetuksen kotimaan liikenneluvalla 1.7.2028 asti. Liikennelupaa koskevien tietojen antamisvelvollisuus sisältyy nykyisin jäteasetuksen 45 §:ään. Liikenneluvan myöntämisen ehtona on, että hakija on vakavarainen, hyvämaineinen, ei ole laiminlyönyt tiettyjä maksuvelvollisuuksia eikä sillä ole huomattavaa määrää velkaa. Liikennelupaa koskevilla vaatimuksilla pyrittäisiin osaltaan varmistamaan, että kuljetustoimintaa harjoitetaan ammattitaitoisesti ja kuljetuksessa käytettävä kalusto on asianmukaista. Lisäksi voimassa oleva liikennelupa osoittaisi toiminnanharjoittajan olevan luotettava, sillä liikennelupaa myönnettäessä selvitetään kuljetusyrityksen velvoitteidenhoito vastaavasti kuin ehdotetussa 95 §:n 2 momentissa. 

Ehdotetussa 122 §:ssä säädettäisiin ELY-keskuksen oikeudesta saada Liikenne- ja viestintävirastolta tiedot liikenneluvasta, jotta se voisi tarkistaa, että kotimaisella toiminnanharjoittajalla on voimassa oleva liikennelupa. 

Euroopan talousalueen ulkopuolelle ns. kolmansiin maihin sijoittautuneilta jätteen kuljettajilta edellytettäisiin joko International Transport Forumin (ITF) kuljetuslupaa eli ns. CEMT-lupaa, joka hyväksytään kuljetuslupana kahdenkeskiseen ja kolmannen maan liikenteeseen kaikissa CEMT-jäsenvaltioissa taikka Suomen ja toisen valtion kahdenväliseen sopimukseen perustuvaa kuljetuslupaa. CEMT-lupa on voimassa kalenterivuoden kerrallaan ja se oikeuttaa harjoittamaan kuljetuksia korkeintaan kolmen kuormatun matkan ajan. Kahdenvälinen kuljetuslupa sen sijaan myönnetään yhdelle tavarakuljetukselle. Molempia kuljetuslupia myönnetään vain tietty määrä vuosittain. Toiminnanharjoittajan, jolla on CEMT-lupa tai kahdenvälinen kuljetuslupa, ei kuitenkaan tarvitsisi hakea jätehuoltorekisteriin hyväksymistä vuosittain uudelleen tai jokaista matkaa varten erikseen. Jätelain 96 §:n mukaisesti jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskeva päätös annetaan määräajaksi tai toistaiseksi ja päätöksessä voidaan antaa määräyksiä 95 §:ssä säädettyjen hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi. ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautunutta toiminnanharjoittajaa koskevassa päätöksessä voitaisiin määrätä, että toiminnanharjoittajalla on oltava voimassa oleva lupa sen tullessa Suomeen. CEMT-luvan voimassaolo on myös tarkistettavissa ITF:n verkkopalvelusta, joka on saatavilla osoitteessa https://countrylicences.itf-oecd.org/edi/report-license.  

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan, jonka toimintaan ei vaadita liikennelupaa tai joka on sijoittautunut ETA-alueen ulkopuolelle, olisi lisäksi oltava luotettava. Liikennelupavaatimus ei koske esimerkiksi kuljettamista traktorilla, omaan lukuun tapahtuvaa jätteiden kuljetustyötä tai toimintaa, joka on pääosin muuta kuin kuljetustyötä (esimerkiksi rakennus- ja purkutyö). Luotettavuuden selvittämisellä pyrittäisiin varmistamaan, että hakija pystyy vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan, eikä aiheuta taloudellisten vaikeuksien vuoksi haittaa myöskään ympäristölle tai terveydelle. Lisäksi tarkoituksena olisi varmistaa jätteen kuljettajien ja välittäjien yhdenvertainen kohtelu ja estämään osaltaan harmaata taloutta. Kun hakijan luotettavuus selvitettäisiin, ei velvoitteita laiminlyövä saisi perusteetonta etua välttämällä lakisääteisten maksujen laiminlyöntiä eikä pystyisi tästä syystä tarjoamaan palveluitaan muita halvemmalla. 

Hakijan luotettavuus selvitettäisiin 2 momentissa säädettävien kriteerien mukaisesti. Säännöksen mukaan hakijaa ei pidettäisi luotettavana, jos hakija on kuluvan vuoden tai sitä edeltävän kolmen vuoden aikana toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt lakisääteisiä maksuja tai hakijalla on hänen maksukykyynsä nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin. Veroihin, sosiaalivakuutusmaksuihin sekä Tullin perimiin maksuihin liittyvät laissa säädetyt velvollisuudet ovat erilaisia rekisteröintiä, ilmoittamista sekä suoritteiden maksamista koskevia velvoitteita. Näiden hoitamattomuus voi kuvastaa toimijan taloudellista epäluotettavuutta. Hakijan luotettavuutta selvitettäessä huomiota tulisi kiinnittää laiminlyönnin toistuvuuteen ja euromääräiseen suuruuteen. Esimerkiksi yksittäiset, unohdukseen tai huolimattomuuteen rinnastuvat ilmoituksen laiminlyönnit tai rahamäärältään pienet maksujen laiminlyönnit eivät yleensä johtaisi rekisteröinnin hylkäämiseen. Toiminnanharjoittajaa ei tulisi pitää epäluotettavana myöskään, jos esimerkiksi verovelasta on tehty maksusuunnitelma ja sen ehtoja noudatetaan. Kolmas kriteeri olisi, ettei hakijaa ole asetettu konkurssiin. Viranomainen tarkistaisi hakijan luotettavuuden viranomaisrekistereistä saatavien tietojen avulla. Ehdotuksen 122 §:ään sisältyvän tiedonsaantioikeuden nojalla viranomaisella olisi oikeus saada luotettavuuden selvittämiseksi välttämättömät tiedot muiden viranomaisten rekistereistä. Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö tekee muiden viranomaisten rekisteritiedoista velvoitteidenhoitoselvityksiä. Tarkoituksena olisi, että ELY-keskus selvittäisi jätehuoltorekisteriin hakevan toiminnanharjoittajan luotettavuuden Harmaan talouden selvitysyksikön laatiman velvoitteidenhoitoselvityksen perusteella. Velvoitteidenhoito tarkistettaisiin säännöksen mukaan kuluvalta vuodelta ja sitä edeltävältä kolmelta vuodelta. 

Harmaan talouden selvitysyksikkö laatii velvoitteidenhoitoselvityksiä toiminnanharjoittajista, joilla on y-tunnus. Ulkomaisten yritysten luotettavuuden varmistamiseksi pykälän 3 momentissa näille asetettaisiin velvollisuus toimittaa vastaavat luotettavuuden selvittämiseksi tarvittavat tiedot hakijan sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. Velvollisuus koskisi jätteen välittäjää, jonka kotipaikka on Suomen ulkopuolella, EU-/ETA-alueelle sijoittautunutta jätteen kuljettajaa, joka hakee hyväksymistä rekisteriin 95 §:n nojalla ehdotetun 95 a §:n sijaan ja jonka toiminta ei edellytä tavaraliikennelupaa, sekä jätteen kuljettajaa, joka on sijoittautunut ETA-alueen ulkopuolelle. Ulkomaisen toiminnanharjoittajan tulisi todistaa, ettei se ole laiminlyönyt veroja tai muita lakisääteisiä maksuja tai Tullin perimiä maksuja tai ilmoittautumisvelvollisuuksia omassa maassaan. Rekisteriotteesta tai todistuksesta tulisi ilmetä myös mahdolliset ulosotossa olevat velat sekä tieto siitä, ettei yritys ole konkurssissa. Rekisteriote tai todistus tulisi ensisijaisesti olla sijoittautumisvaltion viranomaisen myöntämä. Jos toiminnanharjoittajan sijoittautumismaassa ei ole saatavissa tietoja rekisteriotteella tai todistuksella, tiedot voisi toimittaa myös muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. Yleisesti hyväksytty tapa voisi olla muun yleisesti luotettavana pidetyn arvioijan tai muun tietojen ylläpitäjän antama selvitys. 

Viranomainen voisi hyödyntää luotettavuuden tarkistamiseksi käytettävissä olevia rekistereitä. Esimerkiksi eurooppalaisista maista yritysten tietoja on saatavilla European Business Registerin sivuston kautta (https://ebra.be/worldwide-registers/). Myös EU:n ulkopuolisissa maissa on virallisia järjestelmiä, joihin yritysten on rekisteröidyttävä toimiessaan laillisesti. Esimerkiksi Venäjän veroviranomainen ylläpitää rekisteriä Venäjällä toimivista yrityksistä (https://pb.nalog.ru/). Ulkomaisia yrityksiä koskevien todistusten tai selvitysten sisältöä harkittaessa voitaisiin käyttää apuna myös asianomaisella alalla toimivien asiantuntemusta. 

Jos ulkomaisen toiminnanharjoittajan sijaintivaltiossa ei olisi saatavissa kaikkia 95 §:n 2 momentissa vaadittuja tietoja tai jos toiminnanharjoittajalla ei esimerkiksi ole velvollisuutta ottaa säännöksessä tarkoitettuja vakuutuksia, sen olisi annettava viranomaiselle luotettava selvitys tietojen tarpeettomuudesta tai mahdottomuudesta saada niitä. 

ELY-keskuksen on jätelain 124 §:n mukaan määräajoin tarkastettava laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai keräystä tai toimitaan jätteen välittäjänä. Valvontaa varten on myös laadittava suunnitelma. Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksenä olevan liikenneluvan voimassaoloa ja luotettavuusedellytysten olemassaoloa tulisi valvoa säännöllisesti osana 124 §:n mukaista valvontaa. Velvoitteiden hoitamisessa voi tapahtua nopeitakin muutoksia ja niihin tulisi reagoida aina tarvittaessa. Valvonnassa voisi käyttää Harmaan talouden selvitysyksikön ilmiöselvityksiä ja velvoitteidenhoitoselvityspalveluita, joiden avulla voidaan nopeasti ja helposti selvittää suurestakin joukosta esimerkiksi, mikä osa toimijoista on laiminlyönyt veronmaksuvelvollisuutensa. Myös tieto liikenneluvassa tapahtuneista muutoksista (mm. luvan umpeutuminen tai luvan menettäminen) olisi mahdollista pyytää massatiedonluovutuksena Liikenne- ja viestintäviraston tietopalveluilta. Tiedon saamista liikenneluvan muutoksista automaattisesti liikenneasioiden rekisteristä selvitetään ja tietojärjestelmiä pyritään kehittämään automaattisen tiedonsiirron mahdollistamiseksi.  

95 a §.Vastavuoroinen tunnustaminen. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja sisältäisi säännökset, joita sovellettaisiin Suomessa ammattimaista jätteen kuljettamista harjoittavaan toiminnanharjoittajaan, jolla ei ole toimipaikkaa Suomessa ja joka on rekisteröity jätedirektiivin 26 artiklan mukaisesti toiminnanharjoittajan kotipaikkana olevassa toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Ehdotuksen mukaan tällainen toiminnanharjoittaja voisi hakea 94 §:ssä tarkoitetun hyväksynnän sijaan merkintää jätehuoltorekisteriin sen perusteella, että toiminnanharjoittaja on rekisteröity toisessa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja rekisteröinti on todennettavissa.  

EU:n tavaraliikennelupa-asetuksen 3 artiklan mukaan kansainväliseen kuljetukseen tarvitaan pääsäännön mukaan yhteisön liikennelupa. ETA-alueen kuljettajia koskisivat näin ollen vastaavat hyvämaineisuus-, vakavaraisuus- ja ammattitaitovaatimukset kuin Suomeen sijoittautuneita kuljettajia, joilla on liikennepalvelulain 3 §:ssä tarkoitettu tavaraliikennelupa. Jätedirektiivi edellyttää, että jätteen kuljettamis- ja välittämistoimintaa harjoitetaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä. Jos toinen jäsenvaltio on hyväksynyt jätteenkuljetusyrityksen rekisteriinsä, se voitaisiin merkitä Suomessa jätehuoltorekisteriin vastavuoroisuuden perusteella. 

Hakijan tulisi toimittaa toisessa ETA-valtiossa saatu todistus rekisteröinnistä Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle. Halutessaan kuljettaja voisi kuitenkin myös hakea 94 §:n mukaista toiminnan hyväksymistä jätehuoltorekisteriin. Mahdollisuus vastavuoroiseen tunnustamiseen ei koskisi toimimista jätteen välittäjänä, vaan tämän olisi haettava hyväksyntää jätehuoltorekisteriin 94 §:n pääsäännön mukaisesti. Jätelain mukainen hyväksyntä tai merkintä jätehuoltorekisteriin koskisi vain Suomen alueella harjoitettavaa jätteen kuljetusta.  

Vastavuoroisessa tunnustamisessa toimivaltainen ELY-keskus merkitsisi toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen jätteen kuljettajan toiminnan jätehuoltorekisteriin. Merkintä ei olisi hallintopäätös eikä siihen liittyisi sisällöllistä harkintaa. Rekisteriin merkitsemistä varten kuljettajan tulisi toimittaa ELY-keskukselle kotipaikkansa toimivaltaisen viranomaisen antama todistus voimassa olevasta rekisteröinnistä. Todistuksen tulisi sisältää olennaiset tiedot toiminnan rekisteröinnistä. Todistuksen lisäksi olisi toimitettava muut jätehuoltorekisteriin merkitsemiseen tarvittavat tiedot toiminnanharjoittajasta, Suomessa harjoitettavasta toiminnasta sekä toiminta-alueesta Suomessa. Tiedot olisi toimitettava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Vieraskielisestä todistuksesta olisi toimitettava auktorisoidun kääntäjän tekemä tai muutoin luotettava käännös suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Muulla luotettavalla käännöksellä tarkoitettaisiin esimerkiksi viranomaisen myöntämää suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä todistusta. Kuljettajan olisi vastaavasti ilmoitettava myös toiminnan rekisteröintiä koskevista muutoksista 97 §:n mukaisesti. Jätteen kuljettamista koskisivat myös kansainvälistä maanteiden tavaraliikennettä koskevat velvollisuudet ja rajoitukset, kuten esimerkiksi kabotaasisäännökset. Jätehuoltorekisteriin tehtävä merkintä ei siten sellaisenaan mahdollistaisi Suomen sisällä tapahtuvaa pysyväisluonteista jätteenkuljetustoimintaa. 

Pykälän 2 momentin valtuussäännöksen nojalla voitaisiin säätää tarkemmin toimitettavien tietojen sisällöstä ja tietojen esittämisen käytännöistä, kuten muotovaatimuksista sekä tietojen käsittelystä viranomaisessa.  

96 §.Päätös jätehuoltorekisteriin hyväksymisestä. Pykälään tehtäisiin uudesta 95 a §:stä johtuvat lisäykset. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että ELY-keskuksen olisi käsiteltävä myös vastavuoroista tunnustamista koskeva asia ilman aiheetonta viivästystä. Vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvaa toimintaa ei saisi aloittaa ennen kuin merkintä rekisteriin on tehty. Vastavuoroista tunnustamista koskeva merkintä voitaisiin tehdä toistaiseksi tai määräajaksi. Määräaikainen merkintä tulisi kyseeseen silloin, jos toisessa maassa tehty jätteen kuljettajan rekisteröinti on tehty määräajaksi. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että jätehuoltorekisteröintiä koskeva päätös tai tieto vastavuoroista tunnustamista koskevasta merkinnästä olisi toimitettava hakijalle. Suomen ulkopuolelle sijoittautuneelle toiminnanharjoittajalle päätös tai tieto merkinnästä tehtäisiin suomen tai ruotsin kielellä ja niistä olisi tarvittaessa annettava englannin kielinen käännös. Englanninkielinen käännös tulisi antaa esimerkiksi silloin, jos hakija on tehnyt hakemuksen englannin kielellä. 

Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään. Pykälän 3 momenttiin täydennettäisiin, että vastavuoroista tunnustamista koskevat olennaiset tiedot olisi merkittävä jätehuoltorekisteriin. Hyväksyntä jätehuoltorekisteriin olisi valtakunnallinen, mutta päätöksessä olisi mainittava hakemuksen mukaisesti toiminnan pääsiallinen toiminta-alue tai, jos toimintaa harjoitettaisiin useamman kuin yhden ELY-keskuksen alueella, pääasialliset toiminta-alueet, sillä tieto toiminta-alueesta olisi tarpeen toiminnan valvonnan järjestämiseksi. Tieto toiminta-alueista julkaistaisiin myös 142 a §:n mukaisessa tietopalvelussa. Päätöksen tehneen ELY-keskuksen olisi annettava päätöksestä tieto niille ELY-keskuksille, joiden alueella toimintaa harjoitetaan. Päätökset olisivat saatavilla myös ELY-keskusten asianhallintajärjestelmästä. 

97 §.Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen. Pykälään tehtäisiin ehdotetusta 95 a §:stä johtuvat tarpeelliset muutokset. ELY-keskukselle olisi ilmoitettava muutoksista, jos vastavuoroisen tunnustamisen perusteella merkityssä toiminnassa tapahtuu muutoksia tai jos toiminta lopetetaan. Tarvittaessa toiminnanharjoittajan olisi toimitettava ELY-keskukselle uusi todistus ja muut 95 a §:ssä tarkoitetut tiedot. Säännökseen lisättäisiin selkeyden vuoksi, että jos toiminta lopetetaan, toiminnanharjoittajan tiedot olisi poistettava jätehuoltorekisteristä. Säännöksessä ei säädettäisi tietojen säilytysajasta. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoja on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. ELY-keskukset toimisivat 142 §:ään ehdotetun 2 momentin mukaan jätehuoltorekisterin yhteisrekisterinpitäjinä ja määrittäisivät keskinäisellä järjestelyllä säilytysajan. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että ELY-keskus voisi myös omasta aloitteesta muuttaa jätehuoltorekisteriin vastavuoroisen tunnustamisen perusteella tehtyä merkintää, jos olosuhteet ovat muuttuneet. 

98 §.Ote jätehuoltorekisteristä. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin ehdotetusta 95 a §:stä johtuvat tarpeelliset muutokset. Ote olisi 1 momentin mukaisesti annettava myös vastavuoroista tunnustamista koskevasta merkitsemisestä jätehuoltorekisteriin. Ote annetaan jätehuoltorekisteriin tehdyn päätöksen tai merkinnän liitteenä. Ote olisi annettava tarvittaessa englannin kielellä. Englanninkielinen ote annettaisiin silloin, jos hakemus on tehty englannin kielellä. 

Vastaavasti 2 momentin mukaisesti myös vastavuoroista tunnustamista koskeva ote olisi toimitettava tarkistettavaksi, kun kolme vuotta olisi kulunut merkitsemisestä jätehuoltorekisteriin.  

99 §.Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen tai merkitsemisen peruuttaminen ja raukeaminen. Pykälään tehtäisiin muutetusta 95 §:stä johtuvat tarpeelliset muutokset. Myös vastavuoroisen hyväksynnän perusteella jätehuoltorekisteriin merkitty toiminta voitaisiin pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä peruuttaa tai määrätä raukeamaan.  

Pykälän 1 momentin 1 kohta säilyisi nykyisellään. Momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, jonka mukaan jätehuoltorekisterin hyväksyminen voitaisiin perua, jos toiminnanharjoittaja ei olisi enää luotettava. Vaatimus koskisi niitä, joille luotettavuusselvitys tehdään 95 §:n 2 momentin mukaisesti. Hyväksymisen voisi peruuttaa tämän kohdan perusteella, jos 95 §:n 2 momentissa tarkoitettujen maksujen ja ilmoituksia koskevien velvoitteiden laiminlyönnit ovat toiminnan kannalta vakavia tai olennaisia. Luotettavuusvaatimuksen valvomiseksi viranomainen voisi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä uutta velvoitteidenhoitoselvitystä. Jälkikäteisessä valvonnassa luotettavuuden arviointi olisi verrannollinen hakemuksen yhteydessä tehtyyn selvitykseen. Merkitystä tulisi antaa muutoksille, jotka ovat tapahtuneet toiminnan hyväksymisen jälkeen. Vakava tai olennainen luotettavuuden puuttuminen olisi esimerkiksi maksuhäiriöiden tai ulosotossa olevien velkojen määrissä tapahtuneet olennaiset muutokset. Myös uhkaava konkurssiasia voisi olla peruste hyväksymisen peruuttamiseen. Ennen kuin hyväksyminen voitaisiin peruuttaa, toiminnanharjoittajalle annettaisiin mahdollisuus korjata laiminlyönti.  

Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdat siirtyisivät 3 ja 4 kohdiksi. Momentin 3 kohta säilyisi pääosin nykyisellään, mutta siihen lisättäisiin uuden 95 a §:n vuoksi rekisteriin merkitseminen, joka voitaisiin peruuttaa kohdassa mainitun edellytyksen täyttyessä.  

Momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uudesta 95 §:n 1 momentin 2 kohdasta johtuen, että jätehuoltorekisteriin tehty hyväksyntä tai merkintä voitaisiin peruuttaa, jos toiminnanharjoittaja on osoittanut elinkeinotoiminnassaan ilmeistä piittaamattomuutta tämän lain säännöksistä. Peruuttamisen ehtona olisi, että piittaamattomuus olisi toistuvaa ja ilmeistä eikä toiminnanharjoittaja olisi korjannut puutteita valvontaviranomaisen pyynnöistä huolimatta. Voimassa olevan säännöksen mukaan hyväksyntä jätehuoltorekisteriin voidaan peruuttaa vain, jos määräyksen rikkomisesta aiheutuu merkittävää vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Säännöksessä säilytettäisiin edelleen vaaran tai haitan aiheuttaminen ympäristölle tai terveydelle, mutta kynnystä vaaran tai haitan aiheuttamiselle ympäristölle tai terveydelle ehdotetaan madallettavaksi siten, ettei vaaran tai haitan tarvitsisi olla merkittävää. Valvontaviranomaisen on ollut käytännössä vaikea osoittaa, että määräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuu merkittävää vaaraa tai haittaa, eikä toistuviin laiminlyönteihin ole voitu puuttua peruuttamalla hyväksyntä. Muutetulla säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan, että jätelain säännöksiä toistuvasti laiminlyövän toiminnanharjoittajan toimintaan voitaisiin puuttua nykyistä paremmin. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin tarkennuksena vastaavasti kuin 97 §:ään, että toiminnanharjoittajan tiedot olisi poistettava jätehuoltorekisteristä, jos hyväksyntä tai merkitseminen peruutetaan tai se raukeaa. 

100 §.Ilmoitus keräystoiminnasta jätehuoltorekisteriin. Jäteasetuksen 48 §:n säännös siitä, että ilmoitettujen tietojen muuttumisesta tai toiminnan lopettamisesta olisi viipymättä ilmoitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle siirrettäisiin lain tasolle. Vastaava tietojen muuttumista koskeva ilmoitusvelvollisuus on lain 96 §:ssä jätteen kuljettamisen ja jätteen välittämisen osalta.  

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen velvollisuus merkitä ilmoituksen olennaiset tiedot jätehuoltorekisteriin, koska keräystoimintaa koskevien tietojen viemisessä jätehuoltorekisteriin on ollut puutteita. Lisäksi säännökseen lisättäisiin velvollisuus poistaa tiedot rekisteristä, jos toiminta lopetetaan. Toiminnan lopettaminen voi tulla kyseeseen, jos toiminnanharjoittaja ilmoittaa lopettavansa jätteen keräystoiminnan, tai jos toiminnanharjoittajaa on valvontatoimien seurauksena tai muusta syystä kielletty jatkamasta toimintaa. Merkinnän poistamisesta olisi myös ilmoitettava toiminnanharjoittajalle. Säännös olisi uusi ja se selkeyttäisi ympäristönsuojeluviranomaisen velvollisuutta pitää jätteen keräämistä koskevat tiedot ajan tasalla jätehuoltorekisterissä. ELY-keskukset toimivat jätehuoltorekisterin rekisterinpitäjinä ja ne määrittävät yhteisesti, minkä ajanjakson kuluessa henkilötiedot tulisi viimeistään poistaa rekisteristä.  

101 §.Hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi. Säännöksen 2 momenttiin lisättäisiin valtuutetun edustajan velvollisuudeksi antaa hakemuksessaan tiedot valtuutuksen antajasta sekä tuottajista, jotka muutoin vastaisivat tuottajavastuuvelvoitteista valtuutusta koskevien tuotteiden osalta. Tuottajarekisteriä koskevassa tietopalvelussa julkaistaisiin tiedot valtuutetusta edustajasta ja valtuutuksen antajasta, ja säännöstä olisi tarpeen täydentää tästä syystä. 

105 §. Tuottajan tai jäsenen ilmoittaminen tuottajarekisteriin. Säännökseen lisättäisiin, että tuottajarekisteriin hyväksytyn tuottajayhteisön tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän tulisi ilmoittaa valtuutetun edustajan osalta on myös tieto valtuutuksen antajasta ja tuottajasta, joka muutoin vastaisi valtuutusta koskevien tuotteiden tuottajavastuuvelvoitteista. Säännöksen täydentäminen olisi tarpeen, jotta tuottajarekisteriä koskevaan tietopalveluun saataisiin tarvittavat tiedot valtuutetusta edustajasta. 

121 b §.Siirtoasiakirjan tietojen toimittaminen rekisteriin. Lakiin ehdotetaan säännöstä 121 §:ssä tarkoitetun siirtoasiakirjan tietojen toimittamisesta uuteen 142 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Säännöksellä täydennettäisiin jätedirektiivin 35 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteen täytäntöönpanoa asettaa tietyt vaarallista jätettä koskevat tiedot toimivaltaisen viranomaisen saataville artiklan 4 kohdan mukaisesti perustettavan sähköisen rekisterin välityksellä. Jätedirektiiviin 17 artikla edellyttää lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimia vaarallisen jätteen jäljittämiseksi syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan. Myös POP-asetuksen 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu velvoite POP-jätteiden valvonnan ja jäljitettävyyden varmistamisesta jätedirektiivin 17 artiklan mukaisesti edellyttää vastaavien tietojen toimittamista 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun viranomaisten rekisteriin myös POP-jätteistä. Kansallisen tietopohjan parantamiseksi sekä seurannan ja kuljetusten valvonnan tehostamiseksi siirtoasiakirjan tiedot tulisi toimittaa kaikista 121 §:n mukaisesti tehtävistä siirtoasiakirjoista riippumatta siirretystä jätteestä. Rakennus- ja purkujätettä koskevia tietoja voitaisiin hyödyntää myös jätedirektiivin mukaisessa raportoinnissa EU:n komissiolle.  

Siirtoasiakirjan laatinut jätteen haltija tai kotitalouksista jätettä noudettaessa jätteen kuljettaja olisi vastuussa tietojen toimittamisesta rekisteriin. Käytännössä jätteen haltija tai kuljettaja voisi sopia esimerkiksi kuljetusyrityksen tai kolmannen osapuolen kanssa tietojen toimittamisesta varsinkin, mikäli käytössä olisi ollut tämän omistama järjestelmä, jossa sähköinen siirtoasiakirja on tehty. 

Tiedot tulisi siirtää rekisteriin viivytyksettä. Vaatimus viivytyksettömästä tietojen toimittamisesta perustuisi siihen, että sähköisestä siirtoasiakirjasta tiedot olisivat nopeasti siirrettävissä rekisteriin. Viivytyksettömällä tietojen toimittamisella tarkoitettaisiin muutamaa päivää ja se mahdollistaisi tietojen siirron keskittämisen esimerkiksi yhteen kertaan päivässä. Paperisesta siirtoasiakirjasta tiedot olisi toimitettava rekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siirron päättymisestä. Kolmen kuukauden määräaika tietojen toimittamiselle, verrattuna velvollisuuteen toimittaa sähköisen siirtoasiakirjan tiedot tietojärjestelmään viivytyksettä, joustavoittaisi tietojen toimittamista ja vähentäisi tästä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Paperisen siirtoasiakirjan tiedot tulisi pääsäännön mukaan toimittaa sähköisessä asiointipalvelussa. Tiedot voisi toimittaa myös muulla rekisterinpitäjän kanssa erikseen sovitulla tavalla, jos tietojen toimittaminen sähköisessä asiointipalvelussa ei olisi mahdollista. Mahdollisuus voisi puuttua esimerkiksi jos toiminnanharjoittajalla ei ole tarvittavia laitteita tai sähköisessä asiointipalvelussa olevan teknisen vian vuoksi. Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että jätteen haltija tai kotitaloudesta jätettä noudettaessa jätteen kuljettaja vastaisi antamiensa tietojen oikeellisuudesta. Jos esimerkiksi jätteen haltija tai kuljettaja havaitsee jälkikäteen, että rekisterissä on vääriä tietoja, olisi sen joko oikaistava antamansa tiedot tai pyydettävä tietojen oikaisua rekisterinpitäjältä. 

Siirtoasiakirjan tietojen toimittamista rekisteriin valvottaisiin voimassa olevan ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaisen viranomaisten toimivallan jaon mukaisesti. Toimivallan jaon mukaan ELY-keskus valvoo jätteen kuljettajien toimintaa sekä aluehallintoviraston myöntämää lupaa edellyttävän jätteen haltijan ja jätteen vastaanottajan toimintaa. Muilta osin valvonta kuuluu kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Velvollisuutta toimittaa siirtoasiakirjojen tiedot rekisteriin valvottaisiin toiminnanharjoittajien toiminnan valvonnan yhteydessä. Tietojen toimittamisen valvonta olisi ensisijaisen tärkeää lain toimeenpanon alkuvaiheessa, jotta voidaan varmistaa, että rekisteriin saadaan jätetietojen seurantaa, jäljitettävyyttä ja raportointia varten tarpeelliset tiedot ja että rekisterillä voidaan tehostaa jätteiden kuljetusten valvontaa. 

Siirtoasiakirjan tietojen toimitusvelvollisuutta sovellettaisiin 1.9.2022 alkaen, jolloin laki jätelain muuttamisesta ehdotetaan tulevan voimaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä rekisteriin toimitettavista tiedoista. Tiedoista säädettäisiin jäteasetuksen 40 §:ssä. 

122 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin ELY-keskusten tiedonsaantioikeudesta muulta viranomaiselta tai muulta julkista tehtävää hoitavalta jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytysten selvittämiseksi. Säännöksen mukaan ELY-keskuksella olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta muulta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta tietoja toiminnanharjoittajan veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai Tullin perimiin maksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta ja taloudesta, jotka ovat välttämättömiä jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytyksenä olevan luotettavuuden selvittämiseksi. Säännös perustaisi ELY-keskuksille oikeuden saada Harmaan talouden selvitysyksiköltä jätteen kuljettajista ja välittäjistä velvoitteidenhoitoselvityksiä (VHS), mikä sujuvoittaisi jätehuoltorekisteriin hakevien ja hyväksttyjen toiminnanharjoittajien luotettavuuden selvittämistä. Velvoitteidenhoitoselvityksen tarkoituksena on antaa pääasiassa salassa pidettäviin viranomaistietoihin perustuva kokonaiskuva selvityksen kohteena olevasta organisaatiosta tai organisaatiohenkilöstä ja tukea selvitystä pyytävän viranomaisen tehtävää helpottamalla ja tehostamalla tehtävään liittyvää tiedonhankintaa ja samalla tukea harmaan talouden torjuntaa. Velvoitteidenhoitoselvitys antaa viranomaiselle kokonaiskuvan siitä, millaista taloudellista toimintaa kohde harjoittaa ja miten se on hoitanut tästä toiminnastaan aiheutuvat lakisääteiset, veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyvät rekisteröitymis-, vakuuttamis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteensa.  

Säännös sisältäisi myös oikeuden saada tietoja Liikenne- ja viestintävirastolta kuljettajien liikenneluvista. Liikenne- ja viestintäviraston on tarkoitus julkaista myöntämiensä liikennelupien tiedot julkisessa tietopalvelussa, mutta palvelu ei ole tällä hetkellä käytössä. Tiedonsaanti Liikenne- ja viestintäviraston myöntämistä liikenneluvista olisi tarkoitus järjestää rajapinnan avulla, mikä mahdollistaisi ELY-keskuksille sujuvan asioinnin. 

Voimassa oleva 2 ja 3 momentti siirtyisivät muuttamattomina 3 ja 4 momentiksi.  

131 §.Laiminlyöntimaksu. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan, jossa säädetään laiminlyöntimaksusta jätteen kuljettajan tai välittäjän laiminlyödessä velvollisuuden tehdä hakemus jätehuoltorekisteriin merkitsemiseksi, lisättäisiin, että maksu voitaisiin määrätä myös toiminnanharjoittajalle, joka laiminlyö 95 a §:ssä ehdotetun velvollisuuden toimittaa todistuksen jätehuoltorekisteriin merkitsemiseksi. 

Pykälän 2 momentin 5 kohtaan ehdotetaan, että laiminlyöntimaksu voitaisiin siirtoasiakirjan laatimisvelvollisuuden laiminlyönnin lisäksi määrätä myös sille, joka laiminlyö ehdotetun uuden velvollisuuden toimittaa sähköisen tai paperisen siirtoasiakirjan tiedot rekisteriin. Jätteen haltijan tai jätteen kuljettajan olisi toimitettava siirtoasiakirjan tiedot rekisteriin 121 b §:ssä säädetyn mukaisesti. Jos valvontaviranomainen havaitsisi, että tietojen toimittaminen on laiminlyöty, tämän olisi ryhdyttävä 133 §:ssä tarkoitettuihin laiminlyöntimaksun määräämistä koskeviin toimiin. 

137 §. Muutoksenhaku.Pykälään 2 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, mille hallinto-oikeudelle Suomen ulkopuolelle sijoittautunut toiminnanharjoittaja voisi tehdä valituksen, joka koskee sille 96, 97 tai 99 §:n nojalla tehtyä päätöstä. Valitus tehtäisiin Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Koska Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyisi keskitetysti ulkomaiset toiminnanharjoittajat jätehuoltorekisteriin, valvoisi näitä ja olisi samalla toimivaltainen viranomainen peruuttamaan hyväksymisen, valitus sen tekemistä päätöksistä olisi sen toimialueella sijaitsevalle Itä-Suomen hallinto-oikeudelle. Tämä vastaisi voimassa olevaa 2 momentin säännöstä, jonka mukaan jätehuoltorekisteriä koskevissa päätöksissä toimivaltainen tuomioistuin on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä on sen viranomaisen toimialue, jonka päätöksestä valitetaan.  

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ehdotetun 95 a §:n nojalla tekemästä merkinnästä ei olisi valitusoikeutta, koska pykälän nojalla tehdyssä merkinnässä ei olisi kyse hallintopäätöksestä. 

142 §.Jätehuollon rekisterit ja tuottajarekisteri. Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan ja pykälän otsikkoa päivitettäisiin. Koska pykälässä säädettävät rekisterit sisältävät henkilötietoja, pykälää olisi tarpeen selkeyttää rekisterinpitäjää, rekisterien käyttötarkoituksia ja henkilötietojen tietosisältöä koskevilla säännöksillä.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä selkeämmin jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin rekisterinpitäjistä, kun voimassa olevassa momentissa säädetään rekisterien ylläpitovastuusta. Rekisterinpitovastuu kansainvälisiä siirtoja koskevan rekisterin, jätehuoltorekisterin ja tuottajarekisterin osalta ei olisi uusi. Siitä säädetään nykyisin ympäristönsuojelulain 222 §:ssä, mutta selkeyden vuoksi rekisteripitäjästä säädettäisiin jatkossa jätelaissa. 

Suomen ympäristökeskus toimisi jätteen siirtoja koskevien rekisterien rekisterinpitäjänä. Momentin 1 kohtaan lisättäisiin viittaus 117 c §:ssä tarkoitettuihin kirjanpitotietoihin. Jätelain muutoksessa lakiin lisättiin jätettä toiseen maahan siirtävälle velvollisuus toimittaa tiettyjä tietoja jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevaan rekisteriin, jota ylläpitää Suomen ympäristökeskus.  

Momentin 2 ja 3 kohta säilyisivät pääosin nykyisellään. Momentin 2 kohdassa täsmennettäisiin, että jätehuoltorekisteri olisi ELY-keskusten yhteinen ja ELY-keskukset toimisivat yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuina yhteisrekisterinpitäjinä. Momentin 3 kohdan mukaan Pirkanmaan ELY-keskus olisi tuottajarekisterin rekisterinpitäjä. 

Momentin 4 kohta olisi uusi ja siinä säädettäisiin uudesta rekisteristä, joka sisältäisi tiedot 121 §:ssä tarkoitetuista siirtoasiakirjoista. Rekisterin rekisterinpitäjänä toimisi Suomen ympäristökeskus. Jätedirektiivin 35 artiklan 4 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille vaatimus perustaa sähköinen rekisteri direktiivin 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia jätteitä koskevien jäsenvaltion maantieteellisen alueen kattavien tietojen tallentamiseksi. Jätedirektiivin 35 artiklan 1 kohdassa on asetettu toiminnanharjoittajille velvoite pitää kirjaa vaarallisen jätteen määrästä, laadusta ja alkuperästä sekä tarvittaessa jätteen määränpäästä, keräilytiheydestä, kuljetustavasta ja käsittelymenetelmästä ja toimittaa nämä tiedot viranomaisten perustamaan sähköiseen rekisteriin. Lisäksi jätedirektiivin 17 artikla edellyttää jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan vaarallisen jätteen jäljitettävyys jätteen syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan ja jätteiden valvonta. POP-asetuksen 7 artikla edellyttää, että jätedirektiivin vaatimuksia jätteiden jäljitettävyydestä ja valvonnasta sovelletaan myös POP-jätteisiin. Siirtoasiakirjan tietojen kokoaminen valtakunnalliseen rekisteriin tehostaisi siirtoasiakirjavelvollisuuden piiriin kuluvien jätteiden kuljetusten valvontaa ja seurantaa sekä parantaisi näiden jätevirtojen jäljitettävyyttä. Siirtoasiakirjan tietojen viemisestä rekisteriin vastaisi uuden 121 b §:n mukaisesti jätteen haltija tai kotitalouksista jätettä noudettaessa jätteen kuljettaja. 

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin tarkemmin rekisterinpitäjien vastuista. Rekisterinpitäjällä tarkoitettaisiin yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettua rekisterinpitäjää. Rekisterinpitäjä vastaisi rekisterin tietosisällöstä eli siitä, että rekisteriin tallennetaan laissa säädetyt tiedot, ja tiedot ovat täsmälliset ja ajantasaiset. Rekisterinpitäjä vastaisi myös tietopyyntöjen käsittelystä ja rekisteriin merkittyjen tietojen luovuttamisesta. Yleisen tietosuoja-asetuksen III luvussa säädetään rekisteröidyn oikeuksista. Rekisterinpitäjä vastaisi siitä, että rekisteröityjen oikeudet toteutuvat. Näitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus saada tietoa henkilötietojen käsittelystä (13–14 artiklat), oikeus saada pääsy tietoihin (15 artikla), oikeus oikaista tietoja (16 artikla) sekä oikeus vaatia itseään koskevien tietojen poistamista (17 artikla). Yleisen tietosuoja-asetuksen IV luvussa säädetään rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän vastuista. Rekisterinpitäjän on muun muassa toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan tietosuoja-asetusta (24 artikla) ja että käsittely on turvallista (32 artikla). Rekisterinpitäjä huolehtii, että vain erityisen tarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja käsitellään (25 artikla). Asetuksen 30 artiklassa säädetään rekisterinpitäjän velvollisuudesta ylläpitää selostetta vastuullaan olevista henkilötietojen käsittelytoimista. Selosteesta on käytävä ilmi muun muassa käsittelyn tarkoitukset, kuvaus rekisteröityjen ryhmistä, tieto siitä, kenelle henkilötietoja on luovutettu tai luovutetaan ja mahdollisuuksien mukaan tietojen poistamisen suunniteltu aika. 

Momentissa täsmennettäisiin myös jätehuoltorekisterin yhteisrekisterinpitäjien vastuita. Vaikka ELY-keskukset toimisivat jätehuoltorekisterin yhteisrekisterinpitäjinä, ne ovat kuitenkin viranomaisten erillisyysperiaatteen mukaisesti toisiinsa nähden itsenäisiä. Kukin rekisterinpitäjä vastaisi jätehuoltorekisteriin merkitsemiensä tietojen osalta, että tiedot ovat täsmälliset, minkä lisäksi kukin ELY-keskus vastaisi rekisteröimänsä henkilön oikeuksien toteuttamisesta. Yhteisrekisterinpitäjät eivät voisi käsitellä rajoituksetta muiden rekisterinpitäjien keräämiä ja tallentamia tietoja, vaan tietojen käsittely perustuisi kunkin viranomaisen toimivaltaan. 

Rekisterinpitäjä vastaisi myös rekisterin ylläpidosta ja kehittämisestä. Se huolehtisi, että rekisteri toimii ja on käytettävissä käyttötarkoitukseensa. Rekisterin ylläpito kattaisi muun muassa tietojärjestelmään liittyvää hallinnointia, sen käytön ja toimivuuden seuraamista, käyttäjäpalautteen vastaanottamista ja analysointia, virheiden korjauksesta huolehtimista, käyttäjien tukemista ja järjestelmän käyttöön liittyvää viestintää. Jätehuoltorekisterin osalta rekisterin ylläpidosta ja kehittämisestä vastaisi kuitenkin Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Sen rooli olisi uusi. Kaakkois-Suomen ELY-keskus hallinnoisi jätehuoltorekisterin kehittämistä lainsäädännön muutoksista johtuvien ja ELY-keskusten tunnistamien kehittämistarpeiden perusteella. Pirkanmaan ELY-keskus vastaisi tuottajarekisterin ylläpitämisestä ja kehittämisestä vastaavalla tavalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus KEHA hoitaisi edelleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun asetuksen (1373/2018) 28 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti ELY-keskusten tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat. Käytännössä KEHA toimii siis tietojärjestelmien palveluntuottajana ja toteuttaa tietojärjestelmiin liittyviä ylläpito- ja kehittämistoimia. Tuottajarekisterin, jätehuoltorekisterin ja siirtoasiakirjojen tiedoista koostuvan rekisterin kehittämistä tehtäisiin yhteistyössä rekisterit omistavan ympäristöministeriön kanssa. Jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevan rekisterin omistaa Suomen ympäristökeskus ja se vastaisi nykyiseen tapaan rekisterin kehittämisestä.  

Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin uudeksi 3 momentiksi ja sitä täydennettäisiin rekisteriin tallennettavien henkilötietojen osalta. Jätealan rekisterit sisältävät tietoja toiminnanharjoittajista ja siten ne sisältävät myös henkilötietoja. Henkilötieto on määritelty yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Henkilötietoja ovat sellaiset tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai epäsuorasti esimerkiksi yhdistämällä yksittäinen tieto johonkin toiseen tietoon, joka mahdollistaa tunnistamisen. Rekistereihin tallennettaisiin toiminnanharjoittajan nimi ja yhteystiedot sekä yritys- ja yhteisötunnus. Suomen ulkopuolelle sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien osalta tallennettaisiin yritys- ja yhteisötunnuksen sijaan vastaava tunnus, jonka toiminnanharjoittaja on saanut rekisteröityessään sijoittautumismaassaan. Jos toiminnanharjoittaja on elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö, tätä koskevat tiedot ovat myös henkilötietoja. Rekisteriin tallennettaisiin henkilötietoina henkilön nimi, toimipaikan osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Toimipaikan osoite voi olla samalla henkilön kotiosoite. Myös y-tunnus voi ilmaista elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön, jos y-tunnusta koskeva tieto yhdistetään toisen rekisterin tietoihin. Jos toiminnanharjoittaja on yritys tai muu organisaatio, rekisteriin tallennettaisiin organisaation yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot.  

Momenttiin lisättäisiin valtuus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella rekistereihin merkittävistä olennaisista tiedoista. Asetuksella voitaisiin säätää muun muassa, mitkä jätehuoltorekisteriin ja tuottajarekisteriin hyväksymistä tai merkitsemistä koskevien hakemusten ja ilmoitusten sekä niistä annettujen päätösten tiedot olisi tallennettava rekisteriin. 

Säännöksessä säilytettäisiin nykyinen 2 momentin säännös, jonka mukaan Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen olisi huolehdittava siitä, että rekistereihin merkitään näille rekisteriin hyväksymistä tai merkitsemistä varten ilmoitetut olennaiset tiedot. Säännökseen lisättäisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle velvollisuus huolehtia siitä, että sen jätehuoltorekisteriin tallentamat tiedot jätteen keräämisestä ovat oikeita ja ajantasaisia. Säännöksellä selkeytettäisiin kunnallisten viranomaisten vastuuta tallentamistaan tiedoista, koska kunnalliset viranomaiset veisivät ja käyttäisivät rekisterin tietoja olematta rekisterin rekisterinpitäjiä. 

Pykälän nykyinen 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Tuottajarekisteristä julkaistavista tiedoista säädettäisiin uudessa 142 b §:ssä. 

Pykälän 4 momentti olisi uusi ja siitä ilmenisi rekisterien käyttötarkoitukset. Käyttötarkoituksesta säätäminen olisi tarpeen, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten. Pykälässä säädettyjen rekisterien pääasiallinen käyttötarkoitus olisi jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten valvonta, minkä lisäksi tietoja käytettäisiin jätehuollon järjestämiseen, kehittämiseen ja suunnitteluun, jätetietojen seurantaan ja raportointiin sekä tutkimukseen ja tilastointiin. Suomen ympäristökeskus tekee myös tutkimustyötä, joihin jäterekisterien tietoja voidaan tarvita. Rakennusjätteiden siirtoasiakirjojen tietoja käytettäisiin myös komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/1004 raportoitavaksi edellytettyjen tietojen keräämiseen syntyvän rakennusjätteen määrästä. Tilastointiin rekisterien tietoja käyttäisivät ainakin Tilastokeskus ja Pirkanmaan ELY-keskus, joka laatii tuottajarekisterin tiedoista vuosittaisia tuottajavastuutilastoja. Kuntien viranomaiset käyttäisivät jäterekisterien tietoja jätehuollon järjestämiseen, kehittämiseen ja suunnitteluun. Jätehuollon suunnittelua ja kehittämistä tehdään myös ympäristöministeriössä muun muassa valtakunnallisen jätesuunnitelman laatimisessa. Voimassa oleva pykälän 1 momentin johdantokappaleen viittaus ympäristönsuojelulain 27 §:ään päivitettäisiin viittaukseksi voimassa olevan lain 222 §:ään ja säännös siirrettäisiin pykälän loppuun. 

Tiedonsaantioikeuksista rekistereistä säädettäisiin tarkemmin 143 b §:ssä, jota päivitettäisiin. 

142 a §.Jätehuoltorekisteriä koskeva tietopalvelu. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin jätehuoltorekisteriä koskevasta julkisesta tietopalvelusta. Ylläpidosta vastaisi Suomen ympäristökeskus. Ylläpitäjällä olisi tietopalvelun tekninen ylläpitovastuu ja se vastaisi siitä, että tietopalvelu on yleisön saatavilla ja käytettävissä käyttötarkoitukseensa. Ylläpito kattaisi muun muassa tietopalvelun käytön ja toimivuuden seuraamista, käyttäjäpalautteen vastaanottamista ja analysointia, virheiden korjauksesta huolehtimista, käyttäjien neuvontaa ja käyttöön liittyvää viestintää. Palvelussa julkaistavien tietojen rekisterinpitäjänä toimivat ELY-keskukset 142 §:n 1 momentin mukaisesti ja ne vastaisivat mainitun pykälän perusteluissa selostetulla tavalla rekisterien tietosisällöstä.  

Pykälän 1 momentin mukaan tietopalvelun tarkoituksena olisi välittää tietoja jätehuoltorekisteriin hyväksytyistä jätteen kuljettajista ja välittäjistä sekä näiden toiminnasta. Jätteen kuljettajia ja välittäjiä koskevien tietojen sekä näiden toimintaan sisältyvien jätetietojen julkaiseminen kaikille avoimessa tietopalvelussa palvelisi yleistä tiedonsaantia jätehuoltorekisteriin hyväksytyistä ja merkitystä toiminnanharjoittajista. Palvelu mahdollistaisi tiedonsaannin ilman, että sitä tarvitsisi erikseen pyytää jätehuoltorekisteriä ylläpitäviltä viranomaisilta. Palvelun käyttäjäryhmiä voisivat olla erityisesti esimerkiksi muut viranomaiset ja kunnat sekä jätehuoltopalveluja tarvitsevat yritykset ja kansalaiset. Tarve saada tietoa jätehuoltorekisteriin hyväksytyistä ja merkityistä jätteen kuljettajista tai välittäjistä voi koskea joko yksittäistä toiminnanharjoittajaa tai tietoa tietyllä alueella toimivista toiminnanharjoittajista, jotka kuljettavat tai välittävät tiettyjä jätteitä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedoista, jotka tietopalveluun tulisi sisältyä. Tietopalvelusta tulisi saada tiedot toiminnanharjoittajan nimestä, yritys- ja yhteisötunnuksesta tai ulkomaisen toimijan vastaavasta tunnuksesta, harjoitettavasta toiminnasta, kotipaikasta tai jos toiminnanharjoittajan kotipaikka on ulkomailla, tämän sijaintimaasta sekä pääasiallisesta ja muista toiminta-alueista. Harjoitettavalla toiminnalla tarkoitettaisiin sitä, onko kyse jätteen kuljettamisesta, välittämisestä vai molemmista. Pääasiallinen toiminta-alue tarkoittaisi sen ELY-keskuksen toimialuetta, jolla suurinta osaa toiminnasta harjoitetaan. Pääasiallinen toiminta-alue voisi olla myös koko Suomi. Muut toiminta-alueet tarkoittaisivat niiden ELY-keskusten toimialueita, joilla toimintaa harjoitetaan pääasiallisen toiminta-alueen lisäksi. Kotipaikka olisi yrityksen kaupparekisteriin merkitty kotipaikka. Kotipaikkaa koskeva tieto olisi tarpeellinen hakujen rajaamiseksi, sillä toiminta-alue ei välttämättä rajaa tarpeeksi hakuja. Tietoa kotipaikasta ei julkaistaisi, koska toiminnanharjoittajan yhteystiedot voivat olla salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 31 kohdan nojalla. Ulkomaisista toiminnanharjoittajista julkaistaisiin kotipaikan sijasta sijaintivaltio. Myös ulkomainen toiminnanharjoittaja voi olla luonnollinen henkilö. Eri maissa voi olla lainsäädännöllä rajoitettu luonnollisen henkilön kotipaikkatiedon julkaisemista, eikä tietoa tästä syystä julkaistaisi myöskään Suomessa. Tietopalvelussa julkaistaisiin myös jäteasetuksen liitteenä olevan jäteluettelon mukaiset jätenimikkeet, joita hyväksyntä tai merkintä koskee, ja jätenimikkeen tunnusnumero.  

Tietopalvelussa julkaistavien tietojen tulisi olla ajantasaiset. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Tietopalvelun tarkoituksen toteuttamiseksi toiminnanharjoittajaa koskevat tiedot säilytettäisiin tietopalvelussa sen ajan, minkä toiminnanharjoittaja on hyväksyttynä tai rekisteröitynä jätehuoltorekisterissä. Tietojen ajantasaisuudesta vastaisivat rekisterinpitäjinä toimivat ELY-keskukset. Jätehuoltorekisteriin hyväksytyllä toiminnanharjoittajalla on 97 §:n mukaan velvollisuus ilmoittaa toiminnan muuttumisesta tai lopettamisesta ELY-keskukselle, joka puolestaan merkitsee muuttuneet tiedot rekisteriin ja tarvittaessa poistaa toiminnanharjoittajan tiedot rekisteristä kokonaan. Ehdotetun 99 §:n nojalla ELY-keskuksen olisi myös poistettava rekisteristä toiminnanharjoittajan tiedot, jonka hyväksyminen peruutetaan tai joka raukeaa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietopalvelun hakutoiminnosta. Ehdotuksen mukaan tietopalvelusta olisi voitava hakea tietoja rajattuina hakuina käyttäen hakuperusteina 2 momentissa tarkoitettuja tietoja. Hakemalla toiminnanharjoittajan nimellä tai y-tunnuksella voisi tarkistaa, onko tietty toiminnanharjoittaja hyväksytty jätehuoltorekisteriin. Tietopalvelusta voisi hakea jätteen kuljettajia ja välittäjiä harjoitettavan toiminnan, yrityksen kotipaikan tai sijaintimaan, toiminta-alueen ja jätenimikkeen tai sen tunnusnumeron perusteella. Käyttämällä hakuehtona yrityksen kotipaikkaa ja jätenimikettä tai sen tunnusnumeroa hakutuloksiin tulisivat yritykset, joiden kotipaikkana on hakuehtoon valittu kunta ja jotka kuljettavat tai välittävät hakuun valitun jätenimikkeen mukaista jätettä. Jätenimikettä koskevalla hakuperusteella olisi mahdollista hakea tietoa myös nimikeryhmällä. Harjoitettavaa toimintaa, yrityksen kotipaikkaa, sijaintimaata tai toiminta-aluetta ei kuitenkaan voisi käyttää ainoana hakuehtona, vaan tietopalvelua käyttävän olisi valittava samanaikaisesti jätenimike tai sen tunnusnumero, jolle kuljetus- tai välityspalvelua haetaan. Tällä rajoitettaisiin sitä, ettei yksittäisellä hakuehdolla saisi tietopalvelusta haettua suurta määrää jätteen kuljettajia tai välittäjiä, koska tietopalvelu sisältää myös henkilötietoja. Tietopalvelussa ei julkaistaisi toiminnanharjoittajien osoitetietoja eikä muitakaan yhteystietoja. Toiminnanharjoittajan yhteystiedot ovat yleensä helposti saatavissa muualta, kuten esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämästä Virre-onlinepalvelusta, joka sisältää kaupparekisteriin merkityt yritykset, tai toiminnanharjoittajan omilta verkkosivuilta. Ulkomaisesta toiminnanharjoittajasta tietopalvelussa julkaistaisiin tieto tämän sijaintimaasta, ei kotipaikasta. 

Tietopalveluun sisältyisi vain niitä tietoja, jotka tallennetaan jätelain 142 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun jätehuoltorekisteriin. Järjestelmän ylläpitäminen ja sen tarkoituksen täyttäminen edellyttävät riittäviä tunnistetietoja toiminnan harjoittajasta ja toiminnasta. Tämän vuoksi pykälän 4 momenttiin sisällytettäisiin henkilötietojen julkaisemista koskevat erityissäännökset suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetään viranomaisen henkilörekisterin henkilötietoja sisältävän tiedon luovuttamistavasta ja luovuttamisen edellytyksistä. Säännöksen mukaan tiedon saa luovuttaa, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallentaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Kun tieto luovutetaan yleisen tietoverkon kautta, viranomainen ei voi varmistua luovutuksensaajan oikeudesta henkilötiedon käyttämiseen, koska tieto on kenen tahansa tietoverkon käyttäjän saatavissa. Jotta tietopalvelu voisi sisältää tietojen saannin kannalta välttämättömät tiedot, on asiasta tarpeen säätää julkisuuslain edellä mainitusta kohdasta poikkeavalla tavalla. Tiedonsaannin kannalta välttämättöminä henkilötietoina pidettäisiin toiminnanharjoittajan nimeä, y-tunnusta ja kotipaikkaa, ja nämä tiedot saisi luovuttaa myös luonnollisista henkilöistä. Säännöksessä mainittaisiin y-tunnus, koska luonnollinen henkilö voisi olla tunnistettavissa y-tunnuksen avulla, jos tiedon yhdistäisi toisen rekisterin tietoihin. Tietopalvelussa julkaistaisiin myös tieto harjoitettavasta toiminnasta, toiminta-alueesta ja jätenimikkeistä, mutta näiden tietojen ei voida katsoa olevan henkilötietoja. Tieto toiminta-alueesta ei ilmaisisi henkilön kotipaikkaa, eikä se näin ollen olisi myöskään henkilötieto. Jos toimintaa harjoitetaan koko Suomessa, hakutuloksissa toiminta-alueena näkyisi koko Suomi. 

142 b §. Tuottajarekisteriä koskeva tietopalvelu. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin tuottajarekisteriä koskevasta tietopalvelusta. Säännöksellä korvattaisiin voimassa olevan 142 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan Pirkanmaan ELY-keskus pitää julkisessa tietoverkossa luetteloa tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista ja tuottajayhteistöistä. Luettelo sisältää tuottajien nimen, y-tunnuksen sekä tuotteet, joita tuottajan tai tuottajayhteisön vastuu koskee. Tietoverkossa ylläpidettävien luetteloiden sijaan tiedot olisi saatavissa tietopalvelusta. Tietopalvelun tiedot perustuisivat tuottajarekisterin tietoihin.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietopalvelun ylläpitovastuusta. Ylläpidosta vastaisi Suomen ympäristökeskus. Ylläpitovastuuta on selostettu edellä 142 a §:n perusteluissa. Tietojen rekisterinpitäjänä toimii Pirkanmaan ELY-keskus 142 §:n 1 momentin mukaisesti. Tietopalvelua pidettäisiin tuottajien ja tuottajayhteisöjen lisäksi valtuutetuista edustajista, jonka tuottaja tai tuottajaa vastaava toimija on voinut nimetä lain 66 a §:n nojalla. Tuottajavastuun hoitamisella tarkoitettaisiin sitä, että tuottaja tai tuottajayhteisö on rekisteröity tuottajarekisteriin tai että tuottaja on liittynyt johonkin tuottajayhteisöön. Pykälän 1 momentissa ilmaistaisiin tietopalvelun käyttötarkoitus, joka olisi tietojen välittäminen tuottajarekisteriin merkityistä tuottajista ja tuottajayhteisöistä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin tiedoista, jotka tietopalveluun tulisi sisältyä. Tietopalvelun tulisi sisältää tiedot tuottajan, tuottajayhteisön ja valtuutetun edustajan nimestä ja y-tunnuksesta tai sitä vastaavasta tunnuksesta. Y-tunnusta vastaavalla tunnuksella tarkoitettaisiin tunnusta, joka ulkomaiselle yritykselle on annettu sen rekisteröityessä sijoittautumismaansa kaupparekisteriä vastaavaan rekisteriin. Tietopalvelu sisältäisi 2 kohdan mukaan tiedot myös 66 a §:n mukaisista valtuutetuista edustajista tai tuottajayhteisöstä, jonka toiseen valtioon sijoittautunut tuottajaa vastaava toimija, etäkaupalla tuotteita Suomeen myyvä tuottaja tai verkkokaupan alustan ylläpitäjä alustallaan toimivien etämyyjien puolesta on valtuuttanut hoitamaan Suomen markkinoille toimitettujen tuotteiden tuottajavastuuvelvoitteet Suomessa. Momentin 3 kohdan mukaan tietopalvelu sisältäisi tiedot tuottajasta, jonka puolesta 2 kohdassa tarkoitettu valtuutettu edustaja hoitaa tuottajavastuuvelvoitteita Suomessa. 

Momentin 4 kohdan mukaan tietopalvelu sisältäisi tiedot kunkin tuottajan tuottajavastuualasta ja tuottajayhteisöistä, joihin tuottaja on liittynyt. Tuottajayhteisöt jaoteltaisiin 5 kohdan mukaan tuoteryhmittäin. Tuoteryhmiä olisivat lain 48 §:ssä säädetyt tuoteryhmät. Pakkausten tuottajayhteisöt jaoteltaisiin mahdollisuuksien mukaan materiaaliryhmittäin, sähkö- ja elektroniikkalaitteet laiteluokittain ja paristot ja akut akkutyypeittäin niitä koskevan tuotekohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Rekisteri mahdollistaa tällä hetkellä pakkausten jaottelun metalli-, kuitu- ja muovipakkausten tuottajien osalta.  

Tietopalvelussa julkaistavien tietojen tulisi olla ajantasaiset. Tuottajille ja tuottajayhteisöille on lain 105 ja 106 §:ssä säädetty velvollisuus ilmoittaa tietojen muutoksista Pirkanmaan ELY-keskukselle. Eri tuottajavastuualoista annetuissa valtioneuvoston asetuksissa (mm. pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 1029/2021 17 §) on tarkennettu ilmoittamisajankohtaa, joka on kuukauden kuluessa muutoksesta. Pirkanmaan ELY-keskuksen on puolestaan merkittävä muuttuneet tiedot tuottajarekisteriin. Rekisteristä olisi poistettava myös yksittäisen tuottajan tiedot, joka ei ole enää tuottajayhteisön jäsen. Jätelain 107 §:n nojalla tiedot on poistettava rekisteristä myös silloin, jos toiminta lopetetaan. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tietopalvelun hakuperusteista. Ehdotuksen mukaan tietopalvelusta olisi voitava hakea tietoja tuottajan, tuottajayhteisön tai valtuutetun edustajan nimellä, yritys- tai yhteisötunnuksella tai sitä vastaavalla tunnuksella sekä tuottajavastuualan mukaan 2 momentin 5 kohdan mukaisesti. Nimitiedoilla tarkoitetaan tuottajana toimivan yrityksen nimeä, ei henkilön nimeä. Tuottajarekisteri on yritysrekisteri ja se sisältää pääasiassa tietoja oikeushenkilöistä. Toiminnanharjoittajan ollessa yksityinen elinkeinonharjoittaja, sen nimi voi olla myös henkilötieto. Koska elinkeinonharjoittajan nimi saattaa olla samalla henkilötieto, pykälän 3 momenttiin olisi tarpeen sisällyttää vastaava henkilötietojen julkaisemista koskeva erityissäännös suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin kuin ehdotettuun 142 a §:ään. Tietopalvelussa ei julkaistaisi lainkaan yhteystietoja.  

143 §. Rekisteri jätteen kuljetuksista ja biojätteen käsittelystä kiinteistöllä. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen muutos ja siitä poistettaisiin viittaus EU:n yleisen tietosuoja-asetukseen. Säännöksessä säädettäisiin edelleen, että kunnan jätehuoltoviranomainen toimii rekisterin rekisterinpitäjänä. Rekisterinpitäjä on määritelty EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja sitä sovelletaan sellaisenaan EU:n jäsenvaltioissa. Yleiseen tietosuoja-asetukseen viittaaminen ei ole välttämätöntä kansallisessa laissa. Rekisterinpitäjän vastuuta on selostettu yksityiskohtaisemmin 142 §:n perusteluissa. 

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin uusista tiedonsaantioikeuksista kunnan jätehuoltoviranomaisen ylläpitämään jätteen kuljetuksia koskevaan rekisteriin. Kunnan jätehuoltoviranomaisen olisi pyydettäessä annettava jätteen kuljetuksia ja biojätteen käsittelyä koskevasta rekisteristä tietoja kunnan omistamalle yhtiölle, jolle kunta on siirtänyt lain 43 §:n nojalla jätehuollon palvelutehtävän. Säännöksen mukaan kunnallisella jäteyhtiöllä olisi pyynnöstä oikeus saada 1 momentissa tarkoitetusta rekisteristä tietoja, jotka ovat välttämättömiä erilliskerättävien jätteiden kuten bio- ja pakkausjätteen sekä sekalaisen yhdyskuntajätteen kiinteistökohtaisen jätteenkuljetuksen järjestämiseksi. Jäteyhtiöt tarvitsisivat tietoja kiinteistöistä, niiden jäteastioista ja tyhjennyksistä sekä tiedot kiinteistöistä, joilla biojäte käsitellään pienimuotoisesti, koska biojätettä ei olisi tarvetta kerätä näiltä kiinteistöiltä. Tiedot olisivat tarpeellisia erityisesti kuljetusjärjestelmämuutosten yhteydessä tapahtuvan keräyksen ja kuljetuksen sujuvaksi aloittamiseksi. Kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta viranomaiselle ilmoitettavista tiedoista säädetään jäteasetuksen 42 §:ssä. Sen mukaan jätteen kuljettajan on annettava rekisteriin tiedot kiinteistön haltijan nimestä ja yhteystiedoista, kiinteistön osoitteesta, järjestämäänsä kuljetukseen kuuluvien jäteastioiden koosta ja määrästä jätelajeittain sekä jäteastioiden tyhjennyspäivämäärät tai tyhjennyskertojen lukumäärä ja tyhjennysväli jätelajeittain. Kunnan jäteyhtiöiden tiedonsaantitarve koskisi mainittuja tietoja. Biojätteen pienimuotoisesta käsittelystä ja velvollisuudesta antaa siitä tietoja kunnan jätehuoltoviranomaiselle säädetään jäteasetuksen 43 §:ssä. Rekisteriin tallennetut kiinteistön haltijan nimi ja yhteystiedot voivat olla luonnollisten henkilöiden henkilötietoja. Useimmiten kiinteistön yhteystietona on kiinteistön isännöitsijänä toimiva isännöintiyhtiö. Kiinteistön haltija voi kuitenkin olla myös luonnollinen henkilö. Henkilön puhelinnumero, kotiosoite tai muu yhteystieto voi olla salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 30 kohdan nojalla. Tiedonsaantioikeus ei koskisi rekisteriin merkittyjä mahdollisia salassa pidettäviä henkilötietoja. Säännöksen tarkoituksena olisi selkeyttää nykyistä oikeustilaa. Tietoja on luovutettu kunnan jäteyhtiöille jo nykyisin julkisuuslain nojalla.  

Momentissa säädettäisiin kunnan jätehuoltoviranomaiselle velvollisuus antaa kuljetusrekisterin tietoja myös pakkausten tuottajayhteisölle. Tiedon luovuttamista koskevalla säännöksellä varauduttaisiin siihen, että kunta ja tuottajayhteisö eivät pääsisi lain 49 a §:n mukaisesti sopimukseen pakkausjätteiden erilliskeräyksestä ja 49 c §:ssä säädetty sovittelu päättyisi tuloksettomana, jolloin velvollisuus järjestää pakkausten erilliskeräys siirtyisi kunnalta tuottajayhteisölle. Kunnan jätehuoltoviranomaisen olisi annettava jätteen kuljetuksista välttämättömät tiedot, joita pakkausten tuottajayhteisö tarvitsee erilliskeräyksen järjestämiseksi. Välttämättömiä tietoja olisivat jäteasetuksen 42 §:n 1 momentissa luetellut tiedot. 

Tiedot olisi luovutettava kaksi kertaa ennen tuottajien vastuulle tulevan erilliskeräyksen aloittamista. Ensimmäisen kerran tietojen luovutus tapahtuisi viimeistään puolen vuoden kuluttua siitä, kun sovittelu olisi päättynyt tuloksettomana. Ensimmäisen luovutuskerran tarkoituksena olisi, että tuottajayhteisö saisi riittävät tiedot keräyksen piiriin tulevista kiinteistöistä, jotta keräyksen toteuttamiseen liittyvät kilpailutukset ja sopimuskumppaneiden kalustohankinnat voitaisiin tehdä erilliskeräyksen edellyttämässä laajuudessa. Tiedot tulisi luovuttaa toisen kerran viimeistään kaksi kuukautta ennen erilliskeräyksen aloittamista, jotta tuottajilla olisi ajantasaiset tiedot keräyksen kohteena olevista kiinteistöistä. Tiedot tulisi antaa sähköisesti muokattavassa muodossa. Ehdotetuilla tiedonsaantioikeuksilla helpotettaisiin jätehuollon järjestämistehtävän toteuttamista. Pakkausten tuottajayhteisöjen oikeus saada tietoja rekisteristä olisi uusi. 

143 a §.Jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaava lakitekninen muutos kuin 143 §:n 1 momenttiin. Rekisterinpitäjän vastuuta on selostettu yksityiskohtaisemmin 142 §:n perusteluissa. 

143 b §.Tiedonsaantioikeus jätehuollon rekistereistä, tuottajarekisteristä ja jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta. Pykälään koottaisiin tiedonsaantia koskevat säännökset jätehuollon rekistereistä, tuottajarekisteristä ja jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta ja pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan muutetun pykälän sisältöä. Jätehuollon rekisterit saattavat sisältää liike- tai ammattisalaisuuksia tai muita vastaavia liiketoimintaa koskevia seikkoja taikka henkilötietoja, joiden salassapitoon on julkisuuslain 24 §:ssä tarkoitettu peruste. Julkisuuslain 26 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tieto salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta voidaan antaa, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Pykälä perustaisi tietyille viranomaisille oikeuden saada tietoja jätelain 142 ja 143 a §:ssä säädetyistä rekistereistä salassapitosäännösten estämättä.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tiedonsaantioikeuksista 142 §:n mukaisiin rekistereihin. Jätelain yleisenä valvontaviranomaisena toimivalla ELY-keskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella olisi tiedonsaantioikeus niiden hoitaessa jätelain 24 §:ssä säädettyä valvontatehtävää, jonka nojalla ne voivat puuttua seurannassa havaittuihin laiminlyönteihin sekä valvoa jätehuollon eri tehtävistä vastuussa olevien toimintaa. Valvovilla viranomaisilla olisi oikeus saada tiedot myös uudesta siirtoasiakirjojen tietoja sisältävästä rekisteristä. ELY-keskus valvoo jätteen kuljetuksia toimialueellaan ja valtion lupaviranomaisen eli aluehallintoviraston ympäristönsuojelulain nojalla myöntämää lupaa edellyttävän jätteen haltijan ja jätteen vastaanottajan toimintaa. Muilta osin valvonta kuuluu kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.  

Valvontaviranomaisilla on jo nykyisin jätelain 122 §:n nojalla oikeus saada pyynnöstä tarpeelliset tiedot jätteen haltijalta tai muulta jätehuollon toimijalta, ja tiedonsaantioikeus kattaa myös siirtoasiakirjan tiedot. Tiedonsaanti rekisteristä helpottaisi valvontaviranomaisen työtä, kun tietoja ei tarvitsisi erikseen pyytää valvonnan kohteelta. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja ympäristöministeriöllä olisi oikeus saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä rekistereistä tietoja. Suomen ympäristökeskuksen tiedonsaantioikeus perustuisi lain 22 §:ssä säädettyyn toimivaltaan jätteen kansainvälisissä siirroissa sekä jätelain nojalla säädettyyn jätetietojen seuranta- ja raportointitehtävään. Suomen ympäristökeskuksesta annetussa laissa (1069/2009) säädetään viraston tutkimustehtävistä. Nämä lakisääteiset tehtävät perustaisivat Suomen ympäristökeskukselle tiedonsaantioikeuden jätealan rekistereihin. Ympäristöministeriö vastaa jätelain yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä sekä ympäristönsuojelun tietojärjestelmän sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisestä rekisterinpitäjien kanssa ja nämä tehtävät voisivat edellyttää tiedonsaantitarvetta rekistereiden tietosisällöistä. Momentissa ei lueteltaisi tyhjentävästi kaikkia säännöksessä mainittujen viranomaisten tehtäviä, joihin tiedonsaantioikeus voisi perustua, ja säännökseen otettaisiin maininta muista viranomaisten lakisääteisistä tehtävistä. Niihin voi liittyä tarpeita, jotka edellyttävät tiedonsaantia rekistereihin merkityistä toiminnanharjoittajista, jätteiden siirroista tai tuottajavastuiden hoitamisesta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tiedonsaantioikeuksista jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevan rekisterin tietoihin. Jätteen kansainvälisiä siirtoja valvoo Suomen ympäristökeskuksen lisäksi Tulli, jolla olisi oikeus saada rekisteristä tietoja, jotka ovat välttämättömiä valvontatehtävän hoitamiseksi.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tiedonsaantioikeuksista siirtoasiakirjojen tietoja sisältävästä rekisteristä ja jätehuoltorekisteristä. Kunnan jätehuoltoviranomaisen tiedonsaantioikeus siirtoasiakirjojen tietoja sisältävästä rekisteristä perustuisi jätelain 37 §:ään, jonka mukaan kunta voi järjestää saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksen siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa. Näin tehdessään kunnalla on velvollisuus seurata ja valvoa päätösten täytäntöönpanoa, ja tätä tehtävää varten se tarvitsisi tietoja rekisteristä. Tiedonsaantioikeuden myötä jätehuoltoviranomaisen ei tarvitsisi erikseen pyytää 39 §:n nojalla tietoja lietteen kuljettajilta. Seuratessaan jätelain 37 §:n mukaisten päätösten toteutumista kunnan jätehuoltoviranomaisella voisi olla tarpeen saada tietoja myös jätehuoltorekisteristä, esimerkiksi jätteen kuljettajalle rekisteriin hyväksymisen yhteydessä annetuista määräyksistä.  

Pykälän 3 momentin mukaan tiedonsaantioikeus siirtoasiakirjatietojen rekisterin tietoihin olisi myös 121 §:ssä tarkoitetulla siirtoasiakirjan laatineella, jätteen kuljettajalla ja vastaanottajalla. Näillä olisi oikeus saada rekisteristä tiedot, jotka koskevat jätteen siirtoa, johon kyseinen toiminnanharjoittaja on osallistunut. Vastuu siirtoasiakirjan tietojen viemisestä rekisteriin olisi tapauksesta riippuen joko jätteen haltijalla tai kuljettajalla. Siirtoon osallistuneiden osapuolten oikeus rekisterin tietoihin mahdollistaisi sen, että kukin toiminnanharjoittaja voisi jälkikäteen tarkistaa, että siirtoasiakirjan tiedot on siirretty rekisteriin ja että tiedot ovat täsmällisiä. Julkisuuslain 12 §:n mukainen oikeus saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta koskee vain luonnollisia henkilöitä, mikä ei olisi riittävä toiminnanharjoittajan kannalta. 

Rekistereistä voitaisiin luovuttaa tietoja myös Tilastokeskuksen laatimia tilastoja varten. Viranomaisten velvollisuudesta antaa Tilastokeskukselle välttämättömiä tietoja tietoaineistoista säädetään tilastolain (280/2004) 14 §:ssä, eikä Tilastokeskuksen tiedonsaantioikeudesta ole näin ollen tarpeen säätää jätelaissa. 

Tiedonsaantioikeus eri rekisterien tietoihin määräytyisi tapauskohtaisesti. Esimerkiksi valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus riippuisi siitä, mihin valvonta kohdistuu ja minkä viranomaisen valvontavastuulle jätelain mukainen toiminta kuuluu. Valvonnan kohdistuessa esimerkiksi jätteen haltijaan kyseistä jätteen haltijaa valvovalla viranomaisella olisi tiedonsaantioikeus jätteen haltijaa koskeviin siirtoasiakirjojen tietoihin. Valvovan viranomaisen määräytymiseen vaikuttaa muun muassa se, onko toiminta ympäristöluvanvaraista, kuka luvan on myöntänyt ja valvoo sen noudattamista sekä siitä, minkä kunnan alueella jätelain mukainen toiminta tapahtuu. 

Tietojen luovuttamistapaan sovellettaisiin yleislakina tiedonhallintalakia, jossa on tarkemmat säännökset tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla ja katseluyhteyden avaamisesta rekisteriin. Rekistereihin sisältyvien tietoihin pääsyä hallinnoidaan käyttöoikeuksilla, joiden antaminen perustuu Suomi.fi-tunnistus- ja valtuutuspalvelun käyttöön sekä tarvittaessa muihin käyttöoikeuksia rajaaviin tekijöihin, kuten käyttäjäroolien ja maantieteellisten sijaintien määrittelyyn. Käyttäjien on lisäksi hyväksyttävä käyttöehdot, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi rajapinnan käyttöoikeus edellyttää sopimusta rekisterinpitäjän kanssa. 

Pykälän nykyinen säännös siirtyisi pykälän 4 momentiksi. Se säilyisi muutoin nykyisellään, mutta säännökseen lisättäisiin viittaus 143 a §:ään, jossa säädetään jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta. 

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset 

Laki jätelain muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.9.2022. Voimaantuloa ehdotetaan syyskuulle sähköisen siirtoasiakirjojen tietoja sisältävän rekisterin toteuttamiseksi ja tarvittavien rajapintojen rakentamiseksi järjestelmään. 1.9.2022 lähtien jätteen haltijan tai kuljettajan tulisi huolehtia sähköisen tai paperisen siirtoasiakirjan tietojen toimittamisesta rekisteriin. Myös toiminnanharjoittajien voi olla tarpeen päivittää käytössä olevia järjestelmiä tiedonsiirron mahdollistamiseksi, ja tähän olisi varattava riittävästi aikaa.  

Jätehuoltorekisteriä koskevat säännökset (22 §:n 5 momentti, 94–95, 95 a, 96–99 §, 122 §:n 2 momentti, 131 §:n 2 momentin 2 kohta, 137 §:n 2 momentti), jätehuoltorekisteriä ja tuottajarekisteriä koskevat tietopalvelut (142 a ja 142 b §) ja laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta tulisivat kuitenkin voimaan 1.1.2023. Siirtymäsäännös olisi tarpeen riittävän ajan varaamiseksi jätehuoltorekisteriin tehtävien muutosten toteuttamiseksi, ulkomaisten toiminnanharjoittajien hakemuksiin varautumiseksi, tarvittavien ohjeistusten laatimiseksi ja hakemuslomakkeiden muuttamiseksi uusien hyväksymisedellytysten mukaisiksi. Jätehuoltorekisteriin olisi toteuttava rajapinta liikennelupien tarkistamiseksi Liikenne- ja viestintäviraston liikenneasioiden rekisteristä. Vastaavasti Liikenne- ja viestintäviraston järjestelmään olisi tehtävä muutoksia tietojen luovuttamiseksi ELY-keskuksille rajapinnan kautta. ELY-keskusten asianhallintajärjestelmän kautta voidaan nykyisin tilata ja vastaanottaa Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityksiä palkkaturva-asioiden käsittelyä varten. Jotta velvoitteidenhoitoselvityksiä voitaisiin hyödyntää asianhallintajärjestelmän kautta myös jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevassa harkinnassa, olisi laadittava yhteistyössä Harmaan talouden selvitysyksikön kanssa tietopalvelukuvaus, jonka hyväksyminen edellyttää tietolupaa kultakin selvitykseen tietoja toimittavalta viranomaiselta. Lisäksi olisi järjestettävä jätehuoltorekisteriasioita käsitteleville ELY-keskusten viranomaisille mahdollisuus tilata velvoitteidenhoitoselvityksiä asianhallintajärjestelmän kautta. Myös jätehuoltorekisteriä ja tuottajarekisteriä koskevien tietopalvelujen tekniseen toteuttamiseen olisi varattava aikaa.  

Säännöksen 2 momentin mukaan toiminnanharjoittajien, joiden toiminta on hyväksyttynä jätehuoltorekisteriin 1.1.2023, olisi tehtävä uusi hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin 31 päivänä joulukuuta 2025 mennessä, tai viimeistään silloin, kun 98 §:n mukainen ote on tarkistettava. Siirtymäsäännös mahdollistaisi sen, että toiminnanharjoittajat voisivat keskeytyksettä jatkaa toimintaansa uusien edellytysten voimaantullessa enimmillään kolmen vuoden ajan. Toiminnanharjoittajia on rekisterissä noin 3000, ja pitkällä siirtymäsäännöksellä pyrittäisiin siihen, että toiminnanharjoittajat hakisivat uutta hyväksyntää eri aikoina, jolloin ELY-keskus voisi käsitellä hakemukset viivytyksettä ilman että hakemusten käsittely ruuhkautuu. Momentissa säädettäisiin myös siitä, että ELY-keskuksen olisi hakemuksen käsittelyn yhteydessä vapautettava toiminnanharjoittajalta voimassa olevan lain 95 §:n mukaisesti vaadittu vakuus. Jos toiminnanharjoittajalle on jätehuoltorekisteriin merkittynä ulkomainen alihankkija, merkintä poistettaisiin, ja ulkomaisen alihankkijana toimivan toiminnanharjoittajan tulisi itsenäisesti hakea hyväksyntää. 

Säännöksen 3 momentissa olisi siirtymäsäännös koskien ulkomaista toiminnanharjoittajaa, joka on joko hyväksytty rekisteriin tai merkitty rekisterissä kotimaisen kuljetusyrityksen alihankkijaksi. Tällaisen ulkomaisen toiminnanharjoittajan olisi haettava hyväksyntää kahden vuoden kuluessa jätehuoltorekisteriä koskevien säännösten voimaantulon jälkeen eli viimeistään 31.12.2024. Ulkomaisia kuljetusyrityksiä koskeva siirtymäsäännös olisi lyhyempi kuin kotimaisten kuljetusyritysten. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että rekisteriin merkityt ulkomaiset kuljetusyritykset hakisivat uutta hyväksyntää ennen kuin se kotimainen kuljetusyritys, jonka alihankkijaksi ulkomainen kuljettaja on merkitty, hakee uutta hyväksyntää. Ellei ulkomainen toiminnanharjoittaja hakisi hyväksyntää ennen kuin merkintä sen toimimisesta kotimaisen kuljetusyrityksen alihankkijana poistettaisiin, ulkomainen toiminnanharjoittaja ei voisi harjoittaa jätteen kuljetustoimintaa Suomessa ennen kuin se olisi hyväksytty tai merkitty jätehuoltorekisteriin uudelleen. Ulkomaisia toiminnanharjoittajia koskeva kahden vuoden siirtymäsäännös varmistaisi riittävän ajan Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle valmistautua ulkomaisten toiminnanharjoittajien hakemusten käsittelyyn. 

Uusien jätteen kuljettajien ja välittäjien olisi haettava hyväksyntää jätehuoltorekisteriä koskevien säännösten voimaantullessa 1.1.2023. Velvollisuus koskisi kotimaisia ja ulkomaisia jätteen kuljettajia ja välittäjiä. 

7.2  Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä

6 §.Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan laajennettavaksi uudella 30 kohdalla siten, että Harmaan talouden selvitysyksikkö laatisi velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan jätelain 95 §:n 2 momentissa tarkoitettua toiminnanharjoittajan luotettavuuden selvittämistä. 

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Eduskunnassa on vireillä hallituksen esitys eduskunnalle lannoitelaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 32/2022 vp). Myös siinä esitetään lisättäväksi Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momenttiin uusi 30 kohta. Tämä päällekkäisyys tulisi huomioida esityksen eduskuntakäsittelyssä. 

Esityksellä ei ole tunnistettu olevan riippuvuuksia muista esityksistä. Jätelakiin valmistellaan samanaikaisesti muutoksia tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/904 (ns. kertakäyttömuovidirektiivi) täytäntöön panemiseksi. Hankkeen tiedot saatavilla sivustossa tunnuksella YM039:00/2020.https://valtioneuvosto.fi/hankkeet Direktiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta muutoksia samoihin jätelain säännöksiin kuin tässä esityksessä, eikä lakiesitys ole tulossa eduskunnan käsittelyyn keväällä 2022. 

11.2  Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy vuoden 2022 toiseen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.  

Ehdotus keskittää valtakunnallisesti Suomen ulkopuolelle sijoittautuneiden jätteen kuljettajien ja välittäjien jätehuoltorekisteriin hyväksyminen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tehtäväksi lisäisi voimavaratarvetta kyseisessä ELY-keskuksessa. Lisävoimavaratarvetta on käsitelty jaksossa 4.2.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan. 

Edellä mainituista Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lisäresurssitarpeista linjataan vuosia 2023–2026 koskevan julkisen talouden suunnitelman yhteydessä sekä vuoden 2022 toisessa lisätalousarviokäsittelyssä.