Alkoholilain 17 §:n elintarvikevalikoimaa ja sen osuutta koskevat vaatimukset eivät ole lain tarkoituksen kannalta perusteltuja, ja lisäksi ne ovat jo nyt aiheuttaneet konkreettista haittaa sekä elinkeinotoiminnalle että kuluttajille. 

Vuoden 2018 alusta voimaan tulleen alkoholilain uudistuksen henki oli alkoholisääntelyn maltillinen ja vastuullinen keventäminen. Sääntelyn ajanmukaistaminen on valtaosin osoittautunut onnistuneeksi. Etukäteen pelättyä kokonaiskulutuksen kasvua ei ole tapahtunut, järjestyshäiriöiden määrä ei ole lisääntynyt. Sitä vastoin elinkeinotoiminta on valtavasti piristynyt ja verotuotot kasvaneet kulutuksen ohjauduttua Viron matkustajatuonnista kotimaan jakelukanaviin. Myös kulutuksen rakenne on muuttunut, kun väkevät juomat ovat kotimaan kaupassa menettäneet osuuksia viineille sekä oluille ja muille miedoille juomille. 

Uuden alkoholilain soveltamisen yhteydessä on kuitenkin ilmennyt korjaamista vaativia käytännön ongelmia, joista yksi on laadukkaisiin ja harvinaisempiin pienpanimo-oluisiin keskittyvien erikoiskauppojen jääminen väliinputoajan asemaan. Tunnettu esimerkki on Espoon Isossa Omenassa toimintansa lopettanut "Pien"-olutkauppa, joka joutui elintarvikemyynnin osuutta koskevan vaatimuksen vuoksi sulkemaan ovensa vuodenvaihteessa 2018—2019. 

Kun alkoholilain uudistusta valmisteltiin, eräs pieni mutta toimijoiden kannalta merkittävä muutos oli, että valmistuspaikoilta tapahtuvan myynnin yhteydessä ei enää pidetty tarpeellisena vaatia näennäisen elintarvikekioskin pitämistä ulosmyynnin ehtona. Pienvalmistajien elintarvikekioskivaatimusta ulosmyynnin ehtona pidettiin aivan aiheellisesti tarpeettomana lisäsääntelynä, jolle ei ollut perusteita sen enempää lain tarkoituksen kuin käytännönkään näkökulmasta. Kyseessä oli arkijärjen vastainen vaatimus, joka ainoastaan haittasi sellaista toimintaa, josta ei ollut mitään osoitettavissa olevaa haittaa kansanterveydelle eikä yleiselle järjestykselle. Aivan vastaavalla tavalla tarpeeton on elintarvikemyyntiä tai sen osuutta koskeva vaatimus.  

Oluisiin erikoistuneiden kauppojen säänteleminen pois markkinoilta ei vähennä kokonaiskulutusta eikä vahvista yleistä järjestystä eikä turvallisuutta. Erikoiskaupat eivät myy kokonaiskulutuksen kannalta ratkaisevassa asemassa olevia halpoja massatuotteita, eivätkä ne pysty sellaisilla myöskään kilpailemaan suurten kauppaketjujen mittakaavaetujen kanssa. Pienimuotoisen erikoiskaupan ainoa kilpailuvaltti on laatuun ja erikoisuuksiin keskittyminen ja niitä koskeva asiantuntemus sekä yksilöllinen palvelu. Sellaista tarvitaan Suomeen nykyistä enemmän, ei vähemmän.