Viimeksi julkaistu 30.6.2021 14.07

Valiokunnan lausunto HaVL 24/2021 vp K 3/2021 vp Hallintovaliokunta Hallituksen vuosikertomus 2020

Tarkastusvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen vuosikertomus 2020 (K 3/2021 vp): Asia on saapunut hallintovaliokuntaan lausunnon antamista varten tarkastusvaliokunnalle. Määräaika: 30.9.2021. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • erityisasiantuntija Marja-Leena Härkönen 
    sisäministeriö
  • neuvotteleva virkamies Heidi Kankainen 
    sisäministeriö
  • poliisitarkastaja Seppo Sivula 
    sisäministeriö
  • johtava asiantuntija Juha Saunamäki 
    oikeusministeriö
  • tietohallintoneuvos Marjukka Ala-Harja 
    valtiovarainministeriö

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Poliisihallitus
  • Digi- ja väestötietovirasto

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

1. Johdanto

Hallintovaliokunta on arvioinut jäljempänä kutakin hallintovaliokunnan mietintöön perustuvaa hallituksen kertomukseen sisältyvää eduskunnan hyväksymää lausumaa ja ilmaissut kunkin lausuman kohdalla kantansa siitä, voidaanko lausuma poistaa hallituksen kertomuksesta vai onko lausuma edelleen tarpeen säilyttää vuoden 2021 hallituksen kertomuksessa.  

2. Hallintovaliokunnan mietintöihin perustuvat eduskunnan lausumat

Selviämisasematoiminnan ja muun akuutin päihdehuollon kehittäminen

HE 90/2005 vp — EV 94/2006 vp

Eduskunta edellytti 5.9.2006 hallituksen selvittävän mahdollisuudet edistää selviämisasematoiminnan ja muun akuutin päihdehuollon kehittämistä yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin kanssa. 

Käsiteltävänä oleva lausuma perustuu hallintovaliokunnan vuonna 2006 hyväksymään niin sanottua putkalakia (841/2006) koskevaan mietintöön HaVM 14/2006 vp. Muutettuna edelleen voimassa olevan lain lähtökohtana on ollut se periaate, että päihtymyksen vuoksi poliisin kiinni ottamat henkilöt on yleensä toimitettava sosiaali- tai terveydenhuoltoviranomaisten ylläpitämälle selviämisasemalle. Lain tavoitteena on ollut, että päihtynyt otetaan poliisin säilytystilaan vain, jos päihtynyttä ei hänen väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisensä vuoksi voida toimittaa selviämisasemalle. Valiokunta on pitänyt tätä perusteltuna niin päihtyneen henkilön näkökulmasta kuin poliisin tehtävien ensisijajärjestyksen kannalta arvioituna. Mainitun mietinnön mukaan selviämisasemia on ollut vain vähän, ja sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopaikat ovat olleet varsin kuormitettuja. Valiokunnan tuolloin saaman selvityksen mukaan paikkakunnilla, joilla toimii erillinen selviämisasema, toiminnalla on onnistuttu paikallisesti vähentämään huomattavasti säilöönottojen määrää.  

Hallituksen kertomukseen sisältyy varsin yleisluonteista lausumaan liittyvän asiakokonaisuuden käsittelyä. Lausumassa edellytetyt toimenpiteet eivät ole sen informaation perusteella, joka valiokunnalle on asiassa esitetty, edenneet edes kuluneiden 15 vuoden aikana tyydyttävästi.  

Vaikka valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa hallituksen kertomuksesta, valiokunta pitää lausumaan sisältyvää asiaa edelleen tärkeänä.  

Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutokset

HE 101/2010 vp — EV 261/2010 vp

Eduskunta edellytti 13.12.2010 hallituksen 1. seuraavan tarkkaan uudistuksen vaikutuksia muun muassa kuntien välisiin kustannuksiin sekä 2. selvittävän itsenäisesti asuvien ja avohuollon piirissä olevien henkilöiden kotikunnan määräytymiseen liittyvät eri kysymykset ja ryhtyvän tarvittaessa valmistelemaan lainsäädännöllisiä muutoksia. 

Hallintovaliokunnan mietintöön HaVM 27/2010 vp pohjautuva lausuma on liittynyt etenkin niihin käytännöllisiin ja kuntataloudellisiin haasteisiin ja vaikutuksiin, jotka ovat koskeneet erityisesti pitkäaikaisen laitoshoidon tarpeessa olevien henkilöiden kotikunnan muuttamista. 

Valiokunta toteaa, että hallituksen esitykseen hyvinvointialueista HE 241/2020 vp sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukaan henkilö, joka haluaa muuttaa hyvinvointialueen alueella sijaitsevan toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä ilman perhehoitoa, laitospalveluja tai asumispalveluja, voi hakea näitä palveluja ja näiden lisäksi tarvitsemiaan muita sosiaalipalveluja siltä hyvinvointialueelta, johon kyseinen kunta kuuluu, samoin perustein kuin jos hän olisi kyseisen kunnan asukas. Lisäksi ehdotetussa järjestämislaissa säädetään siitä, että perhehoidossa, laitospalveluissa tai asumispalveluissa olevan henkilön kotikunnan muuttuessa palvelujen järjestämisvastuu mukaan lukien kustannusvastuu siirtyy uuden kotikunnan mukaiselle hyvinvointialueelle. Valiokunta toteaa lisäksi, että kustannusvastuun siirtymisen merkitys tulee pienemään entisestään järjestämisvastuun ja kustannusvastuun siirtyessä uudistuksen myötä nykyistä laajemmalle väestöpohjalle. 

Lausuma voidaan poistaa hallituksen kertomuksesta. 

Poliisin pitkän aikavälin tehtävä-, resurssi- ja rahoitussuunnitelma sekä poliisimiehen hätävarjelua koskevat säännökset

HE 224/2010 vp — EV 371/2010 vp

1. Eduskunta edellytti hallituksen laativan ajantasaisen poliisin pitkän aikavälin tehtävä-, resurssi- ja rahoitussuunnitelman, johon myös sitoudutaan. 

Valiokunta huomauttaa, että eri hallitukset eivät ole kyenneet laatimaan ja toimittamaan hallintovaliokunnalle mietinnössä HaVM 42/2010 vp edellytettyjä vastuullisen ja suunnitelmallisen viranomaistoiminnan vaatimia pitkän aikavälin suunnitelmia. Poliisin tehtävät ja lakisääteiset vastuut ovat lisääntyneet, mutta resurssit ovat niiden hoitamiseen suhteellisesti pienentyneet. Vasta viime vaalikaudella on saatu 2010-luvulla tapahtunut poliisimiesten määrän jatkuva väheneminen pysäytettyä. Eduskunnan hyväksymässä hallintovaliokunnan mietinnössä HaVM 5/2017 vp on asetettu tavoite palauttaa poliisimiesten määrä vuoteen 2025 mennessä 7 850 henkilötyövuoteen. 

Hallituksen kertomuksen mukaan on vuonna 2020 jatkettu hallitusohjelman mukaisesti poliisin henkilötyövuosien määrän nostamista kohti 7 500 henkilötyövuotta vuoteen 2022 mennessä. Kertomuksessa katsotaan kehityksen mahdollistavan hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 5/2017 vp) esittämän 7 850 poliisihenkilötyövuoden tavoittamisen vuoteen 2025 mennessä. 

Valiokunta toteaa, että poliisimiehiä on koulutettu asianmukaisesti molempien edellä mainittujen tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden toteuttaminen ei kuitenkaan ole vuosien 2022—2025 julkisen talouden suunnitelman perusteella mahdollista (HaVL 23/2021 vp), vaan edellyttää lisärahoitusta. 

Eduskunnalle on annettu uusi sisäisen turvallisuuden selonteko (VNS 4/2021 vp), jossa on arvioitu poliisin tehtävien suorittamiseksi vuoden 2030 ennakoidussa toimintaympäristössä tarvittavan noin 8 200 poliisimiestä. Valiokunta yhtyy selonteon käsitykseen siitä, että tavoite on saavutettavissa ilman merkittäviä lisäinvestointeja poliisikoulutusjärjestelmään. Sen sijaan lähivuosien suunniteltu poliisitoimen rahoitus ei tue tavoitteen saavuttamista. Valiokunta lausuu asiasta tarkemmin uuden sisäisen turvallisuuden selonteon käsittelyn yhteydessä. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma (sen osa 1) on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

2. Eduskunta edellytti hallituksen tarkkaan seuraavan poliisimiehen hätävarjelua koskevien säännösten toimivuutta ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön tarkistamiseksi. 

Kuten hallituksen kertomuksesta ilmenee, poliisimiehen hätävarjelua koskevaa oikeuskäytäntöä ei ole ehtinyt syntyä siinä määrin, että sen perusteella voitaisiin arvioida säännösten toimivuutta. Asiaa on edelleen tarpeen seurata. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma (sen osa 2) on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Viranomaisyhteistyö uhkan arvioinnissa ja uhkaavan teon estämisessä

HE 333/2014 vp — EV 268/2014 vp

Eduskunta edellyttää hallituksen antavan hallintovaliokunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen selvityksen siitä, 1. kuinka viranomaiset ja muut toimijat ovat uuden lainsäädännön nojalla ilmoittaneet oma-aloitteisesti poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia tai uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä 2. kuinka luovutettuja tietoja on hyödynnetty ja niiden avulla toiminnan vaikuttavuutta on parannettu sekä 3. millä tavoin erimuotoinen viranomaisyhteistyö ja sen vaikuttavuus on kehittynyt uudistuksen myötä 

Hallintovaliokunta toteaa, että hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 41/2014 vp pohjalta on säädetty tietyille sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan viranomaisille oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten muutoin salassa pidettävät välttämättömät tiedot. Valiokunta on mietinnössään korostanut, että tietojen luovuttamiseen oikeutettujen on osattava ottaa ja myös otettava uuden lainsäädännön mahdollisuudet täysimääräiseen ja tehokkaaseen käyttöön työssään. Tietojen luovuttamatta jättäminen ei saa johtua siitä, ettei lakia ole kirjoitettu ehdottoman velvoitteen muotoon. Väkivallan uhkasta ilmoittaminen kuuluu luonnostaan vastuulliseen toimintaan ja virkavelvollisuuksiin. 

Hallintovaliokunta on kiinnittänyt hallituksen esityksen HE 333/2014 vp käsittelyssä erityistä huomiota perheväkivaltaan. Valiokunta on todennut, että perhe- ja lapsensurmia samoin kuin perheväkivaltaa yleensäkin voidaan pitää merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana, jonka torjuntaan on panostettava tehokkaasti. Valiokunta on korostanut niitä eri toimenpiteitä, joilla voidaan varmistua uuden lainsäädännön täysimääräisestä hyödyntämisestä väkivaltauhkien torjumiseksi myös käytännössä. Valiokunta on todennut mainitussa mietinnössään tyytyväisyydellä, että hallituksen esitykseen sisältyvät säännökset on muotoiltu siten, että ne koskevat myös muun väkivallan kuin perheväkivallan ehkäisemistä. 

Valiokunta pitää vakavana asiana sitä, ettei asiassa ole annettu lainkaan eduskunnan edellyttämää perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitettua kirjallista selvitystä, vaan valiokunta on joutunut erikseen omana asianaan pyytämään sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksiä asiassa. 

Hallintovaliokunta on käsitellyt äskettäin valiokunnan omana asiana (O 12/2021 vp) edellä mainitun kolmen ministeriön selvityksiä. Näiden selvitysten ja valiokuntakuulemisen perusteella tiedonkulku on parantunut vähitellen, mutta siinä on vielä kehitettävää. Ilmeisesti esimerkiksi kaikki sairaanhoitopiirit eivät ole toimittaneet tietoja lainkaan. 

Valiokunta on päättänyt, ettei se anna asiasta O 12/2021 vp erillistä lausuntoa hallitukselle tai mainituille kolmelle ministeriölle, vaan seuraa lähtökohtaisesti tiedonkulkua odotuksin sen paranemisesta vuotuisen hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä, ellei ilmene tarvetta selvitysmenettelyn jatkamiseen valiokunnan omana asiana. Kuten valiokunta on mietinnössään HaVM 41/2014 vp todennut, väkivallan uhkasta ilmoittaminen kuuluu luonnostaan vastuulliseen toimintaan ja virkavelvollisuuksiin. 

Valiokunta kiinnittää huomiota tässä yhteydessä myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO 2021:13. Poliisilaitos oli pyytänyt saada erästä sosiaalihuollon asiakasta koskevia salassa pidettäviä tietoja väkivaltaista käyttäytymistä koskevan uhka-arvion laatimista varten. Näitä tietoja ei poliisille luovutettu. Koska tietojen luovuttamista poliisille henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä koskeva asiakaslain (812/2000) 18 §:n 3 momentin toinen virke koskee ainoastaan tietojen oma-aloitteisen luovuttamisen edellytyksiä, korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei poliisilaitoksella ollut oikeutta saada pyytämiään tietoja sosiaalihuollon viranomaiselta. Hallintovaliokunnan mielestä tiedot pitäisi voida luovuttaa poliisin pyynnöstä. Ellei tietojen luovutus keskeisten oikeushyvien, hengen ja terveyden suojelemiseksi, toimi, on välttämätöntä velvoittaa viranomaiset tietojen luovuttamiseen lainsäädäntöä muuttamalla. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain uudistamistarpeet

HE 348/2014 vp — EV 334/2014 vp

Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee kiireellisesti poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain kokonaisuudistuksen. 

Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) on tullut voimaan 29 päivänä syyskuuta 2006. Tämä niin sanottu putkalaki sisältää poliisin säilyttämien tutkintavankien, pidätettyjen ja kiinni otettujen henkilöiden kohtelua koskevat yleiset säännökset. Hallituksen esityksessä HE 348/2014 vp on ehdotettu muutettavaksi putkalain tutkintavankeja koskevaa 13 lukua. Putkalain muutokset on hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 51/2014 vp mukaisesti sovitettu yhteen lakiviittauksin tutkintavankeuslain muuttamista koskeneen lain kanssa (HE 45/2014 vp). 

Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 51/2014 vp kiirehtinyt putkalain kokonaisuudistuksen toteuttamista. Asiaa koskeva hallituksen esitys on käsiteltävänä olevan hallituksen kertomuksen mukaan tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2021. 

Lausuma voidaan poistaa hallituksen kertomuksesta. 

Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta

VNS 5/2016 vp — EK 8/2017 vp

Eduskunta edellyttää, että hallitus 1. turvaa sisäisen turvallisuuden keskeisten viranomaisten poliisin, Rajavartiolaitoksen, pelastustoimen, hätäkeskuslaitoksen, Tullin ja maahanmuuttoviraston suorituskyvyn sekä näiden viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamisen asianmukaiset edellytykset nykyistä paremmin muun muassa vahvistamalla olennaisesti näiden viranomaisten rahoituspohjaa, 2. turvaa myös syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten ja Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytykset rikosvastuun toteuttamisessa olennaisesti nykyistä paremmin, 3. korjaa hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM 5/2017 vp ilmenevät sisäisen turvallisuuden puutteet ja epäkohdat sekä varautuu mietinnössä mainittuihin uhkatekijöihin, panostaa kehittämiskohteisiin ja ryhtyy muihin mietinnössä mainittuihin toimenpiteisiin, 4. ottaa hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 5/2017 vp sisäisen turvallisuuden linjausten ja toimenpiteiden perustaksi sekä noudattaa mietinnön linjauksia myös sisäisen turvallisuuden strategiatyössä, 5. antaa hallintovaliokunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä kirjallisen selvityksen niistä toimenpiteistä, joihin valiokunnan mietinnön HaVM 5/2017 vp johdosta on ryhdytty, sekä 6. antaa eduskunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä uuden kokonaisvaltaisen sisäisen turvallisuuden selonteon sisäisen turvallisuuden tilannekuvasta, uhkista ja tilasta, kansalaisten turvallisuuden tunteesta, sisäisen turvallisuuden viranomaisten suorituskyvystä ja toiminnan tuloksellisuudesta, toimintojen kehittämistarpeista ja haasteista sekä eriävien asianmukaisen hoitamisen edellyttämistä kehittämistoimenpiteistä ja tehtäväperusteisesti pidemmän tähtäimen taloudellisista ja muista resurssitarpeista. 

Hallintovaliokunta on antanut kautta aikojen ensimmäisestä sisäisen turvallisuuden selonteosta VNS 5/2016 vp mietintönsä HaVM 5/2017 vp. Tarve sisäisen turvallisuuden selonteon antamiseen on ilmaistu hallintovaliokunnan mietinnössä HaVM 7/2013 vp ja siihen sisältyneessä lausumaehdotuksessa. Taustalla on ollut rauhan ajan oloissa yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta olennaisen sisäisen turvallisuuden jääminen vaalikausittaisissa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa sivumainintojen varaan. 

Sisäisen turvallisuuden selontekomietintö HaVM 5/2017 vp on painottunut sisäisen turvallisuuden niin sanottuun kovaan ytimeen (security), vaikka siinä on tunnistettu myös sisäisen turvallisuuden laajempi kokonaisuus (safety). Vuoden 2016 selonteko ei vastannut valiokunnan odotuksia, ja mietintö HaVM 5/2017 vp on laadittu ikään kuin selonteon muotoon korvaamaan annettua selontekoa ja ohjaamaan annettavaa uutta selontekoa. Tämän vuoksi valiokunta tulee tarkastelemaan kattavasti valiokunnan mietintöön pohjautuvan lausuman muodostamaa laajaa asiakokonaisuutta käsitellessään eduskunnalle annettua uutta sisäisen turvallisuuden selontekoa VNS 4/2021 vp. Mainittakoon, että edellä olevan lausuman 5. kohdan selvitys on ollut vain hyvin yleispiirteinen ja tältäkin osin varsinainen kyseisen kohdan tarkastelu tapahtuu sisäisen turvallisuuden selonteon VNS 4/2021 vp käsittelyn yhteydessä. 

Lausuma voidaan poistaa hallituksen kertomuksesta. 

Tietosuojan valvontaviranomaisen organisointi

HE 9/2018 vp — EV 108/2018 vp

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, tulisiko tietosuojan valvontaviranomaisen organisaatiota kehittää virastomuotoiseksi, ja tarvittaessa valmistelee asiasta lainsäädännön muutokset. Organisaatiota kehitettäessä tulee muiden seikkojen ohella ottaa huomioon hallinnollisten seuraamusmaksujen määrääminen viraston monijäsenisessä toimielimessä ja EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimukset valvontaviranomaisen itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta. 

Hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 13/2018 vp mukaisesti säädetyllä tietosuojalailla (1050/2018) ja siihen liittyvillä laeilla on annettu kansalliset säännökset, joilla on täydennetty Euroopan unionin 24.5.2016 voimaan tullutta tietosuoja-asetusta, jonka soveltaminen on alkanut 25.5.2018. Tietosuojauudistus on nähty tarpeelliseksi informaatioteknologian nopean kehityksen ja jäsenvaltioiden hajanaisten henkilötietojen suojaa koskevien säädösten ja niiden epäyhtenäisen soveltamisen vuoksi. Asetuksella on vahvistettu henkilöiden oikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä ja parannettu EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä yhdenmukaistamalla EU:n jäsenvaltioiden henkilötietojen suojaa koskevat säännökset. 

Vaikka tietosuoja-asetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, se on asetuksena siinä mielessä poikkeuksellinen, että se jättää eräissä asioissa jäsenvaltioille direktiivinomaista kansallista liikkumavaraa. Tietosuoja-asetus sisältää myös velvoitteita jäsenvaltioille, kuten velvollisuuden säätää eräistä kansallista valvontaviranomaista koskevista asioista. Lisäksi jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen suoja eräiden muiden oikeuksien, kuten sananvapauden ja julkisuusperiaatteen, kanssa. 

Asetus sisältää varsin kattavat ja yksityiskohtaiset säännökset seuraamusjärjestelmästä ja riippumattoman valvontaviranomaisen toimivaltuuksista. Seuraamuksista huomio on pitkälti kiinnittynyt valvontaviranomaisen määräämiin hallinnollisiin sakkoihin, jotka voivat olla huomattavan suuria, vaikka valvontaviranomaisella on käytössään myös muita keinoja. 

Käsiteltävänä olevasta hallituksen kertomuksesta ilmenee, että tietosuojavaltuutetun toimisto on toiminut oikeusministeriön yhteydessä perustamisestaan lähtien. Toimisto on ollut toiminnassaan ja ratkaisuissaan täysin itsenäinen, eikä oikeusministeriö ole vaikuttanut toimiston työjärjestykseen tai toiminnan suunnitteluun lainkaan. Ministeriö on käynyt toimiston tavoitteista ja resursseista vuosittaiset tulosneuvottelut, kuten muidenkin virastojensa kanssa. 

Tehdyn selvitystyön pohjalta on tarkoitus perustaa Oikeushallinnon erityisviranomaiset -niminen kirjanpitoyksikkö ja virasto oikeusministeriön hallinnonalalla toimivien erityisviranomaisten — tietosuojavaltuutetun toimisto mukaan lukien — tuki- ja hallintotehtävien uudelleen järjestämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkettaessa asian valmistelua kuluvana vuonna varmistetaan tietosuojavaltuutetun toimiston itsenäisyys ja riippumattomuus tehtävissään. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Nuohousta koskevan lainsäädännön muuttaminen

HE 64/2018 vp — EV 110/2018 vp

Eduskunta edellyttää, että hallitus tarkkaan seuraa nuohousta koskevan lainsäädännön uudistamisen vaikutuksia erityisesti paloturvallisuuteen sekä nuohouspalvelujen saatavuuteen, laatuun ja hintaan. Uudistuksen toimeenpanosta on annettava kirjallinen selvitys hallintovaliokunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä. Lisäksi eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän, onko nuohousrekisterille jatkossa tarvetta sekä miten nuohouspalvelujen asiakas voi varmistaa, että palveluntarjoaja täyttää nuohoojan kelpoisuudelle asetetut vaatimukset. 

Pelastuslain (379/2011) vuonna 2018 säädetyillä muutoksilla on luovuttu piirinuohousjärjestelmästä ja siirrytty nuohouspalvelujen vapaaseen tarjontaan koko maassa (HaVM 12/2018 vp). Nuohottavia tulisijoja on maassamme hallituksen esityksen HE 64/2018 vp mukaan noin 3,5 miljoonaa. Nuohouksen määräväleihin ei ole kyseisellä lainsäädännöllä puututtu. Rakennuspaloista ja rakennuspalovaaroista noin 15 prosenttia liittyy tulisijoihin ja savuhormeihin. Nuohouksella on merkitystä etenkin nokipalojen ehkäisemisessä. Hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM 12/2018 vp ilmenee, että tulipalojen omaisuusvahingot ovat olleet keskimäärin 11,9 miljoonaa euroa vuodessa. Mietinnöstä ilmenee myös huoli nuohouspalvelujen saatavuudesta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että sisäministeriö on käynnistänyt loppuvuodesta 2020 erillisselvityksen, jossa arvioidaan, miten nuohousalan kilpailun vapauttaminen on vaikuttanut nuohousmarkkinoiden toimivuuteen, kuluttajahintoihin ja kiinteistöjen nuohousvelvoitteen toteutumiseen. 

Sen sijaan valiokunta ei pidä asianmukaisena, ettei eduskunnan lausumassa edellytetty selvitystyö nuohousrekisteristä ole vielä käynnistynyt. Pelastuslakiin on aiemmin sisältynyt nuohousyrityksiä koskenut velvoite pitää luetteloa nuohoamisen kohteista ja antaa siitä tietoja maksutta pelastuslaitoksille. Nuohousluettelon tietoja on tullut säilyttää kymmenen vuoden ajan. 

Valiokunta pitää tarpeellisena, että on saatavilla kattavat ja ajantasaiset tiedot tulisijojen nuohouksesta ja nuohousta koskevien määräaikojen noudattamisesta. Tulipalon sattuessa on myös tärkeää voida osoittaa, että nuohouksesta on huolehdittu asianmukaisesti. Valiokunta pitää lähtökohtaisesti perusteltuna nuohousrekisterin perustamista. Valiokunta arvioi uudistusta tarkemmin käsitellessään valiokunnalle kuluvan vuoden loppuun mennessä annettavaa eduskunnan lausumaan perustuvaa kirjallista selvitystä. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Siviilitiedustelulainsäädännön seuranta

HE 202/2017 vp — EV 291/2018 vp

Eduskunta edellyttää hallituksen 1. seuraavan tarkkaan siviilitiedustelulainsäädännön tehokkuutta ja tuloksellisuutta, toimivuutta, oikeusturvan toteutumista ja muuta soveltamista ja 2. antavan hallintovaliokunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen selvityksen 1 kohdassa tarkoitetusta seurannasta ja sen tuloksista ja 3. antavan eduskunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä kokonaisvaltaisen seikkaperäisen selonteon tiedustelulainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta, kehittämistarpeista, valvonnasta ja oikeusturvan toteutumisesta sekä muista asiakokonaisuuteen liittyvistä relevanteista seikoista. 

Hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 30/2019 vp mukaisesti on säädetty 1 päivänä kesäkuuta 2019 voimaan tullut siviilitiedostelulainsäädäntö, joka käsittää poliisilain uuden 5a luvun (581/2019) ja uuden lain tietoliikennetiedustelusta (582/2019). Samanaikaisesti on tullut voimaan myös uusi sotilastiedustelulaki (590/2019; PuVM 4/2018 vp). Lisäksi samaan sääntelykokonaisuuteen kuuluva uusi laki tiedustelutoiminnan valvonnasta on tullut voimaan vuoden 2019 helmikuun alussa (121/2019; PeVM 9/2018 vp). 

Hallintovaliokunta on saanut lausuman 2. kohdassa mainitun selvityksen ja kuullut asiantuntijoita selvityksen johdosta (O 79/2020 vp). Valiokunta on päättänyt, ettei se anna selvityksestä lausuntoa hallitukselle tai sisäministeriölle sen vuoksi, että eduskunnalle annetaan kuluvan vuoden loppuun mennessä valiokunnan mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen 3. kohdan mukaisesti kokonaisvaltainen selonteko tiedustelulainsäädännöstä. Valiokunta tulee arvioimaan selonteon käsittelyn yhteydessä muun muassa selvitysmenettelyssä esiin nousseita siviilitiedustelulainsäädännön kehittämistarpeita tiedustelutoiminnan tehostamiseksi. 

Lausuma voidaan poistaa hallituksen kertomuksesta. 

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

HE 242/2018 vp — EV 318/2018 vp

Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa ja arvioi uuden poliisin henkilötietolainsäädännön toimeenpanoa, kiinnittäen huomiota muun ohella uuden käyttötarkoitusperusteisen sääntelyn toimivuuteen, henkilötietojen suojan toteutumiseen, vaikutuksiin poliisin ja muiden viranomaisten toimintaedellytyksiin sekä henkilötietojen käsittelyn valvontaan, ja laatii siitä seikkaperäisen selvityksen hallintovaliokunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä. 

Hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 39/2018 vp pohjalta säädetty uusi laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (616/2019) on tullut voimaan vuoden 2019 kesäkuun alusta lukien. Uudella lailla on saatettu poliisin tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö vastaamaan Euroopan unionin tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Samalla on otettu huomioon myös poliisin toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja niistä aiheutuneet tiedonkäsittelytarpeet, jotka koskevat erityisesti henkilötietojen käsittelyä rikosten ennalta estämiseksi. Tavoitteena on lisäksi ollut selkeyttää ja yksinkertaistaa aiemmin voimassa olleen lain monimutkaiseksi muodostunut rakennetta. Säädetyllä uudella poliisin henkilötietolailla täydennetään Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin yleistä täytäntöönpanolainsäädäntöä. Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 39/2018 vp pitänyt merkittävänä muutoksena sitä, että aiempi valtakunnallisia tietojärjestelmiä ja muita poliisin henkilörekistereitä koskeva sääntely korvataan säännöksillä henkilötietojen käsittelytarkoituksista ja käsiteltävien henkilötietojen sisällöstä. 

Hallintovaliokunta toteaa, että valiokunnan mietintöön sisältyvä lainsäädäntökokonaisuus on ollut oikeudellisesti poikkeuksellisen vaativa ja se on edellyttänyt onnistuakseen lainvalmistelun vetovastuun ottamista tavanomaista vahvemmin valiokunnan oman valmisteluvastuun piiriin. Valiokunnan mietinnön pohjalta eduskunnan hyväksymän lausuman mukaisesti hallintovaliokunnalle on annettava asiassa seikkaperäinen selvitys kuluvan vuoden loppuun mennessä. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Digi- ja väestötietoviraston toimialaa koskevien lakien muuttaminen

HE 10/2019 vp — EV 20/2019 vp

Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan Digi- ja väestötietoviraston laadukkaiden palvelujen saatavuuden turvaamisesta koko maassa ottaen huomioon muun muassa käyntiasioinnin tarpeet, tietoteknisen laitteiston tai käyttäjäosaamisen puutteet osalla väestöä, ikääntymisestä tai sairauksista johtuva viranomaisasioinnin vaatiman toimintakyvyn aleneminen sekä kielellisten palvelujen saatavuuden tarpeet molemmilla kansalliskielillä ja saamen kielellä. 

Eduskunta on helmikuussa 2019 hyväksynyt vuoden 2020 alussa toimintansa aloittanutta uutta Digi- ja väestötietovirastoa koskevan peruslainsäädännön, joka on mahdollistanut Väestörekisterikeskuksen, maistraattien ja Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimineen maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävien yhdistämisen toiminnallisesti uudeksi kokonaisuudeksi Digi- ja väestötietovirastoon (HaVM 33/2018 vpHE 233/2018 vp). 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä eduskunnan lausuma perustuu hallintovaliokunnan mietintöön HaVM 3/2019 vp, joka koskee edellä mainitusta organisaatiouudistuksesta johtuvia muutoksia niihin lakeihin, joissa säädetään muun muassa yhdistettävien viranomaisten tehtävistä ja virastojen välisestä toimivallanjaosta. Lausumaa hyödyntäen valiokunta seuraa uudistuksen toimeenpanoa ja sen edistymistä. Olennainen kysymys on eri seikat huomioon ottaen laadukkaiden palveluiden saatavuuden turvaaminen koko maassa. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Asetietojärjestelmän kehittäminen

HE 101/2019 vp — EV 2/2020 vp

1. Eduskunta edellyttää hallituksen ensisijaisesti huolehtivan siitä, että ennen ampuma-aselain 25 §:n voimaantuloa nyt säädettävän lain nojalla varmistutaan nykyisen tietojärjestelmän kehitystyöstä ja muista toimenpiteistä niin, ettei jää epävarmuutta aseturvallisuuden, elinkeinonharjoittajien tarpeiden ja oikeusturvan, asetietojärjestelmän eheyden ja luotettavuuden tai muiden asiassa merkityksellisten seikkojen suhteen; sekä 2. Eduskunta edellyttää hallituksen toissijaisesti antavan eduskunnalle hallituksen esityksen ampuma-aselain 25 §:n voimaantulon lykkäämisestä 1.11.2020 jälkeiseen ajankohtaan, mikäli edellä 1 kohdassa tarkoitettua varmuutta ei joiltakin osin ole. 

Hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM 2/2020 vp ilmenee, että sähköistä asiointia ampuma-aseasioissa koskevien säännösten on alun perin ollut määrä tulla voimaan ja niiden soveltaminen aloittaa 1.12.2018. Sähköisen asioinnin käyttöönotto on edellyttänyt poliisin asetietojärjestelmän uudistamista. Tarkoitus on ollut toteuttaa asetietojärjestelmän kokonaisteknologiauudistus siten, että se mahdollistaa muun muassa sähköisen asioinnin lupa-asioissa ja ase-elinkeinonharjoittajien sähköisen asioinnin ilmoitusasioissa poliisin kanssa. Uutta asetietojärjestelmää on valmisteltu hallituksen esityksen HE 110/2018 vp mukaan vuodesta 2015 alkaen. Asetietojärjestelmän uudistamishanke on kuitenkin myöhästynyt merkittävästi suunnitellusta, eikä sähköistä asiointia ole voitu ottaa käyttöön. Tämän vuoksi myös sähköistä asiointia koskevien säännösten soveltamisen aloittamisajankohtaa on jouduttu useita kertoja lykkäämään. 

Valiokunta toteaa mietinnössään HaVM 2/2019 vp, että sähköisen asioinnin mahdollistavan asetietojärjestelmän toimitussopimus on päättynyt kesällä 2019. Saadun selvityksen mukaan CGI Suomi ei ole kyennyt toimittamaan järjestelmää. Hallituksen kertomuksen mukaan tavoitteena on, että tarvittava asetietojärjestelmä valmistuu vuoden 2024 alkuun mennessä. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

Ulkomaalaislain väliaikainen muuttaminen

HE 65/2020 vp — EV 63/2020 vp

1. Eduskunta edellyttää, että hallitus tarkkaan seuraa säädettävän väliaikaisen lainsäädännön vaikutuksia ja antaa asiasta selvityksen hallintovaliokunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä. 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, miten työnantaja voi nykyistä luotettavammin varmistua kansainvälistä suojelua hakeneen ulkomaalaisen työnteko-oikeudesta ja että hallitus tarvittaessa ryhtyy asianmukaisiin lainsäädäntötoimiin. 

Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 8/2020 vp puoltanut koronaviruksen aiheuttaman maailmanlaajuisen pandemian tilanteessa ja poikkeusolojen vallitessa 29.6.2020 voimaan tulleen ulkomaalaislain (301/2004) muuttamista laajentamalla väliaikaisesti kansainvälistä suojelua hakeneen työnteko-oikeutta siten, että työnteon aloittamista rajoittava karenssiaika poistetaan sellaisilta kansainvälistä suojelua hakeneilta, joilla on lain voimaan tullessa kansainvälistä suojelua koskeva asia vireillä joko Maahanmuuttovirastossa tai hallintotuomioistuimessa. Samalla työnteko-oikeuden kestoa on laajennettu siten, että oikeus työskennellä jatkuu täytäntöönpanokelpoisesta maastapoistamispäätöksestä huolimatta niin kauan kuin ulkomaalaiselle annetaan vastaanottopalveluja. 

Hallituksen esityksen HE 65/2020 vp tavoitteena on ollut lisätä työvoiman tarjontaa erityisesti sellaisissa työtehtävissä, jotka ovat huoltovarmuuden tai työmarkkinoiden toimivuuden kannalta välttämättömiä. Muutosten tavoitteena on ollut tukea osaltaan huoltovarmuustavoitteiden toteutumista sekä pienentää rajaliikenteen rajoittamisesta aiheutuvia elinkeinoelämän vahinkoja lisäämällä työvoiman tarjontaa alkutuotannon kriittisillä aloilla, joilla poikkeusoloista johtuva ulkomaisen työvoiman puute aiheuttaa merkittävää haittaa. Muutokset ovat koskeneet työskentelyä maa-, metsä-, puutarha- ja kalatalouden työtehtävissä, ja laki on ollut voimassa 31.10.2020 alkaen. 

Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 8/2020 vp tähdentänyt, että turvapaikkajärjestelmää ei ole tarkoitettu työvoiman maahanmuuton väyläksi eikä ehdotetulla väliaikaisella lainsäädännöllä tule sivuuttaa työntekoon tarkoitettuja oleskelulupaprosesseja. Tästäkin syystä on välttämätöntä, että väliaikaiset säännökset ovat voimassa vain sen rajoitetun ajan, kun kausityövoiman saatavuudessa on poikkeusolojen vallitessa rajaliikenteen rajoituksista johtuen ongelmia. 

Eduskunta on hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 8/2020 vp mukaisesti edellyttänyt, että hallitus seuraa tarkkaan säädettävän väliaikaisen lainsäädännön vaikutuksia ja antaa asiasta selvityksen hallintovaliokunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä. Tehty selvitys on toimitettu valiokunnalle 12.1.2021. Valiokunta on kuullut selvityksen johdosta valiokunnan omana asiana (O 7/2021 vp) asiantuntijoita ja päättänyt, ettei valiokunta anna erillistä lausuntoa hallitukselle tai asianomaisille ministeriöille, vaan ilmaisee näkemyksensä hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä. 

Hallituksen esityksen (HE 65/2020 vp) perusteluissa on arvioitu, että muutoksen välittömässä vaikutuspiirissä on ollut noin 1 000 turvapaikanhakijaa, joilta työnteko-oikeutta rajoittava karenssi on poistettu. Lisäksi muutos on mahdollistanut heidän sekä sellaisten noin 4 000 turvapaikanhakijan, joilla jo on ollut lain voimaan tullessa työnteko-oikeus, työnteon jatkamisen väliaikaisesti tietyillä alkutuotannon aloilla täytäntöönpanokelpoisesta maastapoistamispäätöksestä huolimatta vastaanottopalvelujen päättymiseen asti. 

Hallituksen esityksessä on todettu, että tarkkaa arviota lain muutoksen todellisesta työllisyysvaikutuksesta on vaikea tehdä ilman perusteellista selvitystä siitä, miten turvapaikanhakijat aiemmin ovat työllistyneet ja tehneet töitä kyseessä olevilla aloilla. Tämänkaltaisen selvityksen tekemiseen ei esityksen valmistelun kiireellisyyden vuoksi ole ollut aikaa. Kokonaisuudessaan lain muutoksen käytännön työllisyysvaikutuksen on arvioitu olevan joitakin kymmeniä tai satoja työntekijöitä tarkoitetuilla alkutuotannon aloilla. 

Sisäministeriö on eduskunnan lausuman johdosta lähettänyt 12.6.2020 Maahanmuuttovirastolle kirjeen, jossa Maahanmuuttovirastoa on pyydetty varautumaan lain soveltamisen ja sen vaikutusten seurantaan. Ministeriö on lisäksi käynyt viraston kanssa aiheesta neuvonpitoa. Väliaikaisen lain voimassaolon päätyttyä sisäministeriö on pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, Maahanmuuttovirastolta ja Poliisihallitukselta tietoja väliaikaisen lain vaikutusten arvioimiseksi ja selvityksen antamiseksi eduskunnalle. 

Asiassa valiokunnan saaman selvityksen perusteella tiedon saaminen turvapaikanhakijan työllistymisestä on vaikeaa. Turvapaikanhakijan työtekoa ei rekisteröidä tietojärjestelmiin eikä siitä ole saatavissa tilastotietoja. Turvapaikanhakijoiden työnteko on lailla sääntelemätön kokonaisuus. Työntekeminen ei myöskään kuulu turvapaikkamenettelyyn, ja ulkomaalaislaissa säädetään ainoastaan siitä, milloin työnteko-oikeus alkaa ja päättyy. Turvapaikanhakijalle ei ole myöskään asetettu velvollisuutta ilmoittaa työnteostaan viranomaisille. Työnantajan kelpoisuutta tai kykyä selvitä työnantajavelvoitteista, esimerkiksi palkanmaksusta, ei tarkasteta. Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus eivät saa suoraa tietoa siitä, käykö hakija ansiotyössä, kuka on työnantaja ja mille alalle hakija on työllistynyt. Tämän vuoksi ei valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan ole juurikaan keinoja saada tietoa turvapaikanhakijoiden työllistymisestä. 

Tietojen hankkiminen on käytännössä keskeisesti toteutettu siten, että vastaanottokeskukset ovat lähettäneet Maahanmuuttovirastolle tiedon niistä turvapaikanhakijoista, jotka ovat olleet kiinnostuneita kausityöstä. Maahanmuuttoviraston varmistettua turvapaikanhakijan työnteko-oikeuden vastaanottokeskus on antanut työntekoon oikeutetulle turvapaikanhakijalle uuden asiakaskortin, johon on lisätty kausityötarra. Tällä tavoin tehdyssä selvityksessä 78:sta kiinnostuksensa kausityöhön ilmaisseesta 48:lla on ollut oikeus tehdä työtä väliaikaisesti voimassa olleen lain nojalla. Vastaanottokeskuksista saadun tiedon mukaan säädetty laki on vaikuttanut 39 turvapaikanhakijan työllistymiseen.  

Hallintovaliokunnan saaman tiedon mukaan on arvioitu, että työllistyneitä on ollut joitakin kymmeniä ja arvio lukumäärästä voisi olla haarukassa vähintään 30—50 työllistynyttä turvapaikanhakijaa. Valiokunta ei pidä yllättävänä, että väliaikaisen lain vaikutukset turvapaikanhakijoiden työllistymiseen ovat jääneet vähäisiksi. 

Sen sijaan valiokunta pitää välttämättömänä, että turvapaikanhakijoiden samoin kuin oleskeluluvan saaneiden työllistymistä kyetään kattavasti seuraamaan. Valiokunta edellyttää, että hallitus huolehtii viipymättä tarvittavan turvapaikanhakijoiden työntekoa koskevan rekisteröinti- ja muun lainsäädännön valmistelusta ja antamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. 

Väliaikaisella lailla ei saadun selvityksen mukaan ole ollut vaikutusta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden maasta poistamiseen. 

Edellä lausuttu liittyy ennen kaikkea lausuman kohtaan 1. Lausuman kohdan 2 osalta valiokunnalle esitetty selvitys on kovin niukka. Siinä viitataan laittoman maahantulon ja maassa oleskelun toimintaohjelmaan vuosille 2021—2024 sekä ilmoitetaan, että selvitys ja sen johdosta tarvittavat toimenpiteet pyritään tekemään vielä tämän hallituskauden aikana. Valiokunta ei ole arvioinut mainittua LAMA-ohjelmaa ja sen toimenpiteiden hyväksyttävyyttä. 

Hallituksen kertomukseen sisältyvä lausuma on tarpeen säilyttää, eikä sitä voida poistaa kertomuksesta. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Hallintovaliokunta esittää,

että tarkastusvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 17.6.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Riikka Purra ps 
 
varapuheenjohtaja 
Mari-Leena Talvitie kok 
 
jäsen 
Tiina Elo vihr 
 
jäsen 
Eveliina Heinäluoma sd 
 
jäsen 
Hanna Holopainen vihr 
 
jäsen 
Hanna Huttunen kesk 
 
jäsen 
Anna-Kaisa Ikonen kok 
 
jäsen 
Mikko Kärnä kesk 
 
jäsen 
Aki Lindén sd 
 
jäsen 
Mauri Peltokangas ps 
 
jäsen 
Juha Pylväs kesk 
 
jäsen 
Piritta Rantanen sd 
 
jäsen 
Matti Semi vas 
 
jäsen 
Heidi Viljanen sd 
 
jäsen 
Ben Zyskowicz kok 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Ossi Lantto