Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sana laajakaista-asioista.
Ensinnäkin kaikki me sen tiedämme, että markkinaehtoisesti valokuituun perustuvaa laajakaistayhteyttä ei tulla koko Suomeen rakentamaan. Kotikunnassani Ilomantsissa todettiin tämä jo 2010-luvun alussa. Kun neuvottelimme operaattorien kanssa, niin vastaus oli yksiselitteisen selkeä: ei tule koskaan. No, se aiheutti sitten sen, että kunnanvaltuusto yksimielisellä päätöksellä teki vuonna 2012 päätöksen, että rakennamme sen laajakaistaverkon valokuitutekniikkaan perustuen, ja sen myös teimme. Rakentaminen kesti reilu 3 vuotta, 2016 se oli täysin valmis. Ja voin sanoa kokemuksesta, että on aivan valtava ero tänä päivänä siihen, missä silloin olimme ja mikä se nyt tällä hetkellä on. 100 megabitin yhteys tulee automaattisesti hyvin pienellä kuukausimaksulla, ja sen laajakaistatehon nostaminen vaikka yhteen gigabittiin sekunnissa vaatii 20 euroa lisää rahaa per kuukausi, silloin saa sen 100 megabittiä sekunnissa muutettua yhteen gigabittiin. Ja sekään ei ole yläraja, koska valokuitu tekniikkana on täysin tunnoton kuormalle. Se on kuin vesiputki, jolla ei ole reunoja. Sieltä sopii menemään vettä, meneekö litra sekunnissa vai meneekö kuutio sekunnissa, se on ihan yksi ja sama. Se on siis täysin tunnoton kuormalle, elikkä mahdollistaa lähes minkälaisen tekniikan ylläpitämisen tahansa.
Kun markkinaehtoisesti tätä ei tule, niin sen tautta yhteiskunnan pitää olla tässä mukana, koska lain edessä kaikki Suomen kansalaiset ovat tasa-arvoisia eikä voida olettaa, että joku vaikka nyt juukalainen taikka outokumpulainen kansalainen on jotenkin vähempiarvoinen viestintäyhteyksien suhteen. Yhteiskunnan pitää ottaa tässä vastuu. Euroopan unionissa pistetään rahaa menemään kaikennäköisiin asioihin, joiden osoitetta emme taida edes tietää, mutta kun me kuulumme tämän rakennerahasto-ohjelman piiriin koko maa, niin tässä on se keino, millä me sen voimme tehdä, ja ihan varmasti, jos me haluamme jotain yhteistä hyvää hakea Euroopan unionista, tässä meillä on siihen oiva tilaisuus.
Ja muistakaa, arvoisat edustajakollegat, arvoisa puhemies, tällaisena aikana, mitä me nyt elämme: korona riehuu Euroopassa ja emme tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Meille on hieno isänmaa annettu asua ja elää, missä on tilaa ja puhtautta olla ja kehittää omaa elämäänsä, elinkeinoja, rakentaa koti sinne, minne haluaa, ja ennen kaikkea raaka-aineita niin paljon, että pystymme omilla raaka-aineilla sen tekemään. Miksi me sitten jarrutamme näitä tällaisia hyödyllisiä hankkeita, jotka mahdollistavat koko Suomen hyvän, tasokkaan ylläpidon joka puolella Suomenniemeä, olkoon se sitten Lapissa, Utsjoella taikka Hankoniemen kärjessä tai kaikki siltä väliltä? Meillä on tukeuduttu tällaiseen hurjaan... Kuvitellaan, että joku 5G-tekniikka on se, mikä autuaaksi tekee. Semmoista tukiasemaverkkoa ei Suomeen koskaan tule, että 5G leviäisi maaseudulle. Kaikki me sen tiedämme. Ja kun sitten katsotaan viranomaisten toimintaa koko Suomessa: mikään viranomaistoiminta maakunnissa ja kunnissa ei toimi ilman laajakaistaverkkoa. Me tarvitsemme sen kipeästi. Se koskee sitäkin, että kännykkäyhteydet paranevat erittäin paljon, kun laajakaistayhteys on rakennettu valokuitutekniikkaan perustuen. Kun linkkien välillä on valokuituyhteys, se nopeuttaa valtavasti ja lisää tehoa.
Ja sitten kannattaa muistaa sekin, arvoisa puhemies, että jos oikein muistan, niin 2025 on ilmeisesti tilanne, että Digita lopettaa televisiolähetykset normaaliin antenniverkkoon. Ainakin semmoinen tieto minulla joku aika sitten oli. Voi olla, ehkä tulkitsin sen viestin väärin, se on täysin mahdollista, mutta semmoinen varoitus on kuitenkin korviini tullut, että tämä perinteinen antenniverkko loppuu ja siirrytään kaapeliverkkoihin. Ottamalla valokuituverkon ja rakentamalla sen valokuituverkon koko maahan saatte HD-tason kuvan ihan minne tahansa, ja häiriöttömän. Se tekniikka on tänä päivänä yhtä helppoa kuin vesijohtojen asentaminen. Se ei kestä pitkään, kun sen ammattimiehet ja -naiset tekevät. Kysymys on vain siitä, löytyykö meillä tässä maassa ja Suomen eduskunnalta sitä sydäntä yhtä paljon kuin tuossa susiasiassa, haluammeko me todella, että kaikkialla Suomessa on hyvä elää. Siitä tämä on kiinni.
Minä mielelläni näkisin sen päivän, ja toivon teiltä kaikilta, arvoisat kollegat ja koko Suomen kansa, sitä suvaitsevaisuutta, että annamme sen mahdollisuuden joka puolelle Suomea, missä on hyvä ja turvallista elää. Tämän päivän aiheet ovat siinä ajankohtaisia, mutta kun katsomme nyt Euroopan unionin tilannetta, mikä on se taloustilanne ja mitä siellä on mahdollisuuksia — on totta kai myös uhkia — ne mahdollisuudet ovat meille kuitenkin niin hyvät, että tämän tärkeän asian pystymme nyt tekemään ja samalla luomaan sitä yhteistä hyvää kaikkien ulottuville, mikä on sitten samalla sitä tärkeää hyväksyttävyyttä, jota ilmeisesti Euroopan unionikin tänä päivänä tarvitsee kipeämmin kuin koskaan.