Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edellä puhuneen edustajan näkemykseen siitä, että meidän terveydenhuoltomme henkilöstö on hyvin koulutettua, erittäin tunnollista. Välillä kun itsekin olen edellisessä tehtävässä saanut varsin paljon seurustella henkilöstön kanssa, niin tiedän sen, että venytään välillä vähän liikaakin. Tavallaan tämä on iso ongelma, ja tähänhän edustaja Heikkinen myös omassa puheenvuorossaan viittasi. Muistutan tässä, että nämä asiat eivät ole kiinni päivystysasetuksesta vaan ne ovat kiinni järjestämisen logiikasta ja siitä, millä tavalla saamme nyt tämän sote-rakenteen vastaamaan niihin tarpeisiin, joita meillä tässä maassa eittämättä on.
Sitten, puhemies, menen tähän matkasynnytysasiaan, joka edellisessä puheenvuorossa jäi ajanpuutteen vuoksi käsittelemättä. Siihen muutama kommentti.
Kuten täällä on kerrottu, lisäys on tapahtunut erityisesti eteläisen ja läntisen Suomen alueella ja varsinkin pääkaupunkiseudulla. Silloin pitää kyllä kysyä, mitkä ovat niitä toimintatapoja, jotka johtavat tällaiseen lisäykseen. Sain lukuisia kansalaisviestejä. Itse eräskin isä kertoi, että he olivat kertaalleen käyneet Kättärillä mutta sieltä oli sanottu, että menkää vain kotiin odottamaan, ja ambulanssiinhan se lapsi sitten syntyi. Kyllä tässä mielestäni juuri tämä ensihoidon yhteys myöskin sitten tähän synnytystoiminnan osaamiseen pitäisi läpivalaista. Sitä toivon, että valiokunta myöskin katsoo läpi, millä tavalla voidaan tätä toimintaa kehittää ja ottaa mallia sieltä, missä on pitkät etäisyydet mutta ei ole sitten tullut lisäystä matkasynnytyksissä.
Kävin itse Inarissa, jossa kerrottiin, että koska on pitkä etäisyys synnytyssairaalaan, niin lähestulkoon aina synnyttäjän mukaan ambulanssiin lähtee kätilö terveyskeskuksesta. Tämäntyyppisiä toimintamalleja meidän pitää osata löytää. Kyllä kyse on sitten myös asenteesta, otetaanko se synnyttäjä vakavasti, kun hän soittaa ja kertoo niitä omia tilanteitaan.
Lisäksi esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on käsittääkseni tehnyt omia selvityksiään - toivon, että valiokunta ottaa näistäkin selvää - joissa on käyty läpi sairaskertomukset näiden matkasynnyttäjien osalta. On käynyt ilmi, että hyvin monet heistä ovat maahanmuuttajataustaisia. Onko kyse siitä, että neuvolassa ei olekaan osattu riittävällä tavalla ohjeistaa sitä tilannetta? Hyvin monet heistä ovat monisynnyttäjiä, äitejä, jotka ovat saattaneet synnyttää jo kolme lasta ja ajattelevat, että no, eihän tässä vielä mikään kiire ole, ja sitten tuleekin kiire tai joitain muuntyyppisiä tilanteita. Nämä pitää kaikki katsoa läpi ennen kuin kauhistellaan tätä matkasynnytysasiaa. Totta kai ei meillä voi olla tavoite, että yhä useampi lapsi syntyy matkalle tai ambulanssiin. Se ei saa olla tavoite.
Mutta sitten, puhemies, vielä lopuksi muistutan siitä, että todellakin, vaikka 1 000 synnytystä oli tässä ikään kuin yhtenä kriteerinä, niin poikkeuslupia myönnettiin nimenomaan myös maantieteellisesti pitkien etäisyyksien vuoksi. Itse ainakin ajattelen, että on osia, joissa, vaikka olisi aika vähänkin synnytyksiä, meillä pitää olla synnytyssairaalat. Tämä etäisyyskysymys on aivan oleellinen.
Hallitushan joutuu, uusikin hallitus, nyt ottamaan kantaa itse asiassa päivystysasetukseen poikkeuslupien osalta, koska ne täsmättiin tulemaan yhteen sen sote-rakenteen kanssa, jota me emme, ministeri Rehula, valitettavasti saaneet vielä valmiiksi. Nyt voi olla, että te ette saa sitä valmiiksi tuohon aikamäärään mennessä, joten tämä asia tulee teidän pöydällenne, ja siinä mielessä tämä kansalaisaloitteen käsittely (Puhemies koputtaa) on erittäin tärkeä kysymys.